Chilit

Chili-innostukseni (jos sellaisesta nyt voidaan puhua) alkoi käytännössä kolmisen vuotta sitten, jolloin kylvin ensimmäiset chilini. Lajike oli sellainen peruslajike kuin Lombardo nimeltään. Verrattain myöhään keväällä kylvettynä ne alkoivat tehdä hedelmää vasta myöhään syksyllä, muutaman saimme maistaa ennen talvea. Vastoin kaikkia odotuksiani kaksi kolmesta chilistä jopa selvisi talven yli ja herättyään keväällä jälleen kukkimaan, saimme enemmänkin chilejä. Miehen alkoi kuitenkin tehdä mieli jotain tulisempaa, joten ostin erilaisia tulisten chilien siemeniä: Joe's Long, Early Jalapeno, Prairie Fire. Tähän postaukseen on tarkoitukseni kirjoitella kuvien kera jotain kaikista minulla kasvavista chileistä, joita tällä hetkellä ovat:

1. Lombardo
2. Early Jalapeno
3. Joe's Long
4. Prairie Fire
5. tuntematon, kaverilta saatu keltainen jalapeno
6. Jamaican Bell
7. Astor
8. Ciliegia Piccante
9. Chiluacle Negro
10. Vampire 
11. Paprika 'Pusztagold'

Lombardo

Jalapenon kukkia

Paprikka 'Pusztagold'

Prairie Fire -maustepaprika keittiön ikkunalla

Chilintaimet ikkunalaudalla toukokuussa

Vampire F1

Huonepalsami

Hetken verran on pitänyt miettiä, mikä on sellainen kasvi, josta seuraavaksi uskaltaisin jotain kirjoittaa. Sitten keksin, että onhan mulla tällainen kuin huonepalsami. Se taitaa olla mulla nyt kolmatta kesää.
Huonepalsamin olen itse ristinyt "köyhän naisen ruusuksi". Kasvi itsessään on vaatimaton, ehkä jopa suorastaan ruma, mutta kukka on kaunis, ruusumainen. Se ei muistuta hirveästi jättipalsamin, tai luonnonvaraisen palsamin, kukkaa muuten kuin värinsä puolesta. Tätä huonepalsamia olen kuullut olevan valkokukkaistakin lajia, minun on vaaleanpunainen.

Kukan historia minulle tullessaan on, että siemenet ovat anopiltani, joka on puolestaan saanut ne kotikotoaan Hankasalmelta. Huonepalsami on "ikivanha" suomalainen huonekasvi. Omimmillaan se on vanhassa tuvassa, hitusen viileässä mutta valoisassa, suojaisella vanhalla sisäkuistilla. Sellaisella ne Hankasalmen palsamitkin ovat, ja viihtyvät. Jokainen kukkanen laitetaan omaan ruukkuunsa ja mahdollisesti - tai, no, melko varmasti - tuetaan, koska kukinta on kasville melko raskas taakka.

Huonepalsami on yksivuotinen kasvi, joka kasvaa pienestä siemenestä. Kasvi tekee kukinnan jälkeen runsaasti siemeniä, onhan se palsami.. Niitä siemeniä kun ottaa talteen, on seuraavan vuoden kukinnat taas taattu. Itävyyskin on hyvillä siemenillä aika lähellä sataa prosenttia. :)

Huonepalsamin kasvattaminen on helppoa. Se vaatii vain valoa ja vettä. Veden suhteen se on aikamoinen juoppo ja lakastuu helposti. Siksi ehkä ihan paahtavaisin aurinko ei ole sille paras. Olen pitänyt sitä myös parvekkeella, mutta siellä sateen kiusatessa se ränsistyy helposti. Parhaiten se voikin ihan suojassa, mutta kuitenkin "ulkona".

Rahapuu

Tämä hassu viherkasvi muutti meille pari vuotta sitten. Se taisi tulla Plantagenista samalla reissulla kuin sirovuoripalmu, muistaakseni.

Rahapuu kasvaa mulla altakasteluruukussa. Kastelen sitä suht harvoin mutta silloin survon kasteluosuuden täyteen. Toisinaan kastelen liikaa, kuten mulle usein tuppaa käymään. Sitten yritän pidentää kasteluväliä (mikä on muuten tosi vaikeaa). Näköjään rahapuulle on noussut kaveriksi pikkuinen chili. Mistähän se on tullut?
Rahapuu nautti ikkunalla olosta ja valosta. Siirsin sen kevään tullen toiselle puolen taloa pimeämpään paikkaan, eikä se tykännyt yhtään, vaan lakosi ja alkoi murjottaa. Uskoin kerrasta ja toin sen takaisin lähelle entistä paikkaansa. Ihan ikkunalle se ei nyt mahdu, kun mulla kasvaa siellä chilejä.

