Jos minulta kysytään niin yksi kesän parhaimmista asioista on tuoreiden yrttien tuoksu. Olen joka kerta hyvin kiitollinen jos kasvatus menee nappiin ja saan salaatit ja yrtit tuoreena pöytään.
Suurin osa yrteistämme kasvaa tänä kesänä kasvihuoneessa. Runsaat yrttipenkit ovat jo niin kukkuroillaan, että keräsin niistä suurimman osan. Pakastin pusseissa osan ja osan kuivasin infrapunakuivurilla. Valmiiksi poimittavia yrttejä meillä oli maustekirveli, persilja ja mammuttibasilika. Aion kokeilla millaisen mausteseoksen saan näistä kolmesta kuivaamisen jälkeen. Ehkä lisään myös joukkoon ruususuolan rakeita ja saan samalla käytännöllisen yrttisuolan keittiön tykötarpeisiin.
Tänä vuonna kokeilimme kasvulaatikkoa lehtisalaattiin (Australialainen) ja täytyy sanoa, että salaattipenkistä tuli aika näyttävän näköinen lähelle kesäkeittiötämme. Mikäs sen mukavampaa kun käydä hakemassa tuoreet salaatinlehdet herkullisiin kesäsalaatteihin omasta maasta. Talven aikana minua alkoi myös hirvittää salaatin hinta kaupoissa, joten tämä tuo tuntuvaa säästöä myös perheemme kauppakustannuksiin.
Salaatti on sen verran nopea kasvatettava, että sen kasvattamisen voi aloittaa vaikka vielä heinäkuussa jos hyviä ilmoja piisaa. Siemenpussissa sanotaan, että kasvuaika on kuusi viikkoa kylvöstä korjuukelpoiseksi, mutta ainakin täällä etelässä meillä syötäviä salaatinlehtiä tulee hieman nopeammin. Luulen, että kun tämä salaattisatsi on kasvanut ns. ylimittaiseksi ja alkaa tehdä siemeniä, kylvemme vielä uudet siemenet loppukesäksi jos säät vain suovat.
Mitään muuta tässä hommassa ei tarvita kuin kasvulaatikko, multaa, salaatinsiemeniä ja vettä päälle. Jos kasvattaa salaattinsa ulkona, voi sateiden määrää hieman tarkkailla, nimittäin kuivana kituuttava salaatti kitkeröityy nopeasti.
Kasvihuoneessamme kasvaa tällä hetkellä tomaatteja, kurkkuja, chilipaprikaa, yrttejä, sekä käytämme sitä myös taimikasvatukseen. Pitkulaisissa kasvatuslaatikoissa tulevat hyvin mm. purjon ja kurpitsan taimet. Aikaisemmin keväällä niissä kasvoivat myös nauriin ja parsakaalin taimet.
Kesälomamatkalle lähtiessämme mieheni asenteli kastelujärjestelmän kasvihuoneeseen. Ideana se, että kasvit pysyisivät koko matkamme ajan kosteana pienen vesitihkun avulla. Tullessamme kotiin kasvit olivat pärjänneet hyvin, eikä niiden takia tarvinnut stressata.
Olemme monena kesänä ostaneet kurkun ja tomaatin taimet valmiina suoraan taimitarhoilta. Ne kyllä maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin kesän aikana. Ostin myös pienen chilipaprikan taimen, jossa oli jo valmiiksi kasvaneita raakoja chilejä. Saa nähdä miten se tykkää kasvaa tomaatin vieressä. Tomaatti erittää etyleeniä, jonka takia sitä ei kannata laittaa esimerkiksi samaan multasäkkiin, kasvin kanssa joka on etyleenille erityisen arka. Näitä kasviksia ovat mm. munakoisot. Sain huomata tämän viime kesänä kun laitoin samaan multasäkkiin kasvamaan runkotomaatin taimen ja munakoison taimen. Kerron myöhemmin oliko tomaatin läheisyydellä vaikutusta chilin kasvatukseen.
Myös Stevia on lähtenyt hyvin kasvamaan kasvihuoneessa. Kokeilimme jo muutama vuosi sitten Stevian lehtiä luonnollisena makeuttajana ja se toimi hyvin. Jos pirtelöt tai leivonnaiset tarvitsivat lisämakeutusta käytin kuivattua Steviaa. Huomasin juuri, että Valiolta oli tullut Stevioliglokosidilla makeutettua Grandi-pillimehua. Mielestäni tämä on erinomainen suunta, koska vastustan aspartamiinin käyttöä elintarvikkeissa. Lisään Ruoka- sivustolle vinkkejä miten itse kasvatettua Steviaa voi käyttää vähäkalorisena vaihtoehtona ruoanlaitossa.
