Myöhäissyksy on täällä: kasvukausi on päättynyt ja puutarha käy talvilevolle. Alkanut kuun kausi noudattelee kalenteria ja kestää suurin piirtein marraskuun ajan, kirkkojuhlasta toiseen.
Olemme matkailleet parin viime viikon ajan Keski-Euroopassa, jossa ruska oli kauneimmillaan. Kotiinpaluu tuntui siis hiukan alakuloiselta, koska täällä ruskasyksy alkaa olla jo ohi. Kotipihan puut ovat riisuuntuneet, ja puutarhassa näyttää taas siltä kuin mitään ei olisi tehty lehtien siivoamiseksi, vaikka kompostorit ovat jo lähes täynnä. Tulevalle kaudelle riittää siis vielä hommaa, kun lehtien haravoimista, silppuamista ja kompostointia jatketaan. Siitäkin huolimatta, että ihan kaikkia lehtiä ei toki tarvitse riipiä pois maasta. Moni kasvi arvostaa suojaavaa kariketta, etenkin kevätahavalle arat ikivihreät lajit.
Karike suojaa rodoa, varjoyrttiä ja tuoksumarattia
Ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan terminen kasvukausi päättyi täällä etelässä 5.10. ja samalla alkoi myös terminen syksy, eli vuorokauden keskilämpötila laski alle 10 asteen. Tuolloin koettiin syksyn ensimmäiset ”killeri-kylmät”. Kutsumme tällä nimellä lyhyttä kylmää jaksoa, joka suurimmaksi osaksi lopettaa viljelyhommat kasvimaalla. Usein killeri-kylmiä koetaan jo syyskuussa, mutta tänä vuonna syksy on ollut leudompi. Vain sinnikkäimmät kasvit selviävät yli killeri-kylmien, kuten esimerkiksi lehtikaali, purjo, talvisalaatit ja ‑yrtit sekä tietysti juurekset, jos ne ovat hyvin suojassa maan povessa. Niiden sadonkorjuu voi jatkua!
Lehtikaali valmiina ryöpättäväksi
Lokakuun alun jälkeen sää on kuitenkin muuttunut taas lämpimämmäksi, ja etenkin aurinkoisemmaksi: Helsingissä auringonpaistetta on lokakuussa ollut enemmän kuin normaalisti syyskuussa, kaikkiaan 164 tuntia mikä on kuulemma ylivoimaisesti eniten mittaushistoriassa. Lisäksi pitkän aikavälin sääennusteissa marraskuusta ennustetaan keskimäärin leudompaa ja vähäsateisempaa kuin tavanomaisesti, ja myös joulukuun odotetaan olevan normaalia leudompi. Puutarhatöille pitäisi siis riittää vielä tilaisuuksia, vaikka valoisa aika onkin kortilla nyt kun on jo siirrytty talviaikaan. Kauden työt täytyy siis suunnitella huolella.
Meillä on tapana kylvää myöhäissyksyllä joitakin aikaisia vihanneksia kasvimaalle. Parhaiten ovat onnistuneet palsternakan ja pinaatin syyskylvöt. Kylvöjä ei kuitenkaan pidä tehdä liian aikaisin, koska silloin on vaarana, että siemenet itävät jo syksyllä eivätkä pikkutaimet selviä talvesta. Palsternakan ja porkkanan kaltaiset kaksivuotiset kasvit saattavat myös erehtyä luulemaan kesää toisekseen ja ryhtyä kukkimaan, jos itäminen on tapahtunut jo syksyllä. Jos marras–joulukuusta tulee kovin lämmin, kylvöajankohta täytyy siis miettiä tarkkaan.
