ARI TURUNEN
TUOKSUJEN ATLAS
Aula & Co
Atlas_01-288.indd 3
26.7.2021 19.04
2 3
4
5
6
7
1 8
9
10
1. Ambra (kaskelotti) 2. Castoreum (majava) 3. Kataja 4. Temppelipuu, tuberoosa, vanilja ja kaakao 5. Maustepippuri 6. Tolurohtobalsami 7. Tuoksutonkapuu 8. Sitruunaverbena, tupakka ja roseepippuri 9. Tuoksuaniba 10. Paraguaynverapuu 11. Setri 12. Pihkakistus, muskatellisalvia, rosmariini, laventeli, myrt ti, orvokki ja narsissi 13. Kurjenmiekka 14. Valkohankajäkälä 15. Pihta 16. Sypressi 17. Ruusu 18. Mänty 19. Koivu 20. Pihkakeltaputki, jasmiini ja hyasintti 21. Olibaani 22. Mirha 23. Kahvi ja sivetti (sivettikissa)
Atlas_01-288.indd 4
26.7.2021 19.04
3
18 19
15 13 11
2
14
12
17 16 20
22
21
23
28 27
29 30 34
31
26 25 33
32 35 36
1
37 24
24. Pelargonia 25. Kaneli 26. Sitruunaruohot, vetiver, kardemumma ja pippuri 27. Ambrette, tuoksusampaka ja sädekaisla 28. Myski (myskikauris) 29. Osmanthus ja sichuaninpippuri 30. Sitrukset ja tee 31. Agarpuu 32. Inkivääri 33. Hartsistoraksi ja sivetti (sivettikissa) 34. Patsuli ja tuoksuilangia 35. Muskotti ja maustenei likka 36. Santelipuu 37. Hopea-akaasia Kartan pohjana saksalainen kartta vuodelta 1899.
Atlas_01-288.indd 5
26.7.2021 19.04
ISBN 978-952-364-165-5 © Ari Turunen ja Kustannusosakeyhtiö Aula & Co 2021 * Ulkoasu Tuija Tarkiainen / Studio Kiss Kuvatoimitus Emilia Miettinen Kuvien ja karttojen käsittely Noora Karlsson * Paino Jelgavas tipogrāfija SIA Latvia * Kustannusosakeyhtiö Aula & Co Eerikinkatu 36 00180 Helsinki * aulakustannus.fi
Atlas_01-288.indd 6
26.7.2021 19.04
Sisällysluettelo
SAATTEEKSI TUOKSUJEN MAAILMA
9 16
SAARTEN TUOKSUT
62
Sitrukset Citrus Sitruunat Citrus lemon, Citrus medica, Citrus junos Hapanappelsiini Citrus aurantium Bergamotti Citrus bergamia Limetti Citrus aurantiifolia Mandariini Citrus reticulata Sitruunaruohot Cymbopogon Sitruunaverbena Aloysia citrodora Valkohankajäkälä Evernia prunastri Pihkakeltaputki Ferula gummosa Pihkakistus Cistus ladanifer Muskatellisalvia Salvia sclarea Ambrette Abelmoschus moschatus Ambra (kaskelotti) Physeteridae Myski (myskikauris) Moschus Sivetti (sivettikissa) Viverrinae Castoreum (euroopan- ja kanadanmajava) Castoridae
METSIEN TUOKSUT Rosmariini Rosmarinus officinalis Laventeli Lavandula angustifolia Myrtti Myrtus communis Vetiver Chrysopogon zizanioides Patsuli Pogostemon cablin Mirha Commiphora myrrha Olibaani Boswellia sacra Santelipuu Santalum album Agarpuu Aquilaria malaccensis Hartsistoraksi Styrax benzoin Tolurohtobalsami Myroxylon balsamum Paraguaynverapuu Bulnesia sarmientoi Tuoksutonkapuu Dipteryx odorata Tuoksuaniba Aniba rosaeodora Setri Cedrus atlantica
Atlas_01-288.indd 7
70 74 76 78 80 82 84 87 89 91 94 95 96 98 102 106 109
110 116 118 120 122 124 128 134 137 142 146 148 149 150 151 152
26.7.2021 19.04
Kataja Juniper communis Sypressi Cupressus sempervirens Sädekaisla Cyperus scariosus Pihta Abies Mänty Pinus Koivu Betula Tee Camellia sinensis Tupakka Nicotiana tabacum
PARATIISIN TUOKSUT Ruusu Rosa Pelargonia Pelargonium Jasmiini Jasminum Orvokki Viola Kurjenmiekka Iris Tuoksuilangia Cananga odorata Tuoksusampaka Magnolia champaca Osmanthus Osmanthus fragnans Hopea-akaasia Acacia dealbata Tuberoosa Polianthes tuberosa Temppelipuu Plumeria Narsissi Narcissus Hyasintti Hyacinthus Inkivääri Zingiber officinale Kaneli Cinnamomum Kardemumma Elettaria cardamomum Muskotti Myristica fragnans Mausteneilikka Syzygium aromaticum Pippurit ja sitä muistuttavat marjat Pippuri Piper nigrum Sichuaninpippuri Zanthoxylum piperitum Roseepippuri Schinus molle Maustepippuri Pimenta dioica Vanilja Vanilla planifolia Kahvi Coffea Kaakao Theobroma cacao
MUINAISET KAUPPAREITIT KIITOKSET LÄHTEET KUVALÄHTEET
Atlas_01-288.indd 8
156 158 161 162 164 166 169 174
176 182 188 191 196 198 201 205 208 210 212 216 218 220 228 232 237 242 247 251 254 256 258 259 260 266 270
274 278 280 286
26.7.2021 19.04
9
Saatteeksi LUONTO ON TÄYNNÄ tuoksuja. Ilman tuoksuja ei olisi elämää. Kasvit houkuttelevat pölyttäjiä tuoksuillaan, eläimet kumppaneita. Parfyymit ovat kukkien ja metsien henkäyksiä. Tuoksut vaikuttavat alitajuntaan. Ne saavat meidät valpastumaan, tuovat mieleen muistoja sekä herättävät mielleyhtymiä ja tunteita. Lapsuuden pulla, joka tuoksuu kardemummalle ja kanelille. Mummon pavuista jauhama kahvi, isoisän suklaantuoksuinen piipputupakka. Ensirakkauden hajuvesi ja Amalfin sitruunatarhojen katveessa syöty illallinen. Kioton aamukasteen peittämät sammaleiset zen-puutarhat. Etelä-Ranskan sineen katoavat laventelipellot. Omanilainen kauppa, jonka suitsukeastiasta leviää olibaanin makeaa savua, ja santelipuun mystinen tuoksu Malabarin rannikon hindutemppelissä. Tuoksut tuovat elämäämme henkisyyttä, hienostuneisuutta, ylellisyyttä ja terveyttä. Miellyttävät tuoksut saavat meidät tuntemaan hurmiota, ja niillä on jopa terapeuttinen vaikutus, koska ne voivat vaikuttaa mielialaan. Muistin ja mielikuvien lisäksi tuoksut vaikuttavat alitajunnan kautta asenteisiimme. Pidämme tiedostamattamme ihmisistä, jotka mielestämme tuoksuvat hyviltä. Ei siis ole ihme, että mausteet ja hajusteet ovat muokanneet ihmiskunnan historiaa ehkä enemmän kuin mikään muu kauppatavara. Intian mausterannikolla tehtiin kauppaa jo satoja vuosia ennen eurooppalaisten löytöretkien aikaa kiinalaisten, foinikialaisten, arabien ja roomalaisten kanssa. Erilaiset aromiaineet ovat vuosituhansien ajan ilmentäneet hyvinvointia, eksotiikkaa, luksusta ja pyhyyttä niin ihmiskunnan arjessa kuin juhlassa. Niitä on käytetty ja käytetään edelleen ylellisyystuotteina, lääkkeinä ja osana uskonnollisia rituaaleja niin idässä kuin lännessä. Vaikka aromiaineet ovat läsnä rikastuttamassa jokapäiväistä elämäämme, niiden avulla pääsee myös matkalle eri kulttuureihin ja paikkoihin, joista ne ovat peräisin. Tässä kirjassa kerrotaan tuoksujen kulttuurihistorian ja maantieteen lisäksi tuoksujen kiehtovasta kemiasta ja siitä, miten luonnollisista raaka-aineista on pystytty eristämään tuoksumolekyylejä, joita voidaan hyödyntää niin parfyymiteollisuudessa kuin esimerkiksi lääketieteessä. Nämä luonnossa esiintyvien molekyylien uudelleenrakennetut eli synteettiset
Atlas_01-288.indd 9
26.7.2021 19.04
1 0
Eri puiden pihkat ja lastut ovat suitsukkeiden ja parfyymien raaka-aineita. Tällaisia ovat esimerkiksi mirha, olibaanihartsi ja agarpuu.
Atlas_01-288.indd 10
vastineet ovat usein sekä eettisempi että halvempi vaihtoehto joillekin kalliille raaka-aineille, kuten esimerkiksi myskille. Jos ei olisi mahdollista valmistaa erilaisia tuoksuaineita maailman laboratorioissa ripeästi ja edullisesti, suuri osa ihmiskunnasta haisisi. MUODIT JA TRENDIT muuttuvat, mutta tuoksulla ei ole sukupuolta. Kaupallinen jako maskuliinisiin ja feminiiniseen tuoksuihin on usein epäselvä ja joskus jopa yksiselitteisen väärä. Erään varsin upealta tuoksuvan parfyymin mainos nettikaupassa oli varsin lennokas. Tuote on unisex-tuoksu, mutta miehille ja naisille on suunniteltu eri pullot. Samaa ainetta markkinoitiin kuitenkin naisille mainoslauseella ”ihanteellinen valinta naiselle, jolla on vapaa sielu” ja miehille puolestaan vakuuttaen, että parfyymi ”tuo esiin seksikkyyden ja luonnollisen miehekkyyden”. Suomessa joitain jopa parfyymivalmistajien itsensä unisex-tuoksuiksi julistamia parfyymeja myydään pelkästään naisten tuoksuina. 1900-luvun alussa tuoksuja ei juuri eroteltu, ja esimerkiksi Guerlainen 1899 lanseerattu klassikko Jicky oli suunnattu niin miehille kuin naisille. Sama pätee myös yksittäisiin aromiaineisiin: Vaikka vetiverin ja setrin tuoksut yhdistetään usein miehiin, ne sopivat tietenkin myös naisille. Esimerkiksi Annick Goutalin Les Colognes Vetiver (2013) on sekä miehille että naisille, kuten myös Atelier Colognen Cedre Atlas (2015). Vastaavasti monet kukkaistuoksut sopivat myös miehille. Legendaarisessa miehille suunnitellussa Aramis-parfyymissa (1965) on jasmiinia, kuten myös Christian Diorin Eau Sauvagessa (1966), Yves Saint Laurentin Kouroksessa (1981) sekä Christian Diorin Fahrenheitissa (1988). Guerlainen miehille tehdyssä Habit Rouge -klassikkoparfyymin (1965) sydäntuoksussa on
26.7.2021 19.04
1 1
paljon tarhaneilikkaa. Turkissa ja Persiassa jasmiinia ja ruusuvettä ovat käyttäneet kautta aikojen niin miehet kuin naisetkin. Osmanien sulttaani Mehmet Valloittaja – aggressiivinen Konstantinopolin valloittaja – kuvataan tunnetussa maalauksessa nuuhkimassa mietteliäänä damaskiruusua. Kysyin parfyymien sukupuoliroolituksesta parfyymeihin erikoistuneelta toimittajalta ja Fragrantica-sivuston kirjoittajalta Eeva-Helena Laurinsalolta. Vastaus oli yksiselitteinen: ”Yksi hauskimpia töitäni lifestyletoimittajana oli tehdä kauneuden luksuslehteä viiden vuoden ajan. Sen ansiosta pääsin muun muassa Heathrow’n lentokentän vitosterminaalin avajaisiin. Haastateltavani oli upea ja ystävällinen nainen. Kun haastattelu oli lopuillaan, tein vielä yhden kysymyksen: ’Mikä on tuo ihana tuoksunne?’ ’Voi, sehän on ikisuosikkini Terre d’Hermes. Se on olevinaan miestentuoksu, mutta rakastan sen lämmintä mausteisuutta!’ Ostin tietysti Terre d’Hermes -pullon kotimatkalla tax freestä. Suhtaudunkin ’miesten’ ja ’naisten’ tuoksujakoon yliolkaisesti ja nuuhkin tuoksuosastot läpi alusta loppuun.” Tässä kirjassa esittelen parfyymeja, joita ovat suunnitelleet tuoksumaailman legendat. Vältän niin kutsuttujen julkkistuoksujen esittelyä, koska jalkapallo- tai elokuvatähden nimellä ja kasvoilla myydyn tuotteen markkinahehkutus peittää alleen sen faktan, että tuoksun on huolella suunnitellut lahjakas, asialleen omistautunut parfymööri – puhumattakaan kaikista upeista ja kiinnostavista raaka-aineista, joista tuoksut tehdään. Ilmeisen samalla sapluunalla kirjoitetut parfyymien markkinointitekstit hairahtuvat kummallisuuksiin ja antavat mielellään vaikutelman, että juuri tämän tietyn tuoksun hankkimalla voi kertaheitolla saavuttaa jonkinlaisen yli-inhimillisen itseluottamuksen, sen saman, jota parfyymimainosten silotellut julkkikset huokuvat. Itse en ylipäätään usko, että mikään tuoksu inspiroisi ”luottamaan itseensä ja hakeutumaan muiden ihmisten seuraan”. Sen sijaan uskon, että jokainen ihminen mieltää tuoksut omalla tavallaan, jossa yhdistyvät sielu ja ruumis – muistojensa, mielikuviensa ja ihonsa kautta. Ja loppujen lopuksi kaikki parfyymit käyttäytyvät eri ihmisten ihoilla eri tavoin. Tuoksuja tutkinut antropologi Jan Havlicek väittää, että on olemassa
Atlas_01-288.indd 11
Olibaanihartsia.
26.7.2021 19.04
1 2
Atsteekit ovat vuosisatoja polttaneet kopaalin (Protium copal) pihkaa suitsukkeena. Se kuuluu samaan burserakasvien (Burseraceae) heimoon kuin mirha ja olibaanihartsi.
vahva yhteys kunkin ihmisen luontaisella tuoksulla ja parfyymillä, johon on mieltynyt. Tutkimuksissaan hän huomasi, että muiden suosittelemat parfyymit jäivät aina kakkoseksi koehenkilöiden omille suosikeille. Itsestään selvää ehkä, mutta myös mahdollinen osoitus siitä, että haluamme oman ominaistuoksumme korvaamisen sijaan vahvistaa ja täydentää sitä omilla lempituoksuillamme. Prahassa ja Wienissä tehtiin tutkimus, jossa koehenkilöt haistelivat näytteitä, jotka oli saatu parfyymeja käyttäneiltä henkilöiltä. Tuoksunäytteet niiltä, jotka olivat käyttäneet lempiparfyymejaan, arvioitiin miellyttävimmiksi. Biologi Jennifer Peace Rhindin mukaan tulokset voivat selittää, miksi jokaisen parfyymi- ja tuoksuvalinnat ovat erittäin yksilöllisiä. AROMIAINEET OVAT KAUTTA ihmiskunnan historian kiihottaneet mielikuvitusta ja toisinaan pelkästään kiihottaneet. Halki vuosituhansien parfyymeja on käytetty viettelemään ja lumoamaan. Entisaikojen tarinankertojat puhuivat Sindbad Merenkulkijasta, joka löysi Intian valtameren rannalta ambraa, ja Saban kuningattaresta, joka toi kuningas Salomolle parfyymeja ja hurmasi tämän. Iltatulilla kerrottiin elämäneliksiireistä, paratiisin tuoksuista, Shalimarin puutarhasta sekä onnellisten Arabiasta, joka oli onnellinen siksi, että siellä oli tuoksuaineita. Myös Raamatun kertomuksen kolme itämaan tietäjää ymmärsivät tuoksujen merkityksen: he toivat Jeesus-lapselle kolme lahjaa, joista kaksi olivat tuoksuja, mirhaa ja olibaanihartsia, suitsukkeiden pyhää savua. Kolmas lahjoista oli kultaa. Jo ihmiskunnan tallennetun historian alusta lähtien tuoksuvat öljyt, mausteet ja puut ovat olleet tärkeitä kauppatavaroita. Aromiaineita on haettu valtamerten takaa, aavikoiden keitailta, kaukaisilta saarilta ja sademetsien uumenista. Niiden hankintaan on liittynyt valheita ja viet-
Atlas_01-288.indd 12
26.7.2021 19.04
1 3
telyksiä. Eksoottisista kaukomaista Eurooppaan matkanneet karavaanikauppiaat pitivät mausteiden alkuperän eurooppalaisilta salaisuutena. Tuotteet kuvattiin mystisinä, jolloin ne herättivät erityistä kiinnostusta ja hinta saatiin nostettua korkeaksi. Mausteiden ja aromiaineiden historiaan liittyy myös ahneutta ja väkivaltaa. Kun goottikuningas Alarik piiritti Roomaa vuonna 408, hän vaati 1 500 kiloa pippuria säästääkseen kaupungin. Eurooppalaisten himo erityisesti mausteisiin johti löytöretkien ja kolonialismin aikakauteen. Sri Lankassa haastattelemani mausteviljelmän opas totesi happamasti, että saaren alkuperäistuote kaneli ei ole tuottanut srilankalaisille muuta kuin surua. Jotta kaneli tuottaisi srilankalaisille iloa, meidän on osattava arvostaa niitä alueita ja kulttuureja, jotka tuottavat näitä aitoja ja ainutlaatuisia aromiaineita. Mausteet ja hajusteet ovat kuin viinejä: ilmasto, maaperä ja kulttuuri tekevät jokaisesta erilaisen sekä aromiltaan että käyttötarkoitukseltaan. Aromit avaavat aistimme todelliselle kulttuurimatkalle, joka muistuttaa meitä tuoksujen ja makujen moninaisuudesta sekä erilaisuuden mukanaan tuomasta rikkaudesta. Olen tehnyt tätä kirjaa varten monia matkoja ympäri maailmaa paikkoihin, joista tuoksut ovat kotoisin. Olen sananmukaisesti lentänyt kukasta kukkaan tuoksujen perässä. On ollut hienoa jutella ihmisten kanssa, jotka ovat ylpeitä kulttuureistaan ja luonnostaan. On ollut unohtumatonta haistella aitoa vaniljaa Meksikossa, agarpuuta Borneon sademetsässä ja kardemummaa Keralan mausterannikolla. Arabianmeren rannalla sijaitsevassa Masqatissa ei vaikutusta tehnyt arkkitehtuuri vaan tyylikkäät ihmiset, jotka olivat tuoksuttaneet perinteiset asunsa Omanin kuuluisilla suitsukkeilla. Maailman parfyymipääkaupunkiin, Etelä-Ranskan Grasseen haluan aina uudestaan. Tämän kirjan tuoksuva maailmanmatka historiaan ja kulttuuriin kertoo, mistä ja miten erilaiset aromit on saatu hyvinvointiamme edistämään ja arkeamme sulostuttamaan.
Mirhaa.
Helsingissä 10.7.2021 Ari Turunen
Atlas_01-288.indd 13
26.7.2021 19.04
Atlas_01-288.indd 14
26.7.2021 19.04
TUOKSUJEN MAAILMA
Atlas_01-288.indd 15
26.7.2021 19.04
1 6 T U O K S U J E N M A A I L M A
Mielikuvitusta kiihottavat tuoksut YHDESSÄ GIOVANNI BOCCACCION Decameronen tarinoista rikas rouva Biancofiore kutsuu firenzeläisen nuorukaisen Salabaetton kotiinsa, ja palvelijat valmistavat Biancofiorelle ja Salabaettolle kylvyn. Rouva Biancofiore pesee Salabaetton myskillä ja mausteneilikalla tuoksutetulla saippualla, jonka jälkeen palvelijat pesevät Biancofioren. Kylvetetty pari kääriytyy ruusuilta tuoksuviin lakanoihin, juo viiniä ja syö herkkuja palvelijoiden pirskotellessa heidän päälleen kukkaisvettä, jossa on ruusua, jasmiinia, appelsiinin- ja sitruunankukkaa. Palvelijattaret poistuvat, ja pari viettää yön yhdessä. Aamulla he pesevät kasvonsa ja kätensä kukkaisvedellä ja hyvästelevät toisensa. Boccaccio lienee saanut aineksia tarinaansa omista yöillisistä vierailuistaan. Decameronen tarina Biancofioresta ja Salabaettosta kuvaa upeasti tuoksujen suurta roolia aistinautinnoissa, mutta tuoksuista huumaantuminen ei ole ihmisten yksinoikeus. New Yorkissa Bronxin eläintarhassa villieläinten tutkija Miguel Ordeñana työryhmineen testasi erilaisia tuoksuja, joilla he yrittivät houkutella isoja kissaeläimiä. Tavoitteena oli tutkia, miten tuoksujen avulla voisi saada villinä elävät eläimet luontokuvaajien kameroiden eteen. Tutkijat käyttivät testeihin erilaisia tunnettuja parfyymeja. National Geographic-lehden mukaan gepardien ehdoton suosikki oli Calvin Kleinin Obsession for Men. Tässä Calvin Kleinin kuuluisassa parfyymissä on ambraa, bergamottia, neilikkaa, laventelia, mandariinia, mirhaa ja muskottia. Mikä siinä vetosi kissoihin, vai oliko kyseessä eri aineiden yhdistelmä, eri tuoksunuottien kokonaisuus? Sitä ei kukaan tiedä varmaksi, vaikkakin tutkijat olivat vakuuttuneita, että parfyymissa oli myös sivetonia, jolla sivettikissat merkitsevät reviirinsä. Emme mekään osaa sanoa, miksi jokin tietty hajuvesi tai tuoksu vetoaa ja toinen ei. Juuri tuo alitajuinen tuoksusta innostuminen tai sen torjuminen tekeekin tuoksujen maailmasta mielenkiintoisen. Parfyymien kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella. Nopeasti ilmassa etenevät, sanatarkasti volatiiliset tuoksumolekyylit eivät tunne rajoja ja hukuttavat muut ihmiset herkästi tuoksupilven alle. Tämä on luonnollista ja perustuu silkkaan kemiaan. Esimerkiksi kukkien erittämät tuoksumolekyylit ovat molekyylipainoltaan pieniä ja siten irtoavat kukan lehdistä helposti ja leijuvat kasvin päällä odottaen, että tuuli veisi ne mukanaan. Siinä missä liika parfyymi on ruuhkabussissa kaikkien aistittavissa,
Atlas_01-288.indd 16
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 1 7
yhtäältä aistittavissa on myös huono hygienia. Ihmiset ovat vuosituhansien ajan koristelleet itseään ja asumuksiaan esimerkiksi tuoksuvilla kukilla tai kotoisilla havuilla aistiakseen mieluummin hyviä kuin pahoja tuoksuja. Varsin ymmärrettävää, sillä luonnonluomina myös ihmiset tuoksuvat väistämättä aina joltain, toisinaan pahaltakin. Siksi vaatimus täysin tuoksuttomasta ympäristöstä on absurdi. Se olisi sama kuin yrittäisi kieltää kukkia tuoksumasta. RANSKALAISET PARFYMÖÖRIT OVAT jakaneet tuoksut lukuisiin ”perheisiin”, jotka puolestaan voidaan karkeasti jakaa muutamaan merkittävään perheeseen. Niitä ovat kukkaistuoksut, metsätuoksut, orientaalit eli itämaiset sekä mausteiset tuoksut. Perheiden rajat ovat kuvitteellisia, ja luokittelu on vain yksi näkökulma maailmaan, jossa on valtavasti tuoksuja. Tuoksuperheiden määrää ja kokoa ei ole tarkkaan määritelty, eikä niistä ole olemassa EU-direktiiviä, mikä on hyvä – eihän mielikuvitukselle saa laittaa rajoja. Sitä hajuvesien suunnittelijoilla juurikin on – mielikuvitusta ja luovuutta. Heitä ohjaavat usein mielikuvat ja vaikutelmat aikakausista ja paikoista. Ne voivat viedä mogulihallitsijoiden Intiaan, Shalimarin tai Taj Mahalin puutarhoihin, Tuhannen ja yhden yön tarinoiden Bagdadiin, Odysseuksen harharetkille, kalevalaisiin runometsiin tai atsteekkien temppelipuutarhoihin. Parfymöörit luovat tuoksuillaan unelmia trooppisista paratiisisaarista ja niiden kukkaloistosta. Tuoksut tarjoavat pakoa todellisuudesta, ja parfyymien tuoksuperheet ovat yhtä mielikuvituksellisia kuin hajuvesien nimet. Tuoksuperheisiin kuuluvat jäsenet valitaan tuoksujen yhteensopivuuden perusteella, mutta perheenjäsenet ovat usein eri puolilta maailmaa. Elämä olisi kurjaa, jopa vaarallista, jos emme haistaisi tai maistaisi mitään. Ihmisen suu maistaa nykykäsityksen mukaan vain viisi eri makua, mutta nenä aistii lukemattomia tuoksuja. Kun aiemmin luultiin, että voimme haistaa 10 000 erilaista tuoksua, vuonna 2014 Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan määrä onkin miljardeja. Jonkin tuoksun haistaminen ja tunnistaminen on kuitenkin kaksi eri asiaa. Muistamme korkeintaan 2 000 erilaista tuoksua. Parfymööri Jean-Paul Guerlain väitti aikoinaan tunnistavansa 3 000 erilaista tuoksua.
