Kesäkuun ensimmäinen

Padankoski

’Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä. Kesä alkaa, virallisesti. Säät olivat tosin toukokuussa sen verran kesäisiä, että tuntuu siltä, kuin kesä olisi jo pitkällä. Samaa mieltä tuntuu luontokin olevan, ainakin täällä EH:n alueella. Hämeessä kevätaspekti meni ohi nopeasti, jopa niin nopeasti, etten kaikkien kukkien kukintaa edes huomannut. Omenapuut olivat huppusenaan kukkia vain pari päivää, sireenit lakastuvat jo, samoin kielot. Kesän kukat ilmaantuivat maisemaan jo siinä vaiheessa, jolloin kevät oli vielä aluillaan. Kokosin tähän toukokuun ajalta listan nyt kukkivista ja kukkineista kesäkasveista (perässä ensimmäinen havaintopäiväni). On hämmentävää huomata, että vuosi vuodelta kukinta näyttää siirtyvän aikaisemmaksi. Vaihtelu toki on suurta ollut ennenkin. 70-luvun alkupuolella pakkaset veivät kuusenkasvannaiset useana vuonna vielä kesäkuun alussa, 80-luvulla satoi silloin luntakin. Nyt ennustetaan kylmää ensi viikonvaihteeseen, mutta ennusteet lievenevät koko ajan, kun ajankohtaa lähestytään. Tässä listaa:

  • hietaorvokki 3.5.Padankoski
  • voikukka 2.5.
  • mustikka 6.5.
  • kanankaali 7.5.
  • mansikka 7.5.
  • puna-ailakki 8.5.
  • metsäorvokki 8.5.
  • tuomi 10.5.
  • linnunherne 10.5.
  • metsätähti 18.5.
  • kielo 18.5.
  • koiranputki 19.5.
  • luumu 19.5.
  • suomuurain 19.5.
  • omena 20.5.
  • nurmipuntarpää 20.5.
  • maarianheinä 20.5.
  • kurjenpolvi 24.5.
  • pihlaja 24.5.
  • aitovirna 24.5.
  • nuokkuhelmikkä 24.5.puna-apila
  • sireeni 24.5.
  • aho-orvokki 26.5.
  • lehtokuusama 26.5.
  • valkoapila 26.5.
  • rönsyleinikki 26.5.
  • niittyleinikki 26.5.
  • tuoksusimake 26.5.
  • oravanmarja 27.5.
  • puna-apila 29.5.
  • metsäruusu 29.5.
  • niittynätkelmä 30.5.
  • päivänkakkara 31.5

Kaikkia kasveja en ole merkinnyt muistiin, joten lista ei ole täydellinen. Hämmästyttävää on esim. päivänkakkaran OLYMPUS DIGITAL CAMERAkukinnan alkaminen jo toukokuun puolella. En muista entuudestaan koskaan niin tapahtuneen. Myös apiloiden ilmaantuminen jo toukokuussa on poikkeuksellista. Valkoapilaa oli peltotiellä kymmeniä, tosin yksittäisinä, puna-apilaa pellon laidassa yksi mätäs ja siinä muutama kukka auki. Yleensähän nämä kukat mielletään keskikesän kukkijoiksi.

On joukossa toki normaaliakin kukintaa. Mänty pölläyttelee siitepölyään paraikaa kaikki paikat täyteen. Muistan vastaavaa kesäkuun alusta monelta vuodelta. Pajujen nukkaa alkaa olla joka puolella, kun siemenkodat repeävät ja valkoiset pumpulimaiset lenninhaivenat kiidättävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Myös voikukan laskuvarjot ovat ajallaan. Uudet kukat peittävät niittyjä, kun vanhat lakastuvat. Kesäkuu alkaa ja jos tällä tahdilla mennään, kukkivat horsmat ja ohdakkeet jo juhannuksena. Odotellaan sitä!’

