PORTFOLIO

                                                          Mira Kristiina Mattila

                                                    LEPAA syksy 2015

                                                    UPVANU15                                                      

Aloitimme viheralan perustutkinto-linjan 10.8.2015  ja olimme Evolla 12-13. elokuuta ryhmän kanssa. Suunnittelimme opintopolkua.

Perjantaina 14.8.2015 tutustuimme Lepaan näyttelyyn. Saimme tehtäväksi kuvata aiheen, joka eniten kiinnosti näyttelyissä. Itse tykkäsin pienoispuutarhoista ja floristien tekemistä kukkakoruista. Kuukalenteri on aina yhtä mielenkiintoinen, sillä se pohjautuu vanhaan kansanperinteeseen.

PUUTARHAKASVIEN TUNNISTAMINEN

RYHMÄKASVIT

Ryhmäkasvien tunnistaminen aloitettiin Annin opastuksella maanantaina 17. elokuuta.  Ryhmäkasveilla tarkoitetaan kesäkukkia, jotka ovat talven arkoja Suomessa, mutta joiden kukkarunsaudella ja värikkyydellä saadaan iloa ja kauneutta niin yksityisiin puutarhoihin kuin julkisiin istutuksiin.Alhaalla olevassa kollaasissa värikkäät olkikukat ja kirjosalviat  Lepaan ryhmäkukkaistutuksessa. Nämä eivät kuuluneet kasvitenttiimme, mutta tutustuimme olkikukkien paperimaisiin, rapiseviin kukintoihin, joita käytetään kuivakukka-asetelmissa,  sekä kirjosalvian sähäkkään sinisyyteen, joka tuo kaivattua sinistä hehkua istutukseen.

Xerochrysum bracteatum.  Salvia viridis.

Pelargoniat ( Pelargonium Zonale-Ryhmä ) ovat vanhoja tunnettuja ryhmäkasveja.  Pelargoniat rakastavat aurinkoa ja liiallinen sade turmelee niiden kukinnot.  Alla olevassa kollaasissa on myös Kotkan Sapokan vesipuiston ryhmäkasvi-istutus, jossa mm. tarhamarkettaa ( Argyranthemum Frutescens-Ryhmä ) ja punakosmoskukkaa (Cosmos bipinnatus ).
Mustasilmäsusanna ( Thunbergia alata ) on myös vanha ryhmäkasvi,  joka viihtyy lämpöisillä, tuulilta suojatuissa paikoissa, esim. lasitetut parvekkeet. Mustasilmäsusannaa on nykyisin saatavana kelta-oranssin eri sävyissä ja valkokukkaisena, kukan nielu kuitenkin musta nimensä mukaisesti.

Pelargonium Zonale-Ryhmä.  Argyranthemum Frutescens-Ryhmä.  Thunbergia alata.

Heliotropium arborescens eli heliotrooppi on hyvä perhoskukka, ja sen violetit kukinnot tuoksuvat vaniljaiselta. Heliotrooppi on yksi lempikukistani.  
 Kirjomaahumala  ( Glechoma hederacea "Variegata ).  Kirjomaahumalaa käytetään istutuksissa pehmentämään linjoja, esim. ruukkujen reunakasvina.  Kirjomaahumalan kukinnalla ei ole varsinaista kauneusarvoa. 
Rhodochiton atrosanguineum eli keijunmekko on köynnösmäinen kasvi ja sitä voidaan myös käyttää amppeleissa. Keijunmekon varsinainen kukinta on lyhyt, mutta kasvin kukintaverhiöt säilyvät pitkään, ja lisäävät kasvin koristearvoa.
Kollaasissa myös Rudbergia hirta eli kesäpäivänhattu ( lajike "Prairie Sun" ). Itse en ole kesäpäivänhatun ystävä, mutta nimen omaan tämä lajike on mielestäni kaunis, ja saatan kenties muuttaa suhtautumista kyseiseen kasviin.

Heliotropium arborescens.  Glechoma hederacea "Variegata".  Rhodochiton atrosanguineum.  Rudbeckia hirta.

Dahlia x hortensis.  Impatiens hawkeri.  Fuchsia Hybrida-Ryhmä.  Lobelia erinus Compacta-Ryhmä.

 
Dahlia x hortensis eli tarhadaalialla on monivuotinen juurakko, jonka voi säilyttää talven ylitse pakkasettomassa paikassa. Daalia on vanha, tunnettu ryhmäkasvi. 
Impatiens hawkeri eli sateenkaaripalsami on tunnettu myös uudenquineanliisana.
Fuchsia Triphylla-Ryhmä, kyynelverepisaralla on pisaramaisemmat kukinnot kuin palleroverenpisaralla ( Fuchsia Hybrida-Ryhmä ).
Lobelia erinus Compacta-Ryhmä, sinilobelia. Sinilobeliaa käytetään parveke-ja astiaistuksissa pehmentämään vaikutelmaa.

Daalian juurakon syysnosto ja esikasvatus keväällä.  ( Allerns Trädgård )

Risiiniä ( Ricinus communis ) käytetään kasviryhmissä korkeutta tuomaan. Risiini on erittäin myrkyllinen kasvi.
Isosamettikukka ( Tagetes erecta ) ja ryhmäsamettikukka ( Tagetes patula ) ovat vuodesta toiseen suosittuja kesäkukkia.  
Kesäbegoniat ( Begonia Semperflorens-Ryhmä ) ovat yleisiä hautausmailla käytettäviä kukkia. Tarhabegonia ( Begonia "Dragon Wing" )  on tullut uudestaan muotiin.
Tarhapetuniat ( Petunia x hybrida ) ovat suosittuja istutuksissa.  ( ei sateinen, tuulinen paikka ).
Tarhahuovinkukka ( Sanvitalia x speciosa ).  

Ricinus communis.  Tagetes patula. Begonia Semperflorens-Ryhmä.  Petunia x hybrida.  Sanvitalia x speciosa.

Zinnia violacea,  isotsinnia.  Lathyrus odoratus.  Ageratum houstonianum. Antirrhinum majus, Nanum-Ryhmä.

PERENNAT

 

Trädgård-lehdessä hyvin kuvattu erilaisten perennojen talvehtiminen.

Perennat ovat monivuotisia koristekasveja, joiden maanpäälliset osat lakastuvat talveksi, mutta niiden juurakko ( sipulit ) säilyvät maan alla.  Perennojen talvenkestävyydessä on eroja.  Jotkut perennat ovat ainavihantia, kuten esim. Bergeriat ( vuorenkilvet ), Pachysandra terminalis ( varjoyrtti ) ja varpumainen Vinca minor ( pikkutalvio ).

Phlox paniculata.  Nepeta x faassenii.  Vinca minor.  Humulus lupulus.  Pachysandra terminalis.  Sedum acre.  Hemerocallis Hybrida-Ryhmä.  Hosta undulata.  Bergenia grassifolia.

Kivikkoperennoiksi kutsutaan kasveja, jotka viihtyvät paahteisilla ja kuivillakin alueilla. Sedum acre ( keltamaksaruoho )  ja Sedum aizoon ( siperianmaksaruoho ) pitävät ohutmultaisesta, läpäisevästä kasvualustasta.  Kosteikkoperennat eivät pärjää ohutmultaisessa kivikossa, eivätkä viihdy suorassa auringon paahteessa.  Esim. Matteuccia struthiopteris ( kotkansiipi ) tarvitsee syvämultaisen, kostean maaperän.  Omphalodes vernan ( kevätkaihonkukka ) lehdet haalistuvat auringonpaahteessa. Samoin Ligularia dentatan (  kallionauhus ) suurikokoiset lehdet nuutuvat paahteessa.
Humulus lupulus ( humala ) on köynnösmäinen perenna, joka kasvattaa joka kevät uuden kasvuston. Humala viihtyy puolivarjoisilla kasvupaikoilla tuoreessa maassa.
Phlox subulatalla ( sammalleimu )  on neulasmaiset lehdet, jotka talvehtivat lumipeitteen alla, mutta ovat herkkiä palamaan kevät auringossa. Sammalleimut kukkivat keväällä ja niitä käytetään kivikoissa. Phlox paniculata ( syysleimu ) puolestaan on korkea ruohovartinen perenna, joka kukkii kesän lopulla.
Tarhapäivänliljat ( Hemerocallis Hybrida-Ryhmä ) kasvattavat "heinämäisiä" tuppaita. Yksi kukka kukkii päivän, uusia avautuu.  Tarhakurjenmiekka ( Iris Germanica-Ryhmä ) kasvaa viuhkamaisesti.
Kuunliljat ( Hosta undulata ) ovat monenkokoisia ja lehdistön väreiltään vaihtelevia lehtiperennoja. Jos haluaa korostaa vain lehdistöä,  kukintavarret voi leikata pois.

Galatella sedifolius.  Ajuga reptans.  Echinacea purpurea.  Matteuccia struthiopteris.  Aruncus dioicus.

Rönsyakankaali  ( Ajuga reptans ) on maanpeiteperenna, entiseltään nimeltään rentoakanhuuli.
Kaunopunahattu ( Echinacea purpurea ). Tunnen kasvin yrttilääkinnästä, flunssan helpottaja.
 Pikkukutriasteri ( Galatella sedifolius, ent. Aster sedifolius ) ja elokuunasteri ( Aster Amellus ) ovat syksyllä kukkivia perennoja. Perhoset pitävät niistä.
Mirrinminttu ( Nepeta x faassenii ) on yrttimäinen, hyvältä tuoksuva kasvi, joka kukkii pitkään. Kissat tykkäävät mirrinmintusta.

Lilium martagon eli varjolilja on sipuli perenna.  viihtyy ravinteikkaassa maassa, puolivarjossa. leviää sivusipuleista ja siementämällä. arvostettu vanhanajan sipulikasvi. ( kuva wikipedia )

Dictamnus albus eli mooseksenpalavapensas on myös vanhanajan perenna, joka sisältää voimakkaita eteerisiä öljyjä, jotka voivat syttyä palamaan. Voi aiheuttaa palovammoja iholle. ( kuva wikipedia )

Solidago Canadensis-ryhmä, tarhapiisku.  Malva moschata, myskimalva.  Rudbeckia laciniata, "Goldball", kultapallo.  Coreopsis verticillata, syyskaunosilmä.  Aruncus aethusifolius, pikkutöyhtöangervo ( kuvattu myöhäis-syksy ). Fallopia japonica var. compacta, neidontatar.

Fallopia japonica, japanintatar.

LEHTIPUIDEN JA  -PENSAIDEN TUNNISTUS

Betula pendula, rauduskoivu.  Lonicera caerulea, sinikuusama.  Tilia cordata, metsälehmus ( Tiliaxvulgaris, puistolehmus ).  Alnus glutinosa, tervaleppä.  Quercus robur, metsätammi.  Ribes alpinum, taikinanmarja.  Populus tremula, metsähaapa ( pylväshaapa Populus tremula f. erecta&erecta ).  Sorbus aucuparia, kotipihlaja.  Rosa glauca, punalehtiruusu.  Cotoneaster lucidus, kiiltotuhkapensas.

Dasiphira fruticosa, ( kelta )pensashanhikki.  Rubus odoratus, tuoksuvatukka.  Cornus alba "Sibirica", korallikanukka.

Fraxinus excelsior,  (lehto, metsä ) saarni.  Rhodedendron, alppiruusu.  Symphoricarpos albus var. laevigatus, valkolumimarja.  Rosa Rugosa, kurtturuusu.  Acer platanoides, (metsä)vahtera. Acer tataricum subsp.ginnala, mongolianvaahtera.

 

Viburnum lantana,  villaheisi.  Aronia prunifolia-Ryhmä,  marja-aronia.  Aesculus hippocastanum,  balkaninhevoskastanja.  Prunus padus "colorata", purppuratuomi.  Prunus padus, tuomi.  Clematis tangutica,  kiinankeltakärhö.

 Syringa vulgaris, pihasyreeni.  Spiraea "Grefsheim", norjanangervo.  Hydrangea paniculata "Grandiflora", syyshortensia. Spiraea betulifolia, koivuangervo.  Parthenocissus inserta, säleikkövilliviini.  Amelanchier laevis, sirotuomipihlaja.  Crataegus grayana, aitaorapihlaja. Caragana arborescens, siperianhernepensas.  Caragana frutex, euroopanhernepensas.

Syystunnelmaa!

 

VIHANNEKSET JA YRTIT

Brassica oleracea Capitata-Ryhmä, keräkaali.  Cynara scolymus, latva-artisokka.  Lactula sativa Captata-Ryhmä, keräsalaatti.  Lactula sativa Crispa-Ryhmä. lehtisalaatti. Brassica oleracea var. sabellica ( palmukaali, lehtikaali ). Cucumis sativus ( avomaankurkkulajikkeet ). Cucurbita maxima, jättikurpitsa. ( Cucurbita pepo, kesäkurpitsa )

 

Petroselinum crispum var. crispum, kähäräpersilja. Melissa officinalis, sitruunamelissa. Petroselinum crispum, persilja.  Solanum lycopersicum, tomaatti. Brassica oleracea var. sabellica ( var acephala ) lehtisalaatti.

Daucus carota subsp. sativus,  porkkana.  Beta vulgaris subsp.vulgaris var. conditiva, punajuurikas.  Capsisum annuum Grossum-Ryhmä, vihannespaprika.  Solanum lycopersicum, tomaatti.  Rheum x hybridum, tarharaparperi.  Allium Cepa, Cepa-Ryhmä, ruokasipuli.  Phaseolus vulgaris, papu.  Allium porrum, purjo.

