Seikkailu-urheilu

Multisport cupin avannut Victorinox Spring Adventure seikkailtiin lauantaina Karkkilassa koleassa säässä. Lupus Extremeä edustivat sekasarjassa Reijo ja Anu ja kilpasarjassa JanneH ja Jussi. Kumpikaan joukkue ei pystynyt parhaimpaansa ja sijoitukset jäivät tavoitteista selvästi.

Kilpailun reitti oli suoraviivainen ilman turhaa kikkailua ja vaihtoja oli vähän. Reissu alkoi 1000 metrin juoksulla kentällä ja sitä seuranneella suunnistuksella. Tästä matka jatkui Tour Alhovuoren rinnejuoksun sisältäneellä pitkällä pyöräilyllä, jonka jälkeen melottiin ja lopussa juostiin Karkkilan keskustan tuntumassa. Sekasarjalla melonta jaksottui keskelle pyöräilyä, eli alkupätkä pyörällä oli lyhyempi ja melonnan jälkeen oli pieni lisälenkki. Tarkemmin reitin löytää täältä ja samalla voi seurata muutaman miesjoukkueen, mukaan lukien Jannen ja Jussin, koukeroita, jotka ovat paikoin mielenkiintoista katsottavaa. 
 
Alun suunnistuksessa polut kartassa eivät täysin vastanneet maastoa ja tämä selviää hyvin tracker-seurannasta. Joukkueet juoksivat polkuja, mutta seurannan mukaan edetään ihan muualla. Reijo ja Anu tekivät pienen virheen, Janne ja Jussi pari isompaa. Alhovuoren mäkivetojen jälkeen pyöräosuudelle osui mielenkiintoinen reitinvalintaväli, jossa kartan mukaan oli muutama metsätetsaus valittavana. Osa joukkueista löysi uuden kartassa näkymättömän tien, tiimin molemmat kokoonpanot tunkkasivat rehellisesti puskien läpi.


Melonnasta erityisen haastavan teki kylmä keli ja pieni joenpätkä, jossa oli kaatuneita puita ja puskaa. Kaikkea tätä ryhditti vielä navakka tuuli ja märissä vaatteissa koettiin puolin ja toisin elämää suurempia kramppeja. Jopa kisan keskeyttäminen niiden takia hiipi salakavalasti mieleen. Matkaa kuitenkin jatkettiin ja lämmöt alkoivat palailla viimeisellä juoksuosuudella.

Juoksu sujui molemmilta joukkueilta kohtalaisesti, vaikka erityisesti Jannella olikin vaikeuksia saada enää tossua liikkumaan. Jannen ja Jussin kisan pilasivat lopullisesti huono sääntötuntemus, sillä mielessä painoi kuuden tunnin aikaraja, jonka takia jätettiin yksi rasti hakematta. Maalissa oltiin ajassa 5.58, mutta aikaahan olisi ollutkin yhteensä 6,5 tuntia. Väliin jääneestä rastista tuli tunti sakkoa ja sijoitus putosi lukemille ynnä muut. Nopea sääntöjen lukeminen kilpailun jälkeen paljasti lisäksi sen, että myöhästymälläkin sakot olisivat olleet paljon pienempiä kuin rastin väliin jättämällä. Reijo ja Anu ottivat sijan seitsemän etukäteen kovaksi tiedetyssä sekasarjassa.

Miesten sarjassa voiton nappasi koko matkan kovaa edennyt Karsu kokoonpanolla Auvinen & Leppänen. Toiseksi sijoittuivat Mäkelän veljekset nimellä Team Neon Sport ja kolmanneksi Avanti Adventure 2 joukkueella Kainulainen & Kortelainen. Sekasarjan voiton veivät upeasti Ulkoilun maailman Kolehmainen & Leino, toisena olivat Team Turkka ja kolmanneksi tuli ranskalaisvirolainen joukkue Adge Raid Adventure Inov8 kilpailijoinaan Galode & Saue. Onnea voittajille.

Avauskilpailun pettymykset nollataan nopeasti ja mennään jutilamaisesti eteenpäin, sillä Janne, Reijo ja Jussi ovat viivalla jo torstai-iltana Viron Käärikussa EXTAR 48 h -kilpailussa. Siellä

Victorinox Sping Adventuren parhaita paljoa ja muutamia kuvia voi seurailla myös osoitteista:
Multisport.fi
Lupus Extremen Facebook-sivut

Tiimi:  Geopark Challange lähtee Viroon EXTAR 48 seikkailukisaan joukkueella: Tuomas Säily, Hannu Oja, Seppo Mäkinen puolustamaan viime vuoden voittoa. Kisa käydää Otepään tunnetusta hiihtokeskuksesta. Odotettavissa on huikeaa etelä-Viron kumpuilevaa maastoa, majavapatoja, kiharaisia sorateitä  ja monia haasteita 48h aikana. Kisa on pistekisa: osuuksilta kerätään pisteitä tietyn aikaikkunan sisällä, kunnes siirrytään seuraavalle osuudelle vastaavasti pisteitä keräten. Kokonaispistemäärä ratkaisee maalissa.

