Olemme puutarhassa

Helmikuuhun mennessä on talven selkä taittunut, ja kuin sen merkkinä useimmat siemenluettelot ovat ilmestyneet. On ihana haaveilun ja suunnittelun aika!

Valon lisääntyessä ja kevättä kohti kuljettaessa myös puutarhurin mieliala nousee. Vuoden 2013 kasvukausi on täynnä lupausta ja menneet pettymykset haihtuneet tiehensä. Nyt antaa jo armon niillekin kasveille, joiden viljely epäonnistui edellisellä kasvukaudella: ehkäpä tänä vuonna kaikki on toisin…

Meillä aloitettiin tulevan kauden suunnittelu muutama viikko sitten inventoimalla vanhat siemenet. Jostain syystä vanhojen siementen pois heittäminen on kauhean vaikeaa; niin kauan kuin siemeniä riittää sitä tuntee melkeinpä velvollisuutta yrittää kasvattaa sellaisiakin lajeja, joiden kanssa menestys on ollut heikohkoa.

Siemenpussien sisällössä on valtavia eroja sen suhteen, kuinka paljon siemeniä ne sisältävät. Esimerkiksi pitkälle jalostettujen, erikoisten kurpitsalajikkeiden tai tomaattien siemeniä löytyy tyypillisesti pussista hyvin hintsusti; hyvä että tusinan siemeniä saa vaikka hinta saattaa olla kovakin. Toisaalta esimerkiksi monien perusjuuresten siemeniä voi olla sadottain, jopa tuhansittain yhdessä pussissa, joten sisältö riittää kotipuutarhurille vuosikausiksi jos siemenet ovat säilyvää sorttia!

Siementen yhteistilaukset ovatkin hyvä idea jos tilaa kasvimaalla on vähän. Myös siementen kerääminen kannattaa niiden lajikkeiden kohdalla, joiden ominaisuudet säilyvät seuraavaan polveen. Varsinkin niin sanottujen maatiais- tai kulttuuriperintölajikkeiden siemeniä voi kerätä vastaisuuden varalle, koska niiden jälkeläisistä yleensä tulee samanlaisia kuin emokasveistakin. Kerran siemeniä ostamalla voi siis saada monen vuoden siemenet käyttöönsä! Amerikkalaiset kutsuvat näitä siemeniä osuvasti ”perintösiemeniksi” (heirloom seeds). Siellä on säilynyt sukupolvelta toiselle monia eurooppalaisten siirtolaisten mukanaan tuomia lajikkeita, jotka ovat täältä meiltä ehkä jo hävinneet. Myös Suomessa tunnetaan kestäviä viljelykasvien kantoja, joita kannattaa suosia senkin vuoksi, että maatiaislajikkeet ovat usein myös todella herkullisia ja erikoisiakin lajikkeita, joiden ei soisi häviävän käytöstä. Viljelykasvien jalostuksessahan käy harmillisen usein niin, että uudet lajikkeet ovat tosin satoisia ja vastustuskykyisiä tuholaisia vastaan, mutta valitettavan tylsiä ja jopa mauttomia ”standardikasveja”.

Täällä Suomessa ostamme siemenet yleensä Hyötykasviyhdistyksestä, Maatiaiselta, Isoäidin Kasveilta, Villi Niityltä tai Exotic Gardenilta, joilla on luetteloissaan erityisen paljon maatiaislajikkeita sekä myös joitakin luomutuotettuja ja demeter-siemeniä eli biodynaamisesti viljeltyjä siemeniä. Niitä ei muilla ole kovin paljon tarjolla, ei ainakaan harrastelijapuutarhureille. Ulkomaisista siemenkaupoista löytyy enemmän valikoimaa, joten silloin kun emme suomalaisista siemenkaupoista löydä haluamaamme, tilaamme siemeniä myös ulkomailta tai ostamme matkoilta ja messuilta. Suosikkejamme ovat saksalaiset Bingenheimer, Kiepenkerl ja Quedlinburger sekä italialainen Franchi Sementi (joka myy siis siemeniä, ei sementtiä…). Italiasta löytyvät ihanimmat keräsalaatit ja erikoisimmat kesäkurpitsat… Myös Tallinnan torimyymälöistä löytyy mielenkiintoisia siemeniä, jotka ovat peräisin Baltiasta ja Venäjältä.

Kasvimaa kukoistaa

Viljelypalstalla noudatamme nelivuotista viljelykiertoa: kasvit siirtyvät vuosittain penkistä toiseen niin että viherlannoituskasvien jälkeen viljellään ensin ravinteikkainta maata tarvitsevia kasveja, sitten vähemmällä pärjääviä ja neljäntenä vuonna perunaa ja maa-artisokkaa.