 

HEDELMÄPUUT JA MARJAPENSAAT

 

HAVUPUUT JA -PENSAAT

 

Kuuset;  Neulasia lähtee yksi paikaltaan.  Neulanen terävä, lähtee tapin päästä.  Käpy roikkuu oksalla alaspäin, tippuu kokonaisena.  Silmu terävä, vähäpihkainen.  Runko karhea, kaarnainen. Pintajuurinen.

Männyllä 2-5 neulasta samassa nipussa.

 Pihdat eli jalokuuset;  Neulasia yksi paikaltaan, lähtee suoraan oksalta.  Neulanen lanttopäinen, pehmeä ja alapuolella ilmarakojuovat näkyvissä.  Käpy pystyssä oksalla, purkautuu puussa.  Silmut pihkaiset, pyöreät.  Runko sileä ja kaarnaton.  Syvenevä hajajuuristo.

 

Mustakuusella ( Picea mariana ) on monen eri vuoden käpy-yksilöitä.

KASVIBIOLOGIA

 

Kaikki solut koostuvat limamaisesta nesteestä eli solulimasta ja sitä ympäröivästä solukalvosta.  Solulima ympäröi solun sisällä olevia soluelimiä.  Tumassa sijaitsevat geneettisen tiedon sisältävät kromosomit.  Mitokondriot tuottavat solun elämiseen tarvittavan energian.  Solulimakalvoston seinämissä ovat proteiineja valmistavat ribosomit.  Kasvien soluissa on myös pigmenttejä sisältäviä plastideja ( viherhiukkasia sekä rusohiukkasia ) ja ravinteikkaan veden täyttämiä solurakkuloita.  Solukalvoa ympäröi jäykkä soluseinä.

 Keväällä kukkivien kukkasipulien istutus

Istutimme viinitilan kukka-altaisiin syksyllä istutettavia sipuli kasveja. Paras sipuleiden istutus ajankohta on syys-lokakuu, kun maan lämpötila on laskenut alle +10 asteen. Sipulien on ehdittävä kehittämään juuria ennen talven tuloa, ja jos sipulit istutetaan liian aikaisin, on mahdollista, että ne lähtevät kasvattamaan versoja jo syksyllä, ja paleltuvat.  Saimme hahmotella ryhmissä sipulien istutuksen, ja millaisen kukkaloiston haluamme keväällä nähdä.  Meillä oli käytettävissä erivärisiä ja erikorkuisia tulppaaneja,  valkosia ja keltaisia narsisseja,  pari pussillista lilaa ukkolaukkaa, krookuksia, kevät-tähteä.  Sipulipussissa mainittu suositellut istutus syvyydet ja leveydet sekä kasvien kukinta-aika ja korkeus.  Ylhäällä olevassa kuvassa halkaistu tulppaanin sipuli sekä krookuksen mukula.  Hyvä sipuli/mukula on kiinteä, ehjä, ei homeinen.  Jäämme odottamaan kevättä! 

Erilaisia kukkasipuleita ja -mukuloita.

Neliapilan ryhmätyö

7.10 kasvibilsaa.  Neliapilan ryhmätyö /  Etsikää ja piirtäkää tai ottakaa kuva kasvista, jolla on lanttokärkinen lehti, kilpimäinen lehti, toissahainen lehden laita, vino lehden tyvi, vastapuikea lehti, lehtivastakkainen lehtiasento.

7.10 kasvibilsaa. Neliapilan ryhmätyö.  Etsikää rönsyleinikki, kylänurmikka, leskenlehti.  Kirjoittakaa kasvupaikan olosuhteet, kuvailkaa kasvinosia, lehtimuotoja, tms. ja kasvutapaa. Käyttäkää oikeita termejä.

  Rönsyleinikki kasvutapa rento, leviää rönsyilemällä, juurtumalla nivelistään

  Kylänurmikka yksivuotinen heinä, kasvutapa rento, röyhymäinen, leviää siementämällä.

  Leskenlehden juurakko pitkä, haarova, leviää maavartta pitkin.

Vierailu Kiipula Gardensin kasvihuoneille

Kuinka kauan kestää joulutähden kasvatus?  Minkä näköinen on myyntikuntoinen joulutähti?

Missä lämpötilassa viljellään?  Mitä keinoja käytetään kasvunsäädössä?  Mitä erilaisia laatuvikoja voisi esiintyä?

26.11. vierailimme Kiipulan puutarhakoululla.  Tutustuimme joulutähden kasvatukseen.  Kollaasin oikean alanreunan kuvassa kaksi joulutähteä, joista vasemman puoleinen on kehittynyt heikosti liian myöhään tehdyn harvennuksen vuoksi.

Joulutähti `Euphorbia pulcherrima` on kotoisin Keski-Amerikasta.  Joulutähti on lyhyen päivän kasvi, jolla kukinta edellyttää alle kahdeksan tunnin mittaista vuorokautista valojaksoa. Joulutähden päivänpituusvaatimus on ehdoton.  Joulutähti ei mittaa valoisan ajan kestoa, vaan pimeän ajan kestoa vuorokaudessa. Pimeän kesto täytyy olla joulutähdellä 13 tuntia.

Monihaaraisen XL-kokoluokkaa olevan joulutähden pistokkaat ovat saapuneet Kiipulaan viikolla 27, jolloin kasvatus aloitetaan.  Pistokkaat saapuvat Hollannista, ja ne laitetaan juurtumaan ruukutusturpeeseen, johon on lisätty perliittiä ( kokemuksen mukaan perliitti eriomainen ilmavuuden tuoja joulutähden kasvualustaan, kasvit juurtuvat hyvin ja juuristossa ei ole esiintynyt ongelmia ). Joulutähden pistokkaat saapuvat Kiipulaan niiden kokoluokituksen mukaisessa järjestyksessä, eli viikolla 30 tulevat monihaaraiset L-kokoluokan pistokkaat,  viikolla 31 M-kokoluokan ja viikolla 35 saapuvat S-kokoluokan pistokkaat.

Joulutähden pistokkaiden juurtuminen kestää noin kaksi viikkoa, jolloin kasvihuoneen ilmankosteuden on oltava riittävän korkea ja lämpötila 23-24.  Joulutähden taimia valotetaan kuuden tunnin ajan.  ( Myöhään syksylle kestänyt auringon paiste haittasi jonkin verran joulutähden kasvatusta tänä vuonna ).  Kun pistokkaat ovat juurtuneet, monihaaraiset pistokkaat latvotaan, jotta taimet saadaan haaroittumaan ( yksilatvaisia joulutähtiä ei latvota ). Latvottuihin taimiin jätetään 3-4 kasvulehteä.

Kiipulan kasvihuoneissa on altakastelu-altaat.  Ensin pistokkaista kastellaan ylhäältä käsin letkulla, myöhemmin altakastelu-altaan kautta.  Pistokkaat ovat ensin pienissä taimiruukutus-lokerikoissa, jonka jälkeen ne siirretään ruukkuihin. Taimiruukutus-lokerikot säästävät tilaa kasvihuoneessa, helpottavat taimien hoitoa, ja kosteuden ylläpitäminen helpommin hallittavissa.  Ruukkukoko valitaan myytävän joulutähden kokoluokituksen mukaan. Monilatvaisilla joulutähdillä ruukun halkaisija vaihtelee 10-13 senttiin ja yksilatvaisilla 6-11 ( 13) cm. 

Kun pistokkaat ovat siirretty taimikennostoista ruukkuihin, voidaan ruukut asettaa vieri viereen ruukkutiheyteen.  Taimien kasvaessa on huolehdittava harventamisesta niin, että jokainen joulutähti saa tarvitsemansa määrän valoa.  Näin varmistetaan, että taimen jokainen haaroittuva varsi saa kehittyäkseen riittävästi valoa.  ( Kuten kollaasin oikean puoleisessa kuvassa on nähtävissä, niin harvetamatta jäänyt ruukkutiheys estää joulutähden ykkösluokkaisen kehityksen.  Vasemman puoleinen taimi on kärsinyt valon puutteesta ja haaroittunut heikosti.  Joulutähden alaosa kaljuhko. )

Joulutähteä lannoitetaan kasvatuksen aikana 1:1 ( typpi-kalium ) ja kasvatuksen edetessä nostetaan suhteeseen 1:1,5 ( typpi-kalium ).

 

 Jouluntähden kasvunsäädössä käytetään valaistusta ( alkuvaiheessa valotetaan 6 tuntia, lokakuussa siirrytään 4 tunnin valoitus aikaan, ns. ylläpitävään valotukseen. ) Lämpötilalla myös säädellään kasvua ( alkukasvatuksessa 23-24 astetta ja  ylläpitävä lämpötila 16-17 astetta. )  Keinotekoisista kasvunsääteistä käytettiin CCC:tä, joka hillitsee joulutähden pituuskasvua.  CCC:tä oli käytetty monihaaraisilla, korkeilla lajikkeilla ( kasteluliuos 0,6 %,  ruiskutusliuos 0,3% ).  CCC poistuu markkinoilta kokonaan viiden vuoden kuluessa ( tehoaine klormekvattikloridi ). 

Omia pohdintoja, mihin CCC vaikuttaa kasvissa?  

Kasvunsääteet ovat kasvihormonien kaltaisia, teollisesti valmistettuja kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään viljelykasvien sadon määrän ja laadun parantamiseen.  Kasvunsääteillä voidaan vaikuttaa kasvin kokoon ja muotoon, kestävyyteen, kukinta-aikaan, hedelmien muodostumiseen, siementen itämiseen, varren ja oksien lujuuteen, lehtien kokoon ja sadon kypsymiseen. ( Kasvioppi siemenestä satoon ).

CCC ehkäisee kasvihormoni gibberelliinin vaikutusta kasvissa.  Gibberelliinejä syntyy alkioissa, nuorissa taimissa ja vanhempien kasvien kasvusolukoissa. Gibberelliini säätelee kukkimista ja pituuskasvua sekä osallistuu itävien siementen vararavinnon käyttöönottamista ja edesauttaa itämistä.

Myyntikuntoisten joulutähden taimien tulee olla terveitä ja sopusuhtaisesti kehittyneitä.

I-luokan monilatvainen joulutähti= Kasvi sopusuhtainen, suoravartinen ja varren lehdistö riittävän tuuhea. Kukinnon minimihalkaisija vähintään sama kuin kokoluokan minimikorkeus.

Eli jos kyseessä XL-luokitus, kasvin korkeus oltava 30-40 cm ja kukinnon halkaisija 30-40 cm.

Extra-luokan yksilatvainen joulutähti=Kasvin varressa vähintään kaksi hyvin värittynyttä sivuversoa.  Yleisvaikutelma tuuhea.  Eli jos kyseessä M-luokitus, kasvin korkeus oltava 25 cm ja kukinnon halkaisija 25 cm.

Laatuviat:  Heikosti värittyneet ylälehdet,  vähän haaroittunut, värivirheet, huono juuristo.

PORTFOLIO TEHTÄVÄ

Tammesta joudutaan poistamaan halkaisijaltaan 10 cm:n oksa. Mitä oksan leikkaamisessa täytyy ottaa huomioon?  Mitä kaikkea on tapahtunut ennenkuin leikattu oksa on kylestynyt.  Milloin on paras aika leikata ja Miksi?

Lepaan tammi "saattohoidossa"

Puiden hoito olisi aloitettava jo taimivaiheessa, sillä oikeanlaisella oksien leikkaamisella vältytään suurien oksien poistamiselta.  Oksan poistaminen on aina stressi puulle. Toimenpide  kuluttaa puun energiaa.  Pienet, halkaisijaltaan parisenttiset leikkaushaavat paranevat nopeasti, ja vältytään mahdollisilta lahottajasieniltä.  Suositellaan, että halkaisijaltaan yli 7 cm:n kokoisia oksia ei poistettaisi puusta.  Erityisen herkkiä lahottajasienille ovat kotimaiset puulajimme kuten koivu ( Betula ) ja kuusi ( Abies ).  Tammi ( Quercus ), saarni ( Fraxinus )ja jalava ( Ulmus ) eivät ole yhtä herkkiä lahottajasienien tuhoille.

Kun leikataan halkaisijaltaan suurehkoa puun oksaa, on varottava vahingoittamasta puun kuorikerroksia mahdollisen oksan repeämisen vuoksi. Siksi suositellaan, että isohko, poistettava oksa leikataan ensin tapille, ja leikkaus on hyvä suorittaa alhaalta ylöspäin, jolloin minimoidaan oksan repeämisen mahdollisuus.  Tämän jälkeen tappi-oksa poistetaan niin, että varotaan vahingoittamasta kuoriharjannetta ja oksankaulusta, joka on kohouma rungon ja oksanhaaran välissä.  ( Kuoriharjanteesta ja oksankauluksesta muodostuu kallusta, joka on aluksi erilaistumatonta tylppysolukkoa, jolle ominaista löyhä rakenne ja nopea, säännötön jakautuminen. )

Fiskarsin nettisivustolta

 Lehtipuiden paras leikkaus ajankohta on keski-kesästä alku-syksyyn.  Silloin puiden vuosiversojen kasvu hidastuu ja puun kasvuvoima siirtyy juuriin sekä runkoon.  Puun haavapinnan sulkeutuminen on nopeampaa, kun energiaa on käytettävissä rungossa.  Haavapinta umpeutuu, kun ehjiksi jääneiden solujen seiniin kerrostuu tiivistäviä aineita.  Haavapinnan alle kehittyy yhden tai muutaman solukerroksen paksuinen sulkukerros.  Sulkukerros suojaa kuivumiselta sekä bakteeri- ja sienitartunnoilta. Lehtipuita leikatessa on myös huomioitava, mikä puu on kyseessä.  Kasvukauden alkaessa esimerkiksi koivua ja vaahteraa ei tule leikata, sillä ne vuotavat herkästi mahlaa.  Kyseessä oleva tammi ei lukeudu herkästi mahlaa vuotavaksi puuksi.  Lehtipuita voidaan leikata myös aikaisin keväällä, kun kasvua ei ole havaittavissa. ( helmi-maaliskuu ).

