Kukkaterapian on kehittänyt 1930-luvulla englantilainen lääkäri Edward Bach, joka oli perehtynyt sekä koululääketieteeseen että homeopatiaan. Lääkärintyössään Bach tuli siihen tulokseen, että sairastuminen on itse asiassa aina psyykkinen tapahtuma. Edward Bachilla väitetään olleen yliluonnollisia kykyjä; hänen kerrotaan esimerkiksi tienneen yleensä kysymättä, mikä vastaanotolle tullutta potilasta vaivasi. Intuition avulla, ilman tieteellisiä tutkimuksia, Bach löysi 38 kasvia, joiden hän tiedosti vastaavan 38:aa tunnetilaa. Näistä kasveista valmistetaan 38 erilaista kukkaterapian uutetta. (Tarkasti ottaen Bachin käyttämiä kasveja on 36. Hevoskastanjasta valmistetaan kahta erilaista uutetta, toinen kukista ja toinen silmuista. Ainoa uute, joka ei ole peräisin kasvikunnasta, on “kalliopuron vesi”).
Bach oli lääkärintyössään havainnut, että samaa tautia sairastavat ihmiset eivät läheskään aina parane samalla hoidolla ja lääkityksellä. Toisaalta persoonallisuudeltaan toistensa kaltaiset ihmiset reagoivat hyvin samoihin hoitoihin, vaikkei heitä vaivaisikaan sama tauti. Kukkaterapia perustuu suureksi osaksi tähän oivallukseen.
Kukkaterapian harjoittajaa ei kiinnosta ensisijaisesti tauti ja sen oireet, vaan se, millaisia tunnetiloja sairaus herättää. Pelkääkö potilas? Kieltääkö hän sairautensa ja on ylenmääräisen aktiivinen? Onko hän päinvastoin uupunut, poissaoleva tai täysin passiivinen? Ärtyykö hän helposti? Vaivaako häntä itsesääli? Onko hänen vaikea hyväksyä itseään sairaana?
Tunnetilan mukaan potilaalle valitaan – tai hän valitsee itselleen – yhden tai useamman uutteen, joita hän nauttii, kunnes tuntee olonsa paremmaksi.
BACHIN 38 KUKKAUUTETTA
Päivännouto: kauhu, pakokauhu
Apinankukka: maallinen pelko, fobiat, pelokkuus
Haapa: epämääräinen pelko, tuonpuoleisen pelko
Kirsikkaluumu: pakkomielteet, itsemurha-ajatukset
Punainen hevoskastanja: pelko muiden puolesta, huolestuneisuus
Cerato-kasvi: itseluottamuksen puute, jäljittely
Piikkiherne: toivottomuus, luottamuksen menetys
Horkkakatkero: masennus, uskonpuute, epäily
Kattara: epävarmuus omasta elämäntehtävästä
Viherjäsenruoho: epäröinti, valinnan vaikeus
Valkopyökki: väsymys, toipuminen
Oliivi: pitkäaikainen, täydellinen uupumus, kriisi
Metsäköynnös (saksankärhö): uneliaisuus, välinpitämättömyys, haaveilu
Tuoksuköynnöskuusama: todellisuudenpako, menneenkaipuu, koti-ikävä
Koiranruusu: saamattomuus, apatia
Valkea hevoskastanja: sisäinen kiista, ajatusten mylly
Sinappi: synkkyys, selittämätön masennus, elämäntuska
Hevoskastanjannuppu: hitaus, oppimisvaikeudet
Sikuri: omistamishalu, ylihuolehtivaisuus
Rautayrtti: mielipiteitten jäykkyys, fanatismi, idealismi
Viiniköynnös: itsevarmuus, määräämishalu, tunteettomuus
Kalliopuron vesi: alistuminen, marttyyrimaisuus, täydellisyyden kaipuu
Pyökki: suvaitsemattomuus, arvostelevaisuus, pikkutarkkuus
Rohtosappi: palveluhalu, miellyttämisen halu, (liika) lempeys
Saksanpähkinä: elämänmuutokset, muutoksen pelko
Maarianverijuuri: (liika) iloisuus, todellisuuden kätkeminen
Orjanlaakeri: kateus, mustasukkaisuus, viha
Kanerva: huomiontarve, itsesääli, yksinäisyyden pelko
Jättiläispalsami: kärsimättömyys, ärtyisyys, ylitehokkuus
Vesiorvokki (vesisulka): eristäytyminen, ylemmyydentunne
Tammi: (liika) tunnollisuus ja vastuuntunto
Mänty: itsesyytös, ylinöyryys
Jalava: riittämättömyyden tunne
Kastanja: epätoivo, hylätyksi tulemisen tunne
Lehtikuusi: itseluottamuksen puute, epäonnistumisen pelko
Sarjatähdikki: sokki, hätä, suuri suru
Paratiisiomena: epäpuhtauden tunne
Itkupaju: katkeroituminen, kauna
Artikkeli: Provita Oy:n luontaistuotealan ammatillinen koulutus. Luonnonmukaisen terveydenhoidon kurssi (Lääkintäjärjestelmät. FM Marketta Hoogesteger. Ravitsemusterapeutti, MMM Marja Ruuti. 2016).