Jojobaöljyn hyödyt iholle

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Harva kosmetiikan öljy on niin suosittu ja monikäyttöinen kuin jojobaöljy. Jojobaöljy on kuulunut kosmetiikan rakastetuimpiin öljyihin jo vuosia. Jojobaöljyn suosioon on olemassa hyvät syyt ja niistä syistä kerron sinulle tässä artikkelissa. Mitä jojobaöljy tekee ihollesi ja mihin tuotteisiin se sopii?

Mitä on jojobaöljy?

Jojobaöljyä tuotetaan Simmondsia chinensis pensaan siemenistä. Jojobapensas on kotoisin Etelä- ja Luoteis-Meksikosta sekä Etelä-Kaliforniasta. Jojobaöljy on kemiallisesti määriteltynä nestemäinen vaha, ei varsinaisesti öljy. Jojobaöljy koostuu pääasiassa öljyjen monoestereistä. Jojobaöljyn ainutlaatuinen koostumus selittää sen pitkän säilyvyysajan sekä hyvän lämmönsietokyvyn.

Jojobaöljyn historiaa

Jojoba on kotoisin muinaisilta intiaanien mailta, Pohjois-Amerikasta. Intiaanit ovat perinteisesti käyttäneet jojobaöljyä haavojen hoitoon ja tulehtuneelle iholle. Jojoba löydettiin teollisuuden käyttöön vasta 1970-luvulla. Villinä metsiköissä kasvanut jojoba jalostettiin viljelykasviksi ja siitä alettiin valmistamaan teollisessa mittakaavassa öljyä eri tarkoituksiin mm. biodieseliksi sekä moottori- ja vaihteistoöljyksi. Jojoba todettiin hyvin vakaaksi ja lämpöä kestäväksi öljyksi, joten se sopi hyvin teollisuuden tarpeisiin.

Jojobaöljyllä on monta hyvää ominaisuutta

Jojobaöljy on otettu vastaan kosmetiikan valmistajien keskuudessa suurella innolla. Jojobaöljyssä on nimittäin kaikki kosmetiikan valmistajan toivomat ominaisuudet. Jalostettuna se on väritöntä ja hajutonta öljyä. Jojobaöljyä voi lisätä tuotteeseen värin tai tuoksun siitä kärsimättä. Puhdistamaton jojobaöljy puolestaan on väriltään kauniin kullan keltaista.

Vielä tärkeämpi ominaisuus jojobaöljyssä on sen säilyvyys. Jojobaöljy säilyy noin kaksi vuotta täysin käyttökelpoisena. Sinun ei tarvitse säilyttää jojobaöljyä jääkaapissa, sillä se ei sisällä lainkaan herkästi hapettuvia rasvahappoja. Tämä on suuri etu kosmetiikan valmistajille, sillä hyvin useat kosmetiikan öljyt hapettuvat herkästi.

Kolmas erittäin hyvä ominaisuus jojobaöljyssä on sen lämmönsietokyky. Kosmetiikkaa valmistaessa joudut usein lämmittämään öljyjä. Monet varsinkin kylmäpuristetut öljyt eivät kestä lainkaan lämmittämistä ja siksi ne onkin lisättävä tuotteeseen vasta jäähdyttelyvaiheessa, kun tuote on alle 40 asteista. Jojobaöljyssä tätä ongelmaa ei ole. Voit kuumentaa puhdistettua jojobaöljyä jopa 188 asteeseen ja pitää siinä lämpötilassa jopa 96 tuntia ilman että jojobaöljyn rakenne muuttuu. Toki sinun ei koskaan tarvitse kuumentaa kosmetiikan öljyjä näin pitkään ja näin kuumaksi. Jos kuitenkin kaipaat todella lämmönkestävää öljyä, jojobaöljy on yksi parhaista.

Jos olet hankkinut puhdistamatonta, kullankeltaista jojobaöljyä, se ei kestä yhtä hyvin kuumentamista. Puhdistamattomassa jojobaöljyssä on suuri määrä antioksidantteja, jotka tuhoutuvat korkeissa lämpötiloissa. Itse öljyn rakenne ei kuitenkaan muutu. Puhdistamatonkin jojobaöljy kestää silti todella hyvin kuumentamista. Voit huoletta lisätä sen emulsion valmistuksessa kuumennettavaan öljyfaasiin tai sulattaa yhdessä kasvivoiden, vahojen ja muiden öljyjen kanssa.

Jojobaöljyn rasvahappoprofiili

Jojobaöljy on hyvin erikoinen öljy rasvahappoprofiililtaan. Se ei ole öljy lainkaan vaan nestemäinen vaha. Jojobaöljy sisältää rasvahappoja, joita ei juuri muista öljyistä löydy. Jojobaöljyssä on jonkin verran myös tavanomaisille öljyille tyypillisiä rasvahappoja mukana.

Kosmetiikassa jojobaöljyä ei kannata käyttää yksinään juuri sen erityisen rasvahappoprofiilin vuoksi. Suosittelen täydentämään valmistamasi tuotteen rasvahappoja muilla kasviöljyillä kuten safloriöljyllä, hamppuöljyllä tai arganöljyllä. Nämä ovat vain esimerkkejä. Voit valita satoja muitakin öljyjä jojobaöljyn kanssa samaan tuotteeseen. Muissa kasviöljyissä on runsaasti jojobaöljystä puuttuvia, iholle hyödyllisiä linolihappoja, alfalinoleenihappoja sekä palmitiinihappoa.

Jojobaöljyn päärasvahappo on gandoleiinihappo, joka on tyydyttämätön rasvahappo. Gandoleiinihappoa esiintyy pääasiassa kaloissa (kalanmaksaöljy) mutta ei muissa kasviöljyissä. Gandoleiinihappo on yksi eikoseenihapon muoto.

Jojobaöljyn pääasialliset rasvahapot

Gadoleiinihappo 65-80% (eikoseenihappo)
Erukahappo 10-20%
Öljyhappo 5-15%

Nämä rasvahapot esiintyvät jojobaöljyssä monoestereinä. Esterimuoto tekee jojobaöljystä vahan kaltaisen tuotteen.

Jojobaöljyn edut ihonhoidossa

Jojobaöljy on suosittua ihonhoidollisten ominaisuuksiensa vuoksi. Jojobaöljyllä on todella monia erinomaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi sinun kannattaa ehdottomasti kokeilla sitä omalla ihollasi.

Jojobaöljy auttaa öljyliukoisia aktiiviaineita tunkeutumaan ihoon

Minusta ehdottomasti paras ominaisuus jojobaöljyssä on sen kyky tunkeutua syvälle ihoon. Iho on erittäin tiivis eikä sitä ole lainkaan helppo läpäistä. Vain harvat aineet voivat tunkeutua ihon läpi. Sitä ei jojobaöljykään tee mutta se pystyy tunkeutumaan syvemmälle kuin moni muu öljy. Samalla jojobaöljy vie mukanaan ihoon rasvaliukoisia aktiiviaineita.

Jojobaöljy auttaa hallitsemaan ihon talintuotantoa

Jojobaöljyn rakenne muistuttaa hyvin pitkälle ihon talin rakennetta. Vaikka kemiallisesti se onkin hyvin erilainen aine kuin tali, sen rakenne kuitenkin muistuttaa hyvin läheisesti talia. Iho reagoi jojobaöljyyn kuin se olisi sen omaa talia ja vähentää talintuotantoa. Jos ihosi on helposti rasvoittuva tai kärsit tukkeutuneista huokosista, jojobaöljy on sinulle hyvä valinta kosmetiikan öljyksi.

Jojobaöljy ei tuki huokosia

Jojobaöljy imeytyy nopeasti ihoon eikä jää tukkimaan huokosia. Jojobaöljy on hyvin pienimolekyylinen öljy. Iho ottaa sen hyvin vastaan. Koska se on luonnollisen tuntuista kuin tali, iho hyväksyy sen paremmin kuin muut öljyt. Jojobaöljy sopiikin mainiosti epäpuhtaan ja akneihon hoitoon.

Jojobaöljy allergisoi vain hyvin harvoin

Tietysti kaikelle voi olla allerginen. Jojobaöljy kuitenkin on yksi vähiten ihoa ärsyttävistä öljyistä. Siksi sitä kannattaa suosia herkälle iholle suunnatuissa tuotteissa.

Jojobaöljy auttaa ihon kosteuttamisessa

Mikään öljy ei varsinaisesti kosteuta, sillä öljyissä ei ole vettä. Öljyt kuitenkin auttavat ihoa kosteuden säilyttämisessä. Jojobaöljyn vahamainen luonne tekee suojaavan kalvon ihon pinnalle. Näin transepidermaalinen vedenhukka vähenee eli iho ei haihduta kosteutta niin helposti.

Jojobaöljy ravitsee ihoa

Jos käytät puhdistamatonta jojobaöljyä, saat kaiken muun hyvän lisäksi myös paljon ravinteita ihollesi. Puhdistamaton, kullankeltainen jojobaöljy sisältää runsaasti E- ja B-vitamiineja sekä antioksidantteja. Lisäksi jojobaöljyssä on runsaasti mineraaleja kuten sinkkiä, kromia ja kuparia. Kylmäpuristettu, puhdistamaton jojobaöljy sisältää kaikkia näitä ravinteita. Jos käytät puhdistettua jojobaöljyä, voit helposti lisätä antioksidantteja tuotteeseen käyttämällä antioksidanttipitoisia erikoisöljyjä.

Jojobaöljy ei tunnu rasvaiselta iholla

Jos etsit kevyen tuntuista öljyä, joka ei tunnu rasvaiselta, jojobaöljy on sinulle hyvä vaihtoehto. Jojobaöljy jättää ihon pinnan miellyttävän silkkimäiseksi. Se imeytyy nopeasti eikä jätä rasvaista tuntua iholle.

Jojobaöljy on antimikrobinen

Kuten alussa totesin, jojobaöljy on intiaanien vanha lääke, joka parantaa haavaumia iholla. Jojobaöljy on luonnostaan antimikrobinen aine, joka karkottaa bakteereja ja muita taudinaiheuttajia. Vaikka sinulla ei olisikaan haavaumia iholla, antimikrobisuus on hyvä asia terveellekin iholle. Antimikrobisuus näkyy myös siinä, että jojobaöljy ja siitä valmistetut tuotteet säilyvät erittäin hyvin. Toki sinun pitää lisätä vettä sisältäviin tuotteisiin silti säilöntäainetta.

Miten jojobaöljyä käytetään kosmetiikassa?

Jojobaöljy sopii erittäin hyvin öljyseerumeihin, sillä se imeytyy hyvin ja vie tuotteen muut aktiiviaineet syvälle ihoon. Sinun kannattaa yhdistää jojobaöljy muihin kasviöljyihin, sillä jojobaöljy ei sisällä kaikkia ihon tarvitsemia rasvahappoja. Käytä öljyseerumiin jojobaöljyä esimerkiksi noin 10% ja loput muita öljyjä ihotyyppisi mukaan.

Jos valmistat itse kosmetiikkaa, voit käyttää jojobaöljyä voiteiden valmistukseen. Yhdistä jojobaöljy muiden öljyjen ja kasvivoiden kanssa ja valmista hyvin imeytyvä vedetön voide. Jojobaöljy keventää joskus raskaan tuntuisia vedettömiä öljyjä. Vedettömät öljyt eivät tunnu niin rasvaisilta, jos käytät 10-15% jojobaöljyä voiteessa.

Emulsiovoiteissa jojobaöljy yhdistetään öljyfaasiin muiden kuumennusta kestävien öljyjen kanssa. Jojobaöljy auttaa tuotteessa olevia aktiiviaineita imeytymään syvemmälle ihoon. Erityisen hyvä jojobaöljy on rasvaisen ja epäpuhtaan ihon tuotteissa.

Jojobaöljyä voi hyvin käyttää myös maserointiin eli öljyuutosten valmistamiseen. Tosin jojobaöljy on aika arvokas öljy, joten käytä sitä öljyuutoksiin vain erityisissä tilanteissa esimerkiksi tosi arvokkaiden kasvinosien maserointiin. Maseroidun jojobaöljyn hyvä puoli on se, että se kestää tosi pitkään toisin kuin linolihappopitoiset öljyuutokset (auringonkukka, hamppu ja saflori). Voit käyttää jojobaöljystä valmistamaasi öljyuutostasi jopa parin vuoden päästä.

Oletko sinä jo kokeillut jojobaöljyä? Kerro, mitä pidit siitä!

Kirjoitan omaan Helenatur blogiini kosmetiikan raaka-aineista ja valmistuksesta. Minua kiehtoo luonnollinen, myrkytön kosmetiikka. Haluan auttaa kosmetiikan valmistajia ja valmiin kosmetiikan ostajia valitsemaan iholleen ihon omaa toimintaa tukevia, turvallisia ja hellävaraisia ainesosia.

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“www.helenatur.com

Arganöljy eli arganiaöljy (Argania Spinosa)

Alkaen €3,85

Arvio 4.92 5:stä perustuen 13 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Jojobaöljy (Simmondsia Chinensis Seed Oil)

Alkaen €2,15

Arvio 4.77 5:stä perustuen 31 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Dekantterilasi

Alkaen €4,90

Arvio 4.80 5:stä perustuen 10 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista

Kosmetiikan allergeenit; 26 allergisoivaa tuoksuyhdistettä

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Olet varmasti tutustunut kosmetiikkapakkauksissa oleviin INCI-listoihin. INCI tulee sanoista ”International Nomenclature of Cosmetic Ingredients” eli suomennettuna “Kosmeettisten ainesosien kansainvälinen nimikkeistö”. INCI-lista on yhtä kuin tuotteen ainesosaluettelo. Se on pakollinen kaikissa EU:n alueella myytävissä kosmeettisissa tuotteissa. EU:n kosmetiikkasäädökset edellyttävät että varsinaisten ainesosien lisäksi INCI-listan loppuun on merkittävä tuotteessa olevat, erityisen allergisoivat yhdisteet. Kerron tässä artikkelissani hieman tarkemmin näistä allergeeneista, mitä ne ovat ja pitäisikö myös kotikosmetiikkaa valmistavan olla niistä huolissaan?

26 kosmetiikan allergisoivaa hajustetta

Kosmetiikassa käytetään tuhansia eri yhdisteitä. Kaikille niistä voi olla allerginen. Esimerkiksi tämän takia kosmetiikkapakkauksissa tulee aina olla INCI-lista eli täydellinen luettelo käytetyistä raaka-aineista. Jos tiedät olevasi allerginen jollekin kosmetiikan ainesosalle, sinun kannattaa aina tarkistaa INCI-listasta, sisältääkö kyseinen tuote sinulle haitallista ainetta.

Eniten allergisia reaktioita aiheuttava ryhmä on hajusteet. Hajusteet voi edelleen merkitä tuotteen INCI-listaan nimellä Aroma tai Parfum tai eteeriset öljyt omalla INCI-nimellään. Aroman tai parfumin ainesosia ei tarvitse eritellä vaikka Aroma ja parfum saattavat sisältää kymmeniä eri tuoksukomponentteja. Jos käytetyissä tuoksuissa ei ole mukana allergisoivia yhdisteitä, niitä ei tarvitse eritellä INCI-listaan.

Allergisoivat tuoksukomponentit tulee eritellä INCI-listan lopussa

Jos näissä tuoksukomponenteissa on kosmetiikkalainsäädännön nimeämiä yleisiä allergeeneja (26 allergeenin lista), on ne ilmoitettava INCI-listan lopussa erikseen. EU on määritellyt 26 kosmetiikassa esiintyvää hajustetta, jotka tutkimusten mukaan aiheuttavat eniten allergisia reaktioita. Nämä ainesosat ovat sellaisia, että niitä ei välttämättä pysty INCI-listasta löytämään INCI-nimen perusteella. Usein ne esiintyvät osana luonnollisia kasviyhdisteitä kuten eteerisiä öljyjä. Toki samoja yhdisteitä voi olla kosmetiikassa myös synteettisenä. Sekä luonnolliset yhdisteet että synteettiset yhdisteet aiheuttavat herkistymistä ja ne kaikki pitää ilmoittaa samalla tavoin.

Alla olevassa luettelossa ovat ne 26 allergisoivaa yhdistettä, jotka tulee ilmoittaa EU:n kosmetiikkalainsäädännön mukaan tuotteen INCI-listassa jos

tuote sisältää kyseistä yhdistettä yli 0,01% kuten pois pestävät tuotteet kuten shampoot ja pesuaineet tai
0,001% (iholle jätettävät tuotteet kuten voiteet, kasvovedet, deodorantit yms.

1. Alpha-Isomethyl ionone

Synteettisesti valmistettu tuoksukomponentti, jota esiintyy myös luonnossa. Alpha Isomethyl iononea käytetään mm. iiriksen ja orvokin tuoksujen luomiseen.

2. Amyl cinnamal

Synteettinen kukkaistuoksu joka viittaa jasmiiniin. Amyl Cinnamalia esiintyy jonkin verran myös luonnossa mutta kosmetiikassa käytetään pääosin synteettistä valmistetta.

3. Amylcinnamyl alcohol

Hyvin yleinen, synteettinen kukkaistuoksu. Amylcinnamyl alcoholia käytetään mm. Kölnin vedessä. Se on raikas, puhdas kukkaistuoksu joka on suosittu saippuoiden, hiustenhoitotuotteiden ja pesuaineiden tuoksuna.

4. Anise alcohol (Anisyl alcohol)

Täysin synteettinen tuoksukomponentti. Anise alcoholia käytetään myös makuaineena.

5. Benzyl alcohol

Benzyl alcohol on luonnossa esiintyvä aine, jota valmistetaan myös synteettisesti. Benzyl alcohol on hyvin monikäyttöinen aine. Se on tuoksu, liuotin sekä säilöntäaine. Benzyl alcoholia käytetään erityisen paljon luonnonkosmetiikassa sen luonnollisen alkuperän vuoksi. Sitä löytyy monesta eteerisestä öljystä kuten jasmiinista, ylang ylangista ja hyasintista. Monet luonnonkosmetiikan säilöntäaineet sisältävät benzyl alcoholia. Sitä saattaa olla lisättynä myös kosmetiikan valmistukseen tarkoitettuihin kasviuutteisiin.

6. Benzyl benzoate

Benzyl benzoate on yleensä synteettisesti valmistettu kosmetiikan tuoksukomponentti ja liuotin. Sitä esiintyy myös luonnollisissa eteerisissä öljyissä kuten Perun balsamissa. Kasveista narsissit, neilikat ja hyasintit sisältävät luontaisesti Benzyl benzoatea. Benzyl benzoate on kukkien tuoksukomponetti, joka vaikuttaa voimakkaasti kukkien ja hyönteisten väliseen viestintään. Siksi sitä käytetään myös hyönteisten torjuntaan. Benzyl benzoate ei kuitenkaan ole myrkyllistä.

7. Benzyl cinnamate

Benzyl cinnamate on tuoksukomponentti. jota esiintyy erityisesti Perun balsamissa ja Tolu balsamissa.

8. Benzyl salicylate

Benzyl salicylatea käytetään kosmetiikassa hajusteiden lisäaineena tai UV-valon absorboijana. Sitä esiintyy luonnossa hyvin useissa kasveissa. Benzyl salicylatea käytetään tuoksusekoituksissa, joissa tavoitellaan neilikan, jasmiinin tai orvokin tuoksuja. Benzyl salicylate on myös tuoksujen kiinnitysaine.

9. Butylphenyl methylpropional

Butylphenyl methylpropional on kielletty EU:ssa 1.3.2022 alkaen sillä sen todettiin olevan yhteydessä hedelmättömyyteen (elänkoe rotilla). Se on hyvin yleinen ja pidetty synteettinen kukkaistuoksu. Nyt tätä kemikaalia ei pitäisi enää esiintyä missään EU alueella.

10. Cinnamal

Cinnamal on tuttu tuoksu. Se antaa kanelille sen ominaisen hajun. Cinnamalia esiintyy kanelin kuoresta saatavassa eteerissä öljyssä. Se on noin 90% cinnamalia. Cinnamal aiheuttaa herkästi kosketusihottumaa.

Cinnamalia käytetään pääasiassa mausteena esimerkiksi jäätelöissä, purukumeissa, makeisissa ja juomissa.

11. Cinnamyl alcohol

Cinnamyl alcohol on synteettisesti valmistettu kemikaali, jota käytetään kosmetiikan tuoksuissa. Sitä esiinttyy luonnossa hyvin vähän. Sillä on hyvin selkeästi erottuva tuoksu, jota kuvaillaan makeaksi balsamiksi, mausteiseksi ja hyasinttimaiseksi.

12. Citral

Citral on erittäin yleinen, luonnollinen tuoksukomponentti, jota esiintyy hyvin monessa eteerisessä öljyssä. Petitgrain, sitruunaruoho, sitruunamelissa, sitruunaverbena, lime, sitruuna ja appelsiini sisältävät citralia. Citral antaa kasveille juuri sen raikkaan sitruunan tuoksun.

13. Citronellol

Citronellol esiintyy useissa suosituissa eteerisissä öljyissä kuten ruusussa, sitruunaruohossa ja geraniumissa. Näissä kasveissa citronellolin osuus on noin 50%. Citronellolia valmistetaan yleisesti synteettisesti, sillä kasveista uuttaminen on kallista. Synteettistä citronellolia esiintyy hyvin monissa kosmeettisissa tuotteissa.

14. Coumarin

Kumariini eli Coumarin on synteettisesti valmistettu tuoksuyhdiste, jota käytetään yhtenä keinotekoisen vanilja-aromin lähteenä. Kumariinia esiintyy luonnossa mm tonkapavuissa sekä kassiakanelissa. Kumariini on kohtalaisen myrkyllinen aine. Sen on todettu olevan maksa- ja munuaistoksinen rotille. Siksi se on myös arvioitu olevan haitallinen myös ihmisille. Suuria määriä kassiakanelia ei pitäisi ravinnoksi käyttää.

15. Eugenol

Eugenoli on neilikkaöljyn pääraaka-aine. Eugonolia tuotetaan tänäkin päivänä luonnollisesta neilikasta. Neilikkaöljy on puuduttava aine, jota käytetään hammaslääketieteessä. Kosmetiikassa neilikkaöljyä käytetään hajuvesiteollisuudessa. Eugenoli on haitallista maksalle. Hajuvesissä eugenoli on yksi ärsyttävimmistä ainesosista.

16. Evernia prunastri (oak moss) extract

Tammisammaluute on luonnollinen yhdiste, jota käytetään tuoksuna sekä vahvistamaan kosmetiikan muita luontaisia tuoksuja. Tammisammaluute on allergeeni mutta ei myrkyllinen yhdiste. Sitä käytetään myös luontaislääkkeenä suolisto-ongelmiin.

17. Evernia furfuracea (tree moss) extract

Jäkäläuute valmistetaan Ranskassa puussa kasvavasta jäkälästä. Sitä käytetään kosmetiikassa tuoksukomponenttina luotaessa puumaisia tuoksuja. Jäkäläuute on ihoa herkistävä allergeeni mutta ei myrkyllinen.

kosmetiikan-ph — Photo by Carolina Heza on Unsplash

18. Farnesol

Farnesol on hyvin yleinen ainesosa monessa eteerisessä öljyssä kuten sitronellassa, nerolissa, sitruunaruohossa, tuberoosissa, ruusussa, myskissä ja perun balsamissa. Farnesolilla on ihoa hoitavia ominaisuuksia. Hajuvesissä sitä käytetään korostamaan makeiden kukkien tuoksua. Farnesol on myös luontainen torjunta-aine punkeille. Sitä on käytetty myös savuketeollisuudessa makuaineena. Farnesol on ihoa herkistävä aine.

19. Geraniol

Geraniol on sitronellaöljyn pääkomponentti. Sitä esiintyy sitronellan lisäksi myös ruusun, palmarosan ja geraniumin eteerisissä öljyissä. Geraniolilla on ruusuinen tuoksu joka on hyvin haluttu hajuvesimaailmassa. Geraniol aiheuttaa ihon herkistymistä.

20. Hexyl cinnamal

Hexyl cinnamalia esiintyy luontaisesti kamomillan eteerisessä öljyssä. Suurin osa hexyl cinnamalista valmistetaan kuitenkin synteettisesti. Se on hajuvesiteollisuuden raaka-aine. Hexyl cinnamal on todettu ihoa herkistäväksi.