Mukana on myös toinen Oululainen joukkue: 1Life. Harri Ruuska, A-P Valtanen ja Matti Hokkanen ovet vetäneet tiukkaa treeniä ja haastavat tosissaan meidät ja Virolaiset taistelussa kärkipaikoista. Hieno kisa odotettavissa!

Vuoden 2012 kilpailukausi pyörähtää käyntiin tiiviiseen tahtiin toukokuun aikana. Kesään mahtuu jälleen hienoja tapahtumia ja sekä lyhyempiä että pidempiä kilpailuja. Tässä kooste tärkeimmistä.

12.5. Victorinox Spring Adventure, MC1, Nummela
Multisport cup alkaa tuttuun tyyliin Spring Adventurella toukokuun toisena lauantaina. Osallistujalistan perusteella kilpailusta on tulossa erittäin kovatasoinen kaikkien kilpasarjojen eli miesten, naisten ja sekajoukkueiden osalta. Mukana ovat JanneH ja Jussi miesten kilpasarjassa sekä Reijo ja Anu sekasarjassa.

17.-19.5. EXTAR 48 h, Otepää, Viro
Tiimin osalta kauden ensimmäinen pidempi kilpailu käydään eteläisessä Virossa. Kilpailussa pyöräillään, juostaan, melotaan kanootilla ja rullaluistellaan sekä suoritetaan muutama erikoistehtävä. Lajinvaihtoja 48 tuntiin mahtuu liki parikymmentä eli kiirettä pitää ja vaihtojen pitää sujua ripeästi. Kilpailuun starttaavat JanneH, Reijo ja Jussi, mukana on myös pari muuta suomalaisjoukkuetta.

9.6. Luger No Limit Adventure, MC2, Nummela
Multisport cup jatkuu kesäkuussa No Limit Adventurella, joka käydään tänä vuonna Nummelassa. Viime vuoden kilpailu muistetaan noin 30 asteen lämpötilasta ja sen myötä raskaasta seitsemän tunnin kilpailusta.

23.-29.7. Endurance Quest, Kirkkonummi
Kauden ehdoton kohokohta on Suomen ensimmäinen ARWS-sarjan kilpailu Endurance Quest, jossa matkaa taitetaan kärjen osalta noin 72 tuntia. Lupus Extreme osallistuu ainoana joukkueena kilpailuun kahdella kokoonpanolla. Ykkösjoukkueessa kisaavat Juha Prittinen, JanneH, Mikko Kolehmainen ja Johanna Leino. Toiseen joukkueeseen kuuluvat Reijo, Anu, Jussi ja Tommi Laitervo.

Viivalla on tiimejä 25 kappaletta ja edustettuna on kahdeksaa eri kansalaisuutta. Listalta löytyy toinen toistaan kovempia porukoita ja panokset ovat isot, sillä kilpailun kaksi parasta saavat paikan MM-kisoihin Ranskaan syyskuussa.

Meri tulee olemaan tärkeä osa Endurance Questia  18.8. Aquapac Multi Adventure, MC3, XX
Archipelago Adventuren korvannut Multi Adventure jatkaa Multisport cuppia elokuussa. Luvassa todennäköisesti vanhan kaavan mukaan vesileikkejä ja reipasta menoa noin 6-7 tunnin edestä.

1.9. Nuuksio Classic, Espoo
Nuuksiossa järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnon polkumaraton, joka sopii hyvin kenraaliharjoitukseksi Vaarojen maratonille. Tapahtumasta toivottavasti muodostuu nimensä mukaisesti klassikko ja se järjestetään tulevinakin vuosina. Reittikartta lupailee pääosin teknistä ja vähemmän teknistä polkua, välissä on vain pieniä pätkiä isompaa tietä. Kaikesta päätellen kilpailuun voidaan odottaa isoa määrää osallistujia.

9.9. SnowFlakes Seikkailu, Espoo
Kolmatta kertaa järjestettävä SnowFlakes Seikkailu käydään tänä vuonna Solvallassa. Tapahtuma on suunnattu ensisijaisesti seikkailu-urheilusta kiinnostuneille aloittelijoille, mutta mukana on myös Pro-sarja, jossa on vuosi vuodelta enemmän kokeneempia joukkueita kisaamassa.

29.9. XGlow-kaato, MC4, pk-seutu
Multisport cupin päättää jo 13. kerran X-kaato, joka tosin on yhteistyösopimuksen myötä saanut uuden nimen. Kilpailu starttaa aamulla samoihin aikoihin, kun juhlakansa palaa koteihinsa, joten ensimmäiset pari tuntia vedetään pilkkopimeässä. Hieno päätös seikkailu-urheilukaudelle.