Atlas_01-288.indd 17
26.7.2021 19.04
1 8 T U O K S U J E N M A A I L M A
Aromi on kasvien ja niistä tehtyjen tuotteiden erikoinen tuoksu, ja usein aromi mielletään nimenomaan hyväksi tuoksuksi. Arviolta 3 000 eri kasvia hyödynnetään aromiensa vuoksi raaka-aineena. Mutta kylmässä mikään ei tuoksu ja maistu. Maku ei synny ilman tuoksua, ja tuoksun tai aromin herääminen vaatii lämpöä. Jäätelön maistaa vasta, kun se sulaa suussa. Saunaan mennessä veteen kastettua vihtaa voi ravistella kiukaan yllä, ja silloin sieraimiin leviää koivunlehden huumaava tuoksu, joka tulee lehtien eteerisestä öljystä. Jo muinaisista ajoista lähtien puiden pihkaa on poltettu suitsukkeena. Myös mauste herää henkiin, kun sitä kuumentaa paistinpannulla.
Pyhyyttä ja erotiikkaa OSA AROMIAINEISTA ON tavattu liittää uskonnollisiin ja sosiaalisiin seremonioihin, ja tiettyjen puiden pihkan polttaminen suitsukkeena on ikivanha uskonnollinen perinne. Sana parfyymi tulee latinan sanasta per fumum, joka tarkoittaa ”savun lävitse”. Parfyymi onkin alun perin ollut jumalille tarkoitettu hyväntuoksuinen uhraus, taivaisiin jumalten nuuhkittavaksi kohoava savu. Siinä missä suitsukkeiden uskottiin olevan osoitus jumalten läsnäolosta ja niiden ajateltiin tuottavan jumalille iloa, niitä käytettiin myös epämiellyttävien hajujen ja demonien karkottamiseksi. Antiikin Kreikassa puuta ja pihkaa poltettiin uhrilahjana ja suojautumisena demoneja vastaan. Sitä käyttivät Dionysos-kultin perilliset, orfilaiset. Roomassa suitsukkeilla uhrattiin osana keisarin kulttia. Myös babylonialaiset käyttivät suitsukkeita uhrilahjoina. 300-luvulla kristillinen kirkko alkoi käyttää suitsukkeita ehtoollisrituaalissaan, ja niiden savu alkoi symboloida rukousten nousua taivaaseen. Vanhan testamentin suhteellisen äreä Jumala antoi tarkat ohjeet suitsukkeen polttamiseen: suitsuke oli tarkoitettu vain Hänelle, eikä sitä saanut kuoleman uhalla polttaa muihin tarkoituksiin. Suitsukkeen polttaminen on historiallisesti ollut joka puolella maailmaa tunnettu tapa. Mayat ja atsteekit polttivat kopaalin pihkaa uskonnol-
Atlas_01-288.indd 18
26.7.2021 19.04
KAKSOISVIRRAN MAAN COCO CHANEL NAINEN NIMELTÄ Tappūti- Beat-ekali, myös Tapputi-Belatikallim, on maailman ensimmäisenä kemistinä tunnettu henkilö. Hän oli hajuvesien valmistaja eli parfymööri, joka mainitaan 1200-luvulle ennen ajanlaskun alkua ajoitetussa Kaksoisvirranmaasta löytyneessä nuolenpääkirjoitustaulussa. Eräs Tapputin kuninkaallisille toimeksiantajilleen luomista resepteistä sisälsi erilaisia kukkia, öljyä ja rohtokalmojuurta (Acorus calamus), jota käytettiin yleisesti parfyymeissa Egyptissä, Syyriassa
Atlas_01-288.indd 19
ja Arabiassa. Tapputi valmisti parfyyminsä hauduttamalla aineksia mirhaan sekoitettuna yön yli. Sen jälkeen aineksia jalostettiin lisää ja lämmitettiin, kunnes tuote oli tarpeeksi hyväntuoksuista kuninkaalle. Parfyymien valmistaminen oli erittäin tärkeä tehtävä muinaisessa Kaksoisvirranmaassa. Näitä tuoksutuotteita käytettiin uskonnollisissa ja kuninkaallisissa rituaaleissa, ja tarve suitsukkeille ja tuoksuville voiteille oli suuri.
Noin 1300-luvun puolivälissä ennen ajanlaskun alkua eläneen egyptiläisen virkamies Nebamunin hautakammio Theban nekropolissa on kuuluisa sen lukuisista näyttävistä seinämaalauksista. Eräässä niistä esiintyy juhlivia naisia, joiden pään päällä on parfyymeja sisältävä astia.
26.7.2021 19.04
2 0 T U O K S U J E N M A A I L M A
lisissa seremonioissaan. Copalli tarkoittaa paikallisella nahuatlin kielellä pihkaa. Hindut käyttävät edelleen suitsukkeita ahkerasti temppeleissään. Buddhalaiset polttavat suitsukkeita festivaaleissa ja initiaatioriiteissä, ja kiinalaiset polttavat niitä kunnioittaakseen esi-isiään ja kotijumaliaan. Japanissa se on osa shintolaisuuden harjoittamista. Suitsukkeita on käytetty niin pyhiin kuin eroottisiin tarkoituksiin. 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt kreikkalainen Herodotos kertoo Historia-teoksessaan, että joka kerta kun babylonialaiset harrastivat seksiä, sekä mies että vaimo sytyttivät kumpainenkin suitsukkeen. Vasta sen jälkeen, päivän valjetessa, he kylpivät, kuvailee Herodotos. Raamatun Laulujen laulu, legendaarisen kuningas Salomon nimiin kirjoitettu runokokoelma tihkuu kaipausta ja erotiikkaa. Jakeissa mies ja nainen käyvät vuoropuhelua ja kehuvat toistensa tuoksuja. Rintojen välissä lepää mirhakimppu, nainen on suljettu puutarha, on nardusta ja sahramia, kanelia ja suitsukepuita. Nainen kehottaa puhaltamaan puutarhaansa ja levittämään balsamin tuoksua. ”Juokaa ja juopukaa rakastavaiset”, kehottaa Raamattu. Laulujen laulun sanoma oli niin suorasukainen, että se tuotti päänvaivaa kirkkoisille. 200-luvulla elänyt kirkkoisä Origenes jopa pohti, että runojen sulhanen oli Jeesus ja morsian oli hänen peräänsä hänen pyhyytensä takia, jonka symboli tuoksu oli. Roskaa! Laulujen laulussa on yksinkertaisesti kyse aistillisista iloista, seksistä ja parfyymeista. Myös muinaisissa myyteissä tuoksuilla on oma, tärkeä osansa. Troijan Helena oli myytin mukaan Kreikan kaunein nainen. Hänen kaksi valtakuntaa sotaan saattaneen viehätysvoimansa salaisuus oli parfyymi, jonka hän oli saanut rakkauden jumalatar Afroditelta. Odysseuksen vietelleen kaunishiuksisen nymfi Kalypson liedellä paloi valtava roihu, joka levitti palavan setrin viettelevää tuoksua koko Ogygian saarelle. PARFYYMINVALMISTUKSEN TAITO SEKÄ aromiaineiden käyttö lääkinnässä ja kosmetiikassa on vuosituhansia vanhaa perua. Muinaiset kansat, kuten egyptiläiset ja babylonialaiset arvostivat tuoksuja ja puhtautta. Parfyymit olivat myös muinaisten persialaisten intohimo. Persian
Atlas_01-288.indd 20
26.7.2021 19.04
TUOKSUVAT KANSAT VAIKKA HISTORIAN tunnetuin esimerkki vaikuttavasta vesihuoltojärjestelmästä lienee roomalaisten akveduktit, jo muinaiset egyptiläiset keräsivät talteen sadeveden ja huolehtivat jätevesistään. He kiinnittivät paljon huomiota henkilökohtaiseen hygieniaan ja käyttivät parfyymeja. Etenkin varakas kansanosa tuoksui hyvältä, sillä he kylpivät usein ja käyttivät aromaattisia öljyjä, yrttejä ja kukkia. Tarinoiden mukaan Egyptin kuningatar Kleopatran kylvyssä oli ruusun terälehtiä. Niillä hän jopa parfymoi
Atlas_01-288.indd 21
purjeensa, kun meni tapaamaan tulevaa rakastettuaan Marcus Antoniusta – tai näin William Shakespeare romantisoi vanhan legendan. Myös roomalaiset arvostivat suuresti puhtautta ja hyviä tuoksuja. Ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua Rooman kaupungissa oli 170 kylpylää. Oli tyypillistä, että tervehtimisen yhteydessä kyseltiin, missä kukin oli kylpenyt. Eräs Rooman ihmeistä, keisari Caracallan mukaan nimetty kylpylä rakennettiin 216–217. Se oli valtava rakennelma, joka oli
Lawrence Alma-Tademan maalaus An tonioksen ja Kleopatran kohtaaminen (1885).
26.7.2021 19.04
Jean-Léon Gérômen maalaus Bursan suuri allas (1885).
Atlas_01-288.indd 22
roomalaisten käytössä yli 300 vuoden ajan. Kylpylöistä tuli roomalaisten tapaamispaikkoja, ja niissä oli sekä kylmiä että kuumia altaita, harjoittelusaleja, puutarhoja ja jopa ravintoloita. Peseytymisen jälkeen ihoon siveltiin öljyjä ja parfyymeja. Parfyymintekijät myivät sekoituksiaan kylpylöissä. Suosittuja tuoksuja olivat ruusu, kurjenmiekka, narsissi, mastiksipihka, valkohankajäkälä, mirha ja olibaanihartsi. Roomalaiset kutsuivat tuoksuja valmistavia palvelijoita nimellä cosmetae. Kosmetiikka-sana tulee antiikin kreikan sanasta kosmokomes, joka tarkoitti hiusten koristamista ja järjestämistä. Sana kosmos tarkoitti järjestystä, myös maailmankaikkeuden järjestystä. Kosmologilla ja kosmetologilla on siis sama sana pohjana – kumpikin etsii järjestystä omalla tavallaan. Varhaiset kristityt vierastivat roomalaisten kylpylöiden ruokkimaa turhamaisuutta. Kirkkoisä Pyhä Hieronymos (347–420) vastusti kylpemistä, sillä se saattaisi saada nuoret naiset kiinnostumaan ulkonäöstään. Hieronymoksen mukaan viini ja kuumat kylvyt eivät sopineet neitsyille, ja niiden sijaan hän toivoi naisille elinikäistä neitsyyttä. 300- ja 400-luvuilla likaisuudesta tuli jopa suoranainen pyhyyden tunnusmerkki kristityille erakoille, jotka muuttivat erämaihin ja eli-
vät siellä pesemättömyyden tilassa, jota kutsuttiin alousiaksi. Ymmärrettävästi muualla tämä kristittyjen kummallinen viehtymys pesemättömyyteen herätti lähinnä hilpeyttä. Talmud
26.7.2021 19.04
määräsi kaikki juutalaiset olemaan puhtaita, ja niinpä juutalaisten kaupungeissa piti aina olla kylpylä. Myös muslimit arvostivat puhtautta. Kun kristityt valtasivat takaisin maurien asuttaman
Atlas_01-288.indd 23
Cordoban vuonna 1236, siellä oli 300 kylpylää ja taloissa kylpyhuoneet. Osmanien valtakunnan turkkilaisissa kylpylöissä parfymoituja öljyjä hierottiin ihoon höyrykylvyn jälkeen, ja hiuksiin
26.7.2021 19.04
Atsteekkien Tenochtitlan oli kaunis puutarhakaupunki, jossa oli paljon pesytymismahdollisuuksia.
Atlas_01-288.indd 24
laitettiin santelipuuta, ruusua ja jasmiinia. Erityisesti sulttaani Murat IV:n aikana (1623–40) kylpylöiden maksut olivat erittäin alhaiset. Kun espanjalaiset tapasivat ensimmäistä kertaa atsteekit, he huomasivat silmiinpistäviä eroja, eivätkä pelkästään ulkonäössä, kielessä ja kulttuurissa: Haisevat löytöretkeilijät hämmästyivät uuden mantereen asukkien hygienian tasosta, sillä atsteekit olivat huomattavan puhtaita espanjalaisiin verrattuna. Atsteekkien valtakunnassa oli akvedukteja, julkisia vessoja sekä järjestelmä jätteiden kompostoimiseksi. Kaupungeissa oli viheralueita, joissa kasvoi kukkia ja hedelmiä. Tenochtitlanin kadut olivat leveät, ja ne oli jaettu kahteen kaistaan, toinen kävelijöille ja toinen veneilijöille. Tuhat työntekijää hoiti katujen kunnossapidon. Atsteekkien kaupungit perustettiin lähelle vesistöjä, jotta voitiin peseytyä. Kaupunkien kylpylöissä oli kuumilla kivillä lämmitettyjä höyrysaunoja, joita kutsuttiin nimellä temazcalli. Saunoja oli myös kodeissa. Atsteekit peseytyivät säännöllisesti, makasivat höyrysaunan lattialla ja hieroivat ihoonsa tuoksuvia yrttejä ja kukkia. Hallitsija Montezuma peseytyi kahdesti päivässä, aamuisin ja iltapäivällä. Pesuaineena käytettiin copal xocotl- eli Soponaria americana
-kasvin juurta. Myös kaupungit tuoksuivat hyvältä, sillä niissä poltettiin suitsukkeita. Hienoimmat suitsukeastiat oli sijoitettu temppeleiden eteen. Espanjalaiset toivat Eurooppaan atsteekkien chilin, kaakaon ja vaniljan, mutta eivät heidän puhtauskäsitystään. 1500- ja 1600-luvun Euroopassa kehitettiin teoria, että vesi pehmensi ihoa ja lihaksia, mikä teki ihmisestä alttiin rutolle. Englannin ja Ranskan hovit panostivat peseytymisen sijaan pelkästään puhtaisiin alusvaatteisiin, joita vaihdettiin säännöllisesti ja tuoksuteltiin parfyymeilla, ja Pariisin julkiset kylpylät suljettiin. Kylpylät palasivat Ranskan kaupunkeihin vasta 1700-luvun loppupuolella, mutta tuolloinkin ranskalaiset lääkärit suosittelivat, että kylvyn jälkeen piti varmuuden vuoksi maata vuoteella kaksi tuntia. Keskisen Euroopan ulkopuolella peseytyminen oli kuitenkin aina ollut itsestäänselvyys, eivätkä tuon ajan uusimmat peseytymisestä varoittavat lääketieteelliset virtaukset ulottuneet reuna-alueille, esimerkiksi Suomeen tai Sveitsin Alpeille, missä oli myös tapana saunoa ja kylpeä. Pohjoisessa Euroopassa, kuten Suomessa ja Venäjällä, saunoissa synnyttiin, nautittiin elämästä ja kuoltiin.
26.7.2021 19.04
Atlas_01-288.indd 25
26.7.2021 19.04
2 6 T U O K S U J E N M A A I L M A
kuninkaat Dareios ja Kserkses kuvataan eräässä Persepoliksen reliefissä istumassa mukavasti parfyymipullojen kanssa käsissään parfyymeihin tarvittavia kukkia. Jopa nämä sotaisat alfauroskuninkaat osasivat arvostaa kukkaistuoksuja. Herodotoksen mukaan 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua Persiaa hallinnut Kserkses käytti tuoksuaineita rituaaleissaan. Kun hän oli ylittämässä Dardanellien salmea, hänen joukkonsa, jotka kruunattiin kukkaseppelein, polttivat erilaisia hyvältä tuoksuvia aineita. Seppeleessä oli tuoksuvia kukkia ja myrtin lehtiä, joita persialaiset kutsuivat nimellä tiar. Kun Kserksesin kuriiri saapui Susan kaupunkiin, parfyymeja ja suitsukkeita poltettiin hyvän aromin ja tunnelman luomiseksi. Persialaisen hallitsijasuku Sassanidien valtakunnan aikana (226–651 jaa.) tehtiin erilaisia parfyymeja ja kukkaisvesiä villiruususta. Sassanidikuninkaat olivat valikoivia parfyymien ja suitsukkeiden käytössään, sillä heidän seuralaisensa ja sukulaisensa eivät saaneet käyttää samoja tuoksuaineita kuin kuninkaat. Kun muiden palatseissa huoneet parfymoitiin suitsukeastioiden avulla, 700- ja 800-lukujen taitteessa hallinnut viides abbasidien kalifi Harun al-Rashid oli kekseliäämpi. Arabihistorioitsija al-Tabarin mukaan Harun käytti huoneensa tuoksuttamiseen kauniita naisia. Hänen lähellään oli seitsemän tyttöä, jotka olivat pukeutuneet ohuisiin alushameisiin, joita oli uitettu parfyymeissa, sahramissa, aromaattisissa aineissa ja ruusuvedessä. Tytöt istuivat tuoksutetuilla tuoleilla, joiden alle oli laitettu lisäksi agarpuuta ja ambraa. Kun tytön alushame kuivui, hän antoi paikkansa seuraavalle, ja niin ilma oli taas sakeana tuoksuista.
Eteeriset öljyt viettelevät ja karkottavat ETEERISET ÖLJYT OVAT eri kasvilajeille tyypillisiä, nestemäisiä vettä hylkiviä haihtuvia öljyjä. Näitä öljyjä saadaan myös eläinkunnasta ja sienistä. Eteeriset öljyt sisältävät fytokemikaaleja, jotka antavat kasveille ja mausteille niille ominaisen tuoksun. Fytokemikaalit ovat kasvikunnan
Atlas_01-288.indd 26
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 2 7
tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä, jotka eivät ole ravintoaineita eivätkä elintärkeitä kasville, mutta jotka tuottavat tuoksuja ja värejä. Niiden avulla voidaan myös torjua tuholaisia. Sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä joillakin fytokemikaaleilla on suotuisia terveysvaikutuksia. Tällaisia fytokemikaaleja on esimerkiksi kuusen ja männyn pihkoissa, jotka ovat antibakteerisia ja desinfioivia. Satoja eri ainesosia sisältävät pihkat suojelevat puita sairauksilta, hillitsevät bakteerien kasvua ja edistävät solujen uusiutumista. Eteerisiä öljyjä käytetään parfyymeissa, kosmetiikassa, saippuoissa, erilaisissa aromaterapioissa sekä ruokien ja juomien maustamisessa. Niitä saadaan aromaattisia aineita sisältävien kasvien kukista, lehdistä, juurista, hedelmistä ja pihkasta. Maailmassa tunnetaan noin 3 000 erilaista eteeristä öljyä, joista ainakin 300 on tärkeitä lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle. Luku ei ole paljon suurempi kuin renessanssiajan Italiassa, missä tuoksuihin erikoistuneen psykologi Avery Gilbertin mukaan tunnettiin 200 erilaista parfyymeihin soveltuvaa tuoksuainetta. Luku pysyy hämmentävän samanlaisena eri lähteissä. Esimerkiksi eteeristen öljyjen ensyklopediassaan Julia Lawless esittelee 183 erilaista eteeristä öljyä. Arabit kehittivät tislaustaidon, jonka avulla eteerinen öljy saatiin eristettyä kasveista tehokkaasti, mutta jo ennen tislaustaidon keksimistä aromiaineita hyödynnettiin eri kulttuureissa ympäri maailmaa. Niitä uutettiin ja saatiin tuoksuvia öljyjä, joita käyttivät niin kiinalaiset, intialaiset kuin mayat. Intiassa kehittyi yli 3 000 vuotta sitten oma öljyjä hoitomuodoissaan hyödyntävä hoitomuoto, ayurveda. Se korostaa tiukkaa henkilökohtaisen hygienian koodistoa, ja siihen kuuluvat jooga, yrttejä ja kukkia sisältävät kylvyt sekä ihon hoitaminen öljyillä. Indonesiassa puhtautta ja terveyttä vaalitaan Jamu-hoidoilla, joka on vanha indonesialainen aromaterapia. Siellä on muinaisista ajoista lähtien vaalittu kauneutta ja terveyttä erilaisilla kukista, yrteistä ja mausteista tehdyillä juomilla, uutteilla ja öljyillä. Länsimaista aromaterapia-käsitettä käytti ensimmäisen kerran vuonna 1928 ranskalainen parfymööri ja kemisti Rene-Maurice Gattefosse, joka poltti kätensä laboratoriossaan. Gattefosse kokeili ensiavuksi laventeliöljyä, ja yllättyi, kuinka nopeasti kipu lievittyi ja kuinka tehokkaasti öljy hoiti palovammaa. Hän julkaisi myöhemmin aromaterapiaa käsittelevän kirjan.
Atlas_01-288.indd 27
26.7.2021 19.04
2 8 T U O K S U J E N M A A I L M A
ETEERISET ÖLJYT SISÄLTÄVÄT ainesosia, jotka sekä houkuttelevat että torjuvat hyönteisiä. Esimerkiksi bentsyyliasetaatti, jota on vaikkapa jasmiinissa, tuoksusampakassa, tuoksuilangiassa ja nerolissa, viehättää erityisesti mehiläisiä. Sitä käytetäänkin hunajantuotannossa mehiläisiä houkuttelemaan. Kukkainen ja viettelevä bentsyyliasetaatti on semiokemikaali eli ”signaalikemikaali”. Semiokemikaalit ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden avulla kasvit ja eläimet välittävät kemiallisia viestejä. Feromonit, semiokemikaalien suurin yhdisteryhmä, ovat lajien sisäisiä viestimolekyylejä eli niiden avulla viestitään saman lajin edustajien kesken. Seksuaaliferomonien avulla vastakkaisen sukupuolen edustaja houkutellaan parittelemaan. Campinasin yliopiston tutkijat Brasiliassa analysoivat Brasilian Atlantin sademetsässä kasvavien orkideoiden tuoksujen kemiallista koostumusta ja sitä, mikä tuoksuissa orkideamehiläisiä (Euglossini) viehättää. Tutkijoiden mukaan ei ole selvää, innostuvatko mehiläiset yhdestä vai useammasta kemiallisesta yhdisteestä, ja ne myös kiinnostuvat eri yhdisteistä paikan tai vuodenajan mukaan. Mutta tutkijoiden mukaan orkideamehiläiset innostuvat ainakin bentsyylialkoholista ja bentsyylibentsoaatista. Tutkijat havaitsivat suuria määriä bentsyylialkoholia kahdessa orkidealajissa (Stanhopea insignis ja Stanhopea impressa). Bentsyylialkoholia on monissa muissakin kukissa, kuten jasmiinissa ja hyasintissa, sekä majavien rauhasten erittämässä castoreumissa. Koirasmehiläiset saavat orkideoista tuoksuja, jotka osoittavat naaraille, että ne ovat elinvoimaisia, hyviä kerääjiä. Stanhopea lietzei -orkidea, jonka tuoksussa on bentsyylibentsoaattia, puolestaan houkuttelee koirasmehiläisiä matkimalla naarasmehiläisten tuoksua ja ulkonäköä. Bentsyylibentsoaatti ei juuri tuoksu – ainakaan meidän ihmisten neniin – mutta parfyymeissa sitä käytetään fiksatiivina vahvistamaan muita tuoksuja. Myös makean kukkaista bentsyylialkoholia käytetään tuoksujen vahvistamisessa. Bentsyylialkoholia ja -bentsoaattia käytetään paljon parfyymeissa, esimerkiksi Chanel No 5:ssa ja Old Spicessa, legendaarisissa tuoksuissa, joihin liitetään vahvasti feminiinisyys ja maskuliinisuus. Marilyn Monroe tunnetusti tokaisi, että käytti yöpukunaan pelkkää Chanel No 5:sta.