21. Hydroxycitronellal

Hydroksicitronellal on synteettinen tuoksu- ja makukomponentti. Sillä on todella monta nimeä, joten voi olla vaikea löytää sitä INCI-listasta. Tässä muutamia:

1-oktanaali
3,7-dimetyyli-7-hydroksi-
3,7-dimetyyli-7-hydroksioktanaali

7-hydroksisitronellali
sitronellalihydraatti
syklosiaemäs
hydroksisitronellaali
laurinal
lily aldehyde
muguet synthetic
oksidihydrositronellaali

Hydroxycitronellal ei esiinny luonnonkosmetiikassa eikä sitä ole luonnollisissa eteerisissä öljyissä. Sen on todettu aiheuttavan ihon herkistymistä kuten punoitusta, paukamia ja kirvelyä.

22. Hydroxyisohexyl 3-cyclohexene carboxaldehyde

Hydroxyisohexyl 3-cyclohexene carboxaldehyde on täysin synteettinen aine, jota pidetään erittäin selkeänä allergeenina. Sen toinen nimi on Layral. Hydroxyisohexyl 3-cyclohexene carboxaldehydea käytetään ainesosana synteettisissä tuoksuissa. Aine on sisällytetty yleisiin laboratorioiden allergiatesteihin.

23. Isoeugenol

Isoeugenol on luonnollinen, eteerisissä öljyissä esiintyvä tuoksuyhdiste. Esimerkiksi ylang ylang eteerisessä öljyssä on isoeugenolia. Isoeugenolia käytetään nestemäisen savun valmistukseen. Nestemäinen savu on makuyhdiste, jolla maustetaan elintarvikkeita savun makuisiksi. Jos et voi syödä savustettuja elintarvikkeita, voi olla että syy löytyy isoeugenolista. Isoeugenol on erityisen allergisoiva yhdiste.

24. Limonene

Limonene on hyvin yleinen tuoksuyhdiste kasvikunnassa. Sitä esiintyy kosmetiikassa sekä synteettisenä että eteeristen öljyjen komponentteina. Limonenea löytyy pääasiassa sitruksista.

Greippi (Citrus paradisii) eteerinen öljy
Sitruuna (Citrus limon) eteerinen öljy
Bitter Orange (Citrus aurantium)
Pomelo (Citrus grandis)
Bergamotti (Citrus bergamia)

Elimistö metaboloi limoneenia ja poistaa limoneenin 24 tunnin kuluessa elimistöstä. Limoneeni on erittäin hyödyllinen iholle. Se tukee ihon terveyttä ja edistää ihon paranemista. Siksi sitä ei kannata vältellä, jos ei suoranaisesti ole limoneenille jo herkistynyt. Muista kuitenkin kohtuullinen annostus sitrusten eteerisiä öljyjä käyttäessäsi.

25. Linalool

Linalool on erittäin yleinen tuoksukomponentti. Moni on jo ehtinyt allergisoitua linaloolille, sillä se on kovin yleinen tuoksuaine kaikissa teknokemian tuotteissa. Linalol rauhoittaa ihon tulehduksia. Se tuoksuu ihanalta. Monet suosituimmista eteerisistä öljyistä sisältävät linaloolia. Muista kuitenkin kohtuus silloin kun käytätä runsaasti linaloolia sisältäviä eteerisiä öljyjä.

Huomattavia määriä linaloolia sisältävät mm.

Neroli, eteerinen öljy
Laventeli, eteerinen öljy
Bergamot (Citrus Bergamia), eteerinen öljy
Minttu, eteerinen öljy
Rosalina, eteerinen öljy
Timjami, eteerinen öljy
Korianterinsiemen, eteerinen öljy
Basilika, eteerinen öljy
Clary Sage (myskisalvia), eteerinen öljy
Ruusu (Rosa damascena) eteerinen öljy

26. Methyl 2-octynoate

Methyl 2-octynoate on täysin synteettinen yhdiste jota käytetään kosmetiikan hajusteena. Tämän lisäksi yhdistettä löytyy biosideista, kiillotusaineista, vahoista, pesuaineista ja puhdistustuotteista. methyl 2-octynoate on allergeeni. Se voi aiheuttaa pitkäaikaisen ihoreaktion. Tämän lisäksi methyl 2-octynoate on hyvin haitallista vesistöille ja vesieliöille.

Luonnolliset tuoksukomponentit ovat turvallisia käyttää kosmetiikassa

Kaikki edellä listatut ainesosat eivät välttämättä ole huonoja valintoja iholle. Vain jotkut meistä ovat allergisoituneet joillekin edellä luetelluista yhdisteistä. Silloin on syytä välttää kyseisen yhdisteen käyttöä. Jos et ole herkistynyt millekään, sinun ei tarvitse vältellä näitä 26 allergeenia.

Muista kuitenkin pitää annostus hyvin kohtuullisena.

Iholle jätettävässä tuotteessa saa olla herkistävää yhdistettä vain 0,001%
poishuuhdeltavassa tuotteessa saa olla herkistävää yhdistettä 0,01%
Iholle (kasvoille) jätettävään tuotteeseen suosittelen käyttämään vain 0,5-1% eteeristä öljyä.
Silmänympärystuotteissa ei suositella lainkaan eteeristä öljyä koska silmän ympärillä iho on hyvin ohutta.

Vaikka nämä aineet ovat allergisoivia, niissä on myös hyviä, ihoa hoitavia ominaisuuksia. Varsinkin luonnolliset eteeriset öljyt voivat olla hyvin terapeuttisia iholle. Eteeristen öljyjen tuoksuilla on suuri vaikutus myös mieleen. Ne tuovat rentoutusta, piristystä, iloa ja rakkautta. Niillä on aromaterapeuttisia vaikutuksia, jotka korostavat kosmetiikan ihoa hoitavaa vaikutusta. Eteeriset öljyt ovat erittäin vahvoja tiivisteitä, joita tulisi käyttää hyvin harkiten. Kohtuullisesti ja oikein käytettynä eteeriset öljyt voivat auttaa meitä pitämään ihostamme hyvää huolta.

Oletko sinä huomannut olevasi allerginen eteerisille öljyille?

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“www.helenatur.com

Kosmetiikan historiaa; kiinalainen kauneudenhoito

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Kosmetiikan historiaa käsittelevässä sarjassa olen kertonut paljon muinaisen Euroopan ja Lähi-Idän alueen ihmisten kauneudenhoidosta. Suuri osa historiallista maailmaa on jäänyt käsittelemättä, nimittäin Kauko-Itä. Tällä kertaa tutustutan teidät kiinalaisen ihonhoidon saloihin. Salaperäinen kiinalainen kulttuuri on saanut rauhassa kehittyä vuosituhansia. Kiinassa tavat ja estetiikka ovat näihin päiviin asti kehittyneet hyvin omintakeisella tyylillä. Tulet huomaamaan, miten jo tuhansia vuosia sitten kiinalaiset oivalsivat asioita, jotka vasta nyt on ymmärretty länsimaissa. Siksi kiinalainen kauneudenhoito onkin niin kiehtova aihe.

kiinalainen-kauneudenhoito — Photo by Cherrydeck on Unsplash

Kiinan dynastiat

Kiinassa historia jakautuu hallitsijoiden valtakausiin eli dynastioihin. Jotta pystyt seuraamaan kiinalaista historiaa, sinun ei tarvitse tietää kaikkia dynastioita. Kiinan luotettava historia alkaa Xia-dynastiasta noin 2100-1600 eaa. Sitä ennen hallinneet keisarit on tulkittu taruolennoiksi ja jumaluuksiksi, joiden todenperäisyydestä ei ole takeita.

Xia-dynastiaa edelsi kausi, jota kutsutaan kolmen hallitsijan ja viiden keisarin kaudeksi. Tuona aikana hallitsi Kiinaa ns. Keltainen Keisari, Huangdi, joka on samalla kiinalaisessa uskonnossa jumaluus ja yksi legendaarisista kiinalaisista hallitsijoista. Kiinalaisen lääketieteen ja samalla kiinalaisen kauneudenhoidon juuret kerrotaan olevan peräisin juuri tuolta ajalta. Keltaista Keisaria ei nykyisin pidetä historiallisena henkilönä mutta myyteissä hän elää vahvasti.

Kiinalainen ihon- ja kauneudenhoito on aina pohjautunut kiinalaiseen lääketieteeseen

Vanhoista kiinalaisista kosmeettisista resepteistä on säilynyt jälkipolville erittäin hyvin tietoa. Koska kauneudenhoito katsottiin lääketieteeksi, kaikki kirjattiin samoihin kirjoihin kuin vanha kiinalainen lääketiede. Siellä nämä reseptit ovat vieläkin ihmisten saatavilla.

Kiinalainen lääketiede kattaa kaikki elämän alueet, myös kauneudenhoidon. Kiinalaisen kauneudenhoidon kulmakivi on aina ollut hyvä terveys. Kuulas iho on kauniin olemuksen perusta. Kiinalainen kauneudenhoito perustui hyvin kuulaaseen ihoon, jota korostettiin kaikin mahdollisin tavoin. Sama tavoite on myös nykyisin niin suositussa korealaisessa kauneudenhoitorutiinissa.

Kiinalaiset ymmärsivät jo tuhansia vuosia sitten, että kaunis iho saavutetaan vain vaalimalla terveyttä. Hyvän verenkierron ylläpito toi poskille kaunista punaa, jota vielä korostettiin meikeillä. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ihomme on sisäisen energian peili. Kauneus tulee ihmiseen kun

Qi virtaa harmonisesti ja esteettömästi meridiaaneissa
Veremme on hyvälaatuista ja sitä on riittävästi
Yin on riittävä ja tasapainossa (esimerkiksi mineraalivarastomme)
Shen eli henki on rauhallinen ja seesteinen

Kiinalaisen lääketieteen mukaan, kun edellä mainitut tekijät ovat kunnossa, tuloksena on säteilevä, kuulas ja hyvin kosteutettu, rypytön iho. Heti kun jokin näistä asiaoista on epätasapainossa, ihomme muuttuu sameaksi ja menettää kimmoisuutensa. Ensimmäiset rypyt ilmaantuvat juuri tästä syystä, tietää kiinalainen viisaus.

Kiinalaiseen kauneudenhoitoon kuuluivat aina lääkeyrtit

Kiinalainen lääketiede on tuhansia vuosia vanha. Ei ole tiedossa, miten kiinalainen lääketiede on kehittynyt niin pitkälle. Ilmeisesti kiinalaiset ovat yksinkertaisesti olleet aina hyvin kiinnostuneita terveydestään ja siksi kehittäneet myöskin lääketiedettä. Ihonhoito ja kauneus ovat olennainen osa kiinalaista lääketiedettä. Kiinalaiset parantajat loivat salaisia teereseptejä ja yrttivoiteita, joita he kilvan tarjosivat keisarinnoille ja hovin naisille nuorekkaan ulkonäön säilyttämiseksi.

Kiinalainen ylhäisö käytti kauneudenhoitoonsa esimerkiksi helmiä. Tang-dynastian keisarinnan Wu Zetianin kerrotaan olleen todella kaunis nainen, jolla oli virheetön iho. Hän oli ainoa nainen, joka on hallinnut Kiinaa itsenäisesti. Hänen salaisuutensa oli munanvalkuaisista ja jauhetuista helmistä valmistettu tahna, jota hän valeli joka ilta kasvoilleen. Helmistä ja munanvalkuaisesta valmistettu tahna sisältää paljon iholle arvokkaita mineraaleja ja aminohappoja sekä vitamiineja.

Vanhoja kiinalaisia kauneusrutiineita käytetään yhä kaikkialla maailmassa

Kiinalainen kauneudenhoitoperinne ei ole tuhansien vuosienkaan jälkeen kuollut. Se jatkaa voittokulkuaan nykyaikaisissa ihonhoitorutiineissa. Seuraavaksi esittelen sinulle muutamia perinteisiä kiinalaisia tapoja hoitaa kauneutta. Huomaat että suurin osa niistä on vieläkin käytössä. Paljon kiinalaisia kauneudenhoitomenetelmiä on vielä tutkimatta. Niistä voi löytyä valtavasti käyttökelpoisia ideoita tulevaisuuden kosmetiikkaan.

Gua-sha on ikivanha kiinalainen kauneusrutiini

Kiinan keisarinnat ja hovinaiset tunsivat hyvin gua-sha perinteen. Gua-sha on menetelmä, jossa käytetään jadesta valmistettua rullaa, jolla kevyesti rullataan kasvoja tietyn rutiinin mukaisesti.

Gua-sha vaikuttaa erityisesti lymfakiertoon, poistaa turvotusta ja parantaa ihon verenkiertoa. Kiinassa gua-sha tehtiin aina aidoilla jaderullilla. Jaden uskottiin olevan ainoa kivilaatu, joka pystyy ylläpitämään ihon hyvinvointia. Nykyisin jaderullat ovat todella suosittuja ihonhoidossa. Ikivanhat kiinalaiset opit toimivat myös nykypäivässä. Netistä löydät paljon ohjeita ja videoita, miten jaderullaus oikeaoppisesti tehdään.

Tremella sienet

Tällä hetkellä sienet ovat varsin trendikkäitä kosmetiikan raaka-aineena. Tremellan eli valkohytykkäsienen kosteuttavaa tehoa verrataan jopa hyaluronihappoon. Tremella on ikivanha kiinalainen kauneustuote, joka sisältää antioksidantteja ja D-vitamiinia. Kiinalaiset käyttivät tremellaa myös sisäisesti mutta nykyisin länsimainen kosmetiikka tarjoaa sitä erilaisissa seerumeissa ja voiteissa ulkoisesti käytettäväksi. Tremella sisältää ainutlaatuisia polysakkarideja, jotka toimivat ihoa rauhoittavasti torjuen ikääntymisen merkkejä. Tremella myös suojaa ihoa auringon UV-säteiden haitallisilta vaikutuksilta (se ei kuitenkaan suojaa ihoa palamiselta eli ei ole varsinainen aurinkosuoja). Etenkin kuiva, pintakuiva ja kosteusköyhä iho hyötyy tremellasta.

Vihreä tee ja muut eri teelaadut olivat osa kiinalaisten naisten kauneudenhoitoa

Mikä muu tuote olisi niin kiinalainen kuin kaikkien meidän rakastama vihreä tee. Vihreä tee on tunnettu jo pitkään länsimaissa erittäin antioksidanttipitoisena kosmetiikan raaka-aineena. Vihreää teetä löytyy useista kosmetiikkasarjoista sen uskomattomien ominaisuuksiensa vuoksi. Vihreä tee supistaa huokosia ja kirkastaa ja rauhoittaa ihoa. Kiinalaiset tiesivät hyvin teen parantavat ja kaunistavat vaikutukset ja siksipä sitä käytettiin yleisesti myös kauneudenhoidossa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Vihreä tee tunnetaan ympäri maailmaa yhtenä parhaimmista ikääntymistä estävistä juomista.

Gojimarjatee

Gojimarjatee on puolestaan melko tuntematon maailmalla. Jotkut ovat varmasti syöneet pieniä, punaisia, kuivattuja gojimarjoja välipalana. Niiden maku on hapan ja makea. Ne sisältävät erityisen runsaasti antioksidantteja ja hyödyllisiä kasvikemikaaleja kuten karotenoideja, polysakkarideja, sinkkiä, C-vitamiinia sekä aminohappoja. Kiinalaiset ovat käyttäneet perinteisesti gojin lehtiä teen valmistukseen. Nykyisin marjat ovat suositumpia teen ainesosia. Gojimarjatee on hyvin herkullisen makuista ja samalla erittäin terveellistä. Gojimarjoista valmistetaan nykyisinkin kosmetiikkaa.

Gojimarjauute kosteuttaa ihoa.
Gojimarjojen antioksidantit taistelevat ikääntymisen merkkejä vastaan.
Gojimarjat sisältävät lukuisia vitamiineja ja mineraaleja, jotka hoitavat ihoa.
Gojimarjat tasoittavat ihon väriä ja tekevät ihosta kuulaamman
Gojimarjauute stimuloi ihon omaa kollageenintuotantoa
Gojimarjat auttavat aknen hoidossa

Riisivesi kuului aivan tavallisten kiinalaisten naisten kauneusrutiineihin

Oletko koskaan kuullut riisivedestä? Riisivettä käytetään aasialaisessa kauneudenhoidossa varsin yleisesti. Riisivesi on hyvin yksinkertaista valmistaa.

Tarvitset vain 5 desiä vettä ja yhden desin keittämätöntä riisiä (mieluiten luomuviljeltyä).

Pese ensin riisi ja kaada se tölkkiin.
Mittaa tölkkiin 5 desiä raikasta vettä ja sulje tölkki kevyesti.
Jätä tölkki huoneen lämpöön 6-12 tunniksi.
Siivilöi riisit pois vedestä ja käytä vesi kasvojen tai hiusten pesuun.
Riisin voit keittää ateriaksi.

Tällaista riisivettä käytettiin muinoin Kiinassa aivan yleisesti kauneudenhoitoon. Heidän mielestään riisin tärkkelys, proteiinit sekä vitamiinit hoitavat ihoa. Riisivesi kirkastaa ihoa ja rauhoittaa sitä. Jos ihosi on ärtynyt esimerkiksi liian pesevien puhdistusaineiden takia, riisivesi auttaa. Kiinassa riisivesi oli suosiossa koska se sai ihon näyttämään vaaleammalta.

Riisivesi auttaa rauhoittamaan ekseemaihoa. Se on tarpeeksi hellävarainen ja neutraali tuote ihottumien hoitoon. Kokeile valella riisivettä myös auringon polttamalle iholle. Riisivesi sopii hyvin hiushuuhteeksi.

Kiinalaiset kylpypavut

Muinaisessa kiinassa ei tunnettu saippuaa. Peseytymiseen käytettiin aivan saippuan näköisiä tankoja, jotka olivat valmistettu lääkeyrteistä, jauhetuista soijapavuista sekä erilaisista tuoksuista. Tuoksuina käytettiin tietysti eteerisiä öljyjä ja hydrolaatteja. Kylpypavuissa oli kymmeniä eri ainesosia. Soijajauho oli hyvin suosittu ainesosa, sillä sen tiedettiin sisältävän estrogeenin kaltaista ainetta, joka on hyväksi naisille. Kylpypapuihin lisättiin myös sian haimasta saatua uutetta. Uute teki tuotteesta saippuan kaltaista.

Kylpypavut muuttuivat pikkuhiljaa saippuaksi. Soijapavut korvattiin kasvien tuhkalla ja tuotteeseen lisättiin sian rasvaa. Tuote puristettiin tangoiksi ja näin saatiin saippuaa. Muinainen kiinalainen saippua oli hellävaraista iholle. Se ei pessyt ihon omaa talia pois vaan jätti ihon kosteutetun tuntuiseksi.

Kiinalaisessa kosmetiikassa käytettiin runsaasti kukkia

Kukat olivat kiinalaisessa kosmetiikassa tärkeitä. Kiinalaisien uskomusten mukaan värien käyttö lisäsi luontaista väriä ja hehkua myös kasvoille. Tämä tarkoitti sitä, että veren uskottiin kiertävän paremmin, jos kasvot puuteroitiin roosan värisiksi. Erilaisia kukkia käytettiin runsaasti puuterien ja kasvovärien valmistukseen. Kasvoväreistä tärkein oli punainen puuteri. Kiinassa tapana oli puuteroida koko kasvot ruusunpunaisiksi, sillä se kertoi nuoruuden hehkusta ja terveydestä. Kasvoille maalattiin usein myös kuvioita kuten kyyneleitä silmien alle tai otsaan erityinen otsamaalaus.

Kasvomaalaukset olivat Kiinassa joskus varsin hurjia. Kerrotaan, että eräs muinainen Kiinan keisarinna oli kompastunut ja lyönyt kasvonsa rikkinäiseen lasiin. Hän sai kummallekin puolelle kasvoja puolikuun muotoiset haavat. Hovissa alettiin myötätunnosta matkia keisarinnaa. Kohta kaikilla hovin naisilla oli punaisella maalattu puolikuu kummallakin ohimolla. Trendistä tuli suosittu ja naiset lisäsivätkin kasvoihin useita punaisia viivoja tehostaakseen vaikutelmaa. Outo muotioikku jatkui maassa satoja vuosia.

Tärkein meikattava osa kiinalaiskaunottarien kasvoissa olivat kulmakarvat. Kulmakarvojen muotoa vaihdeltiin muodin ja dynastian mukaan. Usein naisilla ei ollut lainkaan omia kulmakarvoja vaan ne piirrettiin iholle haluttuun kohtaan ja halutun muotoisiksi.

Kiinalaiset silmät ovat sirot ja kauniit. Niitä korostettiin hieman mutta ei liikaa. Oikein muotoillut kulmakarvat olivat tärkeämmät kuin silmät.

Suuta korostettiin kirkkaan punaisella kukkavärillä. Suun ei kuitenkaan sopinut olla suuri. Vain ylähuuli maalattiin kokonaan. Alahuulesta maalattiin vain keskiosa. Näin saatiin aikaiseksi siro ja hillitty vaikutelma.

Kukista valmistettiin tietysti runsaasti erilaisia eteerisiä öljyjä sekä hydrolaatteja. Niitä käytettiin hajuvesinä ja kasvovesinä kuten nykyisessäkin luonnonkosmetiikassa on tapana.

Lyijy ja elohopea kuuluivat myös kiinalaiseen kauneudenhoitoon

Kuten kaikissa kulttuureissa, myös Kiinassa kauneutta tavoiteltiin myrkyllisten aineiden avulla. Kiinalaiset olivat oppineita ja hyvin tietoisia siitä, että elohopea ja lyijy olivat erittäin vaarallisia terveydelle. Näillä aineilla oli kuitenkin uskomattoman nopea ja tehokas vaikutus ihon väriin. Lyijyn ja elohopean yhdistelmä aiheutti melanosyyttien kuoleman. Näin iho jäi kalpeaksi eikä enää ruskettunut. Kiinalaiset kaunottaret halusivat kuulaan, kalpean ihon. Lyijy ja elohopea kerääntyvät pikkuhiljaa ihmisen kehoon. Ne imeytyvät iholta elimistöön ja varastoituvat esimerkiksi maksaan. Kaunottaret, jotka käyttivät kyseistä seosta liian monta kertaa, kuolivat myrkytykseen.

Valitettavasti emme vielä tänäkään päivänä ole päässeet kosmetiikan lyijystä täysin eroon. Tutkimukset osoittavat, että suurin osa markkinoilla olevista huulipunista sisältää ainakin jokin verran lyijyä. Usein lyijyä on vain häviävän pieniä määriä. Lyijyä on tuotteissa epäpuhtauksina, ei lisättynä ainesosana. Myös nykyaikaiset hiusvärit sisältävät joskus lyijyä. Hiusvärien valmistukseen käytetään joissain maissa lyijyasetaattia. EU:n lainsäädäntö kieltää raskasmetallien käytön ainesosana kosmetiikassa. EU tarkkailee kosmetiikan lyijyjäämien pitoisuuksia tarkasti ja niille on määrätty raja-arvot.

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Mitä eroa on eteerisillä öljyillä ja kasviöljyillä?

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Eteeriset öljyt ja kasviöljyt kuulostavat nimen perusteella samankaltaisilta tuotteilta: Kumpikin tuotteista on öljyliukoinen ja peräisin kasveista. Älä anna tämän kuitenkaan hämätä sinua. Oikeastaan näillä kahdella tuotteella on paljon enemmän eroja kuin yhteistä. Tulet sen huomaamaan, kun luet pidemmälle tätä artikkelia. Tässä artikkelissa kerron sinulle tarkemmin eteeristen öljyjen ja kasviöljyjen eroista.

Eteeristen öljyjen ja kasviöljyjen erottaminen toisistaan on erittäin tärkeää

Sekä eteeriset öljyt että kasviöljyt ovat tuotettu uuttamalla. Ne molemmat ovat peräisin kasveista. Kasviöljyillä ja eteerisillä öljyillä on kuitenkin eri ominaisuudet. Niitä ei voi käyttää samalla tapaa ja samoja määriä. Kasviöljyillä ja eteerisillä öljyillä on aivan omat vaikutuksensa ja hyötynsä ihonhoidossa. Eteerisiä öljyjä ei voi käyttää samaan tapaan kuin kasviöljyjä, Se olisi vaarallista terveydelle. Siksi on erittäin tärkeää, että opit erottamaan nämä kaksi tuotetta toisistaan ja käyttämään niitä oikein.

