Kesäkuu 2013

Päivitetty viljelysuunnitelma.

Kuten aiemmissa kirjoituksissa tuli jo todettua, asetin järjestötoiminnan innoittamana tänä vuonna viljelylle erityisiä tavoitteita, jotka olivat yksityiskohtaisine ravintoarvolaskelmineen ehkä liiankin pitkälle suunniteltuja. Varsin pian kylvöjen jälkeen sain nimittäin taas muistutuksen siitä tosiseikasta, että kasvillisuutta ei kannata yrittää suunnitella liikaa – tai voi tietysti, mutta onnistuminen edellyttää vastaavaa täsmällisyyttä myös hoidossa.

Viljelypalsta kesäkuun lopussa.

Olen käynyt viljelypalstalla lähes joka päivä, mutta tästä huolimatta heti kylvöjen jälkeen pääsi tapahtumaan muutama takaisku, jotka tulevat vaikuttamaan merkittävästi koko kasvukauden satoennusteeseen. Joka tapauksessa yritän seurata kasvun etenemistä säännöllisesti, jotta pystyn jatkossa reagoimaan hoitotarpeeseen entistä nopeammin ja tehokkaammin.

Tilanne heinäkuun alussa viljelykasveittain:

Nokkonen (muutamia ryhmiä)

Palstaviljelijän suurin pahe on, että sato jää keräämättä. Nokkoset ovat parhaimpia nuorina, ja ne pitäisi muutenkin kerätä pois muiden viljelykasvien tieltä. Ongelma lienee lähinnä se, etten ole keksinyt mitä tekisin näistä ravintopommeista. Kokeilin nokkoskeittoa – en pitänyt (tai en osannut). Voi olla, että päädyn palauttamaan nokkosten käyttämät ravinteet takaisin maaperään tekemällä niistä lannoitetta (nokkoskäytettä).

Kumppanukset peruna ja härkäpapu.

Peruna 'Matilda' (keskellä, 23 kasvia)

On hieman ironista, että pelkäsin koko perunasadon epäonnistumista naapuripalstan viimevuotisen ruttoepidemian ja liian(?) pitkän sekä lämpimän idätysajan takia (olivat muutaman viikon sisälämpötilassa). Toisin kuitenkin kävi: peruna on tällä hetkellä viljelykasveista parhaiten menestynyt. Jokainen istutettu peruna iti, eikä tuholaisista tai taudeista ole ainakaan vielä merkkejä. On tosin vaikea sanoa onko menestys käyttämäni tarkistetun siemenperunan ja hyvän lajikkeen ansiota.

Kirvoja härkäpavussa.

Härkäpapu 'Hangdown' (keskellä, 17 kasvia)

Härkäpapu on toinen palstan menestyjä. Vain yksi papu ei itänyt. Härkäpavut olivat etenkin alussa kasveista voimakaskasvuisimpia – nyt peruna alkaa kiriä edelle. Kasvua saattaa hidastaa tuholaisongelma: lähes jokaiseen kasviin on ilmestynyt suurikokoisia Megoura viciae -lajin kirvoja. Olen torjunut näitä mäntysuovalla melko hyvin tuloksin. Härkäpapu kuuluu nimestään huolimatta virnojen sukuun. Ehkä tästä johtuukin, että papujen pahimmat tuholaiset, eli etanat eivät näytä siitä piittaavan.

Salkopapu 'Blauhilde' (reunoilla, 14 kasvia)

Yksi parhaiten säilyneistä pavuista.

Salkopavuista itivät lähes kaikki, mutta jäi hieman epäselväksi, olivatko osan tuhoutumiseen syynä etanat, vai jokin muu häiriö. Joka tapauksessa jouduin istuttamaan uusia tilalle. Suurimmasta osasta kasveja lehdet olivat rei'illä jo heti niiden avauduttua. Salkopavut ovat onneksi viime päivinä alkaneet kasvaa merkittävästi korkeutta, ja edellyttävät jo tukemista.

Ensimmäiset retiisit kypsyivät alle kuukaudessa.