Viherlannoituskasvit

Viherlannoituspenkissä kasvatamme herneitä ja papuja sekä erilaisia kukkia, jotka tavalla tai toisella parantavat maan laatua. Hernekasvithan ovat siitä mainioita, että ne keräävät juurinystyröihinsä ilmasta typpeä, joka on alkuaineista tärkein ravinne kasvua ajatellen. Seuraavina vuosina hernekasvien maahan keräämä typpi koituu siis muiden viljelykasvien hyödyksi!

Herneistä suosikkejamme ovat olleet saksalaislajikkeet Kleine Rheinländerin (Grüne Welle) ja Frühe Harzerin (Quedlinburger). Niiden nimistä voi päätellä miksi: ensiksi mainittu on matalakasvuinen eikä siis tarvitse juurikaan tukea, ja jälkimmäinen puolestaan hyvin aikainen ja väistyy siis ajoissa muiden viljelykasvien tieltä. Viime kesänä viljelimme myös Villi Niitystä hankkimaamme peltohernelajiketta Purple podded, joka on hyvin kauniskukkainen, purppuranpunaisia palkoja muodostava korkea lajike. Tänä vuonna tilasimme Villi Niityltä hieman matalampaa sokerihernettä Carouby de Mausanne, joka vaikuttaa kuvan perusteella lähes yhtä sievältä mutta on matalampikasvuinen.

Härkäpapu kukkii

Herneelle läheistä sukua on ikivanha härkäpapu, josta kirjoitimme enemmän viime vuonna. Meillä on jonkin verran vielä lajikkeen Hangdown (Hyötykasviyhdistys) siemeniä, joiden lisäksi tilasimme Villi Niitystä punakukkaista Crimson Flowered ‑lajiketta. Näimme sellaisen viime kesänä Skotlannissa ja se näytti upealta! Aiemmin olemme kokeilleet myös Aquadulcea ja Witkiemiä. Ne olivat ok, vaikka Aquadulcen harmiksi kesä oli huono eikä se päässyt panemaan parastaan. Pienisiemenisiä, kuivatettavaksi viljeltäviä kotimaisia lajikkeita emme ole kasvattaneet tilan puutteen vuoksi.

Varsinaisista pavuista suosikkejamme ovat pensaspavut ja salkopavut. Yritämme valita lajikkeet siten, että kaikki palot eivät kypsyisi samaan aikaan. Siten sadonkorjuu ja säilöminen on helpompaa (papuja tulee meillä valtavasti…!) Lajikkeet Maxi ja Purple Teepee (Hyötykasviyhdistys) sekä Cosse Violet (Exotic Garden) ovat toimineet hyvin tässä suhteessa. Suurina papujen ystävinä ajattelimme tulevana kesänä kokeilla vielä yhtä uutta lajiketta jos vain sopiva löytyy.

Salkopapu Cosse Violet

Ravinteita vaativat vihannekset

Edellisvuonna viherlannoitetussa penkissä kasvatetaan tänä vuonna ravinteikasta maata vaativia kasveja. Keväällä lisätään vähän kanankakkaa lannoitteeksi ennen kylvämistä ja istuttamista. Tässä penkissä kasvatamme muun muassa kaaleja. Ne tarvitsevat suojakseen myös kaaliverkon, sillä ihmisten lisäksi kaalit ovat myös muiden eläinten suurta herkkua! Monien kaalikasvien kasvuaika on niin pitkä että kärsivällisyytemme ei riitä niiden viljelemiseen. Parhaiten meillä ovat toimineet lehti- ja palmukaalit, esimerkiksi Dwarf Green Curled (Hyötykasviyhdistys) ja Nero di Toscana precoce (Exotic Garden), sekä varhainen suippokaalin perinnelajike Early Jersey Wakefield (Exotic Garden). Suippokaali on valkokaalin sukulainen, joka muodostaa löyhähkön suipon kerän. Se on tavallista valkokaalia mehukkaampi ja sopii erityisen hyvin tuorekäyttöön, minkä lisäksi siitä saa ylellistä hapankaalia. Impulssiostoksena tilasimme Villi Niitystä parsakaalin Red Arrow siemeniä, joten siitä tulee yksi kauden kokeiluista.

Porkkana pärjäisi laihemmassakin maassa, mutta ensi kesänä se kylvetään kaalien läheisyyteen, jotta saamme sen saman suojaverkon alle. Syksyllä vannoimme jo, että porkkanan kasvatus saa jäädä, mutta intouduimme kuitenkin tilaamaan punaisen porkkanan Purple Haze siemeniä Villi Niitystä (tulevan kesän teemaksi näyttää tulevan punainen).

