Rakuuna

Rakuuna tunnetaan erityisesti ranskalaisen keittiön mausteena. Se kuuluukin olennaisena osana béarnaise- ja hollandaisekastikkeisiin ja fines herbes -yrttiseokseen.

Rakuunaa on kahta eri muunnosta, ranskalaista rakuunaa (Artemisia dracunculus var. sativa) ja venäläistä rakuunaa (Artemisia dracunculus var. inodora). Meillä viljellään molempia. Sato kuivataan ja purkitetaan tai uutetaan yrttiöljyksi.

Hyvin monesti näiden kahden muunnoksen makua vertaillaan ja ranskalaista pidetään parempana kuin venäläistä. Muunnoksien makuero on huomattavan suuri ja oikeastaan on turhaa vertailla kumpi on parempi ja kumpi huonompi koska niin eri makuisia ne ovat.

Ranskalaisen keittiön resepteihin kannattaa toki käyttää ranskalaista rakuunaa. Venäläinen rakuuna sopii hyvin tuoreena käytettäväksi, esimerkiksi salaatissa, mihin taas ranskalainen on ehkä liian vahvan ja erikoisen makuista. Kuivattuna venäläinen rakuuna sopii monenlaisiin ruokiin.

Venäläista rakuunaa lisästään siemenistä. Ranskalainen on steriili muunnos joka ei tee siementä ja sitä lisätään kasvullisesti. Molemmat muunnokset ovat monivuotisia ja talvehtivat lumipeitteen alla.

Venäläinen on voimakaskasvuinen ja kasvaa helposti yli metrin korkuiseksi tuuheaksi pensaaksi. Ranskalainen on meillä jäänyt puolta pienemmäksi. Talven tullessa kasvusto kuolee, mutta uusi kasvu alkaa heti lumien sulettua ja ensimmäistä satoa kerätään jo kesäkuussa.

Venäläinen rakuuna toukokuussa

Ranskalainen rakuuna elokuussa

Rakuuna kuuluu laajaan marunoiden kasvisukuun. Samaan sukuun kuuluu myös absintin mausteena tunnettu koiruoho (Artemisia absinthium) sekä monille siitepölyallergikoille tuttu pujo (Artemisia vulgaris). Pujoallergikkojen lienee syytä harkita rakuunan sopivuutta koska rakuuna voi aiheuttaa allergisia reaktioita pujon tapaan.

Kirjallisuus:
Kodin Pellervo, 2004
Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista, 2012