Kylestyneitä puun leikkaushaavoja.  Kollaasin oikealla yläkulmassa olevan leikkaushaavan kylestyminen keskeneräinen.
 

Kylestyminen on puun keino suojata leikkauspinta.  Kylestyminen tapahtuu hitaasti, vuosissa.

Kallus- eli haavasolukko;  kasvien haavoittuneista soluista vapautuvan, kullekin lajille ominaisen haavahormonin vaikutuksesta läheisistä tylppysoluista kehittyvä jälkikasvusolukko, jonka solut voivat erilaistua erityyppisiksi pysyviksi soluiksi. ( Kasvikunta, Wsoy1965 ).

Kasvihormoni auksiini lisää solujen laajuuskasvua ja kasvihormoni sytokiniini säätelee solujen jakautumista yhdessä auksiinin kanssa.  Tietyllä auksiini-sytokiniini suhteella solut jakautuvat erilaistumatta, ja muodostavat kallusta eli haavasolukkoa. ( Kasvioppi siemenestä satoon 2008 ).

1.  PUUTARHAKASVIEN ISTUTUSTYÖT 

   NURMIKKO 

   Nurmikkotyypit erotellaan käyttötarkoituksen ja hoitovaatimusten mukaan. Nurmikon siemenseoksen valintaan vaikuttavat monivuotisen viherpeittävyyden lisäksi nurmikon erilaiset hoito-jakäyttövaatimukset: kuivuuden/matalaksi leikkaamisen sietokyky, kulutuksen kestävyys ja leikkaustarve. Kasvilajikoostumus valitaan hoito- ja käyttöominaisuuksien mukaan. Nurmiseoksen käyttöluokka kuvaa millaisia lajikkeita siemenseokseen sisältyy. ( niittynurmikka, kylänurmikka, punanata, lampaannata, nurmirölli, rönsyrölli, englannin raiheinä, valkoapila )  
   NURMIKKOTYYPIT: A1=edustava, kestävä ja korkeatasoinen nurmikko
                                            A2=voimakkaalle ja jatkuvalle kulutukselle alttiit nurmikot
                                            A3=vähäiselle ja kohtalaiselle kulutukselle alttiit nurmikot
                                             ja Maisemanurmi 1=laaja-alaiset nurmialueet, vähäinen kulutus
                                                 Maisemanurmi 2=luonnonmukaiset nurmialueet, kohtuullinen
                                                                                 kulutus ( Lähteet VRT 11, Viherrakentajan käsikirja, RT 89-11001 Piha-alueiden kasvillisuustyöt )
   

   

   Nurmikko A2, käyttönurmikko.  Voimakkaalle ja jatkuvalle kulutukselle alttiit nurmikot

   Tutustuimme Lepaan Golf:iin kahtena päivänä.  Ensimmäisenä päivänä otimme maanäytteet griineiltä, jotka tarvitsevat erityisen ilmavan ja ravinteikkaan kasvualustan, sillä griinien nurmi leikataan poikkeuksellisen lyhyeksi.  Seuraavana päivänä kitkimme rikkaruohoja bunkkereista. Kun asiakas on lyömässä, on pysähdys ja hiljaisuus. Kanadanhanhet tykkäsivät hyvin hoidetusta nurmikentästä, katosivat, kun alkoi metsästys. 
   
   Siirtonurmikoilla ( nurmikko A1 ja A2 ) tarkoitetaan kasvualustastaan irroitettua kasvussa olevaa nurmikkoa, joka jatkaa kasvuaan myös noston ja asennuksen aikana. Siirtonurmikon laatuvaatimukset:  nurmikon juuret sitovat kasvualustan 20-30mm tasapaksuksi, kestäväksi matoksi ja siirtonurmikkolevyt ovat suorareunaisia ja kulmaisia. Siirtonurmikko ei saa sisältää rikkakasveja.
   

   

   Siirtonurmikkorullia oli jätetty koulun käyttöön näyttelyiden päätyttyä. Ne olivat hieman kellertäviä sen vuoksi, että siirtonurmikkolevyjen asentaminen on tehtävä kahden vuorokauden kuluessa levyjen irroituksesta. Teimme silti harjoitustyön ja opimme Mikon opastuksella nurmikkorullien asentamista. Alue oli valmiiksi jyrsitty vanhasta nurmesta. Harasimme aluetta ja haimme uutta multaa, jota levitimme ohuen kerroksen. Alueen perusmaa savi-multamaa. Tämän jälkeen alue jyrättiin. Verkkojyrään lisättiin painoa 60 kiloa kivien avulla, sillä kasvualustapohja tiivistetään niin, ettei siihen jää käveltäessä painaumia.  Linjauksen veto ja rullat käärittiin auki. Puskusaumat, ei mattoa maton päälle, ja rullia ei aseteltu vieri viereen, en nyt tiedä oikeaa nimitystä asialle, kirjoitan "tiilisaumaus".  Ja vielä jyrättiin rullat paikoilleen, jotta siirtonurmikko kiinnittyy alustaan. ( Kaltevuudeltaan 1:2 ja tätä jyrkemmät luiskat; nurmikkolevyt on kiinnitettävä alustaan esim. puutapeilla ). Siirtonurmi tarvitsee kolmen viikon kastelun, jotta juurtuu hyvin. Ja kuten kollaasin viimeinen kuva kertoo, niin asentamamme nurmikko on juurtunut hyvin.
   
   Kylvönurmikoilla tarkoitetaan nurmikasvustoa, joka on perustettu paikalle kylvämällä. Kylvöajankohta kevät ja alkukesä ennen 15.6. tai syyskylvö 15.8-20.9.  Nurmikon siemenseosten käyttöluokat; Extra=korkealaatuinen. Tiheä, talvenkestävä ja kestää lyhyeksi leikkausta ja kulutusta. 1= hyvälaatuinen. Talvenkestävä, kestää leikkausta ja kulutusta. 2=nurmikkoseos alueille, joilta ei vaadita kova kulutuksenkestoa. Kestää kohtuullista leikkausta.
   
   

   

   
   

   

   Kylvönurmikkoa tuomipihlaja-aitojen väliin (kylvönurmikko). Käänsimme pistolapioilla kylvettävän alan, harasimme ja poistimme suurimmat nurmituppaat ja toimme ohuen kerroksen uutta multaa kylvettävälle alalle. Kokeilimme myös konejyrsintä ( kuulosuojaimet) .  Sen jälkeen ala verkkojyrättiin, ja ajan loppumisen vuoksi emme ennättäneet siemenkylvöön asti.  Oli muutenkin hieman liian kosteaa nurmikon kylvöön, kyn jyrän rullat paakkuuntui mullasta.  ( 1-3 kiloa siemeniä aari )
   
   

   
Nurmikon reunojen kanttaus toimiston edustalla. Toteutimme kanttausta linjanarua ja tasapäisiä kanttauslapioita käyttäen sekä moottorikäyttöistä kanttauskonetta käyttäen.  

Keskiviikkona 7.10 testasimme siirtonurmikon nostokonetta. ( Siirtonurmikon juuret sitovat kasvualustan 20-30 mm tasapaksuksi, kestäväksi matoksi ).

 

       PILVIKIRSIKAN SIIRTO JA KONEELLA ISTUTUS

Taimistolta siirretyn pilvikirsikan istutustyö koneella 16.9.

Muokkasimme maan kaltevuutta rakennuksen sokkelista pois viettäväksi 16.9.

PUUTARHAKASVIEN HOITOTYÖT  JA KASVIHUONETYÖT

PUUTARHAKASVIEN LISÄYSTYÖT

 

Kasveilla on kaksi erilaista lisääntymistapaa uusien kasvien tuottamiseksi.

Suvuttomassa lisääntymistavassa solut, soluryhmät tai kasvin palaset itävät irrotettuina emäsolusta ja kasvavat uusiksi erillisiksi kasveiksi. 

Suvuttomasti syntyneet jälkeläiset ovat emokasvinsa klooneja eli identtisiä.

Lilja ja liljan itusilmuja.

Alvejuuren itiöt lehdyköiden alapinnalla ja kotkansiiven itiöemä.

Pistokaslisäys

Suvullisessa tavassa kasvi tuottaa eri sukupuolta olevia itäviä soluja.  Ne voivat olla eri yksilöissä ( tyrni ) tai samassa yksilössä ( mänty ).  Monet kasvit käyttävät molempia lisääntymistapoja, suvutonta sekä suvullista.  

                              Ylimmäisessä kuvassa erilaisia siemeniä ja siemenkotia.  Alakuvassa vuorimännyn emi-ja hede.

Suvuttomassa lisääntymisessä kasvin ominaisuudet siirtyvät emokasvista samanlaisina jälkeläisiin.  Näin esimerkiksi voidaan lisätä hyvätuottoista mansikkalajiketta.  Suvullisessa lisääntymisessä jälkeläisten geneettinen vaihtelu voi olla suurta, esim. hyvätuottoinen mansikkalajike ei periytä jälkeläisiin hyviä ominaisuuksiaan.

Suvuttoman lisäämisen hyötyjä on käytetty hyväksi kasvinjalostuksessa ( varttaminen, pistokaslisäys, mikrolisäys ).  Suvuttoman lisäämisen varjopuolena on kasvien samankaltaisuus, kloonimaisuus.  Jos yksi klooni sairastuu esimerkiksi kasvitautin, muut kloonit sairastuvat myös.  Suvullisessa lisääntymisessä kasvien geneettinen perimä vaihtelee, jos esimerkiksi yksi kasvi sairastuu kasvitautiin, toinen yksilö saattaakin selvitä kasvitaudista.

 

 TOMAATIN KASVIHUONEVILJELY

 Tomaatti on Suomen tärkein kasvihuonevihannes.  2015 ennakkotietona viljely-alaa 105 ha ja satomäärä yli 40 miljoonaa kiloa.  Tomattia viljellään luonnonvaloviljelyssä, jolloin taimet istutetaan helmikuussa kasvihuoneisiin ja kasvatus lopetetaan syyskuussa. Kasvihuoneissa valojen alla tomaatin viljely on vähäisempää, lähinnä länsi-Suomessa. Valojen alle tomaatin taimet istutetaan elokuussa ja kasvatus lopetetaan kesäkuussa ( Lepaan kasvihuonetomaatti ).

Lepaalla viljelyksessä kirsikkaluumutomaatti "Monterray" ja pyröreä "Encore"

 

Tutustumme tomaatinviljelyyn Lepaan kasvihuoneella.  Suurta mielenkiintoa kohdistuu kontukimalaisiin, jotka on tuotettu kloonaamalla.  Yksi pesä toimii noin neljän-kahdeksan viikon ajan. Pesän luukut avataan aamulla kasvihuoneelle tultaessa ja pesät suljetaan iltapäivällä. Pahvilaatikoissa sulkuventtiili, joka voidaan sulkea niin, että pölytysmatkaltaan saapuva kimalainen pääsee iltapäivillä pesään, mutta ei enää pesästä ulos. Aamulla sulku avataan, ja kimalaiset pääsevät pölyttämämään tomaattien kukkia.

Tomaatin kukkien pölyttyminen ja hedelmöittyminen ovat viljelyn ja hedelmän muodostumisen ehdoton edellytys.  Hyvin pölyttyneet kukat kasvattavat hyviä hedelmiä. Tomaatin kukka on itsepölyttävä. Siitepöly putoaa emin luotille, joka pystyy pölyttymään n. 3 vuorokauden ajan ja siitepöly on itämiskykyistä noin kolmen vuorokauden ajan. ( yli +27 asteen lämpötilassa alkaa emin luotin ja siitepölyn toimintakyky heikentyä ). Ennen tomaattien kukkien pölytys hoidettiin esimerkiksi kopauttamalla tomaattien tukilankoja. Nyt käytetään kontukimalaisia varmistamaan kukkien pölytys.

