Vuoden päättyessä ollaan uuden ajan kynnyksellä muutoinkin kuin mayojen kalenterissa. On sopiva hetki kerrata hieman mennyttä, oppia mitä opittavissa on ja suunnata sitten ajatukset seuraavaan kasvukauteen.
Karkauspäivänä 2012 aloitimme tämän blogin. Ajatuksena oli yksinkertaisesti siirtää puutarhapäiväkirjan pitäminen sähköiseen muotoon ja siinä samassa kerätä reseptiarkistoa ynnä muita muistiinpanoja puutarhaharrastuksen ympärillä. Bloggaaminen on ollut iloinen yllätys; hämmästyttävän paljon lukijoita on löytänyt sivuillemme ilman sen kummempaa markkinointia. Mutta kummallisin huomio on ollut se, että suosituin haku joka on tuonut väkeä blogiimme on ollut ”tuorejuustokuorrute”!!?
Talvi väistyy
Edellistalvi alkoi myöhään, vasta loppiaisena 2012, mutta sen jälkeen tulikin ihan kunnolla lunta niin että talvi pääsi kuin pääsikin viimeaikaisten huippulumisten talvien tilastoon. Siksi tuntuu yllättävältä näin jälkikäteen, että terminen talvi kuitenkin päättyi jo maaliskuun 10. päivänä, eli talvea ei kestänyt paria kuukautta pidempään. Toki takapakkia kevään edistymisessä tuli useaan otteeseen: pääsiäisviikolla huhtikuun alussa oli hyytävän kylmää ja pysyvämmin keväisiin tunnelmiin päästiin vasta tyypilliseen aikaan eli huhtikuun toisella puoliskolla. Kasvukausi alkoi täällä etelässä 21.4.
Esikasvatusta
Pistokkaat ja siementaimet
Maaliskuussa otimme pistokkaita pelargonioista ja mietimme, miten ne mahtavat kukkia kun ottaa huomioon että ne olivat talvehtineet aika lämpimissä oloissa. No, hyvin ne kukkivat joka tapauksessa, vaikka sen voi todeta että parhain kukinta oli niillä pistokkailla, jotka oli siirretty ulos viileään kevätsäähän melko aikaisin. Jonkinlainen viileän kauden kylmäkäsittely näyttäisi siis toimivan.
Aikaisin keväällä kylvimme myös esikasvatusta vaativia vihanneksia: pensastomaatteja, latva-artisokkaa, purjosipulia ja mukulaselleriä. Epäilimme tuleeko latva-artisokan kasvatuksesta tänäkään vuonna mitään, mutta päätimme vielä yrittää kun siemeniäkin oli vielä muutama jäljellä. Niistä kehittyi neljä hienoa tainta, joista yksi tuotti istutussäkissä tasan yhden komean kukannupun. Ensimmäinen sato koskaan! Tuo nuppu nautittiin elokuussa suurella hartaudella hyvän oliiviöljyn kera – ja herkullista oli! Täytyy kuitenkin sanoa että nyt kun siemenet on käytetty, jätämme jatkossa latva-artisokan kasvatuksen ammattilaisille. Se tarvitsee selvästikin enemmän tilaa, lämpöä ja huolenpitoa kuin minkä me pystymme tarjoamaan…
Latva-artisokan nuppu kasvusäkissä
Mukulaselleri ja purjosipuli pärjäsivät palstallamme hyvin ja niistä kehittyi hienoja ja terveitä. Mutta palstaviljelijän kannalta kahdeksan yhdeksän kuukauden pituinen viljelykausi tuntuu pitkältä ja kun molemmat kasvit ovat lisäksi aika lailla tilaa vieviä niin tuntuu että sen voisi käyttää paremminkin. Taitaa olla niin että siementen tultua käytetyiksi myös mukulaselleri ja purjo hankitaan joltakulta lähiseudun ammattiviljelijältä sen sijaan, että kasvatamme ne itse. Mainittakoon myös, että emme huomanneet sadonkorjuuvaiheessa mitään eroa koulittujen ja koulimattomien mukulasellereiden välillä, joten laiska puutarhuri jättää koulimisen väliin!
