PORTFOLIO
Mira Kristiina Mattila
LEPAA syksy 2015
UPVANU15
Aloitimme viheralan perustutkinto-linjan 10.8.2015 ja olimme Evolla 12-13. elokuuta ryhmän kanssa. Suunnittelimme opintopolkua.
Perjantaina 14.8.2015 tutustuimme Lepaan näyttelyyn. Saimme tehtäväksi kuvata aiheen, joka eniten kiinnosti näyttelyissä. Itse tykkäsin pienoispuutarhoista ja floristien tekemistä kukkakoruista. Kuukalenteri on aina yhtä mielenkiintoinen, sillä se pohjautuu vanhaan kansanperinteeseen.
PUUTARHAKASVIEN TUNNISTAMINEN
RYHMÄKASVIT
Ryhmäkasvien tunnistaminen aloitettiin Annin opastuksella maanantaina 17. elokuuta. Ryhmäkasveilla tarkoitetaan kesäkukkia, jotka ovat talven arkoja Suomessa, mutta joiden kukkarunsaudella ja värikkyydellä saadaan iloa ja kauneutta niin yksityisiin puutarhoihin kuin julkisiin istutuksiin.Alhaalla olevassa kollaasissa värikkäät olkikukat ja kirjosalviat Lepaan ryhmäkukkaistutuksessa. Nämä eivät kuuluneet kasvitenttiimme, mutta tutustuimme olkikukkien paperimaisiin, rapiseviin kukintoihin, joita käytetään kuivakukka-asetelmissa, sekä kirjosalvian sähäkkään sinisyyteen, joka tuo kaivattua sinistä hehkua istutukseen.
Pelargoniat ( Pelargonium Zonale-Ryhmä ) ovat vanhoja tunnettuja ryhmäkasveja. Pelargoniat rakastavat aurinkoa ja liiallinen sade turmelee niiden kukinnot. Alla olevassa kollaasissa on myös Kotkan Sapokan vesipuiston ryhmäkasvi-istutus, jossa mm. tarhamarkettaa ( Argyranthemum Frutescens-Ryhmä ) ja punakosmoskukkaa (Cosmos bipinnatus ).
Mustasilmäsusanna ( Thunbergia alata ) on myös vanha ryhmäkasvi, joka viihtyy lämpöisillä, tuulilta suojatuissa paikoissa, esim. lasitetut parvekkeet. Mustasilmäsusannaa on nykyisin saatavana kelta-oranssin eri sävyissä ja valkokukkaisena, kukan nielu kuitenkin musta nimensä mukaisesti.
Mustasilmäsusanna ( Thunbergia alata ) on myös vanha ryhmäkasvi, joka viihtyy lämpöisillä, tuulilta suojatuissa paikoissa, esim. lasitetut parvekkeet. Mustasilmäsusannaa on nykyisin saatavana kelta-oranssin eri sävyissä ja valkokukkaisena, kukan nielu kuitenkin musta nimensä mukaisesti.
Pelargonium Zonale-Ryhmä. Argyranthemum Frutescens-Ryhmä. Thunbergia alata. |
Kirjomaahumala ( Glechoma hederacea "Variegata ). Kirjomaahumalaa käytetään istutuksissa pehmentämään linjoja, esim. ruukkujen reunakasvina. Kirjomaahumalan kukinnalla ei ole varsinaista kauneusarvoa.
Rhodochiton atrosanguineum eli keijunmekko on köynnösmäinen kasvi ja sitä voidaan myös käyttää amppeleissa. Keijunmekon varsinainen kukinta on lyhyt, mutta kasvin kukintaverhiöt säilyvät pitkään, ja lisäävät kasvin koristearvoa.
Kollaasissa myös Rudbergia hirta eli kesäpäivänhattu ( lajike "Prairie Sun" ). Itse en ole kesäpäivänhatun ystävä, mutta nimen omaan tämä lajike on mielestäni kaunis, ja saatan kenties muuttaa suhtautumista kyseiseen kasviin.
Heliotropium arborescens. Glechoma hederacea "Variegata". Rhodochiton atrosanguineum. Rudbeckia hirta. |
Dahlia x hortensis. Impatiens hawkeri. Fuchsia Hybrida-Ryhmä. Lobelia erinus Compacta-Ryhmä. |
Dahlia x hortensis eli tarhadaalialla on monivuotinen juurakko, jonka voi säilyttää talven ylitse pakkasettomassa paikassa. Daalia on vanha, tunnettu ryhmäkasvi.
Impatiens hawkeri eli sateenkaaripalsami on tunnettu myös uudenquineanliisana.
Fuchsia Triphylla-Ryhmä, kyynelverepisaralla on pisaramaisemmat kukinnot kuin palleroverenpisaralla ( Fuchsia Hybrida-Ryhmä ).
Lobelia erinus Compacta-Ryhmä, sinilobelia. Sinilobeliaa käytetään parveke-ja astiaistuksissa pehmentämään vaikutelmaa.
Daalian juurakon syysnosto ja esikasvatus keväällä. ( Allerns Trädgård ) |
Risiiniä ( Ricinus communis ) käytetään kasviryhmissä korkeutta tuomaan. Risiini on erittäin myrkyllinen kasvi.
Isosamettikukka ( Tagetes erecta ) ja ryhmäsamettikukka ( Tagetes patula ) ovat vuodesta toiseen suosittuja kesäkukkia.
Kesäbegoniat ( Begonia Semperflorens-Ryhmä ) ovat yleisiä hautausmailla käytettäviä kukkia. Tarhabegonia ( Begonia "Dragon Wing" ) on tullut uudestaan muotiin.
Tarhapetuniat ( Petunia x hybrida ) ovat suosittuja istutuksissa. ( ei sateinen, tuulinen paikka ).
Tarhahuovinkukka ( Sanvitalia x speciosa ).
Ricinus communis. Tagetes patula. Begonia Semperflorens-Ryhmä. Petunia x hybrida. Sanvitalia x speciosa. |
Zinnia violacea, isotsinnia. Lathyrus odoratus. Ageratum houstonianum. Antirrhinum majus, Nanum-Ryhmä. |
PERENNAT
Trädgård-lehdessä hyvin kuvattu erilaisten perennojen talvehtiminen. |
Perennat ovat monivuotisia koristekasveja, joiden maanpäälliset osat lakastuvat talveksi, mutta niiden juurakko ( sipulit ) säilyvät maan alla. Perennojen talvenkestävyydessä on eroja. Jotkut perennat ovat ainavihantia, kuten esim. Bergeriat ( vuorenkilvet ), Pachysandra terminalis ( varjoyrtti ) ja varpumainen Vinca minor ( pikkutalvio ).
Kivikkoperennoiksi kutsutaan kasveja, jotka viihtyvät paahteisilla ja kuivillakin alueilla. Sedum acre ( keltamaksaruoho ) ja Sedum aizoon ( siperianmaksaruoho ) pitävät ohutmultaisesta, läpäisevästä kasvualustasta. Kosteikkoperennat eivät pärjää ohutmultaisessa kivikossa, eivätkä viihdy suorassa auringon paahteessa. Esim. Matteuccia struthiopteris ( kotkansiipi ) tarvitsee syvämultaisen, kostean maaperän. Omphalodes vernan ( kevätkaihonkukka ) lehdet haalistuvat auringonpaahteessa. Samoin Ligularia dentatan ( kallionauhus ) suurikokoiset lehdet nuutuvat paahteessa.
Humulus lupulus ( humala ) on köynnösmäinen perenna, joka kasvattaa joka kevät uuden kasvuston. Humala viihtyy puolivarjoisilla kasvupaikoilla tuoreessa maassa.
Phlox subulatalla ( sammalleimu ) on neulasmaiset lehdet, jotka talvehtivat lumipeitteen alla, mutta ovat herkkiä palamaan kevät auringossa. Sammalleimut kukkivat keväällä ja niitä käytetään kivikoissa. Phlox paniculata ( syysleimu ) puolestaan on korkea ruohovartinen perenna, joka kukkii kesän lopulla.
Tarhapäivänliljat ( Hemerocallis Hybrida-Ryhmä ) kasvattavat "heinämäisiä" tuppaita. Yksi kukka kukkii päivän, uusia avautuu. Tarhakurjenmiekka ( Iris Germanica-Ryhmä ) kasvaa viuhkamaisesti.
Kuunliljat ( Hosta undulata ) ovat monenkokoisia ja lehdistön väreiltään vaihtelevia lehtiperennoja. Jos haluaa korostaa vain lehdistöä, kukintavarret voi leikata pois.
Rönsyakankaali ( Ajuga reptans ) on maanpeiteperenna, entiseltään nimeltään rentoakanhuuli.
Kaunopunahattu ( Echinacea purpurea ). Tunnen kasvin yrttilääkinnästä, flunssan helpottaja.
Pikkukutriasteri ( Galatella sedifolius, ent. Aster sedifolius ) ja elokuunasteri ( Aster Amellus ) ovat syksyllä kukkivia perennoja. Perhoset pitävät niistä.
Mirrinminttu ( Nepeta x faassenii ) on yrttimäinen, hyvältä tuoksuva kasvi, joka kukkii pitkään. Kissat tykkäävät mirrinmintusta.
Phlox paniculata. Nepeta x faassenii. Vinca minor. Humulus lupulus. Pachysandra terminalis. Sedum acre. Hemerocallis Hybrida-Ryhmä. Hosta undulata. Bergenia grassifolia. |
Kivikkoperennoiksi kutsutaan kasveja, jotka viihtyvät paahteisilla ja kuivillakin alueilla. Sedum acre ( keltamaksaruoho ) ja Sedum aizoon ( siperianmaksaruoho ) pitävät ohutmultaisesta, läpäisevästä kasvualustasta. Kosteikkoperennat eivät pärjää ohutmultaisessa kivikossa, eivätkä viihdy suorassa auringon paahteessa. Esim. Matteuccia struthiopteris ( kotkansiipi ) tarvitsee syvämultaisen, kostean maaperän. Omphalodes vernan ( kevätkaihonkukka ) lehdet haalistuvat auringonpaahteessa. Samoin Ligularia dentatan ( kallionauhus ) suurikokoiset lehdet nuutuvat paahteessa.
Humulus lupulus ( humala ) on köynnösmäinen perenna, joka kasvattaa joka kevät uuden kasvuston. Humala viihtyy puolivarjoisilla kasvupaikoilla tuoreessa maassa.
Phlox subulatalla ( sammalleimu ) on neulasmaiset lehdet, jotka talvehtivat lumipeitteen alla, mutta ovat herkkiä palamaan kevät auringossa. Sammalleimut kukkivat keväällä ja niitä käytetään kivikoissa. Phlox paniculata ( syysleimu ) puolestaan on korkea ruohovartinen perenna, joka kukkii kesän lopulla.
Tarhapäivänliljat ( Hemerocallis Hybrida-Ryhmä ) kasvattavat "heinämäisiä" tuppaita. Yksi kukka kukkii päivän, uusia avautuu. Tarhakurjenmiekka ( Iris Germanica-Ryhmä ) kasvaa viuhkamaisesti.
