23. loppureitti pakilassa 1
Kategoria: Yleinen
Päivä no:61/Reitti no:61/no:24
24. loppureitti pakilassa 2
Päivä no:60/Reitti no:60
1. reittikartta ja numerot
02.09.2016 klo:15:05
Matka 14,77 km
Aika 4:55’23.5
Nopeus (max. 15,5) 3,0 km/h
Vauhti (max. 3’52) 20’00 min/km
Kalorit 965 kcal
Nousu 198 m
Lasku 220 m
Nousuaika 1:18’30
Laskeutumisaika 1:31’07
Tasaisella 2:05’46.5
Korkein piste 43 m
Matalin piste 7 m
lämpötila (24,8 – 31,1) 29,0 °C
Päivä no:60/Reitti no:60
Päivä no:60/Reitti no:60/no:3
3. Kierros Kallion kirkon ympäri
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kallion_kirkko
TÄHÄ
Kallion kirkon torni vilahtaa ilmeisesti varsin pitkälle digitaalisesti toteutetussa sommitelmassa Kallion kattojen siintävää näkymää Peter Lindholmin ohjaamassa Kjell Westön romaaniin perustuvassa elokuvassa Missä kuljimme kerran (2011).
Simo Ristan kuvan Kallion Kirkkopuistosta keväältä 1970 lainasin Helsingin Kaupunginmuseon kokoelmista.
Päivä no:60/Reitti no:60
4. frelssiksen talo pekka puupää
Tiesitkö, että kahden ensimmäisen Puupää-elokuvan ajan, Pekka ja Justiina asuivat Castréninkatu 24:ssä sijaitsevassa talossa rapussa A. Pätkä puolestaan asusti Puupäiden vaatekomerossa.
Kyseinen talo on Pelastusarmeijan Helsingin pääkonttori. Suomen Pelastusarmeija on tarjonnut asumispalveluja asunnottomille helsinkiläisille vuodesta 1907. Helsingin Kalliossa sijaitsevalla Alppikadun tontilla toimintaa on ollut vuodesta 1937. Kyseisenä vuonna valmistuneen Pelastusarmeijan talon on piirtänyt arkkitehti Aulis Kalma. 
Puupäät viihtyivät Pelastusarmeijan suojissa vuonna 1953 valmistuneiden elokuvien Pekka Puupää ja Pekka Puupää kesälaitumilla ajan.
fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_ja_Pätkä_-elokuvat
www.pelastusarmeija.fi/paikkakunnat/helsinki/helsingin-os…
Pekka Puupää kesälaitumilla -elokuvassa Pekka ja Pätkä syöksyvät Justiinan pelästyttäminä ulos Castreninkatu 24:n rapusta ja pitävät tuumaustauon viereisen Pelastusarmeijan kauppaosaston ikkunan edessä.
Myöhemmässä kohtauksessa, Puupäiden, Pätkän ja Kalevi Vasken (Olavi Virta) suunnatessa kuorma-autolla kohti Pekan ostamaa kesämökkiä näemme miltä Castréninkatu näytti vuonna 1953. Yksikään kuvan rakennus (paitsi ehkä Castréninkatu 18?) ei ole säilynyt nykypäivään asti.
Pekka Puupää sarjakuvien fiktiiviseksi Voikukankaduksi tätä osoitetta ei elokuvissa sanottu. No eipä se ole voikukka tämäkään:
Pekka Puupää -elokuvan alussa saapuu kotiin ensin Pekka.
Hetken päästä saapuu paikalle juosten loistoidean saanut Pätkä.
Näkymä Kaarlenkadulle päin vuonna 2016:
Muu rakennuskanta on vuoden 1953 jälkeen muuttunut rajusti mutta tunnistettavasti ovat paikoillaan edelleen Franzeninkatu 20:n/Torkkelinkuja 10:n, Franzeninkatu 18:n/Torkkelinkuja 14:n, Fleminginkatu 10:n/Franzeninkatu 23:n ja todennäköisesti siitä vastapäisen Franzeninkatu 24:n talot. Elokuvan myöhemmässä, hieman laajemmalla kuvakulmalla kuvatussa kohtauksessa, vilahtaa myös Kaarlenkatu 11:n edelleen paikoillaan oleva rakennus.
Pekka Puupää -elokuvan myöhemmässä kohtauksessa hetkeä aiemmin Tavaststjernankatu 15:sta luota vauvan kidnapannut Petteri (Åke Lindman) saapuu lapsikääröineen Castréninkatu 24:n eteen Erkki Saarikiven (Tapio Rautavaara) ajamalla taksilla.
Tästä kuvakulmasta edellisessä kohtauksessa pimentoon jäänyt Kaarlenkatu 11:n rakennus on helppo tunnistaa.
Petterin rynnätessä sisään Castreninkatu 24:n rappuun sieltä ulos pyrkiviä Pekkaa ja Pätkää samalla taklaten, näemme rappukäytävän kyljessä kyltin. Siitä selviää, että Pekka ja Justiina asuvat (ja Pätkä heidän vaatekomerossaan) Pelastusarmeijan naisten asuntolassa.