Tomaatin taimet hankitaan yleensä taimitoimittajalta, harvempi kasvattaa taimet itse. Tomaatin taimiviljelyyn kuluva aika noin kaksi kuukautta. Kaksi kuukautta kuluu istutuksen jälkeen, kun tomaatti alkaa tuottamaan hedelmiä.
Lepaan tomaattien kasvualustana käytetään perliittiä, joka valmistetaan polttamalla vulkaanisesta kivestä n. 1000 asteen lämpötilassa. Perliitti on kasvu-alustana ns. inaktiivinen, sillä se ei pidätä ravinteita ja vettä.  Tasapainoinen vesi-ja lannoiteliuos huolehditaan tomaattikasvustoon koneellisesti. Ylimääräinen lannoite- kasteluvesi kerätään talteen ja kierrätetään tomaateille UV-suodattimen kautta. UV-suodatin tuhoaa vedestä levää ja bakteereita. ( Perliittiä käytetään Lepaalla kertakäyttöisesti kasvukauden ajan. Perliitin voi puhdistaa kuumentamalla, mutta tarvitsee erikoistuneen laitteen.  Puhdistamisen ongelmana on se, että kasvu-alustaan jää puhdistamisen jälkeen tomaatin vanhoja juuria. Perliittiä ja kivivillaa voi yhdistää kasvu-alustoina.  Turveperäisiä kasvu-alustoja ei saa käyttää samanaikaisesti. )

Tavoitteena tasapainoinen tomaattikasvusto. Kukkaterttu kaareutuu/taipuu säännönmukaisesti sivulle. Kukkaterttuja runsaasti ja säännöllisin välimatkoin varressa. Kukkaterttujen kehityksessä asteittainen kehitys ero alhaalta ylöspäin tultaessa. Latva voimakas ja avoin. Ylin kukkaterttu on noin vaaksan päästä latvasta. ( Lehtori Virpi Väre )

Olemme tehneet tomaatin hoitotöitä Keijon opastuksella. Olemme poistaneet tomaattien alalehtiä ja varkaita eli sivuversoja, jotka kuluttavat tomaatin ravinteita tomaattiterttujen kustannuksella.  Alalehtiä poistetaan ilmankierron ja valon riittävyyden takaamiseksi, sillä vanhempien lehtien yhteyttämisteho heikkenee, ja ne kuluttavat turhaan ravinteita tomaatin kasvustossa. Täytyy silti muistaa, ettei yhteyttäviä lehtiä poista liikaa, sillä lehtien poistaminen vähentää yhteyttävää pinta-alaa. Hedelmiä tuottavan tomaatin lehtien lukumäärä 16-22. Olemme tukeneet tomaattien varsia tukinaruihin ja laittaneet terttutukia. Tomaatti on luonnostaan pensasmainen, lamoava kasvi. Tomaatin varret kasvavat 7-12 metriä pitkiksi kasvukauden aikana. ( Saimme läksyluettavaksi Puutarha ja Kauppa lehden nro 3, -98. Aihe käsitteli terttutukien taloudellisia hyötyjä.  Oma havainnointi tekstistä, että hyöty +- ).

17.9 leikkasimme tomaattien alalehtiä ja ensimmäiset luumukirsikkatomaatin Monterrayn hedelmät kypsyvät.

 6.11 tomaatin sadonkorjuuta. Punertavat ja persikanväriset poimintakypsät tomaatit keräsimme laatikoihin. Korjuuluokitus; nautintakypsä, korjuukypsä. Pudonneet tai halkeilleet tomaatit eivät kauppakuntoisia. Maanantai, keskiviikko ja perjantai sadonkorjuu päivät. Satoa saadaan 1,8-2 kg  neliömetriltä viikko.

TOMAATIN VALOTUSAIKA KASVIHUONEESSA
Klo 05.00 syttyy valot portaittain, eli 05.15 puoliteho ja 05.30 täysiteho ( 230W neliö ).  Klo 21.15 valaistus lopetetaan. Tomaatin päivittäinen valotus 16 tuntia.

 Tomaatintaimet tulevat kasvihuoneeseen kivi-villakuutioihin istutettuina ( Lepaan taimet Närpiön taimikasvattajalta. )  Laatikoille leikataan sopivat aukot perliitti-kasvualustaan.  Tasapainoinen vesi- ja ravinneliuos kulkee letkuissa tomaateile. Tomaateille annetaan per istutus kaksi litraa tippakastelua, josta noin 35 %  valuu ylimäärävetenä keräys-kouruun.  Näin varmistetaan jokaiselle tomaatille riittävä vesi-ja ravinneliuos.

Ensimmäisessä kollaasin kuvassa laatikko, joka jatkuvasti seuraa kasvihuoneen kosteutta, lämpötilaa ja hiilidioksidin määrää.  Kakkoskuvissa saavi, johon kerätään tomaattihuoneen ylimääräinen vesi- ja ravinneliuos kouruista.  Tämän jälkeen vesi- ja ravinneliuos virtaa UV-säteily laitteen lävitse. Virukset ja bakteerit tuhoutuvat, ja vesi- ja ravinneliuos voidaan kuljettaa uudelleen tomaattihuoneeseen.

Tomaatin lajittelua kauppakuntoon. ( nautintakypsät ja poimintakypsät )

AVOMAALLA

25.8-5.10 avomaan sadonkorjuuta. 5.10 poistimme vihannesnäytemaalta kasvien nimikyltit, kertakäyttöiset kasteluletkut, betonilaatat ja tukirakennelmat.  Biohajoava kate ja muu maatuva jäivät odottelemaan kyntämistä. Eijan opastuksella kierrettiin vielä kertaalleen vihannesten tunnistamiskierros, vihannes-yrttitentti oli 8.10.

Sipulit ovat sadonkorjuu kypsiä, kun niiden lehtivarret taittuvat.

SIPULIT   CEPA-RYHMÄ

Salottisipuli ja ryvässipuli

  Keräsimme salotti- ja ryvässipuleiden sadon talteen ja veimme kuivumaan noin neljäksi viikoksi kausihuoneeseen.  Kauppakuntoisissa sipuleissa ei saa olla kukkavarsia, sillä ne eivät kestä varastointia, muuten niiden syömäkelpoisuudessa ei moittimista, joten saimme ottaa omaan käyttöömme kukkavartiset sipulit.  Salottisipuleista jätimme pienimmät pois kauppakuormasta, mutta ryvässipuleiden pienimmät otimme myös talteen, sillä ryvässipulia lisätään sivusipuleista.

15.9 sipulit kuivumassa kausihuoneessa.

Sipulien kauppakunnostus. Sipulista poistetaan juuret ja varsi kierretään napakasti rullalle. Ylimääräinen lehtivarsi kiskaistaan irti.. Näin sipuli säilyy.  Kuvakollaasissa sipulilajikkeita, ja hajoavaa biokatetta. Sipulit istutetaan keväällä biokatteeseen, joka estää rikkakasvien kasvun.  Biohajoava kate päästää veden lävitseen ja maatuu kasvukauden päätyttyä. ( biohajoava kate esim. viljatärkkelys )

Kauppakunnostetut sipulit.

VADELMA ( Rubus idaeus )

Keräsimme pienen erän tarhavadelmia. Vadelman marjan tulee säilyä ehjänä poimittaessa. Vadelma on kaksivuotinen kasvi eli tämän vuoden marjaversot eivät tuota ensi kesänä vadelmia. Uudet, kesän aikana kasvaneet versot tuottavat seuraavan vuoden marjasadon.

OMENA  ( Malus domestica )

Olemme poimineet omenoita mm. Pirjaa, Hetaa, Sandraa ja Pekkaa.  Kauppakuntoisissa omenoissa ei saa olla omenarupea, pihlajanmarjakoin, omenakääriäisen vioituksia eikä muumiotautisiin omenoihin tule kerättäessä koskea.  Poimiessa omenoita määrittelemme omenien kypsyyden. Kannastaan irtoava omena on poiminta kelpoinen. Omenan kypsyyttä voidaan määritellä myös omenan kuultavuuden perusteella. Maistamalla omenaa voidaan kypsyyttä arvioida, kypsä omena makeampi.  Tänä syksynä Lepaan omenissa paljon omenarupea.  Omenarupi ei haittaa mehustuksessa, joten olemme keränneet ruvelliset omenat keruuvakkaan, ja omenat jatkojalostuvat Lepaan viinitilan mehustamossa. Kerätyissä omenoissa ei saa muumiotautia, ja omenan kuoren on oltava ehjä, sillä rikkänäiset omenat eivät  kestä varastointia ja pilaavat hyvätkin omenat. Omenoita tulee käsitellä varoen. Kolhitut omenat mätänevät nopeasti.

Pirjan sadonkorjuuta.

Punakanelin sadonkorjuuta. Omenankeruuvakka.

Omenoiden lajittelua. Kauppakuntoisissa omenoissa ei saa olla hedelmärupea kuin pieni piste per omena, eikä omenassa saa olla painaumia tai rikkinäistä kuorta. Omenat lajitellaan ympäryskoon mukaan.  Ylhäällä kakkoskuvassa omenan kypsyyden määritteleminen jodi-testin avulla. Mitä sinisempi tulos sen raaempi omena.

31.8. kävimme ryhmänohjauksen tunneilla tutustumassa Lepaan viinitilan tiloihin. Kollaasin toisessa kuvassa on mehupuristin,  jonne keräämämme omenat viedään, ja joista jatkojalostetaan mm. viiniä ja siideriä.

MUSTAHERUKKA ( RIBES NIGRUM )

Mustaherukka Hedda.  Olemme syysleikanneet Heddaa, jonka marjasato poimitaan koneellisesti. Kuivat oksat, vanhat oksat ja oksat, jotka lamoavat leikataan.  Kuvakollaasissa on tiheään istutetut herukkakasvustot riveissä ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen.  Mustaherukalla satoisia oksia 3-4 vuotiaat, sitä vanhemmat voidaan poistaa.  Puna-ja valkoherukalla satoisia oksia vielä 5-6 vuotiaat oksat.  Mustaherukan leikkaamisajankohdalla ei niin tarkkaa ajankohtaa kuin puna-ja valkoherukalla, joita suositellaan leikattaviksi syys-lokakuussa, jotta leikkaushaavat ennättävät hieman parantua ennen talven tuloa. Mustaherukkaa voidaan oikeastaan leikata milloin tahansa, kun se on lepotilassa. Mustaherukka ei ole taudinarka marjapensas.

 

NIMIKKOPENSAS

Torstaina 10.9. istutimme nimikkopensaan taimiston taakse tuulensuojaksi.  Siinä oli ollut ennen kuusi-aita, joka oli kaadettu pois, ja sen tilalle istutimme siis pensaslepän astiataimia ( taatanpihlajan taimet oli jo istutettu alueelle ).  Puuvartiset astiataimet istutetaan samaan syvyyteen kuin astiassa ollessaan, mutta on silti tarkastettava, missä asennossa taimi kasvaa purkissaan, sillä pintajuurien tulee jäädä mullan alle. Liian pintaan jäännyt taimi kuivuu helposti ja kevät aurinko vioittaa juuristoa. Liian syvään istutettu puuvartinen taimi kituu hapen puutteessa.
Kaivoimme kuopan noin lapion syvyyteen, sillä alue oli kynnöksellä. Leveyttä noin kolme taimiruukkua. Maa oli savipitoinen, ja lisäsimme istutuksen yhteydessä säkkimultaa istutuskuoppaan ja sekoitimme perusmaan joukkoon. Koska astiataimet on istutettu turvepitoiseen seokseen, kastelimme kuivat juuripaakut, sillä kuivuessaan turvepitoinen istutusmulta hylkii vettä, ja taimen juurtuminen perusmaahan hankaloituu. ( turve imee itseensä vettä, mutta liikaa kuivuessaan hylkii vettä ).  Taimet istutettiin samaan korkeuteen ja linjaan koko matkalta. Korkeimmat pensaslepän taimet tuettiin, sillä juurtumattoman taimen hiusjuuriston päät vaurioituvat herkästi,  jos tuuli pääsee riepottamaan niitä.

29.9.  Jari näyttää ryhmälle paakkutaimen noston avomaalta. Ylimääräistä maa-ainesta poistetaan nostettavan puun juurenniskalta niin, ettei kuitenkaan paljasteta juuria näkyviin.  Juuret katkaistaan tasapäistä lapiota käyttäen puun rungosta ulospäin suuntautuvin liikkein, näin paakku pysyy kasassa.  Puu nostetaan kankaalle, joka kiepsautetaan tukevasti juuripaakun ympärille.  Paakkukangasta ei tarvitse poistaa (maatuvia), kun puuntaimi istutetaan kasvupaikalleen, mutta on avattava solmu, ettei solmu jää kuristamaan kasvavaa puun taimea. Juutti-tai akryylikangaan reunat on painettava mullan alle niin, ettei paakku kuivu esim. kevät auringossa.

Tiistaina 29.9. tarkastelimme puiden juuria.  Ylhäällä olevassa kuvassa esimerkki juurten kuristumisesta. Esimerkin puuntaimi on kasvanut liian kauan ahtaassa ruukussa.  Keskimmäisessä kuvassa avo(paljas)juurinen puuntaimi.  Alimassa kuvassa erikokoisia astiataimien ruukkukokoja.

29.9. mikrolisätyt kirsikkapuun taimet siirretään harjukasvatuksesta talvisäilöön.  Taimet kasvavat katekankaan päällä harjuissa. Irroitimme kirsikkapuun taimet alustasta. 

Puiden, pensaiden ja perennojen siirtoa talvisäilytykseen kellariin.

Talvisäilytykseen siirretään esim. kirsikka- ja omenapuiden nuoria taimia, joiden talvenkestävyys heikompi.  Jänikset ja peltomyyrät saattavat myös vahingoittaa nuoria taimia talven aikana.  Samoin talvenkestävyydeltään aremmat pansaat ja perennat siirrettiin kellariin.  Helposti irti lähtevät lehdet riivittiin pois ( estetään esim. homeiden leviäminen ). 