Lehtisalaatti, basilika 'Dark Opal', retiisi ja tilli 'Mammut' (reunoilla, paljon)

Lehtisalaatti iti huonosti – kesäkuun alku saattoi olla liian lämmin. Kylvin uutta, mutta edelleenkään ei näy juuri mitään.. kaupasta ostetut ja maalle istutetut salaatit sentään tuottavat satoa edelleen. Sisällä esikasvatetut basilikat eivät kestäneet siirtoa. Ulos kylvetyt eivät myöskään ole lähteneet vielä kunnolla kasvuun, mikä on hieman yllättävää, sillä viime vuonna basilika oli tuottoisa. Retiisi kasvaa mainiosti ja pian on ensimmäisen sadonkorjuun aika. Tilli kasvaa hitaasti, mutta varmasti.

Maissi ja kesäkurpitsa.

Sokerimaissi 'Early King', kesäkurpitsa 'Buckingham F1', 'Atena Ploka F1' ja vahapapu 'Sonesta' (vasen laita, useita ryhmiä)

Maissit olivat melko pitkään esikasvatettuja, joten epäilin hieman niiden sopeutumista uuteen ympäristöön. Etanat eivät ainakaan helpottaneet sopeutumista vaan söivät armotta lehdet rei'ille. Maissit eivät ainakaan toistaiseksi ole juurikaan keränneet korkeutta, mutta lehdet ovat sentään kasvaneet. Etanat ovat valikoivia: kesäkurpitsaa ne eivät huoli. Sen sijaan vahapavut syötiin ennen kuin ne saivat lehtensä auki. Istutin uusia, mutta tilanne on edelleen papujen osalta huono. Papujen epäonnistuminen edellyttänee maissien lisälannoitusta. Osa niistä taistelee lisäksi edelleen nokkosten kanssa samoista ravinteista.

Parhaiten kasvaneet lehtikaalit.

 Lehtikaali 'Red Russian' (reunassa, paljon)

Lehtikaali on joko itänyt vaihtelevasti tai olen kylvänyt sitä epätasaisesti. Myös lehtikaalit näyttävät kelpaavan etanoille, tosin vahingot eivät ole mittavia. Epätasaisesta kasvusta johtuen sato saattaa jäädä odotettua pienemmäksi. Harkitsin täydennyskylvöä, mutta ajankohta alkaa olla hieman myöhäinen.

Auringonkukka 'Vanilla Ice' (nurkassa, 4 kasvia)

Esikasvatin auringonkukkia sisällä, mutta ne ehtivät valonpuutteesta johtuen venähtää liian heikoiksi. Siksi kylvin uudet siemenet suoraan maahan, mutta jostain syystä niistä ei yksikään itänyt. Edes uudelleenkylvö ei onnistunut. Onneksi auringonkukka olikin tarkoitettu vain pieneksi kokeiluksi.

Soijapapu 'Fiskeby V', pensaspapu 'Montano' ja taitepapu 'Prelude' (keskellä, 8 kasvia)

Pensaspapu.

Soijapapu oli alkuperäisen viljelysuunnitelman tärkeimpiä kasveja ravintoarvojensa vuoksi, mutta epävarmuus sen menestymisestä johti rajoittamaan viljelyn muutamaan kokeiluyksilöön. Hyvä niin, sillä jokin meni pieleen eikä yksikään itänyt kunnolla. Oliko syynä puutteellinen bakteerikanta vai mahdollisesti maan pinnalle selvinneet taimet tuhonneet etanat? Vaikea sanoa, mutta kaivamalla kylvetyt pavut ylös huomasin, että jotain yritystä oli soijillakin ollut. Yhteisöviljelmällämme kasvihuoneessa soijapavut ovat kasvaneet, mutta eivät nekään aivan ongelmitta.

Muutkin pavut kärsivät merkittävästi etanoista ja jouduin tekemään uusintakylvöjä.

Persiljan toinen vuosi.

Persilja (keskellä, useita kasveja)

Persilja jatkaa toista vuotta ja tarjoili satoa jo kun muista kasveista ei näkynyt maan pinnalla vielä merkkiäkään. Itse asiassa osa persiljoista alkaa jo kellastua, joten kerättävää olisi enemmänkin.