Mitä ovat kasviöljyt?

Kasviöljyt puristetaan tai uutetaan kasvien siemenistä. Joskus, poikkeuksellisesti, kasviöljyjä voidaan puristaa myös hedelmälihasta kuten avokadoöljy tai tyrnimarjaöljy. Tyrninsiemenöljy puristetaan taasen tyrnin siemenistä. Kasvien siemenissä sijaitsee kasvin lipidiöljyt. Niitä ei löydy kasvien lehdistä, varsista, kukista tai juurista. Puristus tapahtuu mekaanisesti käyttämällä lämpöä hyväksi. Kylmäpuristamalla tuotetussa öljyssä käytetään alhaisempaa lämpötilaa.

Mistä kasviöljyt koostuvat?

Kasviöljyt ovat lipidiöljyjä, jotka koostuvat pääosin rasvahapoista ja glyserolista. Rasvat ovat kevyempää ainetta kuin vesi ja siksi kaikki kasviöljyt jäävät kellumaan veden pintaan. Kasviöljyt eivät sekoitu veteen. Kasviöljyjen yleisimmät rasvahapot ovat

öljyhappo
linolihappo
alfalinolihappo
palmitiinihappo
steariinihappo

Kaikissa kasviöljyissä on toki pieniä määriä monia muitakin rasvahappoja. On olemassa myös kasviöljyjä, joissa ei ole mitään edellä luetelluista rasvahapoista. Kasviöljyjen sisältämät rasvahapot vaihtelevat suuresti. Kasviöljyt voidaankin luokitella parhaiten rasvahappoprofiilinsa mukaan.

Kasviöljyissä on rasvahappojen ja glyseriinin lisäksi pieni määrä erilaisia vitamiineja, terpeenejä sekä luonnollisia väriaineita kuten karoteeneja, klorofyllia tai flavonoideja. Kasviöljyissä on myös polyfenoleja ja erilaisia orgaanisia happoja, jotka tuovat väriä ja hajuja öljyihin. Näiden aineiden pitoisuudet öljyssä riippuvat öljyn laadusta ja raffinointi- eli puhdistusmenetelmistä.

Kannattaa pitää mielessä, että täysin käsittelemätöntä kasviöljyä ei ole olemassakaan. Kasviöljyä ei voi puristaa suoraan hedelmistä tai siemenistä pulloon. Kaikki kasviöljylaadut käsitellään aina jotenkin ennen pullotusta.

kasvioljyt-eteeriset-oljyt — Photo by Elsa Olofsson on Unsplash

Miten kasviöljyjä käytetään?

Kasviöljyjä käytetään ihon pehmentämiseen. Ne sisältävät iholle välttämättömiä rasvahappoja, jotka hoitavat ihoa. Terveessä ihossa on kaikkia niitä rasvahappoja, joita löytyy myös kasviöljyistä. Kasviöljyt ovat luonnollinen ja turvallinen tapa hoitaa ihoa.

Voit käyttää kasviöljyjä ihonhoitoon sellaisenaan. Tipauta muutama tippa hyvää, tuoretta kasviöljyä kämmenellesi, hiero käsiä yhteen kevyesti ja levitä öljy taputellen iholle. Kun levität kasviöljyt kostealle iholle, se lukitsee kostauden ihoon parhaiten.

Voit käyttää kasviöljyjä kosmetiikassa. Kasviöljyt sopivat voiteisiin, saippuaan, puhdistusmaitoihin, seerumeihin ja moniin muihin kosmeettisiin valmisteisiin.

Kasviöljyt edistävät solujen aineen vaihduntaa ja suojaavat ihoa ikääntymisen merkeiltä. Jotkut kasviöljyistä pystyvät kirkastamaan ihoa tai häivyttämään arpikudosta. Toiset kasviöljyt suojaavat ihoasi kuivumiselta sekä säiden ääri-ilmiöiltä.

Erilaisia kasviöljyjä on olemassa tuhansia. Melkein kaikkien kasvien siemenistä puristetaan jossain päin maailmaa öljyä. Kaikilla kasviöljyillä on omat erityiset piirteensä. Kannattaa tutkia tarkemmin eri kasviöljyjä ja niiden ominaisuuksia.

Nature by Ampun verkkokaupan Öljyt osiossa voit tutustua tarkemmin eri öljyjen ominaisuuksiin.
Helenaturin Luonnonöljyjen rasvahappotaulukosta löydät tarkempaa tietoa kasviöljyjen rasvahapoista.

Mitä ovat eteeriset öljyt?

Eteerisiä öljyjä uutetaan kasvien lehdistä ja varsista, kukista, kaarnasta, juurista ja pihkasta. Eteeriset öljyt ovat kasvien tuoksukomponentteja. Eteeristen öljyjen uuttaminen tapahtuu yleensä höyrytislaamalla. Höyrytislauksen yhteydessä kasvin rasvaliukoiset osat tiivistyvät eteerisiksi öljyiksi ja vesiliukoisista osista tulee hydrolaatteja.

Vaikka eteeriset öljyt ovat rasvaliukoisia, ne eivät ole varsinaisia öljyjä. Eteeriset öljyt eivät sisällä rasvahappoja eivätkä myöskään glyserolia. Niiden kemiallinen koostumus on täysin erilainen kuin kasviöljyjen. Kaikki eteeriset öljyt ovat liuotteita. Eteeriset öljyt ovat kasviöljyjen tapaan keveitä ja kelluvat veden pinnalla mutta eivät sekoitu siihen.

Miten eteerisiä öljyjä käytetään?

Eteerisisä öljyjä käytettään kosmeettisissa tuotteissa hyvin pieniä määriä kerrallaan; 0,5-5% riippuen siitä, onko tuote tarkoitettu jätettäväksi iholle vai pois huuhdeltavaksi. Myös ihoalue vaikuttaa eteeristen öljyjen annosteluun. Vauvoille, pienille lapsille ja hyvin iäkkäille henkilöille ei suositella lainkaan eteerisiä öljyjä.

Eteeriset öljyt ovat rasvaliukoisia. Ne eivät sekoitu veteen. Älä koskaan yritä laimentaa eteerisiä öljyjä vedellä.
Eteerisiä öljyjä laimennetaan sekoittamalla niitä kasviöljyyn. Kasviöljyllä laimennettu (n. 1%) eteerinen öljy on turvallista käyttää myös suoraan iholla. Osalla eteerisistä öljyistä on vielä pienemmät käyttömäärät kuin 1%, kuten esimerkiksi Bergamotti 0,5% ja Ylang ylang vartalotuotteissa max. 0,8% ja kasvotuotteissa max. 0,4%. Selvitä käyttämäsi eteerisen öljyn suositellut käyttömäärät iholla, ennen sen käyttöä.

Eteeristen öljyjen laimentamattomalla ja liika käytöllä voi olla ihon punoittumista, kutinaa, ihottumaa ja palohaavoja aiheuttavia oireita. Lisäksi voit allergisoitua niin ettet kestä enää kyseisiä eteerisiä öljyjä tai niiden sisältämiä kasvikemikaaleja. Käytä siis eteerisiä öljyjä kunnioittaen ja tietoisesti.

Nature by Ampun verkkokaupan Eteeriset öljyt osiossa voit tutustua tarkemmin eri eteeristen öljyjen ominaisuuksiin ja käyttösuosituksiin.

Eteerisiä öljyjä käytetään tuotteissa monestakin eri syystä

Eteerisiä öljyjä käytetään luonnonkosmetiikassa tuoksuina.
Eteerisistä öljyistä voi tehdä halutessaan myös huonetuoksuja.
Eteerisillä öljyillä on monia ihoa hoitavia vaikutuksia.
Eteeriset öljyt vaikuttavat mieleen. Ne rauhoittavat, piristävät tai auttavat keskittymään. Aromaterapia on terapiamuoto, jossa ihmisen mieltä ja kehoa hoidetaan kokonaisvaltaisesti eteerisillä öljyillä
Eteeriset öljyt sopivat turvallisiin hyönteiskarkotteisiin

Mitä yhteistä ja mitä eroa on eteerisillä öljyillä ja kasviöljyillä?

Eteeriset öljyt ja kasviöljyt sekoitetaan usein toisiinsa. Vaikka sana ”öljy” esiintyy kummassakin nimessä, kyseessä on kaksi täysin erilaista tuotetta. Tässä lyhyesti eteeristen öljyjen ja kasviöljyjen yhteiset ja eroavat ominaisuudet

Yhteistä

Eteerinen öljy ja kasviöljy ovat molemmat rasvaliukoisia eli ne eivät sekoitu veteen
Eteerinen öljy ja kasviöljy kelluvat kumpikin veden pinnalla
Eteerinen öljy ja kasviöljy ovat molemmat tuotettu kasveista

Erot

Eteerinen öljy on voimakkaasti tuoksuva, kasviöljy on lähes tuoksuton
Eteerinen öljy on haihtuva, kasviöljy ei haihdu
Eteeriset öljyt ovat voimakkaita tiivisteitä, kasviöljyjä ei ole tiivistetty.
Eteerisille öljyille on olemassa turvarajat eli maksimimäärät, paljonko niitä voi käyttää tuotteissa. Kasviöljyjä voi käyttää tuotteessa rajattomasti.
Eteerinen öljy valmistetaan yleensä höyrytislaamalla, kasviöljyt puristetaan lämmön avulla tai uutetaan kemiallisesti
Kasviöljy koostuu pääosin glyserolista ja rasvahapoista, eteerinen öljy koostuu kasvien haihtuvista, aromaattisista yhdisteistä.
Kasviöljyä voi käyttää suoraan iholle, eteeristä öljyä ei saa laittaa suoraan iholle. Se tulee aina laimentaa kasviöljyllä (ei koskaan vedellä) ennen käyttöä
Eteeriset öljyt eivät kestä kuumentamista, monia kasviöljyjä voit kuumentaa jopa 80 asteeseen. On myös olemassa lämpöherkkiä kasviöljyjä, joita ei pidä koskaan kuumentaa.
Kasviöljyt ovat turvallisia eläimille ja vauvoille. Eteerisiä öljyjä ei pidä käyttää eläimille eikä vauvoille

Testaa, onko öljysi eteerinen öljy vai kasviöljy

Eteeriset öljyt ovat kasvien aromaattisia yhdisteitä. Ne ovat haihtuvia ainesosia. Sana eteerinen tarkoittaa juurikin haihtuvaa. Jos olet epävarma, onko kyseessä eteerinen öljy vai kasviöljy voit tehdä yksinkertaisen testin. Tipauta paperille muutama tippa eteeristä öljyä ja kirjoita alle ”eteerinen öljy”. Tipauta toiselle paperille muutama tippa oliiviöljyä ja kirjoita alle ”kasviöljy”. Jätä paperit odottelemaan ilmavaan paikkaan seuraavaan päivään. Huomaat että eteerinen öljy on kadonnut ja paperi on täysin puhdas. Kasviöljytahra sen sijaan on yhä paperissa.

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Lue lisää Eteeristen öljyjen turvallisesta käyttöstä blogi artikkelista

Mustaherukansiemenöljy; ainutlaatuinen öljy joka sopii moneen iho-ongelmaan

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Mustaherukansiemenöljy eli mustaherukkaöljy on suosittu, kosmetiikassa käytettävä marjansiemenöljy. Se poikkeaa oleellisesti muista kotimaisista marjansiemenöljyistä. Kaikki marjansiemenöljyt kuten mustikansiemenöljy, mansikansiemenöljy ja vadelmansiemenöljy ovat keveitä öljyjä. Ne ovat antioksidanttipitoisia kosmetiikan erikoisöljyjä, jotka sopivat monelle ihotyypille. Marjansiemenöljyt ovat myös ekologisia hävikkiöljyjä sillä ne valmistetaan elintarviketeollisuuden sivutuotteista.

Mustaherukansiemenöljy valmistetaan pienen pienistä mustaherukan (Ribes nigrum) siemenistä. Marjan muita osia ei käytetä öljyn valmistukseen. Mustaherukansiemenöljyn koostumus on aivan omaa luokkaansa. Kosmetiikassa sitä ei voi korvata muilla marjaöljyillä. Tässä artikkelissa kerron sinulle tarkemmin mustaherukansiemenöljystä ja sen ainutlaatuisista ominaisuuksista.

mustaherukansiemenoljy — Kuva PublicDomainImages Pixabaystä

Mustaherukansiemenöljy sisältää runsaasti arvokkaita ja harvinaisia rasvahappoja

Mustaherukansiemenöljyn tärkein ominaisuus on sen harvinaisen korkea GLA (gammalinoleenihappo) pitoisuus. Gammalinoleenihappo on hyvin harvinainen rasvahappo. Sitä esiintyy kohtalaisia määriä mustaherukansiementen lisäksi vain helokkiöljyssä sekä purasruohoöljyssä. Normaalisti ihminen ei tarvitse GLA:ta sillä keho pystyy valmistamaan sitä itse muista rasvahapoista. Ikääntyneillä henkilöillä GLA:n tuotanto kuitenkin vähitellen hiipuu. Nuorenkin henkilön GLA:n tuotanto voi hiipua jonkun sairauden johdosta.

Mustaherukansiemenöljy tuntuu iholla silkkiseltä ja tuoksuu hurmaavalta?

Mustaherukansiemenöljy tuoksuu aavistuksen mustaherukalta. Varsinkin hyvälaatuinen öljy tuoksuu ihanan aromaattiselta. Mustaherukansiemenöljy imeytyy ihoon hyvin. Mustaherukansiemenöljy on väriltään vihertävää. Täysin suodattamaton öljy saattaa olla jopa tumman vihreää. Mustaherukansiemenöljy ei jätä ihon pintaa lainkaan rasvaiseksi. Ihotuntuma on öljyn levittämisen jälkeen silkkinen ja kevyt.

Mitä on gammalinoleenihappo eli GLA?

GLA eli gammalinoleenihappo on tärkeä rasvahappo iholle. Sen on osoitettu olevan yksi tehokkaimmista aineista terveen ihon ylläpitämiseksi. GLA:n puutokseen yhdistetään hankalia ihosairauksia kuten psoriasis, ekseema, atooppinen ihottuma sekä ihon liiallinen kuivuminen eli transepidermaalinen nestehukka (TEWL).

Terveen lapsen ja aikuisen elimistö tuottaa GLA:ta itse. Kun vanhenemme, GLA:n tuotanto hidastuu merkittävästi ja lopulta hiipuu kokonaan. Prosessit, jotka valmistavat GLA:ta eivät enää toimikaan tehokkaasti.

Miten GLA vaikuttaa iholla

GLA tekee ihosta joustavan ja kimmoisan. Tällainen iho on vastustuskykyinen ja terve. Joustava, kimmoisa iho pysyy kauan kosteutettuna ja näyttää hehkeältä.

GLA:n puutosta esiintyy hyvin usein ikääntyneellä iholla. Tämä näkyy hilseilynä, ihon kuivuutena ja hitaana uudistumisena. Ihon kapilaarit heikentyvät ja ihosta tulee hauras, jos GLA:ta ei ole tarpeeksi iholla. Tällaisella iholla haavat eivät parane ja iho ärsyyntyy ja vaurioituu helposti. Kuiva iho on hyvin yleinen vaiva vanhuksilla. Yli 80-vuotiailla iho menettää jopa 50% paksuudestaan mikä nopeuttaa veden menetystä.

Mustaherukansiemenöljy sisältää runsaasti antioksidantteja

Mustaherukansiemenöljyä on tutkittu runsaasti. Mustaherukansiemenöljy sisältää niin runsaasti tärkeitä rasvahappoja sekä tehokkaita antioksidantteja, että se on aina kiinnostanut tutkijoita. Mustaherukansiemenöljystä valmistetaan myös lisäravinteita estämään elimistön hapettumisstressiä. Älä kuitenkaan käytä kosmetiikkalaatuista mustaherukansiemenöljyä sisäisesti. Mustaherukansiemenöljystä on eristetty runsaasti erilaisia fenolihappoja kuten gallihappo, p-kumariinihappo, kahvihappo ja ferulihappo.

Mustaherukansiemenöljyn hyödyt ihonhoidossa

Mustaherukansiemenöljy on arvokas kosmetiikan öljy. Sen hyödyt tulevat esiin etenkin kypsän ihon hoidossa. Mustaherukansiemenöljy pitää ihosi raikkaana, kirkkaana ja nuorekkaana. Mustaherukansiemenöljy huolehtii ihosi kosteustasapainosta. Se ehkäisee kosteuden haihtumista iholta ja pitää ihon pidempään kosteutettuna.

Mustaherukan siemenöljy sopii erityisen hyvin henkilöille, jotka taistelevat atooppisen ihon ongelmien kanssa. Öljyn sisältämä GLA vahvistaa ihon suojamekanismeja ja pitää ihon terveempänä. Mustaherukansiemenöljy ei paranna ihosairauksia. Ihosairauksien syyt ovat muualla. Mustaherukansiemenöljy toimii hyvänä tukena ihonhoidossa esimerkiksi psoriasis potilailla.

Mustaherukansiemenöljy ei tuki ihoa. Se sopii hyvin myös akneiholle. Mustaherukansiemenöljyn sisältämät antioksidantit rauhoittavat ja kirkastavat akneihoa. Sen sisältämä GLA auttaa ihoa uudistumaan ja poistamaan kuolleita ihosoluja. Tämä ominaisuus on hyödyksi akneiholle. Mustaherukansiemenöljy ei paranna aknea. Jos sinulla on vaikea akne, keskustele lääkärisi kanssa ihosi hoidosta.

Mustaherukansiemenöljy auttaa pitämään huolta ihostasi

Mustaherukansiemenöljyn sisältämät arvokkaat rasvahapot sekä antioksidantit auttavat pitämään huolta ihostasi. Kirkas, kuulas ja kosteutettu iho tarvitsevat juuri näitä ainesosia pysyäkseen kunnossa. Kaikki ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Käytä tuotteissasi säännöllisesti mustaherukansiemenöljyä niin ihosi kiittää. Suosittelen valmistamaan mustaherukansiemenöljystä hoitavia öljyseerumeita yhdessä muiden öljyjen kanssa. Mustaherukansiemenöljyä voit hankkia Nature by Ampun verkkokaupasta.

Säilytä mustaherukansiemenöljy mieluiten jääkaapissa, pienessä pullossa, korkki tiukasti kiinni, valolta suojattuna. Valo, happi, aika sekä lämpö pilaavat tämän öljyn arvokkaat rasvahapot helposti. GLA on herkkä rasvahappo, joka hapettuu hyvin nopeasti. Siksi suosittelen hankkimaan mustaherukansiemenöljyä vain pieniä määriä kerrallaan.

Tämä ihoystävällinen öljy taistelee ikääntymistä vastaan, vähentää ihottumia ja vahvistaa ihosi suojamekanismeja. Ihosi näyttää terveeltä ja raikkaalta jos käytät ihonhoidossa säännöllisesti mustaherukansiemenöljyä.

Oletko sinä jo kokeillut mustaherukansiemenöljyä?

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Tyrninmarjaöljy

Alkaen €4,90

Arvio 5.00 5:stä perustuen 5 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Ruusunmarjaöljy

Alkaen €5,60

Arvio 5.00 5:stä perustuen 13 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Mustaherukansiemen öljy

Alkaen €4,15

Arvio 4.71 5:stä perustuen 7 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista

Kosmetiikkatuotteiden pH; mikä merkitys on happamuudella?

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Kosmetiikkatuotteiden pH on valitettavan vähän käsitelty aihe. Kun hankit uuden kosteusvoiteen tai kasvoveden, vilkaiset varmasti tuotteen INCI listaa. Sieltä löytyvät kaikki tuotteeseen käytetyt ainesosat. Valitettavasti INCI listasta ei löydy tuotteen pH-arvoa. Itseasiassa vain harvassa kosmetiikan tuotteessa on pH ilmoitettu etiketissä. Kosmetiikkatuotteiden pH:n ilmoittaminen ei ole pakollista, joten valmistajat jättävät sen usein pois. Ihonhoitoon käytettävien tuotteiden pH on kuitenkin hyödyllinen tieto, jonka soisi yleistyvän etiketeissä.

Mitä tarkoittaa pH ja mikä on iholle hyödyllinen pH-arvo? Tässä artikkelissa kerron sinulle tarkemmin pH-arvosta.

Mitä tarkoittaa pH?

Käsitteenä pH tarkoittaa positiivisten vetyionien (H) aktiivisuutta liuoksessa. Arkisemmin pH tarkoittaa liuoksen happamuutta. Happamuusasteikko on välillä 2-14 siten että 2 on äärimmäisen hapan ja 14 on äärimmäisen emäksinen. Arvo 7 tarkoittaa neutraalia. pH-arvo voidaan mitata ainoastaan liuoksesta. Esimerkiksi palasaippualla ei voi olla pH-arvoa, sillä siinä ei ole nestettä. Palatuotteiden pH mitataankin käyttöliuoksesta. Samoin vedettömät voiteet ja salvat ovat tuotteita, joilla ei ole lainkaan pH-arvoa. Emulsiovoiteesta, jossa on sekä öljyfaasi että vesifaasi, pH:n mittaaminen sen sijaan onnistuu hyvin.

Mikä on terveen ihon pH?

Suurelle yleisölle kosmetiikan pH-arvot tulivat tunnetuksi Johnson & Johnsonin kosmetiikkasarjasta pH 5,5. Johnson & Johnsonin aktiivisen mainoskampanjan ansiosta Ihmisille iskostui käsitys että 5,5 on terveen ihon pH arvo. Viimeaikaiset tarkemmat tutkimukset ovat kuitenkin asiasta eri mieltä. Tutkijat ovat päätyneet ihon keskimääräiseen pH arvoon, joka on niinkin alhainen kuin 4,7. Joskus pH voi olla jopa tätäkin alhaisempi. Ihon pH kuitenkin nousee huomattavasti eli muuttuu vähemmän happamaksi ihon alemmissa kerroksissa. Orvaskeden eli verinahan pH onkin jo 7 eli neutraali. Ihmisen sisäelimistön pH on aina emäksinen eli yli 7.

Ihon pH arvojen tutkiminen on ymmärrettävästi hyvin työlästä. Täysin oikeaa tulosta ei varmasti ole olemassakaan mutta tutkijat uskovat päässeensä varsin lähelle oikeaa ihon ph-arvoa.

Miten ihon pH määritellään?

Ihon pH:n tarkka määritys tapahtuu laboratorio-olosuhteissa. Kliinisissä olosuhteissa tulos on tarkempi, sillä kaikki muuttuvat tekijät pystytään eliminoimaan. Ihon pH arvoa on hyvin vaikea tutkia. Iho ei ole neste, jota voi kaataa lasiin ja mitata pH-mittarilla sen happamuus. Ihon pH-arvon voi mitata luotettavasti vain monimutkaisten, pitkäkestoisten laboratoriotestien avulla.

Laboratoriotesteissä sekä mittareilla tehdyissä testeissä ihon happamuusarvo määritellään iholla olevista luontaisista orgaanisista hapoista kuten hydroksihapot, voihappo, maitohappo. Ihon happamuuteen vaikuttavat myös ihon luontaiset bakteerit sekä niiden aineenvaihduntatuotteet.

Myös Ihmisen kehon aineenvaihduntatuotteet vaikuttavat ihon happamuuteen. Iholle erittyvät aineenvaihduntatuotteet ovat suurimmaksi osaksi happoja kuten urokaanihappo ja pyrrolidonikarboksyylihappo. Ihon pH-mittaukseen suunnitellut laitteet pystyvät analysoimaan ihmisen iholla olevat orgaaniset hapot. Happopitoisuuden mukaan laite määrittelee iholla olevan pH-arvon.

Markkinoilla on toki tarjolla mittareita ihon pH:n kotimittaukseen. Niiden luotettavuus ei kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin laboratoriomittausten. En keksi yhtään hyvää syytä, miksi ihon pH pitäisi pystyä itse mittaamaan. Jos iho on terve, sen pH on varmasti oikea. Jos iho oireilee, sen pH-tasapaino on silloin pielessä.