Kuunliljat ( Hosta undulata ) ovat monenkokoisia ja lehdistön väreiltään vaihtelevia lehtiperennoja. Jos haluaa korostaa vain lehdistöä, kukintavarret voi leikata pois.
Galatella sedifolius. Ajuga reptans. Echinacea purpurea. Matteuccia struthiopteris. Aruncus dioicus. |
Rönsyakankaali ( Ajuga reptans ) on maanpeiteperenna, entiseltään nimeltään rentoakanhuuli.
Kaunopunahattu ( Echinacea purpurea ). Tunnen kasvin yrttilääkinnästä, flunssan helpottaja.
Pikkukutriasteri ( Galatella sedifolius, ent. Aster sedifolius ) ja elokuunasteri ( Aster Amellus ) ovat syksyllä kukkivia perennoja. Perhoset pitävät niistä.
Mirrinminttu ( Nepeta x faassenii ) on yrttimäinen, hyvältä tuoksuva kasvi, joka kukkii pitkään. Kissat tykkäävät mirrinmintusta.
Lilium martagon eli varjolilja on sipuli perenna. viihtyy ravinteikkaassa maassa, puolivarjossa. leviää sivusipuleista ja siementämällä. arvostettu vanhanajan sipulikasvi. ( kuva wikipedia ) |
Dictamnus albus eli mooseksenpalavapensas on myös vanhanajan perenna, joka sisältää voimakkaita eteerisiä öljyjä, jotka voivat syttyä palamaan. Voi aiheuttaa palovammoja iholle. ( kuva wikipedia ) |
Fallopia japonica, japanintatar. |
LEHTIPUIDEN JA -PENSAIDEN TUNNISTUS
Dasiphira fruticosa, ( kelta )pensashanhikki. Rubus odoratus, tuoksuvatukka. Cornus alba "Sibirica", korallikanukka. |
VIHANNEKSET JA YRTIT
HEDELMÄPUUT JA MARJAPENSAAT
HAVUPUUT JA -PENSAAT
Kuuset; Neulasia lähtee yksi paikaltaan. Neulanen terävä, lähtee tapin päästä. Käpy roikkuu oksalla alaspäin, tippuu kokonaisena. Silmu terävä, vähäpihkainen. Runko karhea, kaarnainen. Pintajuurinen. |
Männyllä 2-5 neulasta samassa nipussa. |
Mustakuusella ( Picea mariana ) on monen eri vuoden käpy-yksilöitä. |
KASVIBIOLOGIA
Keväällä kukkivien kukkasipulien istutus
Istutimme viinitilan kukka-altaisiin syksyllä istutettavia sipuli kasveja. Paras sipuleiden istutus ajankohta on syys-lokakuu, kun maan lämpötila on laskenut alle +10 asteen. Sipulien on ehdittävä kehittämään juuria ennen talven tuloa, ja jos sipulit istutetaan liian aikaisin, on mahdollista, että ne lähtevät kasvattamaan versoja jo syksyllä, ja paleltuvat. Saimme hahmotella ryhmissä sipulien istutuksen, ja millaisen kukkaloiston haluamme keväällä nähdä. Meillä oli käytettävissä erivärisiä ja erikorkuisia tulppaaneja, valkosia ja keltaisia narsisseja, pari pussillista lilaa ukkolaukkaa, krookuksia, kevät-tähteä. Sipulipussissa mainittu suositellut istutus syvyydet ja leveydet sekä kasvien kukinta-aika ja korkeus. Ylhäällä olevassa kuvassa halkaistu tulppaanin sipuli sekä krookuksen mukula. Hyvä sipuli/mukula on kiinteä, ehjä, ei homeinen. Jäämme odottamaan kevättä!
Erilaisia kukkasipuleita ja -mukuloita. |
Neliapilan ryhmätyö
Rönsyleinikki kasvutapa rento, leviää rönsyilemällä, juurtumalla nivelistään
Kylänurmikka yksivuotinen heinä, kasvutapa rento, röyhymäinen, leviää siementämällä.
Leskenlehden juurakko pitkä, haarova, leviää maavartta pitkin.
Vierailu Kiipula Gardensin kasvihuoneille
Kuinka kauan kestää joulutähden kasvatus? Minkä näköinen on myyntikuntoinen joulutähti?
Missä lämpötilassa viljellään? Mitä keinoja käytetään kasvunsäädössä? Mitä erilaisia laatuvikoja voisi esiintyä?
Joulutähti `Euphorbia pulcherrima` on kotoisin Keski-Amerikasta. Joulutähti on lyhyen päivän kasvi, jolla kukinta edellyttää alle kahdeksan tunnin mittaista vuorokautista valojaksoa. Joulutähden päivänpituusvaatimus on ehdoton. Joulutähti ei mittaa valoisan ajan kestoa, vaan pimeän ajan kestoa vuorokaudessa. Pimeän kesto täytyy olla joulutähdellä 13 tuntia.
Monihaaraisen XL-kokoluokkaa olevan joulutähden pistokkaat ovat saapuneet Kiipulaan viikolla 27, jolloin kasvatus aloitetaan. Pistokkaat saapuvat Hollannista, ja ne laitetaan juurtumaan ruukutusturpeeseen, johon on lisätty perliittiä ( kokemuksen mukaan perliitti eriomainen ilmavuuden tuoja joulutähden kasvualustaan, kasvit juurtuvat hyvin ja juuristossa ei ole esiintynyt ongelmia ). Joulutähden pistokkaat saapuvat Kiipulaan niiden kokoluokituksen mukaisessa järjestyksessä, eli viikolla 30 tulevat monihaaraiset L-kokoluokan pistokkaat, viikolla 31 M-kokoluokan ja viikolla 35 saapuvat S-kokoluokan pistokkaat.
Joulutähden pistokkaiden juurtuminen kestää noin kaksi viikkoa, jolloin kasvihuoneen ilmankosteuden on oltava riittävän korkea ja lämpötila 23-24. Joulutähden taimia valotetaan kuuden tunnin ajan. ( Myöhään syksylle kestänyt auringon paiste haittasi jonkin verran joulutähden kasvatusta tänä vuonna ). Kun pistokkaat ovat juurtuneet, monihaaraiset pistokkaat latvotaan, jotta taimet saadaan haaroittumaan ( yksilatvaisia joulutähtiä ei latvota ). Latvottuihin taimiin jätetään 3-4 kasvulehteä.
Kiipulan kasvihuoneissa on altakastelu-altaat. Ensin pistokkaista kastellaan ylhäältä käsin letkulla, myöhemmin altakastelu-altaan kautta. Pistokkaat ovat ensin pienissä taimiruukutus-lokerikoissa, jonka jälkeen ne siirretään ruukkuihin. Taimiruukutus-lokerikot säästävät tilaa kasvihuoneessa, helpottavat taimien hoitoa, ja kosteuden ylläpitäminen helpommin hallittavissa. Ruukkukoko valitaan myytävän joulutähden kokoluokituksen mukaan. Monilatvaisilla joulutähdillä ruukun halkaisija vaihtelee 10-13 senttiin ja yksilatvaisilla 6-11 ( 13) cm.
Kun pistokkaat ovat siirretty taimikennostoista ruukkuihin, voidaan ruukut asettaa vieri viereen ruukkutiheyteen. Taimien kasvaessa on huolehdittava harventamisesta niin, että jokainen joulutähti saa tarvitsemansa määrän valoa. Näin varmistetaan, että taimen jokainen haaroittuva varsi saa kehittyäkseen riittävästi valoa. ( Kuten kollaasin oikean puoleisessa kuvassa on nähtävissä, niin harvetamatta jäänyt ruukkutiheys estää joulutähden ykkösluokkaisen kehityksen. Vasemman puoleinen taimi on kärsinyt valon puutteesta ja haaroittunut heikosti. Joulutähden alaosa kaljuhko. )
Joulutähteä lannoitetaan kasvatuksen aikana 1:1 ( typpi-kalium ) ja kasvatuksen edetessä nostetaan suhteeseen 1:1,5 ( typpi-kalium ).
Jouluntähden kasvunsäädössä käytetään valaistusta ( alkuvaiheessa valotetaan 6 tuntia, lokakuussa siirrytään 4 tunnin valoitus aikaan, ns. ylläpitävään valotukseen. ) Lämpötilalla myös säädellään kasvua ( alkukasvatuksessa 23-24 astetta ja ylläpitävä lämpötila 16-17 astetta. ) Keinotekoisista kasvunsääteistä käytettiin CCC:tä, joka hillitsee joulutähden pituuskasvua. CCC:tä oli käytetty monihaaraisilla, korkeilla lajikkeilla ( kasteluliuos 0,6 %, ruiskutusliuos 0,3% ). CCC poistuu markkinoilta kokonaan viiden vuoden kuluessa ( tehoaine klormekvattikloridi ).
Omia pohdintoja, mihin CCC vaikuttaa kasvissa?
Kasvunsääteet ovat kasvihormonien kaltaisia, teollisesti valmistettuja kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään viljelykasvien sadon määrän ja laadun parantamiseen. Kasvunsääteillä voidaan vaikuttaa kasvin kokoon ja muotoon, kestävyyteen, kukinta-aikaan, hedelmien muodostumiseen, siementen itämiseen, varren ja oksien lujuuteen, lehtien kokoon ja sadon kypsymiseen. ( Kasvioppi siemenestä satoon ).
CCC ehkäisee kasvihormoni gibberelliinin vaikutusta kasvissa. Gibberelliinejä syntyy alkioissa, nuorissa taimissa ja vanhempien kasvien kasvusolukoissa. Gibberelliini säätelee kukkimista ja pituuskasvua sekä osallistuu itävien siementen vararavinnon käyttöönottamista ja edesauttaa itämistä.
Myyntikuntoisten joulutähden taimien tulee olla terveitä ja sopusuhtaisesti kehittyneitä.
I-luokan monilatvainen joulutähti= Kasvi sopusuhtainen, suoravartinen ja varren lehdistö riittävän tuuhea. Kukinnon minimihalkaisija vähintään sama kuin kokoluokan minimikorkeus.
Eli jos kyseessä XL-luokitus, kasvin korkeus oltava 30-40 cm ja kukinnon halkaisija 30-40 cm.
Extra-luokan yksilatvainen joulutähti=Kasvin varressa vähintään kaksi hyvin värittynyttä sivuversoa. Yleisvaikutelma tuuhea. Eli jos kyseessä M-luokitus, kasvin korkeus oltava 25 cm ja kukinnon halkaisija 25 cm.
Laatuviat: Heikosti värittyneet ylälehdet, vähän haaroittunut, värivirheet, huono juuristo.
PORTFOLIO TEHTÄVÄ
Tammesta joudutaan poistamaan halkaisijaltaan 10 cm:n oksa. Mitä oksan leikkaamisessa täytyy ottaa huomioon? Mitä kaikkea on tapahtunut ennenkuin leikattu oksa on kylestynyt. Milloin on paras aika leikata ja Miksi?