Ruohosipuli (nurkassa, yksi ryhmä)

Vanhempien viljelypalstalta tuotu ruohosipuli ehti jo kukkia, joten sitä voisi alkaa kerätä. Täydessä kukkaloistossa olevaa kasvia en halunnut repiä, vaikka kukat ovatkin ilmeisesti syötäviä.

Sokeriherne (soijapapujen tilalla)

Soijapavut eivät itäneet, joten istutin tilalle sokerihernettä. Se on papuja nopeakasvuisempi, joten myöhäinen istutusajankohta ei välttämättä muodostu ongelmaksi.

Porkkana (yhden härkäpavun tilalla)

Yksi härkäpavuista ei itänyt, joten istutin tilalle porkkanaa. Porkkana on myöhäisestä istutusajankohdasta huolimatta jo itänyt.

---

Etanat pysyttelevät yleensä päivisin suojakoloissaan,
joten niitä ei välttämättä etsimättä huomaa.

Yhteenveto

Kesäkuu oli osalle kasveista hieman myöhäinen kylvöajankohta. Uudelleenkylvöjen tarve huononsi tilannetta entisestään. Tuholaisongelma oli viimevuotista selvästi pahempi: etanat tuhosivat kokonaisia pavun taimia ja härkäpavut kärsivät kirvoista. Jouduin torjumaan etanoita rautafosfaatilla, joka on onneksi vaaratonta ympäristölle, mutta aiheuttaa lisätyötä eikä ole ilmaista. Seuraavaksi on ryhdyttävä todennäköisesti lannoitustoimiin, sillä ainakin maissit saattavat jo kärsiä ravinteiden puutteesta.

Toisaalta pitäytyminen perinteisissä viljelykasveissa kuten perunassa ja härkäpavussa näytti olevan järkevä valinta viljelyn tavoitteet huomioon ottaen. Jo tässä vaiheessa lienee selvää, että alkuperäisiä satotavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa, mutta tämä ei merkitse kokeilun epäonnistumista – syyskuun omavaraisuusjakson pituutta on vain lyhennettävä.

Vuoden 2013 kylvöt

Edellisestä kirjoituksesta ehti kulua jo kaksi kuukautta, sillä kokopäivätöiden alkaminen pitkine työmatkoineen vähensi harrastuksiin käytettävissä olevan ajan murto-osaan entisestä. Myös kylvöt uhkasivat myöhästyä, kunnes lopulta sain eräänä myöhäisenä iltana pakotettua itseni kasvimaalle (itse asiassa tämä toistui monena iltana/yönä, seurauksena jatkuva univelka ja paljon hyttysenpistoja). Onneksi olin ehtinyt miettiä viljelysuunnitelman tai oikeastaan viljelyn tavoitteet lähes valmiiksi (ks. edellinen kirjoitus) jo ennen töiden alkamista. Olin hahmotellut viljelypalstan pohjaratkaisua pitkään mielessäni ja piirsin sen tietokoneelle kylvöjä edeltävänä iltana. Jonkin verran improvisoin vielä paikan päällä.

Viljelypalsta toukokuun puolessa välissä talven jäljiltä.
Nokkoset ovat jo hyvällä alulla. Myyrä oli tehnyt kotinsa spiraaliin.

Tavoitteena on siis tietynasteinen omavaraisuus ruuan suhteen syksyllä toteutettavan kokeilujakson aikana. Tämän takia viljelysuunnitelma sisältää paljon hiilihydraatti- ja proteiinipitoista satoa (toivottavasti) tuottavia kasveja, kuten perunaa ja papuja. Hieman tosin lipsuin tavoitteista, sillä jotain satoa on mukava saada jo kesän aikana.

