Värireseda
| Värireseda | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ristikukkaismaiset Brassicales |
| Heimo: | Resedakasvit Resedaceae |
| Suku: | Resedat Reseda |
| Laji: | luteola |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Värireseda (Reseda luteola) on Välimeren ympäristöstä kotoisin oleva kaksivuotinen ruoho, joka kuuluu resedojen sukuun ja resedakasvien heimoon. Entisaikoina se oli tärkeä värikasvi, josta saatiin kirkkaankeltaista väriainetta.[1][2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Värireseda on pysty ja haaraton ruoho, joka kasvaa 40–100 senttimetriä korkeaksi. Sillä on 5–10 senttimetrin pituiset suikeat lehdet, joissa on ehyt laita ja kiiltävä pinta.[1][2] Se kasvattaa ensimmäisenä elinvuotenaan vain juuren ja tyvilehdet ja saavuttaa täyden mittansa vasta seuraavana kesänä. Sitä voidaan kasvattaa myös yksivuotisena, jos siemenet kylvetään maahan riittävän aikaisin keväällä.[2]
Värireseda kukkii heinä–elokuussa. Kellertävänvihreät kukat sijaitsevat pitkissä latvatähkissä, jotka kääntyvät aina kohti aurinkoa. Kukissa on neljä verholehteä ja terälehteä sekä paljon heteitä. Hedelmä on leveä, litteä ja kolmilohkoinen kota, joka kätkee sisälleen pyöreitä, sileitä ja kiiltävänmustia siemeniä. Kota avautuu kärjestä, minkä jälkeen tuuli levittää siemenet kasvin ympäristöön.[2]
Muita Suomen luonnossa osittain satunnaisesti esiintyviä resedojen suvun kasveja ovat tuoksureseda (Reseda odorata), valkoreseda (Reseda alba) ja keltareseda (Reseda lutea).
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Värireseda on lauhkean vyöhykkeen kasvi, joka on lähtöisin Välimeren altaan itäosista ja Makaronesiasta. Sieltä se on levinnyt ihmisen avustuksella muualle Eurooppaan, Länsi-Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan.[2][3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Värireseda menestyy kuivassa, hiekkaisessa maassa ja korkeilla, mäkisillä paikoilla lähes 3 kilometrin korkeudelle asti.[1][2] Kalkinsuosijana se viihtyy maaperässä, jossa on paljon ooliittia ja liitukiveä.[2] Tyypillisiä elinympäristöjä ovat joutomaat, tiensyrjät, pellot, ratapihat ja vanhat painolastipaikat.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väriresedan tieteellinen nimi on johdettu latinan kielen sanoista resedo (’minä rauhoitan’) ja lutea (’keltainen’). Kasvin sedatiivisen vaikutuksen tunsi jo roomalainen luonnontutkija Plinius vanhempi.[2] Sen juurista valmistettiin aikaisemmin yleisesti keltaista väriainetta, jolla värjättiin etenkin villaa ja puuvillaa.[2][3] Väri on peräisin kasvin sisältämästä luteoliinista.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Reseda luteola Flora of North America. eFloras.org. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i A. R. Horwood: Dyer's Weed Or Weld (Reseda Luteola, L.) British Wild Flowers – In Their Natural Haunts Vol. 2–4. The Gresham Publishing Company. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Dyes and pigments – Seeds of Trade The Natural History Museum (Lontoo). Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luontoportti: Värireseda (Reseda luteola)
- Coloria.net: Värjäys, Värireseda
- Den virtuella floran: Värireseda (Reseda luteola) (ruotsiksi)
- ITIS: Reseda luteola (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Reseda luteola (englanniksi)
|