Lepaan tammi "saattohoidossa" |
Puiden hoito olisi aloitettava jo taimivaiheessa, sillä oikeanlaisella oksien leikkaamisella vältytään suurien oksien poistamiselta. Oksan poistaminen on aina stressi puulle. Toimenpide kuluttaa puun energiaa. Pienet, halkaisijaltaan parisenttiset leikkaushaavat paranevat nopeasti, ja vältytään mahdollisilta lahottajasieniltä. Suositellaan, että halkaisijaltaan yli 7 cm:n kokoisia oksia ei poistettaisi puusta. Erityisen herkkiä lahottajasienille ovat kotimaiset puulajimme kuten koivu ( Betula ) ja kuusi ( Abies ). Tammi ( Quercus ), saarni ( Fraxinus )ja jalava ( Ulmus ) eivät ole yhtä herkkiä lahottajasienien tuhoille.
Kun leikataan halkaisijaltaan suurehkoa puun oksaa, on varottava vahingoittamasta puun kuorikerroksia mahdollisen oksan repeämisen vuoksi. Siksi suositellaan, että isohko, poistettava oksa leikataan ensin tapille, ja leikkaus on hyvä suorittaa alhaalta ylöspäin, jolloin minimoidaan oksan repeämisen mahdollisuus. Tämän jälkeen tappi-oksa poistetaan niin, että varotaan vahingoittamasta kuoriharjannetta ja oksankaulusta, joka on kohouma rungon ja oksanhaaran välissä. ( Kuoriharjanteesta ja oksankauluksesta muodostuu kallusta, joka on aluksi erilaistumatonta tylppysolukkoa, jolle ominaista löyhä rakenne ja nopea, säännötön jakautuminen. )
Fiskarsin nettisivustolta |
Lehtipuiden paras leikkaus ajankohta on keski-kesästä alku-syksyyn. Silloin puiden vuosiversojen kasvu hidastuu ja puun kasvuvoima siirtyy juuriin sekä runkoon. Puun haavapinnan sulkeutuminen on nopeampaa, kun energiaa on käytettävissä rungossa. Haavapinta umpeutuu, kun ehjiksi jääneiden solujen seiniin kerrostuu tiivistäviä aineita. Haavapinnan alle kehittyy yhden tai muutaman solukerroksen paksuinen sulkukerros. Sulkukerros suojaa kuivumiselta sekä bakteeri- ja sienitartunnoilta. Lehtipuita leikatessa on myös huomioitava, mikä puu on kyseessä. Kasvukauden alkaessa esimerkiksi koivua ja vaahteraa ei tule leikata, sillä ne vuotavat herkästi mahlaa. Kyseessä oleva tammi ei lukeudu herkästi mahlaa vuotavaksi puuksi. Lehtipuita voidaan leikata myös aikaisin keväällä, kun kasvua ei ole havaittavissa. ( helmi-maaliskuu ).
Kylestyneitä puun leikkaushaavoja. Kollaasin oikealla yläkulmassa olevan leikkaushaavan kylestyminen keskeneräinen. |
Kylestyminen on puun keino suojata leikkauspinta. Kylestyminen tapahtuu hitaasti, vuosissa.
Kallus- eli haavasolukko; kasvien haavoittuneista soluista vapautuvan, kullekin lajille ominaisen haavahormonin vaikutuksesta läheisistä tylppysoluista kehittyvä jälkikasvusolukko, jonka solut voivat erilaistua erityyppisiksi pysyviksi soluiksi. ( Kasvikunta, Wsoy1965 ).
Kasvihormoni auksiini lisää solujen laajuuskasvua ja kasvihormoni sytokiniini säätelee solujen jakautumista yhdessä auksiinin kanssa. Tietyllä auksiini-sytokiniini suhteella solut jakautuvat erilaistumatta, ja muodostavat kallusta eli haavasolukkoa. ( Kasvioppi siemenestä satoon 2008 ).
PUUTARHAKASVIEN ISTUTUSTYÖT
NURMIKKO
NURMIKKOTYYPIT: A1=edustava, kestävä ja korkeatasoinen nurmikkoA2=voimakkaalle ja jatkuvalle kulutukselle alttiit nurmikotA3=vähäiselle ja kohtalaiselle kulutukselle alttiit nurmikotja Maisemanurmi 1=laaja-alaiset nurmialueet, vähäinen kulutusMaisemanurmi 2=luonnonmukaiset nurmialueet, kohtuullinenkulutus ( Lähteet VRT 11, Viherrakentajan käsikirja, RT 89-11001 Piha-alueiden kasvillisuustyöt )
Nurmikko A2, käyttönurmikko. Voimakkaalle ja jatkuvalle kulutukselle alttiit nurmikot
Siirtonurmikoilla ( nurmikko A1 ja A2 ) tarkoitetaan kasvualustastaan irroitettua kasvussa olevaa nurmikkoa, joka jatkaa kasvuaan myös noston ja asennuksen aikana. Siirtonurmikon laatuvaatimukset: nurmikon juuret sitovat kasvualustan 20-30mm tasapaksuksi, kestäväksi matoksi ja siirtonurmikkolevyt ovat suorareunaisia ja kulmaisia. Siirtonurmikko ei saa sisältää rikkakasveja.
Siirtonurmikkorullia oli jätetty koulun käyttöön näyttelyiden päätyttyä. Ne olivat hieman kellertäviä sen vuoksi, että siirtonurmikkolevyjen asentaminen on tehtävä kahden vuorokauden kuluessa levyjen irroituksesta. Teimme silti harjoitustyön ja opimme Mikon opastuksella nurmikkorullien asentamista. Alue oli valmiiksi jyrsitty vanhasta nurmesta. Harasimme aluetta ja haimme uutta multaa, jota levitimme ohuen kerroksen. Alueen perusmaa savi-multamaa. Tämän jälkeen alue jyrättiin. Verkkojyrään lisättiin painoa 60 kiloa kivien avulla, sillä kasvualustapohja tiivistetään niin, ettei siihen jää käveltäessä painaumia. Linjauksen veto ja rullat käärittiin auki. Puskusaumat, ei mattoa maton päälle, ja rullia ei aseteltu vieri viereen, en nyt tiedä oikeaa nimitystä asialle, kirjoitan "tiilisaumaus". Ja vielä jyrättiin rullat paikoilleen, jotta siirtonurmikko kiinnittyy alustaan. ( Kaltevuudeltaan 1:2 ja tätä jyrkemmät luiskat; nurmikkolevyt on kiinnitettävä alustaan esim. puutapeilla ). Siirtonurmi tarvitsee kolmen viikon kastelun, jotta juurtuu hyvin. Ja kuten kollaasin viimeinen kuva kertoo, niin asentamamme nurmikko on juurtunut hyvin.
Kylvönurmikoilla tarkoitetaan nurmikasvustoa, joka on perustettu paikalle kylvämällä. Kylvöajankohta kevät ja alkukesä ennen 15.6. tai syyskylvö 15.8-20.9. Nurmikon siemenseosten käyttöluokat; Extra=korkealaatuinen. Tiheä, talvenkestävä ja kestää lyhyeksi leikkausta ja kulutusta. 1= hyvälaatuinen. Talvenkestävä, kestää leikkausta ja kulutusta. 2=nurmikkoseos alueille, joilta ei vaadita kova kulutuksenkestoa. Kestää kohtuullista leikkausta.
Kylvönurmikkoa tuomipihlaja-aitojen väliin (kylvönurmikko). Käänsimme pistolapioilla kylvettävän alan, harasimme ja poistimme suurimmat nurmituppaat ja toimme ohuen kerroksen uutta multaa kylvettävälle alalle. Kokeilimme myös konejyrsintä ( kuulosuojaimet) . Sen jälkeen ala verkkojyrättiin, ja ajan loppumisen vuoksi emme ennättäneet siemenkylvöön asti. Oli muutenkin hieman liian kosteaa nurmikon kylvöön, kyn jyrän rullat paakkuuntui mullasta. ( 1-3 kiloa siemeniä aari )
Nurmikon reunojen kanttaus toimiston edustalla. Toteutimme kanttausta linjanarua ja tasapäisiä kanttauslapioita käyttäen sekä moottorikäyttöistä kanttauskonetta käyttäen.
Keskiviikkona 7.10 testasimme siirtonurmikon nostokonetta. ( Siirtonurmikon juuret sitovat kasvualustan 20-30 mm tasapaksuksi, kestäväksi matoksi ). |
PILVIKIRSIKAN SIIRTO JA KONEELLA ISTUTUS
Taimistolta siirretyn pilvikirsikan istutustyö koneella 16.9. |
Muokkasimme maan kaltevuutta rakennuksen sokkelista pois viettäväksi 16.9. |
PUUTARHAKASVIEN HOITOTYÖT JA KASVIHUONETYÖT
PUUTARHAKASVIEN LISÄYSTYÖT
Kasveilla on kaksi erilaista lisääntymistapaa uusien kasvien tuottamiseksi.
Suvuttomassa lisääntymistavassa solut, soluryhmät tai kasvin palaset itävät irrotettuina emäsolusta ja kasvavat uusiksi erillisiksi kasveiksi.
Suvuttomasti syntyneet jälkeläiset ovat emokasvinsa klooneja eli identtisiä.
Lilja ja liljan itusilmuja. |
TOMAATIN KASVIHUONEVILJELY
Tomaatti on Suomen tärkein kasvihuonevihannes. 2015 ennakkotietona viljely-alaa 105 ha ja satomäärä yli 40 miljoonaa kiloa. Tomattia viljellään luonnonvaloviljelyssä, jolloin taimet istutetaan helmikuussa kasvihuoneisiin ja kasvatus lopetetaan syyskuussa. Kasvihuoneissa valojen alla tomaatin viljely on vähäisempää, lähinnä länsi-Suomessa. Valojen alle tomaatin taimet istutetaan elokuussa ja kasvatus lopetetaan kesäkuussa ( Lepaan kasvihuonetomaatti ).
Lepaalla viljelyksessä kirsikkaluumutomaatti "Monterray" ja pyröreä "Encore" |
Tutustumme tomaatinviljelyyn Lepaan kasvihuoneella. Suurta mielenkiintoa kohdistuu kontukimalaisiin, jotka on tuotettu kloonaamalla. Yksi pesä toimii noin neljän-kahdeksan viikon ajan. Pesän luukut avataan aamulla kasvihuoneelle tultaessa ja pesät suljetaan iltapäivällä. Pahvilaatikoissa sulkuventtiili, joka voidaan sulkea niin, että pölytysmatkaltaan saapuva kimalainen pääsee iltapäivillä pesään, mutta ei enää pesästä ulos. Aamulla sulku avataan, ja kimalaiset pääsevät pölyttämämään tomaattien kukkia.
Tomaatin taimet hankitaan yleensä taimitoimittajalta, harvempi kasvattaa taimet itse. Tomaatin taimiviljelyyn kuluva aika noin kaksi kuukautta. Kaksi kuukautta kuluu istutuksen jälkeen, kun tomaatti alkaa tuottamaan hedelmiä.