Suunnitelma perustuu kumppanuuskasveja hyödyntäviin viljelytapoihin. Suomessa on perinteisesti viljelty perunoiden kanssa härkäpapua. Pavut ovat itsessään proteiinipitoista ruokaa ja lisäksi ne edistävät perunoiden kasvua sitomalla maaperään typpeä. Amerikan intiaaneilta on puolestaan peräisin "Kolmeksi sisarukseksi" kutsuttu viljelytapa, jossa kasvatetaan vierekkäin kolmea toisistaan hyötyvää kasvia: maissia, kurpitsaa ja papuja. Pyrin huomioimaan kasvien sijoittelussa käytettävissä olevan pienen tilan mahdollisimman tehokkaasti muun muassa kylvämällä korkeaksi kasvavia salkopapuja. Viljelemätöntä alaa on selvästi vähemmän kuin viime vuonna.

Viljelypalstan pohjapiirros (palstan koko on 3x3 metriä).

Nokkonen (muutamia ryhmiä)

Nokkosta en itse asiassa kylvänyt, vaan se tuli itsestään. Hyvä niin, sillä se on yksi ravinnepitoisimmista Suomen luonnossa esiintyvistä kasveista. Sitä ei siis kannata heittää menemään, vaan hyödyntää ruuanlaitossa. Käytettyäni lehdet poistan nokkoset kuitenkin muiden kasvien tieltä, sillä nokkosta on mahdollista kerätä muualtakin.

Peruna 'Matilda' (keskellä, 23 kasvia)

Peruna on tämänvuotisen viljelysuunnitelman tärkeimpiä kasveja hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi ja niinpä se vie huomattavan suuren osan viljelyalasta. Viljelysuunnitelman tehtyäni tosin muistin, että viime vuonna koko naapuripalsta oli kylvetty tiheästi täyteen perunaa, johon iski tietysti perunarutto, tuhoten koko sadon. On siis riski, että tauti on pesiytynyt myös omaan maahani. Niinpä hankin rutonkestävintä perunalajiketta, jota oli saatavissa. Lisäksi kylvin perunoiden väliin härkäpapua, jotta perunat eivät olisi kosketuksissa toisiinsa. Näin härkäpavut myös luovuttavat perunoille tehokkaammin typpeä – kyseinen perunalajike nimittäin vaatii keskimääräistä runsaamman typpilannoituksen.

Härkäpapu 'Hangdown' (keskellä, 18 kasvia)

Härkäpapu on toinen viljelysuunnitelman pääkasveista. Se sisältää runsaasti proteiinia, hiilihydraatteja ja kuitua. Härkäpavun viljelyllä on myös pitkät perinteet Suomessa, vaikka se onkin tehomaatalouden myötä vähentynyt. Monipuolisten ravintoarvojensa ansiosta se korvaa osittain Suomessa vaihtelevasti menestyvän soijapavun.

Salkopapu 'Blauhilde' (reunoilla, 14 kasvia)

Sain kuin tilauksesta lahjoituksena salkopavun luomusiemeniä. Salkopavut soveltuvat voimakkaan pystysuuntaisen kasvunsa (jopa 2-3 metriä) ansiosta hyvin pienen alan tehokkaaseen viljelyyn. Tähän ne tarvitsevat toki tukirakenteita. Korkeutensa vuoksi kylvin salkopavut pohjois- ja itäreunoille, joissa ne varjostavat muita kasveja mahdollisimman vähän ja rajaavat samalla viljelypalstan "huonemaiseksi" tilaksi. Viljelypalstani sijaitsee onneksi palsta-alueen koillisnurkassa, joten pavut eivät myöskään varjosta naapurien maita.

Lehtisalaatti, basilika 'Dark Opal', retiisi ja tilli 'Mammut' (reunoilla, paljon)

Kylvin aikaista satoa tuottavia matalia kasveja viljelypalstaa reunustavien salkopapujen alle, josta niitä on kätevä noukkia tarvitsematta astella itse viljelyalueella. Samalla kasvit hyödyntävät ylöspäin kasvavien papujen alle jäävää tilaa ja hyötyvät papujen tarjoamasta lannoituksesta. Korvaan todennäköisesti osan lehtisalaatista myöhemmin muilla kasveilla.