Mitkä tekijät vaikuttavat ihon pH arvoon?

Ihon pH arvoon vaikuttavat suuresti ympäristötekijät kuten käytetyt ihonhoitotuotteet, ruokavalio, uni, ilmansaasteet tms.

Liian pesevien tuotteiden ja liian usein toistuvien pesukertojen vaikutus ihoon on ilmeinen. Ihon pH nousee selkeästi pesukertojen myötä. Voimakkaat pesevät tuotteet eivät pese pois vain likaa vaan myös ihoa suojaavan happovaipan. Näin ihon pH nousee helposti haitallisen korkealle.

Terveen ihon aineenvaihdunta vaihtelee hieman eri henkilöiden välillä. Myös eri kohdissa ihoa saattaa olla poikkeavia pH arvoja. Alueilla, joissa iho tuntuu kuivalta, pH on korkeampi. Ihon kuivuus nostaa pH arvoa suuresti. Rasvaisen ihon pH on jopa 4,5 kun kuivalla iholla pH saattaa olla 5,5 tai jopa 6,5.

Iällä ei ole kovinkaan suurta vaikutusta ihon pH-arvoon. Tilanne kuitenkin muuttuu täysin noin 70-vuoden iässä. Silloin ihon pH nousee merkittävästi. Vanhusten ihonhoitotuotteet pitääkin valita huolella jotta pH ei pääsisi nousemaan turhan korkealle.

Ihosairauksissa, kuten psoriasiksessa tai atooppisessa ekseemassa ihon pH on häiriintynyt. Ihosairauksissa mikään tässä artikkelissa kirjoitettu ei välttämättä päde. Sairaan ihon hoitoon voit kysellä neuvoja omalta hoitavalta lääkäriltä.

pH:n merkitys iholle

Ihon happamuudella on tärkeä merkitys ihon hyvinvointiin. Hapan pH on optimaalinen ihon normaalille uudistumiselle, nesteytykselle ja ihon suojatoiminnoille. Ihon pH:n häiriintymisestä kertovia merkkejä ovat esimerkiksi akne, kuivuus tai ihottumat.

Happamassa ympäristössä ihon oma mikrobiomi voi hyvin. Ihon luonnolliset mikrobit tarvitsevat happaman ympäristön selviytyäkseen. Puhutaan ihoa suojaavasta happovaipasta. Jos ihon pH nousee liikaa, mikrobitasapaino häiriintyy. Iho-oireita aiheuttavat mikrobit saavat silloin vallan iholla.

Jos ihon pH nousee liikaa, iho alkaa ensin kutista. Kutina ja kirvely on merkkinä siitä, että iho ei ole pystynyt palauttamaan oikeaa happotasapainoa. Kutina voi pitkään jatkuessaan helposti muuttua ihottumaksi.

Ihon pH:lla on suuri merkitys ihon kosteuden säilyttämiseen. Silloin, kun ihon pH on tasapainossa, iho kykenee pitämään kosteutensa paremmin. Voidaankin kysyä, kumpi oli ensin; kuiva iho vai alhainen pH?

pH:n merkitys kosmetiikan valmistuksessa

Kaupallisen kosmetiikan valmistuksessa pH-arvo on hyvin tärkeä tekijä. Kotikosmetiikkaa valmistaessa pH arvon merkitys ei ole näin ratkaiseva. Kotikosmetiikassa yleisesti käytettävät säilöntäaineet ja emulgaattorit toimivat hyvin laajalla pH alueella. Suurempi merkitys kotikosmetiikkatuotteen pH arvolla on tuotteen sopivuuteen iholle. Tuotteen pH arvon tulisi vastata ihon pH arvoa.

Kaupallisen kosmetiikan valmistusprosessissa emulsion tai muun vesipitoisen tuotteen pH arvoa seurataan koko prosessin ajan. Kaupallisten kosmetiikkatuotteiden pH tasapainotetaan hyvin tarkasti sopimaan yhteen emulgaattoreiden, säilytysaineiden ja muiden tuotteen kemikaalien kanssa. Useimmat kosmetiikan säilöntäaineet vaativat lievästi happaman ympäristön toimiakseen oikein. Kosmetiikan säilyvyys onkin suurin syy kaupallistenkosmetiikkatuotteen pH:n tasapainottamiselle. Useat kaupallisessa kosmetiikassa käytettävät emulgaattoritkin ovat herkkiä pH:lle. Kaupallinen kosmeettinen tuote pysyy vakaana vain optimaalisessa happamuudessa.

Usein ajatellaan, että kaupallinen kosmetiikkatuote luodaan vain ihon hyvinvointia silmällä pitäen. Tämä ei valitettavasti ole totta. Vain harvoissa kaupallisissa kosmeettisissa tuotteissa pH on laskettu tasolle, joka hyödyttää parhaiten ihoa eli 4,5-5. Suurimmassa osassa kaupallisia emulsiovoiteita pH on noin 6 joka on turhan korkea iholle mutta optimaalinen tuotteen muotoilulle. Kaupallisissa tuotteissa pH määräytyy muilla kuin ihon ehdoilla. Säilyvyys on tärkein tekijä kaupallisessa kosmetiikassa.

Miten voin palauttaa ihoni pH-tasapainon?

Ihon pH:n voi palauttaa luonnolliseen tasapainoon hoitamalla ihoa riittävän miedoilla, luonnollisilla ihonhoitotuotteilla joiden pH on lähellä ihon omaa pH-tasoa. Ihon pH-tasapainoon vaikuttaa myös terveellinen ja monipuolinen ravinto, ulkoilu sekä riittävä nesteytys. Muista juoda päivittäin riittävästi raikasta vettä.

Ihonhoitotuotteiden pH on erityisen tärkeä tekijä ihon happamuuden tasapainottamisessa. Ihon kannalta parhaat tuotteet ovat sellaisia, joiden pH on lähellä ihon omaa pH-arvoa 4,7-5,5. Vaikka joskus joutuisitkin käyttämään emäksisempiä puhdistusaineita, happamammat hoitotuotteet pystyvät palauttamaan ihon pH:n hetkessä oikealle tasolle.

Jos ihosi oireilee, luovu emäksisistä ja liian pesevistä pesuaineista. Saippua on hyvä esimerkki emäksisestä tuotteesta. Saippua voi olla kuivaihoisille liian pesevä puhdistusaine. Ihonhoitoon tarkoitetun saippuan pH on noin 8-9 (käyttöliuoksen pH).

Saippuaa ei kuitenkaan kannata kokonaan hylätä varsinkin, jos ihosi ei reagoi kuivumalla liikaa. Saippua on ekologinen ja tehokas pesuaine normaali-ihoisille ja rasvaiselle iholle vartalon pesuun. Terveen ihon pH-tasapaino kyllä palautuu itsestään jonkin ajan kuluttua. Kuivalla iholla normaali pH tasapaino palautuu hitaammin ja siksi kuivaihoisen voi olla tarve välttää saippuaa myös vartalonpesuun tarkoitetuissa tuotteissa.

Jos kuitenkin haluat pestä kasvosi saippualla, neutraloi saippuan alkalisoiva vaikutus happamilla hoitotuotteilla kuten kasvovedellä. Vartalon, käsien ja jalkojen pesuun mieto saippua sopii hyvin emäksisyydestä huolimatta. Vartalon ihon pH palautuu nopeammin normaalille tasolle.

Myös savituotteet sekä suolat ovat emäksisiä. Savinaamion tai suolakylvyn jälkeen ihon pH on aina hyvä tasapainottaa happamalla kasvovedellä tai hapanhuuhtelulla.

Mietityttääkö sinua kosmetiikkatuotteiden pH? Mihin kysymyksiin haluaisit vastauksia? Kirjoita kysymyksesi alla olevaan kommenttiosioon. Vastaan sinulle mielelläni.

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

SLS ja SLES; mitä ovatkaan nämä kemikaalit ja miten ne eroavat toisistaan?

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Tässä artikkelissa käsittelen kahta kosmetiikan yleistä ainesosaa; Natrium lauryyli sulfaattia (SLS) sekä Natriumlauryylieetterisulfaatti (SLES). Nämä kaksi ainesosaa vilahtelevat hyvin usein kosmetiikan INCI-listassa. Kumpikaan näistä kemikaaleista ei kuulu luonnonkosmetiikkaan. Ne ovat täysin synteettisiä valmisteita. SLS ja SLES ovat pahamaineisia kemikaaleja, joista liikkuu netissä paljon väittämiä puolesta ja vastaan. Koska nimet ovat niin pitkiä, minä käytän tässä artikkelissa vain SLS ja SLES kirjainlyhenteitä. Mitä nämä aineet ovat ja ovatko ne turvallisia käyttää?

Mitä ovat SLS ja SLES?

SLS ja SLES ovat hyvin samantyyppisiä kosmetiikan kemikaaleja. Niitä käytetään aivan samoissa kohteissa ja aivan samaan tarkoitukseen.

SLS on perinteinen, pitkään käytössä ollut kosmetiikan kemikaali

SLS on perinteisempi tuote, joka on ollut pitkään markkinoilla. SLS lyhenne tulee englanninkielisestä nimestä Sodium Lauryl Sulfate (tai sulphate). Suomeksi nimi kääntyy muotoon natriumlauryylisulfaatti. Natriumlayryylisulfaatista käytetään nykyisin yleisimmin nimitystä Natriumdodekyylisulfaatti; englanniksi Sodium Dodekyl Sulfate, SDS. SDS on siis täysin sama asia kuin SLS. Tämä uusi nimi on nykyisin suosittu koska SLS sekoitetaan niin usein SLES:ään.

Myös natriumkookossulfaatti, (Sodium Coco Sulfate), SCS, on kemiallisesti samaa tavaraa kuin SLS. Natriumkookossulfaatissa lauryylihappo on vain otettu eettisemmäksi mielletystä kookoksesta eikä öljypalmuista kuten yleensä. Valmistusprosessi on muuten ihan sama.

Osasyy siihen, miksi tuotteella on niin monta nimeä, johtuu markkinoinnista. SLS on saanut perin huonon maineen. Nimeä yritetään kaikin tavoin piilottaa uusien nimien taakse. Tässä yleisemmät niistä:

Sodium lauryl sulphate
Sulfuric acid monododecyl ester sodium salt
Sodium dodecyl sulfate
Dodecyl sulfate, sodium salt
Sodium lauryl sulfate ether
Sodium dodecyl sulfate

SLES on kehittyneempi versio SLS:stä

SLES on kehitetty korvaamaan liian pesevä SLS. Sitä markkinoidaan hellävaraisena mitä se ei välttämättä mielestäni ole. SLES kirjainlyhenne tulee englanninkielisestä nimestä Sodium Lauryl Ether Sulfate. Nykyisin samasta aineesta käytetään yleisemmin englanninkielistä, lyhennettyä nimeä Sodium Laureth Sulfate. Kyseessä on kuitenkin täysin sama kemikaali. Kaksi nimeä joskus vain hämää. Suomeksi SLES yhdistettä kutsutaan natriumlauryylieetterisulfaatiksi.

Sekä SLS että SLES esiintyvät lisäksi kymmenillä eri kauppanimillä. Siksi näitä kemikaaleja onkin niin hankala huomata tuotteissa.

Mihin tarkoituksiin SLS ja SLES kemikaaleja käytetään?

SLS ja SLES on täysin sama käyttötarkoitus. Kumpaakin kemikaalia löytyy pääasiassa pesuaineista ja shampoista mutta myös ihan tavanomaisista voiteista. SLS ja SLES ovat hyvin monipuolisia eli niitä voi käyttää hyvin moniin tarkoituksiin eri tuotteissa.

SLS on niin tehokasta, että sitä käytetään korkeampina pitoisuuksina myös moottorin rasvanpoistoaineissa, maalinpoistoaineissa, lattianpuhdistusaineissa ja vaikean, pinttyneen lian poistoon tarkoitetuissa kemikaaleissa. SLS on myös suosittu kemikaali paperiteollisuudessa.

SLS ja SLES ovat vahvoja, anionisia pinta-aktiivisia aineita. Ne vähentävät veden pintajännitystä. Silloin kun veden pintajännitys pienenee, vesi pystyy tunkeutumaan syvemmälle ja puhdistamaan paremmin. Pinta-aktiivinen aine auttaa liuottamaan ihon pinnalta rasvaa ja likaa. SLS ja SLES ovat tässä työssä hyvin tehokkaita, sanoisin että liian tehokkaita. Ne pesevät ihosi narskuvan puhtaaksi mikä ei ole ihon kannalta ollenkaan hyvä asia.
SLS ja SLES ovat myös emulgaattoreita. Aika monet pinta-aktiivit kemikaalit sopivat emulgaattoreiksi. SLS ja SLES yhdistävät tuotteessa olevan veden ja öljyn täyteläiseksi voiteeksi.
SLS ja SLES ovat peseviä ainesosia. Monet pesevät tuotteet kuten suihkusaippuat ja shampoot sekä käsienpesuaineet sisältävät jompaa kumpaa kyseisitä kemikaaleista. SLS ja SLES ovat usein myös hammastahnan valmistusaineita. Oletko kuullut, että apteekin perusvoiteella voi jopa pestä ihon. Koska niissä käytetään emulgaattorina SLS:ää, ne ovat hyvin peseviä. Levität siis oikeasti pesuainetta ihollesi. Siksi myös useat voiteet kiristävät ja kirvelevät iholla. Niissä on SLS emulgaattorina.
SLS ja SLES vaahtoavat erityisen runsaasti. Niitä käytetään usein tuotteissa, joiden toivotaan muodostavan runsasta vaahtoa. Esimerkiksi kylpytuotteissa SLS ja SLES ovat hyvin suosittuja ainesosia.
Joskus alkoholia sisältäviin puhdistusaineisiin lisätään SLS:ää tai SLES:ää denaturoimaan tuote. Denaturointi tarkoittaa alkoholin käsittelemistä juomakelvottomaksi.

Mitä eroa on SLS:llä ja SLES:llä?

SLS ja SLES ovat hyvin samankaltaisia kemikaaleja. SLES valmistetaan etoksyloimalla dodekyylialkoholia. Dodekyylialkoholi eli lauryylialkoholi valmistetaan maaöljystä, palmunydinöljystä tai kookosöljystä. Saatu etoksylaatti muunnetaan rikkihapon puoliesteriksi, joka neutraloidaan muuntamalla se natriumsuoloiksi. SLE valmistetaan suurin piirtein samalla tavalla. Vain etoksylointivaihe jää pois.

Huomaa että mikä tahansa eth- päätteinen ainesosa tuotteessa tarkoittaa sitä, että se on etoksyloitu.

Ovatko SLS ja SLES turvallisia käyttää?

SLS:stä ja SLES:tä on olemassa lukuisia tutkimuksia puolesta ja vastaan. Jos ympäristöjärjestöt löytävät jotain negatiivista SLS:stä tai SLES:tä niin valmistajat oitis maksavat uuden tutkimuksen, joka vesittää edellisen.

SLS on kosmetiikkateollisuudessa erittäin laajalle levinnyt kemikaali. Se on hyvin edullinen ja monikäyttöinen. Teollisuus ei tule siitä luopumaan kovinkaan helposti. Suurin osa halvimmista markettien kosmetiikkamerkeistä sisältää SLS:ää tai SLES.ää juuri taloudellisista syistä. Vaihtoehtoiset kemikaalit nostaisivat tuotteen hinnan pilviin.

SLS on ollut käytössä hyvin pitkään. SLS on erittäin tehokas pinta-aktiivi. SLS:n on todettu aiheuttavan silmien ja ihon ärsytystä. Tosin mikä tahansa pesevä ainesosa aiheuttaa ärsytystä silmissä. SLS:n suurin ongelma on sen tehokkuus. SLS:ää käytetään teollisuuspesuaineissa ja maalin pistoon. Sen on todettu olevan liian pesevä kemikaali iholle ja hiuksille. SLS pesee ihon pinnalta suojaavan rasvavaipan pois. Näin iho altistuu helpommin ympäristön haitalliselle vaikutukselle. Ihoon ja hiuspohjaan saattaa tulla ihottumaa, kutinaa ja kirvelyä. SLS:n haitallisten vaikutusten esiintyminen riippuu hyvin paljon käytetystä määrästä ja käyttökerroista.

SLS:n on todettu olevan haitallinen ympäristölle korkeina pitoisuuksina. Shampoissa ja pesunesteissä olevat pitoisuudet ovat kuitenkin niin pieniä, että haittoja ei ole todettu. Älä kuitenkaan koskaan käytä SLS:ää sisältäviä kemikaaleja vesistöjen äärellä (esim. hiustenpesu järvessä). SLS on helposti biohajoavaa. Se ei viihdy kauaa luonnossa vaan hajoaa nopeasti myrkyttömään muotoon.

SLES kehitettiin korvaamaan SLS henkilökohtaisessa hygieniassa. SLES sanotaan olevan iholle hellävaraisempi kemikaali. Kaikki tietysti riippuu annostelusta. SLES on myös sulfaatti ja siksi erittäin tehokas pesevä aine. Myös SLES:n käytön suhteen kannattaa olla kohtuullinen.

SLES:n haittapuoli on sen mahdollinen 1,4 dioksaanikontaminaatio. 1,4 dioksaani on SLES:n valmistuksen sivutuote. Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos on luokitellut 1,4 dioksaanin ryhmään B2 syöpää aiheuttavaksi kemikaaliksi = mahdollisesti ihmisille syöpää aiheuttava kemikaali.

Dioksaania voi jäädä lopputuotteeseen, jos sitä ei ole valmistettu ja puhdistettu asianmukaisesti. Koska monet kemikaalit tulevat maista, joissa asianmukaista valmistusprotokollaa ei välttämättä noudateta, riski on suuri. Loppukäyttäjä ei voi mitenkään tietää, onko tuotteessa käytetty huonolaatuista SLES:ää. Tuotteiden valmistajien on itse huolehdittava käyttämiensä raaka-aineiden laadusta. Tekevätkö kaikki niin, en tiedä.

Miksi en suosittele SLS:n ja SLES:n käyttöä kosmetiikassa?

Ensiksi, SLS ei ole todettu olevan myrkyllinen kemikaali. Sen aiheuttamat ongelmat eivät johdu myrkyistä. SLS on silti hyvin ongelmallinen kemikaali.

Ongelmista suurin on SLS:n ja SLES:n liiallinen tehokkuus. Ne on todettu tutkimuksissa olevan ihoa kuivattavia ja ärsyttäviä aineita. Sekä SLS että SLES ovat erittäin tehokkaita peseviä kemikaaleja. Me emme tarvitse ihon tai hiusten puhdistukseen näin tehokkaita aineita. SLS ja SLES pesevät iholta ja hiuksista pois luonnolliset lipidit. Hyväksyn SLS:n ja SLES:n ainoastaan siivouskemikaaleissa. Pieninä käyttömäärinä ne eivät ole ympäristölle haitallisia. Iholle ja hiustenhoitoon ne eivät kuitenkaan sovi.

Pitkäaikainen SLS:n käyttö hammastahnoissa on aiheuttanut monille suupielen haavaumia. Vaihtamalla sulfaatittomaan hammastahnaan, suupielet ovat parantuneet.

Ihonhoidossa SLS pitoiset pesuaineet ovat turhan voimakkaita. Ne pesevät ihon narskuvan puhtaaksi ja samalla altistavat ihon ympäristön vaikutuksille. Markettien pesunesteet sisältävät melkein poikkeuksetta näitä kemikaaleja.

Voiteissa SLS aiheuttaa ihon kireyttä ja pitkällä aikavälillä ihon punoitusta, ärsytystä ja ihottumaa. SLS:n käyttö voiteissa johtuu ainoastaan sen halvasta hinnasta.

Shampoissa SLS aiheuttaa hiusten ja hiuspohjan kuivumista. Nykyisin on saatavilla hyvin paljon sulfaatittomia shampoita. Kaikki sulfaatit ovat liian tehokkaita rasvanpoistajia. Moni on saanut helpotusta päänahan kutinaan vaihtamalla sulfaatittomaan shampooseen. Muista että kaikki shampoissa käytetyt sulfaatit ovat hyvin peseviä kemikaaleja. Oletko kokeillut pestä hiukset kananmunakeltuaisella. Minusta se on paras ja hellävaraisin shampoo. Myös uudet, luonnolliset palashampoot ovat yleensä sulfaattivapaita.

Käytetty kemikaalin määrä ratkaisee myös todella paljon. SLS:ää tai SLES:ää sisältävää shampoota kannattaa annostella vain hyvin maltillisesti. Shampoo tulee myös aina sekoittaa ensin veteen ja vasta sitten iholle.

SLES ei ole kokemukseni mukaan juurikaan hellävaraisempi kuin SLE. Kaikki mitä edellä kerroin SLS.tä, koskee myös SLES:ää. Lisäksi SLES saattaa sisältää syöpää aiheuttavaa 1,4 dioksiinia. En halua ottaa tällaista riskiä. Turvallisia ja hellävaraisempia vaihtoehtoja SLS:lle ja SLES:lle on olemassa niin paljon. Käy lukemassa vaikkapa artikkelini; Sodium Lauryl Sulfoacetate (SLSA)

Kosmetiikkaan käytettävä SLS ja SLES valmistetaan todennäköisimmin palmuöljystä. Halvemmat versiot valmistetaan myös mineraaliöljystä eli maaöljystä, samasta, josta tehdään bensaa. Ympäristön kannalta SLS ja SLES eivät ole kestäviä valintoja.

SLS:n ja SLES:n yhteisvaikutuksia muiden kosmetiikan kemikaalien kanssa ei ole lainkaan tutkittu. Lisääkö SLS ja SLES muiden kemikaalien haitallisuutta? Sitä on monesti epäilty mutta ei kuitenkaan tutkittu riittävästi.

Suositko sinä sulfaatittomia tuotteita? Kirjoita oma kommenttisi alla olevaan kommenttiosioon!

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Opi käyttämään kookosöljyä kosmetiikassa

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Kookosöljy tai kookosrasva on hyvin suosittu kotikosmetiikan raaka-aine. Kookosöljyä saadaan kookospähkinöistä. Kookosöljy jähmettyy noin 25 asteessa. Siksi meillä kylmässä pohjolassa se on suurimman osan vuotta kiinteässä muodossa. Tropiikissa kookosöljy on aina juoksevassa muodossa johtuen lämpötilasta. Kookosöljy on hyvin omalaatuinen öljy. Sen ominaisuuksiin kannatta perehtyä tarkasti, jotta osaisit käyttää sitä oikeissa kohteissa. Tämänkertaisessa artikkelissa kerron sinulle hieman tarkemmin kookosöljystä ja siitä, miten voit hyödyntää sitä oikein ihonhoidossa.

Kookosöljy valmistetaan kookospähkinöistä

Kookospalmu (Cocos nucifera) on trooppinen kasvi, joka on kotisin Kaakkois-Aasian paratiisirannoilta. Nykyisin kookospalmua viljellään kaikkialla trooppisilla alueilla, eri puolilla maailmaa. Kookospähkinä on kookospalmun hedelmä. Se ei ole lainkaan pähkinä vaan luumarja. Pähkinäallergiset voivat yleensä käyttää kookosta, vaikka pähkinät eivät soveltuisikaan ruokavalioon. Toki kookoksellekin voi olla allerginen kuten ihan kaikelle.

Kookospähkinät sisältävät kirkasta nestettä, jota myydään kookosvetenä. Kookospähkinän kuoren sisällä sijaitsee valkea, pehmeä siemenvalkuainen. Tästä siemenvalkuaisesta valmistetaan kookosmaitoa, kookoshiutaleita sekä myös kookosöljyä. Valkoinen siemenvalkuainen sisältää noin 35% kookosöljyä.

Kookosöljy valmistus ja eri öljylaadut

Kookosöljyä on saatavana perinteisesti valmistettuna, kylmäpuristettuna, sekä hydrattuna versiona. Lisäksi kookosöljy voidaan fraktioida eli pilkkoa eri öljyhapoiksi.