6.10. Vaarojen maraton, Koli
Kolilla juostaan jälleen lokakuussa. Matkoja on muutamia, mutta niistä tärkeimpinä 43 km ja 86 km. Maisemat ovat hienoja ja reitti kulkee maastossa polkuja ja hiekkateitä pitkin. Viime vuonna Jussi otti hienosti pitkän matkan seitsemännen sijan.

7st MuddyX kisattiin kosteissa, lumisissa ja kuraisissa olosuhteissa 5.5. Voiton kuittas Jälleen kerran Kai Ojala pisteen erolla Jussi Keskinarkaukseen. Naisissa Heli Ovaska nousi vahvan lopun ansiosta ohi alussa kärkipaikkaa pitäneiden Sanna Säkkisen ja Tytti Kaijasen. Kisa oli huikea monenlaisin kääntein. Johtoasem ja sijoitukset vaihtuivat myötäänsä, uskaliaita puron ja tulvivan joen ylityksiä nähtiin, sekä jopa kartalta reilu ulosajokin kokeneelta suunnistajalta.

Kiitokset kisailijoille antaumuksellisesta kisaamisesta ja runsaasta osanotosta. Seuraava 8st MuddyX kisataan viikkoa ennen hirvenmetsästyksen alkua jossain Oulun lipeillä.

Tulokset:
sija Nimi Aika pisteet
1 Ojala Kai 3:54:00 110            2 Keskinarkaus Jussi 3:53:00 109
3 Tahkola Pekka 4:02:00 105    4 Saastamoinen Ari 3:53:00 100
5 Kaukola Tommi 4:10:00 98    6 Piirto Jarkko 3:52:00 93
7 Oikarinen Jukka 4:00:00 89    8 Kinnunen Mikko 3:27:00 89
9 Pessa Markus 4:03:00 88      10 Nummi Jani 3:55:00 88
11 Hokkanen Matti 3:51:00 87 12 Sillanpää Tommi 3:55:00 87
13 Rousu Seppo 4:04:00 85     14 Kyröläinen Eemeli 3:44:00 83
15 Lukkarinen Mikko 3:48  81 16 Moilanen Eero 3:45:00 78
17 Karhu Janne 3:45:00 78       18 Ruuska Harri 3:59:00 77
19 Valtanen Ari 3:59:00 77       20 Vapa Marko 3:52:00 76
21 Fredriksson Kaj 4:04:00 74 22 Kokkinen 3:58:00 74
23 Grekelä Heikki 2:49:00 71   24 Mänty Mika 5:50:00 69
25 Peltoniemi Juha 3:50:00 66   26 Vapa Mikko 4:02:00 65
27 Piltonen Ville 3:47:00 63      28 Niskanen Veli-Matti 3:46:00 60
29 Ruokokoski Marko 3:46:00 60 30 Tohmola Mika 3:46:00 60

Naiset Aika pisteet
1 Ovaska Heli 3:57:00 83 2 Kaijanen Tytti 4:05:00 72
3 Säkkinen Sanna 4:05:00 72 4 Palmi Sara 5:47:00 70
5 Jaako Niina 3:59:00 64 6 Sillanpää Elina 3:28:00 59
7 Pirttilä Lea 4:06:00 47

Tapahtuma: Tapahtuma on Rogaine-periaatteella tehtävä pistesuunnistus maastopyörällä. Se joka kerää eniten pisteitä määräajassa voittaa. Kilpailu on henkilökohtainen. Reitti koostuu 20 rastista, jotka on pisteytetty 2-9 pisteeseen. Rastikoodin ensimmäinen numero määrää pistemäärän. Esim. rastilta 51 saa viisi (5) pistettä. Eniten pisteitä 4h aikana kerännyt voittaa. Radalla on yksi bonustehtävä. Bonustehtävän suorittamisesta oikein saa yhteensä 10 lisäpistettä. Sarjat: N ja M. Kilpailuaika on 4 tuntia. Aika ja paikka: Lähtö ja karttojen jako on Linnanmaan liikuntahallin parkkipaikalla klo 11.00 alkaen. Maali on Kaijonrannassa Candelinintie 5 C 13, jossa maali ja ”jälkipekulointi” saunaosastolla. Kartat ja GPS-laitteet jaetaan klo 11.00 alkaen. Lähtö on 12.00. Lähtö:http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=L%C3%A4ht%C3%B6%2FKarttojen+jako&srs=EPSG%3A3067&y=7215376&x=428015&lang=fi Ilmottautuminen, osanottomaksu ja lisätiedot: snowhow@kolumbus.fi tai 040-5564939. Osanottomaksu 25 Eur/15 Eur (Free Adventure jäsenet). Maksu paikan päällä. Kilpailussa käytetään GPS-seurantaa (www.gpsseuranta.net), jolloin kilpailijoiden etenemistä voidaan seurata netistä reaaliajassa. Varusteet: pyörä, kypärä, kynä, reppu tai vastaava, johon GPS kiinnitetään Suositellaan: kännykkä ongelmien varalta, karttateline tai vastaava, kuraa ja sadetta pitävät päällysvaatteet Reitistä: Yli puolet reitistä kulkee urbaanilla alueella, joten ”kuumaa” asfalttia on paljon. Muddya riittää kuitenkin, sillä olosuhteet maastossa ovat erittäin haastavat. Osalla metsäisistä reiteistä on lunta, vettä tai kuraa reilusti. Osa rasteista on vaativia, osa helppoja, osa ovelissa paikoissa. Suosittelen suunnittelemaan reitin omien taitojen mukaan. Rastin pisteluku ei välttämättä tarkoita rastin vaikeutta! Kilpailun johtaja, ratamestari: Seppo Mäkinen 040-5564939 snowhow@kolumbus.fi

