Sykeröpiippo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sykeröpiippo
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset
Kladi: Yksisirkkaiset
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Vihviläkasvit Juncaceae
Suku: Piipot Luzula
Laji: sudetica
Kaksiosainen nimi

Luzula sudetica
(Willd.) DC.

Katso myös

  Sykeröpiippo Wikispeciesissä
  Sykeröpiippo Commonsissa

Sykeröpiippo (Luzula sudetica) on monivuotinen vihviläkasvilaji piippojen suvussa.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sykeröpiippo kasvaa löyhästi mätästävästi 15–20 senttimetriä korkeaksi. Sen kukinto on yleensä tiivis sykeröstö, jossa on viidestä kymmeneen pallomaista lyhytperäistä sykeröä. Kehälehdet ovat mustanruskeita, samoin kotahedelmä. Sykeröpiippo risteytyy kalvaspiipon (Luzula pallescens) kanssa.[1]

Sykeröpiippo Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa sykeröpiippo on yleinen ja yksi runsaslukuisimmista piippolajeista kevätpiipon, nurmipiipon ja kalvaspiipon jälkeen. Etelä-Suomessa sykeröpiippo on harvinainen, laji puuttuu kokonaan lounais- ja länsirannikoilta. Se yleistyy noin Keski-PohjanmaaPohjois-Karjala-linjan pohjoispuolella. Sykeröpiippo on aivan tavallinen koko Lapissa, esimerkiksi Utsjoella hyvinkin yleinen.[2][1] Sykeröpiipon kasvupaikkoja Suomessa ovat etelässä letot ja lähdesuot, pohjoisessa rannat, tuoreet niityt, teiden ja polkujen varret.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Sykeröpiippo Luzula sudetica) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]