Sokerimaissi 'Early King', kesäkurpitsa 'Buckingham F1', 'Atena Ploka F1' ja vahapapu 'Sonesta' (vasen laita, useita ryhmiä)

"Kolme sisarusta" -kumppanuuskasvit hyötyvät toisistaan seuraavasti: maissi toimii papujen "tukikeppinä", kesäkurpitsa varjostaa maata ehkäisten rikkakasvien kasvua ja pavut sitovat maahan typpeä. Maissi on perunan tavoin hiilihydraattipitoinen kasvi, joskaan ei välttämättä kovin satoisa Suomen ilmastossa. Se tuo kuitenkin onnistuessaan vaihtelua ruokavalioon. Kesäkurpitsan siemenet sain myös lahjoituksena, minkä ansiosta päätin itse asiassa lopulta kokeilla myös "Kolmea sisarusta". Kummatkin saamani lajikkeet olivat vieläpä sopivasti keltaisia, joten ne sointuvat hyvin yhteen maissin ja keltapalkoisten vahapapujen kanssa.

Lehtikaali 'Red Russian' (reunassa, paljon)

Lehtikaali on yksi ravintoarvoiltaan parhaista viljelykasveista, joten se oli viljelyn tavoitteet huomioiden helppo valinta. Valitsin miedon makuisen lajikkeen, sillä lehtikaali on tunnetusti hieman kitkerä sellaisenaan syötynä. Se tuottaa satoa myöhälle syksyyn ja on siten oiva täydentämään muita myöhäisiä viljelykasveja, kuten syysperunaa ja papuja.

Auringonkukka 'Vanilla Ice' (nurkassa, 4 kasvia)

Auringonkukkaa on tarkoitus viljellä sen siementen sisältämän rasvan vuoksi. Riittävän rasvan saanti kasveista on hankalaa ilman varsinaisten öljykasvien viljelyä. Käytännössä tämä vaatisi kuitenkin niin paljon pinta-alaa, että ainakin tällä kertaa auringonkukan viljely rajoittuu vain pieneen kokeiluun.

Soijapapu 'Fiskeby V', pensaspapu 'Montano' ja taitepapu 'Prelude' (keskellä, 8 kasvia)

Kokeilun vuoksi päätin kylvää pieniä määriä eri papulajikkeita. Erityisen kiinnostava on ravintoarvoiltaan monipuolinen soijapapu, joka ei tosin ole Suomen ilmastossa välttämättä kovin tuottoisa. Toisaalta soijapapusadon onnistuminen helpottaisi huomattavasti ravintoarvotavoitteiden saavuttamista. Se sisältää jopa huomattavan määrän muuten vaikeasti tuotettavaa rasvaa.

Pensaspapu ja taitepapu (ja vahapapu) ovat itse asiassa lähes sama kasvi, joten erot lienevät pieniä. Kokeilun vuoksi päätin kylvää kumpaakin. Nämä vihreät pavut ovat muita papuja vitamiinipitoisempia, mutta sisältävät vähemmän proteiinia.

Persilja (keskellä, useita kasveja)

Persilja on kaksivuotinen, joten jatkan viime vuonna kylvettyjen kasvien kasvatusta. Siirsin kasvit paikkaan, josta niistä on helpompi kerätä satoa kesän mittaan.

Kylvöt tehty. Persiljat ja nokkoset tarjoilevat jo satoa.
Maissin esikasvatin sisällä.

Muuta

Toin vanhempien viljelypalstalta pienen erän ruohosipulia, jonka istutin aivan palstan nurkkaan. Lisäksi olen harkinnut istuttavani väliaikaisen lehtisalaatin tilalle vielä joitakin mausteeksi soveltuvia kasveja, kuten lipstikkaa, etten joudu syömään kokeilujakson aikana pelkkää mautonta perunapapusosetta. Kokeilin jo etukäteen valmistaa kyseistä ruokaa ja ainakin se vakuutti täyttävyydellään. Tosin tärkkelys- ja kuitupitoisena ja  ilman rasvaa sen saaminen alas kurkusta voi tuottaa vaikeuksia :P

Muuttuneiden suunnitelmien takia laskelmat viljeltävien kasvien ravintoarvoista olisi tehtävä uudelleen. Toisaalta kasvien satoisuutta on vaikea ennustaa ilman aikaisempaa kokemusta niiden kasvatuksesta. Lisäksi kasvien ravintosisällöt vaihtelevat kypsyysasteen ja valmistustavan mukaan. Joka tapauksessa aion pitää kirjaa satomääristä, joista voin sitten lopuksi suurin piirtein arvioida, kuinka lähelle tavoitettani pääsin.