Myös yrttien kylväminen oli ajankohtaista maaliskuussa. Salvioiden kohdalla menestys oli todella heikkoa: itämisprosentti oli surkea! Sen sijaan basilika, kreikkalainen oregano, laventeli ja timjami itivät hyvin. Basilikalle kesä osoittautui liian viileäksi joten sen sato jäi heikommaksi kuin parina viime vuonna. Onneksi taimia oli niin paljon että emme kuitenkaan kärsineet puutteesta. Muillekin lämpöä rakastaville yrteille kesä oli pettymys, mutta yllättävän hyvin esimerkiksi laventeli ja timjami kuitenkin pärjäsivät.
Avomaakylvöjen aika
Syyskylvöt itävät
Huhtikuussa positiivinen yllätys oli, että niin monet syksyllä kylvetyt siemenet itivät ja alkoivat nopeasti tuotta hyvää satoa. Olimme jo edellisvuoden marraskuussa kylväneet muun muassa palsternakkaa, porkkanaa ja yrttejä sekä istuttaneet valkosipulinkynsiä ja ‑itusilmuja. Valkosipuli osoitti tapansa mukaan ensimmäisenä elonmerkkejä palstalla, mutta myös pinaatti oli hämmästyttävän aikainen ja elinvoimainen. Keväällä korjasimme myös monivuotisten puutarha- ja villikasvien satoa, erityisesti tarhasuolaheinää ja vuohenputkea.
Toukokuun alkupuolella aloitettiin kylvöt avomaalle. Herne- ja härkäpapukylvöjen peittäminen harsolla kannatti, koska hävikki oli paljon vähäisempää kuin aikaisempina vuosina, jolloin linnut tuppasivat napsimaan osan siemenistä suihinsa. Muutoinkin aikainen kylvö tuntui sopivan niille hyvin, vaikka olimmekin liikkeellä vapunpäivänä, jolloin ei kansanperinteen mukaan pitäisi kylvöjen onnistua… Myös ensimmäisten joukossa kylvetty retikka iti ja kasvoi mainiosti ja tuotti jo runsaan kahden kuukauden päästä muhkeaa satoa!
Peltoherne Purple podded
Äitienpäivän tienoilla sää lämpeni ja koittikin jo terminen kesä. Päästiin kylvämään punajuurta, mangoldia, salaatteja ja yrttejä sekä istuttamaan perunaa. Valitsemamme perunalajikkeet Siikli ja Anuschka pärjäsivät hyvin, vaikka sateisena kesänä perunarutto iskikin jo varhain elokuussa. Ehkä sitä saatiin kuitenkin lykättyä Setä Sinisen peltokorteruiskutteen avulla.
Esikasvatettujen taimien istutus ja myöhäiset kylvöt
Säätieteellisestä kesästä huolimatta kesäkuu alkoi viileissä merkeissä, niin viileissä että askarrutti aloittaa esikasvatettujen kasvien istuttaminen ulkoilmaan. Hyvin siinä kuitenkin kävi, pikkutaimet eivät kärsineet kylmästä. Mutta kaiken kaikkiaan kesä oli muun muassa tomaateille, kurpitsoille ja kurkuille huono: satoa tuli niukasti verrattuna kahteen edelliskesään. Jopa yleensä helpot kesäkurpitsat olivat merkillisen vaisuja: tuntui siltä että sateet mädättivät kukat ennen kuin ne ehtivät pölyttyä ja hedelmät jäivät saamatta. Ainoa poikkeus oli uusi tuttavuus, Rugosa Friulana joka menestyi muita kesäkurpitsoja paremmin. Lisäksi sen ”syyläisen” näköiset hedelmät olivat erittäin herkullisia! Talvikurpitsoista melko hyvän sadon tuottivat perinteiset pienet talvikurpitsat kun taas C. moschata ‑lajikkeet eivät tuottaneet kunnon satoa tänä vuonna. Tästä voi siis ottaa opiksi, että kurpitsan ystävän kannattaa sijoittaa useampaan lajikkeeseen: jokunen tavallinen kurpitsa varmistamaan sato silta varalta, että lämpöä kaipaavat lajikkeet tykkäävät kyttyrää.
