Lanttu

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lanttu
Rutabaga2.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Kaalit Brassica
Laji: napus
Kaksiosainen nimi

Brassica napus
L.

Katso myös

Lanttu (Brassica napus tai Brassica napus ssp. rapifera), josta käytetään myös nimiä räätikkä ja räätikäs, on juures. Se on Euroopassa nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmoja, onko siitä suoraan syntynyt lantun esiaste, josta on lantun lisäksi kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste.[1]

Lanttu valittiin yhdessä nauriin kanssa vuoden vihannekseksi vuonna 2011.[2][3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaalia muistuttava maku on antanut monessa kielessä nimen lantulle. Ruotsiksi se on kålrot ja saksaksi Kohlrübe on yksi monista nimistä. Nimet ovat syntyneet paljon ennen kuin tiedettiin mitään lantun risteytymäalkuperästä nauriin / kaalin ja rypsin kanssa.[1]

Pohjolassa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti, sitä onkin sanottu Pohjolan appelsiiniksi. On sanottu leikkisästi, että lantulla ja paloviinalla on sama levinnäisyysalue eli Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Ruotsalaiset tutustuttivat englantilaiset lanttuun vasta 1700-luvulla. Englannin ja ranskan kielessä yksi lantun nimistä onkin ruotsalainen tai ruotsalainen nauris ("swede", "Swedish turnip"; "navet de Suède"). Ranskassa ja amerikanenglannissa tavallisempi on nimi "rutabaga", joka tulee ruotsin murresanasta "rotabagge"[4] ja näin myös näyttää yhteyden Ruotsiin.

Luonnonvarakeskuksen mukaan Lanttu on syntynyt todennäköisesti useammin kuin kerran Pohjois-Euroopassa muutamia vuosisatoja sitten. Tähän asti on arveltu, että lanttu olisi nimenomaan ruotsalaista alkuperää. MTT:n tutkimusten mukaan lanttu on ilmeisesti kehittynyt itsekseen myös Suomessa nauriin ja kaalin siemenviljelyn yhteydessä. Silloin se olisi ainut täällä syntynyt viljelykasvi.[5]

Lantun merkitys Suomen vanhassa maataloudessa oli vähäisempi kuin nauriin. Lantun nimi johdetaan ruotsin kielen sanasta planta eli taimi, koska sen kasvuaika on pitkä ja taimet yleensä esikasvatetaan.[1]

Lajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajikkeet on ryhmitelty kelta- ja valkomaltoisiin. Paksuhko kuori on lajikkeen mukaan kellertävä, ruskeanpunertava, vihreä tai violetti. Kelta­maltoisia lajikkeita käytetään enimmäkseen ihmis­ravinnoksi, valko­maltoisia rehuksi.[1]

Viljely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanttu on savimaan kasvi, jota voidaan viljellä hyvin lannoitetussa hiekkamaassakin. Viljelykierron tulisi olla ainakin 4 vuotta tautien ja tuholaisten torjumiseksi. Boorin puute vaivaa helposti lanttua, ja se ilmenee siten, että malto on lasittunut ja siinä on ruskeita laikkuja ja jopa onkaloita.

Lanttu viihtyy parhaiten kosteassa ilmastossa, vesistöjen lähellä. Sitä voidaan viljellä Suomessa Lappia myöten.

Kasvitaudeista möhöjuuri vaivaa lanttua eniten, ja sitä torjutaan säännöllisellä kalkituksella ja viljelykierrolla. Lanttu on taimivaiheessa herkkä tuholaisvioituksille. Lantun tuholaisia ovat ainakin seuraavat:

Käyttö ja säilytys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanttulaatikkoa.

Lanttu korjataan myöhään syksyllä: naatit listitään, ja juuret typistetään. Lanttu tulee säilyttää kellarissa tai kylmiössä, ideaali lämpötila on 0 astetta ilman suhteellisen kosteuden ollessa yli 95 %.

Lanttua voi käyttää raasteena, keitoissa, välipalana, lanttu­kukossa ja erityisesti joulu­ruokana suositussa lanttulaatikossa. Aikaisemmin myös lantun lehtiä on käytetty vihanneksena.

Ravintoarvo per 100 g[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 209-210. WSOY, 1997. ISBN 9510212954.
  2. VUODEN VIHANNES 2011 ON LANTTU JA NAURIS ruokatieto.fi. Viitattu 2.11.2015.
  3. Kotipuutarha puutarhaliitto.fi. Viitattu 2.11.2015.
  4. [1]
  5. Geenit valottavat vanhaa viljelykulttuuria
  6. Lanttu kilokalori.net. Viitattu 20.3.2019.

Aiheesta enemmän[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]