Lepaan tomaattien kasvualustana käytetään perliittiä, joka valmistetaan polttamalla vulkaanisesta kivestä n. 1000 asteen lämpötilassa. Perliitti on kasvu-alustana ns. inaktiivinen, sillä se ei pidätä ravinteita ja vettä. Tasapainoinen vesi-ja lannoiteliuos huolehditaan tomaattikasvustoon koneellisesti. Ylimääräinen lannoite- kasteluvesi kerätään talteen ja kierrätetään tomaateille UV-suodattimen kautta. UV-suodatin tuhoaa vedestä levää ja bakteereita. ( Perliittiä käytetään Lepaalla kertakäyttöisesti kasvukauden ajan. Perliitin voi puhdistaa kuumentamalla, mutta tarvitsee erikoistuneen laitteen. Puhdistamisen ongelmana on se, että kasvu-alustaan jää puhdistamisen jälkeen tomaatin vanhoja juuria. Perliittiä ja kivivillaa voi yhdistää kasvu-alustoina. Turveperäisiä kasvu-alustoja ei saa käyttää samanaikaisesti. )
Tavoitteena tasapainoinen tomaattikasvusto. Kukkaterttu kaareutuu/taipuu säännönmukaisesti sivulle. Kukkaterttuja runsaasti ja säännöllisin välimatkoin varressa. Kukkaterttujen kehityksessä asteittainen kehitys ero alhaalta ylöspäin tultaessa. Latva voimakas ja avoin. Ylin kukkaterttu on noin vaaksan päästä latvasta. ( Lehtori Virpi Väre )
Olemme tehneet tomaatin hoitotöitä Keijon opastuksella. Olemme poistaneet tomaattien alalehtiä ja varkaita eli sivuversoja, jotka kuluttavat tomaatin ravinteita tomaattiterttujen kustannuksella. Alalehtiä poistetaan ilmankierron ja valon riittävyyden takaamiseksi, sillä vanhempien lehtien yhteyttämisteho heikkenee, ja ne kuluttavat turhaan ravinteita tomaatin kasvustossa. Täytyy silti muistaa, ettei yhteyttäviä lehtiä poista liikaa, sillä lehtien poistaminen vähentää yhteyttävää pinta-alaa. Hedelmiä tuottavan tomaatin lehtien lukumäärä 16-22. Olemme tukeneet tomaattien varsia tukinaruihin ja laittaneet terttutukia. Tomaatti on luonnostaan pensasmainen, lamoava kasvi. Tomaatin varret kasvavat 7-12 metriä pitkiksi kasvukauden aikana. ( Saimme läksyluettavaksi Puutarha ja Kauppa lehden nro 3, -98. Aihe käsitteli terttutukien taloudellisia hyötyjä. Oma havainnointi tekstistä, että hyöty +- ).
AVOMAALLA
25.8-5.10 avomaan sadonkorjuuta. 5.10 poistimme vihannesnäytemaalta kasvien nimikyltit, kertakäyttöiset kasteluletkut, betonilaatat ja tukirakennelmat. Biohajoava kate ja muu maatuva jäivät odottelemaan kyntämistä. Eijan opastuksella kierrettiin vielä kertaalleen vihannesten tunnistamiskierros, vihannes-yrttitentti oli 8.10.
Sipulit ovat sadonkorjuu kypsiä, kun niiden lehtivarret taittuvat. |
SIPULIT CEPA-RYHMÄ
Salottisipuli ja ryvässipuli |
15.9 sipulit kuivumassa kausihuoneessa. |
Kauppakunnostetut sipulit. |
VADELMA ( Rubus idaeus )
OMENA ( Malus domestica )
Olemme poimineet omenoita mm. Pirjaa, Hetaa, Sandraa ja Pekkaa. Kauppakuntoisissa omenoissa ei saa olla omenarupea, pihlajanmarjakoin, omenakääriäisen vioituksia eikä muumiotautisiin omenoihin tule kerättäessä koskea. Poimiessa omenoita määrittelemme omenien kypsyyden. Kannastaan irtoava omena on poiminta kelpoinen. Omenan kypsyyttä voidaan määritellä myös omenan kuultavuuden perusteella. Maistamalla omenaa voidaan kypsyyttä arvioida, kypsä omena makeampi. Tänä syksynä Lepaan omenissa paljon omenarupea. Omenarupi ei haittaa mehustuksessa, joten olemme keränneet ruvelliset omenat keruuvakkaan, ja omenat jatkojalostuvat Lepaan viinitilan mehustamossa. Kerätyissä omenoissa ei saa muumiotautia, ja omenan kuoren on oltava ehjä, sillä rikkänäiset omenat eivät kestä varastointia ja pilaavat hyvätkin omenat. Omenoita tulee käsitellä varoen. Kolhitut omenat mätänevät nopeasti.Pirjan sadonkorjuuta. |
Punakanelin sadonkorjuuta. Omenankeruuvakka. |
31.8. kävimme ryhmänohjauksen tunneilla tutustumassa Lepaan viinitilan tiloihin. Kollaasin toisessa kuvassa on mehupuristin, jonne keräämämme omenat viedään, ja joista jatkojalostetaan mm. viiniä ja siideriä.
MUSTAHERUKKA ( RIBES NIGRUM )
NIMIKKOPENSAS
Torstaina 10.9. istutimme nimikkopensaan taimiston taakse tuulensuojaksi. Siinä oli ollut ennen kuusi-aita, joka oli kaadettu pois, ja sen tilalle istutimme siis pensaslepän astiataimia ( taatanpihlajan taimet oli jo istutettu alueelle ). Puuvartiset astiataimet istutetaan samaan syvyyteen kuin astiassa ollessaan, mutta on silti tarkastettava, missä asennossa taimi kasvaa purkissaan, sillä pintajuurien tulee jäädä mullan alle. Liian pintaan jäännyt taimi kuivuu helposti ja kevät aurinko vioittaa juuristoa. Liian syvään istutettu puuvartinen taimi kituu hapen puutteessa.
Kaivoimme kuopan noin lapion syvyyteen, sillä alue oli kynnöksellä. Leveyttä noin kolme taimiruukkua. Maa oli savipitoinen, ja lisäsimme istutuksen yhteydessä säkkimultaa istutuskuoppaan ja sekoitimme perusmaan joukkoon. Koska astiataimet on istutettu turvepitoiseen seokseen, kastelimme kuivat juuripaakut, sillä kuivuessaan turvepitoinen istutusmulta hylkii vettä, ja taimen juurtuminen perusmaahan hankaloituu. ( turve imee itseensä vettä, mutta liikaa kuivuessaan hylkii vettä ). Taimet istutettiin samaan korkeuteen ja linjaan koko matkalta. Korkeimmat pensaslepän taimet tuettiin, sillä juurtumattoman taimen hiusjuuriston päät vaurioituvat herkästi, jos tuuli pääsee riepottamaan niitä.
RUUSUKVITTENI ( Chaenomeles japonica )
MAANÄYTTEET
Parhaat näytteenottoajankohdat aikainen kevät ja sadonkorjuun jälkeinen syksy |
Otimme perjantaina 11.9 hajapistemenetelmällä maanäytteet taimiston takana olevalta ohrapellolta sekä barokkipuutarhan vieressä olevalta omenalohkolta. Maanäytteiden avulla seurataan maan ravinnepitoisuutta, ja maanäytteet otetaan viiden vuoden välein lohkoilta, tai riippuen viljeltävän kasvin ravinnetarpeista jopa 1-3 vuoden välein. Maanäytteet otetaan kairalla niin, että ne edustavat tasaisesti koko kuviota ja osanäytteet sekoitetaan ämpärissä. Rasiaan kirjoitetaan tussilla lohkon numero ( rasiaan,ei kanteen ) . No:3 on ohrapellon maanäyte, mururakenne näytteessä hyvä. No:4 omenalohkolta, mururakenne näkyvissä, savipitoinen maa.
Teimme myös lapiotestin taimiston kesantopellolla, jossa kasvaa mm. hunajakukkaa ja auringonkukkaa. Lapiotesti tehdään kaivamalla 30 cm:n syvyinen kuoppa. Maan rakennetta voi tarkastella murustamalla. Savipitoinen, hiukkaskooltaan pieni maa muovautuu käsissä. Humuspitoinen maa murenee. Mm. kastematojen määrä kertoo maan kunnosta.
Hyvä kasvualusta on rakenteeltaan murumainen, huokoinen ja ilmava. Hyvä kasvualusta varastoi ja läpäisee vettä sekä tuottaa ja varastoi ravinteita. Hyvä kasvualusta on pH-arvoltaan sopiva kasvien tarpeisiin nähden. ( Kotipuutarha lehti )
Jos hiekkajyvä olisi appelsiinin kokoinen, hiesu olisi kuin rusina ja saveshiukkanen kooltaan
kuin mannaryyni.
KONEIDEN KÄYTTÖ
Muista aina tarkistaa moottoriöljy ennen koneen käyttöönottoa! |
Avantilla hoituu monet viherrakentajan työt!
Mitä tarkastat ennen koneiden käyttöönottoa;
moottoriöljy, jäähdytysneste, polttoaine, renkaiden ilmanpaineet silmämääräisesti
KASVINSUOJELU
TUHOLAISET JA KASVITAUDIT
Kasvinsuojelun kuusi peruspilaria ovat Kasvinvuorotus, Kasvupaikan valinta, Lajikevalinta, Ravinnetalous, Viljelytekniikka, Torjunta-aineet.
Kasvinvuorotuksella tarkoitetaan, ettei samalla viljelylohkolla viljellä samaa kasvia vuodesta toiseen.
Kasvupaikalle valitaan oikea kasvi. ( monipuolinen kasvillisuus )
Lajikevalinta=etsitään lajike, joka on mahdollisimman vastustuskykyinen erilaisille taudeille ja tuholaisille. ( siemenlisättyjen kasvien vastustuskyky on usein kloonattuja kantoja parempi geneettisen monimuotoisuuden vuoksi )
Ravinnetalous, Viljelytekniikka=huolehditaan maan kasvukunnosta. (maanäytteet, lannoittaminen, muokkaus, muistiinpanot kasvukaudesta )
Torjunta-aineiden käyttäjällä oltava Tukesin ( Turvallisuus-ja kemikaalivirasto ) kasvinsuojelukoulutus. Koulutus voimassa 5 vuotta.