Heinäkuun Endurance Questiin valmistautuva Lupus Extreme 1 kokoontui ensimmäiseen yhteistreeniin menneenä viikonloppuna Hämeenlinnassa. Training camp aloitti virallisesti yhteisen valmistautumisen kilpailuun ja sen tarkoituksena oli luoda kuvaa joukkueen ja eri jäsenten vahvuuksista. Ensimmäistä kertaa yhdessä kisaavan joukkueen kokoonpano on Juha Prittinen(c), Janne Hietala, Mikko Kolehmainen ja Johanna Leino.

Tiimi kokoontui varhain lauantaiaamuna kapteeni Prittisen base campille Hämeenlinnaan. Kamavälppäyksen ja aamukahvien jälkeen hölkkäiltiin vartin matka Suomen hienoimmalle kajakkivajalle, josta alkoi melonta kahdella kaksikolla. Rannat olivat vielä jäässä, mutta keskellä sen verran sulaa, että melomaan pääsi hyvin. Kajakit nostettiin jään päälle, hypättiin kyytiin ja sitten vauhdilla veteen.

Suhteellisen tasaiset melontaparit löytyivät pienen mietinnän jälkeen ja muita kombinaatioita ei edes kokeiltu. 22 km melonnan jälkeen saavuttiin vajalle, jonka luona rantautumiseen oli ainakin yksi järkevä vaihtoehto: täysillä kohtisuoraa jäitä päin ja kajakit liukuivat nätisti jäälle.

Melonnan jälkeen napattiin kevyet reput ja evästä selkään, ja lähdettiin hölkkäilemään Aulangon takamaastoihin. Lenkki oli polkupainotteinen ja lunta paikoin tarjolla ihan riittävästi. Ja jos ei ollut lunta, niin vähintäänkin jäätä, joten kilometrivauhdit pysyivät maltillisina. Lopussa koukattiin vajan kautta hakemassa kuivapuvut, melat ja muut kilkkeet ja paineltiin takaisin base campille.

Ennen saunan lämpiämistä käytiin vielä yhdessä boulderoimassa hetki Hämeenlinnan boulderkeivillä. Sen jälkeen saunaan ja evästä koneeseen.

Sunnuntaiaamu starttasi köysitekniikoilla Ahveniston hyppyrimäen arvostelutornissa. Varsinaiseen mäkitorniin ei enää päässyt ilman avaimia, mutta arvostelutornin korkeus riitti paremmin kuin hyvin. Kasilla alas, jumaroiden ylös ja toisin päin oli päivän teema.

Kiipeilyjen jälkeen ajeltiin vielä fillareilla noin 60 km lenkki, johon mahtui asvalttia, hiekkatietä, kuraa, lunta ja vähän polkuakin. Rullauksessa oli havaittavissa pientä eroa alustasta riippuen, varsinkin jos renkaissa oli painetta kolmen kilon luokkaa. Viimeisillä kilometreillä reviteltiin myös muutamilla lyhyillä irtiottoharjoituksilla.

Kaikkinensa viikonlopusta jäi erittäin hyvä fiilis ja motivaatio harjoiteluun on korkealla. Pitenevät illat, tulvivat joet ja lenkin aikana bongatut leskenlehdet kertovat, että vuoden paras treeniaika alkaa olla käsillä.

JanneH

Pääsiäisenä on hyvä järjestää pitkiä yhteistreenejä ja Lupuksen tiimi kävi fiilistelemässä kevään ensimmäisen pidemmän yhdistelmätreenin Järvenpää-Tuusula-Mäntsälä-Nurmijärvi alueella. Ensi kesän EQ:ssa Lupuksen II-joukkueessa kisaa Reijo, Jussi, Anu ja Tommi Laitervo UMNG:stä. Jussilla oli pääsiäisenä muuta menoa, joten kokoonpano oli tällä kertaa Anu, Reijo, Tommi ja JanneH.