Nyt saa tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneesta! Punaiset, mehukkaat tomaatit ja omat jättimäiset kurkut ovat ihanan makeita kaupan kurkkuihin verrattuna. Tiesitkö muuten, että suurinosa kaupan kurkuista kasvatetaan lasivillassa?
Nyt alkaa siis olla kaikki salaattiainekset kasassa ja se olikin tavoitteena silloin kun mietittiin, mitä laitetaan tänä vuonna kasvatukseen. Kori vaan mukaan ja sinne löytää tiensä: salaatinlehdet, isot basilikanlehdet, tomaatit ja kurkut. 
Joskus on kyllä sellainen olo, että palaa jotenkin juurilleen kun käy hakemassa melkein kaikki ruokatarvikkeet omasta puutarhastaan. Siinä on jotain niin alkukantaista. Onhan se myös hyvin luonnollista meille, koska onhan ihminen tehnyt niin jo melkein koko olemassaolonsa ajan. Kasvattanut oman ruokansa…kunnes tuli teollistuminen ja roiskeläppäpizzat.
Mutta kyllä, myönnän sen, että työtä se vaatii ja että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, eikä myöskään intoa. Itse olen kiitollinen, että olen saanut toteuttaa tätä elämäntapaa jo jonkin aikaa. Mutta aika aikaansa kutakin…paikalleen ei passaa ihmisen (ainakaan tämän) jäädä talsimaan. Onneksi tässä vaiheessa tuo kasvihuonekin on jo niin huoleton. Ei tarvitse kuin muistaa kastella kasvit parin päivän välein ja käydä keräämässä satoa ruokapöytään.
Myös muualla puutarhassa on tapahtunut edistystä. Keräsin tänään ensimmäisiä parsakaaleja höyrytettäväksi. Lisäksi kävin nappaamassa varsiselleriä, kun eilen tein smoothieta. Joukkoon pääsi myös viime vuoden valkosipuleita, inkivääriä, porkkanamehua (laitoin mehuksi pienet porkkanat, kun harvensin porkkanapenkkiä), basilikaa, hamppuproteiinia, spiruliinaa ja vehnänoras jauhetta. Siitä tuli oikea terveyspommi!
Tässä kuva myös kasvulaatikoista, joissa kasvaa papuja ja herneitä. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä kuvan taustalla meidän kanalan ja muutaman kotkottajan.
Ikuistin syyskuun tähtihetket puutarhassa valokuvien muodossa. Tänä syksynä olemme saaneet nauttia auringon lämmittävistä säteistä jopa pitkälle lokakuuhuun.
Syyskuussa kävin lähes joka päivä ”kaupassa” omassa puutarhassa. Satoa oli runsaasti, jopa niin paljon, että aina kun saimme vieraita käytin heidät puutarhan kautta ja he saivat kotiin viemiseksi tuoreita luomu vihanneksia ja kasviksia.
Ylläolevassa kuvassa näkyy yksi osio puutarhastani. Mieheni teki nämä kasvulaatikot ja aion kertoa ensi keväänä enemmän siitä prosessista blogissani.
Oli hyvä idea sijoittaa korkeat auringonkukat keskellä olevaan neliön muotoiseen kasvulaatikkoon, se luo heti tiettyä harmonista symmetrisyyttä kokonaisuuteen. Auringonkukat ovat myös terveellistä lautasella, vaikka kauniitahan ne ovat myös katsoa. Kun kukka alkaa lakastumaan, kannattaa kukinto ottaa talteen ja napsutella siemenet irti. Auringonkukkien siementen kuivatus käy helposti esimerkiksi uunissa tai infrapunakuivurilla. Talven aikana niitä voi sitten vaikka lisäillä salaatteihin tai mysleihin.
Yllättävän kiva uusi tuttavuus minulle oli lehtikaali. Ystäväni, joka oli asunut jo vuosia jenkeissä, osasi vinkata siellä super suosituista lehtikaalisipseistä. Niinpä hänen yllyttämänä ostin kahta eri lajia lehtikaalia (ylläolevassa kuvassa lehtikaali ”black magic”, jota myös mustakaaliksi kutsutaan ja alla olevassa kuvassa on lehtikaali ”westland autumn”) ja istuttelin niitä kasvulaatikoihin. Nyt olen jo lehtikaalisipsien tekemisessä expertti, mutta täytyy myöntää, että parit ensimmäiset sipsikokeilut olivat todellakin kokeiluita. Luin juuri siemenkaupan sivuilta, että lehtikaalin maku muuttuu makeammaksi muutaman pakkasyön jälkeen. Täytyykin käydä hakemassa taas sipsiainekset ja katsoa onko todellakin näin.