Kokeilun tarkoituksena on osoittaa, että näinkin pienellä viljelyalalla voi tuottaa monipuolista ja ravitsevaa ruokaa. Voidaan tietysti kysyä onko täyteen omavaraisuuteen pyrkiminen edes järkevää kun vaihtoehtona ovat yhteisviljelmät ja ruokaosuuskunnat, jotka hyötyvät yhteistyöstä. Tämän kokeilun onkin tarkoitus kärjistäen osoittaa, että fossiilisista luonnonvaroista riippuvaiselle tehomaataloudelle on vaihtoehtoja. Tietokin on jo valmiina olemassa – se pitää vain oppia uudelleen.

Itse asiassa luen juuri sattumalta löytämääni puutarhatalouden oppikirjaa vuodelta 1959. Kirjassa puhutaan puutarhanviljelystä todellisena ruuantuotantomuotona, eikä vain trendikkäänä puuhasteluna. Sattumalta kerrostalo, jossa asun on rakennettu samana vuonna kuin kirja on painettu. Tämä herättää tietysti ajatuksia siitä, millaisena ihmisten hyvä elinympäristö on tuolloin nähty, ja kuinka kauaksi tuosta ihanteesta on ajauduttu – mutta tästä aiheesta ehkä lisää seuraavissa kirjoituksissa...

Viljelysuunnitelma vuodelle 2013

Vuoden 2013 viljelyteemana on omavaraisuus ruuan suhteen kaupunkiympäristössä. Tavoitteena on toteuttaa syyskuun alussa viikon mittainen kokeilujakso, jossa suurin osa ravinnosta saadaan omalta viljelypalstalta. Lisähaastetta tuovat Suomen ilmasto, viljelypalstan pieni koko (9 m²) ja runsaasta liikunnasta johtuva keskimääräistä suurempi energian tarve (3000 kcal / vrk).

Pitkälti fossiilisten luonnonvarojen (polttoaineet, lannoitteet) käyttöön perustuvan tehomaatalouden takia ruoka tuotetaan nykyään suurissa yksiköissä maaseudulla. Vähitellen olisi siirryttävä takaisin ravinteiden suljettuun kiertoon perustuvaan lähituotantoon, ja yhden mahdollisuuden tähän tarjoaa kaupunkiviljely. Joidenkin lähteiden mukaan omavaraisuuteen riittää noin eekkerin ala (4047 m²). Toisten lähteiden mukaan jopa viidesosaeekkerin kokoinen hyötypuutarha (809 m²) saattaisi olla riittävä. Niinpä päätin laskea miten pääsisin omaan tavoitteeseeni, joka on siis viikon ruoka 9 m² alalta.

Viljelysuunnitelma, joka on mitoitettu alustavasti 2000 kcal päivittäiselle energiantarpeelle. Sadot ovat keskimääräisiä arvioita, jotka perustuvat useisiin nettilähteisiin. Suunnitelmasta puuttuvat vielä kasvit 1 m² alalta, mutta näillä ei ole suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Viljelykasvien ravintosisältö.

Peruna
Peruna on tärkeä hiilihydraattien lähde ja muodostaa siksi viljelysuunnitelman perustan. Siinä on silti moninkertaisesti vähemmän hiilihydraatteja kuin viljoissa, joten perunaa on saatava paljon, jotta riittävä hiilihydraattimäärä saavutetaan.

Härkäpapu
Härkäpapua on perinteisesti viljelty perunan kumppanina, koska se luovuttaa perunalle typpeä. Härkäpapu on ravintosisällöltään pavuksi melko hiilihydraattipitoinen. Taulukossa esitetty ravintosisältö on haettu eri lähteestä kuin muiden kasvien ravintosisällöt. Puutteiden lisäksi arvot eivät välttämättä ole täysin vertailukelpoisia.