Tavoitteena oli tehdä muutaman tunnin pitkäharjoitus. Kelin ollessa edellisellä viikolla mitä oli, päätettiin mennä pääasiassa pyöräilemään ja välissä muisteltiin köysijuttuja. Reijo suunnitteli pyöräilyreitin pääosin hiekkateitä pitkin Järvenpäästä pohjoisen kautta Nurmijärvelle. Aamulla lähtiessä oli neljä astetta pakkasta ja asfalttitiet kuivat. Hiekkateillä oli vielä jonkin verran lunta ja jäätä ja edellisen yön pakkasten ansiosta ne olivat kovat ja kuivat. Jääurissa kulkeminen vaati välillä tarkkaa ajamista. Siirtymä Myllykosken sillalle köysitreeniin meni kuitenkin hienosti pakkasaamussa fiilistellen ja maisemista nauttien. Tosin viimeinen hiekkatie osuus olikin jo aamuauringossa sulanut ja saatiin kaikille mukava kurakuorrutus.

Myllykosken sillalla on perinteisesti helppo ja mukava tehdä köysitreeniä. Rakensimme kaksi linjaa ja treenattiin reilu tunti jumarointia ja laskeutumisia. Pikkasen meinasi kylmä tulla, mutta onneksi aurinko alkoi paistaa ja lämmitti mukavasti vuoroaan odottavia. Tällä kertaa sillalla oli melkein ruuhkaa, kun samaan aikaan toinenkin ryhmä oli tullut harjoittelemaan laskeutumista. Tosin he joutuivat jonkin aikaa jonottamaan, koska halusivat asentaa samaan kohtaan köytensä.


Köysitreenistä otettiinkin suunta takaisin ja ajettiin vielä noin 25 km:n lenkki pääosin asfalttiteitä takaisin. Perillä laitettiin pyörät varastoon ja vaihdettiin pikaisesti juoksukenkiin. Loppuun otettiin rauhallinen puolen tunnin juoksulenkki, joka tekikin oikein hyvää lihaksille ja pyöräilystä puutuneelle pepulle.

Porukalla fiilisteltiin 6 tuntia ja matkaa taitettiin loppujen lopuksi 90 km. Tästä aloitetaan pitkät yhteistreenit ja kunhan jäät sulavat, niin siirrytään myös kajakkeihin.

Reijo & Anu

Lopputalven hiihtelyjen yhteenveto:

Janne hiihti hyvät hiihdot talven viimeisissä SM kisoissa Imatralla. Tuloksena viestin Suomen mestaruus ja 50 km perinteisellä väliaikalähdöllä kisatussa kisassa sija 12. 10 sakkiin olisi vaadittu 5 sekuntia kovempi hiihto.
Tulokset Jannen osalta, Imatran SM hiihdot:
SM Sprintti (P), sija 21. (Voittaja S. Jauhojärvi)
SM viesti, sija 1. Joukkueessa Colliander, Mononen, Hiidensalo, Heikkinen.
50 km (P), sija 12. (Voittaja R.Hakola)

Aiemmin talvella Janne pääsi testaamaan kuntoaan myös Maailman Cupissa Lahdessa. Skiathlon (15 km P + 15 km V) kisassa tulos oli "lapped" ja sijoitus 80. Yhteislähtökisasta muodostuu takarivin miehille käytännössä jojottelua, jossa on hankala saada kunnollista hiihtoa aikaan. Ylämäissä on alussa ruuhkaa ja mäkien päällä kova kiire. Sprintissä (P) Jannen sijoitus oli 79.

Eepo kävi hiihtämässä pari latu"retkeä":
Pirkanhiihto 90 km (P), sija 3. (Voittaja T.Lemmettylä)
Pogostan hiihto 51 km (P), sija 5. (Voittaja E. Mursu)
Lisäksi Eepo oli hiihtämässä todennäköisesti Suomen vanhinta "hiihtosuunnistus"kilpailua, eli puolustusvoimien Oltermannin hiihtoa Pohjois-Savossa. Kisassa hiihdetään pareittain armeijan suksilla ja viestikapulana toimii selässä kannettava rynnäkkökivääri. Joukkue oli Suur-Savon Reserviläiset ja sija oli 1. Tuolla voi katsella reittejä. (Eepo oli hiihtämässä välillä 21:50:50 - 22:37:50 ja 23:51:30 - 01:37:54)

Kevään ja alkukesän kisasuunnitelmista ei seikkailurintamalla ole kovinkaan selkeää käsitystä, lukuunottamatta Kiinaan suuntautuvaa maailmanvalloitusmatkaa joukkueella Janne, Pete, Ville Mäkelä ja Henrika Malmström.

Heinäkuussa on kuitenkin ohjelmassa Suomen ensimmäinen Adventure Racing World Series kisa, eli Endurance Quest, jossa kolmisen vuorokautta laahustetaan märissä kengissä ja syödään suklaapatukoita kokoonpanolla Janne, Eepo, Ville Niemelä ja Henrika Malmström. Joukkueen esittely tuolla.