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nopeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Kevään eteneminen ja kesän tulo ovat tänä vuonna olleet huippunopeaa. Vasta äsken leskenlehdet vielä kukkivat, nyt ne ovat jo höydyllä, kuten eilen ottamastani kuvasta näkyy. Tämä kevään ensiairut täällä sisämaassa on tehtävänsä tältä vuodelta jo suurelta osin suorittanut eli jälkeläistuotannon. Nyt sitten vain kasvatetaan yhteyttäviä ’leskenlehtiä’ ja kerätään ravintoa seuraavaa vuotta varten. Kokonaan ovat hävinneet näkyvistä jo kevätkynsimöt ja käenrieskat. Pienet sipulikasvit katoavat nurmikon vehreyteen oikeastaan heti, kun kukinta on ohi tai leikkuri ajaa niiden yli.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puissa huomaa saman. Tuomet olivat vasta huppusenaan kukkia, nyt terälehdet varisevat ja maa peittyy valkoiseen, kuten yläkuvassa omenapuunkin alla. Toivottavasti pörriäiset ehtivät suorittaa tehtävänsä, muuten saamme turhaan odottaa loppukesästä satoa. Puiden kohdalla hedelmän kasvattaminen kestää koko kesän ja se on valmis vasta syyskuulla toisin kuin ruohokasveilla. taskuruohoKevätaskuruoho varistaa jo siemeniään, leskenlehden höyty ei lennä, mutta ensimmäiset voikukan laskuvarjot liitävät jo uusille kasvupaikoille.voikukka (1) Niidenkin aika on lyhyt ja siemen pääsee maahan itämään jo ennen oikean kesän alkua. Tosin voikukka taitaa aika huonosti levitä siemenistä, enemmänkin kasvullisesti.

Kukkaankin monet kasvit ovat entineet tavallista aikaisemmin: kurjenpolvi jo pari viikkoa sitten, vaikka sitä juhannuskukaksi tituleerataan, leinikit tapasin viikon alussa ja olipa tiellä jo valkoapilakin täydessä loistossaan. Puutarhan polun laidassa päivänkakkaran nupusta loistavat jo valkoisten terälehtien alut, ehtiiköhän toukokuun puolella kukkaan.

Nopeus on siis trendi tänä vuonna. Kylminä keväinä ja alkukesinä kukat jurovat pitkään nuppunsa suojassa ja kukoistavatkin pitkään, kun pölyttäjät eivät liiku. Saamme nauttia kukkaloistosta kauan. Kuinkahan nyt käy, onko juhannuksena enää ollenkaan kukkia kukoistamassa vai saako tyynyn alle noukkia jo horsmia, loppukesän kukkia?’

Helluntai

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

’Helluntai on kesän juhla. Viime viikon aikana on sää ollut kesäinen ja lämpö on saanut luonnon heräämään. Tänä vuonna pääsiäinen oli ennätysaikaisin jo maaliskuun loppupuolella ja siksi helluntaikin sijoittuu tänne toukokuun puoliväliin. Tuomi kukkii yleensä helluntaina ja sitä mielellään silloin katselee. Ajattelin, ettei se tänä vuonna ehdi kukkaan, mutta toisin kävi. Juuri tänään, sateesta huolimatta tai ehkä juuri siitä syystä, avasi tuomi kukkaterttunsa ihailullemme. Pellonlaidan kokonaiset tuomipensaat aloittivat kukintansa yhtäaikaa. Viettäkäämme heleää helluntaita tuomien varjossa, ihaillen kukkien loistoa ja huumaantuen niiden tuoksusta:

HELEÄÄ HELLUNTAITA KAIKILLE LUKIJOILLE!*

26: kurjenmiekka

Pirttilahti

’Nyt on kesän kaunein aika, jos malttaa vain lähteä ulos ja katsella ympärilleen. Kiersin juuri koiran kanssa aamuisen metsälenkin kylmässä vesisateessa. Jalat olivat märät, vesi valui sadetakin helmasta reisille, kasvot kastuivat, mutta kurjenpolvet, koiranputket, ojakellukat kukoistivat ja rannassa kukki suurin keltaisin kukin viikon kasvi.’

Keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) on ainoa luonnonvarainen Iris-suvun kasvi maassamme. Koristekasveina viljellään monia muitakin, kuten kuvassa oleva saksankurjenmiekan (Iris germanica) jokin sinikukkainen risteymälajike. Kurjenmiekan voi siirtää puutarhaan, jos on perustanut sinne lammikon tai vesialtaan vesikasveja varten. Kuivalla maalla kukkapenkeissä se ei sukulaistensa gladiolusten tapaan viihdy. Kurjenmiekka on lähes vesikasvi. kurjenmiekka3Sen löytää rannoilta, mutahaudoista, tervaleppäluhdista, vesijätöiltä ja ojanvarsista. Kulleron tapaan sitä on siirretty koristeeksi lähemmäs taloja rannan koristeeksi ja sieltä se on levinnyt taas uusille kasvupaikoille. Kurjenmiekkoja tapaa melko yleisenä Etelä- ja Keski-Suomesta Etelä-Lappiin saakka, mutta se puuttuu karuilta alueilta kokonaan, esim. Suomenselältä. Lehtomaisilla aluelilla se on levittäytynyt vesien rehevöityessä hyvinkin laajalle ja runsaiksi kasvustoiksi.Pirttilahti

Kurjenmiekan lituskaiset leveät lehdet voi sekoittaa osmankäämien lehtiin, mutta ne kiinnittyvät juurakkoon eri tavalla. Kukkivana sitä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun luonnonkasviimme siksi erikoinen ja näyttävä sen keltainen kukka on. Hedelmävaiheessa se on myös helppo tunnistaa pulleista kotahedelmistään.

Suuria ja reheviä kasveja on usein käytetty hätäravinnoksi. Ihmiset ovat syöneet niin lumpeen kuin suovehkankin juuria. Osmankäämin juurikin on kelvannut ainakin eläimille. Kurjenmiekkaakin on hyödynnetty, lähinnä rohdoksena. Iridiini-niminen glykosidi on ollut yhtenä osana hammassärkyyn vaikuttavissa hammaspulvereissa. Toisaalta tiedetään kurjenmiekan rohdoksen olleen voimakas ulostuslääke, joten sen nauttiminen ei liene ollut tästä syystä kovin yleistä.

Nyt kannattaa etsiskellä tämän viikon kasvia. Sen kauniit kukat kestävät vertailussa minkä tahansa koristekasvin kanssa. Onnea etsinnöille!

Suven juhla

kokko

’Taas on aika suven ja juhlan. Juhannuksena perinteet kaivetaan esiin: taas poltetaan kokkoa, saunotaan, pystytetään koivuja portaanpieleen, tuodaan kesä sisään. Taas kootaan yhdeksän kukkaa tyynyn alle ja toivotaan helliä unia. Taas toivotaan, ettei kesä koskaan lopu. Juhannus on valon juhla niin kuin joulukin, mutta nyt valo on luonnollista, onhan päivä pisimmillään. Ensi viikolla huokaillaan, kun… mutta eipä ajatella sitä vielä.

Meillä kokko sytytetään illan hämärtyessä rantaan ja ainakin nuorimmaiset paistavat makkaransa. Joskus on kierretty pellon laitaa katsellen suven väriloistoa. Tänä vuonna runsaan sateen vuoksi kasvillisuus ryöppyää joka puolelta ja saattaa olla, että pellonpientareet jäävät koluamatta. Onhan sitä kukkaloistoa tienpenkoillakin. Mitkä ovat sinun kolme suosikkikukkasi tänä juhannuksena? Itse mietin niitä tänään kiertäessäni koiran kanssa vakioreittiämme lähimetsässä. Enpä julkaise omaa listaani vielä.’

Lopuksi toivotan kaikille lukijoille oikein mieliinpainuvaa juhannusta!

25: metsäkurjenpolvi

kurjenpolvi2

’Mikä on juhannuskukka? Minulle se on kurjenpolvi. Sen monenkirjavat kukat yhdessä koiranputkien kanssa hämyisessä kesäyössä tuo sadun tunnun niitylle. Monen nuoren neidon seitsemän kukan kimpussa on yhtenä kurjenpolvi päätymässä tyynyn alle juhannusyönä. Jospa se sulho sen vuoksi näyttäytyisi unessa. Tänä vuonna, kun vettä on tullut riittävästi, ovat kurjenpolvet hyvässä vedossa. Eilisellä kukkakävelyllä saimme nauttia sen loisteesta yllin kyllin reittimme varrella.’

Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) on Etelä-Suomessa juhannusta edeltävällä viikolla parhaassa kukassa. Se on kookas, näyttävä ja yleinen niittyjen, metsien ja pientareiden kasvi koko maassa. Siihen ei voi olla törmäämättä, siksi yleinen se on. Nimensä kasvi on saanut kurjen nokkaa muistuttavasta hedelmyksestään, jolla se ampuu siemenet kauemmaksi emokasvista. Nimi juontaa juurensa jo antiikin kreikasta, jossa geranos-sana tarkoittaa kurkea. Vaikka kasvia tavataan koko maasta, ei se kaikkialla ole yhtä yleinen, vaan saattaa puuttua laajoilta karuilta alueilta kokonaan, esim. Suomenselältä, Saimaan alueelta ja rannikkoseuduilta. Luontaisin kasvuympäristö sille on lehto, lehtoniityt, pellonpientareet, letot ja muut ravinteiset suot.kurjenpolvi3

Metsäkurjenpolven kukat ovat näyttävät, säännöllisesti viisiterälehtisiä ja yleensä parittain. Väriltään ne voivat olla puhtaan valkeasta lilan kautta siniseen. Yleensä samalla seudulla on vallitsevana tietty värityyppi ja raja seuraavaan voi olla hyvinkin jyrkkä, tosin sekakasvustojakin löytyy.

Suomessa elelee kymmenkunta kurjenpolvikasvia, joista metsäkurjenpolvi on yleisin ja laajimmalle levinnyt. Luopioisista on löytynyt lisäksi haisukurjanpolvi (G. robertianum), jonka tuntee hajusta ja koristekarkulaisena esiintyvä kyläkurjenpolvi (G. pratense) sekä hyvin erikoinen yksivuotinen huhtakurjenpolvi (G. bohemicum). Edellinen löytyy kivikkoisista lehdoista ja jälkimmäinen yleensä asutuksen piiristä. Huhtakurjenpolven siemen tarvitsee lämpökäsittelyn, joten sen löytää nuotiosijoilta tai paahteisilta hakkuuaukeilta. Pieni pihakurjenpolvi (G. pusillum) löytyi muutama vuosi sitten yllättäen Rautajärven kartanon pihapiiristä.kurjenpolvi4

Metsäkurjenpolvi on loisienten suosiossa. Nämä pienet kasvin lehdillä elävät sienet erottaa jo kauas kasvin nuutuneista ja värivaurioisista lehdistä. Lajilleen niiden tunnistaminen vaatiikin sitten tietoa. Valkohomeen ja tervatäpläsienen lisäksi kurjepolven lehdellä kasvaa peräti neljä erilaista ruostesientä.

Kesä ilman kurjanpolvien kukintaa ei olisi kunnon kesä!

 

Kukkakävely

kukkakävely’Luonnonkukkien päivän kävely Luopioisissa onnistui ainakin säiden suhteen erinomaisesti. Saimme saapastella lenkin Kyläjärven ympäri aurinkoisessa säässä. Alkukesän sateet olivat tehneet osan reitistä vetiseksi, mikä hieman vaikeutti kulkemista. Luulenpa kuitenkin, ettei kukaan 25 osanottajasta kovin sotkenut kenkiään tai vaatteitaan.

Reittimme kulki ensin maantietä pitkin ja sitten pellonreunoja pitkin metsäautotielle, jota pitkin palailimme lähtöpaikkaan. Matkalla seurasimme harmaapäätikan varoittelua pesäpaikoillaan, katselimme palokärjen lentonäytöksiä ja opettelimme tuntemaan lehtokasveja. Ainakin seuraavat Hämeessä tyypilliset lehtokasvit löydettiin: näsiä, lehtokuusama, taikinanmarja, lehto-orvokki, imikkä, sinivuokko, sudenmarja, kevätlinnunherne, mustakonnanmarja, metsävirna, mäkilehtoluste ja nuokkuhelmikkä. Päivän nimikkokasvia valkolehdokkia etsittiin myös, mutta tällä kertaa se jäi runsaan kasvillisuuden kätköihin eikä tuoksukaan paljastanut sen olinpaikkaa.