Soijapapu
Soijapapu on ravintoarvoiltaan varsin erityislaatuinen kasvi: proteiinia ja rasvaa on paljon. Itse asiassa näillä näkymin se on ainut varteenotettava rasvan lähde. Soija sisältää tosin runsaasti fytoestrogeenejä ja tryptofaania, joten päivittäinen annos on syytä pitää kohtuullisena.

Vihreät pavut
Vihreissä pavuissa on härkä- ja soijapapuja vähemmän hiilihydraatteja, ravintokuituja, proteiinia ja rasvaa, mutta enemmän vitamiineja.

Lehtikaali
Lehtikaalissa on suunnilleen saman verran hiilihydraatteja, ravintokuituja, proteiinia ja rasvaa kuin vihreissä pavuissa. Lisäksi siinä on runsaasti A-, K- ja C-vitamiinia sekä karotenoideja.

Muut viljelykasvit
Viljelysuunnitelmassa on tilaa vielä noin yhdelle neliömetrille muita viljelykasveja, joilla on mahdollista "hienosäätää" ravintosisältöä ja tuoda makua sekä vaihtelua ruoka-annoksiin.

---

Johtopäätökset

Ilman viljaa riittävän hiilihydraatin saanti on haasteellista, etenkin jos tavoitteena on 3000 kcal / vrk. Papujen osuus viljelysuunnitelmassa on huomattavan suuri, mutta toisaalta niiden ansiosta proteiinitavoite täytyy. Rasvan saanti jää vajaaksi, joten ruokavalioon lienee tarpeellista lisätä päivittäin muutama ruokalusikallinen öljyä. Öljyn tuottaminen siemeniä viljelemällä vaatisi liian paljon pinta-alaa. Esimerkiksi päivittäisen 25 g rasva-annoksen tuotanto viikon ajalle vaatisi arviolta 3,5 m² alan auringonkukkaa. Myös jodioitu suola, D- ja B12-vitamiinit on hankittava muista lähteistä.

Näiden laskelmien mukaan vuodeksi riittävän sadon (rasvaa lukuun ottamatta) voisi saada siis jopa 462 m² alalta (21 m x 22 m). Sadot onkin mahdollisesti arvioitu hieman optimistisesti. Rasvan "viljely" lisäisi vaadittua viljelypinta-alaa vähintään kolmanneksella.

---

PS. Tämä ei sitten ollut aprillipila ;)

Katsaus vuoteen 2012

Palstaviljelyn aloittamisen kannalta minulla kävi melkoinen tuuri: olin vuonna 2011 päättänyt hankkia oman viljelypalstan, mutta sellaista ei olisi kovin läheltä saanut ilman monen vuoden jonotusta. Loppuvuodesta kuulin, että parin sadan metrin päähän kodistani ollaan perustamassa uutta viljelypalsta-aluetta. Ilmoitin heti olevani kiinnostunut ja olinkin ilmeisesti ensimmäinen jonossa. Kaikille halukkaille ei odotetusti viljelypalstoja riittänyt. Valitettavasti alue valmistui hieman aikataulusta jäljessä, ja kylvämään pääsi vasta kesäkuun alussa. Tässä vaiheessa suuri osa ikkunalaudalla esikasvatetuista taimista oli jo ehtinyt kärsiä valon puutteesta, eivätkä ne oikein enää kestäneet siirtoa ulos.

Ensimmäisen vuoden viljelysuunnitelma tuli tehtyä hieman huolimattomasti. Kymmenen vuoden teoriaopintojen jälkeen halu päästä kuokkimaan maata vei voiton, joten kylvin suurin piirtein sitä mitä satuin siemenpusseista löytämään. Tietysti opetettua teoriaa oli pakko yrittää edes vähän soveltaa.