Atlas_01-288.indd 28
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 2 9
Vuonna 1933 lanseerattua Old Spice -parfyymia on puolestaan mainostettu sanoin: ”Jos isoisäsi ei olisi käyttänyt sitä, sinua ei olisi olemassa.” Mainonnan suunnittelijat ovat osanneet markkinoida erilaisia tuoksuja viehätysvoimaa vahvistavina ihmeaineina, ja parfyymikauppiaille moinen aidosti toimiva ihmisten feromonituoksu olisi varsinainen kultakaivos, mutta on liioittelua olettaa, että ihmisiin toimisi sama kuin sademetsän orkideamehiläisiin. Bentsyylialkoholia ja bentsyylibentsoaattia ei voi kutsua ihmisiin vaikuttaviksi feromoneiksi. Toisin sanoen, Old Spicen tai Chanel No 5:n kemiallinen koostumus ei takaa vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta. Vaikka toistaiseksi tutkimuksissa ei ole pystytty nimeämään jotakin tiettyä molekyyliä, joka toimisi feromonina ihmisille, aihe kuitenkin jaksaa kiehtoa. Hassusta nykyajasta kertoo jotakin se, että erästä parfyymia esiteltiin tuotteena, joka saa käyttäjän poistamaan puhelimestaan deittisovelluksen. Muotilehden artikkelissa hehkutettiin synteettistä IFF:n eli International Flavors & Fragrances -yrityksen vuonna 1973 kehittämää tuoksumolekyyliä nimeltä Iso E Super, jota ei tavata luonnossa. Tämä ambralta, patsulilta ja setriltä tuoksuva molekyyli vahvistaa tuoksuja, ja jotkut väittävät, että se myös korostaa miellyttävällä tavalla kantajansa ominaistuoksua, ikään kuin eräänlaisena ihmisen feromonina. Iso E Super on kaikessa kunnianhimoisuudessaan suorastaan epätodellinen, kuin suoraan hullun kemistin laboratoriosta. Escentric Molecules -parfyymivalmistaja käyttää vuonna 2006 lanseeratussa unisex-tuoksussaan Molecule 01 ylpeästi vain tätä Iso E Super-molekyyliä. Mutta voisiko ihmisiin toimia Iso E Super tai bentsyylialkoholi? Jokainen voi itse kokeilla, mutta niin kauan kuin tieteellistä näyttöä feromoneista ihmislajin välisessä tuoksuviestinnässä ei ole – eikä täten ole olemassa ihmeainetta, joka houkuttelisi kanssaihmisiä pörräämään ympärillä – on lähinnä luotettava omaan viehätysvoimaansa ja pyrittävä siihen, että ei tuoksu ainakaan epämiellyttävältä. ETEERISTEN ÖLJYJEN SISÄLTÄMILLÄ yhdisteillä on hurmaamisen lisäksi toinen tärkeä tehtävä. Ne suojelevat kasveja sieni-itiöiltä ja
Atlas_01-288.indd 29
26.7.2021 19.04
3 0 T U O K S U J E N M A A I L M A
bakteereilta sekä torjuvat tuholaisia ja karkottavat kasvissyöjiä. Paradoksaalisesti ihmisen sieraimiin nämä öljyt useimmiten tuoksuvat hyviltä, ja esimerkiksi moni hienostuneisiin iltajuhliin sopiva parfyymi sisältää aineita, jotka ovat itse asiassa loistavia hyttyskarkottimia. Useat hyönteisiä karkottavista tuoksuista miellyttävät ihmisiä. Tästä saamme kiittää laajaa hiilivetyjen ryhmää, terpeenejä. Terpeenit ovat saaneet nimensä latinan kielen pihkaa tai hartsia merkitsevästä sanasta terebinthina, sillä vaikka terpeenejä on muidenkin kasvien eteerisissä öljyissä, niitä on erityisen runsaasti havupuiden pihkassa. Terpeenit ja terpenoidit – joiden rakenteessa on muitakin alkuaineita kuin hiiltä ja vetyä – ovat monipuolisia ainesosia. Niitä käytetään kosmetiikassa ja hajusteina, mutta myös lääketeollisuudessa. Eräs terpenoidi, pyretriini, on hyttyskiehkurasta tuttu hyönteisten karkotusaine. Sitä saadaan krysanteemeista (Chrysanthemum x grandiflorum), dalmatianpietaryrtistä (Tanacetum cinerariifolium) ja punapietaryrtistä (T. coccineum). Pyretriiniä on käytetty hyönteisten torjunnassa jo ammoisista ajoista. Hyttyskiehkuran savuava tuoksu ei kuitenkaan ole niitä lumoavimpia, varsinkin kun siinä on muitakin haihtuvia yhdisteitä. Sitronellaheinä (Cymbopogon nardus) on oiva hyttysenkarkottaja sen runsaasti sisältämien sitraalin ja sitronellolin ansiosta. Intian armeija käytti sitronellaheinää 1900-luvun alussa moskiittojen karkottamiseksi, eikä ihme. Erään vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 95 prosenttia yhden moskiittolajin edustajista pakeni sitronellaheinän voimakasta tuoksua kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Sitronellaheinä kuuluu Cymbopo gon-sukuun, jossa on yli 50 eri lajia. Suomessa ei juurikaan erotella suvun eri lajeja, ja niistä yleisesti käytetty nimi on sitruunaruoho. Cymbopogon citratus on se tunnetuin, syötävä sitruunaruoho, kun taas sitronellaheinä on suosittu kosmetiikassa hyönteisten karkottamisen lisäksi. Koska patsulin ja muiden Pogostemon-suvun kasvien aromaattisten lehtien uskottiin karkottavan vaatekoita, aasialaiset silkin ja kashmirin valmistajat sirottelivat sen kuivattuja lehtiä huiveihin ja tekstiileihin. Intiassa myös ruohokasvi vetiverin kuivattuja juuria on sijoitettu vaatteiden joukkoon hyönteisten karkottamiseksi. Etelä-Euroopassa saman asian ajoi laventeli. Vaatekoit ja hyttyset suorastaan inhoavat laventelin tuoksua.
Atlas_01-288.indd 30
26.7.2021 19.04
KONSTANTINUS AFRIKKALAINEN 1000-LUVULLA eläneellä Konstantinus Afrikkalaisella oli suuri vaikutus Salernon lääketieteellisen koulun perustamiseen. Hän syntyi Karthagossa, nykyisessä Tunisiassa, mistä juontuu liikanimi Afrikkalainen. Konstantinuksesta 1100-luvulla kirjoitetun elämäkerran mukaan hän elätti itsensä lääke- ja maustekauppiaana ja matkusti yli 39 vuoden ajan niin Persiassa kuin Intiassa ja perehtyi matkoillaan lääketieteeseen. Palattuaan Karthagoon Konstantinus joutui vaikeuksiin kateellisten kollegoidensa vuoksi ja pakeni Italian Salernoon, missä hän pääsi hallitsija Robert Guiscardin suosioon. Opettaessaan Salernon koulussa hän havaitsi puutteita opetusmateriaalissa. Niinpä hän alkoi kääntää arabiankielistä kirjallisuutta. Salernosta tuli merkittävä opinahjo, josta levisi muualle Eurooppaan paljon uutta tietoa. Konstantinus Afrikkalainen kuoli Monte Cassinon benediktiiniläisluostarissa vuonna 1087. Konstantinus ei suinkaan ollut uskonmies, vaan pikemminkin lääkäri ja seksologi. Hänen kirjaansa De Coitu luettiin vielä vuosisatoja tekijänsä kuoleman jälkeen. Teoksessa Konstantinus neuvoo, miten katsoa kumppania oikein, pitää kädestä, huokailla ja
Atlas_01-288.indd 31
suudella kieltä imien – ilmeisesti ranskalaisittain siis. Jos nämä keinot eivät riitä tunnelman virittämiseen, Konstantinuksella on lista mausteista, joista voi olla apua. Hänen mukaansa impotenssista kärsivän miehen on paras syödä inkivääriä, pippuria, galangalia, kanelia ja yrttejä. Näitä on nautittava erikseen ruokailun jälkeen. Aamuiseen seksiin Konstantinus suosittelee maidossa haudutettuja neilikoita. Jos kärsii vain vähäisestä impotenssista – kuten kirjoittaja itse – suosittelee hän kikherneitä, inkivääriä, kanelia, hunajaa ja yrttejä. Konstantinus vakuuttaa, että resepti toimii, sillä hän on kokeillut sitä itse. Potenssi palaa takaisin nopeasti.
Tässä 1300-luvun kuvassa Konstantinus tutkii potilaan virtsaa.
26.7.2021 19.04
3 2 T U O K S U J E N M A A I L M A
Eurooppalaisilla on käytettävissään muitakin kotoperäisiä hyönteiskarkotteita. Pinaceae-heimon puita, esimerkiksi mäntyjä ja setrejä, on käytetty karkotteina kaikkialla maailmassa, ja männyn neulasia on aikoinaan poltettu hyönteisten karkottamiseksi myös Suomessa.
Miten vangita eteerinen öljy ETEERISTEN ÖLJYJEN SAAMINEN kasveista ei aina ole helppoa. Osa luovuttaa tuoksuaineensa helposti, kuten sitrukset, joiden kuori kylmäpuristetaan. Puiden pihkoja voidaan yksinkertaisesti joko polttaa sellaisenaan tai sekoittaa öljyihin. Kukat, joiden tuoksuja jo muinaiset egyptiläiset varastoivat vahaan tai rasvoihin, ovat hankalampia hyödynnettäviä. Suurin osa antaa arominsa vain höyrytislaamalla tai liuotinuutolla. Lisäksi tarvittavien raaka-aineiden määrä voi olla päätähuimaava. Parfymööri Roja Doven mukaan esimerkiksi kiloon eteeristä ruusuöljyä tarvitaan 307 000 ruusua. Tislaus lienee keksitty useampaan kertaan eri puolilla maailmaa ja eri aikoina. Varhaisimmat tislaukseen viittaavat kirjalliset maininnat ovat Indus-kulttuurin hindujen ayurvedisissa teksteissä, jotka tunnetaan nimillä Charaka Samhita ja Sushruta Samhita. Niissä puhutaan eteeristen öljyjen (ittar) tislauksesta. Tislaus on tunnettu Indus-kulttuurissa mahdollisesti jo 5 000 vuotta sitten. Arkeologit ovat löytäneet Kyproksen Pyrgoksesta tehtaan, jossa oli 60 tislauslaitetta, sekoitusastiaa, tiputussuppiloa ja parfyymipulloa, jotka olivat yli 4 000 vuotta vanhoja. Modernista tislaustaidosta ja sen dokumentoinnista saadaan kiittää arabeja ja persialaisia. 800-luvulla arabialainen kemisti Al-Kindi eli Alkindus kirjoitti teoksen Kirja parfyymien kemiasta ja tislauksesta, joka sisältää reseptejä eteeristen öljyjen, aromaattisten vesien, voiteiden ja lääkeaineiden valmistamiseksi. Kirjassa on myös yli sata ohjetta ja reseptiä parfyymien valmistamiseksi. Al-Kindi kuvaa myös parfyymien tislaamista. Nykyisestä Uzbekistanista kotoisin ollut persialainen monilahjakkuus Ibn Sina eli Avicenna esitteli puolestaan kehittyneen menetelmän, jonka
Atlas_01-288.indd 32
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 3 3
avulla voidaan tiivistää kukista öljyjä tislauksen avulla. Menetelmäänsä hän kokeili ensimmäisenä ruusuun. Avicennan tislauslaitetta kutsuttiin nimellä alembic, joka juontuu arabian kielen tislausta tarkoittavasta sanasta al-ambiq. Laitteessa oli kiemurainen jäähdytysputki, joka mahdollisti kasvista saatujen höyryjen jäähtymisen tehokkaammin kuin suoraputkisilla laitteilla. Alembic-tislauksessa raakaa kasvimateriaalia – kukat, lehdet, puu, kaarna, kuori, juuret ja siemenet – höyrytetään kuuman veden avulla niin, että kasvimateriaalin läpi kulkeva höyry irrottaa siitä haihtuvat mate riaalit. Höyry kulkee jäähdyttimen läpi, jossa se tiivistyy takaisin nesteeksi. Sieltä kasvien eteerinen öljy, joka sisältää kasvin rasvaliukoiset, kevyet ja haihtuvat osat, valuu keräysastiaan. Jäljelle jäänyttä vettä kutsutaan hydrolaatiksi eli kasvivedeksi. Suosittuja hydrolaatteja ovat ruusuvesi, laventelivesi, jasmiinivesi ja muskatellisalviasta ja appelsiininkukista tehdyt vedet. Kaikki hydrolaatit eivät ole tuoksultaan miellyttäviä, ja siksi niitä ei myydä. Avicennan menetelmällä tislatusta ruusuvedestä tuli hyvin suosittua. Ruusuveden käyttö yleistyi Euroopassa, varsinkin kun arabiankielisiä tekstejä alettiin kääntää Salernon lääketieteellisessä koulussa. 1100-luvun Salernosta on peräisin kirja nimeltä Compendium Magistri Salerni, jossa on kuvaus siitä, miten viiniä ja ruusuvettä tislataan. Alkoholia käytettiin aluksi vain lääketieteellisiin tarkoituksiin, ja alkemistien pääasiallinen tarkoitus oli kehittää elämäneliksiirejä. Ensimmäisen varsinaisen tutkielman tislauksesta kirjoitti katalonialainen Arnau de Villanova (1240–1311): De Villanova kuvaili, miten tislata alkoholia ja miten alkoholitinktuuraa voitiin valmistaa uuttamalla rosmariinia alkoholiin. Teoksessaan nimeltä Tutkielma nuoruuden säilyttämiseksi hän luokitteli erilaisia tislattuja alkoholeja: Aqua vitae (elämän vesi), aqua vini (viinin vesi) ja aqua ardensa (palava vesi). Elämänveteen eli akvaviittiin uutettiin erityisesti rosmariinia. Sillä voitiin huuhdella kasvot ja kädet, ja sitä mahdollisesti myös juotiin. Kirjoituksissa käsiteltiin myös laventelin, katajan, männyn ja rosmariinin eteerisiä öljyjä.
Atlas_01-288.indd 33
26.7.2021 19.04
3 4 T U O K S U J E N M A A I L M A
PARFYYMIEN TEON TAIDE kukoisti renessanssin Italiassa. Kun Katariina de Medici meni naimisiin Ranskan kuningas Henrik II:n kanssa, kuningattaren henkilökohtainen parfymööri Renato il Fiorentino toi taidon Italiasta Ranskaan. Hänen laboratoriostaan oli salainen kulkutie kuningattaren asuinhuoneistoon, jotta kukaan ei varastaisi salaisia reseptejä. Renaton ansiosta Ranskasta tuli yksi Euroopan tärkeimmistä parfyymeiden ja kosmetiikan valmistuksen keskuksista. Parfyymeista kasvoi merkittävä teollisuus Etelä-Ranskaan, erityisesti Grassen kaupunkiin, jossa oli kukkien kasvatukseen sopiva mikroilmasto. Siellä luotiin myös niin kutsuttuja vinaigres de toilette -sekoituksia, joilla karkotettiin pahoja tuoksuja. Grassesta tuli parfyymiteollisuuden pääkaupunki. Siellä alettiin uusien tuotteiden lisäksi kehitellä uusia tekniikoita eteeristen öljyjen valmistamiseen, sillä höyrytislauksen avulla ei saa kaikkien kasvien tuoksuja vangituksi. Joidenkin aromit jopa muuttuvat erilaisiksi höyrytislauksen jälkeen. Ranskalainen parfymööri Louis Touissaint Piver keksi vuonna 1750 niin kutsutun enfleurage-menetelmän. Siinä kukkia laitetetaan hajuttomaan rasvaan siveltyjen lasilevyjen alle. Jasmiini luovuttaa tuoksunsa vuorokaudessa, tuberoosa kolmessa. Tuoksunsa antaneet kukat korvataan uusilla, kunnes rasva on kyllästetty tuoksuilla. Tuotetta kutsutaan nimellä pomad, joka sitten pestään alkoholilla. Kun pomad sitten lämmitetään, saadaan tuoksuvaa nestettä, jota kutsutaan absoluuttiseksi kukkaöljyksi. 1700-luvulla keksittiin myös liuotinuutto eli maserointi. Liuottimen pitää sekoittua tuoksuaineisiin matalassa lämpötilassa, jotta kuumus ei tuhoa kallisarvoisia aromeja. Hyvänä liuottimena toimii heksaani, sillä se irrottaa eteeristen öljyn aromit, mutta koska se kiehuu jo 60–80 asteen lämmössä, se myös haihtuu helposti, kun sitä ei enää tarvita. Liuotinuutolla saadaan konkreettia, joka pestään etyylialkoholilla ja suodatetaan. Kun näin valmistettu tinktuura tislataan, saadaan absoluuttia. Keskimäärin tonnista kukkia saadaan kolme kiloa konkreettia ja siitä puolestaan 1,5–2 kiloa absoluuttia. Parfyymien teko vie siis aikaa ja raaka-aineita. Esimerkiksi yhteen kiloon jasmiiniöljyä tarvitaan 8 000–10 000 jasmiininkukkaa.
Atlas_01-288.indd 34
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 3 5
GRASSE – MAAILMAN PARFYYMIP ÄÄKAUPUNKI JO 1700-LUVULTA lähtien Etelä-Ranskan Grasse on ollut maailman merkittävimpien parfyymivalmistajien kotipaikka. Galimardin parfyymitalo aloitti toimintansa Grassessa vuonna 1747 ja toimitti sieltä käsin parfyymeja Ludvig XV:n hoviin. Vuonna 1849 Molinard perusti tuoksulaboratorionsa kaupunkiin. Lukuisat muut tuoksutalot ovat seuranneet perässä, ja esimerkiksi Chanelin kukkapellot sijaitsevat kaupungin lähistöllä. Grassessa työskentelevät lukuisat parfyymitalot, parfyymien suunnittelijat ja kukkien viljelijät. Unesco hyväksyi Grassen maailmanperintökohteeksi vuon-
Atlas_01-288.indd 35
na 2018. Kiehtova kaupunki on jyrkällä vuorenrinteellä. Sieltä avautuvat näkymät merelle asti, sillä matkaa Grassesta Välimerelle on vain 30 kilometriä. Keskiaikaisen pikkukaupungin keskusaukio on kaupunkilaisten ja parfyymien parissa työskentelevien kohtaamispaikka. Grassessa on joka kadunkulmassa liike, joka myy parfyymeja. Vaikuttavaa on myös se, että esillä on valtavasti paikallisia pieniä parfyymialan yrittäjiä. Kaupungin tunnelma on valovuosien päässä lentokenttien tax free -osastojen yltiöpäisestä luksustunnelmasta. Grassessa rakastetaan tuoksuja vailla teeskentelyä ja raaka-aineita arvostaen.
Tässä päiväämättömässä postikortissa kuvataan laventelin tislausta 1960-luvulle asti toimineen Bruno Court -parfyymitalon tiluksilla Grassessa.
26.7.2021 19.04
3 6 T U O K S U J E N M A A I L M A
Synteettinen vai luonnollinen? LUONNON TUOTTAMAT TUOKSUT ovat moniulotteisia ja monimutkaisia. Luonnon eteeriset öljyt ovat kymmenien, elleivät satojen erilaisten molekyylien sekoituksia. Tuoksututkija Avery Gilbertin mukaan pelkästään kahvin aromi koostuu 800 erilaisesta molekyylistä. Julia Lawless puolestaan huomauttaa, että aidossa eteerisessä öljyssä, kuten ruusun eteerisessä öljyssä, voi olla satoja aineita, joita ei ole vielä edes tunnistettu. Luontaisen kaltaiset aineet voivat olla 96-prosenttisesti alkuperäisen veroisia, mutta loput neljä prosenttia voivat olla ratkaisevia. Olennainen ainesosa voi olla jopa häviävän pieni. Lawlessin mukaan esimerkiksi galbaanin eli pihkakeltaputken eteerisessä öljyssä on vain 0,1 prosenttia pyratsiineja, mutta juuri ne antavat galbaaniöljylle sen tunnistettavan ja vahvan tuoksun. Parfymööri ja tuoksujen tutkija Luca Turinin mielestä synteettisissä aromeissa on raaka tuoksu. Ne ovat ovat Turinin mukaan yksinkertaisia, alastomia, liian kirkkaita ja kuulaita eivätkä koskaan tarpeeksi miellyttäviä ja rikkaita, jotta niitä voitaisiin käyttää sellaisenaan. Siksi taitava parfymööri sekoittelee luovasti luonnon raaka-aineita synteettisiin molekyyleihin. Yksinään ne eivät pärjää, ja nenämme ja kielemme kyllä haistavat huijauksen. EU:n direktiiviin mukaan termi ”luontainen aromi” tarkoittaa, että kyseinen aromi on saatu suoraan aineesta, jota esiintyy kasvissa tai eläimessä. Jos aromi on valmistettu synteettisesti, mutta sen kemiallinen koostumus on samanlainen kuin luontaisen aromin, merkinnöissä on mainittava, että aromi on ”luontaisen kaltainen”. Hyvä esimerkki on vanilja. Aito vaniljauute valmistetaan vaniljakasvista. Vaniljajäätelön tuoteselosteessa kuitenkin mainitaan usein, että siinä on luontaisen kaltaisia aromeja. Tällöin siinä on aidon vaniljan eli vaniljan siemenkodan sijaan vanilliinia ja etyylivanilliinia. Ne ovat aromiaineita, joita voidaan valmistaa esimerkiksi puunjalostusteollisuuden sivutuotteista. Kuitenkin myös luontaisessa vaniljauutteessa on vanilliinia kaksi prosenttia. Aito vanilja sisältää kuitenkin paljon muitakin erilaisia aromia ja tuoksua lisääviä aineksia, minkä vuoksi sitä on hankala jäljitellä. Aito luonnontuote on aromeiltaan rikkaampi ja moniulotteisempi, koska
Atlas_01-288.indd 36
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 3 7
erilaisia ainesosia on niin suuri määrä. Lisäksi jokainen luonnollinen ainesosa tuoksuu samaan aikaan monille erilaisille asioille. On kuitenkin olemassa myös kasveja, kuten kielo (Convallaria maja lis), josta ei edes saa eteerisiä öljyjä. Jos sen aromin haluaa pullottaa, on tuoksu luotava synteettisesti. Tuoksuihin erikoistunut biologi Jennifer Peace Rhind kertoo, että kun tuoksutalo Diorin parfymööri Edmond Roudnitska alkoi suunnitella omaa kielo-parfyymiaan, hän istutti kieloja puutarhaansa. Hän haisteli kielojaan, yhdisteli erilaisia synteettisiä ja luonnollisia tuoksumolekyylejä ja loi vuonna 1956 lanseeratun klassikon nimeltä Diorissimo. Kielo oli Christian Diorin lempikukka, ja Roudnitska osoitti kunnioitustaan muotitalon perustajalle parfyymillaan, joka julkaistiin vuosi Diorin kuoleman jälkeen. Diorissimossa synteettinen kielo yhdistyy jasmiiniin, ruusuun ja santelipuuhun. Toinen esimerkki synteettisen kielon käytöstä on vuonna 1941 lanseerattu Muguet des Bois. Kun kosmetiikka-alan suuri mies, Cotyn parfyymitalon perustaja François Coty kuoli vuonna 1936, hänen parfymöörinsa Robert suunnitteli Muguet des Boisin hänen kunniakseen. Kielon tuoksun jäljitteleminen oli parfymöörin todellinen taidonnäyte. Rhindin mukaan kielon tuoksu saadaan aikaan seuraavia aineksia yhdistelemällä: hydroksisitronellaali, syklaamialdehydit, linaloli, fenyylietanoli, sitronelloli, bentsyyliasetaatti, fenyyliasetaldehydi ja kanelialdehydi. Hydroksisitronellaalin käyttöä parfyymien raaka-aineena on rajoitettu, koska se voi aiheuttaa ihoärsytystä. Sen rajoittaminen on vaikuttanut parfyyminvalmistajien mahdollisuuksiin jäljitellä kielon tuoksua. Kielon lisäksi on joukko muitakin kauniita kukkia, joista ei saa eteeristä öljyä parfyymipulloon, kuten kamelia (Camellia japonica), pioni (Paeonia), freesia (Freesia) ja krysanteemi (Chrysanthemum grandiflorum), mistä tosin saadaan pyretriiniä eli hyönteismyrkkyä. Luonto on monimutkainen ja haastava matkittava, ja luonnolliset aromimolekyylit tuoksultaan rikkaita, mutta kalliita. Esimerkiksi aidon aasialaisen jasmiiniabsoluutin tuottaminen ranskalaiseen hajuveteen maksaa, koska sen tuoksujen vangitseminen vaatii paljon raaka-ainetta, aikaa ja tekniikkaa. On myös kukkia, joista kyllä saa eteerisiä öljyjä, mutta
Atlas_01-288.indd 37
26.7.2021 19.04
3 8 T U O K S U J E N M A A I L M A
joiden öljyn hinta on niin pöyristyttävä, että aitoja tuotteita käytetään hyvin harvoin. Esimerkiksi gardeniasta (Gardenia jasminoides) saatu eteerinen öljy on kammottavan vaivalloista hankkia: 3 000 kiloa kukkia tuottaa kilon konkreettia ja 500 grammaa absoluuttia. Siksi esimerkiksi kukan mukaan nimetyt Chanelin Gardenia (1925) ja Anick Goutalin Gardenia Passion (1990) eivät sisällä aitoa gardeniaa. Myös hyasintin absoluuttia käytetään erittäin harvoin. Sen konkreetista saadaan vain 0,02 prosenttia absoluuttia. Jonquil-absoluuttia saadaan narsisseista, mutta siitäkin saadaan vain vähän eteeristä öljyä. Narsissi on jasmiinin tavoin niin volatiilinen, että tuoksu katoaa ilmaan. Sen tuoksu saatiin vangittua työläällä enfleurage-menetelmällä 1600- ja 1700-luvuillla, mutta volatiilisuutensa ja kalleutensa vuoksi se korvataan usein synteettisillä molekyyleillä. On kuitenkin muistettava, että moni synteettiseksi kutsuttu aine on peräisin luonnosta. Esimerkiksi jasmiinista on eristetty isolaatti nimeltä dihydrojasmonaatti. Isolaatit ovat luonnossa esiintyviä kemikaaleja, jotka eristetään niiden alkuperäisestä lähteestä. Synteettisiä yhdisteitä, joiden molekyylien rakenne on valmistettu samanlaiseksi kuin luonnosta saaduilla yhdisteillä kutsutaan luontaisen kaltaiseksi. Periaatteessa kaikki luonnosta löytyvät molekyylit voidaan syntetisoida, mutta kustannukset ratkaisevat, kannattaako niitä eristää eli valmistaa isolaattia vai syntetisoida. Kansainvälinen parfyymialan edunvalvontajärjestö IFRA valvoo parfyymien turvallisuutta ja tutkii niissä käytettyjä raaka-aineita jatkuvasti. Jotkut parfyymit sisältävät raaka-aineita tai yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Ihmiset ovat yliherkkiä eri aineille, ja yhdisteiden käyttöä on tärkeä valvoa. Euroopan Unionilla on kosmetiikka-asetus, joka säätelee 26 raaka-aineen käyttöä, joiden joukossa on sekä synteettisiä että luonnollisia. Kosmetiikkatuotteessa raaka-aine on ilmoitettava ainesosaluettelossa, jos sen pitoisuus iholle tarkoitetuissa tuotteissa on yli 0,001 prosenttia. Raaka-aineet, joita ei tarvitse eikä myöskään liikesalaisuuden vuoksi haluta ilmoittaa ainesosaluettelossa, merkitään parfyymeihin yleensä pelkästään nimellä ”parfum”.
