Blogi meinasi hyytyä alkutekijöihinsä. Nyt kuitenkin uudella innolla kohti tulevaa värjäyskautta! Maaliskuussa viimeistään on hyvä suunnitella seuraavaa värjäyskautta, ainakin jos aikoo itse kasvatella värjäyskasveja.
Aloittelevalle tai muuten harrastajapuutarhurille sopivin kasvi on
tiikerikaunosilmä,
Coreopsis tinctoria. Sen voi kylvää suoraan kukkapenkkiin, ja kasvi on sikälikin ihana, että myös harvennustaimilla voi värjätä, ei vain kukilla. Väriskaalasta löytyy keltaista, oranssia ja ruskeaakin puretusta ja ph:ta muuntelemalla. Selkeästi punasävyisempiä sävyjä saa punakukkaisella lajilla, jonka siemeniä myy ainakin
Exotic Garden. Tavallisempia keltasävyisiä kukkia tekevä laji löytyy mm.
Hyötykasvisyhdistykseltä.
Kohtalaisen helppoja ovat myös
ryhmäsamettikukat,
Tagetes patula, mutta ne vaativat kyllä esikasvatuksen. Jos ei esikasvatus nappaa, aina voi toki ostaa suoraan taimia. Keltaoranssikukkaisista saa keltaoransseja sävyjä, tummemmista vihreitä. Näitä saa kaikista siemeniä myyvistä kaupoista.
Sinnikkäästi tilasin myös
saflorin,
Carthamus tinctorius, siemeniä. Ensimmäisenä viljelykesänä koko pussillisesta kasvoi vain kolme kasvia, joten kovin suuria keitoksia niistä ei saanut aikaan. Seuraavana kesänä jänis söi taimet. Viime kesänä vastoin kaikkia odotuksia sain kuin sainkin pysymään hengissä varmaan 15 kasvia. Niistä jo pienen keitoksen saikin aikaan. Nyt tilasin siemeniä enemmän. Katsotaan, miten värjärin käy. Raporttia seuraa loppukesästä.
Tilaukseen lähtivät myös
ketokaunokin,
Centaurea scabiosa, siemenet. Kaunokkeja on päätynyt värjäyspataan ja tuloksena on ollut joistakin vihreää, toisista keltaista. Harmitti, kun en tiennyt, mikä kaunokki oli kyseessä, joten nyt on luvassa, ehkä, testiä ketokaunokilla. Sitähän ei tiedä, suostuuko se kasvamaan.
Sinistä antavista kasveista
morsinko,
Isatis tinctoria, lienee kasvatuksen suhteen sieltä helpoimmasta päästä. Morsingon kasvastuksesta onkin jo useamman kesän kokemus.
Väritatar,
Persicaria tinctoria tai aiemmin
Polygonum tinctorium, onkin jo vähän vaativampi myös maaperän suhteen. Päätin kuitekin yrittää uudestaan, vaikka viime kesän värjäys epäonnistuikin, mutta ei kasvun suhteen. Tämän myös
Japanin indigon nimellä kulkevan kasvin siemeniä en onnistunut löytämään suomalaisista verkkokaupoista, mutta onneksi Riihivillan blogista löytyi vinkki tutkia tilannetta
Rühlemanns-verkkokaupasta Saksasta. Sieltä löytyi monta muutakin sinistä antavaa kasvia, kuten Isatis indigotica, joten testiinhän ne menivät. Katsotaan, miten viher- vai pitäisikö sanoa sinipeukalo sitä osaa olla.
Nyt sitten vaan odotellaan lähetysten saapumista ja mietitään, miten yhdelle ikkunalaudalle saadaan kaikki taimet sopimaan :)