  28.10. Tutustuimme liitosvarttamiseen. Siemenlisäys ei anna lajikeaitoa jälkeistöä ( ristipölytys ). Perusrunkona käytetään esim. Malus domestica "Antonovkaa", "Lepaan melonia", ovat talvenkestäviä, hyviä ja niistä kasvatetaan juuristo-osa. Jaloverso on halutun lajikkeen lepotilainen vuosiverso ( keräys marras-maaliskuu ), josta kasvatetaan puun runko ja latvus.  Liitosvarttamisessa perusrunko katkaistaan n. 5-15 cm juurenniskan yläpuoleta. Juuristoa typistetään tarvittaessa ja perusrungon katkaistu varsi puhdistetaan. Jaloverso leikataan 1-2 silmun mittaiseksi. ( Jaloverson viiltoleikkauksen pituus 2-4 cm, perusrungo 3-5 cm viilto ). Leikkauspinnat pidetään puhtaina, ja asetetaan jälsiosat vastakkain alhaalta ja ainakin toiselta sivulta. Jaloverson yläpää näkuviin noin 10mm. Varte sidotaan tiukasti kuminauhalla tai jalonnusteipillä. Varte vahataan jalostusvahalla, joka estää vartetta kuivumasta ja estää lian ja sieni-itiöiden pääsyn leikkauspinnoille. 

Kollaasin alakuvissa "Lepaan melonin" siemenien taltteenotto. Omenat murskataan ja veden avulla liotetaan siemenet omenasoseesta ( siemenet painavampia, jäävät ämpärin pohjalle ). Siemenet kuivataan ilmavassa paikassa.  Huom. Malus domestican hedelmien etyleeni estää siemenien itämisen. Mm. linnut, kauriit levittävät siemeniä, jotka voivat itää luonnossa. Siksi perusrungoihin tarvittavien lajikkeiden siemenet kerätään näin talteen. ( Siemenet säilytetään noin +5, ei kuitenkaan yli +30.  Siis viileähkössä ja kuivassa paikassa. Siemeniä säilöttäessä muistettava, että hapettomissa oloissa siemenet tukehtuu. )

RUUSUKVITTENI  ( Chaenomeles japonica )

Keräsimme ruusukvittenin hedelmiä 15.9.  Poimituista hedelmistä tehdään likööriä. Kypsä hedelmä on kellertävä, raaka vihertävä. Kypsän ruusukvittenin siemenet ovat ruskeita. Hedelmä on erittäin hapan maultaan. Lepaan taimet katekankaisiin istutetut. Ruusukvitteni juurtuu ja levittäytyy nivelistään helposti.

VIHERALUEIDEN YLLÄPIDON SYYSTYÖT

AURA MERO-PALVIAINEN 

Ryhmäkasviryhmien syyskunnostus, Perennaryhmien syyskunnostus,  Talvetettavien ryhmäkasvien ylösnosto ryhmästä tai astioista ( esim. Fuchsia, Dahliaxhortensis)

 

Yleisillä viheralueilla ryhmäkasvit poistetaan kasvualustasta syyskuun loppupuolella tai lokakuun alkupuolella riippuen siitä, mitä alueelle tulee talveksi. Ryhmäkasvit nostetaan joko kääntötalikon tai pistolapion avulla kasvualustasta ylös, multa karistellaan pois. Rikkakasvit poistetaan. Kasvualusta käännetään noin 20 cm:n syvyydeltä.

Istutusastioista ja altaista, joissa on paljon kasvualustaa, poistetaan kasvit juurinen ja kasvualustaa noin 30 cm:n kerros pinnasta. Koko kasvualustaa ei vaihdeta vuosittain.

Perennojen on annettava tuleentua rauhassa syksyllä. Kun perennojen maanpäälliset versot ovat kellastuneet, ruskettuneet ja lakastuneet, se on merkki siitä, että vararavinto on kerääntynyt juuristoon.

Perennat, vaihtoehto A ( A1-hoitoluokan alueet )

Lokakuussa perennojen täysin tuleentuneet ja lakastuneet maanpäälliset versot leikataan tyveä myöten pois. Rikkakasvit poistetaan. Aroille perennoille voidaan käyttää suojaksi esim. havuja.

Vaihtoehto B ( A2 ja A3 )

Lokakuussa perennojen täysin tuleentuneet ja lakastuneet versot silputaan.

Vaihtoehto C ( A2 )

Perennojen versoja ei leikata syksyllä

Vaihtoehto D

Kookkaiden perennojen versoja ei leikata syksyllä, jätetään talventörröttäjäkasveiksi.

Huomioitava;

Lakastunut maan päällinen versosto suojaa perennojen juuristoa ja juurakkoa kylmyydeltä talvella. Silloin, kun lunta tulee vähän tai on kovia pakkasia ennen lumen tuloa, maanpäällinen versosto suojaa juuria kylmyydeltä. Jos taas lumi tulee routaantumattomaan maahan ja sitä tulee paljon, saattavat erilaiset tuhosienet mm. homeet lisääntyä lakastuneessa kasvustossa.

Jos perennojen lakastunut versosto leikataan vasta myöhään keväällä, saattavat kasvuun lähteneet versot ja kukkavanat vioittua.

Talvetettavien ryhmäkasvien ylösnosto ryhmästä ja astioista ennen yöpakkasia

LÄMPÖSUMMA saadaan laskemalla yhteen vuorokautisten keskilämpötilojen +5 asteen ylittävät osat.  Lämpösumma ohjaa talveentumista ja kasvukautta.

MAANÄYTTEET

Parhaat näytteenottoajankohdat aikainen kevät ja sadonkorjuun jälkeinen syksy

Otimme perjantaina 11.9  hajapistemenetelmällä maanäytteet taimiston takana olevalta ohrapellolta sekä barokkipuutarhan vieressä olevalta omenalohkolta.  Maanäytteiden avulla seurataan maan ravinnepitoisuutta, ja maanäytteet otetaan viiden vuoden välein lohkoilta, tai riippuen viljeltävän kasvin ravinnetarpeista jopa 1-3 vuoden välein. Maanäytteet otetaan kairalla niin, että ne edustavat tasaisesti koko kuviota ja osanäytteet sekoitetaan ämpärissä. Rasiaan kirjoitetaan tussilla lohkon numero ( rasiaan,ei kanteen ) .  No:3 on ohrapellon maanäyte, mururakenne näytteessä hyvä. No:4 omenalohkolta, mururakenne näkyvissä, savipitoinen maa.

Teimme myös lapiotestin taimiston kesantopellolla, jossa kasvaa mm. hunajakukkaa ja auringonkukkaa. Lapiotesti tehdään kaivamalla 30 cm:n syvyinen kuoppa. Maan rakennetta voi tarkastella murustamalla. Savipitoinen, hiukkaskooltaan pieni maa muovautuu käsissä. Humuspitoinen maa murenee.  Mm. kastematojen määrä kertoo maan kunnosta.

Hyvä kasvualusta on rakenteeltaan murumainen, huokoinen ja ilmava.  Hyvä kasvualusta varastoi ja läpäisee vettä sekä tuottaa ja varastoi ravinteita.  Hyvä kasvualusta on pH-arvoltaan sopiva kasvien tarpeisiin nähden. ( Kotipuutarha lehti )

    Jos hiekkajyvä olisi appelsiinin kokoinen, hiesu olisi kuin rusina ja saveshiukkanen kooltaan 

     kuin  mannaryyni.

 

KONEIDEN KÄYTTÖ

Muista aina tarkistaa moottoriöljy ennen koneen käyttöönottoa!

Keskiviikkona 7.10 tarkastelimme ruohonleikkureita.  Aina ennen ruohonleikkurin huoltoa tai koneen puhdistusta, Ota sytytystulppa irti!  Ruohonleikkurin  leikkuuosa puhdistetaan jokaisen käytön jälkeen ruohonsilpusta joko pesemällä tai ilmapaineella. Moottoriöljy tarkistettava ennen käyttöönottoa. Öljynvaihto suositellaan tehtäväksi 40-50 käyttötunnin jälkeen. Ruohonleikkureille oma pienkoneöljy ( muut öljyt saattavat liuottaa leikkurin tiivisteitä ).  Ruohonleikkurien ilmanpuhdistin tarkastettava aika ajoin, vaihdettava jos kovin öljyinen, savuttaa silloin käytössä. Ruohonleikkurin terä teroitettava, jos tarvetta.  Alimmassa kuvakollaasin kuvassa oikea ruohonleikkurin huolto-asento, konetta ei voi kääntää kyljelleen, sillä öljy valuu ilmansuodattimeen.

Avantilla hoituu monet viherrakentajan työt!

Mitä tarkastat ennen koneiden käyttöönottoa;

moottoriöljy, jäähdytysneste, polttoaine, renkaiden ilmanpaineet silmämääräisesti

1. KASVINSUOJELU

   TUHOLAISET JA KASVITAUDIT

   Kasvinsuojelun kuusi peruspilaria ovat Kasvinvuorotus, Kasvupaikan valinta, Lajikevalinta, Ravinnetalous, Viljelytekniikka, Torjunta-aineet.

   Kasvinvuorotuksella tarkoitetaan, ettei samalla viljelylohkolla viljellä samaa kasvia vuodesta toiseen.
   Kasvupaikalle valitaan oikea kasvi. ( monipuolinen kasvillisuus )
   Lajikevalinta=etsitään lajike, joka on mahdollisimman vastustuskykyinen erilaisille taudeille ja tuholaisille. ( siemenlisättyjen kasvien vastustuskyky on usein kloonattuja kantoja parempi geneettisen monimuotoisuuden vuoksi )
   Ravinnetalous, Viljelytekniikka=huolehditaan maan kasvukunnosta. (maanäytteet, lannoittaminen, muokkaus, muistiinpanot kasvukaudesta )
   Torjunta-aineiden käyttäjällä oltava Tukesin ( Turvallisuus-ja kemikaalivirasto ) kasvinsuojelukoulutus. Koulutus voimassa 5 vuotta.
   

     AVOMAA

   
   1. Tarkastelimme avomaan vihannesten tuholaisia ja kasvitauteja. Etsimme mm. kaalikasveista kirppoja, löysimme parisen yksilöä, oli kylmänkostea aamupäivä. Kirpat ovat pieniä kuoriaisia, jotka hypähtävät karkuun. Ne syövät kasvin lehtiin reikiä. Yhteyttävä pinta-ala vähenee, haihdutus lisääntyy, kasvi voi menehtyä.

      Toinen kaalikasvien tuholainen kaalikoi syö kasviin ns. "ikkunakuvioita", havaitsimme niitä vihannesmaan kaalien lehdillä.

      2.Härmä on sienitauti. Harmaa pöly lehdillä. Haittaa yhteyttämistä ja kasvin kasvua. Löysimme härmävioituksia.

      3. Ruoste leviää itiöistä. Lämmin ja kostea kasvukausi edistää ruosteen esiintymistä. Koska ruostetta esiintyy loppukesällä, niin se harvoin tukahduttaa kasvin ( estää yhteyttämisen, joten tartunnan saanneen kasvin lehdet tippuvat aikaisemmin ). Mustaherukalla haitallisin. Löysimme ruostesieni vioituksia.

      4. Möhöjuurisen kaalin löysimme, juuriin muodostuu epämuotoisia äkämiä. Möhöjuuri vaikeuttaa veden ja ravinteiden kulkua kasviin. Sieni säilyy maassa lepoitiöinä vuosia. Ennalta ehkäisy vuoroviljely. Kasvualustan korkea pH ( yli 7,2 ) torjuu möhöjuurta.

      

      Omena

      

      Muumiotauti ( Monifilia fructigena ) säilyy pilaantuneissa muumiohedelmissä talven yli. Sieni tartuttaa hedelmiä kuoreen syntyneiden vioitusten kautta ( rupilaikut, hyönteisvioitukset, hankaumat ).  Muumiohedelmien hävittäminen vähentää taudin tartuntamahdollisuuksia.

      
      KASVIHUONE

      

       Kuva 1. Macrolophus, petolude. Käytetään ansarijauhiaisten biologiseen torjuntaan tomaatin kasvihuoneviljelyssä. 1-5 petoludetta neliömetrille. ( Petoluteiden valkuaisaineiden saanti varmistetaan antamalla niille Entofood-ruokaa. Näin saadaan riittävän hyvä kanta ).

      Kuva 2. Keltainen liima-ansapyydys hyönteisten tarkkailuun ( sinisen väristä liima-ansapyydystä ei voida käyttää viljemillä, joissa pölyttäjinä käytetään kimalaisia, sillä kimalaiset mieltyneet siniseen väriin ). Pyydys tarkastetaan kerran viikossa. Kasvihuonetomaatin tarkkailtavin tuholainen on ansarijauhiainen ( Trialeurodes vaporariorum ). Ansarijauhiaiselle on neljä nuoruusvaihetta, aikuiseksi kehittyy 6-8 viikossa. Ansarijauhiainen vioittaa tomaatin kasvupisteitä ja edistää nokisienien leviämistä.

      

      Trialeurodes vaporariorum, ansarijauhiainen

      Kuva 3. Jauhiaiskiilukainen ( Encarsia formosa ) on loispeto. Jauhiaiskiilukainen munii ansarijauhiaisten toukkiin, jotka kuoriutuvat loispedot käyttävät ravinnokseen. Kuvassa koteloituneina myytävät jauhiaiskiilukat.

      Kuva 4.  Rikittäminen härmän torjuntaa.