Purjosipulin kasvattamisen jätämme tulevana kesänä väliin. Olemme kasvattaneet perinnelajiketta nimeltä Musselburgh (Exotic Garden). Se oli kyllä herkullinen verrattuna kaupassa tarjolla oleviin purjoihin, mutta vaatii pitkän esikasvatuksen ja kasvuajan. Siispä teemme ensi kesänä tilaa jollekin muulle kasville nyt kun siemenetkin on käytetty.

Mukulaselleriä viljelimme ensimmäisen kerran viime vuonna. Se onnistui mainiosti, mistä saamme ilmeisesti kiittää kosteaa kesää: mukulaselleri vaatii kuulemma runsasta kastelua, mutta täytyy sanoa että meidän ei tarvinnut vaivautua – sen verran tuli vettä taivaalta! Mukulaselleri on terve kasvi, joten sen kasvattaminen on melko vaivatonta muuten, mitä nyt esikasvatus kysyi hermoja (alkuun kehitys on hidasta). Tänä vuonna siis jatketaan kun siemeniäkin on jäljellä ja kasvis on suosikkejamme keittiössä. Lajike jota viljelemme on Monarch (Hyötykasviyhdistys).

Ensi kesänä ajattelimme kasvattaa vaativien kasvien penkissä myös salaattifenkolia Zefo Fino (Hyötykasviyhdistys). Viime vuonna salaattifenkoli viihtyi istutussäkissä kotipihalla, kunnes intoutui kasvattamaan kukkavartta elokuussa. Nyt tehdään uusi kokeilu ja yritetään saada tyvimukulat talteen hyvissä ajoin ennen kuin kukintainto laihduttaa ne tyystin. Jatkamme myös kokeiluja maustefenkolin (Franchi Sementi) viljelyssä: viime vuonna saimme hienoa lehtisatoa, mutta kukkia fenkoli ei ehtinyt joten siemeniäkään ei tullut. Nyt olisi kiva kokeilla saisimmeko esikasvatuksella aikaiseksi siemensatoakin, joka on loppujen lopuksi se syy minkä vuoksi maustefenkolia yleensä viljellään.

Myös tilli vaatii vahvan ja ravinteikkaan maan, joten se kuuluu parhaaseen penkkiin. Viljelemme sekä lehti- että kruunutillilajikkeita: Tetra (Hyötykasviyhdistys), Sari (Sperli Samen) ja Como (Lord Nelson).

Aikaisempina vuosina olemme kasvattaneet avomaakurkun perinnelajikkeita Double Yield (Exotic Garden) ja Marketmore (Hyötykasviyhdistys). Double Yield oli hyvinä kesinä aivan huippu; tuottoisa ja herkullinen. Viime kesä oli sille kuitenkin liian kurja, joten sato jäi heikoksi. Marketmore oli viljelyssä ensimmäistä kertaa viime vuonna, joten siitä emme osaa sanoa mitään muuta kuin että ne muutamat hedelmät joita saimme olivat kyllä ihan maukkaita.

Valkosipulia porkkanapenkissä

Vahvassa maassa kasvaa myös valkosipuli, joka tuli istutettua jo syksyllä. Kynnet ja istukassipulit ovat aikaisempaa omaa satoa.

Vähän laihemmassa maassa pärjäävät kasvit

Kasvimaan kolmannessa lohkossa viljellään vihanneksia, jotka pärjäävät vähemmällä lannoituksella tai jopa kärsisivät liian ravinteikkaassa maassa. Niitä ovat muun muassa monet juurekset sekä lehtivihannekset.

Palsternakka on suosikkejamme, siitä täytyy etsiä sopiva lajike. Jos ei uutta löydy niin hyväksi havaittu White Gem (Hyötykasviyhdistys) käy kyllä meille. Myös punajuurta pitää ehdottomasti kylvää: viimevuotinen Ägyptische Plattrunde (Hyötykasviyhdistys) oli mainio lajike, nyt etsimme toisenkin vertailun vuoksi. Hyötykasviyhdistyksen myymä Cylindra kuulostaa hienolta, ehkä päädymme siihen.

Tänä vuonna kokeilemme myös muutamia juureksia, joiden viljelemisestä meillä ei ole kokemusta: mustajuurta, kaurajuurta ja mukulakirveliä. Viimeksi mainittu kylvettiin jo marraskuussa; siemenet ovat Exotic Gardenista.