AVOMAA
- Tarkastelimme avomaan vihannesten tuholaisia ja kasvitauteja. Etsimme mm. kaalikasveista kirppoja, löysimme parisen yksilöä, oli kylmänkostea aamupäivä. Kirpat ovat pieniä kuoriaisia, jotka hypähtävät karkuun. Ne syövät kasvin lehtiin reikiä. Yhteyttävä pinta-ala vähenee, haihdutus lisääntyy, kasvi voi menehtyä.Toinen kaalikasvien tuholainen kaalikoi syö kasviin ns. "ikkunakuvioita", havaitsimme niitä vihannesmaan kaalien lehdillä.2.Härmä on sienitauti. Harmaa pöly lehdillä. Haittaa yhteyttämistä ja kasvin kasvua. Löysimme härmävioituksia.3. Ruoste leviää itiöistä. Lämmin ja kostea kasvukausi edistää ruosteen esiintymistä. Koska ruostetta esiintyy loppukesällä, niin se harvoin tukahduttaa kasvin ( estää yhteyttämisen, joten tartunnan saanneen kasvin lehdet tippuvat aikaisemmin ). Mustaherukalla haitallisin. Löysimme ruostesieni vioituksia.4. Möhöjuurisen kaalin löysimme, juuriin muodostuu epämuotoisia äkämiä. Möhöjuuri vaikeuttaa veden ja ravinteiden kulkua kasviin. Sieni säilyy maassa lepoitiöinä vuosia. Ennalta ehkäisy vuoroviljely. Kasvualustan korkea pH ( yli 7,2 ) torjuu möhöjuurta.
Omena
KASVIHUONEKuva 1. Macrolophus, petolude. Käytetään ansarijauhiaisten biologiseen torjuntaan tomaatin kasvihuoneviljelyssä. 1-5 petoludetta neliömetrille. ( Petoluteiden valkuaisaineiden saanti varmistetaan antamalla niille Entofood-ruokaa. Näin saadaan riittävän hyvä kanta ).
Kuva 2. Keltainen liima-ansapyydys hyönteisten tarkkailuun ( sinisen väristä liima-ansapyydystä ei voida käyttää viljemillä, joissa pölyttäjinä käytetään kimalaisia, sillä kimalaiset mieltyneet siniseen väriin ). Pyydys tarkastetaan kerran viikossa. Kasvihuonetomaatin tarkkailtavin tuholainen on ansarijauhiainen ( Trialeurodes vaporariorum ). Ansarijauhiaiselle on neljä nuoruusvaihetta, aikuiseksi kehittyy 6-8 viikossa. Ansarijauhiainen vioittaa tomaatin kasvupisteitä ja edistää nokisienien leviämistä.
Trialeurodes vaporariorum, ansarijauhiainen Kuva 3. Jauhiaiskiilukainen ( Encarsia formosa ) on loispeto. Jauhiaiskiilukainen munii ansarijauhiaisten toukkiin, jotka kuoriutuvat loispedot käyttävät ravinnokseen. Kuvassa koteloituneina myytävät jauhiaiskiilukat.
Kuva 4. Rikittäminen härmän torjuntaa.
RIKKAKASVIT
Peltosaunio eli saunakukka ( Tripleurospermum inodorum ) kitkemistä kumina pellolta! Peltosaunio on yksivuotinen ja lisääntyy voimakkaasti siementaimista. Mekaaninen torjunta=kitkentä, niitto, haraus, katteet sekä liekitys ( liekitys vaatii tulityökortin ). Kitkennässä on huomioitava, ettei kasvu-alusta ole rikkasiemenien pankki ja kitkemistä on toistettava riittävän usein. Siemenrikkakasvien (lutukka) kitkeminen on helppoa, mutta juuririkkakasvien (juolavehnä) kitkeminen vaatii ammattitaitoa. ( yksivuotisen saunakukan kitkeminen kuvan kumina pellolta ei ollut helppoa. saunakukan ja kuminan lehdet muistuttavat toisiaan, vain kukinnan perusteella erotin ). Haraus on kevyempää ja nopeampaa kuin kitkentä. Harauksessa juuret irtoavat maasta. Kasvi kuivuu ja kuolee. Liekitys tehoaa pienikokoisiin ja nuoriin siemenrikkataimiin ( liekityksessä kuumennetaan siementaimen kasvupiste ). Kasvukatteita voidaan käyttää avomaaviljelyssä.
Kompensaatiopiste; rikkakasvit heikoimillaan.
KESTÄVÄ KEHITYS-KEKE
on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Laajemmin määriteltynä kestävään kehitykseen kuuluu kolme osa-aluetta, jotka ovat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys.
10.11 Menna Rantala (Hami Mustiala) Kestävän kehityksen sertifikaatti. |
10.11 Menna Rantalan kanssa kiersimme Lepaan koulun kasvihuoneella ja tarkastelimme mm. työturvallisuutta. |
Lepaan koulutilalla huolehdtaan jätteenlajittelusta. |
ASIAKASPALVELUPÄIVÄ 18.9
KOKO MYYMÄLÄ ON ASIAKASPALVELUA! |
AMMATTIOSAAMISEN NÄYTTÖ
JALORITARINKUKAN ( Hippeastrum Hortorum-Ryhmä )
SIPULEIDEN ISTUTUS JA KASVATUS
viikko 44-46
Työprojektina ruukutimme jaloritarinkukan sipuleita, jotka hyödetään jouluksi. ( Hippeastrum juontuu kreikan kielen sanoista hippeos, hevosen selkään noussut mies, ja astron, tähti. Ratsumiehen tähti ). Uusi Aika artikkelissa, joka käsitteli ritarinkukkien viljelyä Brasiliassa, ilmaistiin hauskasti, että jouluiset ritarinkukat tuovat iloiset terveiset kaukaa Brasiliasta. Holambranin ylänkö sijaitsee 800 metrin korkeudella, jossa maa on multavaa hiekkaa. Holambranissa on paljon aurinkoa ja vettä. Pienten sipuli-istukkaiden istuttamisesta kuluu vain 14 kuukautta, kun ne ovat valmiit nostettavaksi maasta. Toukokuussa myyntikelpoiset sipulit nostetaan käsin maasta. Sipulien juuria typistetään ja varret leikataan. Ne saavat kuivahtaa puuritilöillä. Sieltä ne matkaavat meriteitse Hollantiin. Hyödettävät sipulit ovat preparoituja eli kylmäkäsiteltyjä. Korjuun jälkeen niitä on pidetty +13 asteen lämpötilassa, joka vastaa jaloritarinkukan luonnollista talvilepoa. Hollannista sipulit matkaavat Suomeen syys-lokakuussa hyödettäviksi. Sipuleita säilytetään kuivassa ja viileässä noin +5-+7 asteen lämpötilassa, kunnes ne istutetaan. Neljän-kahdeksan viikon kuluttua istutuksesta kukinta alkaa. Hyötäminen tarkoittaa pakottamista, eli kasvi hyödetään kukkaan, sillä kasvin luontainen kukkimis- ajankohta on eri kuin haluttu kukinta ajankohta. Tällöin matkitaan kasvin luontaisia oloja, jotka laukaisevat kasvin kukinnan.29.10 ruukutimme ritarinkukkalajikkeen "Merry Christmas" sipuleita ( 1 100 sipulia ). Kukkaprojekti on suunniteltu joulua varten, ja kukkivat ritarinkukat annetaan Lepaan yhteistyökumppaneille Hamk/ Hami joulutervehdyksenä. Käytimme halkaisijaltaan neljäntoista sentin ruukkuja ( sipulien koko 28, ritarinkukan sipulin ruukun halkaisija noin 2 cm suurempi kuin istuttevan sipulin ) ja kasvualustana karkeaa Kekkilän ruukutus-seosta. Sipulit istutettiin ruukkuihin niin, että sipulista jäi näkyviin noin yksi kolmasosa. Ruukun pohjalle laitettiin kasvualustaa, mutta kevyesti, ei tiivistäen ( sipuliin kehittyvien juurten kasvua edistää ilmava alusta ). Sipulin juuret olivat kuivia, mutta niitä ei tarvinnut poistaa ja sipuli istutettiin ruukkuun niin, että reunoille laitettava turve tiivistettiin hyvin ja ruukkua kallistaessa sipuli ei saannut pudota kasvualustasta. Tämä sen vuoksi, että ritarinkukan kukinnot ovat painavia, ja jos kasvualustaa ei ole kunnolla tiivistetty, jouluinen asetelma keikahtaa nurin. Sipuleista poistettiin pienet sivusipulit istutuksen yhteydessä, jos niitä oli. Muuten sipuleillle ei tarvinnut tehdä erityisempiä toimenpiteitä. Sipulit olivat laadullisesti hyviä, kookkaita. Hyvä sipuli on kiinteä ( ei kuivunut varastoinnin aikana ), kookas. Siinä ei saa olla kolhuja, hometta tai alkavaa mätää. ( Huom. ritarinkukan sipulit saattavat aiheuttaa allergisia oireita ( mahdolliset peittausaineet ). Ritarinkukan sipulit ovat myös lievästi myrkyllisiä. )
Ritarinkukan hyötämisohjeet |
KASVUALUSTA
Hyvä kasvualusta on ilmavaa, kosteutta pidättävää ja ravinteita sitovaa. Hyvä kasvualusta tukee kasvin kiinnittymistä kasvualustaan. Se ei sisällä bakteereja tai viruksia, jotka olisivat haitallisia kasveille, eliöille tai ihmisille. Hyvässä kasvualustassa on kivennäis- ja eloperäisiä maa-aineksia.Tutustuimme erilaisiin kasvualustoihin. Kasvualustat jaetaan maa-aktiivisiin ja inaktiivisiin. Maa-aktiiviset multa-ainekset pystyvät pidättämään vettä ja ravinteita, hyvä vesikapasiteetti ( kompostoitu multa, turvemulta ). Inaktiivisten maa-ainesten veden-ja ravinteidenpidätys heikkoa ( perliitti, kevytsora, kivivilla ).
Turvemulta on maa-aktiivinen. Se sisältää humushappoja, kasvinjäänteitä ja savimineraaleja. Teimme testin, jossa mittasimme turvealustan sähkönjohtavuutta eli nesteessä olevien ionien määrää. Sekoitimme turvetta ja vettä ( raakaveden sähkönjohtavuus 0,04 ), jonka jälkeen puristimme kostuneesta turpeesta veden, ja mittasimme johtokyvyn 0, 26. Seuraavaksi lisäsimme turve-vesi seokseen kalsiumkloridia ja saimme johtykyky-luvuksi 1, 32. Toistimme testin perliitillä, joka on vulkaanisesta kivestä tuhannen asteen lämpötilassa puristettua valkoista, raemaista kasvu-alustaa ja on ns. inaktiivista kasvualustaa. Perliitin ja veden johtokyky oli 0,13. Kun seokseen lisättiin samanverran kalsiumkloridia kuin turve-vesi seokseen, saatiin perliitin sähkönjohtavuudeksi 1,25. Testimme epäonnistui liian lyhyen testi-ajan vuoksi. Testiveden johtoluku olisi pitänyt olla perliitin kohdalla suurempi kuin turvealustan, sillä perliitin ravinteiden pidätyskyky on heikko, joten ravinteet huuhtoutuvat perliitistä nopeasti nesteeseen.
Jos johtoluku on liian pieni, esiintyy kasvualustassa ravinteiden puutetta. Jos johtoluku on liian korkea, kasvien vedenottokyky heikkenee ja liikalannoituksen vaara. Siis mitä korkeampi on kasvualustan johtokyky, sitä suuremmat määrät kasvualustassa on lannotteita. Suomessa kasvualustan johtokyky ilmaistaan millisiemens per metri. Karhea ruukutusseos Kekkilä 30 ms-m.
