Napolilainen nuori mies Giovanni Calabrese päätti vuonna 1911 valita asuinpaikakseen kaikista maailman kaupungeista Porin. Calabrese saapui Italiasta Suomeen yhdessä Pasquale Barbato -nimisen ystävänsä kanssa. Porista nämä rohkeat maailman valloittajat löysivät vaimoikseen satakuntalaiset Fromin siskokset.

Jostain piti elantokin saada ja niinpä ystävykset perustivat Poriin oman toritontin vuonna 1915. He myivät Porin torilla laukkuja, lompakoita, käsineitä ja hattuja. Menekki olin sen verran kovaa, että he avasivat jo seuraavana vuonna oman liikkeen sekä tehtaan Porin Länsipuiston päähän. Porilaiset oppivat nopeasti, mistä päin kaupunkia sai kaupungin parhaat nahkatuotteet.

Laukku Calabresen nykyisen Linnankadun liikehuoneiston seinältä löytyy aivan mahtava kuva, jossa poseeraavat 1920-luvun henkeen vielä Porissa asuneet Giovanni, Aini-vaimo sekä heidän tyttärensä. Vuonna 1932 Calabrese oli muuttanut perheineen Turkuun ja perustanut nimeään kantavan laukkuliikkeen ja -tehtaan osoitteeseen Yliopistonkatu 29 b. Laukkuja valmisti parhaimmillaan 20 työntekijää.

– Kuvassa ovat Giovanni Calabrese Napolista ja vaimonsa Aini omaa sukua From Merikarvialta. Tyttö, joka istuu, on äitini Sylvi Calabrese, josta tuli myöhemmin Casagrande. Sieltä tämän liikkeen nimi tulee. Calabrese on alkujaan tavallinen eteläitalialainen sukunimi, kolmannen polven kauppias, Marina Casagrande, opastaa.

Turkulainen Laukku Calabrese on myynyt laadukkaita merkkilaukkuja, salkkuja, käsineitä sekä sateenvarjoja nyt siis jo 106 vuoden ajan. Marina Casagrande on kasvanut myyntitiskin takana ja työskennellyt liikkeessä jo vuodesta 1966 lähtien. Itse kauppiaassa yhdistyvät italialainen tyyli ja turkulainen kauppiastaito.

– Yliopistonkadun tila paloi toukokuussa 1971, siihen loppui laukkujen valmistus. Seuraava kesä tehtiin kauppaa KOP-kolmiossa, mutta syksystä olimme sitten Kauppiaskatu 11:ssä, yhteensä siis 47 vuotta. Lokakuussa 2018 muutin tähän Linnankadulle, Casagrande tarinoi.

Edelleen Casagrande pujahtaa työpäivän päätteeksi liiketiloista kellarin puolelle, matkalaukkuja korjaamaan. Matkalaukkujen suurin mullistus tapahtui 1970-luvulla, kun niihin keksittiin lisätä pyörät.

– Korjaaminen nostaakin taas päätään, se on myös ekologista. Nuoret saattavat elvyttää perheen vanhan matkalaukun taas henkiin. Ennen matkalaukkuhin myytiin erikseen telineitä, joissa oli pyörät. Nykyään kaikissa laukuissa on pyörät, eikä kaksi pyörää enää riitä, vaan pitää olla neljä pyörää, Casagrande naurahtaa.

Käsilaukkujen designit kiertävät tavallaan kehää. Eri vuosikymmenten klassikkomallit nousevat aina vaan uudestaan.

– Ei tarvitse kuin verrata tuota vanhaa kuvaamme ja katsoa tuonne hyllylle, aika samoja malleja ne ovat. Käsilaukkumme tulevat 97 prosenttisesti Pohjois-Italiasta. Käyn normaalisti pari kertaa vuodessa siellä, sieltä tulee tyyliä ja laatua. He noudattavat myös nykyisiä tiukkoja säädöksiä nahan käsittelyssä, kauppias tietää.

Maailma muuttui Turussakin maaliskuusta 2020 lähtien rajusti. Myös Calabrese joutui sopeutumaan siinä mukana. Matkailu on ollut nyt yli vuoden lähes täysin pannassa, mutta sitkeä kauppias ei silti valita.

– Minun tavarani ovat olleet korona-aikana täysin turhia. Kukaan ei ole matkustanut, myös business-matkailu loppui kun seinään. Ei käyty työpaikoilla, ei ole ollut juhlia, tai tilaisuuksia. Olen nähnyt huonoja ja parempia aikoja, mutta en sitä, että kauppa loppuu kuin seinään. Olen nyt jo toiveikkaampi, mutta en osaa sanoa liikkeen tulevaisuudesta kuitenkaan vielä mitään, Casagrande myöntää.

– Pelastukseni ovat olleet nuo kangasmaskit. Eräs italialainen käsilaukkuja valmistava firma laittoi kuvia maskeista. Ajattelin ensin, että nyt ne raukat ovat ihan seonneita. Niin vaan olen itsekin puolitoista vuotta myynyt kangasmaskeja. Niissä on tasku välissä, jonne saa filterin tai kirurgimaskin. Nämä täyttävät kaikki tiukimmatkin normit, Casagrande tietää.

Heikki Möttönen