Seuraavassa Pekka Puupää -elokuvan kohtauksessa Pekka ja Pätkä lähtevät viemään lastentarhansa yllätyshoidokkia (joka ilmestyi kuin tyhjästä hoitoon päivää ennen hoitopaikkailmoituksen julkaisua) neuvolaan. Ulkona vaanii tilaisuuttaan lapsen jälleennapaamiseen Petteri (Åke Lindman), joka siis aiemmin kidnappasi ja karkumatkallaan Puupäiden asuntoon jätti tämän Miljonäärin (Arvo Lehesmaa) vauvan.
Ensimmäistä kertaa kamera kääntyy nyt rapunsuulta länteen päin näyttäen koko Castréninkatu 24:n katutason fasaadin ovineen, ikkunoineen ja helposti tunnistettavine räystäineen.
Sinänsä erittäin tunnistettavan näköisen rappukäytävän omaavaa neuvolarakennusta en ole vielä onnistunut tunnistamaan. Liekö kyseinen talo purettu joskus vuoden 1953 elokuvauksen jälkeen, vai vieläkö löydän tämän näkymän Helsingistä?
Päivä no:60/Reitti no:60
5. kohti josaa kuikka uimahalli
”Kortteli 322 kohdalla Kirstinkatu ohittaa asunto-osakeyhtiö Kristiinankatu 4.N koristeellisen kivimuurin. Talon nimi kertoo kadun vaiheista: alun pitäen se oli Kristiinankatu Ruotsin kuningattaren Kristiinan mukaan, hallitsijan, joka vahvisti uuden Helsingin perustamiskirjan 1639. Kuningattaren nimi on säilynyt samana, mutta katu muutettiin 1928 nykyiseen asuunsa – samoin kävi mm. Kruununhaassa Elisabetinkadun, josta tuli Liisankatu. Kirstinkatu oli vähällä saada nimen Eliasgatan Elias Lönnrotin mukaan, mutta kansanrunoutemme isälle annettiinkin nimikkokatu muualta, läheltä keskustaa. Rakennusmestari I. Aalto osti Kirstinkatu 4:n tontin kaupungilta 1906. Se vaihtoi omistajaa moneen kertaan, kunnes Oy Paasila sen osti ja rakennutti sille nykyisen talon kertoman mukaan venäläisten upseerien asunnoiksi. Huoneistot olivat suuria, ja käymälät sijaitsivat porraskäytävissä. Tätä nykyään talon kaikki asunnot ovat yksiöitä, mutta yhä ovat nähtävissä umpeenmuurattujen ovien jäljet. Vieläkin osa asukkaista joutuu käyttämään porrastasanteiden yhteiskäymälöitä. Kun Paasilan taloa alettiin rakentaa, se oli tapaus näillä kulmilla – oltiin kaupungin äärimmäisillä laidoilla, mihin kiviset asuintalot eiväy vielä olleet ehtineet. Kirstinkatu 1:ssä oli vuodesta 1906 sijainnut seudun ainoa kivirakennus, rukoushuone. Kristiinankadun toisella puolen sekä Alppikadun varrella oli joitakin matalia puutaloja, mutta tämä kortteli oli rakentamaton. Helsinginkadun toisella puolella kohosivat Josafatin kalliot. Itse Helsinginkatukin, nykyinen valtaväylä, puhkoi luonnontilassa uinuvaa maisemaa vähäisenä hiekkatienä. Toivo Tarvas on kuvannut tuonaikaista rakentamista kirjassaan Häviävää Helsinkiä: ”Ja sitten työ alkoi. Rask oli juuri saanut paikallensa passattua ne vaikeat sampluunalistat katon koristelistaa varten. — Rask lykkäsi sapluunaa niin että listat taipuilivat, ja hän taas keräsi lastalla tellinkeille valunutta pruukia minä kerkesi. Sitten alkoi taas uusi rappaaminen samaan listaan, ja hyvää jälkeä siitä tulikin. Listan pullea makkara oli ehjä ja täyteläinen kuin parhain metvursti. Kun Rask sitten viimeiseksi itse rappasi listan kipsinsekaisella pruukilla ja varovaisesti veti sapluunalla pitkin tehtyä rataa, niin kaunis, monipoimuinen lista loisti sileänä ja valkoisena kui vastasatanut lumi.” Vuoden 1915 henkikirjojen perusteella Paasilan talon asujaimisto oli enimmäkseen suomenkielistä, joskin muutama Venäjän alamainen oli asukkaiden joukossa. Ompelijoita ja suutareita oli talossa useita.
Paasila oli pitkään korttelin ainoa talo. Naapuritalojen asukkaat viljelivät käyttämättömäksi jääneellä joutomaalla keittiökasveja; mm. Alppikatu 13:n talonmiehellä oli siinä jokakesäinen kessumaansa. Kalliolla hän sitten kuivatteli kessujaan sekä pilppusi niitä vanhalla kessuleikkurilla talven tarpeiksi.”
-lainaus Kaija Nenosen ja Kirsti Topparin kirjasta Herrasväen ja työläisten kaupunki (Helsingin vanhoja kortteleita 2) vuodelta 1983.
Talon porttikongin edessä kuvattu kohtaus elokuvasta Syyllisiäkö? (1938).
Päivä no:60/Reitti no:60
Päivä no:60/Reitti no:60
7. poikkeama josafatinkadun sisäpihoille
Päivä no:60/Reitti no:60
8. sillan yli karhunpesä
Helsingin Kilometritehdas