Maa-aktiivia ovat mm. turve, vermikuliitti ( savimineraali ), kookoskuitu.
Inaktiivisia mm. perliitti ( 1000 asteen lämpötilassa poltettua laavakiveä ), kivivilla ( 1200-1500 asteen lämpötilassa poltettua kiveä ) ja kevytsora ( poltettua savea ).
Eviran säädökset myytäville multaseoksille |
Eviran tuoteselostemalli |
Ritarinkukan sipulit istutettiin kekkilän karkeaan ruukutusmultaan, johtoluku 30 millisiemes per metri. Ritarinkukkaa ei istuteta liian lannoitettuun kasvualustaan, sillä sipuli saattaa mädäntyä. Ritarinkukan sipulissa on kaikki kasvin tarvitsemat ravinto-aineet, jotta se voi kasvattaa komeat kukat. Ruukutusmullan peruslannoitettu kasvu-alusta riittää siis ritarinkukan hyötöön. Vain vesi, valo ja lämpö puuttuvat.
VESI
Kasvit sisältävät vettä noin 60-90 %. Eri kasveilla on erilaiset veden tarpeet riippuen millaisissa kasvuolosuhteissa kasvit kasvavat, ja missä kasvit ovat sopeutuneet kasvamaan. Valon määrä, lämpötila, ilmankosteus, kasvin koko ja kasvualustan laatu vaikuttavat kasvien veden tarpeeseen.
Kasvit tarvitsevat vettä ravinteiden ja yhteyttämistuotteiden kuljettamiseen, nestejännityksen ylläpitoon, raaka-aineeksi ja elintoimintoihin. Vesi on elämän perusta, kaikkien elävien solujen elintoiminnot tapahtuvat vedessä.
Kasvien juuret imevät vettä ympäröivistä maa-aineksista. Maavettä on maaperässä kolmessa eri muodossa, eli kapillaarivetenä huokostilassa ja vapaasti maahiukkasten välissä ( näissä muodoissa olevaa vettä kasvit pystyvät käyttämään ), sekä kemiallisesti sitoutuneena maahiukkasten ympärillä ( kasvit eivät pysty käyttämään tässä olomuodossa olevaa vettä. Maahiukkasen ympärillä on vesikalvo, jossa sähköinen varaus ja ravinneioneja ). Kasvien juurien kärjet hakevat maasta vettä ja syntyy juuripainetta, sillä kasvin sisältämien solunesteiden väkevyys on suurempi kuin maaveden. Kasvi siis pyrkii tasapainottamaan solujen sisäisiä väkeviä liuoksia, esimerkiksi kalium+ määrää vesimolekyyleillä. Vesimolekyylit pystyvät läpäisemään kasvin solukelmun osmoottisesti eli ne kykenevät liikkumaan kasvin solukoihin niin, että suuremmat molekyylit eivät karkaa kasvin solunesteestä. Jos maaperää olisi liikaa lannoitettu, tapahtuisi käänteinen osmoosi, jolloin kasvien solunesteet liikkuisivat ulospäin, eli vettä runsaasti maaperässä ja kasvi silti kärsisi veden puutteesta.
Kasvin lehtien huulisolut vapauttavat happea ja vettä, jolloin syntyy veden liikkeen aiheuttama ns. koheesio kasvin johtojänteissä. Vesimolekyylit ovat lujasidoksia molekyylejä, jotka ikäänkuin pitävät "toisiaan kädestä" ja puristautuvat kasvin johtojänteitä vasten aiheuttaen painetta, jonka avulla kasvin ylimmätkin osat saavat nestettä.
Jos kasvi saa liian vähän vettä, se sulkee lehtien ilmaraot haihtumisen ehkäisemiseksi, ja samalla kasvin ottaman hiilidioksidin määrä ilmasta vaikeutuu, jolloin koko kasvin aineenvaihdunta hidastuu. Jos kuivuminen jatkuu pitkään, kasvi ei kykene yhteyttämään, ja lopulta kuolee.
Jos kasvia kastellaan liikaa, vaikeutuu juurien toiminta. Kasvin solukot täyttyvät nesteestä, tulevat meheviksi ja rapsahtavat poikki. Lopulta juurten hapensaanti heikkenee, kasvi kuolee, mätänee.
Päätelmiä: Ritarinkukkien kasvualusta kasteltiin hyvin istutuksen jälkeen. Koulun kasvihuoneen altakastelu-alustojen kautta imeyttettiin vettä ruukkuihin, ja sipulit kasteltiin myös ruukun reunoja myöten ylhäältä käsin. Erityisesti on huomioitava, ettei vesi eksy sipulin keskiöön, josta nousevat ritarinkukan kukkavanat ja lehdet, sillä sipuli on arka liialliselle märkyydelle ja herkästi mädäntyy.
Ritarinkukalle riittää kasvualustan perusteellinen kastelu sipulin istutuksen yhteydessä. Ritarinkukan sipulin sisällä sipulin omaa varastointi kosteutta. Kasteltu kasvualusta riittää aktivoimaan uinuvan sipulin hyödön aikana. Jos ritarinkukkaa kastellaan ylenmäärin, se kasvaa pituutta liiaksi. Päättelen, että vedellä on merkittävä osuus ritarinkukan hyödössä, sillä kotiseudullaan ritarinkukka menee lepotilaan kuivakauden ajaksi.
Sipulikukat pitävät kuohkeasta kasvualustassa, jossa vettä ja ravinteita pidättävää ainesosia, mutta liiallinen märkyys aiheuttaa sipulikasvien tukehtumisen.
VALO
Vain kasvit ja levät voivat yhteyttää, sillä yhteyttämiseen eli fotosynteesiin tarvitaan lehtivihreää eli klorofylliä. Kasvien yhteyttämisen perusedellytys on auringon valo ( keinotekoinen valo ). Kasveilla on valo-ja pimeäjaksoihin sidottu vuorokausirytmi, riippuen siitä millaisissa kasvuolosuhteissa kasvi luontaisesti kasvaa.Valon tarpeeseen vaikuttaa myös se onko kysymyksessä valo- vai varjokasvi.
VALON VAIKUTUS RITARINKUKAN KASVUUN. NELIAPILA-ryhmän pohdinnat
Kesäpäivän auringon tehoon n. 1000 W neliöllä. Kasvien yhteyttäminen vaatii tehoa 80-1000 W neliölle. Yhteyttämisen valoreaktiot tapahtuvat viherhiukkasissa ja yhteyttämistuotteita tulee syntyä niin paljon, että ne riittävät myös yön ajaksi. Tärkeimpinä valon vastaanottajina toimivat viherhiukkaset, yleisimmät ovat sinivihreä ja kellanvihreä klorofylli. Ne sitovat sinistä ja oranssinpunaista valoa. Punaisen ja tummanpunaisen valon määrä viestii päivän pituudesta. Ne säätelevät kasvien pituuskasvua ja kukkien muodostusta. Yhteyttämisen lisäksi valolla on kasvien ulkonäköä muovaava vaikutus, fotomorfogeneeninen. Päivänvalossa punaista ja kaukopunaista valoa on suunnilleen yhtä paljon, talvisin kaukopunaisen valon määrä lisääntyy. Fytokromi-proteiini tunnistaa punaisen ja kaukopunaisen valon. Mitä enemmän kaukopunaista valoa, kasvi tuhlaa energiaansa pituuskasvuun. Hehkulamput venyttävät kasveja, sillä ne sisältävät paljon kaukopunaista valoa. Punaisen ja kaukopunaisen keskinäisen suhteen lisäksi pituuskasvuun vaikuttaa sininen valo. Sininen valo vaikuttaa kasvien varren kasvuun ja ilmarakojen avautumiseen. Sininen valo tekee kasveista tiiviskasvuisempia.Fotoperiodismi ( valojaksoisuus ) eli päivän pituuden kesto vaikuttaa kasvutapahtumiin. Osa kasveista kukkii ainoastaan pitkän päivän oloissa ja osa lyhyen päivän oloissa. Päivänpituus-vaatimus voi olla ehdoton tai ehdollinen, jolloin kukintaa voidaan säädellä esimerkiksi lämpötilaa säätelemällä, vaikka päivänpituus ei olisikaan otollinen. Kriittinen päivänpituus tarkoittaa rajaa, jonka alle tai yli ei päivän pituus saa mennä, jotta kasvi kukkisi. Optimaalinen päivänpituus on se, jota käytetään käytännön viljelyssä, kun halutaan hyvä kukinta.
Valon puute aiheuttaa kasveissa etioloitumista. Varsi kasvaa hennoksi ja pitkäksi, lehdet pieniä, koko kasvi on vaalea viherhiukkasten puuttumisen vuoksi. Kasvu muuttuu normaaliksi, kun kasvi pääsee valoon. Liian suuret valotehot synnyttävät kasvien lehdissä kloroosia, joilloin kasvien lehtivihreä hajoaa, lehdistä tulee keltaisia ja palanneen näköisiä.
Päätelmiä; Ritarinkukan valoitusaika 12 tuntia vuorokaudessa, klo 06.00-18.00. Lepaan koulutilan kasvihuoneella käytetään suurpainenatrium-lamppuja "natikka". Valo pääosin spektrin punertavasta päästä. Värilämpötila matala, n. 2 100K (kelvin).
Ritarinkukkien valaistuksessa käytetään 100W neliölle. Koska ritarinkukkien valaistus on tasapitkä päivä ja yö, päättelimme, että ritarinkukka on päiväneutraali kasvi. Päiväneutraalien kasvien kukkaversojen kehitykseeen ei päivänpituus vaikuta. Esimerkiksi tomaatti.
Lyhyenpäivän kasvit, joilla kukinta edellyttää alle 8 tunnin mittaista vuorokautista valojaksoa. Joulutähti ( euphorbia pulcherrima ) on lyhyenpäivänkasvi. ( Keski-Amerikka ). Krysanteemi.
Pitkänpäivän kasvit vaativat valoa yli 16 tuntia vuorokaudessa. Suomen leveysasteilla viljeltävät kasvit pitkänpäivän kasveja, esimerkkinä vehnä. Apila. Jos päivä on alle 13 tuntia vuorokaudessa, pitkän päivän kasvit eivät pysty kukkimaan.
Lyhyenpäivän kasveille ja pitkänpäivän kasveille on merkittävää pimeän ajan kesto. Lyhyenpäivän kasveista voitaisiin käyttää nimitystä pitkänyön kasvit ja pitkänpäivän kasveista lyhyenyön kasvit.
RAVINTEET ( NELIAPILA ryhmän pohdintoja )
Maan ravinnevarat ovat kiinni kivennäismaan hiukkasissa epäorgaanisina suoloina, kasvi- ja eläinjätteissä sekä muissa orgaanisissa yhdisteissä, maahiukkasiin sitoutuneena, maanesteessä vapaina ioneina.