Atlas_01-288.indd 38
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 3 9
Tuoksujen salaisuus – Aromaattiset hiilivedyt EI OLE LIIOITELTUA julistaa, että orgaanisen kemian moderni historia alkaa tuoksuista ja parfyymeista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on tarina hiilestä, vedystä ja renkaista, jotka yhteen liityttyään täyttivät maailman erilaisilla tuoksuilla. Kaikki sai alkunsa Kaakkois-Aasian sademetsistä, missä kasvaa storaksipuita (Styrax tonkinensis ja Styrax benzoin), joiden kaarnaa ja pihkaa on hyödynnetty vuosisatojen ajan lääkkeenä, parfyymeissa ja suitsukkeissa. Ensimmäiset kirjalliset maininnat storaksista ovat 800-luvun Kiinasta, jonne sitä tuotiin Sumatran saarelta. Sitä vietiin myös Intiaan ja Arabiaan, missä siitä on ensimmäinen maininta 1300-luvulta. 1800-luvulla storaksipuiden pihka, jota kutsuttiin nimellä benzoin alkoi kiinnostaa myös kemistejä. Koska storaksia saatiin nykyisen Indonesian saarilta, arabit kutsuivat storaksin pihkaa nimellä ”Jaavan valkoinen” eli luban jawi. Ranskalaisten korvissa arabiankielinen nimi kuulosti samalta kuin benjamin tai benjoin, joka puolestaan englantilaisten suussa vääntyi sanaksi benzoin. Vuonna 1833 saksalainen kemisti Eilhard Mitscherlich pystyi tuottamaan uutta mielenkiintoista ainetta tislaamalla limettiä ja storaksista saatua happoa, joka myöhemmin nimettiin bentsoehapoksi. Mitscherlich antoi tislaamalleen aineelle benzoinista johdetun nimen benzin. Nimeksi vakiintui myöhemmin bentseeni. Mutta Mitscherlich ei ollut ensimmäisenä asialla. Englantilainen fyysikko ja kemisti Michael Faraday oli eristänyt kaasulamppuun tarvittavan valaanrasvan eli traanin öljyisestä ylijäämästä Mitscherlichin valmistamaa ainetta jo kahdeksan vuotta aiemmin. Michael Faraday, joka aloitti uransa kirjansitojana, on eräs tieteen historian monipuolisimmista ja kiehtovimmista hahmoista. Hänellä ei ollut koulutusta aloihin, joita hän tutki, mutta kirjansitojana hän luki kaiken mahdollisen ja oli kirjastojen suurkuluttaja. Hänen merkityksensä moderniin kemiaan ja fysiikkaan on valtava, sillä hän puuhasteli kaikenlaisten asioiden parissa aina muoveista sähkölaitteisiin. Hän oivalsi sähkömoottorin perusajatuksen ja rakensi ensimmäisen sähködynamon, ja kehitti kemian menetelmiä, joilla kaasuja voitiin muuttaa nestemäisiksi. Tieteellisen uransa Faraday aloitti tutkimalla kemiaa. Nuori mies kiin-
Atlas_01-288.indd 39
26.7.2021 19.04
TUOKSUVAT HALLITSIJAT AURINKOKUNINGAS Ludvig XIV ei ollut kiinnostunut peseytymisestä. Hyvän hygienian sijaan Aurinkokuninkaan hovi peittyi puuteriin, peruukkeihin ja raskaisiin eläinperäisiin parfyymeihin, kuten ambraan, myskiin ja sivettiin. Tämä kuitenkin muuttui Aurinkokuninkaan pojanpojanpojan Ludvig XV:n myötä, joka piti kylpemisestä. Ludvig XV (1710–1774) oli myös innokas parfyymien ystävä. Hän julisti, että hovissa tuli käyttää joka päivä eri tuoksua, mikä teki kertaheitolla parfymöörin ammatista varsin tuottoisan. Ludvig XV:n hovia alettiin kutsua nimellä La Cour Parfumee, tuoksujen hovi. Ludvig XV:llä oli kylpyhuone, jossa oli kaksi ammetta, toinen saippuointia ja toinen huuhtelua varten. Hänen rakastajattarensa madame de Pompadour suunnitteli vuonna 1751 taloonsa kylpyhuoneen, jossa oli alapesuallas eli bidet. Englantilaisten mielestä bidet oli epäilyttävä – moinen kapistushan saattoi kannustaa harrastamaan oraaliseksiä. Ranskalainen opas Les Medecin des dames opasti naisia pesemään ”luonnollliset paikkansa” vedellä, johon oli sekoitettu aromaattisia kasveja ja tislausvesiä. Pompadourin markiisitar tuki filosofeja ja taiteilijoita sekä par-
Atlas_01-288.indd 40
fymöörejä. Vuonna 1736 de Pompadour esitteli hovissa kuuluisan Giovanni Maria Farinan hajuveden, joka oli lanseerattu Kölnissä jo vuonna 1709. Kun Ranskan hovi ja erityisesti kuninkaan toinen rakastajatar madame du Barry ihastuivat Farinan hajuveteen, kölninvesi eli Eau de Cologne jäi historiaan, pikemminkin ranskalaisena kuin saksalaisena vetenä. De Pompadour ja du Barry määräsivät hovin muodin tahdin. Parfyymeja pirskoteltiin kaikkialle, ja miehet ja naiset kilpailivat keskenään tuoksuilla. Madamet du Barry ja de Pompadour käyttivät tähtitieteellisiä summia tuoksuihinsa. Vuonna 1775 Jean-Francois Houbigant avasi oman parfyymikauppansa, mistä hän toimitti kukkaistuoksuja madame du Barrylle ja myöhemmin myös Ludvig XVI:n vaimolle Marie Antoinettelle. Farinan ja Houbigantin parfyymitalot ovat olleet toiminnassa jo neljällä vuosisadalla. Farina mainostaa sivuillaan olleensa toiminnassa Kölnissä jo vuodesta 1709. Molemmat yritykset saivat Napoleonista apua markkinointiin. Kerrotaan, että Houbigantin tuoksut kulkivat Napoleonin matka-arkuissa tämän Euroopan valloitusretkillä. Napoleon ja hänen vaimonsa Josephine olivat
26.7.2021 19.04
Jean-Léon Gérômen maalaus Napoleon Egyptissä (noin vuodelta1863).
1800-luvun Euroopan puhtain ja tuoksuvin hallitsijapari. Molemmat olivat tavallisista kodeista hovikulttuurin ulkopuolelta, Napoleon Korsikalta ja Josephine Karibian Martiniquelta. Hurja valloittaja puolisoineen olivat intohimoisia tuoksutettujen kylpyjen ystäviä. Josephine aloitti päivänsä aina pitkällä kylvyllä, johon oli laitettu eteerisiä öljyjä ja parfyymeja. Suuri kölninveden ystävä Napoleon puolestaan vietti
Atlas_01-288.indd 41
aamuisin jopa kaksi tuntia höyrykylvyssä, jonka aikana hänen avustajansa luki hallitsijalle uutiset ja sähkeet. Vaikeina aikoina Napoleonin kylvyt vain pitenivät. Kun Amiensin rauhanneuvottelut olivat vaarassa epäonnistua vuonna 1803, Napoleon oli höyrykylvyssä kuusi tuntia. Napoleonin lempisaippua Brown Windsorissa oli bergamottia, neilikkaa, laventelia ja rosmariinia.
26.7.2021 19.04
4 2 T U O K S U J E N M A A I L M A
nitti maineikkaan maanmiehensä, kemisti Sir Humphry Davyn huomion poikkeuksellisella tavalla: Faraday osallistui Davyn luennoille, teki niistä tarkkoja muistiinpanoja kauniiden piirrosten kera, sitoi kaiken 300-sivuiseksi kirjaksi ja lähetti Davylle. Eipä aikaakaan, kun Davy pestasi Faradayn avustajakseen. Vuonna 1824 vasta 32-vuotias Faraday valittiin Royal Societyn jäseneksi, jonka jälkeen Faradayn kemian tutkimukset käynnistyivät toden teolla. Vuonna 1825 Portable Gas Company -niminen yhtiö otti yhteyttä Fara dayhin. Yhtiö tislasi traania ja kalanmaksaöljyä, josta saatiin polttoainetta kaasuvaloihin. Aine pullotettiin kaasuna korkeassa paineessa. Menetelmä oli tehoton ja hätiin tarvittiin kemistiä. Faraday kiinnostui öljymäisestä, aromaattiselta tuoksuvasta nesteestä, jota muodostui sivutuotteena, kun kaasua paineistettiin. Faraday pystyi tätä nestettä tislaamalla eristämään yhdisteen, jolle antoi kemialliseksi kaavaksi CH. Hän raportoi Royal Societylle kesäkuun 16. päivänä vuonna 1825, että oli pystynyt eristämään uuden yhdisteen hiilestä ja vedystä, jota hän kutsui nimellä bi-carboret of hydrogen. Hiilivety, jonka Faraday oli löytänyt, oli maailman ensimmäinen eristetty näyte bentseenistä eli samasta aineesta, jonka Mitscherlich oli valmistanut hartsistoraksista vuonna 1833. Bentseeni on raakaöljyn yksi ainesosa. Faradayn tutkimukset siis johtivat hiilivetyjen löytämiseen, ja Mitscherlich puolestaan määritti bentseenin kemiallisen kaavan: C6H6 eli kuusi hiili- ja kuusi vetyatomia. Hiilivedyt muodostavat kaikkien orgaanisten yhdisteiden rungon. Hiilivedyillä on ainutlaatuinen kyky muodostaa sidoksia toisten hiiliatomien kanssa. Tässä hiilivedyt eroavat esimerkiksi jalokaasuista. Jalokaasut ovat nimensä mukaisesti jalosukuisia aristokraatteja, jotka pysyvät omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, eivätkä muodosta sidoksia muiden kanssa. Monet hiilivedyt esiintyvät luonnossa. Sen lisäksi, että niistä saadaan fossiilisia polttoaineita, niitä esiintyy puissa ja muissa kasveissa esimerkiksi karoteeneiksi kutsuttujen pigmenttien muodossa. Niihin kuuluvat hapettuneet yhdisteet kuten alkoholit, aldehydit, ketonit ja esterit, oksidit, ja fenolit antavat tuoksuja ja makuja. Vuonna 1845 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann löy-
Atlas_01-288.indd 42
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 4 3
si bentseenin hiilitervasta. Sen oli eristänyt hänen oppilaansa Charles Mansfield. Aromaattisen polttoaineen tuoksuista bentseeniä sekä muita samantyyppisiä hiilivety-yhdisteitä pystyttiin nyt eristämään hiilestä. Charles Mansfield eristi hiilitervasta myös bentseeniä muistuttavan, jo aiemmin löydetyn yhdisteen, tolueenin. Bentseenistä hän valmisti mantelintuoksuista nitrobentseeniä, josta tuli merkittävä parfyymiteollisuuden raaka-aine. TOLUEENIN TUTKIMISESSA VARSINAISEN pioneerityön oli tehnyt ranskalainen Pierre-Joseph Pelletier. Hän valmistui apteekkariksi erinomaisin arvosanoin vuonna 1810, ja viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli luonnontieteiden professori. Pelletier oli aluksi kiinnostunut kasvien pihkoista ja väriaineista, ja tutki muun muassa mirhaa, santelipuun väriainetta ja kurkumaa. Vuosien 1817 ja 1821 välisenä aikana Pelletier teki hedelmällistä yhteistyötä nuoren apteekkariharjoittelija Joseph-Bienaimé Caventoun kanssa. He tutkivat kasvien lehdissä olevaa vihreää pigmenttiä, jonka nimesivät klorofylliksi. He myös eristivät ambreiinin ambrasta. Mutta suurimman maineen he saavuttivat, kun he löysivät joukon alkaloideja kasveista. Alkaloidit eli kasviemäkset ovat kasveissa esiintyviä elimistön toimintoihin merkittävästi vaikuttavia orgaanisia yhdisteitä, joista useimmat ovat myrkyllisiä. Vuonna 1818 Pelletier ja Caventou löysivät intialaisesta strykniinipuusta (Strychnos nux-vomica) strykniinin, joka on erittäin vaarallinen myrkky. Gramma sitä riittää tappamaan noin kymmenen ihmistä. Vuonna 1820 parivaljakko eristi kofeiinin kahvipavuista ja piperiinin pippurimarjasta. Pelletierillä oli suuri mielenkiinto myös Etelä-Amerikan kasveihin, joista eristetyt aineet vaikuttivat merkittävästi kemian ja lääketieteen kehitykseen. Pelletier ja Caventou eristivät kiniinin kiinapuun (Cincho na) kuoresta. Nimestään huolimatta kasvi ei ole kotoisin Kiinasta vaan Perusta. Inkat kutsuivat kasvia ketšuan kielellä nimellä quina ja käyttivät sitä horkan hoitamiseen. Kun kuorta sekoitettiin sokeripitoiseen veteen, saatiin tonic-vettä. Kiniini, varsinkin Gin & tonicissa, oli oiva malarialääke, koska se torjui malarialoisen, mutta hoiti samalla malarian aiheutta-
Atlas_01-288.indd 43
26.7.2021 19.04
4 4 T U O K S U J E N M A A I L M A
Bentseeni esitetään yleensä kuusi kulmiona. Sen rakennetta on käytännössä mahdoton rikkoa. Kekulé sai idean bentseenin rakenteeseen nähdessään unen käärmeestä, joka syö häntäänsä.
mia kylmänväristyksiä. Ihmiskunnan onneksi Pelletier ja Caventou eivät patentoineet kiniiniä vaan luovuttivat sen taisteluun malariaa vastaan. Vuonna 1838 Pelletier tutki Pirus Maritima -suvun männyn pihkaa. Pelletier ja hänen yhteistyökumppaninsa, puolalainen kemisti Filip Walter löysivät pihkasta valmistetun kaasun sivutuotteesta uuden yhdisteen, joka tuoksui samalle kuin bentseeni. Pelletier ja Walter kutsuivat kirkasta ja väritöntä yhdistettä nimellä retinnaphte, männyn pihkan mukaan. Sama yhdiste löydettiin uudestaan monta kertaa eri raaka-aineista. Eräs puu, josta yhdistettä saatiin, oli Kolumbiassa kasvava tolurohtobalsami. Sen kuoresta saatiin balsamia, jota alueen alkuperäisasukkaat käyttivät lääkkeenä. Balsamia käytetään parfyymeissa sen lämpimän ja mausteisen tuoksun takia. Sitä kutsuttiin Tolun balsamiksi, koska sitä valmistettiin Kolumbian Tolú-nimisessä kaupungissa Cartagenan lähellä. Vuonna 1841 ranskalainen kemisti Henri Étienne Sainte-Claire Deville eristi uutta ainetta tolurohtobalsamista tislaamalla puun kuorta. Deville havaitsi, että kyse oli samaisesta aineesta kuin Walterin löytämä retinnaphte. Sitä alettiin kutsua tolueeniksi. Tolueeni osoittautui mielenkiintoiseksi hiilivedyksi. Se on muuten samanlainen kuin bentseeni, mutta siihen on liittynyt yksi metyyliryhmä. Tolueenia eli metyylibentseeniä esiintyy kasveissa ja kukkien tuoksuissa. Se on erinomainen liuotin ja parfyymiteollisuuden raaka-aine: siitä voidaan tehdä esimerkiksi bentsyyliasetaattia, joka on eräs jasmiinin tuoksuaineista. ITÄVALTALAINEN KEMISTI JO SEPH Loschmidt osoitti vuonna 1861, että suurimmalla osalla aromaattisista aineista on kemiallinen kaava, joka voidaan johtaa bentseenistä korvaamalla yksi tai useampi vety muilla atomeilla tai ryhmillä.
Atlas_01-288.indd 44
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 4 5
Hän käytti ilmausta ”aromaattiset yhdisteet”, joilla tarkoitti hiilivetyjä, koska niitä oli alettu eristää ensimmäisenä miellyttävän tuoksuisista aineista. Näitä yhdisteitä alettiin yleisesti kutsua aromaattisiksi hiilivedyiksi. Termi ”aromaattinen” alkoi tarkoittaa yhdistettä, joka voitiin rakentaa bentseenistä. Kemistit alkoivat ymmärtää, että kasveista eristetyillä, tuoksuvilla molekyyleillä oli samanlaisia kemiallisia ominaisuuksia kuin bentseenillä. Siispä vaikka hiilivetyja kutsutaan kauniisti aromaattisiksi hiilivedyiksi, niitä voidaan käyttää polttoaineina, liuottimina, parfyymien ainesosina, sydänlääkkeinä eli ”nitroina” tai jopa räjähteinä ja myrkkyinä. Bentseeni on aromaattisista hiilivedyistä yksinkertaisin, ja sen kaavan oli jo Mitscherlich selvittänyt aiemmin, mutta bentseenin rakenteen selvittäminen tuotti päänvaivaa. Aiemmin arkkitehtuuria Giessenin yliopistossa opiskellut kemisti Friedrich August Kekulé oli kiinnostunut hiilivedyistä ja bentseenin rakenteesta, ja vuonna 1865 Kekulé julkaisikin artikkelin, jossa esitteli bentseenin aiemmin tuntemattoman rakenteen. Hän oli päässyt perille rakenteesta näkemänsä unen avustuksella. Kekulé oli eräänä päivänä torkkunut takkansa edessä ja nähnyt unta käärmeestä, joka piti suussaan omaa häntäänsä. Tämä uni sai Kekulén pohtimaan mahdollisuutta, että bentseeni koostuisi renkaasta, jossa oli kuusi hiiliatomia, jotka olivat kiinnittyneitä vuorotellen toisiinsa yhdellä tai kahdella sidoksella. Bentseenirengas on kuuden hiiliatomin muodostama kuusikulmainen rengasrakenne, jossa elektronit ovat jakautuneet tasaisesti koko renkaan alueelle. Puolet renkaan sidoksista on kaksoissidoksia ja puolet yksinkertaisia sidoksia. Kyseessä on tieteellisin termein molekyyliorbitaali, jossa ylimääräiset elektronit pörräävät tyydyttäen kaikki hiiliytimet. Bentseenille ja sen johdannaisille annettu nimi aromaattinen hiilivety on harhaanjohtava termi, sillä kaikki yhdisteet eivät ole aromaattisia, ja eikä kaikissa ei ole bentseenirengasta. Rakenteeltaan hiilivedyt voivat olla suoria ketjuja, haarautuneita ketjuja tai rengasmaisia ketjuja. Nykyään aromaattinen yhdiste voi tarkoittaa myös mitä tahansa yhdistettä, joka sisältää bentseenirenkaan tai jolla on tiettyjä bentseenin kaltaisia ominaisuuksia, mutta ei välttämättä voimakasta aromia. Puhdas bentseeni on erittäin volatiili ja vaarallinen neste. 1970-luvulla
Atlas_01-288.indd 45
26.7.2021 19.04
4 6 T U O K S U J E N M A A I L M A
tutkijat havaitsivat, että bentseeni on myös karsinogeeninen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhdisteet, jotka sisältävät bentseenirenkaan, ovat myös syöpää aiheuttavia. Esimerkiksi aminohapot fenyylilalaniini ja tyrosiini sisältävät bentseenirenkaan, mutta ne eivät ole syöpää aiheuttavia. Itse asiassa, kun bentseenistä tuotetaan erilaisia johdannaisia, tuotteiden kemialliset ominaisuudet voivat usein poiketa täysin bentseenin ominaisuuksista. Kun bentseeni liittyy muihin molekyyleihin, se yleensä menettää reaktiivisuutensa ja terveydelle vaaralliset ominaisuutensa. Bentseeni muodostaa merkittävän osan monista tuoksuvista molekyyleistä, joita löydetään eteerisistä öljyistä.
Aineenvaihdunta luo tuoksuja – fenolit ja terpenoidit AMAZONIN ALUEELLA ELÄÄ paljon orkideamehiläisiä, joita voi helposti huijata sopivalla parfyymilla. Tämän huomasi orkideatutkija Calaway Dodsonin vaimo Piedad vuonna 1964 Manauksessa, keskellä Amazonasin sademetsää sijaitsevassa suurkaupungissa. Piedad oli aamulla hotellihuoneessaan suihkuttanut lempiparfyymiaan. Hän avasi ikkunan ja trooppinen tuulahdus kävi läpi huoneen. Sen mukana huoneeseen liihotteli iso vihreä orkideamehiläinen (Euglossa), joka oli selvästi seurannut parfyymin tuoksujälkeä, sillä se alkoi tutkia hänen parfyymipulloaan. Piedad soitti miehelleen, joka tuli huoneeseen tunnistamaan parfyymia rakastavan tunkeilijan. Pian tämän jälkeen havaittiinkin, että Piedadin käyttämällä parfyymillä ja orkidealla oli sama tuoksuaine, sineoli, ja selvisi myös, että monissa muissakin orkideoissa ja kukissa oli sineolia. Sineoli – tai tarkemmin 1,8-sineoli – on terpenoidi, eteerisissä öljyissä tavattu yhdisteryhmä. Sineolia kutsutaan myös eukalyptoliksi, sillä sitä on paljon eukalyptuksessa ja piparmintussa. On muistettava, että kaikki miellyttävältä tuoksuvat kasvit eivät välttämättä sovellu sellaisenaan tai suurina määrinä parfyymeihin. Piparminttu ja eukalyptus sopivat suun raikastamiseen, mutta harva haluaa tuoksua juhlagaalassa kurkkupastillilta. Tämä ei tarkoita, etteikö näitä yhdisteitä
Atlas_01-288.indd 46
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 4 7
Frederic Edwin Churchin maalaus Maisema Magdale na-joelle (1857). Tolurohtobalsami on kotoisin samoilta alueilta Kolumbiasta, missä Magdalena-joki virtaa.
MYRKKY, LIUOTIN, RÄJÄHDYSAINE VAI PARFYYMI TOLUROHTOBALSAMISTA saatava tolueeni on merkittävä liuotin. Tolueenia hapettamalla voidaan valmistaa bentsaldehydiä. Voimakkaan ja makean tuoksuista bentsaldehydia esiintyy kukissa, karvasmantelissa (Prunus amygda lus) ja kirsikassa (Cerasus), ja se on yksi varhaisimpia teollisesti tuotettuja materiaaleja parfyymeissa. Manteliöljynhajuinen bentsaldehydi on karvasmanteliöljyn pääaines, ja sitä syntyy karvasmantelin siemenissä olevan amygdaliinin hajotessa entsyymien vaikutuksesta. Bentsaldehydin eristi ensimmäisen kerran ranskalainen apteekkari Martrès vuonna 1866. Hän tutki amygdaliinia, joka on karvasmantelin myrkkyä sisältävä aine. Kun amygdaliini hajoaa veden vaikutuksesta, syntyy erit-
Atlas_01-288.indd 47
täin myrkyllistä vetysyanidia eli sinihappoa. Karvasmantelilla ja syanidilla on sama tuoksu, joka tulee bentsaldehydistä. Karvasmantelista tehdään saippuoita ja parfyymeja, ja sitä käytetään myös leivonnaisissa. Kun karvasmantelia keitetään, myrkky poistuu. Bentsaldehydiä voidaan valmistaa myös bentsoehaposta. Tolueenista puolestaan voidaan valmistaa myös räjähdysaine trinitrotolueenia eli TNT:tä, jossa on tolueeniin liittyneenä kolme nitroryhmää. Saksalainen kemisti Albert Baur löysi nitromyskit vuonna 1888, kun hän huomasi, että eräs TNT:n kondensoitumistuotteista oli miellyttävän, makean ja myskisen tuoksuinen. Nykyään nitromyskien käyttö on korvattu parfyymiteollisuudessa muilla synteettisillä aineilla.