Kylmäpuristettu extra virgin (neitsyt) kookosöljy

Kylmäpuristettu kookosöljy on nykyisin suosittua. Markettien terveyshyllyiltä löydät suuren valikoiman kylmäpuristettuja kookosöljyjä. Kylmäpuristettu tarkoittaa käytännössä myös extra virgin laatua eli neitsytöljylaatua sillä öljy voidaan kylmäpuristaa vain kerran. Kylmäpuristuksessa jäänyt mäski kuumakäsitellään aina ja myydään edullisempana ”cooking oil” laatuna.

Kylmäpuristettua kookosöljyä käytetään sekä kosmetiikassa että terveellisenä ravintorasvana. Kylmäpuristettu kookosöljy valmistetaan puristamalla murskatuista kookospähkinöistä. Ennen puristamista kookospähkinät lämmitetään korkeintaan 50 asteeseen puristamisen helpottamiseksi. Tällaisessa kookosöljyssä on tallella eniten öljyn luonnollisia ravinteita. Jos haluat valmistaa vaikkapa voidemaista deodoranttia, valitse tämä laatu.

Perinteinen kookosöljy

Perinteisesti kookosöljyä on valmistettu tropiikissa kuumamenetelmällä. Kookospähkinän kuoret keitetään vedessä, kunnes kookosrasva nousee veden pintaan. Vesi jäähdytetään ja rasva kerätään pinnalta talteen. Sen jälkeen rasva suodatetaan, pullotetaan ja käytetään ruuanvalmistuksessa (cooking oil laatu). Suomesta en ole löytänyt perinteisesti valmistettua kookosöljyä. Aasiassa se sen sijaan on varsin yleistä. Näin valmistettua kookosöljyä Aasiassa kyläläiset valmistavat kotipihan kookospähkinöistä omaan käyttöön.

Fraktioitu kookosöljy

Fraktioitu kookosöljy on suosittua sekä kosmetiikassa että lisäravinteina. Lisäravinteena käytetty MCT-öljy on myös fraktioitua kookosöljyä. Fraktiointi tarkoittaa pilkkomista ja jakamista. Öljyssä olevat öljyhapot pilkotaan osiin eli fraktioihin. Se, mitä osasia kyseisessä tuotteessa on käytetty, riippuu pitkälle öljyn käyttötarkoituksesta. Fraktioinnissa öljyn rasvahapot optimoidaan. Fraktioitu kookosöljy on erittäin pitkälle jalostettu. Fraktioinnissa öljystä häviävät käytännössä kaikki muu paitsi rasvahapot. Kookosöljyssä tämä ei haittaa sillä kookosöljy on jo valmiiksi vitamiini- ja hivenaineköyhä öljy.

Lisäravinteeksi myytävässä MCT-öljyssä on jätetty jäljelle vain kookosöljyn harvinaiset, puolipitkäketjuiset rasvahapot. Usein valmistaja haluaa optimoida tarkasti eri rasvahappojen pitoisuudet. Toisissa valmisteissa saattaa olla enemmän kapryylihappoa kuin toisissa. On olemassa myös pelkkää kapryylihappoa sisältävä fraktioitu öljy. Huomaa että MCT öljy ei ole optimoitu kosmetiikkakäyttöön vaan lisäravinteeksi. Hanki siksi aina kosmetiikkaan tarkoitettuja fraktioituja öljyjä.

Erityisesti kosmetiikkakäyttöön tarkoitetussa Fraktioidussa kookosöljyssä on kookosöljyn rasvahapot optimoitu kosmetiikkaan sopiviksi. Tuotteeseen on valittu vain juoksevassa muodossa olevia rasvahappoja kosmetiikkaan sopivassa suhteessa. Kysy aina myyjältä hankkimasi fraktioidun öljyn tarkka rasvahappokoostumus. Koostumus vaihtelee eri tuotteiden välillä. Fraktioitu kookosöljy sopii pieninä määrinä käsivoiteisiin tai vartalovoiteisiin tuomaan haluttua tekstuuria sekä helpottamaan voiteen levittämistä.

Hydrattu kookosöljy

Hydrattu kookosrasva on monelle tuttu munkkirasvana. Sitä voi ostaa markettien kylmätiskeiltä. Hydrattu kookosöljy eli kovetettu kookosöljy pysyy kiinteässä muodossaan myös huoneen lämmössä. Näin kookosöljyä on helpompi käsitellä. Hydraaminen on kemiallinen reaktio, jossa kookosöljyn molekyyleihin lisätään vetyä. Samalla tavalla valmistetaan myös juoksevasta rypsiöljystä kiinteää margariinia. Hydraaminen on nykyisin suosittu tapa valmistaa kiinteitä rasvoja juoksevista öljyistä. Öljyjen koostumus muuttuu käsittelyssä oleellisesti. Hydrattu öljy ei enää vastaa luonnollista öljyä. Hydrattu öljy ei kuitenkaan ole mitenkään myrkyllistä tai muuten vaarallista. Marketeissa myytävä hydrattu kookosöljy on tarkoitettu lähinnä paistorasvaksi. Sitä voi käyttää halutessaan myös saippuan valmistukseen.

Kookosöljyn rasvahappoprofiili

Lauriinihappo 48%

Myristiinihappo 16%

Palmitiinihappo 9,5%

Kapriinihappo 8%

Kapryylihappo 7%

Öljyhappo 6,5%

Muut 5%

Komedogeeninen arvo 4 (tukkii ihon herkästi)

Kookosöljy on erittäin monikäyttöinen tuote

Kookospalmuja kasvatetaan nykyisin melkein pelkästään kookosöljytuotannon takia. Kookosöljyllä on ominaisuuksia, jotka kiinnostavat teollisuutta. Kookosöljy ei härskiinny samalla tavoin kuin runsaasti linolihappoa sisältävät öljyt. Kookosöljy on erittäin säilyvä ja stabiili öljy. Kookosöljy säilyy huoneen lämmössä muuttumattomana hyvin pitkiä aikoja.

Lauriinihapon lähde

Kookosöljyn sisältämä puolipitkäketjuinen rasvahappo, lauriinihappo eli dodekaanihappo, on kookosöljyn päärasvahappo. Lauriinihappo on meille pohjoisen ihmisille hyvin eksoottinen rasvahappo. Et yksinkertaisesti voi saada lauriinihappoa mistään muualta kuin eksoottisista kookospähkinöistä tai palmuöljystä.

Laihduttava vaikutus

Kookosöljyä markkinoidaan laihduttavana tuotteena. Kookosöljyn laihduttava vaikutus perustuu sen sisältämiin puolipitkäketjuisiin rasvahappoihin kuten lauriinihappoon. Lauriinihappo ei varastoidu elimistöön varastorasvaksi vaan menee läpi suoliston varastoitumatta. Tähän väittämään perustuu kookosöljyn laihduttava vaikutus.

Terveystuote

Lauriinihappoa markkinoidaan terveystuotteena. Vaikka se onkin tyydyttynyt rasva, se ei nosta veren HDL-kolesterolia. Lauriinihapon on väitetty ehkäisevän jopa syöpää. Monet käyttävätkin kookosöljyä terveyssyistä ravintona.

Kosmetiikan kemikaalien raaka-aine

Lauriinihappo on pääraaka-aine monille kosmetiikan kemikaaleille kuten hyvin yleiselle ja huonomaineiselle pinta-aktiiville, natriumlauryylisulfaatille (SLS). Myös luonnonkosmetiikassa käytettäviä kemikaaleja valmistetaan usein kookosöljystä; esimerkkinä vaikkapa lempeä pesevä ainesosa, coco glucoside. Kookoksesta saatava lauriinihappo on hyvin edullista, sillä on pitkä säilyvyysaika ja se on myös täysin myrkytön tuote.

Saippuan raaka-aine

Lauriinihappo on oiva saippuoiden raaka-aine. Kookospohjaiset saippuat ovat varsin yleisiä. Lauriinihappo saa saippuan myös vaahtoamaan runsaasti.

Kookosöljy on kotikosmetiikan valmistajien kestosuosikki

Kookosöljy on varmasti ihan ensimmäisiä öljyjä, joita kotikosmetiikan valmistajat ovat käyttäneet tuotteissaan. Kookosöljyn etuna on sen kiinteä olomuoto alle 25 asteessa. Kookosöljy on kuin valmista voidetta. Melkein poikkeuksetta netin DIY-ohjeet pohjautuvat kookosöljyyn.

Kookosöljypohjaisissa tuotteissa ei tarvita emulgointiaineita. Tuotteet voidaan valmistaa sekoittamalla yksinkertaisesti ainesosat yhteen. Valmistuksen helppous onkin pääsyy kookosöljyn suosioon kotikosmetiikassa. Monikaan ei tule ajatelleeksi, sopiiko kookosöljy omalle iholle tai sopiiko se juuri tähän tarkoitukseen.

Kookosöljyn vaikutus ihoon

Seuraavaksi katsotaan, mitä kookosöljy tekee ihollesi. Kun valitset raaka-aineita kosmetiikkaasi, sinun on hyvä tietää, miten kyseiset aineet toimivat. Kookosöljyn kohdalla ihovaikutukset ovat erityisen tärkeää tutkia huolella. Jokaisen iho on kuitenkin yksilöllinen. Jotkut sietävät kookosöljyä paremmin kuin toiset. Mieti, voiko omat iho-ongelmasi johtua kookosöljystä.

Kookosöljy jättää aluksi miellyttävän ihotuntuman

Kookosöljy tuntuu aluksi imeytyvän hyvin ihoon jättäen kuivan, ei-rasvaisen pinnan. Monet ihastuvat juuri kookosöljyn samettiseen tuntuun iholla. Tämä on kuitenkin varsin hämäävää. Itse asiassa kookosöljy kuivattaa ihoa entisestään. Suuren molekyylikoon ansiosta kookosöljy ei pysty imeytymään syvälle, ihon alimpiin kerroksiin. Siksi kookosöljy kerääntyy ihon pinnalla olevaan kuolleeseen sarveiskerrokseen kyllästäen sen täydellisesti. Koska ihon pinta on kyllästetty öljyllä, vesi ja kosteus eivät enää pääse imeytymään ihoon pehmittämään ihoa. Juuri kosteutta kuiva iho kaipaa. Kuivassa ihossa on liian vähän kosteutta. Öljyn tarkoitus on vain lukita kosteus ihoon. Jos levität valmiiksi kuivalle iholle kookosöljyä, tuloksena on entistä kuivempi iho.

Kookosöljy ei kosteuta ihoa

Kookosöljyn levittäminen kuivalle iholle saattaa ensin luoda iholle kosteutetun tunteen. Kookosöljyllä kyllästetty iho kuitenkin hidastaa ihon oman talin eli sebumin tuotantoa. Tämä vaikuttaa epäedullisesti ihon kuntoon tehden ihosta lopulta hiekkapaperimaisen karkean. Kun käytätä kookosöljyä, huolehdi ihon huolellisesta kosteutuksesta ennen öljyn käyttöä.

Kookosöljy aiheuttaa ihon pintakuivuutta

Tämä johtuu kookosöljyn kertymisestä ihon sarveiskerrokseen. Silloin kun sarveiskerros on kyllästetty kookosöljyllä, se ei pysty imemään mitään ravinteita tai muita öljyjä puoleensa. Ihon kosteuttaminenkin on hyvin vaikeaa, jos sarveiskerros on päässyt kovettumaan kilveksi ihon pinnalle. Kookosöljyllä kyllästetty iho tukkeutuu ja aiheuttaa näppylöitä jopa henkilöille, joilla ei muuten iho-ongelmia ole. Myös tämä ilmiö johtuu kookosöljyn aiheuttamasta ihon pintakuivuudesta. Sarveiskerros onneksi uusiutuu muutaman viikon kuluessa. Voit nopeuttaa sarveiskerroksen uusiutumista kuorinnoilla.

Kookosöljy ei ravitse ihoa

Kookosöljyssä ei ole juuri mitään ravinteita iholle. Sen vitamiini- ja kivennäisainepitoisuus on hyvin alhainen. Kookosöljystä on olemassa hyvin monia tutkimuksia, jossa väitetään jotain ja toisessa tutkimuksessa väite kiistetään. Monet tutkimukset kookoksesta rahoittaakin kookostuotteita myyvät suuret kansainväliset yritykset. Totuus on kuitenkin se, että parhaat ravinnepitoisuudet löytyvät ihan muista öljyistä kuin kookosöljystä. Tyrniöljyssä on runsaasti A-vitamiinin esiastetta eli karotenoideja. Huomaat sen öljyn väristä. Keltaiset kasviöljyt sisältävät usein runsaasti E-vitamiineja. Kookosöljy on kirkasta. Siinä ei ole karotenoideja eikä juurikaan E-vitamiinia.

Kookosöljy on antimikrobista

Tämä on totta ja perustuu kookosöljyn sisältämiin rasvahappoihin ja niiden käyttäytymiseen iholla. Kookosöljy samalla viilentää ihoa. Kylmäpuristetussa kookosöljyssä on jonkin verran fenoliyhdisteitä jotka myös rauhoittavat ärsyyntynyttä ihoa.

Kookosöljyn vaikutus hiuksiin

Olet varmasti löytänyt netistä lukuisia DIY-ohjeita kookosöljyä sisältävistä hiustenhoitoaineista. Kookosöljy on hyvin suosittua hiustenhoidossa esimerkiksi Intiassa. Myös afroamerikkalaiset käyttävät paljon kookosöljypohjaisia hiustenhoitotuotteita. Etelä-Euroopassa kookosöljyn käyttö hiusten hoidossa on myös yleistä. Sinun kannattaa huomioida, että pohjoismainen hiuslaatu on jotain ihan muuta kuin intialainen, afroamerikkalainen tai eteläeurooppalainen hius. Kookosöljy ei ole paras vaihtoehto suomalaiselle hiuslaadulle. Kookosöljykäsittelyn jälkeen sinulla on perinteinen rasvaletti. Kookosöljyä on lähes mahdotonta pestä pois hiuksista. Tarvitset tehokkaat, synteettiset pesuaineet ja pari kolme pesukertaa, jotta hiuksesi taas olisivat puhtaat. Kookosöljy tunkeutuu hiussuomuihin ja juuttuu tiukasti kiinni.

Valitse kookosöljyn sijaan suomalaisille hiuksille paremmin sopivia, keveitä öljyjä hiustenhoitotuotteisiin. Hento suomalainen hius ei myöskään tarvitse niin paljon öljyjä kuin vahvemmat ja karkeammat hiuslaadut.

Miten kookosöljyä kannattaa käyttää kosmetiikassa

Vaikka kookosöljy onkin hyvin ongelmallinen tuote, sillä on myös omat hyvät puolensa. Kookosöljy on hyvin antimikrobista. Siinä eivät bakteerit ja muut pieneliöt viihdy. Kookosöljy ei härskiinny helposti.

Kookosöljyn antimikrobisia ominaisuuksia voi käyttää hyväksi esimerkiksi after-sun tuotteissa. Ennen auringonottoa kookosöljyn levittäminen iholle ei ole järkevää. Kookosöljy kuivattaa ihoa ja iho palaa herkemmin.

Kookosöljy myös viilentää kuumottavaa ihoa. Kookosöljyä kutsutaankin viilentäväksi öljyksi ja siksi se sopii lämpimään ilmastoon parhaiten. Kylmässä säässä kookosöljy käyttäytyy iholla aivan eri tavoin kuin kesän lämmössä.

Antimikrobisuutensa ansiosta kookosöljy sopii hyvin deodoranttivoiteisiin. Jo pelkkä kookosöljyn levittäminen kainaloihin estää hienhajun muodostumista. Se on hyvä vaihtoehto teollisille deodoranteille.

Kookosöljy sopii saippuan valmistukseen kuin nenä päähän. Lauryylihappo ja muut puolipitkäketjuiset rasvahapot saippuoituvat hyvin ja muodostavat samalla erityisen pehmeää vaahtoa. Kookosöljy on yksi suosituimmista saippuan raakaa-aineista.

Sinun on hyvä tietää, että kookosöljyä ei voi käyttää maseroidun öljyn eli yrttiöljyn uuttamiseen. Yrttien ainesosat eivät yksinkertaisesti uutu siihen. Olen useasti todennut ongelman. Kannattaa valita jokin muu öljy yrttiuutosten valmistukseen.

Kookospalmuviljelmät ja ekologia

Halusin vielä ottaa esiin yhden näkökohdan kookoksen käytössä. Se liittyy kookoksen viljelyn ekologisuuteen. Kookospalmujen viljely on nykyisin valtaisa bisnes. Kookospähkinöiden tuotantomäärät olivat vuonna 2019 jo 62 miljoonaa tonnia vuosittain. Suurimmat tuottajamaat ovat Indonesia, Filippiinit sekä Intia. Kookostuotteita markkinoidaan siksi erittäin aggressiivisesti ja kookosöljyä suositellaan aivan kaikkeen mahdolliseen.

Kaakkois-Aasiassa valtavia maa-alueita on istutettu kookospalmuplantaaseiksi. Kookosöljyn suuri suosio on kasvattanut viljelmiä entisestään. Voit ajella satoja kilometrejä tropiikissa ja näet vain pelkkiä kookospalmuja.

Kookospalmun runsas kysyntä maailmanmarkkinoilla on johtanut siihen, että trooppinen sademetsä on saanut väistyä kookospalmujen tieltä. Hyvä esimerkki on Seychellit, jossa kookospalmuja on aina kasvanut villinä rannoilla. Nyt, suuren kysynnän vuoksi, koko saari on pikkuhiljaa muutettu yhdeksi suureksi kookospähkinäviljelmäksi. Saychellien sisämaan sademetsille tyypilliset lehtipuut ovat kadonneet ja rannikon lisäksi kookospalmuja on istutettu myös sisämaahan. Sademetsät ja niiden monimuotoisuus ovat kadonneet. Sademetsän monet hyönteiset, linnut ja perhoset ovat riippuvaisia tyypillisistä sademetsän kasveista. Monokulttuuria edustavat kookospalmuviljelmät eivät pysty korvaamaan sademetsää ja siksi monet tyypilliset lajit ovatkin hävinneet Seychelleiltä.

Käytä muitakin trooppisia kosmetiikan öljyjä ja kasvivoita

Kookosöljyn käyttö on suosittua kosmetiikan valmistajien piireissä. Sitä on helppo hankkia ja käyttää ja se säilyy pitkään. Jos haluat valmistaa kosmetiikkaa ja samalla suojella sademetsiä, käytä vaihtelevasti muitakin trooppisilta alueilta saatavia tuotteita. Jos kaikki käyttävät tuotteissaan vain kookosta, sademetsät muuttuvat pikkuhiljaa kookosplantaaseiksi. Kookoksen kaltaisia tuotteita on olemassa runsaasti. Kokeile vaikkapa murumuruvoita, joka on hyvin saman tyyppinen tuote kuin kookosöljy. Murumurupuu kasvaa luontaisesti Amazonin sademetsässä. Murumuruvoista voit lukea lisää Helenatur blogista; Sademetsän aarteita; Murumuruvoi

Oletko sinä valmistanut kookosöljystä kosmetiikkaa? Kerro kokemuksistasi!

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Sheavoi eli karitevoi (Puhdistettu)

Alkaen €3,90

Arvio 4.67 5:stä perustuen 18 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Mangovoi

Alkaen €4,30

Arvio 4.88 5:stä perustuen 17 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Kookosöljy

Alkaen €2,00

Arvio 4.57 5:stä perustuen 7 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista

Cocoamidopropyl Betaine; CAPB – pesevä tensidi

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa.

Cocoamidopropyl Betaine on kosmetiikassa yleisesti käytetty pinta-aktiivinen aine. Siitä käytetään kirjainlyhennettä CAPB. Tämän kemikaalin nimi on hyvin hankala lausua ja kirjoittaa. Moni mieltävätkin CAPB:n pelkän nimen perusteella haitalliseksi ainesosaksi. Onko se sitä? CAPB on kiistelty ainesosa, joka ei ole ihan puhtoinen. Lue, milloin CAPB:tä kannattaa välttää.

Mitä on CAPB ja mihin tarkoitukseen sitä käytetään?

CAPB on johdettu kookosöljystä ja dimetyyliaminopropyyliamiinista. Olomuodoltaan se on vaaleankeltaista liuosta.

CAPB on pinta-aktiivinen aine. Se on pesevä kemikaali, jonka tarkoitus on irrottaa rasvaa ja likaa. Kosmetiikassa CAPB korvaa saippuan. CAPB auttaa vettä sekoittumaan rasvaiseen likaan, jotta rasva voidaan huudella pois.

CAPB on esimerkki kemikaalista, joka on samalla hoitava ja ihoa ärsyttävä. Hoitavuus ei tee kemikaalista yhtään sen turvallisempaa. Tämä voi olla yllättävää.

Cocoamidopropyl Betaine on samankaltainen kemikaali kuin Lauramidpropyl Betaine. Molemmat kemikaalit kuuluvat amidopropyylibetaiineihin johon on liitetty vain eri rasvahappo. Älä kuitenkaan sekoita CAPB:tä Cocobetaineen. Se ei ole sama aine kuin Cocoamidopropyl Betaine.

CAPB on yleisesti käytetty ainesosa kosmetiikassa

Kosmetiikan INCI-listoissa törmää varsin usein CAPB:iin. Se on täysin synteettinen, tehtaassa valmistettu kemikaali vaikkakin on hyväksytty luonnonkosmetiikan ainesosaksi.

CAPB:tä voit löytää hyvin useista kosmetiikan valmisteista kuten

Nestemäisistä, pesevistä tuotteista sen runsaan vaahtoavuuden takia.
Käsienpesuaineista
Monet hiustuotteet kuten hoitoaineet ja shampoopalat sisältävät CAPB:tä. Sillä on hiuksia pehmentävä vaikutus. CAPB poistaa myös sähköisyyttä hiuksista lisäämällä hiusten kosteutta.
Useissa hammastahnoissa on CAPB:tä
CAPB:tä käytetään myös siivouskemikaaleissa kuten yleispesuaineissa ja pyykinpesuaineissa.

Cocoamidopropyl Betaine; CAPB - pesevä tensidi — Cocoamidopropyl Betaine eli CAPB on pesevä tensidi

Onko CAPB turvallinen kosmetiikan kemikaali?

CAPB:n turvallisuus riippuu kahdesta asiasta; miten se on tuotettu ja mihin sitä käytetään.

CAPB:n on todettu aiheuttavan allergiaa. Tämä riippuu kemikaalin laadusta.
CAPB voi olla karsinogeeni. Tämä riippuu siitä miten tuotetta käytetään.

CAPB ja allergiat

Ensinnäkin CAPB:n on todettu aiheuttavan herkälle iholle allergisia reaktioita kuten ihon punoitusta ja kirvelyä. CAPB:n aiheuttamat allergiset reaktiot eivät ole mikään harvinainen poikkeus. Hyvin monet ihmiset ovat herkistyneet CAPB:lle. Vuonna 2004 CAPB nimettiin American Contact Dermatis Societyssä vuoden allergeeniksi.

Valmistuksen yhteydessä syntyneet epäpuhtaudet

CAPB voi olla myös kontaminoitunutta. CAPB:n valmistusprosessissa käytetään kemikaalia nimeltä 3- (dimetyyliamino) propyyliamini (DMAPA). Tätä valmistuksessa käytettyä kemikaalia on saattanut jäädä lopputuotteeseen häviävän pieniä määriä. Häviävän pienetkin määrät 3- (dimetyyliamino) propyyliaminia saattaa laukaista iholla tai hiuspohjassa kosketusallergian.

Nitrosamiinit

CAPB voi muodostaa nitrosamiineja. Nitrosamiineja voidaan verrata nitriitteihin joita esiintyy elintarvikkeissa (etenkin makkaroissa) säilöntäaineena. Pinaatti ja nokkonen sisältävät luontaisesti nitraattia, joka voi suolistossa muuttua haitalliseksi nitriitiksi.

Nitrosamiineille on asetettu rajoituksia kosmeettisissa tuotteissa. Mahdollisten nitrosamiinien vuoksi CAPB:tä suositellaan käytettäväksi ainoastaan pois huuhdeltavissa tuotteissa.

Nitrosamiineja on tutkittu jo peräti 100 vuotta. Niiden on todettu olevan karsinogeenejä, jos niitä käyttää suuria määriä.