Peräkylän Ponnistus järjesti perjantain ja lauantain välisenä yönä Itä-Vantaan ja Sipoon maastoissa umpihankirogaining-tyyppisen Mammuttihiihdon. JanneH kävi osallistumassa tapahtumaan yhdessä Heikki Hihnalan ja Pekka Teivaanmäen kanssa.

Mammuttihiihto on hieno underground-henkinen hiihtokilpailu, jota voisi pitää Mammuttimarssin talvisena vastineena. Rasteja oli maastossa seitsemän ja niiden haku latuverkkoon tukeutuen edellytti noin 85 kilometrin etenemistä. Ilmoittautuneiden listaa katsellessa varsinaisia yllätyksiä ei tullut ja loppuen lopuksi starttihetkellä perjantaina klo 19 Vantaan Kuusijärvellä oli n. 10 seikkailunhaluista henkilöä, joille perjantai-iltana ei ollut löytynyt tähdellisempääkään tekemistä.

Lähdimme Pekan ja Heikin kanssa kiertämään rinkiä vastapäivään ja pääpiirteissään reitti oli Kuusijärvi-Hakunila-Lillhagen-Söderkulla-Nikkilä-Backas-Talma-Keinukallio-Kuusijärvi. Olimme matkassa luistelusuksilla, repuissa oli olevinaan riittävästi evästä ja juotavaa, kartat sinne päin ja päässä luotettavat otsalamput. Teoriassa reitin pääsi kiertämään muutamaa kilometriä lukuun ottamatta ajettuja latuja, mutta viime päivien leudot kelit olivat tehneet tehtävänsä.

Alkumatkasta pidettiin ihan kohtalaista vauhtia ja noin 3,5 tunnin jälkeen olimme Söderkullassa. Lämpötila pysytteli läpi yön nollan yläpuolella ja keli oli erittäin kostea ja sumuinen. Pilkkopimeässä hiihtovauhtia oli hankala arvioida, mutta jonkinasteista suksen imemistä oli havaittavissa. Tästä oli myös hyötyä, sillä muutamassa paikassa pehmeässä hangessa oli pakko hiihtää vuorohiihtoa ja se tuntui onnistuvan myös vapaan suksilla, kun suksi imi alustaan.

Paikka paikoin laduilla oli myös paljon roskia ja suksi luisti yhtä hyvin kuin kesällä nurmikolla. Parin viikon takaisen Susihiihdon jälkeen ladut olivat kärsineet aika pahasti keleistä, mutta toisaalta se sopi tapahtuman luonteeseen paremmin kuin hyvin. Tienylityksiä tuli reitille kymmeniä ja osassa sukset jaksoi ottaa pois, osassa ei. Hiekkateiden ylitysten jälkeen pohjakuviokin alkoi vastata paremmin kelin aiheuttamia haasteita.

Nikkilässä Heikki totesi, että tuli ehkä lähdettyä vähän soitellen sotaan. Niinkin voisi sanoa, sillä kolme tuntia ennen starttia Heikki oli juuri tullut töistä kotiin ja aloittanut valmistautumisen kilpailuun mm. miettimällä mitä reissussa voisi tarvita. Välissä oli vielä ajettava Tampereelta Vantaalle. Heikin selkä alkoi jumittaa, mutta oltiinhan kuitenkin jo yli puolivälin. Hyvä niin, koska omat ja Heikin eväät alkoivat loppua ja juomapussit olivat tyhjät. Pekalla oli evästä mukana noin kilon verran, joten meetvurstia pistettiin jakoon.

Martinkylästä Talmaan käveltiin muutama kilometri asvalttitietä, samoin kuin Talmasta Keinukallioon. Heikin selkä alkoi taas toimia ja loppumatkasta kaikkien sukset liikkuivat hyvin. Oma lamppuni oli pätkinyt koko matkan ja lopetti toimintansa Keinukallion jälkeen. Joissain laskuissa meinasi vähän jännittää, kun piti pimeässä yrittää seurata poikien himmeitä tuikkuja. Viimeinen rasti oli miehitetty yökerho-rasti ison mäen päällä vähän ennen Kuusijärveä, mutta etsimme sitä viereiseltä kukkulalta, ja kun epävarmaa oli, onko rastia oikeasti olemassa, lähdimme pois analysoimatta tilannetta sen tarkemmin. Tämä jäi ehkä ainoana asiana hampaankoloon, koska rastilla olisi ollut makkara- ja vodka-tarjoilu.

Kuusijärvellä oltiin lopulta 9 h 20 min hiihtämisen jälkeen. Treeni oli hyvä, sillä sen kesto oli pitkä mutta palautumisaika jää pieneksi. Paremmalla valmistautumisella muutaman asian olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta toisaalta kaikki harjoitukselliset tavoitteet täyttyivät ja kokemus oli pelkästään positiivinen. Vaikka missasimme yökerhon, niin kotiin tultiin aamuviideltä hirveässä sumussa McDonald'sin kautta.