       

      RIKKAKASVIT

      

      Peltosaunio eli saunakukka ( Tripleurospermum inodorum  ) kitkemistä kumina pellolta! Peltosaunio on yksivuotinen ja lisääntyy voimakkaasti siementaimista.

      Mekaaninen torjunta=kitkentä, niitto, haraus, katteet sekä liekitys ( liekitys vaatii tulityökortin ).  Kitkennässä on huomioitava, ettei kasvu-alusta ole rikkasiemenien pankki ja kitkemistä on toistettava riittävän usein.  Siemenrikkakasvien (lutukka) kitkeminen on helppoa, mutta juuririkkakasvien (juolavehnä) kitkeminen vaatii ammattitaitoa.  ( yksivuotisen saunakukan kitkeminen kuvan kumina pellolta ei ollut helppoa. saunakukan ja kuminan lehdet muistuttavat toisiaan, vain kukinnan perusteella erotin ). Haraus on kevyempää ja nopeampaa kuin kitkentä. Harauksessa juuret irtoavat maasta. Kasvi kuivuu ja kuolee. Liekitys tehoaa pienikokoisiin ja nuoriin siemenrikkataimiin ( liekityksessä kuumennetaan siementaimen kasvupiste ). Kasvukatteita voidaan käyttää avomaaviljelyssä.

        Kompensaatiopiste; rikkakasvit heikoimillaan.                

KESTÄVÄ KEHITYS-KEKE

on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.  Laajemmin määriteltynä kestävään kehitykseen kuuluu kolme osa-aluetta, jotka ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys. 

10.11 Menna Rantala (Hami Mustiala) Kestävän kehityksen sertifikaatti.

 

10.11 Menna Rantalan kanssa kiersimme Lepaan koulun kasvihuoneella ja tarkastelimme mm. työturvallisuutta.

 

Lepaan koulutilalla huolehdtaan jätteenlajittelusta. 

1. 

   Kompostointi on ekologisesti ja taloudellisesti kestävää kehitystä.

ASIAKASPALVELUPÄIVÄ 18.9

Leikko- ja ruukkukasvien pakkaamisharjoitelmia.   Leikkokukkien tyvelle laitetaan kostea paperi, päälle foliota.  Näin kosteus säilyy kasveilla kuljetuksen ajan.  Ensin kukat kiedotaan ohueen pakkauspaperiin, ettei sanomalehtien muste tärvele kukka.  Riippuen vuodenajasta lisätään sanomalehtien määrää ( erityisen arkoja pakattavia kasveja mm.joulutähti ). Tarkastetaan onko kukat/ ruukkukukka hyvin paketissa, jätetään tilaa ja rypistetään pakkauspaperi nätisti ja sidotaan kuljetusnaru.  Ylhäällä olevassa kuvakollaasissa harjoittelen "risujen" avulla leikkokukkien pakkaamista, ja kerrottukukkaiselle syklaamilla harjoittelin ruukkukukan pakkaamista. Niin soma syklaami, että kulkeutui kotiini asti.

Pohdimme asiakaspalvelua, ja miten erilaisissa toimenkuvissa törmätään asiakaspalveluun.  Asiakaspalvelua on myös asiakkaan itsetuottama palvelu. Asiakaspalvelu tapahtuu Tässä ja Nyt!  Purimme ja hinnoittelimme myös saapuneet tavaralähetykset, ja asettelimme hinnoitellut tuotteet edustavasti myymälään.  Päivä oli erittäin antoisa ja mukava.  Maistelimme lopuksi myymälän ruusukvitteni-omenalimonadia.  Hyvää!

KOKO MYYMÄLÄ ON ASIAKASPALVELUA!

 

AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ

JALORITARINKUKAN ( Hippeastrum Hortorum-Ryhmä )

SIPULEIDEN ISTUTUS JA KASVATUS 

viikko 44-46

Työprojektina ruukutimme jaloritarinkukan sipuleita, jotka hyödetään jouluksi. ( Hippeastrum juontuu kreikan kielen sanoista hippeos, hevosen selkään noussut mies, ja astron, tähti. Ratsumiehen tähti ).  Uusi Aika artikkelissa, joka käsitteli ritarinkukkien viljelyä Brasiliassa, ilmaistiin hauskasti, että jouluiset ritarinkukat tuovat iloiset terveiset kaukaa Brasiliasta.  Holambranin ylänkö sijaitsee 800 metrin korkeudella, jossa maa on multavaa hiekkaa. Holambranissa on paljon aurinkoa ja vettä.  Pienten sipuli-istukkaiden istuttamisesta kuluu vain 14 kuukautta, kun ne ovat valmiit nostettavaksi maasta. Toukokuussa myyntikelpoiset sipulit nostetaan käsin maasta. Sipulien juuria typistetään ja varret leikataan. Ne saavat kuivahtaa puuritilöillä. Sieltä ne matkaavat meriteitse Hollantiin. Hyödettävät sipulit ovat preparoituja eli kylmäkäsiteltyjä. Korjuun jälkeen niitä on pidetty +13 asteen lämpötilassa, joka vastaa jaloritarinkukan luonnollista talvilepoa.  Hollannista sipulit matkaavat Suomeen syys-lokakuussa hyödettäviksi.  Sipuleita säilytetään kuivassa ja viileässä noin +5-+7 asteen lämpötilassa, kunnes ne istutetaan. Neljän-kahdeksan viikon kuluttua istutuksesta kukinta alkaa.  Hyötäminen tarkoittaa pakottamista, eli kasvi hyödetään kukkaan, sillä kasvin luontainen kukkimis- ajankohta on eri kuin haluttu kukinta ajankohta. Tällöin matkitaan kasvin luontaisia oloja, jotka laukaisevat kasvin kukinnan.

Kuvassa halkaistu krookuksen mukula ja tulppaanin sipuli.  Ritarinkukan sipuli rakenteeltaan samankaltainen kuin tulppaanin. Sipuli toimii varastointipaikkana, jonne kasvi kuljettaa yhteyttämisessä syntyneitä ravinteita, jotta voi mennä lepotilaan siksi ajaksi, kun kasvuolosuhteet eivät ole kyseiselle kasville otolliset, esim. kuivuus, kylmyys. Sipulissa on valmiina kasvuun kasvin lehdet, varsi, kukinto ja juuret .  Alhaalla oleva kuva www.hoksaa.net

29.10 ruukutimme ritarinkukkalajikkeen "Merry Christmas" sipuleita ( 1 100 sipulia ).  Kukkaprojekti on suunniteltu joulua varten, ja kukkivat ritarinkukat annetaan Lepaan yhteistyökumppaneille Hamk/ Hami joulutervehdyksenä.  Käytimme halkaisijaltaan neljäntoista sentin ruukkuja ( sipulien koko 28, ritarinkukan sipulin ruukun halkaisija noin 2 cm suurempi kuin istuttevan sipulin ) ja kasvualustana karkeaa Kekkilän ruukutus-seosta. Sipulit istutettiin ruukkuihin niin, että sipulista jäi näkyviin noin yksi kolmasosa. Ruukun pohjalle laitettiin kasvualustaa, mutta kevyesti, ei tiivistäen ( sipuliin kehittyvien juurten kasvua edistää ilmava alusta ). Sipulin juuret olivat kuivia, mutta niitä ei tarvinnut poistaa ja sipuli istutettiin ruukkuun niin, että reunoille laitettava turve tiivistettiin hyvin ja ruukkua kallistaessa sipuli ei saannut pudota kasvualustasta.  Tämä sen vuoksi, että ritarinkukan kukinnot ovat painavia, ja jos kasvualustaa ei ole kunnolla tiivistetty, jouluinen asetelma keikahtaa nurin. Sipuleista poistettiin pienet sivusipulit istutuksen yhteydessä, jos niitä oli.  Muuten sipuleillle ei tarvinnut tehdä erityisempiä toimenpiteitä. Sipulit olivat laadullisesti hyviä, kookkaita. Hyvä sipuli on kiinteä ( ei kuivunut varastoinnin aikana ), kookas. Siinä ei saa olla kolhuja, hometta tai alkavaa mätää.   ( Huom. ritarinkukan sipulit saattavat aiheuttaa allergisia oireita ( mahdolliset peittausaineet ). Ritarinkukan sipulit ovat myös lievästi myrkyllisiä. )

Ritarinkukan hyötämisohjeet

KASVUALUSTA

Hyvä kasvualusta on ilmavaa, kosteutta pidättävää ja ravinteita sitovaa.  Hyvä kasvualusta tukee kasvin kiinnittymistä kasvualustaan. Se ei sisällä bakteereja tai viruksia, jotka olisivat haitallisia kasveille, eliöille tai ihmisille. Hyvässä kasvualustassa on kivennäis- ja eloperäisiä maa-aineksia.

Tutustuimme erilaisiin kasvualustoihin. Kasvualustat jaetaan maa-aktiivisiin ja inaktiivisiin.  Maa-aktiiviset multa-ainekset pystyvät pidättämään vettä ja ravinteita, hyvä vesikapasiteetti ( kompostoitu multa, turvemulta ). Inaktiivisten maa-ainesten veden-ja ravinteidenpidätys heikkoa ( perliitti, kevytsora, kivivilla ).
Turvemulta on maa-aktiivinen. Se sisältää humushappoja, kasvinjäänteitä ja savimineraaleja. Teimme testin, jossa mittasimme turvealustan sähkönjohtavuutta eli nesteessä olevien ionien määrää. Sekoitimme turvetta ja vettä ( raakaveden sähkönjohtavuus 0,04 ), jonka jälkeen puristimme kostuneesta turpeesta veden, ja mittasimme johtokyvyn 0, 26.  Seuraavaksi lisäsimme turve-vesi seokseen kalsiumkloridia ja saimme johtykyky-luvuksi 1, 32.  Toistimme testin perliitillä, joka on vulkaanisesta kivestä tuhannen asteen lämpötilassa puristettua valkoista, raemaista kasvu-alustaa ja on ns. inaktiivista kasvualustaa. Perliitin ja veden johtokyky oli 0,13.  Kun seokseen lisättiin samanverran kalsiumkloridia kuin turve-vesi seokseen, saatiin perliitin sähkönjohtavuudeksi 1,25.  Testimme epäonnistui liian lyhyen testi-ajan vuoksi.  Testiveden johtoluku olisi pitänyt olla perliitin kohdalla suurempi kuin turvealustan, sillä perliitin ravinteiden pidätyskyky on heikko, joten ravinteet huuhtoutuvat perliitistä nopeasti nesteeseen.
Jos johtoluku on liian pieni, esiintyy  kasvualustassa ravinteiden puutetta. Jos johtoluku on liian korkea, kasvien vedenottokyky heikkenee ja liikalannoituksen vaara. Siis mitä korkeampi on kasvualustan johtokyky, sitä suuremmat määrät kasvualustassa on lannotteita. Suomessa kasvualustan johtokyky ilmaistaan millisiemens per metri. Karhea ruukutusseos Kekkilä 30 ms-m.
Maa-aktiivia ovat mm. turve, vermikuliitti ( savimineraali ), kookoskuitu.
Inaktiivisia mm. perliitti ( 1000 asteen lämpötilassa poltettua laavakiveä ), kivivilla ( 1200-1500 asteen lämpötilassa poltettua kiveä ) ja kevytsora ( poltettua savea ).

Eviran säädökset myytäville multaseoksille

 

Eviran tuoteselostemalli

Erilaisia kasvualusta-seoksia. Esimerkiksi orkideamulla johtokyky 9 ja mustan mullan 40. Kasveja voidaan kasvattaa myös ilman kasvualustaa vesiviljelyssä, jolloin kasvit kasvavat vesi-ja ravinneliuoksessa.

Päätelmiä;
Ritarinkukan sipulit istutettiin kekkilän karkeaan ruukutusmultaan, johtoluku 30 millisiemes per metri.  Ritarinkukkaa ei istuteta liian lannoitettuun kasvualustaan, sillä sipuli saattaa mädäntyä.   Ritarinkukan sipulissa on kaikki kasvin tarvitsemat ravinto-aineet, jotta se voi kasvattaa komeat kukat.  Ruukutusmullan peruslannoitettu kasvu-alusta riittää siis ritarinkukan hyötöön.  Vain vesi, valo ja lämpö puuttuvat. 