Fotosynteesin avulla kasvit ottavat hiilen ja hapen kaasuina ilmakehästä, ja vedyn kasvit ottavat vedestä. Muut kasvuun välttämättömät ravinteet kasvit ottavat epäorgaanisesta aineksista maaperästä. Kasvit voivat ottaa ravinteita jonkin verran myös lehtien kautta, mutta pää-asiallisesti maa-aineksista. ( Joillakin kasveilla on ns. typensitojabakteereja juurinystyröissään. Nämä bakteerit kykenevät sitomaan ilmakehän typpeä isäntäkasvinsa käyttöön. Esimerkiksi herneellä tälläinen symbioosi bakteerin kanssa. Bakteeri saa isäntäkasviltaan sokereita omaan hyvinvointiinsa ).
Kasvi on koostunut vedestä, orgaanisista aineista ja kasvualustassa olevista alkuaineista. Vihreät kasvit ovat omavaraisia eli autotrofisia, sillä ne pystyvät valmistamaan tarvitsemansa hiiliyhdisteet eli orgaaniset yhdisteet epäorgaanisista lähtöaineista fotosynteesistä saamansa energian avulla. Kasvit kykenevät ottamaan välttämättömät ravinteet kasvualustastaan, jossa ravinteet ovat liuenneina ( ionimuodossa joko plus+ eli kationit tai miinus- eli anionit ). Positiivisesti varautuneet ravinneionit ovat sitoutuneet sähköisesti negatiivisiin maahiukkasiin, eli ns. kemialliseen veteen. Kasvi voi käyttää tarvitsemiaan kationeja tekemällä vaihtokauppaa negatiivisen maahiukkasen kanssa. Jos kasvi tarvitsee esimerkiksi kalsiumia, kasvi palauttaa maahiukkaselle saman verran jotain muuta kationia. Negatiivisesti varautuneet ravinneionit ovat puolestaan sitoutuneet positiivisiin maahiukkasiin. Näitä negatiivisesti varautuneita anioneja kasvi kykenee käyttämään, kun kasvin juuret erittävät negatiivisesti varautuneita vetykarbonaatti-ioneja, jotka menevät otettujen ravinneionien tilalle maaperään. Anionit ovat maanesteessä vapaina ioneina.
Juurten kasvu ja kunto on tärkeää kasvien ravinteiden otossa. Juurikarvat ottavat vain veteen liuonneita ravinteita. Ravinteet kulkevat maanesteessä diffuusion avulla kasvien juurten ulottuville, eli väkevämpi liuos kulkee kohti miedompaa liuosta. Ravinne-ionit kulkevat kasvin soluseinään, joka on veden turvottama. Soluseinästä ravinteet otetaan solulimaan ja solunesteeseen, jolloin tapahtuu varsinainen ravinteiden ottaminen. Soluliman sisälle ravinteet pääsevät solukelmun pienistä aukoista ja kanavista, joissa on erityisiä kanavaproteiineja. Kanavaproteiinit sitovat itseensä ravinteet ja kuljettavat ravinteet solunesteeseen tai solulimaan tai sieltä ulos ja pumppaavat ulos vetyioneja. Ravinteet pääsevät solulimaan vetyionien tilalle.
Ravinteiden ottaminen on lähes aina aktiivista ja kasvi tarvitsee siihen energiaa. Kasvien ravinteiden ottaminen on vaihtokauppaa maahiukkasten kanssa. ( kalsium, magnesium, rikki ja nitraattityppi ovat ravinteita, joita kasvit voivat ottaa maasta ns. passiivisesti. Edellyttää kasvin toimivaa vesitaloutta. )
Pääravinteet eli makroravinteet mitataan milligrammoina litrassa. Kasvit tarvitsevat typpeä, fosforia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rikkiä. Typpeä kasvit ottavat maaperästä nitraatti-ja ammoniumioneina. Typpi on tärkeä kasviravinne, sillä jos typpeä on liian vähän kasvualustassa, kasvi on kloroottinen ( lehtivhreä hajoaa ), lehdet pieniä ja epämuodostuneita. Kalium ( K+ ) on kasvisolun elävän soluliman yleisin ravinne, joka vaikuttaa vesipotentiaaliin ja osmoottiseen tasapainoon. Kalium säätelee monien entsyymien toimintaa sekä ilmarakojen avautumista ja sulkeutumista.
Hivenravinteet eli mikroravinteet mitataan mikrogrammoina litrassa. Hivenravinteita ovat rauta, mangaani, sinkki, kupari, molybdeeni, boori, kloori, pii, alumiini.
Kasvit pystyvät siirtämään ns. liikkuvia ravinteita niihin kasvin osiin, joissa puutosta ilmenee ( typpi, kalium, fosfori, magnesium ). Esimerkkinä hedelmiä tuottava tomaatti, joka kykenee siirtämään esim. kaliumia uusiin lehtiin, jolloin samalla vanhan lehden yhteyttämiskyky heikkenee ja uuden kasvulehden paranee, jolloin kasvi pudottaa tarpeettomana vanhan lehden pois. Kalsium puolestaan on ei liikkuva ravinne, jota kasvi ei kykene siirtämään vanhasta lehdestä uuteen kasvulehteen, jolloi kalsiumin puute näkyy kasvuhäiriöinä uusissa lehdissä.
Kasvien ravinteiden ottokykyyn vaikuttaa myös maaperän happamuus. Kasvit ovat sopeutuneet erilaisiin kasvuolosuhteisiin. Suomen maaperä on hapanta ( 5-6 pH ). Jos happamassa maaperässä kasvatetaan kasveja, jotka sopeutuneet emäksisempään kasvualustaan, maaperää joudutaan kalkitsemaan. Jos taas happaman maan kasvi joutuu liian kalkittuun maaperään, ravinteiden ottokyky heikkenee. ( esim. raudanpuutekloroosi ). Myös kasvien ravinteiden otto maahiukkasten pinnoilta happamoittaa maata, sillä kasvit vaihtavat vetyioneita tarvitsemaansa ravinteeseen.
Kasvien ravinteiden ottokykyyn vaikuttavat myös maan pieneliöiden toiminta, jotka muokkaavat maatuvista, eloperäisistä jätöksistä kasveille käyttökelpoisia ravinne-suoloja. Pieneliöt myös muokkaavat maaperän maahiukkasten ilmavuutta, mm.lierot, jolloin kasvien juuriston helpompi levittäytyä maaperään ravinne-suoloja löytääkseen.
Päätelmiä;
Oikeanlainen kasviravinne on kasville tärkeää. Jos jotain ravinnetta puuttuu kasvin kasvualustasta, se vaikuttaa kasvin fotosynteesiin, vedenottoon ja kasvin normaaliin kehitykseen.
Testasimme johtolukua eli ravinneionien määrää kasteluvedessä. Otimme näytteitä koulun tulilatva-projektin kukkien kasvualustoista. Johtoluku oli 5,32. Vertasimme lukua tomaatin kasvualustan johtolukuun, joka oli 3,1 ja tomaatin ylikastelu-vedessä luku oli 4,0, eli tulilatvan kasvualustan johtoluku oli korkea ( ravinteita paljon ). Mittasimme vielä koulun kasteluveden happamuuden pH 6,0.
Päättelimme, että ritarinkukan ravinteiden tarve on vähäinen hyödön aikana. Sipuli istutettiin karkeaan ruukutusturpeeseen, jonka johtoluku oli 3,0 eli 30 mS-cm ( johtoluku x 10 ). Ritarinkukan sipulissa on varastoituneena kaikki ravinteet, mitkä se tarvitsee kukintaan. Peruslannoitettu ruukutusmulta ( PH 5,9 ) riittää sipulin hyödön tarpeisiin. Jos ritarinkukan kasvatusta jatketaan kukinnan jälkeen, niin se tarvitsee ravinteita kasvattaakseen uuden kasvuston ja kerätäkseen ravinteita sipuliin, jotta se voisi taas kukkia ja tuottaa tytär sipuleita.
HIILIDIOKSIDI
Vesi ja ravinteet eivät riitä kasvien ravinnoksi. Suuri osa kasvien kuiva-ainemäärästä on hiiltä, jota kasvit tarvitsevat ravinteeksi. Hiilen kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidina.
Fotosynteesi:
Vain kasvit ja levät voivat yhteyttää, sillä yhteyttämiseen eli fotosynteesiin tarvitaan lehtivihreää eli klorofylliä. Lehtivihreää on kasvien lehtien tylppysolukoissa. Kasvien yhteyttämisen perusedellytys on auringon valo ( valo ). Kasvit ottavat juurillaan vettä ja ravinteita kasvualustastaan sekä ilmakehästä hiilidioksidia. Auringon säteilemän energian avulla tapahtuu valoreaktio, jossa valon energia sitoutuu viherhiukkasten pigmentteihin ja johtosolukoissa olevasta vedestä ( H2O ) kasvi ottaaa vedyn ja vapauttaa hapen. Hiilidioksidin ( CO2 ) kasvi ottaa ilmakehästä lehden pintasolukoissa olevien ilmarakojen. Kasvi muuntaa hiilidioksidin ja vedestä ottamansa vedyn ns. pimeäreaktiossa, joka tapahtuu vain valoreaktion voimasta, sokereiksi. Kasvit käyttävät näin muodostuneet sokerit kasvuenergiaan. ( Fotosynteesissä syntyy happea enemmän kuin kasvi tarvitsee omaan hengitykseensä, joten ylimääräinen happi vapautuu ilmarakojen kautta ilmakehään ).
Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on tärkeää kasveille. Jos hiilidioksidin määrä laskee alhaiseksi, kasvien yhteyttäminen heikkenee. Ilmakehässä on noin 0,03 - 0,04 % hiilidioksidia ( eri lähteissä eri viite-arvoja ).
Hiilidioksidin tarpeellisuuden kasvien kasvuun huomaa verrattaessa asiaa esim. korkeaan lämpötilaan, jossa kasvin haihduttaman nestemäärän vuoksi kasvi sulkee lehtiensä pintasolukoissa olevat ilmaraot ja hiilidioksidin ottaminen ilmakehästä estyy, ja kasvin kasvu hidastuu.
Kasvihuoneissa esiintyy hiilidioksidin puutetta, esim. valo-tomaatin viljelyssä käytetään hiilidioksidilannoitusta. Normaali ilmakehän hiilidioksidi-pitoisuus on noin 340 ppm. ( ppm = miljoonasosa tilavuudesta. ) Tomaatin hiilidioksidin tarve on voimakkaan kasvun ja hedelmän tuoton aikana noin 600-1000 ppm. Jos hiilidioksidin määrä laskee kasvihuoneessa alhaiseksi ( esim. 100 ppm ), tomaatin kasvu pysähtyy ja keinovalaistuksesta ei ole hyötyä. ( Päivänvalo tomaattihuoneissa esiintyy kuumina kesäpäivinä hiilidioksidin puutetta runsaasta tuuletuksesta huolimatta ). Hiilidioksidin lisääminen lisää tuottoa, mahdollistaa aikaisemman sadonkorjuun, torjuu tauteja ja tuholaisia. Hiilidioksidia saadaan esimerkiksi propaanilla ( nestekaasu ) lämmitettyihin kasvihuoneisiin sivutuotteena tai sitten sitä voidaan antaa puhtaana hiilidioksidi-kaasuna. ( Lepaan kasvihuoneessa on puhdas hiilidioksidi-kaasu, tomaattihuoneessa pitoisuus 800 ppm. Myös salaatit saavat hiilidioksidi lannoitusta. )
AGA:n nettisivuistoilta otettu havainnointikuva tomaatin hiilidioksidin tarpeesta. |
Vesikasvit ottavat hiilen veteen liuenneesta hiilidioksidikaasusta.