Kosmetiikassa ei normaalisti esiinny lainkaan nitrosamiineja. Jos niitä esiintyy, pitoisuudet ovat hyvin alhaisia. EU:n kosmetiikkayhdistys (Cosmetics Europe) ovat antaneet kosmetiikan valmistajille ohjeet, miten välttää nitrosamiinien muodostuminen tuotteissa.

Herkkäihoisen kannattaa välttää CAPB:tä

CAPB voi olla allergisoiva kemikaali. Siksi sen käyttöä kannattaa välttää etenkin, jos ihosi on herkkä. CAPB on hyvin yleinen ainesosa kaikissa pesevissä tuotteissa. Voit löytää sitä sekä luonnonkosmetiikasta että tavallisesta kosmetiikasta. CAPB:n välttely voi olla haastavaa. Jos haluat välttää CAPB, kannattaa lukea tarkoin tuotteen INCI. Jos haluat käyttää CAPB:tä tuotteissasi kiinnitä huomiota turvallisiin pitoisuuksiin. Noudata ehdottomasti valmistajan suositusta käyttömääristä. Myös tuotteen pH kannattaa tasapainottaa.

Lue lisää kosmetiikan pahiksista täältä.

Tutustu Helenatur blogin INCI-listaan

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Mehiläisvaha on monipuolinen kosmetiikan raaka-aine

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Mehiläisvaha on useimmille kosmetiikan valmistajille tuttu tuote. Mehiläisvaha on hunajantuotannon sivutuote, jolla on monta käyttökohdetta. Sitä valmistavat vain mehiläiset eli mehiläisvaha on aina luonnontuote. Mehiläisvahaa on käytetty kautta historian niin kosmetiikassa kuin kynttilöiden valmistukseenkin. Tässä artikkelissa haluan hieman avata mehiläisvahan olemusta. Miten mehiläiset valmistavat mehiläisvaha ja miksi. Mihin tuotteisiin mehiläisvaha sopii ja kuinka sitä käytetään.

Mehiläisvaha on tarhamehiläisten valmistama luonnontuote

Mehiläiset valmistavat mehiläisvahaa vaharauhasillaan. Mehiläisen vaharauhaset sijaitsevat takaruumiin alaosassa. Mehiläispesä tuottaa vuodessa vähintään noin 500 grammaa mehiläisvahaa. Osan vahasta mehiläiset tarvitsevat itse kakustojen rakentamiseen.
Mehiläiset erittävät jo lentomatkan aikana kukista kerättyyn meteen entsyymejä, jotka vaaditaan meden muuttamiseksi hunajaksi. Pesässä esikäsitelty hunaja jaetaan kahteen linjaan: hunajaan ja vahaan. Nuorilla mehiläisillä vaharauhaset ovat parhaimmillaan ja ne työstävät hunajan lopullisesti vahaksi. Mehiläiset rakentavat vahasta kennoja ja peittävät sillä myös nämä kennoston, kun se on täynnä hunajaa eli tekevät niistä “säilykepurkkeja”. Kennojen päältä kuoritusta vahasta valmistetaan mm. kosmetiikkavahaa ja se on siis aina uutta ja vaaleampaa vahaa

Mehiläisvaha on arvokas tuote

Mehiläisvaha on hyvin arvokas tuote. Arvokkuudella tarkoita sitä, että mehiläisvahan valmistus on mehiläisille erityisen työlästä. Mehiläisvahan tuottaminen vaatii mettä, jota mehiläinen kerää hunajaa varten. Yksi puolen kilon hunajapurkki vaatii noin 768 mehiläisen koko elämäntyön.

Mehiläisten pitää tuottaa lähes kolme kiloa hunajaa valmistaakseen yhden desin mehiläisvahaa. Kolme kiloa hunajaa merkitsee mehiläisille noin 336 000 lentokilometriä. Siksi mehiläisvahaa ei pitäisikään käyttää tuhlaillen.
Mehiläisvahasta liikkuu markkinoilla paljon väärennöksiä, sen kalliin hinnan vuoksi. Tarkista aina mehiläisvahan alkuperä ja aitous.

Kakustovaha ja kuorimavaha

Mehiläiset tarvitsevat mehiläisvahaa kahteen eri tarkoitukseen. Osa vahasta kuluu kennojen rakentamiseen ja pesän pohjan vuoraamiseen. Tällaista vahaa kutsutaan kakustovahaksi. Kakustovaha jätetään yleensä mehiläisten käyttöön. Se sisältää huomattavasti enemmän roskia sillä se on kiertänyt pitkään pesässä.

Kun kennot ovat täynnä hunajaa, mehiläiset peittävät hunajan mehiläisvahalla. Tätä vahaa kutsutaan kuorimavahaksi. Kuorimavaha on juuri sitä vahaa, jota käytetään kosmetiikassa. Kuorimavaha on aina uutta vahaa, jota ei ole kierrätetty pesissä. Siksi se on luontaisesti puhtaampaa roskista.

Kuorimavaha on väriltään vaalean keltaisesta tummaan oranssiin. Väri vaihtelee riippuen siitä missä kukissa mehiläiset ovat vierailleet. Kuorimavahan väriin vaikuttaa myös propolis eli mehiläisvahakitti, jota erittyy aina mehiläisvahaan pieniä määriä.

Mistä mehiläisvaha on tehty?

Mehiläisvaha sisältää vajaa 300 eri yhdistettä, joista vain 41 on tutkittu. Yhdisteistä 111 on haihtuvia. Mehiläisvahan rasva sisältää pääosin estereitä, rasva-alkoholeja sekä happoja. Luonnollinen, puhdistamaton mehiläisvaha sisältää runsaasti beetakaroteenia sekä erilaisia flavonoideja.

Mehiläisvaha sisältää aina hieman myös siitepölyä sekä propolista. Propolis on mehiläisen valmistama voimakkaasti antimikrobinen aine, mehiläisvahakitti. Mehiläinen suojaa pesäänsä, toukkiaan ja kennojaan viruksilta, homeilta, sieniltä ja bakteereilta propoliksella. Mehiläiset keräävät propolista varten fenoliyhdisteitä sisältävää hartsia havupuista. Hartsit suojaavat puita kasvitaudeilta. Mehiläiset käyttävät propolista samaan tarkoitukseen. Propolista päätyy myös mehiläisvahaan mehiläisen pureskellessa kennoja peittävää vahaa tiiviimmäksi.

mehilaisvaha — Photo by Kai Wenzel on Unsplash

Hartsiallergia ja siitepölyallergia

Jos olet kovasti allerginen hartseille, mehiläisvaha voi olla sinulle ongelma. Kokeile kuitenkin cera albaa eli valkaistua mehiläisvahaa. Se sopii joillekin allergikoille sillä siinä ei ole niin runsaasti propolista eikä siitepölyä. Mehiläisvahaa valmistetaan nykyään myös synteettisesti, ole silti tarkkana vahan alkuperän ja puhtauden suhteen. Pyydä myyjältä vahan laboratooriotestit, jotta voit varmistua raaka-aineen puhtaudesta. Synteettinen vaha sopii useimmille allergikoille ja myös vegaaneille.

Mehiläisvaha on säilyvä tuote

Kuinka kauan mehiläisvaha säilyy? Se säilyy yhtä pitkään kuin me ihmisetkin eli kymmeniä vuosia, ehkä jopa sata vuotta. Mehiläisvaha ei pilaannu herkästi. Suhteellisen hyväkuntoista mehiläisvahaa on löydetty jopa Egyptin pyramideista ja Kreikasta, arkeologisista kaivauksista.

Mehiläisvahan säilyttäminen on helppoa. Riittää että säilytät mehiläisvahan huoneen lämmössä, valolta ja pölyltä suojattuna. Joskus mehiläisvahan pinnalle tulee säilytyksessä valkoista härmää. Se ei ole lainkaan vaarallista eikä vaikuta mehiläisvahan laatuun.

Jos sinulla on kotimaista mehiläisvahaa, jota et tarvitse, lahjoita se vaikkapa jollekin lähistöllä olevalle mehiläistarhalle. Näin mehiläiset saavat puhdasta, kotimaista, myrkytöntä vahaa pesäänsä. Kotimainen mehiläisvaha on huippulaatuista. Se on aitoa tavaraa toisin kuin moni ulkomainen vaha joka saattaa sisältää antibiootteja, kiellettyjä torjunta-aineita sekä väärennettyä vahaa.

Mehiläisvaha kosmetiikassa

Kosmetiikassa käytetään yleensä kuorimavahaa. Kosmetiikan tarpeisiin on saatavana kahta eri mehiläisvaha laatua; cera albaa, joka on valkaistu vaha sekä cera flavaa, joka on valkaisematonta mehiläisvahaa. Cera alba valmistetaan cera flavasta valkaisemalla vaha kaliumpermanganaatilla, aktiivihiilellä tai auringonvalolla.

Cera alba on väriltään valkoista tai hyvin vaaleaa. Sen tuoksu on myös miedompi. Cera alba sopii tuotteisiin, joiden värin toivotaan olevan hyvin vaalea. Miedon tuoksuinen cera alba ei häiritse tuotteen muita tuoksuja. Cera alba ei sisällä beetakaroteenia eikä yhtä runsaasti flavonoideja kuin valkaisematon mehiläisvaha.

Cera flava on väriltään syvän keltaista, joskus jopa oranssiin vivahtavaa. Se on ehdottomasti suosituin mehiläisvaha kotikosmetiikan valmistajien piireissä. Cera flava on täynnä iholle hyödyllisiä flavonoideja sekä beetakaroteenia. Cera flava tuo tuotteeseen hunajaisen tuoksun sekä hieman myös väriä. Cera flavassa ovat mukana mehiläisvahan kaikki hoitavat yhdisteet. Usein mehiläisvahaa käytetään yrttivoiteissa, joiden väri on jo luonnostaan vihertävä. Silloin valkaisemattoman mehiläisvahan eli cera flavan väri ja tuoksu eivät haittaa.

Mehiläisvahan hyödyt iholle

Vaikka mehiläisvahaa käytetäänkin kosmetiikassa yleensä salvojen kiinteyttäjänä, se on myös tehokas ihonhoitoaine.

Mehiläisvaha sisältää runsaasti antimikrobisia aineita, jotka rauhoittavat ihoa ja hillitsevät tulehdusta.
Mehiläisvaha sisältää luonnollisia vahaestereitä, jotka jättävät ihon pinnalle suojaavan mutta samalla täysin hengittävän kalvon.
Mehiläisvaha suojaa ihoa kuivumiselta. Se toimii samalla humektanttina eli iholle kosteutta keräävänä aineena.
Mehiläisvaha ei tuki huokosia. Sen komedogeeninen arvo on 0-2 eli se ei tuki huokosia kovinkaan helposti.
Mehiläisvaha sisältää runsaasti flavonoideja. Flavonoidit ovat antioksidantteja, jotka ehkäisevät tehokkaasti ikääntymisen merkkejä.
Mehiläisvahan A-vitamiini on voimakas antioksidantti, joka taistelee iholla ryppyjä aiheuttavia vapaita radikaaleja vastaan.
Mehiläisvaha toimii entsyymiensä takia luontaisena ja hyvin hellävaraisena kuorinta-aineena. Se pehmentää kuolleita ihosoluja niin että ne on helppo puhdistaa pois iholta. Kokeile mehiläisvahaa kuorintavoiteissa.

Kotimaista, huippulaadukasta mehiläisvahaa löydät Nature by Ampun verkkokaupasta

mehilasivaha — Photo by Bee Naturalles on Unsplash

Mehiläisvahan käyttökohteita kosmetiikassa

Mehiläisvahoja käytetään kosmetiikassa etenkin vedettömien tuotteiden kiinteyttämiseen. Öljypohjaiset hoitavat salvat sekä huulirasvat kiinteytetään yleensä mehiläisvahalla tai vegaanisilla vahoilla kuten karnauba-, kandelilla– tai riisilesevaha. Balmeihin lisätään mehiläisvahaa, jotta ihon pinnalle muodostuu suojaava kerros.

Käytä vedettömiin balmeihin noin 5-10% mehiläisvahaa luomaan iholle suojaava pinta.
Käytä hoitaviin salvoihin ja voiteisiin 10-20% mehiläisvahaa kiinteyttämään öljy.
Käytä huulivoiteisiin noin 20-25% mehiläisvahaa.
Käytä kuorintavoiteisiin noin 5-7% mehiläisvahaa. Mehiläisvaha pehmentää ihon pinnalla olevat kuolleet ihosolut.
Mehiläisvahakynttilät soveltuvat aromaterapiaan. Mehiläisvahakynttilöiden tuoksu edistää fyysistä ja henkistä hyvinvointia ja virkistää kehoa lisääntyvällä energialla. Mehiläisvahakynttilöiden tuoksu vähentää stressiä ja vahvistaa keskittymistä. Kynttilät myös auttavat vähentämään kipua ja säätelemään verenpainetta.
Mehiläisvahalla on aromaterapeuttisia vaikutuksia. Mehiläisvahaa sisältäviin tuotteisiin ei välttämättä tarvita muita tuoksuja. Sen tuoksua voidaan luonnehtia miedoksi, lämpimäksi, sensuelliksi, kukkaiseksi, puumaiseksi, täyteläiseksi, “itämaiseksi” tai näiden kuvausten yhdistelmäksi, riippuen siitä, mitä mehiläisvahaa käytät.

Jos mehiläisvahaa sisältävä vedetön tuotteesi on liian kiinteä tai liian löysä, voit mainiosti sulattaa sen uudelleen ja lisätä joko mehiläisvahaa kiinteyttämään tai öljyä pehmentämään.

Nature by Ampun reseptipankista löydät useita reseptejä mehiläisvahasta.

Resepti -Pehmeä huulivoide
Resepti- Ruusuvoide
Resepti -Luomulaastari
Resepti – Vegaaninen- ja mehiläisvaha voide

Mihin tuotteisiin sinä käytät mehiläisvahaa?

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Kosmetiikan historiaa; Uusi aika vapauttaa yhteiskunnan

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Kosmetiikan historiaa käsittelevässä sarjassa olemme päässeet uuden ajan kynnykselle. Uusi aika on jatkumoa Euroopan historiassa vallinneelle pimeälle ja hyvin uskonnolliselle keskiajalle. Uuden ajan alku sijoittuu noin 1400-1500-luvun Eurooppaan. Aikakausi kesti lähes 500 vuotta aina nykypäiviin asti. Uusi aika toi mukanaan uudet tuulet. Ilmapiiri erosi melkoisesti synkästä ja ahdasmielisestä keskiajasta. Nyt lähdemme katsomaan, mitä uutta uusi aika toi mukanaan kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon.

Uuden ajan ilmapiiri

Viime artikkelissani kerroin sinulle keskiajasta ja sen ahdasmielisestä kauneuskäsityksestä. Uusi aika onkin sitten huomattavasti valoisampi aikakausi. Uuden ajan ilmapiiriin vaikutti etenkin uskonpuhdistus. Jäykät katoliset perinteet saivat jäädä. Protestanttinen liike eteni Euroopassa tuoden mukanaan vapautta ja uusia ideoita.

Toinen merkittävä asia uuden ajan historiassa olivat löytöretket. Christopher Kolumbus purjehti Amerikkaan 1492. Löytöretket saivat jatkumoa ja useita uusia siirtomaita perustettiin ympäri maapallon. Eurooppalaiset purjehtivat tuntemattomiin maihin, merten taakse ja toivat mukanaan tuulahduksia itämaisesta kulttuurista.

Renessanssin aikakausi muuttaa maailmaa

Ilmapiirin vapauduttua alettiin muistelemaan antiikin kulttuuria ja kaikkea sitä mitä oli ollut ennen keskiaikaa. Tätä kehitystä kutsutaan nimellä renessanssi. Renessanssi tarkoittaakin uudelleensyntymistä. Uusi aika oli jälleensyntymän aikaa taiteessa, tieteessä ja tietenkin myös kauneudenhoidossa ja kosmetiikassa.

Se, mikä pimeällä keskiajalla oli ollut karua ja yksinkertaista, muuttui nyt runsaammaksi ja monimuotoisemmaksi. Visuaalisella ilmeellä oli merkitystä eikä uskonto enää välttämättä sanellut kaikkea. Tämä näkyi esimerkiksi maalaustaiteessa, jossa näkyi paljon alastomuutta, paljaita rintoja sekä pyöreitä muotoja. Renessanssin naiset maalattiin tauluihin rakastettaviksi, kauniiksi ja suloisiksi. Keskiajalla alastomuus oli ollut suuri synti joka oli ankarasti kielletty.

Uuden ajan ensimmäisiä neroja oli Leonardo Da Vinci sekä Gutenberg joka keksi irtokirjasimet ja ensimmäiset painetut kirjat. Kehitys harppasi ison askeleen eteenpäin. Uusi aika huipentui 1800-luvun teolliseen vallankumoukseen, joka toi vaurautta Eurooppaan. Samalla myös Euroopan väestö kasvoi.

Uuden ajan johtava valtio oli Englanti

Englanti oli mahtava valtio jo 1500-luvulla. 1558 astui valtaan Englannin 25-vuotias kuningatar, Elisabeth. Kuningatar Elisabethilla oli merkittävä rooli kosmetiikan historiassa. Hän aloitti uudelleen meikin aikakauden Euroopassa. Meikkiä ei keskiajalla ollut soveliasta käyttää. Kuningattaren näytettyä esimerkkiä, meikkaaminen yleistyi vauhdilla hovissa ja ylhäisön piireissä. Alemmat sosiaaliluokat sen sijaan suhtautuivat meikkiin ja meikkaamiseen kielteisesti. Yleensä oli toivottavaa, että kansa ei meikannut lainkaan.

Kuningattaren suosikki oli kalman kalpea iho. Vanhoista muotokuvista voi edelleen todeta, miten ilmeettömät kasvot kuningattarella oli. Kalman kalpea iho oli ylhäisönaisten tavaramerkki satojen vuosien ajan. Vain huulet olivat kirkkaan punaiset luoden kontrastia. Silmämeikkiä ei käytetty lainkaan. Joskus kulmakarvat värjättiin vain hyvin kevyesti.

Ruskettunut iho ei ollut sovelias ylhäisöllä. Vain rahvas työskenteli pelloilla ja sai rusketusta iholleen. Ruskettunut iho oli siis köyhyyden ja alempiarvoisuuden merkki.

Ranskan vallankumous oli muodin vedenjakaja

Ranskassa puhaltelivat 1700-luvun lopulla vapauden tuulet. Ranskan vallankumous oli noin kymmenen vuotta kestänyt ajanjakso, joka alkoi 1789. Vallankumous oli alkusysäys suurelle yhteiskunnalliselle murrokselle. Vanhat säätyoikeudet sekä feodaaliyhteiskunta kumottiin. Yhteiskunnan raju muuttuminen vaikutti tietysti aivan kaikkeen, myös muotiin ja kauneudenhoitoon.

Ennen vallankumousta naiset ja miehet meikkasivat lähes yhtä paljon. Vallankumouksen jälkeen ero miesten ja naisten välillä kasvoi. Miehet lopettivat kokonaan meikin käytön. Naiset kyllä meikkasivat mutta varsin hillitysti. Naiset korostivat kauneuttaan ylellisillä puvuilla. Naisten puvut olivat äärimmäisen runsaita ja näyttäviä.

Varakkaista naisista tuli 1800-luvun alussa hyvin ulkonäköorientoituneita. Elämä pyöri vaatteiden, hiusten ja meikkien ympärillä. Ylhäisön parissa naisten pukeutuminen oli varsinainen rituaali. Massiivisia pukeutumis- kampaus- ja meikkaustapahtumia katselemaan kutsuttiin joukko ystäviä. Myös miehet olivat tervetulleita seuraamaan, miten lukemattomat vaatekappaleet kiskottiin aatelisnaisen ylle puvustajien avustamana.

Viktoriaaninen aikakausi teki naisesta hauraan posliiniesineen

Uuden ajan aikakaudet nimettiin Englannin hallitsijoiden mukaan. 1837 astui valtaan kuningatar Victoria. Hän aloitti viktoriaanisen aikakauden joka oli mahtavien prinsessamekkojen aikaa. Ylhäisön mekot paisuivat aivan mahdottomiksi. Tarvittiin monia alushameita sekä metallivanteita pitämään homma koossa.

Syynä ylisuuriin mekkoihin oli se, että naisen haluttiin näyttävän heikolta ja hauraalta. Mikään naisen kehon osista ei saanut olla liian suurta tai korostunutta. Siksi nainen häivytti itsensä runsaisiin mekkoihin. Hauras ja heikko ilme kasvoillaan hän vetosi miehen haluun pitää hänestä huolta. Naisten pyörtyily oli tavanomaista ja usein teeskenneltyä. Pyörtyilyllä vedottiin miehen suojeluvaistoon ja tunteisiin. Jopa tuberkuloosin riuduttamat kasvot koettiin seksikkäiksi.

Uuden ajan kauneudenhoito

Uuden ajan kauneudenhoidossa ongelmana oli loputtomat uskomukset. Ihon toiminnasta ja tarpeesta ei paljoa tiedetty. Antiikin tietämys yrteistä, ihosta ja kauneudesta oli unohtunut pimeällä keskiajalla. Nyt kaikki tieto kosmetiikasta piti taas löytää uudelleen.

Yhteiskunta oli selkeästi jakautunut ylhäisöön ja kansaa. Nämä kaksi kansanosaa elivät täysin erillään. Siksi heidän tapansa hoitaa kauneuttaan erottui toisistaan hyvin selkeästi.

Ylhäisön parissa ihonvaalennusaineet ja voimakkaat kuorinta-aineet olivat suosittuja

Ihon vaalentamiseksi oli jo keskiajalla keksitty lukuisia kyseenalaisia keinoja. Nämä myrkylliset aineet pysyivät aateliston ja kuninkaallisten suosiossa vielä keskiajan jälkeenkin. Vaalea iho oli hyvin tavoiteltu. Monilla oli ongelmana myös kasvojen arpisuus esimerkiksi sairastetun isorokon takia. Arpien peittämiseen tarvittiin erittäin peittävää kosmetiikkaa. Arpia myös kuorittiin vahvoilla hapoilla kuten rikkihapolla.

Vaarallisia ihonhoitoaineita löytyi ylhäisönaisten kaapeista hyvin useita. Miltä kuulostaisi rikkihappoa sisältävä vitirolöljy yhdistettynä elohopeaveteen ja lyijyä sisältävään kasvoveteen. Myös meikit sisälsivät runsaasti lyijyä ja elohopeaa.

Ylhäisöllä oli useita tapoja pitää iho vaaleana

Harmittomampia tapoja säilyttää vaalea iho oli pysytellä poissa varjossa ja mieluummin sisätiloissa. Myös kasvot peittäviä naamioita käytettiin yleisesti.

Nykyisin valkoinen väri luodaan kosmetiikkaan titaanioksidilla. Ennen titaanioksidia, aina 1800-luvulle asti käytettiin valkoisena väriaineena lyijynvalkoista eli creusea. Se oli valkoinen pigmentti, jonka käyttö ei rajoittunut vain kosmetiikkaan. Creuse on erittäin myrkyllistä mutta se peitti hyvin ihon virheet ja pysyi iholla kuin tauti. Siksi se oli hyvin suosittu kosmetiikassa jopa satoja vuosia.

Elohopeasublimaatti oli toinen suosittu valkoinen pigmentti. Elohopeasublimaatissa oli mukana myös hieman kiiltoa. Kuten nimestäkin voi päätellä, elohopeasublimaatti valmistettiin elohopeasta. Se on erittäin myrkyllistä. Jostain kumman syystä sitä myydään vieläkin joissain maissa maaleihin sekoitettuna.

Vismuttioksikloridi on valkea pigmentti, jota käytetään vieläkin kosmetiikassa. Myös talkkia, jauhettua helmiäistä ja riisijauhoa käytettiin vaalean ihon aikaansaamiseksi. Jauheita sekoitettiin voiteisiin ja näin saatiin peittävää meikkivoidetta.