Kiitos Peräkylän ponnistukselle ja Mäkkylän mammutille sekä kaikille tapahtuman järjestämiseen osallistuneille. Hienoa, että joku jaksaa järjestää tällaisia tapahtumia.

JanneH

Umpihankihiihdon maailmanmestaruustittelit jaettiin Syötteen maisemissa 15. kertaa. Suomen Sotilaan joukkueen muodostivat tällä kertaa Jorma Kainulainen, Janne Kortelainen, Mikko Rantahakala, Jussi Kiira ja Jaakko Pitkänen.

Kilpailun ensimmäinen päivä koostui noin 50 kilometrin hiihtotaipaleesta. Matkan varrelle mahtui neljä erä- aiheista tehtävärastia ja yhtä monta vapaaehtoista lisärastia. Oman haasteensa päivään toi mukaan osunut luistamaton suksipari. Kuormitusta tasattiin kierrättämällä suksia joukkueen sisällä hiihtäjältä toiselle. Varsinaisia suunnistusvaikeuksia ei päivään mahtunut, jokunen kehno reitinvalinta sen sijaan tehtiin.

Kilpailuviikonlopuksi osunut leuto, noin viiden pakkasasteen keli teki paitsi hiihtämisestä, myös sen jälkeisestä majoittumisesta joitakin edellisvuosia helpompaa. Suurin haaste kohdattiin, kun polttopuiden pilkkomisvaiheessa vielä voimansa tunnossa ollut Janne kohdisti nasakan kirveeniskun sääreensä. Ensiapu aloitettiin perinteisen häveliäästi tarkastamalla, että kukaan kilpakumppaneista ei huomannut tapahtunutta, ja vasta sen jälkeen tarkistettiin seuraavaksi tärkein asia, eli hiihtosaappaiden ja housujen eheys. Vieressä itseään ja makkaroitaan grillanneen Utin joukkueen pulina loppui hetkeksi, mutta suurempiin toimiin ei ilmeisesti nähty tarvetta. Iltaan mahtui myös pienimuotoinen protestintapainen, kun tehtävärastien arvioinnissa havaittiin puutteita. Tarkastuslaskennan jälkeen joukkueen sunnuntaiseksi lähtöajaksi määräytyi 9.05, ensimmäisten päästessä matkaan tasan kello 09:00.

Sunnuntain pikataivalosuus jakautui tänä vuonna kolmeen osaan. Ensimmäiseksi hiihdettiin 4.7 kilometrin umpihankiosuus, jonka jälkeen 3.5 kilometriä valmista kelkkauraa. Maali oli rakennettu Pikku- Syötteen laskettelurinteen yläasemalle, eli viimeinen osuus muodostui laskettelurinteen kiipeämisestä. Joukkueen osalta umpihankiosuus meni suunniteltua aikataulua hitaammin. Osuuden aikana sanailtiin suunnistuksesta ja vetovastuun kantajia löytyi ennalta suunniteltua vähemmän. Kelkkauran alkuun joukkue saapui neljännellä sijalla. Ennalta suunniteltua taktiikkaa joukkueen hiihtonopeuden tasaamiseksi toteutettiin kumiköyden avulla. Tekniikka osoittautui toimivaksi, eikä takaa tulijoita näkynyt laskettelurinteen ala-asemalle saavuttaessa. Kolmas sija oli näkyvissä mutta ei lopulta tavoitettavissa. Edes Jaakon ”sähkö-insinöörin erikoisiksi” nimetyt pitoa lisänneet apuvälineet eivät auttaneet.

Tämän vuoden kilpailussa oli mukana vanhojen, koviksi todettujen joukkueiden lisäksi joitakin uusia, myös seikkailu-urheilurintamalla esiintyviä kokoonpanoja. Kilpailun kärkipaikat jaettiin vielä tänä vuonna aiemminkin palkintopallilla nähtyjen joukkueiden kesken. Voiton vei kivenkovalla suorituksella Kouvolan varuskunnan urheilijoiksi nimensä muuttanut Utjr:n joukkue. Toiseksi jäi Lähivakuutus ja kolmanneksi ylsi Kiinteistöneliö.

Yksilösarjassa viimevuoden mestari, Markus Helander jäi tänä vuonna toiseksi Antti Tolosen voittaessa. Kolmanneksi hiihti lukuisia mestaruuksia voittanut Juha Julkunen.

