Marjasavikka
| Marjasavikka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Chenopodioideae |
| Suku: | Murosavikat Blitum |
| Laji: | virgatum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Blitum virgatum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Marjasavikka eli mansikkapinaatti (Blitum virgatum) on revonhäntäkasvien heimoon kuuluva yksivuotinen ruoho, jonka kypsät pähkylähedelmät muodostavat huomiota herättävän, marjamaisen rykelmän.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_berries.JPG)
Marjasavikka kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Kasvi on yleisväritykseltään vihreä ja lähes kalju. Varsi on tavallisesti pysty, haarat ovat pitkiä. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia ja kookkaita. Niiden lapa vaihtelee kolmiomaisesta keihäsmäiseen ja on tiheään isohampainen. Ylimmät lehdet ovat lyhytruotisia ja lavaltaan keihäsmäisiä. Marjasavikan kukinto on ylös asti lehdekäs ja katkonaisen tähkämäinen. Kukinnon sykeröt ovat lehtihankaisia, tiiviitä ja niiden kukat ovat osin yhdiskasvuisia. Kukan kehä on 3–5-lehtinen ja se muuttuu pähkylän kypsyessä meheväksi ja punaiseksi. Tällöin kukkasykerö muodostaa marjamaisen rykelmän, josta kasvi on saanut myös nimensä. Suomessa marjasavikka kukkii heinä-elokuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Siemen on tavallisesti vaaka-asennossa, kooltaan 1–1,5 mm pitkä, pyöreä ja tylppäreunainen.[2]
Laji muistuttaa suuresti mykerösavikkaa (Blitum capitatum).[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjasavikan päälevinneisyysalue ulottuu Bulgariasta ja Romaniasta läpi Etelä- ja Keski-Ukrainan Etelä-Venäjälle ja edelleen Etelä-Siperiaan. Lajilla on yhtenäinen esiintymisalue myös Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan. Satunnaisemmin lajia tavataan suuressa osassa Eurooppaa Britteinsaaria, Islantia ja mantereen pohjois- ja eteläosia lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös paikoitellen Turkissa ja Keski-Aasiassa. Ihmisen mukana marjasavikka on levinnyt myös Pohjois-Amerikan itäosiin.[3]
Suomessa marjasavikkaa on tavattu paikoitellen Etelä-Lappia myöten. Eniten esiintymiä on havaittu Etelä-Suomesta.[1][4]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa marjasavikka on uustulokas, jota on tavattu myllyillä, satamissa ja rautatieasemilla. Toisinaan sitä esiintyy myös viljelykarkulaisena.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjasavikka on vanha viljelyskasvi, jonka lehtiä voi nauttia pinaatin tapaan. Nykyään sen viljely ravinnoksi on kuitenkin harvinaista, mutta sitä kasvatetaan koristekasvina.[1][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Retkeilykasvio 1998, s. 131.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 126, 131.
- ↑ a b Den virtuella floran: Bärmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 12.3.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Marjasavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.3.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Marjasavikan levinneisyys Suomessa.
- Puutarha.net: Marjasavikka eli mansikkapinaatti (Chenopodium foliosum)[vanhentunut linkki]
- ITIS: Chenopodium foliosum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Chenopodium foliosum (englanniksi)
- Flora of China: Chenopodium foliosum (englanniksi)