Kauneuspilkut olivat uuden ajan muotioikku

Uuden ajan erikoisuus olivat kauneuslaastarit. Ne otettiin käyttöön 1600-luvulla. Alkujaan niiden tarkoitus oli vain peittää arpia. luomia ja muita ihon virheitä. Vähitellen laastareista tuli muotioikku. Niillä pyrittiin korostamaan vaaleaa ihoa. Laastareista tehtiin hyvin tummia. Ne valmistettiin huolella tummasta silkistä ja sametista. Suuret laastarit vaihtuivat pieniin kauneuspilkkuihin, joita käytettiin enää vain yksi tai kaksi strategisissa paikoissa, korostamassa kasvoja.

Uuden ajan luonnonkosmetiikkaa

Aina on ollut olemassa ihmisiä, jotka suhtautuvat epäillen kemikaaleihin. Useat uuden ajan naiset olivat hyvin valveutuneita. He huomasivat hyvin nopeasti kosmetiikkatuotteiden vaarat. Siksi he halusivatkin käyttää puhtaita luonnontuotteita. Naiset olivat löytäneet ihoa hoitavia kasveja, joista he valmistivat itse turvallista kosmetiikkaa. Ihon valkaisuun elohopean ja lyijyn asemesta valveutuneet naiset käyttivät tavallista sitruunamehua. Muita valkaisevia aineita olivat aluna, munanvalkuainen sekä booraksi.

Uuden ajan luonnonkosmetiikka rakentui pitkälti luonnollisista aineksista. Kaikki mitä kotoa ja keittiöstä löytyi, hyödynnettiin kauneudenhoidossa. Kasvit ja mineraalit olivat hyvin suosittuja kosmetiikan raaka-aineita. Kansan parissa kaikki kosmeettiset tuotteet tehtiin itse.

Kasvojen puhdistukseen käytettiin puhdistuspaloja, jotka sisälsivät saippuaa sekä yrttejä yhdistettynä mehiläisvahaan sekä kaskeloteista saatuun rasvaan. Onko tässä jotain tuttua? Puhdistuspalat taitavatkin olla vanha juttu.

Kasvovoiteet sisälsivät valaan rasvaa

Manteliöljy oli hyvin suosittua kosmetiikassa. Se ravitsi naisten ihoa ja antoi kosteutta. Voidepohjana hyvin suosittua oli paksu kerma yhdistettynä hunajaan ja yrtteihin. Tällaiset voiteet eivät pitkään säilyneet. Siksi niitä valmistettiinkin vain erityisiä tilanteita varten. Myös tuore maito oli suosittua ihonhoidossa.

Kasvovoiteet valmistettiin yrteistä, mehiläisvahasta sekä kaskelotin rasvasta. Tällaista voidetta kutsuttiin pomadaksi. Yhdistelemällä eri yrttejä luotiin voiteita eri ihotyypeille sekä tiettyihin iho-ongelmiin.

Erityisen suosittuja tehoaineita olivat kurpitsat. Kurpitsoista valmistettiin voiteita yhdistettynä luonnon öljyihin. Kurpitsaa myös tislattiin kosmetiikan raaka-aineeksi. Kurpitsa poisti punoitusta, virkisti ja rauhoitti ihoa. Kurpitsavoiteita löytyi runsaasti 1600-luvun ylellisistä kylpylöistä. Samoin kurkku oli hyvin suosittu luonnonkosmetiikan ainesosa. Kurkkua käytettiin etenkin kasvovesissä. Kurkku on yhä suosiossa ihonhoidossa mutta minne onkaan kadonnut kurpitsa?

Uusi aika oli hydrolaattien kultakautta

Hydrolaatit olivat hyvin suosittuja. Varsinkin ruusuvesi, laventelivesi sekä neroli olivat monen naisen käytössä. Hydrolaatteja yhdistettiin myös muihin ainesosiin. Niistä valmistettiin tahnoja, joita käytettiin hoitavina kasvonaamioina.

Luonnolliset pigmentit

Koska valkoinen iho oli tavoiteltua, kaikki valkoinen katsottiin hyväksi iholle. Samalla tavoin valkoiset mineraalit, talkki, riisi tai vaikkapa vehnäjauhot koettiin edistävän ihon kauneutta.

Luonnollisia pigmenttejä tarvittiin sekä iholle sekä huuliin. Karmiininpunainen väriaine oli uutena aikakautena hyvin suosittua. Sitä valmistetaan yhä edelleen pienistä hyönteisistä. Muita punaisia värisävyjä saatiin eri puulajeista. Jauhettu puu uutettiin alkoholiin ja käytettiin huulien ja poskien värjäämiseen. Luonnosta löytyy uskomattoman paljon ainesosia, joita voidaan käyttää pigmenttien valmistukseen. Valitettavan monet näistä pigmenteistä olivat niin suosittuja, että kyseiset kasvit ja eläinlajit ovat nyt uhanalaisia.

Miehet alkoivat määrittelemään naista 1900-luvun alussa

Uuden ajan loppupuolella naisen asema muuttui erittäin selkeästi. Teollistuminen oli vauhdissa ja yhteiskunta kaupallistui. Naisestakin tehtiin eräänlainen tuote, jonka piti täyttää tietyt standardit. Naisen esineellistäminen oli huipussaan viime vuosisadan vaihteessa. 1900-luvun vaihteen Gibson-tyttö luotiin mainostoimistossa miesten toimesta. Gibson-tyttö ei ollut todellinen henkilö. Gibson-tyttö oli muotistandardi, jota naisten tuli seurata. Gibson-tytöllä oli huomattavasti kevyempi puku kuin edellisillä sukupolvilla. Hänen tuli olla sensuelli ja viettelevä. Gibson-tytön innoittamana syntyi ensimmäinen supermalli, Evelyn Nesbit. Nainen ja se mitä häneltä odotettiin ja miltä hänen pitäisi näyttää, muuttui nyt hyvin ratkaisevasti. Uusi aika oli vaihtumassa nykyaikaan.

Lue myös Kosmetiikan historian muut osat :

Kosmetiikan historiaa; muinaisten etruskit

Kosmetiikan historiaa; muinaiset sumerit ja egyptiläiset

Kosmetiikan historiaa; antiikin Kreikka

Kosmetiikan historiaa; kauneudenhoitoa pimeällä keskiajalla

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Kosmetiikan säilöntäaineet; onko kosmetiikkasi turvallista käyttää?

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Kosmetiikan säilöntäaineet ovat saaneet paljon huomiota mediassa. Niitä pidetään yleisesti haitallisina ja jopa vaarallisina. Kiinnostus kosmetiikan säilöntäaineisiin on ihan tervettä. Vain tutkimalla ja kyseenalaistamalla voimme saada riittävästi tietoa kemikaaleista. Säilöntäaine kysymys ei kuitenkaan ole kovin yksioikoinen. Säilöntäaineita ei laiteta tuotteisiin vain ihan kiusallaan. Kosmetiikan valmistajilla on hyvin selkeä ja perusteltu syy käyttää tuotteissaan säilöntäaineita. Tässä artikkelissa kerron sinulle tarkemmin säilöntäaineista ja niiden haitoista sekä hyödyistä.

Miksi kosmetiikkaan tarvitsee lisätä säilöntäaineita?

Melkein kaikissa kosmeettisissa tuotteissa on säilöntäaineita. Tämä johtuu siitä, että kosmetiikka on oikein hyvä kasvualusta bakteereille ja homeille. Kosmeettiset tuotteet sisältävät lähes aina vettä. Bakteerit ja homeet tarvitsevat vettä elääkseen. Varsinkin luonnonkosmetiikka saattaa sisältää myös tärkkelystä tai sokereita, jotka ovat mikrobien superherkkua.

Hyvin usein kosmetiikkaa säilytetään huoneen lämmössä, joka on aivan paras lämpötila mikrobien lisääntymiseen. 20-25 asteen lämpötila on ihanteellinen mikrobien kasvatukseen. Jos lämpötila laskee alle 15 asteen, useimmat mikrobit painuvat horrostilaan. Sama tapahtuu, kun lämpötila nousee yli 30 asteen. Mikrobien kasvu hidastuu sekä kylmässä että kuumassa. Jääkaapissakin mikrobit lisääntyvät mutta hieman hitaammin. Jos et käytä tuotetta välittömästi, tarvitset ehdottomasti luotettavan säilöntäaineen.

Käytössä oleva kosmetiikka kontaminoituu hyvin helposti. Joka kerran, kun otat sormin voidetta, siihen tulee lisää bakteereita. Tämä ei johdu siitä, että sinun sormesi olisivat erityisen likaiset. Vaikka olisit juuri pessyt kätesi, bakteereja tulee silti sormien mukana. Säilöntäaine estää bakteerien kasvun mutta ei poista tuotteessa jo olevia bakteereja. Käytä siis aina spatulaa voiteen annosteluun. Pumppupullo on myös hyvä ja hygieeninen vaihtoehto voiteen annosteluun.

Happi ja auringonvalo edistävät tehokkaasti bakteerien ja homeiden kasvua. Siksi monet kosmeettiset tuotteet pakataankin valolta suojattuun pakkaukseen. Tummaksi värjätty lasi on todella hyvä pakkausmateriaali voiteille. Voiteen säilyvyyttä edistää myös hapettomat pakkaukset. Niitä käytetään erityisesti emulsiovoiteiden ja kasvovesien pakkaamiseen. Hapeton pakkaus estää paitsi hapen vaikutuksen, myös mikrobien pääsyn tuotteeseen.

Pitääkö säilöntäaineita pelätä?

Säilöntäaineista on paljon kirjoituksia mediassa. Säilöntäaineita on kuitenkin olemassa hyvin monenlaisia. Seuraavaksi kerron sinulle hieman kosmetiikassa käytettävistä säilöntäaineista.

Perinteiset kosmetiikan säilöntäaineet

Suurimpana paikkona markettikosmetiikassa ovat olleet formaldehydien vapauttajat. Formaldehydejä käytetään säilöntäaineissa koska ne ovat erittäin tehokkaita. Vain häviävän pieni määrä formaldehydiä pystyy pitämään mikrobit kurissa tuotteessa. Formaldehydi on kuitenkin erittäin haitallinen aine.

Toinen suosittu säilöntäaine kosmetiikassa on parabeenit. Parabeenit ovat huomattavasti turvallisempia kuin formaldehydit. Parabeenit ovat synteettisiä kemikaaleja mutta niitä esiintyy pieniä määriä myös monissa kasveissa kuten porkkanassa ja mustikassa. Aivan ongelmattomia eivät parabeenitkaan ole. Nykyisin melkein kaikki kosmetiikka sisältää parabeeneja. Ne ovat tehokkaita säilöntäaineita, jotka tehoavat hyvin moniin mikrobeihin. Teollisuuden on erittäin vaikeaa korvata parabeeneja millään muulla aineella. Säilöntäaine on kuitenkin huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin pilaantunut tuote.

Parabeenejä on korvattu osin fenoksietanolilla. Valitettavasti fenoksietanolikaan ei ole osoittautunut täysin turvalliseksi vaihtoehdoksi. Monet luonnonkosmetiikkamerkit välttelevät sitä eivätkä kaikki luonnonkosmetiikan sertifikaatit hyväksy fenolietanolin käyttöä.

Luonnonkosmetiikan säilöntäaineet

Luonnonkosmetiikassa ei käytetä formaldehydejä eikä myöskään parabeeneja. Luonnonkosmetiikassa säilöntäaineina käytetään orgaanisia happoja ja niiden suoloja, alkoholeja sekä joitakin fenolijohdannaisia.

Tällä hetkellä luonnonkosmetiikan säilöntäaineita on kehitteillä hyvin runsaasti. Koko ajan tulee markkinoille uusia tuotteita eri tarkoituksiin ja eri mikrobiryhmille. Säilöntäaineet ovat aina monen eri yhdisteen seoksia sillä yksi aine ei tehoa kaikkiin mikrobeihin.

Nature by Ampun verkkokaupassa oleva säilöntäaine koostuu luonnonkosmetiikan suosimista turvallisista ainesosista; Dehydroacetic acid ja Benzyl alcohol. Tuotteessa on kaksi eri kemikaalia. Näin säilöntäaineen vaikutus kohdistuu mahdollisimman laajalle kirjolle bakteereita ja homeita. Tätä säilöntäainetta voi käyttää tuotteissa joiden pH asettuu välille 2-7.

Säilyvyyttä parantavat tuotteet

Joskus tuotteissa käytetään säilyvyyttä parantavia ainesosia kuten greipinsiemenuutetta tai rosmariiniuutetta. Nämä eivät ole varsinaisia säilöntäaineita. Greipinsiemenuutteen ja rosmariiniuutteen teho on paljon kapea-alaisempi kuin varsinaisten säilöntäaineiden. Voit mainiosti käyttää greipinsiemenuutetta tai rosmariiniuutetta säilöntäaineen ohella lisäämään tuotteen säilyvyyttä.

Älä epäröi käyttää säilöntäainetta tuotteessasi

Jos haluat valmistaa vettä sisältäviä tuotteita, suosittelen ehdottomasti säilöntäaineen käyttöä. Ilman säilöntäainetta tuotteen pilaantuminen alkaa välittömästi. Joka 20 minuutin välein bakteerit tuplaavat itsensä. Jos tuote on pilaantunut, et välttämättä huomaa sitä mistään. Bakteerit eivät aina tuoksu tai muuta tuotteen rakennetta. On hyvin vaarallista levittää kasvoille pilaantunutta voidetta. Onneksi sinulla on mahdollista valita täysin turvallisia luonnonkosmetiikkatasoisia säilöntäaineita tuotteeseesi.

Onko mahdollista valmistaa säilöntäaineetonta kosmetiikkaa?

Tietysti on! Kuten aikaisemmin kerroin sinulle, mikrobit rakastavat vettä sekä happea. Jos valmistat vedettömiä tuotteita, varsinaisia säilöntäaineita ei tarvita lainkaan.

Vedettömät voiteet

Tutumpia vedettömiä valmisteita ovat salvat, butterit eli vartalovoit sekä balmit. Edellä mainitut tuotteet valmistetaan kasviöljyistä, kasvivoista sekä erilaisista vahoista. Yhdistelemällä näitä raaka-aineita saadaan aikaan huippulaatuisia tuotteita aivan ilman vettä tai muuta nestettä. Salvat, butterit ja balmit eivät tarvitse varsinaisia säilöntäaineita. Ne eivät myöskään tarvitse emulgaattoreita, joten ne ovat varsin aitoja luonnontuotteita.

Varmista, että voiteesi eivät hapetu

Aivan ilman säilyvyyttä parantavia aineita vedettömät voiteet eivät kuitenkaan säily. Rasvojen ongelmana on hapettuminen eli härskiintyminen. Kaikki rasvat härskiintyvät reagoidessaan ilmassa olevan hapen kanssa. Nopeinten hapettuvat paljon monityydyttämättömiä rasvahappoja sisältävät öljyt. Linolihappo, alfalinoleenihappo sekä gammalinoleenihappo pilaantuvat nopeinten. Tämä voidaan estää jääkaappisäilytyksellä, ilmattomilla pakkauksilla sekä antioksidanteilla. Useimmat kosmetiikan öljyt olisivatkin juuri tästä syystä hyvä säilyttää jääkaapissa hyvin suljetussa pullossa.

Kylmäpuristetuissa luonnonöljyissä on luontaisesti antioksidantteja suojaamassa öljyjä härskiintymiseltä. Vahvin öljyissä oleva antioksidantti on E-vitamiini. E-vitamiini tuhoutuu kuumennettaessa. Siksi itse suosin kylmäpuristettuja öljyjä. E-vitamiini on paras säilyvyyttä edistävä aine vedettömiin voiteisiisi. Lisäksi se on erittäin hyödyllinen vitamiini myös ihollesi. Jos joudut kuumentamaan tuotteesi, sinun kannattaa lisätä siihen E-vitamiinia säilyvyyden parantamiseksi.

Palakosmetiikka

Palakosmetiikka on nykyisin huippusuosittua. Jos haluat vältellä varsinaisia säilöntäaineita, opettele valmistamaan palakosmetiikkaa. Palamuodossa löytyy nykyisin melkein kaikki, mikä ennen pakattiin pulloihin. Vain kasvovedet on pakko hankkia nestemäisinä.

Palatuotteet ovat hyvin erityyppisiä. Niitä valmistetaan eri ainesosista. Palashampoota on saatavana saippuapohjaisena ja shampoopohjaisena. Yhteistä näille kummallekin tuotteelle on, että ne eivät tarvitse säilöntäainetta.

Jauhekosmetiikka

Jauhemuotoinen kosmetiikka on hieman harvinaisempaa. Jauhemaisesta kosmetiikasta puuttuu vesi sekä öljy. Näin tuote on erityisen hyvin säilyvä. Jauhemainen kosmetiikka on kuitenkin säilytettävä hyvin kuivassa paikassa. Jos tuote kostuu, se pilaantuu herkästi. Myös valo ja happi voivat heikentää jauhekosmetiikan tehoa. Siksi jauhetuotteet kannattaakin säilyttää valolta suojassa ja suljetussa astiassa. Säilöntäaineita jauhetuotteet eivät tarvitse.

Säilöntäaineet suojaavat sekä sinua että tuotteitasi

Kuten huomasit, säilöntäaineilla on eroja. Itse valmistetussa kosmetiikassa ja luonnonkosmetiikassa säilöntäaine ei ole ongelma. Säilöntäaine lisää tuotteesi turvallisuutta. Ei ole turvallista käyttää vettä sisältävää tuotetta, jossa ei ole säilöntäainetta. Säilöntäaine ei varsinaisesti hoida ihoasi mutta se ei myöskään ole vahingollinen tuote edellyttäen, että käytät luonnonkosmetiikkatasoisia tuotteita.

Jos haluat käyttää minimalistista kosmetiikkaa ilman mitään turhaa, valitse vedettömät voiteet, palatuotteet ja jauhemainen kosmetiikka.

Emulsiokurssilla pääset kokeilemaan vesipohjaisten voiteiden valmistusta. Shampookurssilla voit valmistaa nestemmäistä hoitoainetta.

Lue myös blogiartikkeli Turvallinen säilöntäaine kotikosmetiikan valmistukseen, jossa käsitellään Nature by Ampunkin myymää säilöntä-ainetta (Dehydroacetic acid sekä Benzyl alcohol) joka vastaa tunnettua Geogard 211 säilöntäainetta.

Outi

Kirjoitan omaan Helenatur blogiini kosmetiikan raaka-aineista ja valmistuksesta. Minua kiehtoo luonnollinen, minimalistinen kosmetiikka. Haluan auttaa kosmetiikan valmistajia ja valmiin kosmetiikan ostajia valitsemaan iholleen ihon omaa toimintaa tukevia, turvallisia ja hellävaraisia ainesosia.

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Säilöntäaine (Dehydroacetic acid & Benzyl alcohol)

Alkaen €3,00

Arvio 5.00 5:stä perustuen 4 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista
Emulgointiaine (Cetearyl Olivate and Sorbitan Olivate)

Alkaen €8,05

Valitse vaihtoehdoista
Luonnollinen E-vitamiini

Alkaen €6,10

Arvio 4.67 5:stä perustuen 6 asiakkaan arvotukseen.

Valitse vaihtoehdoista

Kosmetiikan historiaa; kauneudenhoitoa pimeällä keskiajalla

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Keskiajaksi kutsutaan aikaa, joka ulottuu 400-luvulta 1500-luvulle asti. Keskiaika on suoraa jatkumoa antiikin ajasta, josta kerroin viime kerralla. Antiikin aika loppui suuren ja mahtavan Rooman valtakunnan tuhoon. Keskiajassa oleellinen asia on se, että historian painopiste siirtyi idästä länteen ja että kristillinen kirkko vaikutti todella vahvasti aivan kaikkeen. Keskiajan historia onkin länsimaisuuden ja kristinuskon siivittämää historiaa. Keskiajan kulttuuri-ilmapiiri oli varsin erilainen verrattuna Lähi-Itään tai muinaiseen Kreikkaan. Puhutaan myös pimeästä keskiajasta. Siksi myös kosmetiikka ja kaunistautumisrituaalit poikkesivat hyvinkin paljon aikaisemmasta. Tässä jaksossa kerron, miten ihmiset vaalivat kauneuttaan keskellä pimeää keskiaikaa.

Keskiaikaa Euroopassa hallitsi kristillinen kirkko

Keskiaikaa hallitsivat valtaa pitävät aateliset, kirkko sekä kasvava kauppiassääty eli porvarit. Hallitseva asema kaikessa tapoihin liittyvässä oli ehdottomasti kirkolla. Kirkko saneli, mikä oli sopivaa ja mikä ei.

Keskiajan kauneusihanteet olivat paljolti vain säätyläisten tapoja. Työtä tekevän kansan eli rahvaan ei juurikaan sopinut kaunistautua. Kirkon mielestä oli suorastaan röyhkeää yrittää näyttää säätyään korkeammalta. Työläisnaisten piti peittää hiuksensa ja vartalonsa häveliäisyyssyistä. Tämä tapa jatkui Suomenkin maaseuduilla vielä pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti, ehkä paikoitellen pidempäänkin.

Miehiä pelotti vanheneminen

Säätyläisten parissa kaunistautuminen kuului asiaan, vaikka se ei suoranaisesti ollutkaan ihan hyväksyttävää. Myös miehet olivat kovin huolissaan ulkonäöstään. Etenkin vanhenemista pelättiin. Siksi miehet antoivat värjätä hiuksiaan säännöllisesti. Yhtään harmaata hiusta ei saanut näkyä. Tosin kaunistautumista pidettiin miesten parissa turhamaisuutena ja sitä toteutettiinkin usein salaa.

Kauneushoidot eivät olleet niin syntisiä ja turhamaisia, jos ne naamioitiin sairauden hoidoksi. Siksi kosmetiikan ja lääketieteen ero tuolloin oli häilyvä. Lääkärit joutuivatkin usein kehittämään potilailleen mitä oudoimpia nuorentavia hoitoja.

Kaljuuntumiseen on aina yritetty vaikuttaa. Keskiajalla kaljuuntumista ehkäisevät hoidot olivat usein tappavia. Surullinen tarina kertoo Savoian kreivistä, Amadeus seitsemännestä, joka menehtyi kaljuuntumishoitoon 31-vuotiaana vuonna 1391. Hän käytti lääkärinsä valmistamaa, erittäin tehokasta, hiuksia tuuhetuttavaa voidetta. Voide sisälsi hyvin myrkyllisiä ainesosia, jotka tappoivat potilaan.

Toinen outous keskiajalla olivat meikkaavat huijarit. Lepra oli tuolloin hyvin tavallinen tauti johtuen huonosta hygieniasta. Leprapotilaat elelivät yhteiskunnan ulkopuolella vailla mahdollisuutta työntekoon. Siksi heille ole annettu lupa kerjätä henkensä pitimiksi. Huijarit keksivät meikata itselleen lepran riuduttaman ihon ja hankkia helppoa rahaa kerjäämällä.

Kirkon ote ihmisen yksityiselämään oli kova

Kaikkina aikoina ihmiset ovat halunneet kaunistautua. Keskiajalle se oli kuitenkin varsin haasteellista. Kirkolla oli vankka kanta meikkaamiseen. Voisi kuvitella, että sitruunamehun levittäminen huulille värin lisäämiseksi olisi hyvin viaton tapa. Kirkon mielestä näin ei ollut. Punaiset huulet estivät pappien mukaan Jumalaa näkemästä ihmisen sielun syvyyksiin. Ja ankara rangaistus olisi ollut varma, jos ripsiin olisi osunut hieman nokea takasta tai vaikkapa punaa poskille.

Rohkeat ja kirkkoa pelkäämättömät naiset meikkasivat kielloista huolimatta

Kaikesta ankarasta kontrollista huolimatta naiset silti meikkasivat. Hyvin huomaamaton meikki ilahdutti aviomiestä mutta piti silti Jumalan ja kirkonmiehet tyytyväisinä. Naiset oppivat taiteilemaan meikin ja meikkaamattomuuden välillä. Liian räikeä meikki oli keskiajalla myös noidan merkki. Silloin noidaksi tuomitseminen merkitsi naiselle kuolemaa. Hillitty meikki olikin tärkeä jokaisen naisen oppia tekemään.

Naiset kehittivät luonnollisia keinoja värjätä huuliaan. Kaikki kosmeettiset tuotteet piti itse valmistaa ja vieläpä hieman salassa. Kosmetiikan myyminen olisikin ollut pappien mielestä hyvin suuri synti.