26.7.2021 19.04
4 8 T U O K S U J E N M A A I L M A
käytettäisi parfyymeissa, mutta parfyymien tekemisen taidon ytimessä onkin osata yhdistellä eri tuoksumolekyylejä sopivassa suhteessa toisiinsa. Useimmat parfyymien tuoksuraaka-aineet ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka rakentuvat pääasiassa hiilestä, vedystä ja hapesta. Useimmat tuoksuvat yhdisteet voidaan jakaa fenoleihin, terpeeneihin ja niistä esimerkiksi hapettumalla syntyneisiin yhdisteisiin, terpenoideihin. Tällaisia yhdisteitä ovat alkoholit, ketonit, esterit ja oksidit. Hiili on yhdiste, joka mielellään liittyy muihin atomeihin. Siksi erilaisia tuoksuvia yhdisteitä on valtava määrä, ja niiden luokittelu ei ole yksinkertaista. Fenolit ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa yksi tai useampi hydroksyyliryhmä (-OH eli yksi happi ja yksi vety) on liittyneenä suoraan bentseenirenkaaseen. Fenoliset yhdisteet sisältävät yhden (fenolihappo) tai useamman (polyfenoli) aromirenkaan, joka on liittynyt hydroksyyliryhmään. Fenoliset yhdisteet ja terpenoidit ovat kasvien sekundäärisiä aineenvaihduntatuotteita, mikä tarkoittaa, että ne syntyvät sivutuotteena kasvin aineenvaihdunnassa vaikkapa suojelemaan kasvia hyönteisiltä. Niillä voidaan yrittää hurmata pölyttäjiä, mutta niitä syntyy myös esimerkiksi ärsykkeiden seurauksena kasvin stressitilassa. Juuri nämä yhdisteet antavat kasveille niiden tunnusomaisen tuoksun ja aromin. Tuotteet, jotka tuoksuvat ihmisistä miellyttäviltä, estävät eläimiä ja tuholaisia syömästä kasveja ja suojelevat kasveja myös bakteereilta. Esimerkiksi alussa mainittu sineoli houkuttelee mehiläisiä, mutta karkottaa torakoita.
FENOLISET YHDISTEET FENOLIN LÖYSI VUONNA 1834 saksalainen Friedlieb Ferninand Runge, joka eristi sen hiilitervasta. Runge kutsui ainetta karboolihapoksi hiilitervan mukaan, mutta vuonna 1836 ranskalainen kemisti Auguste Laurent nimesi karboolihapon fenoliksi (ranskaksi phenique) kreikan kielen valaisua tarkoittavan sanan phainein mukaan. Termi oli Laurentin mielestä hyvä, koska bentseeni oli löydetty ”valaisevasta kaasusta” eli kaasuvaloissa käytetystä valaan traanista. Fenolissa bentseenirenkaaseen on kiinnittynyt hydroksyyliryhmä -OH.
Atlas_01-288.indd 48
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 4 9
Vapaana esiintymisen lisäksi fenolit voivat olla liittyneinä lukuisiin muihin aineenvaihdunnan tuotteisiin kuten terpeeneihin ja proteiineihin. Tällaisiin fenolisiin yhdisteisiin luetaan hyvin suuri määrä rakenteeltaan erilaisia yhdisteitä, jotka voidaan jakaa flavonoideihin, fenolisiin happoihin, lignaaneihin ja tanniineihin. Kasveissa fenoliset yhdisteet ovat aineita, joilla on bentseenirengas yhdistyneenä yhteen tai useampaan hydroksyyliryhmään. Fenolisia yhdisteitä on 8 000 ja niiden suurin ryhmä on flavonoidit, jotka antavat kasveille väriä ja makua. Flavonoidiyhdisteet kuten fenyylipropanoidit syntyvät aminohappo fenyylialaniinista. Fenyylipropanoidit hoitavat kasvien ja pölyttäjien vuorovaikutusta pigmentteinä ja tuoksuyhdisteinä. Osa fenoliyhdisteistä ovat huumaavia, kuten unikosta saatu morfiini ja muskottipähkinän myristisiini. Hyviä esimerkkejä fenyylipropanoideista ovat eugenoli, tymoli ja anetoli. Anetoli antaa tuoksun ja maun useille eri kasveille, jotka eivät ole mitään sukua keskenään. Anetolia on aniksessa ja fenkolissa, tähtianiksessa sekä lakritsissa. Anetoli liukenee suhteellisen huonosti veteen mutta erinomaisesti etanoliin. Tämän ansiosta tietyt aniksella maustetut liköörit ja viinat muuttuvat läpikuultamattomiksi, kun niihin laitetaan vettä – esimerkiksi lasilliset pastista, ouzoa tai absinttia muuttuvat valkoisiksi.
Fenolisia yhdisteitä Eugenoli: mausteneilikka, tarhaneilikka, laakerinlehti, kaneli, ruusu, tuoksuilangia Tymoli: timjami, salvia, oregano Anetoli: fenkoli, anis, tähtianis, lakritsijuuri Karvakroli: mustapippuri, meirami, timjami, fenkoli Kresoli: koivun terva, majavan sukupuolirauhasen erite castoreum
TERPEENIT ERÄS KEMIAN HISTORIAN suurista nimistä on saksalainen kemisti Otto Wallach, jonka tutkimukset avasivat portit modernille parfyymi teollisuudelle. Hän sai kemian Nobelin palkinnon vuonna 1910 eteeristen öljyjen tutkimuksestaan ja siitä, että tunnisti kemialliset yhdisteet, joita kutsutaan terpeeneiksi ja terpenoideiksi. Wallach oli August Kekulén oppilas, joka aloitti työskentelyn Kekulén kanssa Bonnin yliopistossa vuonna 1870. Nobelin palkintoon johtanut tapahtumasarjan laittoi alulle Kekulé, joka eräänä päivänä pyysi Wallachia tutkimaan kaapin perälle unohdettuja eteerisiä öljyjä. Tuohon aikaan monien eteeristen öljyjen oletettiin olevan kemiallisesti erilaisia, koska niitä saatiin eri kasveista.
Atlas_01-288.indd 49
26.7.2021 19.04
5 0 T U O K S U J E N M A A I L M A
Monoterpeenejä Limoneeni: fenkoli ja sitrushedelmien öljy Symeeni: kumina, timjami ja muut ajuruohot Pineeni: korianteri, sypressi, eukalyp tus, mänty, pippuri, oregano Kamfeeni: kataja, kuusi, mänty Seskviterpeenejä Karyofylleeni: la venteli, muskatellisalvia ja meirami Kadineeni: patsuli, sitruuna ja setri Zingibereeni: inkivääri
Atlas_01-288.indd 50
Wallach aloitti pitkät, yksityiskohtaiset tutkimukset, teki kokeiluja ja toisti tislauksia, jotta voisi erottaa monimutkaisten yhdisteiden koostumukset ja selvittää niiden molekyylirakenteet. Wallach pystyi osoittamaan, että erilaiset eteeriset öljyt olivat itse asiassa varsin samanlaisia, ja alkoi luokitella niiden rakenteita ja antoi niille nimiä kuten pineeni, kamfeeni ja limoneeni. Wallach kutsui näitä aineita yhteisellä saksankielisellä nimellä terpentin eli terpeeni, koska ensimmäiset tämän ryhmän aineet sisälsivät paljon havupuiden pihkasta saatua tärpättiä. Saksan kieleen sana oli tullut latinankielisestä pihkaa ja hartsia tarkoittavasta sanasta terebinthina. Pihkan voidaan sanoa olevan enimmäkseen terpeeneistä koostuvien eteeristen öljyjen ja hartsien seos, ja terpeenejä tavataan runsaasti nimenomaan havupuiden pihkassa, mutta niitä on muidenkin kasvien eteerisissä öljyissä, kuten hedelmissä, kukissa, maustekasveissa ja yrteissä. Yksittäinen kasvi voi sisältää jopa kymmeniä erilaisia terpeenejä ja muita niiden johdannaisia. Esimerkiksi katajan eteerisessä öljyssä on pineeniä, kamfeenia, kadineenia, terpineolia, borneolia ja katajakamferia. Rasvaliukoisina yhdisteinä ne läpäisevät ihon helposti, ja siksi niitä käytetään kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa. Otto Wallach havaitsi, että terpeenit rakentuvat yksinkertaisista viiden hiilimolekyylin yksiköistä, jota kutsutaan isopreeneiksi. Wallach oivalsi myös, että terpeenit ovat moninkertaistuksia yksinkertaisesta isopreeniryhmästä C5H3, joka sisältää viisi hiiliatomia. Tätä kaikkein yksinkertaisinta terpeeniä kutsutaan hemiterpeeniksi. Merkittävä osa parfyymeissa käytetyistä terpeeneistä kuuluu monoterpeeneihin. Se on ryhmä, jossa on kaksi isopreeniyksikköä eli kemikaalinen sidos tapahtuu kahden isopreenin välillä. Tällöin niissä on kymmenen hiiliatomia ja 16 vetyatomia (C10H16). Seskviterpeenin rakenteen tunnusmerkki on sen sisältämät kolme isopreeniyksikköä. Seskviterpeeneissä hiilten määrä on monoterpeeneihin verrattuna puolitoistakertainen (latinan sanasta sesqui eli puolitoistakertainen) eli niissä on 15 hiiliatomia ja 24 vetyatomia (C15H24).
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 5 1
SHALIMARIN PUUTARHA PARFYMÖÖRI Jacques Guerlain loi vuonna 1925 parfyymin Shalimar kunnianosoituksena legendaarisen mogulihallitsija Shah Jahanin ja hänen suosikkivaimonsa Mum taz Mahalin rakkaustarinalle. Shah Jahan rakennutti Shalimarin puutarhan nykyisen Pakistanin Lahoreen vuonna 1641, ja se oli Mumtazin lempipaikka. Puisto on 658 metriä pitkä ja 258 metriä leveä, ja siellä on 410 suihkulähdettä. Mumtaz kuoli vain 39-vuotiaana, ja järkyttynyt Shah Jahan rakennutti Mumtazin muistoksi Taj Mahalin mausoleumin, joka on puutarhan tavoin Unescon maailmanperintökohde.
Atlas_01-288.indd 51
Keski-Aasian aroilta Pohjois-Intiaan saapuneet mogulit tekivät parfyymeistä suurta taidetta. Chameli (jasmiini), champa (tuoksusampaka), nargis (narsissi), gulab (ruusu), kamal (lootus), kamalini (lilja) ja hina (henna) olivat tuoksukukkia, joita kasvatettiin mogulien puutarhoissa ja joista uutettiin tuoksuja. Parfyymeja myytiin hallitsijan Shah Jahanin tyttären Jahanaran suunnittelemalla Kuunvalon aukiolla (Chandi Chowk) Delhin vanhassa kaupungissa. 1600-luvulla rakennettu aukio oli jaettu kanaalein, jotka heijastivat kuunvaloa.
Miniatyyri Shah Jahanista ja Mumtaz Mahalista.
26.7.2021 19.04
5 2 T U O K S U J E N M A A I L M A
Monoterpeeneillä on seskviterpeeneihin verrattuna pieni molekyylipaino. Pienimmät niistä siis haihtuvat helposti ja ovat volatiilisia. Kemiassa volatiiliteetti on aineen ominaisuus, joka mittaa kuinka helposti aine höyrystyy. Seskviterpeenit ovat painavampia ja vähemmän volatiilisia. Koska seskviterpeenit haihtuvat hitaammin kuin monoterpeenit, niitä käytetään parfyymeissa juurituoksuina ja haihtuvampien komponenttien kuten keveiden latvatuoksujen kiinnikkeinä. Eteeriset öljyt koostuvat tavallisesti monoterpeeneistä ja seskviterpeeneistä. Näitä suuremmat diterpeenit (C20H32) ja triterpeenit (C30H48) ovat liian painavia ja huonosti haihtuvia, jotta niistä lähtisi tuoksua. Toisin sanoen, ne ovat liian painavia ”lentääkseen.” Niiden keveämpia johdannaisia voidaan kyllä hyödyntää parfyymeissa. Esimerkiksi ambrassa oleva ambreiini on triterpeenialkoholi, joka on painava ja tuoksuton, mutta sen johdannainen ambroksidi on sitä kevyempi ja parfyymeissa käytetty juurituoksu.
TERPENOIDIT JA NIIDEN TOIMINNALLISET RYHMÄT TERPEENIT RAKENTUVAT VAIN hiilestä ja vedystä. Terpeenien johdannaisia, yhdisteitä, jotka sisältävät muitakin alkuaineita kuin hiiltä ja vetyä, kutsutaan terpenoideiksi. Monet niistä ovat rengasrakenteisia ja voivat sisältää erilaisia toiminnallisia ryhmiä eli terpeenirunkoon liittyviä atomiryhmiä, joilla on omat tyypilliset piirteensä. Terpeeneihin liittyneet alkoholit, aldehydit, ketonit ja esterit ovat esimerkiksi merkittäviä tuoksuja tuottavia molekyylejä. Terpeeniin voi esimerkiksi liittyä alkoholi eli hydroksyyliryhmä (1 happi ja 1 vety) tai ketoni (1 happi). Ketonit ovat karbonyyliyhdisteitä, jotka tunnistaa toisiinsa kaksoissidoksella kiinnittyneistä hiili- ja happiatomista. Muita karbonyyliyhdisteitä ovat aldehydit karboksyylihapot (esimerkiksi etikka) ja esterit. Rakenteensa perusteella monoterpenoidit voidaan jakaa avoketjuisiin sekä yksi tai kaksi rengasta sisältäviin molekyyleihin, joihin on liittynyt
Atlas_01-288.indd 52
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 5 3
tavallisesti alkoholeja, aldehydejä, ketoneja ja estereitä. Seskviterpenoidit voivat olla avoketjuisia tai rengasmaisia alkoholeja tai ketoneja.
ALKOHOLIT TUTKIJA HELENA HYVÄRISEN mukaan terpeenialkoholit ovat tärkeimpiä aromiaineita, koska niillä on varsin voimakas tuoksu ja niillä on pienissäkin pitoisuuksissa huomattava vaikutus kokonaisaromiin. Tyypillisiä alkoholeja terpeeneissä ovat geranioli, neroli, linaloli ja sitronelloli. Ne ovat parfyymien asiantuntija Charles Sellin mukaan tärkeimpiä terpenoideja parfyymiteollisuudessa. Pelkästään linalolia tavataan yli 200 kasvin eteerisessä öljyssä, kuten laventelissa, tuoksuilangiassa, bergamotissa, jasmiinissa ja korianterissa – kasveissa, jotka ovat peräisin eri puolilta maailmaa. Suurimmassa osassa huippuparfyymeista on linalolia. Iranista kotoisin oleva korianteri on mielenkiintoinen kasvi. Korianterin eteerisen öljyn aromi tulee linalolista. Monet maistavat ja haistavat siinä sitruunaa ja limettiä, mutta joillekin korianteri maistuu saippualta. Tämä johtuu geenivariaatiosta, joka tunnistaa korianterista vain tietyt aldehydit, jotka ovat heille epämiellyttävän hajuisia ja makuisia. Näitä samoja aldehydejä käytetään saippuoissa. Aromeja tutkineet kemistit ovat havainneet, että korianterin aromin luo puolisen tusinaa erilaisia aineita ja useimmat niistä ovat aldehydejä. Ne, jotka eivät pidä korianterin aromista, ovat herkkiä tyydyttämättömille aldehydeille eivätkä pysty myöskään havaitsemaan korianterissa niitä aromaattisia yhdisteitä, joita muut pitävät miellyttävinä. Geeni, OR6A2, on hajureseptorigeeni, joka koodaa tätä aldehydeille erittäin sensitiivistä reseptoria. Ruusuissa ja pelargonioissa on sitronellolia ja geraniolia. Nerolin sitruunamainen tuoksu muistuttaa geraniolia, sillä geranioli on nerolin transisomeeri. Isomeerit ovat molekyyleja, joilla on sama molekyylikaava, mutta erilainen rakenne.
Atlas_01-288.indd 53
Alkoholeja terpeeneissä Linaloli: basilika, sitrukset, laventeli, meirami, timjami, tuoksuilangia, korianteri, inkivääri, oregano, koivu Borneoli: kataja, olibaanihartsi, iisoppi Geranioli: ruusu, kurjenpolvet, pelargonia Mentoli: laventeli ja piparminttu Sitronelloli: ruusu, pelargonia Neroli: pomeranssi, ruusut, sitruunaruohot Bisabololi: mirha Patsouloli: patsuli
26.7.2021 19.04
5 4 T U O K S U J E N M A A I L M A
ALDEHYDIT Alifaattisia aldehydejä C-6: vihreä lehti, hedelmä C-7: appelsiini C-8: sitruuna, ruusu C-9: ruusuinen, sitruunamainen C-10: orvokki, gardenia, greippi C-11: tuore sitrus, ruusu C-12: saippumainen, kukkainen, ambra Aldehydejä Bentsaldehydi: karvasmanteli, aprikoosinsiemen Anisaldehydi: anis, fenkoli, tähtianis, narsissi Kanelialdehydi: kaneli, patsuli Sitraali eli lemonaali: sitruuna, sitruuna ruoho, kistus, sitruunamelissa Sitronellaali: sitruunamelissa, sitruunaruohot, kaffir limetti Vanilliini: vanilja, kiinanmustamänty
Atlas_01-288.indd 54
REAKTIIVISET ALDEHYDIT OVAT yleisiä parfyymeissa. Aldehydeja saadaan yleensä hapettamalla, jolloin yksi vety poistuu alkoholista. Esimerkiksi ihmisen nauttima alkoholi muodostaa elimistössä hitaasti aldehydejä, jotka aiheuttavat runsaan alkoholin käytön seurauksena epämiellyttävän tuoksun, joka on parhaiten havaittavissa seuraavana aamuna makuuhuoneessa. Krapulaisen hengityksen pahasta hajusta saadaan kiittää asetaldehydiä. Aldehydien kemiallisen ryhmän nimesi Justus von Liebig, saksalainen kemisti, orgaanisen kemian uranuurtaja ja Friedrich Kekulén opettaja. Hän kuvasi vuonna 1835, miten aldehydejä muodostuu etanolista. Aldehydien tuoksu vaihtelee kamalasta löyhkästä suloiseen. Ne, joilla on pienempi molekyylipaino tuoksuvat pahalta, jotkut jopa mädäntyneiltä hedelmiltä, ja esimerkiksi butyraldehydi tuoksuu härskiintyneeltä voilta. Kaikista alde hydeistä yksinkertaisin on formaldehydi, jossa on yksi keskushiiliatomi, kaksi vetyatomia ja happi. Formaldehydi on ihmiselle myrkyllistä, etyyli- eli asetaldehydi ja propyylialdehydit ovat melko vaarattomia. Ne aldehydit, joilla on suurempi molekyylipaino, tuoksuvat miellyttäviltä. Monet luonnon aromaattiset aldehydit ovat aromi- tai makuaineita. Tällaisia ovat kanelialdehydi, joka antaa kanelille sen maun ja tuoksun, tai vaniljasta saatu vanilliini. Rakenteeltaan hyvin vanilliinin kaltaista anisaldehydiä käytetään parfyymeissa ja saippuoissa. Sitruunantuoksuista sitraalia on paljon sitruunaruohojen eteerisissä öljyissä ja sitruunamelissassa. Se on merkittävä aromiaine parfyymeissa. Sitraali on tyydyttämätön ja kiraalinen eli valoa eri suuntiin taittavien aldehydien seos. Kun sen aldehydi-ryhmä korvataan alkoholilla (OH), saadaan ruusuntuoksuista geraniolia. Kun geraniolista otetaan pois kaksoissidos, saadaan sitronellolia, joka on sitruunainen, ruusumainen ja saippuamainen. Eräs tärkeimmistä aldehydeistä on kielon tuoksua muistuttava hydroksisitronellaali, joka tosin valmistetaan synteettisesti esimerkiksi sitronellaalista hydrauksen, eli vedyn aikaansaaman kaksoissidosten tyydyttymisen avulla. Aldehydit jaetaan kahteen kategoriaan: rengasrakenteisiin aldehydei-
26.7.2021 19.04
CHANEL NO 5 JA KESKIYÖN AURINKO COCO CHANEL halusi kevyen ja raikkaan parfyymin, joka erottuisi aiemmin suosiossa olleista myskisistä tuoksuista. Hän piti erityisesti sitrusten tuoksuista, mutta ne eivät pysyneet iholla kauan. Vuonna 1920 Chanel pyysi Grasseen muuttanutta Ernest Beaux -nimistä parfymööriä, joka oli työskennellyt Venäjän tsaarin hovissa, tarttumaan haasteeseen. Beaux loi tuoksun, jossa oli sitrusten lisäksi jasmiinia, tuoksuilangiaa, ruusua, santelipuuta ja vaniljaa. Merkittävin ominaisuus parfyymissa oli kuitenkin aldehydien runsas käyttö.
Atlas_01-288.indd 55
Ernest Beaux sai omien sanojensa mukaan inspiraation legendaariseen parfyymiin napapiiristä, pohjoisen järvimaisemasta ja keskiyön auringosta. Beaux oli käynyt Kuolan niemimaalla ensimmäisen maailmansodan aikana ja muisti lumoavan aistikokemuksen Murmanskin Semjonovskoje-järveltä: viileän raikkaalta tuoksuva järvi kylpi keskiyön auringossa. Chanel No 5:n latvatuoksujen aldehydien kirkkauden ja puhtauden taustalla olivat Beauxin kokemukset kuulaassa pohjoisessa.
Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keitele (1905).
26.7.2021 19.04
5 6 T U O K S U J E N M A A I L M A
Ketoneja Karvoni: kumina, viherminttu, tilli Damaskoni: damaskiruusu Jononi: ruusu, osmanthus. orvokit Tujoni: salvia, koi ruoho, tuijat Jasmoni: jasmiini Muskoni ja sivetoni: myskikau ris ja sivettikissa Kumariini: kassia kaneli, liperi, tuok sumatara, veikselin kirsikka ja erityisesti tonkapapu
hin ja alifaattisiin aldehydeihin. Aldehydi, joka sisältää bentseenirenkaan, on bentsaldehydi. Sitä esiintyy kukkien tuoksuissa. Alifaattiset yhdisteet eivät sisällä bentseenirengasta, vaikka nekin voivat olla rengasrakenteisia. Avoketjuisista alifaattisista aldehydeistä 8–13 hiiltä sisältävillä yhdisteillä on suurin merkitys parfyymiteollisuudelle. ”Aldehydinen” tarkoittaa parfyymien kuvauksessa sitä, että hajuvedessa on käytetty suhteellisen suuria määriä alifaattisia aldehydejä. Ensimmäinen moderni aldehydejä sisältävä parfyymi oli Houbigantin tuoksutalon vuonna 1912 lanseeraama Quelques Fleurs. Sitä seurasivat Estée Lauderin White Linen, Guerlainin Liu ja Givenchyn L’Interdit sekä Chanel No 5. Samanlainen aldehydien ilotulitus latvatuoksussa on Aramis-parfyymissä vuodelta 1966. Parfyymi aukeaa vihreillä ja raikkailla tuoksuilla, joita säestää pippurinen kaneli. Alifaattiset aldehydit, joita on esimerkiksi Chanel No 5:ssa, on nimetty yksinkertaisesti numeroilla C-6 ja aina numeroon C-12 asti. C-9 ja C-11 saadaan ruusun eteerisestä öljystä ja C-8, C-10 ja C-12 sitrushedelmien kuoresta.