Rahapuusta tipahtelee toisinaan lehtiä ja oksia. Kuulemma jopa lehdestä voi lähteä kasvamaan uusi puu. Tämä taimi on kasvanut oksasta, joka oli tipahtanut kaiuttimen ja sohvan väliin ja maannut siellä ties miten pitkään kunnes löysin sen ja laitoin multaan. Aika pitkään siihen meni, mutta nyt se puskee uusia lehtiä ja nauttii elämästään, kaiketi ;)

Traakkipuut

Traakki oli oikeastaan mun ensimmäinen huonekasvi. Tähän asti olin elänyt sinkkuelämää ja kesät olin ties missä, yleensä heppatalleilla kesätöissä, niin ei mulla olisi mikään kasvi pysynyt elossa. Löin sitten hynttyyt yhteen miehen kanssa jonka katossa roikkui juoru ja jolla oli pari kaktusta. No sen juorun minä kyllä onnistuin tappamaan ja myöhemmin tapoin vielä ne kaktukset. :D
Ensimmäinen oman kodin hankinta oli sitten traakkipuu. Ihan sellainen tavallinen reunustraakki se taisi olla. Ostin sen Plantagenista. Traakkipuuta en saanut pidettyä toisen talven yli hengissä vaikka yritin kastella sitä maltillisesti. Jo edellistalvena se yritti kuolla, mutta silloin auttoi mullanvaihto keväällä. Käyttämäni multa oli mustaamultaa, eikä se ollut yhtään hyvä vaihtoehto. Kuhinasta päätellen banaanikärpäset olivat viettäneet orgioita mullassa. Seuraavana keväänä traakki oli tosi hyvävoimaisen näköinen, mutta ilmeisesti kastelin sitä liikaa ja se mätäni. Varret muuttuivat pehmeiksi ja lehdet tippuivat pois. Tosi sääli, sillä se oli tosi kaunis ja tuuhea traakki! Heitin kasvin sitten pois. En tullut ajatelleeksi että olisihan se saattanut siitä vielä vesoa, jos juuristo oli säilynyt kunnossa.
Uuden traakin ostin sitten samana keväänä ja se löytyi Kodin Ykkösestä. Oli tasan viimeinen yksilö, sellainen vino ja vänkkyrä. Minä hellyin ja tarjosin sille kodin. Ensimmäisestä talvesta se selvisi ihan kunnialla. Kastelin sitä hyvin vähän ja pidin juurella syvää "koloa" jotta sen juuristo saisi varmasti ilmaa. Keväällä kaivoin sen ulos ruukustaan ja tarkistin juuriston kunnon. Se oli kasvattanut valkoista rihmastoa pitkälle ruukun pohjaan saakka, ja se on kuulemma terveen merkki. No, sen jälkeen kun olin kaivanut sen ulos ja katkonut sen kaikki hyvät rihmastot, se tietenkin alkoi tiputtaa lehtiään ja oli vähän aikaa tosi karun näköinen. Nyt se alkaa pikkuhiljaa muistuttaa taas traakkipuuta. Eikä sen vänkkyryyskään enää näytä niin pahalta. Muutin samalla kastelutapaa siten, että nyt sille valuu aina kasteluvesi ihan pikkuhiljaa lankaa pitkin pienestä rahkapurkista. En tiiä miksi, mutta se tuntui hyvältä kastelutavalta tollaiselle rihmastokasville. Seuraava talvihan on taas sitten se toinen talvi tälle kasville, jos se siitä selviää, niin sitten olen jotain oppinut traakinhoidosta. :D

Alla olevassa kuvassa on tämänhetkinen traakkini. Sen alla olevassa kuvassa on tämän kevään hankinta Viherlandiasta, nimeltään ruokotraakkipuu. Se on lähtenyt hyvin kasvamaan, vähän vain mietin koko kasvin ideaa. On se kyllä kieltämättä ihan kaunis kasvi!Josta syystä sen ostinkin.

Nukkatyräkki

Jos etsii helppohoitoista huonekasvia, ei nukkatyräkkiä helpompaa juuri ole. Kynnyskysymys lieneekin siinä, kestääkö sen hiukan rujon ulkonäön.
Pienenä poikasena nukkatyräkki on vielä kovin, kovin söpöinen.

Tässä on kaksi nukkatyräkinpoikasta, jotka olen aikeissa paiskoa maailmalle. Molemmille on uudet kodit löydettynä.