Parasta näissäkin kaaleisssa on se, että satoa voi poimia pikku hiljaa. Esimerkiksi mustakaali kestää hyvin hallaa, joten oikeasti se voi olla pellossa lokakuulle saakka, niin kuin sitä tuolla minun pellollani vielä on. Tuon samaisen mustakaalin käyttöä voisin laajentaa omissa kokkailuissani ja luinkin, että se on hyvin suosittu Italialaisessa keittiössä, mutta sipsi tarkoituksiin suosittelen tätä ryppyistä ”westland autumn” lajiketta.
Syys-lokakuussa kannattaa istuttaa esimerkiksi valkosipulit ja kukkasipulit kevättä varten. Tässä täytyy tietenkin huomioida se, että muistaa toimia ennen talven tuloa ja maan jäätymistä.
Laitoin etupihan kukkapenkkiin tulppaaneja odottamaan kevättä. Jännityksellä siis joutuu odottamaan, mitä sieltä nousee.
Samalla kun olemme keränneet puutarhan satoa, olemme myös säästäneet osan sadosta uutta satoa varten. Meidän valkosipulit ovat menestyneet erinomaisesti kohopenkeissä, jossa on reilusti multaa ja jotka ovat sijoitettu aurinkoiselle paikalle. Valkosipuleita tuli tänä syksynä runsaasti, mutta niitä kaikkia ei kannata syödä vaan k
ynsistä kannattaa laittaa uutta kasvamaan takaisin peltoon. Yhdestä valkosipulista kasvaa monta uutta sipulia, kun valmiista valkosipuleista ottaa isot kynnet erilleen ja istuttaa ne maahan. Kynnet kannattaa istuttaa syvälle, noin viidentoista sentin syvyyteen ja noin kymmenen sentin päähän toisistaan.
Keräsimme myös ennen pakkasöitä loput tomaatit kasvihuoneesta. Kokeilin miten raakojen, vihreiden tomaattien kypsyttäminen onnistuu sisällä. Keksin kesältä ylijääneille grillivuoille uuden tehtävän, ne toimivat hyvin tomaattien kypsytysalustana. Sitä mukaa kun tomaateille alkoi tulla lisää väriä, ne popsittiin pois. Maku ei ollut yhtä makea kuin auringossa kylpeneiden tomaattien, mutta ne olivat silti herkullisia. Vaihtoehtonahan olisi tietenkin ollut vihreiden tomaattien etiikkasäilöntä, mutta minulta ne ovat aina jääneet jääkaapin takahyllylle eli syömättä.
Kolmas asia, mistä haluan myös jakaa tietoa, on kurpitsoiden kasvatus.
Miten helppoa se onkaan. Avain sana on avokomposti! Meillä on puutarhan perällä isohko, noin kolmisen metriä halkaisijaltaan oleva avokomposti. Sinne on helppo viedä kesällä tiuhaan leikattavan nurmikon jätteet ja kaik
ki muu biojäte, mitä nyt puutarhasta tulee. Esikasvatimme muutaman kurpitsansiemenen kasvihuoneessa noin parinkymmenen sentin kokoisiksi taimiksi (näillä muuten hurja kasvuvauhti kesällä, taimet kasvavat silmissä kesä-heinäkuussa) ja veimme ne kompostiin kasvamaan. Siellä ne olivat omissa oloissaan pitkälle lokakuuhun saakka, kunnes kävimme nostelemassa selkävääränä painavat kurpitsat Halloweenia varten. Lapsille kurpitsoiden koverrus ja koristelu olivat mieluista tekemistä. Tässä kuusivuotiaan tyttäreni taidonnäyte. Happy Halloween folks!
Porkkanoista ja tyrneistä saa voimaa jos käyttää näitä paljon vitamiineja sisältäviä raaka-aineita piristysruiskeena pimeää vastaan. Tässä talven suosikkijuomani; porkkanoista ja tyrneistä tehty aurinkomehu.
Meillä oli kesällä kasvulaatikoissa kasvamassa paljon porkkanoita. Porkkana on varmastikin meillä se ”suosikkijuures”. Jo pelkkä porkkanan piristävä oranssi väri saa suupielet nousemaan. Porkkanalle värin tuova beetakaroteeni on antioksidantti, sen lisäksi porkkana sisältää myös seleeniä.
Porkkana säilyy parhaiten talven yli maakellarissa. Porkkanoita voi esim. säilöä puulaatikoihin, joihin laitetaan hiekkaa. Täytyy tunnustaa, että viime syksynä olin niin kiireinen, että suurinosa porkkanoista jäi maahan. Tämä ei ollut kuitenkaan katastrofi, koska keväällä minua odotti kiva yllätys: sain tuoreita porkkanoita suoraan pataan.