Luonnossa esiintyviä estereitä Linalyyliasetaatti: Linalolin ja etikka hapon esteri. La venteli, bergamotti, muskatellisalvia, pelargonia, jasmiini Bentsyyli bentsoaatti: Bent soehapon ja bent syylialkoholin esteri. Hartsistoraksi, jas miini, tuoksuilangia, Perun ja Tolun balsa mi, hyasintti, tubero sa, tarhaneilikka Metyylibentsoaatti: Metanolin ja bent
KETONIT
Atlas_01-288.indd 56
KUN HIILI JA happiatomit ovat kiinnittyneet kaksoissidoksella toisiinsa muodostuu karbonyyliryhmä. Ketoneissa karbonyyliryhmä on hiilivedyn sisällä. Jos happi liittyy ryhmään ketjun reunassa, kyseessä on aldehydi. Aldehydin ja ketonin ero on, että vetyatomi on kiinni kaksoissidoksella aldehydissä. Vedyn ansiosta aldehydit hapettuvat helposti. Ketonit ovat vähemmän reaktiivisia kuin aldehydit. Ketoneja on sokereissa, ja niihin viitataan yleisesti ketooseina. Rengasrakenteisia ketoneja esiintyy runsaasti luonnossa, ja monet niistä maistuvat ja tuoksuvat miellyttäviltä. Siksi niitä käytetäänkin mausteina, parfyymeissa, saippuoissa ja ilmanraikasteissa. Jononit ovat rengasrakenteisia ketoneita, joita käytetään parfyymeissa muun muassa antamaan orvokinkaltaista tuoksua. Sen johdannainen on ironi, jota niin ikään käytetään parfyymeissa. Laktonit ovat rengasrakenteisia ketoneiden eli molekyylin sisäisiä este-
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 5 7
reitä. Esimerkiksi puhdas kumariini kuuluu tähän ryhmään. Kumariinilla on suuri merkitys parfyymien historiassa, sillä se oli yksi ensimmäisiä synteettisiä molekyylejä, joka eristettiin tonkapavusta vuonna 1820, ja jota käytettiin ensimmäistä kertaa parfyymissa kaksi vuotta myöhemmin, kun Houbigant-talo julkaisi parfymööri Paul Parquen suunnitteleman parfyymin Fougère Royalen.
ESTERIT KUN ALKOHOLI REAGOI karboksyylihapon kanssa, syntyy esteriä ja vettä. Suurin osa luonnossa esiintyvistä hapoista on karboksyylihappoja. Yksi karboksyylihapoista on esimerkiksi etikkahappo, jonka suoloja ja estereitä nimitetään asetaateiksi. Termin esteri keksi saksalainen kemisti Leopold Gmelin vuonna 1848. Sana tulee sanasta essigäther eli etikkaeetteri. Pienimolekyyliset esterit ovat yhdisteitä, jotka antavat muun muassa hedelmille niiden tuoksun. Luonnossa esiintyvät esterit löytyvät melkein jokaisesta maailman hedelmästä. Estereitä käytetään aromeina myös makeisissa ja virvoitusjuomissa. Lähes kaikki teollisuuden käyttämät esterit ovat keinotekoisesti valmistettuja, jolloin pakkauksen kyljessä lukee luontaisen kaltainen aromi tai esanssi. Estereitä voidaan valmistaa yllättävistä lähtöaineista. Voihappoa eli butaanihappoa vapautuu, kun voi härskiintyy, mutta kun siitä valmistetaan esteri – tällöin siitä tehdään voihapon etyyliesteri eli etyylibutyraatti – se tuoksuu ananakselle! Etyyliformiaatti puolestaan on muurahaishapon etyyliesteri. Muurahaishappo saa muurahaisen pistoksen kirvelemään, mutta siitä valmistettu esteri tuoksuu rommille.
Atlas_01-288.indd 57
soehapon esteri. Tuoksuilangia, petuniat Bentsyyliasetaatti: Etikkahapon ja bent syylialkoholin esteri. Jasmiini, tuoksuilan gia, narsissi, pääry nä, omena Geranyyliasetaatti: Geraniolin ja etikka hapon esteri. Palma rosa, sitruunaruoho, petitgrain, neroli, pelargonia, korian teri, porkkana Borneoliasetaatti: Borneolin ja etikka hapon esteri. Kärsä möt, rosmariini, mänty, kataja Synteettisiä esterituoksuja: Etyyliformiaatti: rommi N-amyyliasetaatti: päärynät, banaanit N-oktyyliasetaatti: appelsiini Metyyliburaatti: omenat Etyyliburaatti: ananas N-amyyliburaatti: aprikoosi Metyylisalisulaatti: talvikki
26.7.2021 19.04
5 8 T U O K S U J E N M A A I L M A
Atlas_01-288.indd 58
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 5 9
TUOKSUPUU PARFYYMIEN TUOKSUJA VOIDAAN määritellä parfymöörien luomien kuvitteellisten tuoksuperheiden lisäksi sen perusteella, miten tuoksut kerrostuvat. Parfyymeilla on ilmatila, jonka eri kerroksiin asettuvat tuoksumolekyylit niiden painon perusteella. Ylhäällä ovat kevyimmät ja alhaalla painavimmat. Ranskassa keksittiin kuvata tätä kerroksellisuutta musiikkitermein – on erilaisia tuoksunuotteja: ylänuotteja, keskinuotteja ja pohjanuotteja. Lisäksi on akordeja, jotka antavat nuottien yhteissoinnun. Sellainen sointu voi olla esimerkiksi sitruksen, kukan ja myskin yhdistelmä. Suomen kielessä tuoksuja kuvataan erittäin onnistuneesti puu-metaforan kautta: tuoksussa on latvatuoksu, sydäntuoksu ja juurituoksu. Tuoksupuun ominaisuudet eivät ole parfymöörien mielikuvitusta vaan puhdasta kemiaa. Molekyyleilla on mitattava painonsa, jota kutsutaan moolimassaksi. Esimerkiksi latvatuoksuissa käytettävän nerolin moolimassa on 154,25 g/mol, kun taas juurituoksuihin soveltuvan muskonin massa on 238,41 g/mol. Latvatuoksun haistaa heti parfyymipullon avattuaan. Ne ovat kirkkaita, kirpeitä, raikkaita ja nopeita, ja antavat ensivaikutelman parfyymista, koska keveimpinä ainesosina ne saavuttavat nenän ensimmäisenä. Usein ne ovat erikoisia ja eksoottisia, koska tarkoituksena on vangita tuoksuttelijan huomio. Esimerkiksi nopeasti haihtuvat sitrukset, kuten bergamotti, ovat tyypillisiä latvatuoksujen raaka-aineita. Guerlainen klassikkotuoksussa Mitsoukossa latvatuoksussa on sitruksia, bergamottia, jasmiinia ja ruusua. Parhaan vaikutuksen aikaansaamiseksi latva- ja sydäntuoksuiksi voidaan sekoittaa kevyitä kukkaisaromeja, kuten Mitsoukossa. Latvatuoksu-
Atlas_01-288.indd 59
26.7.2021 19.04
6 0 T U O K S U J E N M A A I L M A
OH
CH3 Latvatuoksuissa käytettävän nerolin (yllä) moolimassa on 154,25 g/mol, kun taas juurituoksuihin soveltuvan muskonin (alla) massa on 238,41 g/mol.
Atlas_01-288.indd 60
jen jälkeen tilan valtaavat sydäntuoksut, jotka muuttavat tuoksun suunnan ja muodostavat parfyymin ytimen. Mitsoukossa tilan ottavat nyt hedelmän ja kukan tuoksut, jota edustavat muun muassa päärynältä ja persikalta tuoksuva gamma-undekalaktoni (jota virheellisesti kutsutaan nimellä aldehydi C-14) sekä tuoksuilangia. Gamma-undekalaktonin moolimassa on 184,2788 g/mol eli se pysyy sydäntuoksuna hyvin. Myskiset ja pihkaiset tuoksut muodostavat tuoksupuun juuriston. Juurituoksu on pitkäkestoinen ja koko parfyymin perusrakenne, johon latva ja sydän nojaavat. Myskillä ja sivetillä myskikauris ja sivettikissa ovat ilmoittaneet olemassaolostaan muille lajikumppaneilleen eli myskiset tuoksut ovat syystäkin pitkäkestoisia. Kun latvatuoksu kestää ihon pinnalla varttitunnin ja sydäntuoksu muutaman tunnin, juurituoksut voivat jäädä iholle jopa kahdeksaksi tunniksi. Juurituoksuilla on myös muita tehtäviä. Ne korostavat muita tuoksuja paljastamatta liikaa omaa alkuperäänsä, vähän niin kuin hyppysellinen suolaa tuo esiin aterian muut aromit. Mitsoukossa juurituoksuna on mausteita, jäkälää, vetiveriä ja amb raa. Juurituoksut ovat myös fiksatiiveja. Ne kiinnittävät itseensä latva- ja sydäntuoksut, jolloin nekin elävät ihossa pitempään. Molekyylien koko vaikuttaa siihen, miten kauan ne tuoksuvat. Jaksollisen järjestelmän ensimmäinen alkuaine vety on hajuton ja mauton. Sen
26.7.2021 19.04
T U O K S U J E N M A A I L M A 6 1
O
O moolimassa on 1,00811 g/mol. Heliumin massa 4,00 g/mol ja ilman, jota hengitämme, 29 g/mol. Karkeasti arvioiden yhdisteet, jotka tuoksuvat ihmisten nenissä ovat molekyylimassaltaan seitsemänkymmenen ja kolmensadan välillä. Esimerkiksi hyasintissa tavattavan bentsyylialkoholin massa on vain 108,14 g/mol, ja sitruunassa olevan D-limoneenin moolimassa on 136,23 g/mol. Siksi ne haihtuvat nopeasti ilmaan. Myskiltä tuoksuvat luonnossa tavattavat yhdisteet ovat usein useita rengasrakenteita sisältäviä isoja molekyylejä, ketoneja, ja niiden renkaissa voi olla 14 ja 18 hiiliatomia. Muskoni ja sivetoni (250,4 g/mol) tai amb rasta johdettu ambroxani (236,39 g/mol) ovat tällaisia monirenkaisia molekyylejä, ja niiden tuoksu kestää kauemmin, sillä niiden paino yksinkertaisesti pitää ne iholla kauemmin. Myskiset juurituoksut pystyvät sitomaan esimerkiksi sitrusten latvatuoksuja parfyymeissa. Parfyymien valmistajat eivät aina paljasta kaikkia raaka-aineitaan, ja osa raaka-aineista on suorastaan salaisia. Parfyymeihin erikoistunut Fragrantica-sivusto esittelee eri parfyymeja ja niiden raaka-aineita ilmoitettujen tietojen mukaan mutta myös sivustolle rekisteröityneiden parfyymien käyttäjien luonnehdintojen ja äänestysten perusteella. Kirjassa esiteltyjen parfyymien raaka-aineiden luettelot perustuvat sivuston tietoihin. Seuraavalla aukeamalla tuoksupuun mukaisesti jaoteltuna ”saarten tuoksuja”.
Atlas_01-288.indd 61
Sitraali on tyydyttämätön aldehydi, jonka moolimassa on 152,23 g/mol. Sitä on monissa sitruunalta tuoksuvissa kasveissa sitruksista sitruunaruohoihin. Kemiallisesti sitraali on kahden aldehydin yhdistelmä: Geraniaali (yllä) ja neraali (alla) ovat sitraalin geometrisiä isomeerejä. Isomeereilla on sama molekyylikaava, mutta niiden rakenne on erilainen. Geraniaalin ja neraalin alkoholit ovat geranioli ja neroli.
26.7.2021 19.04
JUURITUOKSU
SYDÄNTUOKSU
L AT VAT U O K S U
JUURITUOKSU
SYDÄNTUOKSU
L AT VAT U O K S U
TUOKSUPUU: SAARTEN TUOKSUT Miss Dior, Dior, 1947
Vol de Nuit, Guerlain, 1933
Mitsouko, Guerlain, 1919
Chypre, Coty, 1917
Vent Vert, Balmain, 1991
pihkakeltaputki, muskatellisalvia, bergamotti, gardenia
pihkakeltaputki, narsissi, bergamotti, appelsiininkukka, sitruuna
bergamotti, sitrukset, jasmiini, ruusu
bergamotti, appelsiininkukka, sitruuna
limetti, basilika, sitrukset
narsissi, orvokki, kurjenmiekka, jasmiini, kielo, tarhaneilikka
kurjenmiekka, narsissi, vanilja, orvokki
päärynä (aldehydi C-14), tuoksuilangia, jasmiini, ruusu, syreeni
jasmiini, kurjenmiekka, ruusu, tarhaneilikka, tuoksuilangia, syreeni
pihkakeltaputki, hyasintti, kielo, jasmiini, kehäkukka, ruusu, orvokki
jäkälä, nahka, vetiver, patsuli, pihkakistus, santelipuu, ambra
jäkälä, kurjenmiekka, santelipuu, mausteet, myski
jäkälä, mausteet, vetiver, kaneli, ambra
jäkälä, patsuli, olibaanihartsi, sivetti, myski, hartsistoraksi
jäkälä, vetiver, kurjenmiekka, myski, ambra, hartsistoraksi, santelipuu, setri
Eau Sauvage, Dior, 1966
Aramis, Aramis, 1966
Noir de Noir, Tom Ford, 2007
Grand Neroli, Ate lier Cologne, 2011
Antaeus, Chanel, 1981
sitruuna, bergamotti, basilika, rosmariini, kumina
aldehydeja, mirha, apila, koiruoho, bergamotti, timjami, gardenia
sahrami
neroli, sitruuna, petigrain, bergamotti
mirha, muskatellisalvia, korianteri, bergamotti, limetti, sitruuna
jasmiini, korianteri, patsuli, tarhaneilikka, kurjenmiekka, santelipuu, ruusu
patsuli, salvia, jasmiini, kardemumma, kurjenmiekka
ruusu, tryffeli, kukkia
jäkälä, pihkakeltaputki, koivu
ruusu, timjami, basilika, jasmiini
jäkälä, vetiver, myski, ambra
nahka, jäkälä, myski, santelipuu, vetiver, ambra, kookos
patsuli, vanilja, agarpuu, jäkälä
myski, vanilja, ambra
castoreum, jäkälä, patsuli, pihkakistus
Atlas_01-288.indd 62
26.7.2021 19.04
SAARTEN TUOKSUT
Atlas_01-288.indd 63
26.7.2021 19.04
6 4 S A A R T E N T U O K S U T
Atlas_01-288.indd 64
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 6 5
Saarten tuoksut ANTIIKIN TARUN MUKAAN rakkauden ja kauneuden jumalatar Afrodite syntyi Kyproksella meren vaahdosta, ja nukkui saarella sammalpedillä. Jumalattaren syntytarinan lisäksi kyproslaiset parfyymit ja raaka-aineet on perinteisesti aina liitetty Afroditeen. Saari oli vuosisatojen ajan parfyymikaupan keskus ja kuuluisa ”tammisammalestaan” eli valkohankajäkälästä sekä muista parfyymien raaka-aineista. Siellä kaupattiin luksustuotteita, tekstiilejä ja parfyymeja kuin nykyajan muotiliikkeissä ikään. Öljysekoitteina ihoon hierottavat parfyymit olivat saarella kaikkien saatavilla ja käytössä. Kypros oli paikka, jossa eri sivilisaatioiden kauppiaat kohtasivat. Siellä ihmeellisiä tuoksuja ihastelivat niin muinaiset egyptiläiset, temppeliritarit kuin venetsialaiset kauppiaat. Vanhan tarinan mukaan parfyymi keksittiin, kun Afrodite saapui meren vaahdon mukana rannalle. Runoilija Vergiliuksen mukaan Afroditen hiukset levittivät ambrosian jumalaista tuoksua. Ei tiedetä, mitä
Atlas_01-288.indd 65
Jean-León Gérômen maalaus Venuksen syntymä (1890).
26.7.2021 19.04
6 6 S A A R T E N T U O K S U T
Seuraavalla aukeamalla: Hollantilais-brittiläisen taidemaalari Lawrence Alma-Tademan (1836–1912) kiinnostuksen kohteita olivat muinainen Egypti, antiikin maailma, Välimeri sekä kukat. Hän vieraili Egyptissä ja Italiassa ja imi vaikutteita historiallisista paikoista. Teoksissaan hän yhdisti taitavasti historiallista tarkkuutta ja mielikuvitustaan – hän esimerkiksi suunnitteli usein maalaamiensa naisten asut. Kun Alma-Tadema maalasi kukkia, niiden piti aina olla tuoreita, ja hän tilasi niitä kaikkialta Euroopasta. Maalaukset vievät katsojan luontevasti eri aikaan ja paikkaan. Hänen kuvaamansa aiheet ja ihmiset ovat aina kauniita ja tunnelma suloisen seesteinen. Alma-Tademan maailma on kuin ranskalaisten parfymöörien Kyproksen tuoksut: teokset rakentuvat omilla sävyillä väritetylle todellisuudelle. Sir Lawrence Alma-Tademan maalaus Odotukset (1885).
Atlas_01-288.indd 66
tämä ambrosia oli, mutta ei liene kaukaa haettua arvella, että se oli jokin chypre-tuoksu. Parfyymintekijät antoivat nimen chypre eli Kypros tuoksuperheelle, jossa oli saarella viihtyviä juurituoksuja, kuten jäkälää, pihkaa ja myskiä juurituoksuna yhdistettynä sitruksiin ja kukkatuoksuihin. Tuloksena on raikkaan vihreän metsäinen ja myskinen maailma. Pohjan chypre-tuoksuille luovat mm. valkohankajäkälä, pihkakeltaputki ja pihkakistus. Eivät järin sensuelleja nimiä, mutta keskeisiä tuoksuperheessä, jonka parfyymit on suunnattu niin miehille kuin naisille. Chypren nimen taustalla oli ajatus siitä, että suurin osa raaka-aineista tuoksuperheeseen saatiin Välimeren alueelta. Vaikka chypre-tuoksuperheen luojana pidetään parfymööri François Cotya – hän lanseerasi alan mullistaneen Chypre-nimisen tuoksunsa vuonna 1917 – kyprokseksi kutsuttu tuoksusekoite oli käytössä ja 800-luvulta alkaen, ja sen juuret olivat vahvasti muinaisissa resepteissä. Kypros on inspiroinut moderneja parfyymintekijöitä kuten François Cotya ja Jacques Guerlainia, mutta myös muinaiset parfymöörit ovat innoittuneet Afroditen saaresta. Sieltä on nimittäin löytynyt yksi maailman vanhimmista parfyymin valmistuspaikoista. Arkeologit tekivät merkittävän löydön vuonna 2003 Pyrgosin/Mavrorakin kaivauksissa lähellä Limassolia. He löysivät parfyymien valmistuspaikan, joka oli ainakin 4 000 vuotta vanha. Paikka oli kaiken lisäksi valtava, jopa neliökilometrin laajuinen. Alueelta löytyi kaksi tislauslaitetta, parfyymipulloja sekä mortteleita. Parfyymien jäämiä löydettiin myös muinaisista värttinöistä, mikä oli osoitus siitä, että myös villaa tuoksutettiin. Kyproksella tehdyt parfyymit sekoitettiin korkeatasoiseen oliiviöljyyn, jonka avulla vangittiin valkohankajäkälän, pihkakistuksen, rosmariinin, laventelin ja myrtin tuoksut. Vuonna 2008 italialaiset arkeologit ja kasvitieteilijät suunittelivat Pyrgosin kaivausten perustella tuoksun, jota he kutsuivat nimellä Mavroraki, Afroditen parfyymi. Lisäksi löytöjen pohjalta luotiin neljä muuta parfyymia, jotka saivat nimet Afrodite, Elena (Helena), Artemis ja Hera. Parfyymeissa käytettiin laventelia, rosmariinia, korianteria, myrttiä ja bergamottia. Afroditen parfyymi esiteltiin yleisölle ensimmäisen kerran Santa Maria Novellan kaupassa Firenzessä, joka on maailman vanhimpia apteekkeja. Vaikka parfyymit olivat Pyrgosin löytöjen inspiroimia, tutkijat korostivat, että ne eivät täysin vastanneet muinaista tuoksumaailmaa, sillä esimerkiksi bergamotti ja muut sitrukset kulkeutuivat Kyprokselle vasta paljon myöhemmin. Nykyisin Kypros onkin merkittävä sitrushedelmien tuottajamaa. Lähes kaikki chypre-tuoksuperheeseen liitetyt raaka-aineet menestyvät hyvin rakkauden jumalattaren karun kauniilla saarella.
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 6 7
TUOKSU MERELTÄ VUONNA 1951 valmistettiin uusi synteettinen molekyyli, rengasrakenteinen ketoni, joka sai nimen Calone. Calone eli metyylibentsodioksipinoni tuoksuu äärimmäisen karvaalta, mutta kun sitä laimentaa, se muuttuu siedettäväksi. Ensi alkuun vesimeloniketoniksi kutsuttua Calonea alettiin käyttää parfyymeissa 1990-luvulla suorastaan vallankumouksellisesti. Tämä molekyyli loi kokonaan uuden suuntauksen, jota alettiin kutsua merelliseksi, akvaattiseksi ja jopa mahtipontisesti ”oseaaniseksi”. Calone antaa parfyymeihin vaikutelman puhtaasta ja raikkaasta merellisestä tuulahduksesta, jossa on mukana suolaisuutta ja merilevää.
Atlas_01-288.indd 67
Calone on rakenteeltaan samanlainen kuin joissakin ruskolevissä (Phaeophyceae) esiintyvä ektokarpeeni. Parfymööri Jacques Cavallier-Belletrud nousi maailmanmaineeseen erityisesti merellisillä tuoksuillaan, joissa pääosassa oli Calone. Cavallier-Belletrud sai inspiraationsa Ranskan Rivieralta ja Kalifornian rannikolta, ja hänen työnsä tuloksena syntyi muun muassa Issey Miyaken parfyymi L’Eau d’Issey. Sen tuoksu on abstrakti sitrusten ja merellisyyden sommitelma: kuin katsoisi rannalla kaukaisuuteen iltahämärässä, jolloin taivaan ja meren sinisyys liittyvät yhteen ja kadottavat horisontin viivan.
Claude Monet’n maalaus Rannikkotie La Corniche Monacon lähellä (1884).
26.7.2021 19.04
Atlas_01-288.indd 68
26.7.2021 19.04
Atlas_01-288.indd 69
26.7.2021 19.04
7 0 S A A R T E N T U O K S U T
Atlas_01-288.indd 70
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 7 1
Citrus sinensis (appelsiini)
SITRUKSET – KULTAINEN KIINANOMENA PERHEINEEN TARUN MUKAAN ZEUKSEN vaimon Heran puutarhassa kasvoi myyttisiä kultaisia omenoita. Heran puutarha sijaitsi onnellisten saarella Okeanoksen eli maailmanvirran reunalla. Siellä hänen puutarhaansa hoitivat titaani Atlaksen tyttäret, kultaisen illanruskon eli lännen nymfit, jotka tunnettiin myös hesperideinä. Nämä tarun kuolemattomuutta symboloivat kultaiset omenat liitettiin usein renesanssiajan Italiassa appelsiineihin, joita siellä oli alettu kasvattaa. Meille tuttu appelsiini on Citrus sinensis -lajike, joka on eräs maailman viljellyimpiä puita. Appelsiini, kuten muutkin sitrukset, on kotoisin eteläisestä Kiinasta. Appelsiinin suomalaisen nimen etymologia muistuttaakin sen kotimaasta: appel on germaanisten kielten omenaa tarkoittava sana, ja -siini puolestaan viittaa Kiinaan. Sanskritiksi appelsiini on nimeltä nāranga. Hedelmä kulkeutui 900-luvulla Intiasta arabien mukana Andalusiaan, ja espanjaksi sitä kutsutaan edelleen nimellä naranja. Espanjalaiset veivät makean appelsiinin Floridaan 1500-luvulla. Vähitellen Floridan osavaltiosta, jonka symboli appelsiininkukka on, tuli yksi maailman suurimmista appelsiinintuottajista. Aina keväisin Floridan niemimaa täyttyy appelsiininkukkien huumaavasta tuoksusta. Erilaisia sitrushedelmiä on kymmenittäin, ja ne ovat risteytyneet keskenään lukemattomia kertoja. Siksi yksittäisen lajin alkuperää on ollut
Atlas_01-288.indd 71
Hesperidien asuttaman onnellisten saarten ajateltiin sijaitsevan lännessä Atlantilla. Kreikkalaiset merenkulkijat nimesivät Kanariansaaret onnellisten saariksi, makaron nesoi. Myöhemmin tästä juonnettiin nimi koko joukolle Atlantin saaria. Makaronesiaan kuuluvat Kanariansaarten lisäksi Kap Verde, Madeira ja Azorit. Frederic Leightonin maalaus Hesperidien puutarha (1892).
26.7.2021 19.04
7 2 S A A R T E N T U O K S U T
SITRUKSIA PARFYYMEISSA:
• Eau de Cologne
Imperiale, Guerlain, 1860 • Acqua di Gio, Giorgio Armani, 1996 • Oyedo, Diptyque, 2000 • L’Eau des Hesperi des, Diptyque, 2008
Atlas_01-288.indd 72
Kartan pohjana saksalainen kartta vuodelta 1899.