Nukkatyräkki ei sovi kissa- tai pikkulapsikotiin, koska sen maito on myrkyllistä. Jos siltä esim. katkaisee lehden, alkaa katkennut kohta erittää valkoista maitoa. Se ärsyttää ihoa. Kasvia ei myöskään sovi syödä. Meillä se ei ole aiheuttanut ongelmia. Koiramme ei ole erityisen kiinnostunut huonekasveista, eivät vissiin haise tarpeeksi pahalle. :D Lapsetkin ovat jo sen verran isoja, että antavat kasvien olla rauhassa.

Nukkatyräkillä on monta nimeä. Sitä kutsutaan pahaksi pojaksi, tuhmaksi pojaksi, vaeltavaksi juutalaiseksi, syntiseksi pojaksi, jne. Nukkatyräkki-nimi kuvastaa kasvin vartta, jota kasvaessaan peittäää pieni nukantapainen. Nukkatyräkin kukinto on erittäin vaatimaton. Sukulaiskasvilla, särmätyräkillä, kukintoa voi sentään nimittää kukinnaksi, mutta nukkatyräkki - noh, miksiköhän sitä nyt voisikaan sanoa. Kunhan oma kasvini kukkii, voin laittaa tänne kuvan sen kukinnosta. Tämänhetkinen kasvini on viime- tai toissakesän poikia, eikä se ole vielä kasvanut kovin suureksi. Luovuin viime talvena suureksi kasvaneesta, pari-kolmevuotiaasta nukkatyräkistäni, koska se oli kasvanut liian suureksi ja leveäksi minun olohuoneeseeni. Tykkään enemmän kasvatella pieniä taimia.

Kuvassa näkyy kasvin vartta peittävä nukka.

Nukkatyräkki on tosi vaatimaton kasvi. Se kasvaa sen verran, kuin ruukussa on tilaa. Se kasvaa, kun sille antaa vettä silloin tällöin. Se kasvaa pimeässä hitaasti, valoisassa paikassa nopeasti. Erityisen kohinalla se kasvaa paljossa valossa ja runsaalla kastelulla. Mutta kuolemaan sitä ei oikein saa millään. Vanhetessaan se tiputtelee varrestaan lehtiä, jäljelle jää usein pitkä paljas varsi, jonka päässä on lehtiä. Lisääntymisen kasvi hoitelee tehokkaasti poksauttelemalla siemenensä ympärillä oleviin kukkaruukkuihin, joista sitten aika ajoin nousee pieniä terhakoita nukkatyräkin poikasia.

Avokado

Ensimmäisen avokadon sain kasvamaan muutama vuosi sitten. Se kasvoi keväästä syksyyn, siihen asti kunnes kävimme 2 viikon ulkomaanmatkalla. Matkamme aikana kasvi kuivahti niin pahasti, ettei siitä enää toipunut, vaikka koettikin varresta kasvattaa sivuoksia.

Nykyinen avokadoni on viime vuonna istutettu. Sanotaan, että avokadolle ensimmäinen talvi on kaikista pahin koetinkivi. Minun avokadoni oli vähistä kukistani hyvinvoivin koko talven.

Kuvassa avokadoni tänä keväänä. Talven ajan pidin sitä kuvassa olevassa ruukussa, joka oli suojaruukussa, jonka pohjalla oli lekasoraa. Pidin suojaruukussa jatkuvasti kosteutta. Avokado ei tunnu tykkäävän siitä, että sen juuret kuivuvat. Kun juuret tulivat keväällä ruukusta läpi, muutin avokadon suurempaan ruukkuun.

Tässä vähän isommassa ruukussa avokado viihtyi vain hetken. Muoviruukku oli sille liian kuiva, ja se alkoi tiputtaa alimpia lehtiään. Vaihdoin sen sitten takaisin saviruukkuun, joka on vain huomattavasti ensimmäistä korkeampi. Avokadoa saa kastella paljon.

Tässäpä tuo avokadoni sitten onkin nykykuosissaan. Se jäi uuteen ruukkuun pikkuisen kallelleen :D Kasvamassa minulla on nyt pari uutta avokadoa, joissa on pikkuiset juuret, ja odotan, milloin varsi putkahtaisi mullan pinnalle. Sen jälkeen kasvu onkin yleensä tosi nopeaa. Omat avokadoni ovat tykänneet kasvaa kesät parvekkeella, ja erityisesti ne tykkäävät vesisateesta.

Ei pihaa. Ei kasvimaata.

Minä olen olosuhteiden pakosta kerrostaloeläjä. Siksi minulla ei ole pihaa, vaikka onkin multasormi.
Minulla on multainen keittiö.
Kasvien valtaama olkkari.
Minun olkkaripuutarhani.:)