Lauantaina oli hienot valot - pitkästä aikaa. Lähdin aamulla kohti Hästholmenia ajatuksena mennä kumiveneilemään sulalle. Matkan keskeytti havaitsemani tilhiparvi, jonka parissa menikin sitten lähes koko päivä ja vielä sunnuntainakin useampi tunti. Jätin tällä kertaa lyhyet putket laukkuun ja kuvasin vain 500 millisellä. Ja täytyy sanoa, että hienoa jälkeä syntyi sekä lauantain paisteessa että sunnuntain lumimyräkässä.
Tilhet ruokailivat koiranheisinpensaiden marjoilla, jotka olivat syksyn jäljiltä koskemattomina.
Vähän aikaa sitten lintuverkossa käytiin mielenkiintoinen keskustelu aiheesta, tilhien tapa syödä muiden lintujen ulosteita. Silloin taidettiin päätyä selitykseen, että ulosteissa on paljon energiaa ja ehkä tilhen elimistö voi sen hyödyntää. Nyt tarjoan selitykseksi sitä, että "jälkiruaalla" on jokin happojen neutralointiin, ruuansulatukseen tai myrkkyjen käsittelyyn liittyvä apu.
Perustan edellä esittämäni väittämän kahden päivän aikana tapahtuneeseen seurantaan. Koiranheisien marjoissa ruokailevalla tilhiparvella oli selvä rytmi. Tilhiparven lyhyttä ruokailua marjatertuilla seurasi aina lento läheisen ruokintapaikan puihin nauttimaan lintujen ulosteita. Yksittäinen tilhi saattoi syödä kerrallaan vain aivan muutaman marjan ennen ulosteateriaa. Toki suurin osa tilhien ajasta kului lepoon. Joka tapauksessa rytmi lyhyt ruokailu marjoilla ja sitten siirtyminen ulosteisiin oli niin säännöllinen, että asioilla oli pakko olla joku yhteys. Kirjallisuuden mukaan heisipuun marjat ovat hyvin hapokkaita ja ainakin ihmisille lievästi myrkyllisiä.
On Saturday was sunshine - after a long cloudy period. I was lucky to find a flock of Waxwings at a good place for photographing. I worked with Waxwings almost whole Saturday and yet several hours on Sunday. This time I left my short lenses into bag and shot only with 500 millimeter lenses. Have to say that results were excellent both days, at sunshine on Saturday and at heavy snowstorm on Sunday. Waxwings berries of Guelder Rose bushes.