Pääkohde kävelyllä oli kaunis Kuparikallion ketomainen rinne. Täältä löysimme jo harvinaiseksi käyneen ahokissankäpälän ja keltatalvikin, harjusormisaran ja hietaorvokin kaljun muodon. Kallio on kivilajiltaan gabroa ja siksi sen sammal- ja jäkälälajisto on paikkakunnalle ainutlaatuista. Niitäkin ihailimme, vaikka ne eivät varsinaisia kukkia olekaan.

Loppumatkan pellonpientareelta katselimme luhtaniityn lajistoa ja sulkeutuvan eliöyhteisön valtalajeja: nokkonen, maitohorsma, mesiangervo, juolavehnä, ruokohelpi ja vadelma. Pienemmät kasvit olivat hukkua näiden suurten ja tilaa vaativien alle. Retken lopuksi kokoonnuimme kylän kotakahvioon nauttimaan kahvihetkestä kauniin Kukkia-järven rantaan. Kiitos kaikille mukanaolleille mukavasta retkiseurasta ja kukkahetkestä. Ensi vuonna uudelleen!’

Luonnonkukkien päivä

kurjenpolvi1

’Ensi sunnuntaina 15.6. on taas Luonnonkukkien päivä retkineen. Tänäkin vuonna järjetetään virallisia retkiä liki sata kappaletta ympäri maan. Oman paikkakuntasi tilanteen voi tarkistaa Luonnonsuojeluliiton sivuilta (www.sll.fi/luonnonkukat). Päivähän on yhteispohjoismainen hanke ja sillä on useita tukijoita. Retket ovat ilmaisia.

Itse olen oppaana taas kerran Luopioisten Padankoskella. Lähdemme klo 12.00 kiertämään Kyläjärveä ja katselemaan, mitä hienouksia retki meille tällä kertaa tarjoaa. Luvassa on niitty- ja piennarkasveja, metsäkasveja ja myös ravinteisen kallion kasveja. Edellisillä kerroilla on mukana retkeillyt 30 – 50 henkeä, joten yksin ei varmaan tälläkään kerralla tarvitse matkaan lähteä. Ota mukaan kumisaappaat, koska kuljemme myös kosteiden paikkojen poikki. Mukaan voi ottaa lisäksi eväitä, muistiinpanovälineitä, suurennuslasin ja kasvikirjan. Retken pituus on kolmisen kilometriä ja aikaa siihen käyetään säästä riippuen 2 – 3 tuntia.

Tämän vuoden nimikkokasvi on valkolehdokki, tuo huumaavatuoksuinen yön ritari ja yritämme nähdä sen myös retken aikana. Tosin tämä kasvi on metsien mullistusten myötä käynyt harvinaisemmaksi, enkä siksi voi varmuudella luvata sen löytymistä, mutta yritetään.

Retkelle lähdemme kylän keskustasta linja-autopysäkiltä. Tervetuloa mukaan!

Huh hellettä – kaunista kesää!

kesä

’ Muistan aina työaikaan, kuinka tärkeä oli ensimmäinen kesäpäivä: aurinko, maalle muuton touhu ja työn muistelu loivat siihen tunnelman. Mieleen laskeutui syvä rauha ja hiljaisuus, kun pääsi tänne maalle, seisoi keskellä pihaa ja kuunteli lintujen konserttia niin että korvia pisteli. Muistan kuinka peruna ja siemenet piti saada heti maahan, katiska järveen ja elämä asettumaan kesäloma-asentoon. Siitä se sitten solui eteenpäin, viimeiset työt käytiin tekemässä, kesätyöt suunniteltiin, aloiteltiin ja lopeteltiin. Syksy tuli aina liian nopeasti.