Retiisit pärjäävät jostain syystä vain välttävästi palstallamme, mutta joka kevät pitää kuitenkin yrittää. Tänä vuonna meillä on Quedlingburgerilta hauskannäköinen sekoitus siemeniä nimeltään ”Ostereiermix” eli ”Pääsiäismunasekoitus”. Siinä on lajikkeiden Zlata, Albena, Viola, Poloneza ja Saxa 2 siemeniä. Saa nähdä mitä niistä syntyy! Myös retikkaa Münchner Bier (Hyötykasviyhdistys) pitää kylvää tänäkin vuonna ja mielellään lyhyt rivi useaan otteeseen jotta tuoretta retikkaa on mahdollisimman pitkään saatavilla.

Pinaattia America ja Victoria kylvettiin jo syksyllä, sillä edellisvuoden kokemukset syyskylvöstä olivat todella hyviä. Mangoldia Lucullus (Kiepenkerl) ja Vulkan (Hyötykasviyhdistys) täytyy taas kylvää, jos ei muuten niin niiden hienon ulkonäön vuoksi. Salaatille pitää jättää tilaa, vaikka vielä emme ole valinneet kylvettäviä lajikkeita. Mutta niitä on yleensä paljon sillä rakastamme salaattia!

Salaattia ynnä muuta kasvimaalla

Yrteistä tähän penkkiin päätyvät persilja sekä vihersipuli. Saa nähdä kasvatammeko salottisipulia kuten viime vuonna – sipuli pärjää ihan tyydyttävästi, mutta sato ei ole mitenkään ihmeellinen. Siksi mietityttää, haluammeko antaa sipulille kallisarvoista tilaa. Jos jostain kuitenkin sattuisimme saamaan ryvässipulin kotimaista kantaa niin sitä ehdottomasti kokeilisimme!

Perunapenkki

Neljäs, ravinnetasoltaan vaatimattomin lohko on varattu perunalle ja maa-artisokalle. Maa-artisokan mukuloita säästämme aina aiemmasta sadosta, joten niitä ei varsinaisesti tarvitsisi ostaa. Mutta olisi kiva kokeilla erilaisia lajikkeita – tosin täällä meillä maa-artisokasta ei yleensä edes kerrota lajikkeen nimeä. Keski-Euroopassa näkee kauniita punertavia mukuloita, onkohan mitään estettä tuoda niitä maahan? Täytyy ottaa selvää…

Anuschka-satoa

Perunalajikkeet valitsemme myöhemmin. Siikliä on pakko olla jonkin verran, muut lajikkeet vaihtelevat vuosittain. Anuschkasta ja Lady Feliciasta meillä on hyvät kokemukset. Joskus olisi kiva kokeilla myös perinnelajikkeita mutta mukuloiden saaminen on hankalaa.

Keittiöpuutarha kotipihalla

Kotipihalla meillä on kuusi pienehköä kohopenkkiä ja kaksi istutussäkkiä, joissa kasvaa salaattien, yrttien ja monivuotisten vihanneskasvien lisäksi sellaisia vihanneksia, jotka eivät mahdu palstalle. Erityisesti avomaatomaattia, kesä- ja talvikurpitsaa sekä muita kastelua ja hoitoa enemmän kaipaavia kasveja viljelemme kotipihassa.

Kurpitsoja tulee joka vuosi kasvatettua liikaakin, tulevana kesänä on toiveissa kesäkurpitsoista ainakin Striato d’Italia, Custard White, Black Forest sekä ehkä jokin uusikin lajike. Striato d´Italia sopii hyvin grillattavaksi ja muutenkin kypsennettäväksi, kun taas Black Forest on hieno raakana syötäväksi. Custard White puolestaan säilyy paremmin kuin monet muut kesäkurpitsat ja makukin on mukavan pähkinäinen.

Kesäkurpitsaa, latva-artisokkaa ja fenkolia istutussäkissä

Talvikurpitsojen listalla ovat myskikurpitsa Waltham Butternut, hubbard-kurpitsa Blue Ballet ja jättikurpitsa Lumina. Myskikurpitsat eivät tuota satoa kylmänä kesänä, mutta jos säät suosivat niin ne ovat parhaita aromiltaan. Pienet hubbard-ryhmän kurpitsat ovat varmoja ja satoisia, joten niitä pitää aina olla puutarhassa. Halloween-kurpitsaksi olisi kiva saada turvotettua ainakin yksi Lumina, joka on lähes valkoisena sopivan aavemainen kurpitsalyhdyksi…

Näin pitkälle olemme päässeet siemenvalinnoissa. Vielä täytyy suunnitella, mitä tomaattilajikkeita ensi kesänä kasvatamme. Myös salaattien ja yrttien valinta on kesken, joten niihin palaamme myöhemmissä postauksissa.

Linkkejä

• Villi Niitty
• Hyötykasviyhdistys
• Exotic Garden
• Isoäidin Kasvit
• Maatiainen