Vuosien varrella tehdyt tekniset oivallukset ja välineisiin liittyvä spekulaatio ei saanut uusia sisältöjä. Vanhat totuudet pitävät edelleen paikkansa: Kunto ja ennakkovalmistautuminen ratkaisevat, koolla on väliä ja karvat on ok, mutta ne hidastavat toteutusta. Improvisoidut apuvälineet lisäävät mielenkiintoa ja saattavat edesauttaa kokonaissuoritusta, mutta eivät poissulje perusvälineiden hallinnan ja perussuorituksen tärkeyttä. Hiihto on rytmi- ja liukulaji.

Valokuvia ja mielenkiintoinen videopätkä löytyy täältä: http://www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi/

JanneH kävi hiihtämässä lauantaina Finlandia-hiihdon perinteisellä hiihtotavalla. Suksi liikkui vaisusta johtuen lähinnä liki olemattomasta perinteisen hiihdosta tänä talvena. Kalustosta ei ollut tänäkään vuonna apuja, joten tuloksena oli 225. sija ajalla 3.03.08.

Palautuminen Vierumäen 24h-hiihdosta oli edennyt siihen malliin, että Finlandia-hiihtoa ei malttanut jättää väliin. Olihan kyseiseen massahiihtoon osallistuttu perinteisellä hiihtotavalla jo 10 kertaa putkeen. Se olikin oikeastaan ainoa syy olla mukana, sillä perinteisellä hiihtotavalla harjoituskilometrejä oli kertynyt tänä talvena vasta 90 ja niistäkin 2/3 viime viikolla. Viivalla oltiin, vaikka työpaikkalääkäriltä oli todistus, jolla osallistumismaksusta olisi saanut puolet takaisin.

Lahteen ajeltiin hyvissä ajoin lauantaiaamuna ja numerolappujen noutamisen jälkeen oli plakkarissa eturivin paikat kilpailun ensimmäiseen osaan. Siis siihen, jossa juostaan lähtökarsinaan ja valitaan paikka itse hiihtoon. Tältäkin välttyisi, kun hiihtäisi sadan joukkoon ja saisi seuraavana vuonna numeroidun paikan. Nyt kuitenkin pääsin hyvistä asemista starttaamaan myös itse hiihtoon.

Alku sujui omien tuntemuksien mukaan rauhallisesti ja suksi tuntui pitävän ja luistavan kohtuullisesti muihin verrattuna. Yön aikana oli satanut muutama sentti lunta, eivätkä järjestäjät olleet turhaan enää viitsineet ajaa latukoneella reittiä. Pikkupakkasen irtolumi tarttui pitovoiteisiin ja alkoi hidastaa suksen luistoa oleellisesti jo ensimmäisen viiden kilometrin aikana.

15 kilometriä kulki kohtalaisesti, mutta sen jälkeen huono luisto alkoi tehdä tehtävänsä. Tasatyöntöön ei löytynyt voimaa ja porukkaa paineli ohi tasaiseen tahtiin. Yhdenkään letkan vauhtiin ei ollut asiaa ja jos jonkun perässä pysyi, niin viimeistään alamäessä tuli eroa. Ainoastaan kahdet huonommin luistavat sukset tulivat vastaan, ja ne olivat molemmat vähemmän yllättäen Atomiceja.

Ison osan kilpailusta sai hiihdellä yksin
Lopulta hiihto meni hiihtelyksi ja puristusta ei ollut, vaikka kuinka olisi yrittänyt. Väsymistä tai muutakaan ei tuntunut, mutta suksi ei vain kulkenut. Kilpahiihdon tuntu oli kaukana ja edes lukuisat ohitetuksi tulemiset eivät jaksaneet haitata. Loppua kohti suksi alkoi toimia jälleen paremmin ja luisti alamäessä edes johonkin. Viimeisen 15 km aikana Vierumäellä tulehtunut olkapää alkoi sattua, mutta ei käytännössä vaikuttanut vauhtiin.

Maaliin tultiin ajassa 3.03.08 ja sijoitus huononi viime vuodesta noin 70 pykälää. Jos jotain positiivista haetaan, niin olkapään ja rystysten kipuja lukuunottamatta hiihto ei rasittanut kroppaa juurikaan. Ensimmäistä kertaa Finlandian jälkeen on olo, että voisi käydä illalla vielä lenkillä.

Kilpailun taso oli tänä vuonna suhteellisen kova, sillä voiton otti tsekkiläinen maajoukkuehiihtäjä Martin Koukal. Paras suomalainen Antti Lampinen oli kuudes ja takavuosina monta voittoa ottanut Team Hevoskuurin Kari Varis 10. Mukana olleista tekijämiehistä mainittakoon mm. Toni Livers ja Cristian Zorzi.

Seuraavat kilpailut käydään näillä näkymin vasta aikaisintaan huhtikuun lopussa, joten maaliskuun alussa alkaa parin kuukauden treenijakso, johon on haettu vähän uusia ideoita ja aiempaa enemmän suunnitelmallisuutta. Siitä tullee juttua joskus myöhemmin.

Puristusta ei tänään ollut kuin korkeintaan trikoissa
JanneH