Jostain syystä päädyin taas samanlaiseen pohjaratkaisuun kuin monissa aikaisemmissa harjoitustöissäni. Mielessä oli alusta alkaen reunoilta keskustaa kohden nouseva spiraalinmuotoinen polku. Myös kasvillisuuden korkeuden oli tarkoitus lisääntyä ja värimaailman voimistua (punastua) keskustaa kohden. Keskelle muodostuisi pieni piilopaikka, jossa voisi kenties istuskella katseilta suojassa. Viljelypalsta on kuitenkin niin pieni, ettei keskelle jäänyt edes penkille tilaa. Lasten leikkipaikkana piilo olisi saattanut toimiakin. Lisäksi spiraalinmuotoinen käytävä vei suhteellisen paljon tilaa itse viljelymaalta.

Visuaaliset päämäärät olivat muutenkin hieman ristiriidassa satotavoitteiden kanssa, eivätkä valitut kasvit muodostaneet kovin harmonista kokonaisuutta. Yhtenäisen ilmeen ylläpitäminen olisi vaatinut myös säännöllisempää hoitoa. Toisaalta kasvit menestyivät hyvin, mistä lienee kiittäminen hyvää kasvualustaa. Kastelin maan koko kesän aikana vain muutaman kerran.

Viljellyt kasvit (suluissa sijainti kuvissa) ja tuottoisuus viimeisenä:

• ruusupapu (keskellä) + (pelkät pavut) +++ (palkoineen)
• paprika (keskellä, piilossa) - (pitkään esikasvatettu, ei tuottanut satoa)
• chili (keskellä, piilossa) - (pitkään esikasvatettu, ei tuottanut satoa)
• basilika (keskellä, punalehtinen) ++++ (istutettu lisää kesken kasvukautta, liikaa)
• herne (oikea nurkka) +++ (osa kuivahti, koska unohdin kerätä ajoissa)
• parsakaali (oikea takareuna) + (tuholaisvahinkoja, tämän jälkeen asensin verkon)
• nokkonen (keskellä, tuli itsestään) ++ (jäi keräämättä)
• tilli (takanurkka) ++
• persilja (takareuna) +++
• avomaankurkku (vasen nurkka) + (istutettu myöhään)
• lehtisalaatti (vasen reuna) ++++ (liikaa)

Alla on kuvattuna viljelyprojektin eteneminen aikajärjestyksessä.

9.6.	1.7.	13.7.
26.7.	12.8.	1.9.

Taustaa

Tämä blogi syntyi tarpeesta dokumentoida omaa kaupunkiviljelyharrastusta, joka sai varsinaisesti alkunsa vuonna 2012 palstaviljelyn aloittamisen ja yhteisölliseen kaupunkiviljelytoimintaan osallistumisen myötä. Sitä ennen olin ollut ikkunalautaviljelijä ja satunnainen avustaja vanhempien viljelypalstalla.

Koulutukseltani olen maisema-arkkitehti, joten kaupunkiviljely alkoi kiinnostaa myös ammatin puolesta, vaikka kaupunkiviljelystä ei juurikaan koulussa puhuttu – tai ehkä juuri siksi. Varsin pian huomasinkin, etten tiennyt juuri mitään hyötykasvien viljelystä.

Viljelyvinkkejä etsiessäni eksyin mukaan yhteisölliseen kaupunkiviljelytoimintaan, mikä johti lopulta siihen, että oma kasvimaa uhkasi jäädä välillä hoitamatta. Tämä blogi keskittyykin omaan viljelypalstaprojektiin, johon olisi dokumentoinnin myötä tarkoitus saada lisää järjestelmällisyyttä ja tavoitteellisuutta. Tarkoitus olisi viljellä vuosittain vaihtuvien teemojen mukaisesti.

Vuoden 2013 teema on, kuten blogin nimestä voi arvata, liikuntaharrastuksia tukevan ruuan viljely (suuri kulutus, paljon hiilihydraatteja ja proteiinia) ja tietynasteinen omavaraisuus. Viljelypalstani pieni koko ja Suomen lyhyt kasvukausi tosin asettavat melkoisia rajoitteita, joten kovin vakavamielisestä kokeilusta ei ole kyse. Liikkumisenikin on enimmäkseen kestävyysharjoittelua, joten raudan maastaveto taitaa rajoittua basilikan nyppimiseen :P