  
VESI

Kasvit sisältävät vettä noin 60-90 %.  Eri kasveilla on erilaiset veden tarpeet riippuen millaisissa kasvuolosuhteissa kasvit kasvavat, ja missä kasvit ovat sopeutuneet kasvamaan. Valon määrä, lämpötila, ilmankosteus, kasvin koko ja kasvualustan laatu vaikuttavat kasvien veden tarpeeseen.
Kasvit tarvitsevat vettä ravinteiden ja yhteyttämistuotteiden kuljettamiseen, nestejännityksen ylläpitoon, raaka-aineeksi ja elintoimintoihin. Vesi on elämän perusta, kaikkien elävien solujen elintoiminnot tapahtuvat vedessä.
Kasvien juuret imevät vettä ympäröivistä maa-aineksista.  Maavettä on maaperässä kolmessa eri muodossa, eli kapillaarivetenä huokostilassa ja vapaasti maahiukkasten välissä ( näissä muodoissa olevaa vettä kasvit pystyvät käyttämään ), sekä kemiallisesti sitoutuneena maahiukkasten ympärillä ( kasvit eivät pysty käyttämään tässä olomuodossa olevaa vettä.  Maahiukkasen ympärillä on vesikalvo, jossa sähköinen varaus ja ravinneioneja ).  Kasvien juurien kärjet hakevat maasta vettä ja syntyy juuripainetta, sillä kasvin sisältämien solunesteiden väkevyys on suurempi kuin maaveden.  Kasvi siis pyrkii tasapainottamaan solujen sisäisiä väkeviä liuoksia, esimerkiksi kalium+ määrää vesimolekyyleillä. Vesimolekyylit pystyvät läpäisemään kasvin solukelmun osmoottisesti eli ne kykenevät liikkumaan kasvin solukoihin niin, että suuremmat molekyylit eivät karkaa kasvin solunesteestä.  Jos maaperää olisi liikaa lannoitettu, tapahtuisi käänteinen osmoosi, jolloin kasvien solunesteet liikkuisivat ulospäin, eli vettä runsaasti maaperässä ja kasvi silti kärsisi veden puutteesta.  
Kasvin lehtien huulisolut vapauttavat happea ja vettä, jolloin syntyy veden liikkeen aiheuttama ns. koheesio kasvin johtojänteissä. Vesimolekyylit ovat lujasidoksia molekyylejä, jotka ikäänkuin pitävät "toisiaan kädestä" ja puristautuvat kasvin johtojänteitä vasten aiheuttaen painetta, jonka avulla kasvin ylimmätkin osat saavat nestettä.
Jos kasvi saa liian vähän vettä, se sulkee lehtien ilmaraot haihtumisen ehkäisemiseksi, ja samalla kasvin ottaman hiilidioksidin määrä ilmasta vaikeutuu, jolloin  koko kasvin aineenvaihdunta hidastuu. Jos kuivuminen jatkuu pitkään, kasvi ei kykene yhteyttämään, ja lopulta kuolee.
Jos kasvia kastellaan liikaa, vaikeutuu juurien toiminta. Kasvin solukot täyttyvät nesteestä, tulevat meheviksi ja rapsahtavat poikki. Lopulta juurten hapensaanti heikkenee, kasvi kuolee, mätänee.

Päätelmiä:  Ritarinkukkien kasvualusta kasteltiin hyvin istutuksen jälkeen. Koulun kasvihuoneen altakastelu-alustojen kautta imeyttettiin vettä ruukkuihin, ja sipulit kasteltiin myös ruukun reunoja myöten ylhäältä käsin.  Erityisesti on huomioitava, ettei vesi eksy sipulin keskiöön, josta nousevat ritarinkukan kukkavanat ja lehdet, sillä sipuli on arka liialliselle märkyydelle ja herkästi mädäntyy.
Ritarinkukalle riittää kasvualustan perusteellinen kastelu sipulin istutuksen yhteydessä. Ritarinkukan sipulin sisällä sipulin omaa varastointi kosteutta.  Kasteltu kasvualusta riittää aktivoimaan uinuvan sipulin hyödön aikana. Jos ritarinkukkaa kastellaan ylenmäärin, se kasvaa pituutta liiaksi.  Päättelen, että vedellä on merkittävä osuus ritarinkukan hyödössä, sillä kotiseudullaan ritarinkukka menee lepotilaan kuivakauden ajaksi.
Sipulikukat pitävät kuohkeasta kasvualustassa, jossa vettä ja ravinteita pidättävää ainesosia, mutta liiallinen märkyys aiheuttaa sipulikasvien tukehtumisen.
  
VALO

Vain kasvit ja levät voivat yhteyttää, sillä yhteyttämiseen eli fotosynteesiin tarvitaan lehtivihreää eli klorofylliä. Kasvien yhteyttämisen perusedellytys on auringon valo ( keinotekoinen valo ).  Kasveilla on valo-ja pimeäjaksoihin sidottu vuorokausirytmi, riippuen siitä millaisissa kasvuolosuhteissa kasvi luontaisesti kasvaa.Valon tarpeeseen vaikuttaa myös se onko kysymyksessä valo- vai varjokasvi.

VALON VAIKUTUS RITARINKUKAN KASVUUN.  NELIAPILA-ryhmän pohdinnat

Kesäpäivän auringon tehoon n. 1000 W neliöllä. Kasvien yhteyttäminen vaatii tehoa 80-1000 W neliölle. Yhteyttämisen valoreaktiot tapahtuvat viherhiukkasissa ja yhteyttämistuotteita tulee syntyä niin paljon, että ne riittävät myös yön ajaksi. Tärkeimpinä valon vastaanottajina toimivat viherhiukkaset, yleisimmät ovat sinivihreä ja kellanvihreä klorofylli.  Ne sitovat sinistä ja oranssinpunaista valoa. Punaisen ja tummanpunaisen valon määrä viestii päivän pituudesta. Ne säätelevät kasvien pituuskasvua ja kukkien muodostusta.  Yhteyttämisen lisäksi valolla on kasvien ulkonäköä muovaava vaikutus, fotomorfogeneeninen. Päivänvalossa punaista ja kaukopunaista valoa on suunnilleen yhtä paljon, talvisin kaukopunaisen valon määrä lisääntyy. Fytokromi-proteiini tunnistaa punaisen ja kaukopunaisen valon. Mitä enemmän kaukopunaista valoa, kasvi tuhlaa energiaansa pituuskasvuun. Hehkulamput venyttävät kasveja, sillä ne sisältävät paljon kaukopunaista valoa. Punaisen ja kaukopunaisen keskinäisen suhteen lisäksi pituuskasvuun vaikuttaa sininen valo. Sininen valo vaikuttaa kasvien varren kasvuun ja ilmarakojen avautumiseen. Sininen valo tekee kasveista tiiviskasvuisempia.
Fotoperiodismi ( valojaksoisuus ) eli päivän pituuden kesto vaikuttaa kasvutapahtumiin. Osa kasveista kukkii ainoastaan pitkän päivän oloissa ja osa lyhyen päivän oloissa. Päivänpituus-vaatimus voi olla ehdoton tai ehdollinen, jolloin kukintaa voidaan säädellä esimerkiksi lämpötilaa säätelemällä, vaikka päivänpituus ei olisikaan otollinen. Kriittinen päivänpituus tarkoittaa rajaa, jonka alle tai yli ei päivän pituus saa mennä, jotta kasvi kukkisi. Optimaalinen päivänpituus on se, jota käytetään käytännön viljelyssä, kun halutaan hyvä kukinta.

Valon puute aiheuttaa kasveissa etioloitumista. Varsi kasvaa hennoksi ja pitkäksi, lehdet pieniä, koko kasvi on vaalea viherhiukkasten puuttumisen vuoksi. Kasvu muuttuu normaaliksi, kun kasvi pääsee valoon. Liian suuret valotehot synnyttävät kasvien lehdissä kloroosia, joilloin kasvien lehtivihreä hajoaa, lehdistä tulee keltaisia ja palanneen näköisiä.

Päätelmiä;  Ritarinkukan valoitusaika 12 tuntia vuorokaudessa, klo 06.00-18.00. Lepaan koulutilan kasvihuoneella käytetään suurpainenatrium-lamppuja "natikka".  Valo pääosin spektrin punertavasta päästä. Värilämpötila matala, n. 2 100K (kelvin).
Ritarinkukkien valaistuksessa käytetään 100W neliölle. Koska ritarinkukkien valaistus on tasapitkä päivä ja yö, päättelimme, että ritarinkukka on päiväneutraali kasvi. Päiväneutraalien kasvien kukkaversojen kehitykseeen ei päivänpituus vaikuta. Esimerkiksi tomaatti.

Lyhyenpäivän kasvit, joilla kukinta edellyttää alle 8 tunnin mittaista vuorokautista valojaksoa. Joulutähti ( euphorbia pulcherrima ) on lyhyenpäivänkasvi.  ( Keski-Amerikka ).  Krysanteemi.
Pitkänpäivän kasvit vaativat valoa yli 16 tuntia vuorokaudessa. Suomen leveysasteilla viljeltävät kasvit pitkänpäivän kasveja, esimerkkinä vehnä. Apila. Jos päivä on alle 13 tuntia vuorokaudessa, pitkän päivän kasvit eivät pysty kukkimaan.
Lyhyenpäivän kasveille ja pitkänpäivän kasveille on merkittävää pimeän ajan kesto.  Lyhyenpäivän kasveista voitaisiin käyttää nimitystä pitkänyön kasvit ja pitkänpäivän kasveista lyhyenyön kasvit.



RAVINTEET  ( NELIAPILA ryhmän pohdintoja )

Maan ravinnevarat ovat kiinni kivennäismaan hiukkasissa epäorgaanisina suoloina, kasvi- ja eläinjätteissä sekä muissa orgaanisissa yhdisteissä, maahiukkasiin sitoutuneena, maanesteessä vapaina ioneina.

Fotosynteesin avulla kasvit ottavat hiilen ja hapen kaasuina ilmakehästä, ja vedyn kasvit ottavat vedestä.  Muut kasvuun välttämättömät ravinteet kasvit ottavat epäorgaanisesta aineksista maaperästä.  Kasvit voivat ottaa ravinteita jonkin verran myös lehtien kautta, mutta pää-asiallisesti maa-aineksista. ( Joillakin kasveilla on ns. typensitojabakteereja juurinystyröissään. Nämä bakteerit kykenevät sitomaan ilmakehän typpeä isäntäkasvinsa käyttöön. Esimerkiksi herneellä tälläinen symbioosi bakteerin kanssa. Bakteeri saa isäntäkasviltaan sokereita omaan hyvinvointiinsa ).

Kasvi on koostunut vedestä, orgaanisista aineista ja kasvualustassa olevista alkuaineista. Vihreät kasvit ovat omavaraisia eli autotrofisia, sillä ne pystyvät valmistamaan tarvitsemansa hiiliyhdisteet eli orgaaniset yhdisteet epäorgaanisista lähtöaineista fotosynteesistä saamansa energian avulla.  Kasvit kykenevät ottamaan välttämättömät ravinteet kasvualustastaan, jossa ravinteet ovat liuenneina ( ionimuodossa joko plus+ eli kationit tai miinus- eli anionit ).  Positiivisesti varautuneet ravinneionit ovat sitoutuneet sähköisesti negatiivisiin maahiukkasiin, eli ns. kemialliseen veteen. Kasvi voi käyttää tarvitsemiaan kationeja tekemällä vaihtokauppaa negatiivisen maahiukkasen kanssa. Jos kasvi tarvitsee esimerkiksi kalsiumia, kasvi palauttaa maahiukkaselle saman verran jotain muuta kationia. Negatiivisesti varautuneet ravinneionit ovat puolestaan sitoutuneet positiivisiin maahiukkasiin. Näitä negatiivisesti varautuneita anioneja kasvi kykenee käyttämään, kun kasvin juuret erittävät negatiivisesti varautuneita vetykarbonaatti-ioneja, jotka menevät otettujen ravinneionien tilalle maaperään. Anionit ovat maanesteessä vapaina ioneina. 

Juurten kasvu ja kunto on tärkeää kasvien ravinteiden otossa. Juurikarvat ottavat vain veteen liuonneita ravinteita.  Ravinteet kulkevat maanesteessä diffuusion avulla kasvien juurten ulottuville, eli väkevämpi liuos kulkee kohti miedompaa liuosta.  Ravinne-ionit kulkevat kasvin soluseinään, joka on veden turvottama. Soluseinästä ravinteet otetaan solulimaan ja solunesteeseen, jolloin tapahtuu varsinainen ravinteiden ottaminen.  Soluliman sisälle ravinteet pääsevät solukelmun pienistä aukoista ja kanavista, joissa on erityisiä kanavaproteiineja. Kanavaproteiinit sitovat itseensä ravinteet ja kuljettavat ravinteet solunesteeseen tai solulimaan tai sieltä ulos ja pumppaavat ulos vetyioneja. Ravinteet pääsevät solulimaan vetyionien tilalle.

Ravinteiden ottaminen on lähes aina aktiivista ja kasvi tarvitsee siihen energiaa. Kasvien ravinteiden ottaminen on vaihtokauppaa maahiukkasten kanssa.  ( kalsium, magnesium, rikki ja nitraattityppi ovat ravinteita, joita kasvit voivat ottaa maasta ns. passiivisesti.  Edellyttää kasvin toimivaa vesitaloutta. )

Pääravinteet eli makroravinteet mitataan milligrammoina litrassa.  Kasvit tarvitsevat typpeä, fosforia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rikkiä.  Typpeä kasvit ottavat maaperästä nitraatti-ja ammoniumioneina.  Typpi on tärkeä kasviravinne, sillä jos typpeä on liian vähän kasvualustassa, kasvi on kloroottinen ( lehtivhreä hajoaa ), lehdet pieniä ja epämuodostuneita.  Kalium ( K+ ) on kasvisolun elävän soluliman yleisin ravinne, joka vaikuttaa vesipotentiaaliin ja osmoottiseen tasapainoon.  Kalium säätelee monien entsyymien toimintaa sekä ilmarakojen avautumista ja sulkeutumista.

Hivenravinteet eli mikroravinteet mitataan mikrogrammoina litrassa.  Hivenravinteita ovat rauta, mangaani, sinkki, kupari, molybdeeni, boori, kloori, pii, alumiini.