Uusi muuri peittyy syksyn lehtiin
Sen sijaan perennojen kylväminen ei ole yhtä riskialtista, koska yleensä syksyllä kylvettävät perennat itävät vasta kylmäkäsittelyn eli talven jälkeen. Meidän on tarkoitus kylvää uuteen muuripenkkiin mm. kivikkokäenminttua ja muita kukkivia yrttejä. Pihaniitty kaipaa paikkauskylvöjä sellaisilla alueilla, jotka eivät onnistuneet kovin hyvin ensimmäisellä kylvökerralla. Myös kukkasipulien ja talvivalkosipulin istutus voi jatkua. Keski-Euroopan matkalla ihastuimme murattisyklaamiin ja ajattelimme kokeilla sitä puutarhan eri nurkissa, ehkä se saattaisi pärjätä meilläkin oikeaan paikkaan istutettuna.
Murattisyklaami
Kasvien lepokausi antaa myös mahdollisuuden monenmoisille toimenpiteille, joita ei henno tehdä kasvun ollessa käynnissä. Ikivihreitä kasveja lukuun ottamatta nyt voi siirtää puita ja pensaita, jos on vaikkapa tullut uusiin ajatuksiin niiden sijainnista, tai jos puutarhasta löytyy lupaavia pikkutaimia.
Meillä pihlaja on tehnyt useitakin jälkeläisiä, jotka ajattelimme ottaa talteen, koska viimeinen pihlajamme joudutaan kaatamaan. Sen tyvi on jo pahasti lahoamassa emmekä halua, että jokin syys- tai talvimyrsky kaataa sen oman tai naapurin talon päälle. Todennäköisesti joudumme kaatamaan myös yhden talon lähellä kasvavan kolmirunkoisen koivun, joka on kärsinyt remontin yhteydessä tehdyistä kaivuutöistä. Kesällä kävi selväksi että kaksi sen latvuksista on alkanut kuivua, mikä kielii puun pahoinvoinnista.
Pihlajan tyvi on lahonnut
Myös puiden kaataminen kannattaa ajoittaa lepokauteen, koska silloin puuaines on kuivempaa kuin kasvukaudella, joten kaadetusta puusta tehdyt klapit kuivuvat nopeammin polttopuiksi. Joskus maaliskuun tienoilla nesteet alkavat taas virrata, joten ennen sitä olisi hyvä olla liikkeellä. Meidän kokemus on, että ei kannata lykätä asiaa, koska silloin koko homma saattaa jäädä tekemättä (mikä pätee moneen muuhunkin asiaan puutarhassa, ja elämässä yleensäkin…). Siksi aiomme tällä kertaa toimia jo marraskuussa.
Polttopuuta
Toinen asia, jota ei kannata lykätä kevääseen vaikka se houkuttelisikin, on ruukkupuutarhan huolto. Jos astiat ja kasvit eivät ole talvenkestäviä niin ne täytyy siirtää jonnekin talvisuojaan tai tyhjentää ruukut. Tämä homma on yksi syy, miksi meillä ei enemmälti harrasteta ruukkuviljelyä…
Alkanut kuun kausi jakautuu seuraavasti:
- kukkakasveille suotuisia aikoja on istutusajalla 31.10. kello 12 alkaen 2.11. kello 13 asti sekä 11.–12.11. kello 12 asti. Esimerkiksi kukkien syyskylvöt ja kukkasipulien istutuksen voi ajoittaa näille päiville. Istutusajan jälkeen kukkapäiviä ovat 19. ja 20.11.
- lehtipäiviä ovat istutusajalla 2.11. kello 14 alkaen 3.11. asti sekä 13.11. Istutusajan jälkeen lehtipäiviä ovat 21.–22.11.
- hedelmäkasveille suotuisia ajanjaksoja ovat istutusajalla 4.–6.11. ja istutusajan jälkeen 16.11. ja 24.11. Nämä ovat erityisen otollisia aikoja kompostoinnille.
- juurikasveille suotuisia ajankohtia on istutusajalla aikavälillä 8.–10.11. Maa-artisokan korjuu ja uudelleen istutus on meillä tämän kauden ohjelmassa, mutta onneksi sen voi tarvittaessa jättää myös keväälle. Istutusajan jälkeen juuripäiviä on 17.–18.11. ja 25.–27.11.
Anna kuulua