Papuja ja kukkia viherlannoituspenkissä
Sen sijaan pensas- ja salkopavut eivät kärsineet itämisajan kylmyydestä vaikka niin pelkäsimme, ehkä siinäkin auttoi kylvöksen peittäminen harsolla? Sen sijaan samettikukat kärsivät viileästä kesästä. Setä Sininen harrastaa samettikukkien jalostamista eli kerää talteen erityisen hauskojen risteytymien siemeniä ja jalostaa niitä edelleen, mutta vuosi ei ollut otollinen näille subtrooppisen ilmaston kasvateille.
Kesäkuussa teimme vielä kokeilun ja kylvimme etenkin kaalikasveja myöhäissesonkia varten. Menestys oli vaihtelevaa: aasialaiselle paksoille myöhäinen kylvö oli menestys – koskaan aikaisemmin emme ole itse asiassa edes saaneet satoa paksoista! Sen sijaan lehtikaalit eivät ehtineet täyskasvuisiksi, joten niiden osalta kokeiluja pitää jatkaa. Aikaisen kylvön ongelma on se, että sato valmistuu samaan aikaan kuin kaikki muukin, jolloin se tuppaa jäämään käyttämättä. Lehtikaali on myös parhaimmillaan pakkasen puremana, joten sen sadonkorjuu olisi hyvä saada ajastettua sopivan myöhäiseksi, loka-marraskuun tienoille.
Vuonankaalin kylvöjä
Heinäkuussa aloitimme vuonankaalin kylvökokeilut. Heinäkuinen kylvö ehtikin mainiosti syksyllä nautittavaksi, kun taas elokuun ja syyskuun kylvöt jäivät tuloksiltaan vaatimattomiksi. Katsotaan jatkavatko ne kasvamista ensi keväänä.
Sadonkorjuu
Heinäkuussa alkoi varsinainen sadonkorjuuaika. Yksi kasviryhmä joka hyötyi viileistä ja kosteista säistä olivat salaatit: en muista milloin meillä olisi syöty yhtä paljon salaattia kuin tänä vuonna! Toki sitä oli tullut kylvettyäkin paljon sekä palstalle että kotipihaan. Suosikkilajikkeitamme olivat komeiksi kasvaneet Attico, Kasseler Strünkchen, Bionda degli Ortolani ja Marinella. Olemme ostaneet salaatinsiemeniä etenkin ulkomailta, koska kokeilemme mielellämme erilaisia lajikkeita.
Salottisipulin ja valkosipulin sato korjattiin jo heinäkuussa, kun naatit alkoivat kellastua ja laota. Nekin tuottivat hyvän sadon, vaikka salottisipulit jäivät melko pieniksi. Sen sijaan jo edellisenä syksynä kynsinä istutetut valkosipulit paisuivat muhkeiksi ja hienoiksi. Itusilmuista kasvatetut valkosipulit muodostivat pieniä pulleita istukassipuleja jotka korjattiin kuivatettaviksi ja uudelleen istutettaviksi myöhemmin.
Anuschka-perunaa nostamassa
Perunannoston aika koitti elokuussa kun perunarutto oli tuhonnut lehdet ja varret mutta ei vielä uhannut mukuloita. Ne säilyivätkin hyvin, viimeiset omat perunat syötiin joulun aikoihin. Tämän kesän kokemuksesta voi siis päätellä, että meille kuusi kiloa siemenperunaa riittää vallan mainiosti kun se kerran on tarpeeksi huonompanakin kesänä.