Kaikkien sitrusten neljä kantahedelmää ovat kotoisin Etelä-Kiinan Yunnanin maakunnasta ja sitä ympäröiviltä alueilta (punaisella ympyröity alue). Tälle samalle alueelle kirjailija James Hilton sijoitti luomansa fiktiivisen onnen tyyssijan, Shangri-Lan laakson vuonna 1933 julkaistussa teoksessaan Sininen kuu.
ennen geenitutkimuksia mahdotonta jäljittää. Nykyisten tutkimusten mukaan kaikki sitrukset ovat sukaattisitruunan (Citrus medica), mandariinin (Citrus reticulata), pomelon (Citrus maxima) ja papedan (Citrus hystrix) eli kafferilimetin jälkeläisiä. Vuonna 2018 Nature-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan sitrusten alkukoti on Pohjois-Intian Assamin ja Kiinan Yunnanin välinen alue, josta ne vähitellen levisivät muualle, erityisesti Kaakkois-Aasiaan. Lukuisat eri lajien sitruspuut kasvavat Yunnanin maakunnassa villinä, ja alueen ruoanlaittoperinteissä käytetään sitruksia luovasti. Yunnan on todellinen sitrusten geneettinen aarreaitta. Mandariini, pomelo, sukaattisitruuna ja papeda eriytyivät eri lajeiksi pleistoseenin eli viimeisen jääkauden aikana, joka päättyi 11 500 vuotta sitten. Mandariini on todennäköisesti ollut ensimmäinen, jota alettiin viljellä vähintään 4 000 vuotta sitten Kiinassa. Ensimmäinen kirjallinen maininta mandariineista on lista keisari Dayulle (2205–2197 eaa.) tarkoitetuista lahjoista. Varmuudella voi sanoa, että ainakin 2 500 vuotta sitten Etelä-Kiinassa viljeltiin appelsiinia ja pomeloa. Sieltä erilaiset sitrukset vähitellen levisivät ympäri maailmaa. Eurooppaan ensimmäiset sitrukset kulkeutuivat todennäköisesti Aleksanteri Suuren valloitusretkien mukana. Sitrukset ovat kiistatta tärkeitä hedelmiä, mutta niiden merkitys on suuri myös parfyymeissa. Hajuvesissä termillä hesperidit tarkoitetaan sitrustuoksuja kasvitieteilijä Carl von Linnen sitrushedelmille antaman nimen Hesperideae mukaan. Sitruksista saadaan aromiaineita hedelmien kuorista, kukista, oksista ja lehdistä. Kaikkien sitrusten kukat ovat tuoksuvia, ja joistakin saadaan eteeristä öljyä. Sitrusten eteeriset öljyt ovat nopeasti haihtuvia, joten sitrukset ovat lähes aina parfyymeissa latvatuoksuina.
26.7.2021 19.04
KAIKKIEN SITRUSTEN DNA TUTKIMUSTEN perusteella pomelo, mandariini, sukaattisitruuna ja kafferilimetti ovat kaikkien sitrusten äitejä. Sitruksien alkuperää selvitettäessä uudet geenitutkimuksen menetelmät ovat olleet ratkaisevan tärkeitä, ja nykyisin monien sitrusten koko perimä eli genomi on selvitetty. Nature-lehden vuoden 2018 artikkelissa kuvataan, miten sitrusten maantieteellistä alkuperää tutkittiin tehokkaiden tietokoneiden ja laskentamenetelmien avulla
Citrus hystrix (kafferilimetti)
Atlas_01-288.indd 73
sitrusten DNA-sekvenssejä analysoimalla. Geenien ohella myös sitrusten DNA:n emäspareissa eli nukleotideissä on variaatioita. Tällaisia variaatioita kutsutaan snipeiksi (Single Nucleotide Polymorphism, SNP) eli genomisiksi varianteiksi. Tutkimuksessa niitä löytyi yhteensä 588 583. Siinä missä geenien variaatiot aiheuttavat eri lajien väliset erot, DNA:n SNP-variaatiot aiheuttavat yksilöiden väliset erot. DNA:n emäsparien sekvenssivariaatiot tapahtuvat, kun yhdessä emäsparissa genomisekvenssi (adeniini-tymiini tai sytosiini-guaniini) muuttuu. Jokainen SNP edustaa muutosta yhdessä emäsparissa. Esimerkiksi yksi SNP voi vaihtaa jossakin DNA-ketjun emäsparissa sytosiinin tymiiniksi. Se tarkoittaa, että sytosiini-guaniini -emäspari voi muuttua DNA-ketjussa esimerkiksi tymiini-adeniini -pariksi. Toisin kuin geenimuunnokset, snipit eivät välttämättä sijaitse geeneissä vaan niitä sijaitsee myös ei-koodaavissa geeneissä tai geenien välissä. Esimerkiksi ihmisen genomissa on paljon snippejä. Niitä on keskimäärin melkein joka tuhannen emäsparin jälkeen, mikä tarkoittaa, että ihmisen genomissa on arviolta 4–5 miljoonaa snippiä.
Citrus maxima (pomelo)
Citrus medica (sukaattisitruuna)
26.7.2021 19.04
7 4 S A A R T E N T U O K S U T
Citrus lemon
SITRUUNAT SITRUUNOITA PARFYYMEISSA:
• Acqua di Parma
Colonia, Acqua di Parma, 1916 • Eau d’Hadrien, An nick Goutal, 1980 • L’Eau d’Issey Pour Homme, Issey Miy ake, 1994 • Aqua Allegoria Passiflora Guerlain, Guerlain, 2018
Atlas_01-288.indd 74
RUOKAKAUPPOJEN SITRUUNA ELI Citrus lemon on risteytymä sukaattisitruunasta (Citrus medica) ja hapanappelsiinista (Citrus auran tium). Sukaattisitruuna kulkeutui Aleksanteri Suuren armeijan mukana Aasiasta Välimeren itäisille rannoille 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Helleenisen maailman juutalaisille hedelmästä tuli tärkeä symboli, yksi lehtimajajuhlan eli sukkotin rituaaleissa käytetyistä neljästä kasvista. Siitä juontuu sen nimi sukaattisitruuna. Aristoteleen seuraaja Theofrastos kutsuu sukaattisitruunaa kirjoituksissaan ”Meedian omenaksi”. Meedian valtakunta sijaitsi nykyisen Iranin alueella noin 625–550 ennen ajanlaskun alkua. Sukaattisitruuna muistuttaa tavallista sitruunaa, mutta sen kuorittuaan huomaa, että siinä on varsin vähän hedelmälihaa ja mehua. Sukaattisitruunasta ja sen kuoresta tehdään kuitenkin marmeladia, ja sen kuoria käytetään esimerkiksi hedelmäkakun täytteissä sekä likööreissä. Ensimmäisen kerran näitä hedelmiä kutsui sitrukseksi roomalainen historioitsija Plinius vanhempi. Kun ranskaksi tai italiaksi sanotaan cedron ja cedro ja englanniksi citron, viitataan sukaattisitruunaan. Tavallisen sitruunan latinankielinen nimi Citrus lemon, josta on johdettu myös sana limonadi, tulee
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 7 5
mahdollisesti malaijin muinaisesta sanasta limau. Kiinalaiset kutsuivat sitruunaa nimellä li-meng, arabit limun tai limu. Sitruunaa alettiin viljellä Euroopassa ensiksi todennäköisesti Sisiliassa. Sitruuna tuli Sisiliaan ja Andalusiaan maurien mukana 900-luvulla. Se viihtyy erityisen hyvin myös Amalfin rannikolla Italiassa ja Ranskan Rivie ralla. Siellä sitä on kasvatettu erityisesti Mentonin kaupungissa 1000-luvulta lähtien. Sitruunan eteerisen öljyn suurin tuottaja on kuitenkin Sisilia. Sitruunan raikas eteerinen öljy saadaan kylmäpuristamalla sen kuori. Sen eteerisessä öljyssä on jopa 70 prosenttia limoneeniä, jota käytetään esimerkiksi pesuaineissa. Sitruuna on yksi kevyimpiä tuoksunuotteja, ja se sopii erinomaisesti latvatuoksuksi. Toisin kuin sitruunan mehussa, sen öljyssä ja tuoksussa ei ole hapokkuutta ja happamuutta vaan sen tuoksu on pehmeän raikas. Biologi Jennifer Peace Rhind kuvaa sitruunan eteerisen öljyn tuoksua tieteellisen tarkasti: ensin haistamme d-limoneenin, joka on voimakas ja sitruksisen terävä. Sitten haistamme aldehydejä, kuten sitraalin ja estereitä, kuten geranyyliasetaatin. Silloin aromi muuttuu vahvemmaksi, makeammaksi ja vähemmän teräväksi. Kolmas tärkeä sitruunalaji, yuzu eli Citrus junos kasvaa Kiinassa ja erityisesti Japanissa, missä se on valtavan suosittu. Yuzua viljellään erityisesti Shikokun saaren Umajin kylässä, jota kutsutaan Japanin Amalfiksi. Yuzua käytetään kastikkeissa, alkoholijuomissa ja parfyymeissa. Yuzun eteeristä öljyä on perinteisesti käytetty talvipäivänseisauksen toji-juhlassa kylpyvedessä. Yuzun tuoksu on yhdistelmä limettiä, greippiä ja sitruunaa. Parfyymeihin tarkoitetut hedelmät korjataan talteen syksyisin, kun ne ovat vielä vihreitä. Raa’an kuoren aromi on erittäin kirpeä ja kuiva, ja yuzun eteerinen öljy on ainutlaatuisen pirskahteleva, terävä ja raikas. Yuzun yksi merkittävä ominaisuus parfyymeissa on, että se pidentää muiden sitrusten tuoksuja. Yuzu on yksi merkittävä latvatuoksu Issey Miyaken klassikkotuoksussa L’Eau d’Issey Pour Homme.
Atlas_01-288.indd 75
Taidemaalari Claude Monet pakeni talvea Etelä-Ranskan Rivie ralle, jossa myös sitruuna viihtyy. Monet’n maalaus Sitruunapuiden alla vuodelta 1884.
26.7.2021 19.04
7 6 S A A R T E N T U O K S U T
Citrus aurantium
HAPANAPPELSIINI HAPAN APPELSIINIA PARFYYMEISSA:
• 24 Faubourg,
Hermès, 1995
• Fleurs d’Oranger,
Serge Lutens, 2003
• APOM Pour
Femme, Maison Francis Kurkdjian, 2009 • Eau des Sens, Diptyque, 2016 • L’Interdit, Givenchy, 2018 PETIGRAINIA PARFYYMEISSA:
• Feuilles & Fleurs
d’Oranger, Galimard, 2011 • Fleur d’Oranger Lavande Petit Grain, Yves Rocher, 2016
Atlas_01-288.indd 76
HAPANAPPELSIINI ELI POMERANSSI on todellinen ihmepuu, sillä lähestulkoon kaikkia sen osia voidaan hyödyntää. Siitä saadaan monia tuoksuja ja marmeladia, mutta ei mehua, koska se on nimensä mukaisesti liian hapanta. Hapanappelsiini on pomelon ja mandariinin risteymä. Sen suurin lahja tuoksujen maailmalle ovat monenlaiset eteeriset öljyt, joita saadaan puun eri osista. Kun hapanappelsiinipuu kukkii, sen valkoisten kukkien tuoksu on huumaava. Viisiterälehtiset kukat tuottavat makoisaa nektaria, joka on mehiläisille vastustamatonta. Hapanappelsiinin kukilla on Aasiassa tuoksuteltu kylpyvettä. Kukkiminen lisää eteerisen öljyn erittymistä. Kukat kerätään käsin, kun ne ovat juuri – mutta eivät vielä kokonaan – auenneet. Jos mukaan päätyy lakastuneita kukkia, eteerisestä öljystä tulee aromiltaan rasvaista. Kun kukat on kerätty aamuvarhain, niitä kuivatetaan vuorokauden. Hapanappelsiinin kukan tuoksu tulee linalolista, d-limoneenista ja linalyyliasetaatista. Hapanappelsiininkukista saadaan kahta erilaista eteeristä öljyä käyttämällä kahta erilaista menetelmää, uuttamista ja höyrytislausta. Uuttamalla saadaan eteerinen öljy, jota suodatetaan absoluutiksi alkoholia käyttäen.
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 7 7
Absoluutilla on intensiivinen, indoliin vivahtava, lämmin, syvä ja erittäin makea sitruksen ja kukan tuoksu. Höyrytislauksella kukista saadaan parfyymeissa paljon käytettyä neroliöljyä eli nerolia. Yhdestä kilosta kukkia saadaan tislaamalla vain gramma nerolia. Tislauksen sivutuotteena saadaan kukkaisvettä, joka on erinomainen kasvovesi. Neroliöljyn tuoksu on absoluuttiin verrattuna terävä. Paras neroli tulee monien mielestä Tunisiasta, missä hapanappelsiininkukkien satoa korjataan huhti-toukokuussa. Euroopassa kukasta saatua öljyä alettiin käyttää 1600-luvulla. Joidenkin lähteiden mukaan sen suosion leviämisestä saadaan kiittää Nerolin prinsessaa Marie Anne de La Trémoillea, joka tunnetusti parfymoi itsensä nerolilla – ja jonka mukaan öljy on myös nimetty. De La Trémoille oli kansainvälinen seikkailijanainen, joka viihtyi Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa ja osallistui poliittisiin juonitteluihin diplomaattipiireissä. Historia tosin muistaa naisen lähinnä hänen nerolintuoksuisesta kylpyvedestään. Myös hapanappelsiinin kuoresta saadaan eteeristä öljyä kylmäpuristamalla, mutta parfyymien maailmassa paljon merkittämpi öljy, petigrain, saadaan puun muista osista. Petigrain – joka tarkoittaa ranskaksi ”pieni jyvä” – on saanut nimensä siitä, että se saatiin alun perin pienistä, kirsikankokoisten raakojen hedelmien kuorista. Nykyään öljy höyrytislataan puun lehdistä ja vihreistä oksista. Siinä missä nerolin tuoksu on makea, hunajainen ja siinä on häivähdys mausteita, petigrain on tuoksultaan vihreän raikas ja metsäinen. Petigrain sopii hyvin rosmariinin, laventelin, valkohankajäkälän ja muskatellisalvian kanssa – kaikki merkittäviä chypre-tuoksuperheen jäseniä. Atelier Colognen Grand Neroli yhdistää hienosti nerolin ja petigrainin pihkakeltaputken sydäntuoksuun ja myskiseen juurituoksuun. Raikkaat sitrukset jäävät iholle pitkään ja muistuttavat, kuten parfymööri Cecile Hua ilmaisi, Italian kesäistä iltapäivää.
Atlas_01-288.indd 77
NEROLIA PARFYYMEISSA:
• Neroli, Annick Goutal, 2003
• L’Eau de Neroli, Diptyque, 2008
• Grand Neroli, Atelier Cologne, 2011
• Neroli Portofino, Tom Ford, 2011
Tämän René-Antoine Hoassen nimiin laitetun maalauksen noin vuodelta 1870 arvellaan esittävän Anne Marie de La Trémoillea.
26.7.2021 19.04
7 8 S A A R T E N T U O K S U T
Citrus bergamia
BERGAMOTTI BERGAMOTTIA PAFRYYMEISSA:
• Shalimar, Guerlain, 1921
• Eau de Guerlain, Guerlain, 1974
• Acqua di Parma Blu
Mediterraneo Ber gamotto di Calabria, Acqua di Parma, 2010 • Aqua Allegoria Bergamote Calabria, Guerlain, 2017
Atlas_01-288.indd 78
BERGAMOTIN ETEERINEN ÖLJY on yksi merkittävimpiä parfyymien raaka-aineita. Sillä on miellyttävä, virkistävä tuoksu, joka sopii melkein minkä tahansa tuoksuyhdistelmän kanssa. Bergamottia viljelläänkin lähinnä sen kuoren takia, josta saadaan kylmäpuristamalla parfyymeissa ja maailmankuulussa Earl Grey -teessä käytettyä öljyä. Bergamotin hedelmälihaa käytetään marmelaadeihin, mutta sen mehu on aivan liian hapanta nautittavaksi sellaisenaan. Bergamotin tarkka kasvitieteellinen alkuperä ei ole selvillä, mutta se on kotoisin trooppisesta Aasiasta. Sen nimi tulee turkin kielen sanasta beg-a-mudi, joka tarkoittaa ”lordin päärynää” – hedelmä on päärynän muotoinen. Bergamotti kasvaa erityisen hyvin eteläisen Italian saappaankärjen Calabriassa sekä Pohjois-Afrikassa. Bergamottia on viljelty jo 1600-luvulta alkaen sadan kilometrin pituisella San Giovannin ja Gioiosa Ionican kaupunkien välisellä rannikkokaistaleella. Sitä viljellään erityisesti Reggio di Calabrian kaupungin ympäristössä, ja bergamotista onkin tullut kaupungin symboli. Tämä pieni alue, jolla satoa korjataan joulukuusta helmikuuhun, tuottaa jopa 90 prosenttia koko maailman bergamotista. Sen mikroilmasto – talven runsaat sateet ja kosteankuuma kesä – so-
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 7 9
pii erityisen hyvin bergamotille. Euroopan unioni on antanut Calabrian bergamotille alkuperäistuotteen suojan, koska markkinoilla on myös väärennettyä bergamottia. Bergamotti toimii hyvin latvatuoksuna, mutta se tuo voimaa koko parfyymiin ja sopii hyvin yhdistämään erilaisia tuoksuja. Bergamottiöljyn monipuolisuuden salaisuus piilee sen sisältämissä limoneenissä, linalolissa ja linalyyliasetaatissa. Sitruksista limoneeniä on paljon sitrushedelmien kuoressa ja kirpeää linalolia esimerkiksi basilikassa, sitruunamelissassa ja korianterissa. Mutta linalyyliasetaatti antaa bergamotille sen tunnusomaisen, laventelia muistuttavan tuoksun. Merkittävä osa miesten ja naisten parfyymeistä sisältää bergamottia, ja esimerkiksi Guerlainen klassikkohajuvedessä Shalimarissa on jopa kolmasosa bergamottia. Tuntemattoman taiteilijan muotokuva Charles Greystä (1828). Hän oli toinen Greyn jaarli ja Britannian pääministeri vuosina 1830–34. Bergamottiöljyllä maustettu Earl Grey -tee on nimetty hänen mukaansa.
Atlas_01-288.indd 79
26.7.2021 19.04
8 0 S A A R T E N T U O K S U T
Citrus aurantiifolia
LIMETTI LIMETTIÄ PARFYYMEISSA:
• Lime Basil &
Mandarin, Jo Malone, 1999 • 4711 Acqua Colonia Lime & Nutmeg, 4711, 2015
Atlas_01-288.indd 80
FLORIDAN KEY-SAARILLA TUNTUU tuoksuvan astianpesuaine, kunnes tajuaa, että kyseessä ovat limettipensaat. Espanjalaiset istuttivat limetin saarille 1500-luvulla. Saarten erityinen jälkiruokaherkku on limetistä tehty, varsin täyttävä Key lime -piirakka. Limetti tasapainottaa piirakan sokerisuutta ja rasvaisuutta huomattavasti. Alun perin limettiä on kasvatettu Indonesiassa. Limetti on kahden muun sitruksen, sukaattisitruunan ja kafferilimetin luonnollinen risteymä. Filippiineillä villinä kasvava kafferilimetti on tärkeä kasvi Kaakkois-Aasian keittiöissä. Tärkein aineososa on sitronellaali, jota on kafferilimetin lehtien eteerisestä öljystä jopa 80 prosenttia. Öljy sisältää sitraalia, linalolia ja linalyyliasetaattia. Sitraalia, jota käytetään paljon hajusteena parfyymeissa, on erityisesti sitruunaruohoissa.
26.7.2021 19.04
KÖLNINVESI SITRUKSISTA SAADUT eteeriset öljyt ovat tärkeitä ainesosia alkuperäisessä kölninvedessä (Eau de Cologne), jonka laati italialainen Giovanni Marina Farina vuonna 1709 Kölnissä. Veljelleen lähettämässään kirjeessä Farina kuvaili uutta hajuvettään näin: ”Olen löytänyt tuoksun, joka muistuttaa minua kevätaamusta Italiassa, narsisseista ja appelsiininkukista sateen jälkeen.” Alkuperäisessä kölninvedessä on bergamottia, nerolia, petigrainia, sitruunaa, laventelia ja rosmariinia. Sen kaava on salaisuus ja
on säilynyt Farinan suvun hallussa näihin päiviin saakka. Napoleon tunnetusti lotrasi kölninvedellä joka päivä. Hänen kerrotaan käyttäneen sitä ainakin pullollisen päivässä – olihan taistelukentille mentävä raikkaantuoksuisena. Alkuperäisen kölninveden jäljitelmä Eau de Cologne 4711 luotiin Kölnissä vuonna 1792, ja se on saatavilla edelleenkin. Sitä markkinoitiin esimerkiksi 1930-luvulla vahvasti naiskuluttajiin vedoten, mutta kuten Napoleonin esimerkki osoittaa, klassinen kölninvesi on aina ollut unisex-tuoksu. Eau de Cologne 4711 -kölninveden ranskankielinen mainos L’Illustration-sanomalehdestä vuodelta 1930.
Atlas_01-288.indd 81
26.7.2021 19.04
8 2 S A A R T E N T U O K S U T
Atlas_01-288.indd 82
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 8 3
MANDARIINIA PARFYYMEISSA:
• Happy, Clinique, 1988
• Mandarine,
L’Artisan Parfumeur, 2006 • Mandarine Glaciale, Atelier Cologne, 2015
Citrus reticulata
MANDARIINI MANDARIINI ON SITRUSPERHEEN seniori ja eräs merkittävimpiä viljeltyjä sitruslajeja. Sen viljely aloitettiin jo neljä tuhatta vuotta sitten eteläisessä Kiinassa, jossa edelleenkin kasvaa villejä mandariineja. Kun mandariini saapui Euroopan kautta Yhdysvaltoihin 1800-luvun puolivälissä, Yhdysvalloissa alettiin käyttää hedelmästä nimeä tangeriini. Kypsä mandariini on ihastuttavan makea, mutta parfyymeihin sopii parhaiten raaka ja vihreä hedelmä. Mandariinin eteerisen öljyn aromi on intensiivisen ja kukkaisen makea mutta terävä. Se antaa latvatuoksuun särmää. Mandariini sopii hyvin muiden sitrusten kanssa. Mandariinin tuoksu nostattaa synkkyydestä euforiaan ja suorastaan juhlii appelsiinin, greipin ja bergamotin kanssa Cliniquen legendaarisessa ja palkitussa Happy-parfyymissa vuodelta 1988. Happy on nimensä veroinen: se on kuin kesäinen, aurinkoinen aamu palmujen reunustamalla Promenade des Anglais-rantakadulla Nizzassa. Sitrushedelmien karoteenipigmentit lisääntyvät hedelmien kypsyessä ja muuttavat vihreiden, raakojen hedelmien värin upean keltaiseksi ja oranssiksi.
Atlas_01-288.indd 83
Mandariini on todennäköisesti saanut länsimaisen nimensä muinaisen Kiinan korkea-arvoisten virkamiesten eli mandariinien silkkikaapujen oranssista väristä. Han-dynastian aikana (202 eaa.– 220 jaa.) keisarin hallinnossa oli erityinen sitruksista vastaava virkamies. Mandariinin talviasua kuvaava Jean-Baptiste du Halten piirros 1700-luvulta.
26.7.2021 19.04
8 4 S A A R T E N T U O K S U T
Cymbopogon martinii
SITRUUNARUOHOT – JO MUINAISET INTIALAISET Ayurvedassa palmarosa tunnetaan nimellä rohisha. Sillä on hoidettu muun muassa nivelvaivoja ja iho-ongelmia. Intiassa sitruunaruohoista uutettuja öljyjä on perinteisesti käytetty ihonhoitoon lapsista alkaen. Intialainen taidemaalari Raja Ravi Varma ikuisti maalaukseensa ”Isä saapuu” (1893) oman tyttärensä ja tyttärenpoikansa.
Atlas_01-288.indd 84
CYMBOPOGON-SUKUUN KUULUVAT SITRUUNARUOHOT ja -heinät ovat monipuolinen tropiikin kasviryhmä, johon kuuluu yli 50 lajia. Suomessa ei juurikaan tehdä eroja eri lajien välillä, ja niiden yleinen nimitys on sitruunaruoho. Ne sisältävät sitraalia eli lemonaalia, joka antaa niille ominaisen sitrusmaisen tuoksun. Samaa ainetta on myös sitruunamelissassa ja sitruunaverbenassa. Cymbopogon citratus eli intiansitrusheinä tai malabarinsitrusheinä on sitruunaruoholaji, jonka eteeristä öljyä käytetään monipuolisesti, mutta joka tunnetaan parhaiten keittiöiden aromaattisena raaka-aineena. Cym bopogon nardus eli jäkkisitrusheinä tai sitronellaheinä on sen Sri Lankassa kasvava sukulainen, joka on pahanmakuisena syötäväksi kelpaamaton. Jäkkisitrusheinä on kuin kemikaalivarasto. Sen eteerinen öljy höyrytislataan tuoreista varsista ja lehdistä, ja öljyä käytetään raaka-aineena kosmetiikassa hyödynnetyille yhdisteille kuten sitronellaali, sitronelloli ja geranioli. Jäkkisitrusheinän eteerisen öljyn tuoksu on hurjan hyökkäävä eikä sitä kannata iholleen laittaa. Tuoksuna se soveltuu lähinnä hyönteisten karkotukseen. Sitä kannattaakin käyttää hyttyssuihkeena vaatteissa, koska tällöin sen tuoksu ei ole niin läpitunkeva, mutta silti miellyttävämpi
26.7.2021 19.04
Atlas_01-288.indd 85
26.7.2021 19.04
8 6 S A A R T E N T U O K S U T
Turkkilaiset parfyymikauppiaat kaupittelivat sitruunaruohoa ruusuöljynä. John Varleyn nimiin merkitty maalaus Basaari noin vuodelta 1854.