Kasvit pystyvät siirtämään ns. liikkuvia ravinteita niihin kasvin osiin, joissa puutosta ilmenee ( typpi, kalium, fosfori, magnesium ).  Esimerkkinä hedelmiä tuottava tomaatti, joka kykenee siirtämään esim. kaliumia uusiin lehtiin, jolloin samalla vanhan lehden yhteyttämiskyky heikkenee ja uuden  kasvulehden paranee, jolloin kasvi pudottaa tarpeettomana vanhan lehden pois.  Kalsium puolestaan on ei liikkuva ravinne, jota kasvi ei kykene siirtämään vanhasta lehdestä uuteen kasvulehteen, jolloi kalsiumin puute näkyy kasvuhäiriöinä uusissa lehdissä.

Kasvien ravinteiden ottokykyyn vaikuttaa myös maaperän happamuus.  Kasvit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvuolosuhteisiin. Suomen maaperä on hapanta ( 5-6 pH ).  Jos happamassa maaperässä kasvatetaan kasveja, jotka sopeutuneet emäksisempään kasvualustaan, maaperää joudutaan kalkitsemaan.  Jos taas happaman maan kasvi joutuu liian kalkittuun maaperään, ravinteiden ottokyky heikkenee. ( esim. raudanpuutekloroosi ).   Myös kasvien ravinteiden otto maahiukkasten pinnoilta happamoittaa maata, sillä kasvit vaihtavat vetyioneita tarvitsemaansa ravinteeseen.

Kasvien ravinteiden ottokykyyn vaikuttavat myös maan pieneliöiden toiminta, jotka muokkaavat maatuvista, eloperäisistä jätöksistä kasveille käyttökelpoisia ravinne-suoloja. Pieneliöt myös muokkaavat maaperän maahiukkasten ilmavuutta, mm.lierot, jolloin kasvien juuriston helpompi levittäytyä maaperään ravinne-suoloja löytääkseen.

Päätelmiä;

Oikeanlainen kasviravinne on kasville tärkeää. Jos jotain ravinnetta puuttuu kasvin kasvualustasta, se vaikuttaa kasvin fotosynteesiin, vedenottoon ja kasvin normaaliin kehitykseen.
Testasimme johtolukua eli ravinneionien määrää kasteluvedessä.  Otimme näytteitä koulun tulilatva-projektin kukkien kasvualustoista. Johtoluku oli 5,32.  Vertasimme lukua tomaatin kasvualustan johtolukuun, joka oli 3,1 ja tomaatin ylikastelu-vedessä luku oli 4,0, eli tulilatvan kasvualustan johtoluku oli korkea ( ravinteita paljon ).  Mittasimme vielä koulun kasteluveden happamuuden pH 6,0.
Päättelimme, että ritarinkukan ravinteiden tarve on vähäinen hyödön aikana. Sipuli istutettiin karkeaan ruukutusturpeeseen, jonka johtoluku oli 3,0 eli 30 mS-cm ( johtoluku x 10 ).  Ritarinkukan sipulissa on varastoituneena kaikki ravinteet, mitkä se tarvitsee kukintaan. Peruslannoitettu ruukutusmulta ( PH 5,9 ) riittää sipulin hyödön tarpeisiin.  Jos ritarinkukan kasvatusta jatketaan kukinnan jälkeen, niin se tarvitsee ravinteita kasvattaakseen uuden kasvuston ja kerätäkseen ravinteita sipuliin, jotta se voisi taas kukkia ja tuottaa tytär sipuleita.

HIILIDIOKSIDI

Vesi ja ravinteet eivät riitä kasvien ravinnoksi.  Suuri osa kasvien kuiva-ainemäärästä on hiiltä,  jota kasvit tarvitsevat ravinteeksi.  Hiilen kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidina. 

Fotosynteesi:
Vain kasvit ja levät voivat yhteyttää, sillä yhteyttämiseen eli fotosynteesiin tarvitaan lehtivihreää eli klorofylliä.  Lehtivihreää on kasvien lehtien tylppysolukoissa.  Kasvien yhteyttämisen perusedellytys on auringon valo ( valo ).  Kasvit ottavat juurillaan vettä ja ravinteita kasvualustastaan sekä ilmakehästä hiilidioksidia.  Auringon säteilemän energian avulla tapahtuu valoreaktio, jossa valon energia sitoutuu viherhiukkasten pigmentteihin ja  johtosolukoissa olevasta vedestä ( H2O )  kasvi ottaaa vedyn ja vapauttaa hapen. Hiilidioksidin ( CO2 ) kasvi ottaa  ilmakehästä lehden pintasolukoissa olevien ilmarakojen. Kasvi muuntaa hiilidioksidin ja vedestä ottamansa vedyn ns. pimeäreaktiossa, joka tapahtuu vain valoreaktion voimasta, sokereiksi.  Kasvit käyttävät näin muodostuneet sokerit kasvuenergiaan. ( Fotosynteesissä syntyy happea enemmän kuin kasvi tarvitsee omaan hengitykseensä, joten ylimääräinen happi vapautuu ilmarakojen kautta ilmakehään ).

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on tärkeää kasveille.  Jos hiilidioksidin määrä laskee alhaiseksi, kasvien yhteyttäminen heikkenee.  Ilmakehässä on noin 0,03 - 0,04 % hiilidioksidia ( eri lähteissä eri viite-arvoja ).

Hiilidioksidin tarpeellisuuden kasvien kasvuun huomaa verrattaessa asiaa esim. korkeaan lämpötilaan, jossa kasvin haihduttaman nestemäärän vuoksi kasvi sulkee lehtiensä pintasolukoissa olevat ilmaraot ja hiilidioksidin ottaminen ilmakehästä estyy, ja kasvin kasvu hidastuu.

Kasvihuoneissa esiintyy hiilidioksidin puutetta, esim. valo-tomaatin viljelyssä käytetään hiilidioksidilannoitusta.  Normaali ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuus on noin 340 ppm. ( ppm = miljoonasosa tilavuudesta. ) Tomaatin hiilidioksidin tarve on voimakkaan kasvun ja hedelmän tuoton aikana noin 600-1000 ppm.  Jos hiilidioksidin määrä laskee kasvihuoneessa alhaiseksi ( esim. 100 ppm ), tomaatin kasvu pysähtyy ja keinovalaistuksesta ei ole hyötyä. ( Päivänvalo tomaattihuoneissa esiintyy kuumina kesäpäivinä hiilidioksidin puutetta runsaasta tuuletuksesta huolimatta ).  Hiilidioksidin lisääminen lisää tuottoa, mahdollistaa aikaisemman sadonkorjuun, torjuu tauteja ja tuholaisia. Hiilidioksidia saadaan esimerkiksi propaanilla ( nestekaasu ) lämmitettyihin kasvihuoneisiin sivutuotteena tai sitten sitä voidaan antaa puhtaana hiilidioksidi-kaasuna. ( Lepaan kasvihuoneessa on puhdas hiilidioksidi-kaasu, tomaattihuoneessa pitoisuus 800 ppm.  Myös salaatit saavat hiilidioksidi lannoitusta. )

AGA:n nettisivuistoilta otettu havainnointikuva tomaatin hiilidioksidin tarpeesta.

Vesikasvit ottavat hiilen veteen liuenneesta hiilidioksidikaasusta. 

Päätelmiä;  Ritarinkukalle ei ole annettu hiilidioksidi lannoitusta.  Normaali  n.  340 ppm riittää ritarinkukan hyötöön.  ( Puhu ritarinkukalle ).

  

LÄMPÖ 

Kasvien elämää rytmittää päivän ja sekä vuodenakojen säännöllinen kierto.  Maapallon lauhkeilla ja viileillä ilmastoalueilla talvi on kasvien lepokausi.  Havupuut ja jäkälät voivat yhteyttää jo muutamassa pakkas-asteessa.  Nurmiheinillä on huomattu kasvua + 5 asteen lämpötilassa.  Minimilämpötila tarkoittaa siis lämpötilaa, jossa huomataan kasvin kasvua, johon vaikuttaa mm. kasvin kasvuvaihe, kasvilaji, vuorokaudenaika ja maan lämpötila.
Maksimilämpötila on puolestaan se lämpötila, jossa kasvi vielä kykenee yhteyttämään. + 30 asteen lämpötilassa kasvin haihduttama veden määrä nousee niin korkeaksi, että juuristo joutuu rasitukselle, ja kasvi saattaa sulkea lehtien ilmaraot liiallisen haihtumisen ehkäisemiseksi.  Liiallinen lämpö siis haittaa kasvin fotosynteesiä, sillä hiilidioksidin ottaminen ilmakehästä estyy, jos kasvi sulkee lehtien ilmaraot.  Ns. mehikasvit kestävät korkeita lämpötiloja, koska ovat sopeutuneet lämpötilaan luontaisilla kasvupaikoillaan. 
Optimilämpötila on se lämpötila, jossa kasvu on nopeinta.

Jos lämpötila laskee kasvun aikana liian alhaiseksi, niin kasvin kasvu rehevöityy, sillä yhteyttämistuotteet kerääntyvät kasvin solukoihin.  Juuriston kasvu heikkenee kylmässä maaperässä, ja samalla ravinteiden ottokyky myös heikkenee.

Jos lämpötila nousee yli kasvin maksimilämpötilan, kasvin veden tarve nousee haihdutuksen vuoksi.  Kasvi sulkee lehtiensä ilmaraot estääkseen haihtumisen.  Tällöin fotosynteesi estyy, kasvin kasvu heikkenee.

19-20.11 ritarinkukan hyötö-huoneen lämpötila käyrää

Kasveille korkeampi lämpötila on hyödyllinen juurtumisen ja itämisen aikana.  Kun kasvien kasvua halutaan hillitä esim. kasvihuoneissa, lasketaan lämpötilaa. 

Vernalisoinilla tarkoitetaan viileän jaksoa, joka aikaan saa kyseessä olevan kasvin kasvun ja kukinnan uudella kasvukaudella.  Näin kasvit eivät ala kasvamaan ja kukkimaan epäsuotuisissa oloissa.

Päätelmiä;  Ritarinkukan sipulit kasteltiin ruukutuksen jälkeen ja siirrettiin + 20 asteen lämpötilaan.  Sipulit olivat valmiiksi kylmäkäsiteltyjä, eli niitä oli pidetty toukokuusta lähtien + 13 asteen lämpötilassa ja myöhemmin varastointi lämpötilassa + 5- +7.  Ritarinkukat siis tarvitsevat viileän kauden, jonka jälkeen ne virittäytyvät kasvuun ja kukintaan, kun saavat lämpöä ja vettä.  Ritarinkukan sipuleiden kehitys on ollut toisistaan eroavaa.  Esimerkiksi oman nimikko-sipulini kukkavarsi alkoi kehittymään niin ripeästi, että se siirrettiin kylmään huoneeseen. Kylmässä huoneessa pitäisi olla noin  +5 asteeen lämpötila, joka hidastaa ritarinkukan kehittymistä ja estää liian nopeasti kukkaan virittäytymisen.

Yläkuvassa nimikko-ritarinkukka + 5 asteen huoneessa.  Huom. valaistusta ei ole.

1.12  ritarinkukat ovat kehittyneet hienosti.  Nämä ritarinkukat kylmässä huoneessa  +5.  Ehtivät siis hyvin kukkaan jouluksi!

RUUKKUKASVIEN YLEISET LAATUVAATIMUKSET
                                     Kauppapuutarhaliitto  RY  Ruukkukasvijaosto


Vähimmäisvaatimukset;
                                          Myytävien kasvien on oltava ilmoitettua lajia ja lajiketta. Kasvin värityksen ja muodon on oltava lajille tyypillisiä ja kasvin on oltava sopusuhtainen
                                          -kasvien on oltava hyvin haarottuneita
                                          -versot eivät saa olla venähtäneitä
                                          -lehtiä kasvissa oltava kauttaaltaan ja tasaisesti
                                          -kasvit ovat tukevasti ja suorassa ruukussaan
                                                              ( enemmän aiheesta www. kauppapuutarhaliitto.fi )


Lopuksi pari sanaa työergonomiasta;  monien sipuleiden ruukutus kävi sormenpäihin, kun multaa tiivistettiin ruukun ja sipulin väliin.  Hyvät työrukkaset ovat tarpeelliset.
Mielestäni sipuleiden ruukutus sujui hyvin, kun työpöytä oli sopivalla korkeudella.  Ruukutusmulta oli keskellä pöytää, ruukut vierellä ja sipulien puukehikot niin, että sipuleiden ottaminen niistä oli vaivatonta.
Lepaan kasvihuoneella jätehuolto järjestetty hyvin.  ( kohdassa Kestävä kehitys )
Alussa olen jo maininnut, että ritarinkukan sipulit käsiteltyjä,  ja toisaaltaan myös myrkyllisiä,  joten työrukkaset oltava käsissä tästäkin syystä ja käsien pesusta huolehdittava.  


Olen käyttänyt seuraavia lähteitä portfoliota ja ritarinkukka-projektia tehdessäni;
Kasvioppi  Siemenestä Satoon ( Kurt Fagerstedt, Leena Linden, Arja Santanen, Anu Väinölä )
Kasviekologia  ( Veikko Salonen )
Tehokkaasti kasvihuoneesta  ( Taina Koivunen )
Elämää auringosta-Mitä kasvit tekevät ( John King )
Elämä ja ihminen "Kasvikunta" ( WSOY )
Kasvitiede  ( Perhemediat, espanjankielinen alkuteos Atlas basico de botanica )
Kasvioppi  ( Otava  Soveri-Ulvinen-Kalliola )
Google-haku  mm. Ruokatieto-yhdistys, SOLU,  jne.
Puutarha lehdet