Avomaankurkku
Kurkku (Cucumis sativus) on kurkkujen (Cucumis) sukuun kuuluva yleisesti viljelty yksivuotinen ruohovartinen vihanneskasvi. Sen juuret viihtyvät lähellä maanpintaa ja leviävät laajalle. Kasvutapa on köynnösmäinen ja lehtihangoista kasvaa kärhiä, joiden avulla kasvi pystyy kiipeämään. Siitä käytetään hyväksi sen hedelmä, joka kasvitieteellisesti on pohjusmarja.
Kurkun alkuperä
Kurkku on peräisin Aasiasta, tarkemmin määritellen todennäköisesti Himalajan vuoristosta, mutta sen villimuoto kasvaa harvinaisena myös Intian eteläosissa. Mahdollisesti se on otettu viljelykseen kummallakin alueella toisistaan riippumatta. Ensimmäiset tiedot kurkun käyttämisestä ravintona on ajoitettu noin 5000 eaa. Roomalaiset ja kreikkalaiset toivat kurkun jo antiikin aikana Eurooppaan, missä sitä pidettiin suuressa arvossa jo silloin. Tiedetään, että ainakin jo 3000 vuotta sitten Intiassa viljeltiin kurkkua, Egyptissä kurkku tunnettiin israelilaisten ollessa siellä orjuudessa ja Rooman keisari Tiberius oli niin mieltynyt kurkkuun, että halusi sitä päivällispöytäänsä ympäri vuoden.
Nykyään avomaankurkun suurimpia tuottajamaita ovat Kiina, Intia ja Turkki. Euroopassa merkittävimmät tuottajat ovat Italia, Ranska, Hollanti, Belgia Unkari, Romania Puola ja Saksa.
Viljely
Avomaankurkku on kasvihuonekurkkua lyhyempi ja ulkokuoreltaan rosoisempi. Nimensä mukaisesti sitä kasvatetaan avomaalla, mutta nykyään myös avomaankurkun kasvihuoneviljely on yleistymässä. Kasvihuoneviljely takaa tasaisemman laadun. Avomaankurkkua on tarjolla heinä-syyskuussa.
Käyttö ja säilytys
Parhaimmat kurkut ovat 5-15 cm mittaisia, vihreitä ja napakoita. Keltaiset ja pulleat kurkut ovat ylikypsiä. Avomaankurkkua käytetään pääasiassa säilöntään, suolakurkuiksi ja erilaisiksi pikkelseiksi. Tuore avomaankurkku on kuitenkin hyvää myös tavallisen kurkun tapaan käytettynä.
Avomaankurkusta on olemassa myös sileäkuorinen valkoinen muunnos. Valkean kurkun hedelmäliha on vihreää miedomman ja makeamman makuista. Valkoista kurkkua näkyy myynnissä vain harvoin.
Avomaankurkku säilyy parhaiten +10 - +14 asteessa. Avomaankurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten vieressä.
Ravintoarvot / 100 g
|
Ravintotekijä |
Pitoisuus |
Yksikkö |
|
11 (46) |
kcal (kJ) |
|
|
1.4 |
g |
|
|
0.1 |
g |
|
|
0.6 |
g |
|
|
1.4 |
g |
|
|
0.7 |
g |
|
|
7.8 |
mg |
|
|
6.0 |
mg |
|
|
15.3 |
mg |
|
|
240.0 |
mg |
|
|
17.0 |
mg |
|
|
26.0 |
mg |
|
|
35.0 |
mg |
|
|
0.2 |
mg |
|
|
0.2 |
mg |
|
|
1.0 |
µg |
|
|
0.2 |
µg |
|
|
10.0 |
mg |
|
|
11.3 |
µg |
|
|
0 |
µg |
|
|
<0.1 |
mg |
|
|
15.00 |
µg |
|
|
8.0 |
mg |
|
|
9.6 |
µg |
|
|
0.4 |
mg |
|
|
0.09 |
mg |
|
|
0.04 |
mg |
|
|
0 |
µg |
|
|
0.04 |
mg |
|
|
612.3 |
µg |
Lähteet: Fineli.fi, Kotimaiset Kasvikset, Wikipedia
Kuvat: Kotimaiset Kasvikset