PALMAROSAA PARFYYMEISSA:
• La Fille de Berlin,
Serge Lutens ,2013
• Aqua Mysteri, Le
Couvent Maison de Parfum, 2019 • Hello Printemps, Yves Rocher, 2020
Atlas_01-288.indd 86
kuin synteettisissä hyttyssuihkeissa. Sitronella onkin yleisin raaka-aine luonnollisissa hyönteiskarkotteissa. Kolmas merkittävä sitruunaruoho on palmarosa eli Cymbopogon marti nii, joka kasvaa villinä Pohjois-Intiassa. Myös sitä on käytetty hyönteisten karkottajana jo tuhansien vuosien ajan. Se on samannäköinen kuin sitruunaruoho ja jäkkisitrusheinä, mutta voi kasvaa jopa kolmemetriseksi. Palmarosan oliivinvärinen eteerinen öljy saadaan höyrytislauksella, ja sitä on eniten kasvin lehtien päässä. Palmarosa sopii hyvin aromaterapiaan ja parfyymeihin, sillä se on erinomainen luonnollinen geraniolin lähde, joka on yksi tärkeimmistä parfyymeissa käytetyistä yhdisteistä. Palmarosan sisältämän geraniolin ansiosta sen öljy tuoksuu mausteisen ruusuiselle, mistä se on saanut nimensäkin. Turkkilaiset parfyymikauppiaat nimesivät sen palmarosaksi eli ”palmuruusuksi” ja kaupittelivat sen eteeristä öljyä eurooppalaisille ruusuöljynä. Siellä missä tuote ei mennyt läpi ruusuöljynä, he käyttivät termiä ”turkkilainen pelargoni” – pelargoniassakin on paljon geraniolia. Euroopassa palmarosaa alettiin käyttää ihonhoitoaineiden ohella parfyymina, ja se sopii erityisesti parfyymien sydäntuoksuksi.
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 8 7
Aloysia citrodora
SITRUUNAVERBENA – INKOJEN LÄÄKEKASVI PERUN URUMAMBA-JOEN LAAKSOSSA, jota kutsutaan myös inkojen pyhäksi laaksoksi, kasvaa sitruunaverbena. Paikalliset, jotka poimivat villinä kasvavan kasvin lehdet käsin, kutsuvat sitä nimellä huamanseco. Sitruunaverbena, joka viihtyy tropiikissa yli 2 700 metrin korkeudessa, kasvaa luonnonvaraisena Perun ohella muualla Etelä-Amerikassa, kuten Chilessä ja Argentiinassa. Se voi kasvaa 2–3 metriä korkeaksi, ja kun sen lehtiä murskaa, niistä leviää vahva sitruunan tuoksu. Siitä verbenan latinakielinen nimi citro dora – sitruunantuoksuinen. Arkeologiset todisteet osoittavat, että verbenaa on käytetty Etelä-Amerikassa jo satoja vuosia, ja esimerkiksi inkojen imperiumin aikana sitä käytettiin lääkkeenä muun muassa vatsavaivoihin. Sitä
Atlas_01-288.indd 87
Sitruunaverbenaan perustuvaa Inca Kolaa on valmistettu Perussa vuodesta 1935. Juoman ahkera markkinointi ja perulaisten kansallisylpeyteen vetoaminen teki siitä jo varhain yhden perulaisuuden symboleista. Mainos vuodelta 1960 julistaa ”Kansallinen maku!”
26.7.2021 19.04
8 8 S A A R T E N T U O K S U T
SITRUUNA VERBENAA PARFYYMEISSA:
• Feuilles de Verveine, Yves Rocher, 2016
• 4711 Acqua Colonia Melissa & Verbena, 4711, 2009
käytettiin myös nautintoaineena – inkat keittivät sen lehdistä yrttiteetä. Sitruunaverbena sopii hyvin myös virvoitusjuomien raaka-aineeksi. Eräs Perun suosituimmista virvoitusjuomista on verbenasta valmistettu vihreänkellertävä Inca Kola, josta on tullut eräänlainen kansallinen ylpeys. Sitruunaverbena saapui Eurooppaan portugalilaisten ja espanjalaisten mukana 1700-luvulla, ja sitä on kasvatettu erityisesti sen sisältämän sitraalin takia. Sen eteeriseessä öljyssä sitraalia on jopa 35 prosenttia. Sitraali aiheuttaa kuitenkin joillekin ihoärsytystä, joten verbenan eteeristä öljyä ei voi käyttää sellaisenaan. Euroopan Unionin nykysäädösten mukaan parfyymeissa saa käyttää vain sitruunaverbenan absoluuttia. Monet markkinoilla olevista verbenaöljyistä ovat itse asiassa yhdistelmiä, joissa on sekä sitruunaruohoa että sitruunaa, ja joskus verbenan nimellä myydään parfyymeja, joissa ei ole verbenaa lainkaan. Sitruunaverbenaa ei saa sotkea myöskään niin kutsuttuun Espanjan verbenaan (Thymus hyemalis), joka ei ole mitään sukua sitruunaverbenalle.
Inkat kutsuivat neljästä alueesta koostuvaa valtakuntaansa nimellä Tawantinsuyu (eli ”neljä osaa yhdessä”). Valtakunta perustettiin Perun ylängöillä 1200-luvulla, ja laajimmillaan se ulottui nykyiseen Chileen ja Argentiinan kaakkoisosiin asti. He palvoivat auringonjumalaa nimellä Inti (aurinko), jonka symbolina oli ihmiskasvoinen kultainen kiekko. Inti on kuvattuna Argentiinan lippuun. Inkojen viimeinen kuningas Atahualpa perulaisen Cuscon koulukunnan 1700-luvun maalauksessa.
Atlas_01-288.indd 88
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 8 9
Evernia prunastri
VALKOHANKAJÄKÄLÄ – AFRODITEN PETIKAVERI VAIKKA VALKOHANKAJÄKÄLÄ EI ole sammal, se tunnetaan parfyymien maailmassa paremmin nimellä tammisammal, sillä se viihtyy tammen lähistöllä. Valkohankajäkälää suosivat aateliset 1600–1700-lukujen Englannissa ja Ranskassa. Siitä tehdyillä sekoituksilla tuoksutettiin muodikkaat peruukit. Eräs suosittu sekoitus oli ”Kyproksen jauhe”. Sittemmin valkohankajäkälän suosio hiipui, kunnes parfymööri François Coty kiinnostui tästä unohdetusta tuoksuaineesta 1900-luvun alussa. Hän alkoi tutkia aromiaineita, joita Kyproksella kaupattiin ristiretkien aikana, ja loi niiden pohjalta vuonna 1917 parfyymin, jonka nimesi Chypreksi. Hänen parfyyminsa, joka sisälsi muun muassa valkohankajäkälää juurituoksuna, suorastaan mullisti modernin parfyyminteon, ja antoi nimen kokonaiselle tuoksuperheelle. Monet muut valmistajat alkoivat nopeasti tehdä Chypresta inspiroituneina omia versioitaan, joissa juurituoksuna oli jäkälä, nahkainen pihkakistus eli labdanum tai pihkakeltaputki eli galbanum ja latvatuoksuna jokin sitrus, esimerkiksi bergamotti. Valitettavasti Cotyn klassikkoa ei enää valmisteta, mutta eräs toinen chypre-klassikko on onneksi edelleen saatavilla. Jacques Guerlain oli vaikuttunut Cotyn Chypre-parfyymistä ja alkoi kehittää omaa versioitaan samanlaisesta tuoksuperheestä. Tuloksena oli vuonna 1919 lanseerattu Mitsouko, joka oli klassikko jo syntyessään. Mitsoukossa Guerlain käytti ensimmäistä kertaa hiljattain keksittyä synteettistä päärynänuottia. Se – erilaisten kukkien ohella – toimi parfyymin sydäntuoksuna, sen juurituoksuna valkohankajäkälä sekä latvatuoksuna bergamotti. Nimensä
Atlas_01-288.indd 89
VALKOHANKA JÄKÄLÄÄ PARFYYMEISSA:
• Mitsouko, Guerlain, 1916
• Eau Sauvage, Dior, 1966
• Ô de Lancôme,
Lancôme, 1969
• Chanel No 19, Cha nel, 1970
26.7.2021 19.04
9 0 S A A R T E N T U O K S U T
Francois Cotyn parfyymi Chypre vuodelta 1917 antoi nimensä kokonaiselle tuoksuperheelle, jonka juurituoksuna oli valkohankajäkälä. Vaikka Chypren valmistus on jo lopetettu, esimerkiksi nettikaupoista löytyy vintage-pulloja, joiden lähtöhinta valmistusvuodesta riippuen voi olla useita satoja euroja. Mainos brittiläisestä lehdestä 1940-luvulta.
Atlas_01-288.indd 90
Mitsouko sai kirjallisuudesta. Kerrotaan, että kirjailija Claude Farrère mainitsi eräässä teoksessaan Guerlainen parfyymin, ja Guerlain kuittasi kohteliaisuuden antamalle parfyymilleen nimen erään Farrèren toisen kirjan päähenkilön mukaan: Mitsouko oli kaunis japanilainen nainen, jonka nimi tarkoitti mysteeriä. Valkohankajäkälää löytyy lauhkean vyöhykkeen lehtimetsistä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Se kasvaa yleensä ryppäinä tammien juuressa, mutta sitä tavataan myös havupuiden luota. Valkohankajäkälää kerätään Etelä- ja Keski-Euroopan metsistä ja myydään Grassen alueen parfyymivalmistajille. Kasvupaikallaan jäkälä ei erityisesti tuoksu, mutta kun se kuivatetaan, se levittää ympärilleen hunajaisen makeaa ja kostean metsän voimakasta ja läpitunkevaa tuoksua. Kuivatusta jäkälästä uutetaan absoluuttia, jota käytetään juurituoksuna kaikkein hienoimmissa parfyymeissa. Euroopan unioni on alkanut säädellä valkohankajäkälän käyttöä parfyymeissa, koska se voi aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita. Parfyymien valmistajien järjestö IFRA on antanut suosituksen, että valkohankajäkäläuutteen pitoisuus ei saisi ylittää parfyymissä 0,1 prosenttia. Monet valmistajat ovat muuttaneet reseptejään ja vähentäneet uutteen määrää tai korvanneet sen vastaavanlaisella aineella. Eräs korvike on Pseudever nia furfuracea, harmaahankakarve, joka kasvaa kuusten ja mäntyjen kuoressa. Tätä jäkälää jo muinaiset egyptiläiset ostivat Kreikasta. Valkohankajäkälästä on kuitenkin vaikea luopua, ja monet parfyymienvalmistajat ovat pyrkineet valmistamaan siitä uutteita, joissa ei ole allergisoivia aineita kuten atranoriinia. Erilaisia uuttamismenetelmiä on jo patentoitu, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Myös synteettisiä vaihtoehtoja valkohankajäkälälle on kehitelty. Parfyymivalmistaja Givaudan on patentoinut Oakmoss Givco -nimisen synteettisen valkohankajäkälää muistuttavan yhdisteen, jonka käyttöä ei ole rajoitettu eli sitä voi käyttää parfyymeissa samoja määriä kuin luonnollista uutetta. Valkohankajäkälällä voi siis edelleenkin olla tulevaisuus parfyymipullon henkenä.
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 9 1
Ferula gummosa
PIHKAKELTAPUTKI – IRANIN VUORISTOISTA RAAMATUN SUITSUKKEEKSI KELTAPUTKIIN (FERULA) KUULUVAN pihkakeltaputken sisältämä pihka galbanum on merkittävä parfyymien raaka-aine. Keltaputket kuuluvat sarjakukkaiskasveihin, joita kasvaa yhteensä 170 lajia Välimereltä Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella. Pihkakeltaputki, joka muistuttaa ulkonäöltään sukulaistaan fenkolia, on kotoisin Iranista, missä se kasvaa maan pohjoisosien vuorten rinteillä. Kotimaassaan nimellä bārīja tunnettua pihkakeltaputkea on käytetty perinteisesti lääkkeenä monenlaisiin vaivoihin – aina pisamista peräpukamiin – ja hyönteisten karkottamiseen. Muinaisissa kulttuureissa galbanumia eli galbaanihartsia käytettiin suitsukkeena, ja se mainitaan myös Raamatussa olibaanihartsin rinnalla. Pihkakeltaputkella on pisteliään pihkainen, myskimäinen ja intensiivisen vihreä, herneitä muistuttava tuoksu. Kasvin maitomaista pihkaa saadaan tekemällä viiltoja putkeen kasvin tyviosaan lähelle juuria. Kalpean keltaista eteeristä öljyä saadaan höyrytislaamalla kovettunutta pihkaa. Öljyn tuoksussa on mäntyä, ja se sisältääkin pineeniä ja limoneeniä. Se sopii erityisesti latva- ja sydäntuoksuksi ja liittoutuu mielellään valkohankajäkälän, laventelin ja monien kukkien kanssa.
Atlas_01-288.indd 91
PIHKAKELTA PUTKEA PARFYYMEISSA:
• Vol ne Nuit,
Guerlain, 1933
• Must de Cartier, 1981
• Vent Vert, Balmain, 1991
• Egoiste Platinum, Chanel, 1993
26.7.2021 19.04
PYHÄ SUITSUKE Aaronin pojat Nabad ja Abihu toimivat ilman lupaa ja sytyttivät suitsukeastian, vaikkei Jumala ollut näin määrännyt. Jumala suuttui ja lähetti tulimyskyn, joka tappoi pojat. James Tissot’n maalaus Kahden papin kuolema (osa vuosina 1896–1902 maalattua sarjaa).
Atlas_01-288.indd 92
Galbaanihartsi oli tärkeä ainesosa juutalaisten pyhässä suitsukeseoksessa. Toisessa Mooseksen kirjassa kuvaillaan, kuinka Jumala opasti Moosesta varsin yksityiskohtaisesti tekemään Jerusalemin Salomon temppelin suitsukeastiaan sekoituksen, jota kutsuttiin nimellä ketoret. Raamatun maailmassa suitsuke oli vakava asia: ketoret oli kuoleman uhalla tarkoitettu vain Jumalalle. ”Kokoa hajusteita parasta lajia: viisisataa sekeliä kiteistä mirhaa, tuoksukanelia puolet tästä määrästä eli kaksisataaviisikymmentä sekeliä ja tuoksuruokoa kaksisataaviisikymmentä sekeliä, lisäksi kassian kuorta viisisataa sekeliä, kaikki pyhäkkösekelin mukaan punnittuna, sekä hin-mitallinen oliiviöljyä. Kokoa hyväntuoksuisia aineita, mastiksipihkaa, kotilonkuorta ja galbaanihartsia, ota näitä tuoksuaineita sekä puhdasta suitsuketta samansuuruiset määrät. Tee niistä hyväntuoksuinen suitsukeseos, niin kuin ammat tinsa taitaja sen tekee, suolalla jalostettu, puhdas, pyhä. Jauha osa siitä hienoksi ja pane sitä arkun eteen pyhäkkötelttaan, jossa saat kohdata minut. Pitäkää tätä suitsuketta erityisen pyhänä. Älkää koskaan valmistako muuhun käyttöön suitsuketta, jolla on sama koostumus. Pidä
se yksin Herralle pyhitettynä. Jos joku tekee sellaista saadakseen itse nauttia sen tuoksusta, hänet hävitettäköön kansansa parista.” Mielenkiintoista kyllä, Raamatussa mainittu kotilonkuori eli onycha ei tuoksu poltettuna hyvältä. Tutkijoilla onkin vahva epäilys, että kyseessä on käännösvirhe ja kohdassa on tarkoitettu kistusta. Vanhan testamentin Jumala
26.7.2021 19.04
oli herkästi loukkaantuva, mutta syntejä voitiin sovitella suitsukkeiden avulla. Neljännessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala oli suutuspäissään langettanut vitsauksen juutalaisille. Mooses määräsi Aaronin lepyttämään Jumalaa suitsukkein – olihan Aaron juutalaisten ensimmäinen ylipappi, jonka vastuulla oli suhdetoiminnan hoitaminen
Atlas_01-288.indd 93
Jumalaan. Mooses käskyttää veljeään Aaronia selkeäsanaisesti: ”Ota tuliastia, sytytä se alttarilta otetulla tulella, pane siihen suitsuketta ja mene kiireesti kansan luo toimittamaan sen syntien sovitus, sillä Herra on päästänyt vihansa valloilleen ja rangaistus on alkanut.” Aaron poltti suitsuketta ja toimitti sovitusmenoja, kunnes vitsaus lakkasi.
26.7.2021 19.04
9 4 S A A R T E N T U O K S U T
Cistus ladanifer
PIHKAKISTUS – AMBRAMAINEN ARVOTUOKSU KISTUSTA PARFYYMEISSA:
• Essence Labdanum,
Donna Karan, 2008
• Labdanum de
Seville, L’Occitane en Provence, 2009 • Ambre Nue, Atelier Cologne, 2012
Atlas_01-288.indd 94
PIHKAKISTUSPENSAITA KASVATETAAN SEN hienojen kukkien ja erittäin voimakkaasti pihkalta tuoksuvien lehtien takia. Tämä chypre-parfyymien peruspilari kasvaa kivikkoisilla Välimeren rannoilla ja Lähi-idässä. Pihkakistusta on vaikeaa poimia lohkareiden ja jyrkänteiden seasta, mutta aikoinaan sitä kerättiin vuohien ja lampaiden villoista, johon sitä tarttui, kun ne laidunsivat kistuksen kasvupaikoilla. Tätä tarinaa kistuksen keräämisestä kertoi jo kreikkalainen Herodotos kuvatessaan eteläisen Arabian tuoksukasveja. Kistuksen pihkaa kutsutaan nimellä labdanum, ja se on yksi varhaisimmista käytetyistä tuoksuaineista. Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset käyttivät kistusta kyphi-suitsukesekoitukseensa. Kistuksen pihka uutetaan kasvin lehdistä ja oksista, jonka jälkeen eteerinen öljy erotetaan pihkasta höyrytislauksella. Näin saadaan talteen pihkakistuksen hienostunut ja pitkäkestoinen tuoksu, joka on erittäin syvä, moniulotteinen, nahkainen ja ambramainen. Kistusta arvostetaan parfyymiteollisuudessa, sillä sen tuoksu muistuttaa kaskelotista saatavaa kallista ambraa. Kistus on usein se aine, johon parfyymeissa viitataan ”ambrana”. Sen kemiallinen koostumus onkin melkoinen: eteerisessä öljyssä on pineeniä, kamfeeniä, limoneeniä, nerolia ja geraniolia.
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 9 5
MUSKATELLISALVIA – JUURITUOKSUJEN VALTIAS MMUSKATELLISALVIA ELI MYSKISALVIA on hyvin läheistä sukua ruoanlaitossa käytetylle ryytisalvialle (Salvia officinalis). Keskiajalla sillä oli suuri maine lääkekasvina. Sitä on käytetty myös vermuttien ja liköörien maustamiseen lievän myskimäisyytensä takia, mistä johtuu sen nimikin, muskatelli. Muinaiset egyptiläiset ja keskiajan eurooppalaiset pitivät sitä pyhänä kasvina, ja sitä käytettiin puhdistautumisrituaaleissa ja maagisissa keitoksissa. Nimi salvia tarkoittaakin latinaksi parantamista. Salvialajeja on useita satoja, ja ne kuuluvat Lamiaceae-perheeseen eli huulikukkaiskasveihin. Muskatellisalvian varret voivat kasvaa metrin korkuisiksi, ja sen kukat vaihtelevat väriltään vaaleanpunaisesta siniseen. Muskatellisalvia on kotoisin Etelä-Euroopasta, mutta sitä viljellään myös Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Muskatellisalvian tuoksu on pitkäikäinen, voimakas ja äärimmäisen mieleenpainuva. Se istuu moniin eri tuoksuperheisiin ja tuo parfyymeihin makeaa, lämmintä ja metsäistä aromia. Siinä on aavistus ambraa, tupakkaa ja kuivia teenlehtiä. Kun sen eteeristä öljyä sisältävän pullon avaa, tuoksu leviää huoneen joka kolkkaan. Lyhyt nuuhkaisu tuntuu nenässä pitkään, vaikka öljyä ei ole iholla tippaakaan. Laventelin tavoin muskatellisalviassa on paljon linalolia ja linalyyliasetaattia, mutta sen merkittävä ominaisuus on sen soveltuvuus nimenomaan juurituoksuksi. Öljy saadaan höyrytislaamalla sen lehtiä. Öljystä saatu absoluutti sisältää sklareolia, jota käytetään synteettisen ambran eli ambroksidin tuottamiseen.
Atlas_01-288.indd 95
Salvia sclarea
MUSKATELLI SALVIAA PARFYYMEISSA:
• Paco Rabanne pour Homme, Paco Rabanne, 1973 • Les Parfums My thiques – Xeryus, Givenchy, 2007 • Sunshine Men, Amouage, 2015 • Bois de Sauge, Yves Rocher, 2020
1200-luvulta peräisin oleva piirros esittää munkkia maistelemassa viiniä, nähtävästi salaa. Keskiajalla viini maustettiin usein muskatellisalvialla, ja joskus sillä maustettua viiniä myytiin huijaustarkoituksessa arvokkaampana muscadet-rypäleestä tehtynä viininä.
26.7.2021 19.04
9 6 S A A R T E N T U O K S U T
Atlas_01-288.indd 96
26.7.2021 19.04
S A A R T E N T U O K S U T 9 7
Abelmoschus moschatus
AMBRETTE – AMBRAA JA MYSKIÄ MYSKIKAURIISTA SAATUA MYSKIÄ käytettiin 1900-luvun alkupuolelle asti runsaasti parfyymien juurituoksuna. Myskikauriin onneksi eläinperäistä myskiä ei enää käytetä, vaan se on korvattu synteettisillä yhdisteillä tai kasveista saaduilla, myskiä muistuttavilla aromeilla. Näistä merkittävimmät ovat ambrette ja muskatellisalvia. Esimerkiksi Atelier Cologne yhdisti nämä kaksi kasvia bergamottiin vuonna 2015 lanseeratussa parfyymissaan, jonka nimi on Musc Imperial. Ambrette on iso trooppinen malvakasveihin kuuluva pensas, joka on kotoisin Intiasta, mutta jota viljellään tropiikissa ympäri maailmaa. Ambrette voi kasvaa melkein kaksi metriä korkeaksi, ja se kasvattaa vaaleanpunaiset tai keltaiset isot kukat. Parfyymintekijöitä eivät kuitenkaan kiinnosta sen näyttävät kukat, vaan ambretten siemenet. Ne ovat hyvin aromaattisia, ja esimerkiksi Egyptissä niitä on käytetty hengityksen raikastamiseen. Arabimaissa niillä on maustettu kahvia. Kun ambreten siemenet kuivataan, murskataan ja tislataan, saadaan kiinteää vahamaista tahnaa, jota kutsutaan ambrettevoiksi. Sen annetaan vanheta useita kuukausia, jonka jälkeen tahnasta saadaan liuotinuutolla keltaisenpunaista ambretteabsoluuttia. Sen tuoksu muistuttaa myskiä, ja sen latinankielinen nimi viittaakin myskiin. Sitä kutsutaan usein myös kasvimyskiksi. Ambretteabsoluuttia saadaan siemenistä vain pieni määrä, joten se on erittäin kallista ja sitä on vain hienommissa parfyymeissa. Absoluutin sensuellissa ja rikkaassa tuoksussa on myös hienoa päärynän, luumun ja kukkien vivahdetta. Se sisältää erityisesti ambrettolidi-yhdistettä, jota usein käytetään korvaamaan eläinperäinen myski.
Atlas_01-288.indd 97
Ambrettea kutsutaan sanskritiksi nimellä latakasturi. Siitä tehtyjä hierontaöljyjä on käytetty ayurvedassa. Kuva vuodelta 1825.
AMBRETTEA PARFYYMEISSA:
• Les Exclusifs de
Chanel No 18, Chanel, 1997 • Dior Homme Intense, Dior, 2011 • Ambrette, 1907, 2014 • Musc Imperial, Atelier Cologne, 2015
26.7.2021 19.04