Salaattifenkoli kasvoi isstutussäkissä ja siinä se pärjäsikin hyvin kunnes elokuussa taimet alkoi kasvattaa kukkavartta. Emme vieläkään tiedä johtuiko se loppujen lopuksi viileästä säästä, ahtaudesta vai mistä. Tämäkin on kasvi joka saa jäädä tauolle siementen loputtua, niin herkullista kuin se onkin. Salaattifenkolia saa kuitenkin myös lähiruokana Suomessa kasvatettuna, vaikka torilla näkemämme perusteella myös ammattiviljelijöillä on täällä ongelmia estää kasvia kehittämästä kukkavarsia.
Punajuuri pärjäsi mainiosti, joten sadonkorjuun aikoihin kadutti ettei sitä ollut tullut kylvettyä enemmän! Kauden huippumenestyjiin kuuluivat myös pensas- ja salkopavut, joiden sadonkorjuu alkoi elokuussa ja jatkui pitkälle syksyyn, kun säät säilyivät leutoina.
Istutussäkeissä kukoistaa
Myöhemmin syksyllä korjattiin muiden juuresten satoa. Palsternakka onnistui mainiosti; nehän oli kylvetty jo myöhään edellisenä syksynä, joten juurikkaat ehtivät paisua todella muhkeiksi! Sen sijaan porkkana oli katkera pettymys: juurikkaat olivat karvaisia ja kitkeriä kuin mitkä. Emme olleet kasvattaneet niitä harson alla joten ilmeisesti tuholaiset olivat päässeet vapaasti mellastamaan. Porkkanan viljely ei meiltä ole koskaan kovin hyvin onnistunut, joten ehkä pidämme ensi vuonna taukoa. Hyvää porkkanaa saa toriltakin, vaikka muita kuin oransseja lajikkeita ei saa muuten kuin itse kasvattamalla. Vasta heinäkuussa kylvetty nauris tuotti mukavan yllätyksen lokakuussa kun saatoimme korjata raikkaita pinkin ja valkoisen kirjavia juurikkaita sadonkorjuupöytään.
Nauris Purple Top Milan
Tomaattisato ei ollut yhtä runsas kuin edellisvuosina, mutta saimme kuitenkin nauttia omista herkullisista tomaateista, samoin kuin muutamasta munakoisosta. Chilipaprikoista viimeiset punertuvat vasta nyt uuden vuoden kynnyksellä, ruukuissa kuistin ikkunalle nostettuina.
Puutarhakausi päättyy
Vaikka kesä jää historiaan sateisena ja viileänä, säätieteellisessä mielessä se jatkui pitkään. Terminen syksy alkoi meidän seuduilla lokakuun 6. päivänä, jolloin sää muuttui kylmemmäksi. Parin viikon päästä saimme ensimmäisen hennon lumipeitteen: tuo kylmä jakso päätti myös termisen kasvukauden 21.10. Sitten kuitenkin lämpeni uudelleen ja leuto sää jatkui marraskuun viimeiselle viikolle asti.
Marraskuussa korjasimme viimeisen sadon: loput mukulasellereistä, purjosipuleista sekä maa-artisokkaa. Keväällä korjattavaksi jätimme osan maa-artisokasta sekä vuonankaalia ja sikurisalaattia. Marraskuun viimeisellä viikolla kylvimme vielä mukula- ja maustekirveliä sekä pinaattia ja istutimme valkosipulia, juuri parahiksi ennen talven tuloa. Pysyvä lumi sateli tänne etelään parahiksi ennen ensimmäistä adventtia: puutarhakausi oli lopullisesti ohi.
Kirvelin Brüsseler Winter kylvö marraskuun lopussa
Puutarhan väki toivottaa kaikille hyvää uutta puutarhavuotta 2013 ja palaa asiaan jahka siemenluettelot ovat ilmestyneet!
Täti Punainen ja Setä Sininen
Anna kuulua