Tänään on se päivä, paitsi että ei ole ollut työtä, josta tänne on paennut. Edellisen postauksen kuvassa onnea toivotteli keväinen kangasvuokon ja kylmänkukan risteymä, jota oli tullut sitruunaperhonen tervehtimään. Tässä mannekiinina on sama vuokko, mutta kangasperhosen kanssa. Jotenkin molemmat perhoset kuuluvat minulla kevääseen, sen viimeisiin päiviin ja kesän odotteluun, myöhemmin niitä ei enää huomaa. Näin tänään pihalla ensimmäisen auroraperhosen. Se on jo puhtaasti kesän eläjä, yleensä juhannusvieras. Kangasperhonen on kesän airut lentäessään kangasmetsässä teiden yläpuolella pienenä ja huomaamattomana. Sen vihreään välkkyvät siivet vain vilahtavat, kun se siirtyy varvulta toiselle. Harvoin sitä pääsee näin läheltä katselemaan.

Mittari näytti äsken 26,3° varjossa. Kävin uimassa, vesi oli kuin samettia, kesäistä, lapsuuden tuntuista. Keväällä maaliskuussa oltiin myöhässä pari viikkoa, sitten satoi yhden vuorokauden ja oltiin tasoissa, nyt idän korkeapaineen myötä ollaan ainakin pari viikkoa edellä aikatauluja. Varmaan aika eksoottinen kokemus olla Lapissa yli 30° helteessä pilkillä, kun alla on metrinen jää ja tunturit hohtavat valkoisina. Sen voisi myydä erikoisuutena niitä haluaville ulkomaalaisille. Voisi olla menekkiä. Taitaa vain olla perin harvinainen tapahtuma. Mutta nyt on kesä ja nautitaan siitä, helteestäkin.’

Lintumaailma

kihu

’Kun 70-luvulla ensi kerran retkeilin Lapissa, muistan kihujen saaneen pään sananmukaisesti pyörälle. Silloinkin taisi olla sopulivuosi, koska kihuja oli joka puolella. Tämä emo hautoi neljää munaansa meistä välittämättä mättäällä, mutta sen puoliso yritti vimmatusti selittää, että hatussa on jotain vikaa. Kymmenen senttiä parhaimmillaan erotti linnun ja päänahan. Oli syytä poistua tyylikkäästi takavasemmalle.’

vesipääsky

’Vesipääsky on veikeä lintu, varsinkin kun sen näkee niin harvoin. Piessijängällä niitä oli paljon pienissä allikoissa. Koskahan nimistönikkarit puuttuvat tämän pääskyn nimeen? Sehän ei ole pääsky ollenkaan vaan kahlaaja. Maamyyräkin menetti hienon nimensä kontiaiseksi vain sen vuoksi, ettei nimessä saa esiintyä sanaa myyrä, kun syo eläinravintoa.’

lunni

’Lunni on tuttu lintu poikakirjoista. Aikoinaan mietin, näenkö sitä koskaan livenä vai jääkö se sellaiseksi kummajaiseksi, joka esiintyy vain eksoottisilla paikoilla, kuten kirjallisuudessa. Kävin Vuoreijan kaupungissa itäisimmässä Norjassa ja sieltä Barentsinmerellä lintuvuorella. Siellähän niitä oli, lunneja. Tarulintu olikin kumman pieni, niin kuin monet lapsuuden muistoista kaivetut.’

pikkukajava

’Luulen, että linnut, jotka pesivät seinällä ja sotkevat kauniin maalipinnan, saisivat kyytiä meilläpäin. Pikkukajavat olivat perustaneet yhdyskuntansa paitsi lintuvuorelle myös kaupungin talojen seinäulokkeille. Siis sillä ei ole väliä, onko alusta puuta tai kiveä, vaan sillä, että pesäpaikka on pystysuora ja siitä löytyy sopivia hyllyjä rakennelman pohjaksi.’

karikukko

’Tämä tepastelija käveli vastaan tienlaitaa siellä jossakin, mihin lie matkalla. Karikukon näin ensi kerran 70-luvulla Porin Reposaaressa ja pitkään sain sitä etsiä uudelleen. Eihän se harvinainen ole, mutta kun etsii kasveja, ei tähyä lintuja. Ystäväni vitsailikin kerran kasviharrastajan ja lintuharrastajan erottavan siitä mihin pää on suunnattuna. Liekö sitten muusta?’