Päätelmiä; Ritarinkukalle ei ole annettu hiilidioksidi lannoitusta. Normaali n. 340 ppm riittää ritarinkukan hyötöön. ( Puhu ritarinkukalle ).
LÄMPÖ
Kasvien elämää rytmittää päivän ja sekä vuodenakojen säännöllinen kierto. Maapallon lauhkeilla ja viileillä ilmastoalueilla talvi on kasvien lepokausi. Havupuut ja jäkälät voivat yhteyttää jo muutamassa pakkas-asteessa. Nurmiheinillä on huomattu kasvua + 5 asteen lämpötilassa. Minimilämpötila tarkoittaa siis lämpötilaa, jossa huomataan kasvin kasvua, johon vaikuttaa mm. kasvin kasvuvaihe, kasvilaji, vuorokaudenaika ja maan lämpötila.Maksimilämpötila on puolestaan se lämpötila, jossa kasvi vielä kykenee yhteyttämään. + 30 asteen lämpötilassa kasvin haihduttama veden määrä nousee niin korkeaksi, että juuristo joutuu rasitukselle, ja kasvi saattaa sulkea lehtien ilmaraot liiallisen haihtumisen ehkäisemiseksi. Liiallinen lämpö siis haittaa kasvin fotosynteesiä, sillä hiilidioksidin ottaminen ilmakehästä estyy, jos kasvi sulkee lehtien ilmaraot. Ns. mehikasvit kestävät korkeita lämpötiloja, koska ovat sopeutuneet lämpötilaan luontaisilla kasvupaikoillaan.
Optimilämpötila on se lämpötila, jossa kasvu on nopeinta.
Jos lämpötila laskee kasvun aikana liian alhaiseksi, niin kasvin kasvu rehevöityy, sillä yhteyttämistuotteet kerääntyvät kasvin solukoihin. Juuriston kasvu heikkenee kylmässä maaperässä, ja samalla ravinteiden ottokyky myös heikkenee.
Jos lämpötila nousee yli kasvin maksimilämpötilan, kasvin veden tarve nousee haihdutuksen vuoksi. Kasvi sulkee lehtiensä ilmaraot estääkseen haihtumisen. Tällöin fotosynteesi estyy, kasvin kasvu heikkenee.
19-20.11 ritarinkukan hyötö-huoneen lämpötila käyrää |
Vernalisoinilla tarkoitetaan viileän jaksoa, joka aikaan saa kyseessä olevan kasvin kasvun ja kukinnan uudella kasvukaudella. Näin kasvit eivät ala kasvamaan ja kukkimaan epäsuotuisissa oloissa.
Päätelmiä; Ritarinkukan sipulit kasteltiin ruukutuksen jälkeen ja siirrettiin + 20 asteen lämpötilaan. Sipulit olivat valmiiksi kylmäkäsiteltyjä, eli niitä oli pidetty toukokuusta lähtien + 13 asteen lämpötilassa ja myöhemmin varastointi lämpötilassa + 5- +7. Ritarinkukat siis tarvitsevat viileän kauden, jonka jälkeen ne virittäytyvät kasvuun ja kukintaan, kun saavat lämpöä ja vettä. Ritarinkukan sipuleiden kehitys on ollut toisistaan eroavaa. Esimerkiksi oman nimikko-sipulini kukkavarsi alkoi kehittymään niin ripeästi, että se siirrettiin kylmään huoneeseen. Kylmässä huoneessa pitäisi olla noin +5 asteeen lämpötila, joka hidastaa ritarinkukan kehittymistä ja estää liian nopeasti kukkaan virittäytymisen.
Yläkuvassa nimikko-ritarinkukka + 5 asteen huoneessa. Huom. valaistusta ei ole. |
1.12 ritarinkukat ovat kehittyneet hienosti. Nämä ritarinkukat kylmässä huoneessa +5. Ehtivät siis hyvin kukkaan jouluksi! |
RUUKKUKASVIEN YLEISET LAATUVAATIMUKSET
Kauppapuutarhaliitto RY Ruukkukasvijaosto
Vähimmäisvaatimukset;
Myytävien kasvien on oltava ilmoitettua lajia ja lajiketta. Kasvin värityksen ja muodon on oltava lajille tyypillisiä ja kasvin on oltava sopusuhtainen
-kasvien on oltava hyvin haarottuneita
-versot eivät saa olla venähtäneitä
-lehtiä kasvissa oltava kauttaaltaan ja tasaisesti
-kasvit ovat tukevasti ja suorassa ruukussaan
( enemmän aiheesta www. kauppapuutarhaliitto.fi )
Lopuksi pari sanaa työergonomiasta; monien sipuleiden ruukutus kävi sormenpäihin, kun multaa tiivistettiin ruukun ja sipulin väliin. Hyvät työrukkaset ovat tarpeelliset.
Mielestäni sipuleiden ruukutus sujui hyvin, kun työpöytä oli sopivalla korkeudella. Ruukutusmulta oli keskellä pöytää, ruukut vierellä ja sipulien puukehikot niin, että sipuleiden ottaminen niistä oli vaivatonta.
Lepaan kasvihuoneella jätehuolto järjestetty hyvin. ( kohdassa Kestävä kehitys )
Alussa olen jo maininnut, että ritarinkukan sipulit käsiteltyjä, ja toisaaltaan myös myrkyllisiä, joten työrukkaset oltava käsissä tästäkin syystä ja käsien pesusta huolehdittava.
Olen käyttänyt seuraavia lähteitä portfoliota ja ritarinkukka-projektia tehdessäni;
Kasvioppi Siemenestä Satoon ( Kurt Fagerstedt, Leena Linden, Arja Santanen, Anu Väinölä )
Kasviekologia ( Veikko Salonen )
Tehokkaasti kasvihuoneesta ( Taina Koivunen )
Elämää auringosta-Mitä kasvit tekevät ( John King )
Elämä ja ihminen "Kasvikunta" ( WSOY )
Kasvitiede ( Perhemediat, espanjankielinen alkuteos Atlas basico de botanica )
Kasvioppi ( Otava Soveri-Ulvinen-Kalliola )
Google-haku mm. Ruokatieto-yhdistys, SOLU, jne.
Puutarha lehdet
Hienoa Mira! Todella hyvin olet koostanut tätä portfoliotasi. Jatka samaan malliin!
VastaaPoistaUpeata, Mira! Miten hämmästyinkään lukiessani tätä sinun blogiasi. Todella monipuolinen ja kaiken kattava sisältö opinnoissa. Miten valtavan määrän olet ahminut tietoa itseesi tällaisessa ajassa. No, mistä tiedän, että olet omaksunut kaiken, niin siitä, että tenteissä on täydet pisteet! Onnea! Olet siis todistetusti valinnut alasi oikein! Olen niin iloinen puolestasi!
VastaaPoistaErittäin perusteellinen blogi/portfolio. Kun olet kirjoittanut näin perusteellisesti, niin olet myös oppinut paljon. Tämä vaikuttaa jo lähes lopulliselta versiolta :) Kuten eilen oli tunnilla puhetta, tämän portfolion ei tarvitse olla "opinnäytetyö", vaan perusasioiden kirjaamista ylös itse varten. Sinä olet kirjoittanut asiat ylös erittäin perusteellisesti itseäsi varten ja tästä on sinulle valtavasti hyötyä tulevaisuudessa :)
VastaaPoistaKirjasin ylös muutamia huomioita, joihin voit kiinnittää huomiota. Nämä liittyvät ammattimaiseen ilmaisuun asioista eli siihen, mistä oli eilen tunnillakin puhetta.
Kun kirjoitetaan kasvien tieteellisiä nimiä, niin lajikkeeseen laitetaan heittomerkki ', ei lainausmerkkiä ". Esimerkiksi Rudbeckia hirta 'Maya'. Tieteellisissä artikkeleissa tieteelliset nimet kirjoitetaan kursiivilla, mutta se ei ole välttämätöntä muissa teksteissä. Lajikkeita ei koskaan kursivoida. Eli portfolioon ei tarvitse tiet. nimiä kursivoida tieteellisiä nimiä. Tärkeintä on se, että olet niitä kirjoittanut ja ne ovat oikein, kuten sinulla on :)
Kun tekstissä käytetään sulkumerkkiä, niin sulkumerkki tulee kiinni tekstiin. Sulkumerkin ja tekstin väliin ei jätetä välityöntiä. esimerkiksi tama on oikein: (petunia). Ei näin: ( petunia )
Kun kirjoitetaan tieteellisiä nimiä, missä on risteymän merkki x keskellä, niin niitä ei kirjoiteta yhteen. Oikea tapa kirjoittaa on: Petunia x hybrida.
Kasvien vyöhykejako koskee puuvartisia kasveja, ei perennoja. Perennoilla talvehtii juurakko. Sipuli- ja mukulakasveilla talvehtii sipuli/mukula ja ne luokitellaan sipulikasveihin.
Valotomaatin viljelystä sen verran, että Lepaan tomaatin viljelyn jaksotus on elo-kesäkuu. Suurimmalla osalla valoviljelytomaatista viljely on ympärivuotista. Valoviljeltyä tomaattia on Suomessa noin 30 ha, reilut 70 ha viljellään luonnonvalossa.
Johtokyky kirjataan esim. 3,5 mS/cm,
Maan happamuus ilmoitaan esim. pH 5,9.
Korostan, että kirjaamani huomiota ovat "pikkuasioita", jotka liittyvät ammattimaiseen ilmaisuun ja ammattitermeihin. Blogisi sisältö on avian huippuluokkaa!
Hei Mira! Huomaan heti alkumetreillä tätä uudestaan lukiessa, että et ole käynyt korjaamassa sulkeiden merkitsemistä. Sulkeen jälkeen ei tule välilyöntiä, vaan sulkeen jälkeen tulee heti sanan ensimmäinen kirjain. Mielestäni sinun olisi kannattanut korjata näitä, niin silloin oppisit kirjoittamaan jatkossa tämän oikein eli kirjoittaminen "automatisoituisi" tässä asiassa.
VastaaPoistaBlogisi on erinomainen. Hyvää omaa pohdintaa. Kuvat havainnollistavat tekstiä mainiosti ja kuvia on paljon. Olet myös yhdistellyt kuvat järkeviksi kollaaseisiksi. Minulla ei ole muuta kommentoitavaa kuin sulkumerkkien käyttö. Blogisi on kiitettävä :)
VastaaPoista