Kasveista saaduilla väriaineilla huuliin sai hieman neutraalia väriä. Punajuuri sekä erilaiset marjat olivat suosittuja ainesosia huulten punaamiseen. Myös kasvi nimeltä värialkanna oli suosittu. Väriaineet sekoitettiin rasvoihin, joita löytyi keittiöstä.

Naiset kehittivät omia tapojaan muokata ulkonäköään. Sen sijaan että he olisivat korostaneet kulmiaan tai ripsiään, he nyppivät ne kokonaan pois. 1400-luvulla naisen otsan oli oltava korkea, munan muotoinen. Vanhoissa maalauksissa näkee juurikin näitä korkeaotsaisia naisia. Kasvojen tuli vaikuttaa ilmeettömiltä ja viattomilta kuin lapsen kasvot. Myös hiukset nostettiin pois kasvoilta kireäksi nutturaksi, joka peitettiin erilaisilla päähineillä.

Vaaleat hiukset saivat naiset muistuttamaan enkeleiltä

Viattoman ulkonäön tavoitteluun kuului myös enkelimäisen vaaleat hiukset. Kovin monilla ei Keski- ja Etelä-Euroopassa luonnostaan ollut vaaleita hiuksia. Siksi hiusten vaalentaminen oli suosiossa. Vaalentamiseen käytettiin mustaa rikiä, hunajaa ja alunaa.

Vaaleahiuksiset halusivat usein tietysti kokeilla tummempia sävyjä. Tummentaminen olikin helpompi toteuttaa. Monet juuret ja pähkinät olivat käyttökelpoisia hiusväreinä. Myös peruukit ja hiuslisäkkeet olivat naisten suosiossa 1200-luvulla. Kirkko kuitenkin tyrmäsi hiuslisäkkeet täysin vakuuttamalla, että lisäkkeisiin saadut hiukset ovat jumalattomilta, nyt kiirastulessa kärsiviltä ihmisiltä leikattuja.

Kuulas iho oli nuhteettomuuden merkki

Kaikilla keskiajan naisilla oli tavoitteena kuulas, kalpea iho. Kaikki luomet ja syntymämerkit ja jopa pisamat olivat paholaisen merkkejä. Naisen oli päästävä niistä heti eroon. Kaikki voiteet ja muut linimentit, joiden väitettiin poistavan luomia, pisamia tai syntymämerkkejä olivat suosittuja. Voidevalikoimassa oli monia todella ällöttäviä sekoituksia. Osassa pisamia poistavista tinktuuroista käytettiin apuna myös noituutta. Piti mennä metsään täydenkuun aikaan ja ottaa maasta tietty juuri. Yksi vaihtoehdoista oli syödä hyvin epämiellyttävän makuisia ruokia pitkiä aikoja. Etikkaan keitetty kaurapuuro oli yksi yleinen pisamia poistava ruoka.

Kuulas ja kalpea iho saatiin aikaiseksi erityisillä tuotteilla, jotka kaikki olivat tappavia myrkkyjä. Tämä on ehdottomasti surullisin osa keskiaikaista kauneudenhoitoa. Valkoinen lyijy sekä erilaiset hapot olivat ihonvaalennusaineiden raaka-aineita. Monet sisälsivät myös elohopeaa ja arseenia.

Oletko koskaan miettinyt mistä tulee nimitys siniverinen?

Saadakseen paperinohuelta vaikuttavan ihon, naiset piirsivät musteella sinisiä viivoja kasvoilleen ikään kuin verisuoniksi. Tällaisia viivoja käyttivät pääasiassa ylhäisönaiset eli herttuattaret ja sen sellaiset. Ylhäisöä alettiin tästä syystä kutsumaan siniverisiksi.

Keskiaikana ei juurikaan peseydytty

Kirkon valta ulottui hyvin pitkälle. Ihmiset eivät saaneet riisua vaatteitaan kovinkaan usein häveliäisyyssyistä. Alastomuus oli hyvin häpeällistä. Siksi myös tavalliset kylvyt ja yleensä peseytyminen olivat hyvin harvinaista herkkua. Saattoi mennä jopa kuukausia, että nainen pääsi kunnolla peseytymään. Sama sääntö koski tietysti myös miehiä.

Likaisuuden aiheuttamien epämiellyttävien hajujen vuoksi hajuvedet olivat varsinkin naisten erityisessä suosiossa. Naiset valmistivat myös yrteistä koottuja tuoksupusseja. Suosittuja tuoksuja olivat tietysti ruusu ja kaikki aromaattiset yrtit kuten timjami, rosmariini, salvia ja mintut.

keskiajan-kosmetiikka — Keskiaikana kulmakarvat muotoiltiin hiirenkarvoista

Keskiaika jätti ikävän muiston kosmetiikan historiaan

Keskiajan kauneudenhoito oli ankarista uskonnollisista syystä johtuen erityisen hankalaa ja jopa vaarallista. Kirkon valta alkoi kuitenkin pikkuhiljaa rakoilla. Myöhäiskeskiajalla sääntöjä saatettiin helpommin katsoa läpi sormien. Pitkään jatkunut kosmetiikan välttely aiheutti kuitenkin sen että vanhat kaunistautumistavat eivät siirtyneet sukupolvilta toisille. Onneksi tilanne ei ollut sama kaikkialla maailmassa. Kansainvälisen kaupankäynnin lisääntyessä kosmetiikkaa alkoi virtaamaan myös pimeää keskiaikaa eläville ihmisille. Uuden ajan kynnyksellä kosmetiikkaan tutustuminen aloitettiin Euroopassa melkein alusta. Uusi aika toi mukanaan paljon kaivattuja muutoksia kosmetiikan maailmaan. Siitä kerron sinulle seuraavalla kerralla.

Lue myös Kosmetiikan historian muut osat :

Kosmetiikan historiaa; muinaisten etruskit

Kosmetiikan historiaa; muinaiset sumerit ja egyptiläiset

Kosmetiikan historiaa; antiikin Kreikka

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“

www.helenatur.com

Kosmetiikan historiaa; antiikin Kreikka

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Antiikin aika (800eaa-500jaa) loi perustan kauneusbisnekselle. Antiikin aikana mikään ei ollut tavoitellumpaa kuin kauneus. Kauneus oli lahja jumalilta. Kaunis ihminen, varsinkin mies, oli jumalien suosiossa ja siten myös älykäs ja kaikin puolin taitava. Kauneuden ylläpitämiseen käytettiin paljon aikaa ja vaivaa. Tämä on kolmas osa kosmetiikan historiasta kertovassa sarjassani. Antiikin kauneudenhoidosta kertovassa tarinassani matkaamme muinaiseen Kreikkaan.

Antiikin Kreikan kosmetiikasta on saatavilla paljon tietoa

Monet antiikin ajan kirjoituksista sivusivat kosmetiikkaa. Filosofi Sokrates kirjoitti oman näkemyksensä siitä miltä kaunis kreikkalainen näyttäisi. Antiikin Kreikassa kaikella oli syvempi merkitys, myös kauneudella. Myös Homeros -kuka hän sitten olikaan- kirjoitti paljon kauneudesta.

Kreikkalaiset varustivat vainajat runsailla kosmeettisilla tuotteilla matkalle tuonpuoleiseen. Hautalöydöistä on pääteltävissä ihonhoitotuotteiden koostumus. Kreikkalaisista haudoista löydettyjen peilien suuri määrä kertoo paljon siitä, kuinka arvostettua kauneus oli muinaisessa Kreikassa.

Antiikin ajan kauneusihanteet

Antiikin aika oli todellista kauneuden palvontaa. Varsinkin sopusuhtainen miehinen keho oli palvonnan kohde. Kreikkalaiset pitivät kaunista miehistä kehoa todisteena kauniista mielestä. Kreikan kielen sana kaloskagathos merkitsi kaunista katseltavaa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Kauniit kreikkalaiset pojat olivat siunattuja kolminkertaisesti; he olivat kauniita, älykkäitä ja jumalien rakastamia.

Kreikkalaista kauneudenpalvontaa voidaan vielä nykyisinkin ihastella antiikin ajan kuvanveistossa. Upeat kreikkalaiset patsaat esittivät jumalia. Mallina patsaisiin käytettiin paikallisia urheilijanuorukaisia. Kerrotaan että nuorukainen valettiin kipsiin ja muottia käytettiin patsaan valmistamiseen.

Kreikkalainen, hyvin toimeentuleva nuorukainen käytti koko päivänsä kuntosalilla kehoa rakennellen. Päivä päättyi nautinnollisesti kylpylän ylellisissä hoidoissa.

Antiikin Kreikassa naisen kauneus oli hyvin eri asia kuin miehinen kauneus

Antiikin aikana nainen oli hyvin eri asemassa kuin mies. Nainen ei varsinaisesti ollut alistettu mutta naisen ei toivottu tavoittelevan yhtä lailla kauneutta kuin miehen. Naisen kauneuden sanottiin olevan paholaisesta. Nainen oli paha koska hän oli kaunis ja kaunis koska hän oli paha.

Antiikin aikaan Kreikassa järjestettiin kauneuskilpailuja myös naisille. Usein kilpailuja –kallisteia– käytiin Tenedoksen ja Lesbosin saarilla. Naiset kilpailivat Afrodite Kallipugosin (suom. Afrodite Kauniit pakarat) kunniaksi järjestetyissä kauneuskilpailuissa. Afrodite oli kreikkalainen kauneuden, rakkauden, sulouden, seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden jumalatar.

Kilpailijattaret kävelivät edes takaisin lavalla ja kansa äänesti suosikkinsa. Kilpailussa voittivat aina kaikkein runsasmuotoisimmat tytöt. Naisten laihuutta ei tuolloin todellakaan ihannoitu.

Hyvin vaaleaihoiset punapäät olivat suosittuja Antiikin Kreikan kauneusihanteina. Kerrotaan että Afroditea sai lähestyä vain eräs nuori nainen, jolla oli leiskuvan punaiset hiukset.

Kreikkalaiset toivat yrtit kosmetiikkaan

Antiikin Kreikassa kosmetiikka oli osa kulttuuria. Kosmeettisia öljyjä valmistettiin infusoimalla tuoksuvia kasveja öljyyn. Tuoksuaineina käytettiin pääasiassa aromaattisia maustekasveja. Oregano, tilli, minttu, meirami, vuoriraudakki, rosmariini, salvia, fenkoli ja mirhami (pihkaa) olivat tyypillisiä tuoksuaineita. Etenkin oliiviöljy oli suosittu kantoöljy tuoksuvien öljyjen valmistamiseksi. Vaikka höyrytislaamalla valmistetut eteeriset öljyt keksittiin jo muinaisessa Sumerissa tuhansia vuosia ennen antiikin aikaa, kreikkalaiset luottivat infusoituihin öljyihin.

Tuoksuvia öljyjä säilytettiin lasisissa pulloissa, joihin oli valmistettu erillinen tikku tahmean öljyn annosteluun. Myöhemmin yrttejä alettiin infusoimaan alkoholiin ja hajuveden annostelu muuttui helpommaksi.

kosmetiikan-historiaa-kreikka — Kuva siala Pixabaystä

Kosmetiikkateollisuus kukoisti Ateenassa

Antiikin Kreikassa kosmetiikkateollisuus kehittyi suureksi bisnekseksi. Ateenan noustessa kaupunkivaltioksi, suuret hajuvesituottajat perustivat sinne putiikkinsa. Kauppiaat halusivat valmistaa kuluttajille tuotteita, joihin heillä oli varaa. Oliiviöljyn ja yrttien avulla valmistetut tuotteet sopivat hinnaltaan useimpien kukkarolle. Infusoidut, yrteistä valmistetut öljyt olivat edullisia. Niitä pystyttiin valmistamaan teollisesti suuria määriä.

Tuotteiden markkinointi hoidettiin tehokkaasti. Naisille tarkoitettujen tuoksujen kerrottiin erityisesti viettelevän miehiä.

Antiikin Kreikassa pätivät samat kosmetiikkateollisuuden lainalaisuudet kuin nykyisinkin. Ainesosat olivat erityisen tehokkaita, jos ne olivat peräisin eksoottisista maista. Myös kalliit ja vaikeasti hankittavat ainesosat olivat suosittuja. Sellaiset ainesosat kuin etanantuhkaa sisältävä pisamien vaalentaja tai eksoottisen liskon ulosteesta valmistettu ryppyvoide olivat sen ajan luksuskosmetiikkaa.

Kuuluisat filosofit kirjoittivat paheksuvaan sävyyn naisten turhamaisuudesta. Filosofien mielestä kosmetiikkateollisuus yritti vain tavoitella suuria voittoja naisten turhamaisuuden avulla. Tuntuuko tutulta? Ei mitään uutta auringon alla.

Ateenan kosmetiikkabisnes laajeni ja kosmetiikkaa alettiin myös valmistaa vientiin. Kosmetiikan vienti muodostuikin hyvin merkittäväksi tulonlähteeksi paikallisille tuottajille. Tuotteiden mukana levisi myös sanasto ympäri maailmaa. Sana kosmetiikka, kosmetikos on kreikkalaisperäinen sana, joka tarkoittaa pukeutumista, kaunistautumista, koristautumista. Kantasanan on kosmos, joka tarkoittaa järjestystä tai koristetta.

Hunaja ja oliiviöljy; ihonhoidon klassikot

Kreikkalaiset naiset ja miehet hoitivat ihoaan erityisen huolellisesti. Klassinen oliiviöljyn ja hunajan kosteuttava yhdistelmä oli hyvin tyypillinen ihonhoitotuote. Samaa yhdistelmää käyttivät jo Sumerit.

Minimalistinen meikki

Kreikassa naiset käyttivät hillittyä meikkiä. Antiikin Kreikassa nainen halusi ehdottomasti olla vaalea iholtaan. Kreikan auringon alla vaaleus on vaikea saavuttaa. Piti oleskella vain sisällä tai täydellisessä varjossa. Iho maalattiin aamuisin ihoa valkaisevalla aineella, joka tiettävästi oli myrkyllistä lyijyä. Lyijy sekoitettiin veteen ja levitettiin kasvoille, kaulalle ja käsivarsiin. Myöhemmin lyijy korvattiin liidulla.

Liidunvalkoiselle iholle sopi hyvin hillitty meikki. Kohl, joka on tuttu jo muinaisten sumerien valtakunnasta, oli suosittu ehoste myös muinaisessa Kreikassa. Kohlia käytettiin hyvin maltillisesti silmien rajaukseen sekä kulmakarvojen piirtämiseen. Antiikin Kreikassa kulmakarvat piirrettiin usein yhteen. Lisäksi käytettiin mineraaleista valmistettua luomiväriä ja huulipunaa. Hiilellä aikaan saatu Smoky eyes oli suosittu silmämeikki myös Kreikassa. Meikkiä ei koskaan käytetty tuhlailevasti.

Joskus muinaisen kreikattaren poskille oli tatuoitu punainen aurinko. Auringolla oli suuri merkitys kreikkalaisten uskonnossa.

antiikin-kosmetiikkaa — Kuva Leonhard Niederwimmer Pixabaystä

Hiusten värjääminen oli tärkeä rituaali antiikin Kreikassa

Antiikin Kreikassa vain orjanaisilla oli lyhyet hiukset. Muut pitivät hiuksensa pitkinä. Naimisissa olevat naiset kuitenkin sitoivat hiuksensa kiinni tiukaksi, käärmemäiseksi ponnariksi. Vain sinkuilla naisilla oli pitkät hiukset vapaana.

Antiikin kreikkalaiset, sekä miehet että naiset värjäsivät ahkerasti hiuksiaan. Hiukset värjättiin joko yönmustaksi tai sitten ne vaalennettiin ja lisättiin punaista sävyä.

Tummaa värisävyä valmistettiin juotikkaista eli jonkin sortin iilimadoista saadusta väriaineesta. Juotikkaat jätettiin mätänemään punaviiniin 40 päiväksi. Hiusvärin haju oli varmasti erittäin mielenkiintoinen.

Vaaleat ja punaiset hiukset olivat erityisen suosittuja. Vaalennus suoritettiin emäksisellä pyökkituhkalla sekä vuohenrasvalla. Yhtä suosittuja vaalennusmenetelmiä olivat etikka sekä polttavan auringon alla seisoskelu.

Vaalennuksen jälkeen hiukset usein värjättiin punaisiksi. Punainen värisävy oli peräisin okrasta.

Hiustenhoitoon käytettiin tietysti oliiviöljyä ja hajustettuja öljyjä tuomaan tuoksua sekä kiiltoa hiuksiin.

Lue myös aiemmat kosmetiikan historialliset blogitekstit:
Kosmetiikan historiaa; muinaisten etruskit ja Kosmetiikan historiaa; muinaiset sumerit ja egyptiläiset

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“www.helenatur.com

Sodium Lauryl sulfoacetate (SLSA)

Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa

Sodium lauryl sulfoacetate eli SLSA (suomeksi natriumlauryyli sulfoasetaatti), esiintyy monissa luonnonkosmetiikan INCI-listoissa. Moni onkin pähkäillyt, mitä ihmettä tuollainen ainesosa tekee kosmetiikassa. Pitkät ja vaikeat kemikaalinimet saavat useimmat meistä varpailleen. Mistä aine on valmistettu ja sisältääkö se mahdollisesti haitallisia ainesosia? Tässä artikkelissa perehdymme tarkemmin SLSA:n olemukseen.

Mitä eroa on SLSA:lla Ja SLS:llä?

Olet ehkäpä kuullut kosmetiikan kemikaalista nimeltä Sodium lauryl sulfate, (suomeksi natriumlayryylisulfaatti) eli SLS.

SLS kuuluu kosmetiikan pahiksiin, sillä se on ihoa ärsyttävä ja voimakkaasti kuivattava kemikaali. SLS on halpa kemikaali, jota lisätään tuotteisiin tuomaan runsaasti vaahtoa. Voit lukea lisää SLS:tä Helenatur blogista; SLS kosmetiikassa; tiedosta faktat ja vaarat. Tällä kertaa käsittelemme kuitenkin ainetta nimeltä SLSA. SLSA eli Sodium Lauryl Sulfoacetate saattaa kuulostaa samalta valmisteelta mutta se ei todellakaan ole sitä.

Myös SLSA muodostaa vaahtoa mutta se on todella hellävaraista ihollesi. Nämä kaksi ainesosaa eivät voisi olla kauempana toisistaan. Jos haluat vältellä sulfaatteja shampoissa, SLS ei käy sinulle mutta SLSA käy. SLSA ei sisällä sulfaatteja. Se sopii myös Curly Girl hiustenhoitometodiin.

Mitä on SLSA?

SLSA on hyvin hienojakoinen, valkoinen jauhe. Se on kasvipohjainen kemikaali, joka valmistetaan kookos- ja palmuöljystä. SLSA on 100% kasvipohjainen tuote. Se ei kuitenkaan ole täysin luonnollinen ainesosa. SLSA valmistetaan kemiantehtaassa. Se on kemikaali mutta erittäin luonnollinen ja turvallinen sellainen.

SLSA on myös ympäristölle ystävällinen. Se on täysin biohajoava eikä sisällä ympäristölle haitallisia aineita. Älä silti koskaan käytä mitään pesuaineita tai muita kemikaaleja luonnonvesissä.

SLSA:n turvallisuudesta kertoo paljon myös se, että aine täyttää Ecocerts Organic sekä Nartural kosmetiikkastandardit.

Katsotaanpa tarkemmin mitä sanahirviö Natrium lauryyli sulfoasetaatti pitää sisällään

Pinta-aktiivisissa aineissa, kuten saippuat,emulgaattorit ja myös SLSA, yhdistyy aina rasvahakuinen ja vesihakuinen aine. Tämän ominaisuuden tarkoituksena on muodostaa emulsio rasvoista ja vedestä.

Natrium on yhdisteen anioninen osa, joka kiinnittyy rasvamolekyyleihin. Se on SLSA:n rasvahakuinen osa
Lauryyli on palmu- ja kookosöljyssä olevaa luonnollista rasvahappoa, lauryylihappoa.
Sulfoasetaatti on yhdisteen osa, joka kiinnittyy vesimolekyyleihin. Tämä on SLSA:n vesihakuinen pää. Asetaatteja on monenlaisia ja ne valmistetaan etikkahapon avulla.

sodium-lauryl-sulfoacetate-slsa — Kuva Kerstin Riemer Pixabaystä

Mihin SLSA käytetään?

SLSA ei ole lainkaan sama asia kuin pesuaineissa yleisesti käytetty SLS eli sodium lauryl sulfate. SLSA on pinta-aktiivinen aine kuten myös SLS. SLSA on pesevä kemikaali, joka on kehitetty luonnonkosmetiikan käyttäjille. Erona SLS:ään, SLSA on hyvin hellävarainen iholle. Sitä käytetään aivan samoissa tuotteissa kuin SLS:ääkin.

Käytä SLSA:ta silloin kun haluat runsaasti pehmeää vaahtoa

Shampoot; Curly Girl shampoot ovat ehkäpä yleisin tuote jossa tapaa SLSA:ta. SLSA ei ole sulfaatti.
Suihkusaippuat; hellävaraiset, nestemäiset suihkusaippuat valmistetaan SLSA:sta.
Pesunesteet; nestemäiset puhdistusaineet kasvoille
Emulgaattori; SLSA on myös emulgaattori eli se yhdistää tuotteissa veden ja öljyn tasaiseksi emulsioksi.

Kokeile SLSA:ta myös vedettömiin tuotteisiin

SLSA sopii paitsi nestemäisiin tuotteisiin, myös kylpypommien valmistukseen.

Kylpypommit; SLSA:n avulla saat kylpypommisi vaahtoamaan ihanasti. Koska SLSA on hyvin mieto ja hellävarainen ainesosa, voit käyttää sitä myös lapsille suunnatuissa tuotteissa.
Kasvojen puhdistuspalat; SLSA soveltuu erityisen hyvin kiinteisiin puhdistuspaloihin kuten kasvojenpuhdistuspaloihin ja Hellävarainen SLSA ei ärsytä kasvojen herkkää ihoa. SLSA:n avulla saat poistettua tehokkaasti myös meikin.
Shampoopalat; shampoopohjaiset shampoopalat puhdistavat hellävaroen ja vaahtoavat upeasti, jos käytät pesevänä ainesosana SLSA:ta.
SLSA soveltuu kaikkiin tuotteisiin, joihin haluat paljon miellyttävää, hellävaraista vaahtoa.

Kuivattaako SLSA ihoa tai hiuksia?

Ei ole todettu, että SLSA:lla olisi kuivattavaa vaikutusta. SLSA ei myöskään ärsytä ihoa. Jotkut kuitenkin haluavat käyttää tuotteissaan vain täysin luonnonmukaisia ainesosia. SLSA on puolisynteettinen aine.

SLSA on myös hyvin pölyävä ainesosa. Vaikka se ei olekaan myrkyllistä, ei ole silti kiva sitä hengittää. Jos työskentelet SLSA:n kanssa, käytä aina hengityssuojainta.

Korvaa kuivattava ja ärsyttävä SLS tuotteissasi hellävaraisemmalla SLSA:lla

SLSA on hyvä tapa korvata haitallinen SLS tuotteissa. Moni kärsii ihon kuivuudesta juuri voimakkaiden, liian pesevien tuotteiden takia.

Jos harrastat kosmetiikan valmistamista, sinulla on aivan loistava tilaisuus valmistaa todella hellävaraisia tuotteita itsellesi ja perheellesi. Korvaa shampoissa ja suihkusaippuoissa oleva pesevä ainesosa SLSA:lla.

Jos haluat hankkia valmiita tuotteita joissa SLS on korvattu SLSA:lla, et ehkäpä löydä lähimarketista sopivaa tuotetta. SLSA on vielä aika harvinainen ainesosa markettituotteissa. Usein hellävaraisimpia tuotteita mainostetaan sulfaatittomiksi shampoiksi tai pesuaineiksi. Haitalliset sulfaatit on usein korvattu tuotteissa SLSA:lla.

Lue myös aiempi blogiartikkeli toisesta miedosta tensidistä Sodium Cocoyl Isethionate eli SCIstä.

Oletko sinä korvannut sulfaattipitoiset pesuaineet miedommilla? Mikä on suosikkisi?

Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“