Viime kesänä tyrnisato jäi hyvin pieneksi, mutta tänä syksynä meidän kuusivuotiaat tyrnipensaat olivat täynnä kirpeitä piristysruiskeita. Tyrnien kerääminen on operaatio itsessään. Sormet kirvelevät piikikkäiden tyrninoksien pistoista vielä seuraavana päivänäkin, mutta mielestäni lopputulos on sen arvoinen. Ja kyllä, olen kuullut tyrnin kerääjästä, mutta käsin kerääminen on jotenkin niin konkreettinen juttu, josta voi vaikka ihan nauttiakin jos ei ole minnekään kiire. Marjojen poimiminen voisikin olla se seuraava iso juttu hetkessä elämisen taitoihin!
Kun olin kerännyt tyrnejä pienissä erissä pois puutarhasta, laitoin ne sopiviin annospusseihin ja pakkaseen. Näitä valmiita vitamiiniannoksia on helppo käyttää esimerkiksi tyrnikiisselin tekoon. Toinen suosikkini on tämä aurinkomehu. Mehupuristimella on helppo saada porkkanoista makea mehu talteen ja siihen kun sekoittaa vielä pirtsakkaa tyrniä, niin kyllä luulisi aamujen lähtevän ripakasti liikkeelle. Plussana vielä kaiken lisäksi se, ettei tällaisissa omatekemissä mehuissa tarvitse pelätä turhia lis
äaineita, joita useissa kaupan mehuissa on kaupanpäällisinä. Mehustaa voi myös paljon muitakin kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Olen varma, että kokeilemalla löytyy ne omat suosikkimehut. Hyviä mehustushetkiä!
Juureksia joulupöytään, sanoi mummo kun lapsenlapset tulivat joulua viettämään!
Niinpä ajattelinkin ottaa esille omassa maassa kasvatetut juurekset. Punajuuri kuuluu ehdottomasti suosikkijuureksiini sen terveellisyyden ja maun takia. Viime kesänä laitoin paljon punajuuria kasvamaan ja onnekseni ne kasvoivatkin oikein hyvin. Toinen juures, jota laitoin viime kesänä ensimmäistä kertaa kasvamaan oli lanttu. Sitä kannatti jättää varastoon näin jouluksi, että joulupöytään saa tehtyä omatekoisen lanttulaatikon.
Päätin kokeilla syksyllä maasta nostettuja punajuuria kahdella eri tapaa. Ensimmäiseksi jo monen vuoden suosikkini jos teiltä puuttuu vielä jotain joulupöydän menusta. Punajuuri-vuohenjuustopaistos. Tämä resepti ei ole vaikeudella pilattu ja silti lopputulos on erittäin herkullinen.
Punajuuret pestään, kuoritaan ja paloitellaan paistoastiaan. Lisään lorautetaan reilusti öljyä sekä hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Paistos uuniin 200 asteeseen ja puolen tunnin jälkeen punajuurten päälle voi lisätä paksuja vuohenjuustoviipaleita. Kun vuohenjuusto on saanut väriä pintaan noin kymmenisen minuuttia on paistos valmis nautittavaksi. Jos haluaa niin tumma balsamicosiirappi käy tämän paistoksen kanssa tarjoiluun oikein hyvin.
vuohenjuusto-punajuuripaistos
Toinen yksinkertainen tapa tarjota rakkaudella kasvattamansa juurekset on suolapedillä paistaminen. Juurekset pestään, mutta niitä ei tarvitse kuoria. Paistovuokaan kaadetaan reilusti merisuolarakeita, juurekset asetellaan suolan päälle ja sitten vain uuniin paistumaan pariin sataan asteeseen kunnes juurekset ovat pehmeitä. Valmiista punajuurista lähtee kuoret todella helposti pois ja uunissa ollessaan ne ovat imeneet hiukkasen suolaisuutta merisuolasta, joten niissä on hyvin pehmeä aromi.
punajuuret merisuolapedillä
Pieni sisustusvinkki vielä perään. Ruokailun jälkeen jätin osaksi punertavan merisuolan jäähtymään paistoastiaan ja sekoittelin sitä välillä. Kun huomasin, että merisuolarakeet alkoivat saada hienon väritykset, jätinkin suolan kuivumaan astiaan pariksi päivää. Näin sain valmista lilan väristä sisustusraetta, jota pystyy käyttämään esimerkiksi lasiastioissa ja sen sekaan voi upottaa koristeeksi vaikka kynttilöitä! Kaunista ja maukasta punajuurista!
Hyvää Joulua!
Heidin kesä 