Perinnekasvikirja by Herttoniemen siirtolapuutarha

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry. PERINNEKASVIT

Kuvat ÂŠ Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Herttoniemen Siirtolapuutarhan perinnekasviprojekti. Syyskesällä 2001 Emerita professori Leena Hämet-Ahti oli luennoimassa herttonomeille aiheesta ”Autonomian jäljet Suomen puistoissa”. Samalla keskusteltiin perinnekasveista, ja monitaitoiset viljelijät innostuivat aiheesta ja päättivät perustaa Herttoniemen siirtolapuutarhaan perinnekasviprojektin. Projektissa kartoitettaisiin kasvit ja tutustuttaisiin niiden alkuperään ja levinneisyyteen. Professori Hämet-Ahti lupautui tunnistamaan valokuvatut kasvit ja kirjoittamaan niihin tekstit. Valokuvia otettiin innolla usean herttonomin voimin. Valokuvat teksteineen siirrettiin Herttoniemen Siirtolapuutarhan kotisivuille ja näin ne olivat kaikkien Internetin käyttäjien ulottuvilla. Muistettiin myös niitä joilla ei ollut Internetiä käytössään ja kirjastoon printattiin kansio, jossa olivat kuvat teksteineen kaikista kasveista ja näin kaikilla oli mahdollisuus tutustua tähän monipuoliseen aineistoon. Kansio on edelleen kirjastossa johon voi tutustua kirjaston ollessa avoinna kesälauantaisin. Internetin käyttäjät löytävät perinnekasvitiedoston yhdistyksen internetsivuilta. Perinnekasviprojekti on kunnianosoitus kaikille niille Herttonomeille, jotka jo 80 vuotta sitten istuttivat ensimmäiset kasvit. Heitä ei enää ole, mutta heidän työlleen on lukuisia jatkajia ja onneksi kiinnostus perinnekasveihin on koko ajan lisääntynyt.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Sisällys Aho-orvokki Ahomansikka Aitoukonhattu Arovuokko Balkaninvuokko Daalia Espanjansinililja Etelänkevätesikko Hansaruusu Hapankirsikka Harjaneilikka Harmaakäenkukka Harmaamalvikki Helminukkajäkkärä Herttavuorenkilpi Hiirenporras Hopeahärkki Hopeatäpläpeippi Hovijasmike Huopakaunokki Idänkurjenpolvi Idänsinililja Idänunikko Idänunikko Idäruusujuuri Iisoppi Ikikuuruoho Illakko Iltahelokki Imeläkirsikka Isohelmililja Isohirvenjuuri Isokevättähti Isokonnantatar Isomaksaruoho Isorikko Isoritarinkannus Isotähtiputki Jaloakilleija Jaloangervo Jalokallioinen Jalokiurunkannus Jalopioni

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Jalopähkämö Japanintatar Jouluruusut Juhannusruusu Jumaltenkukka Jättitatar Kalliokielo Kameliajasmike Kanadanpiisku Kanadanvuokko Karhunjuuri Karhunlaukka Karjalanruusu Karpaattienkello Kartioakankaali Kattomehitähti Kaukasianmaksaruoho Kaukasianpitkäpalko Kaukasiantähdyke Kaunokainen Keisarinpikarililja Kellopeippi Keltakurjenmiekka Keltamaksaruoho Keltanarsissi Keltapeippi Keltapäivänlilja Keltareunapikarililja Keltasauramo Keltavuokko Kesäkullero Kesälumipisara Kesäpikkusydän Keto-orvokki Ketoneilikka Ketunleipä Kevätesikko Kevätkaihonkukka Kevätkello Kevätkurjenmiekka Kevätsahrami Kevätvuohenjuuri Kielo

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry. Kirjoapteekkarinruusu Kirjonivelvirna Kirjopikarililja Kirjoukonhattu Kissankello Komealupiini Komeaonnenpensas Koristeraparperi Kotkansiipi Kriikunapuu Kullero Kultahelokki Kultapallo Kultatyräkki Kuolanpioni Kurjenkello Kurtturuusu Kyläkurjenpolvi Kääpiokurjenmiekka Kääpiösorvinpensas Laukkaneilikka Lehtoakilleija Lehtoimikkä Lehtorikko Lehtosinilatva Lehtotaponlehti Lehtoukonhattu Lehtoängelmä Leskenlehti Liperi, lipstikka Loistoesikko Loistotädyke Lumikello Lumipalloheisi Luumupuu Lyhtykoiso Maahumala Metsäkurjenpolvi Metsätähti Mirrinminttu Mooseksenpalavapensas Morsionruusu Mukulaleinikki Mustialanruusu Myskimalva Mäkimeirami, oregano

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Mätäsrikko Neidonruusu Neilikkaruusu Niittymesiangervo Niittysuolaheinä Nukkapähkämö Nuokkutähdikki Nurmitädyke Nyppykurjenpolvi Näsiä Ojakurjenpolvi Pajuasteri Palavarakkaus Palloesikko Parsa Peurankello Pihaesikko Pihajasmike Pikkukäenrieska Pikkutalvio Piparjuuri Pohjanrantakukka Pohjanruusujuuri Poimulehti Posliinihyasintti Puistojasmike Puistolemmikki Punaluppio Punatähkä Punaväriminttu Purppurapunalatva Pystykiurunkannus Päivänkakkara Rantatyräkki Rentoakankaali Rentukka Ristikki Rohtoraunioyrtti Rohtosormustinkukka Rohtosuopayrtti Ruoholaukka, ruohosipuli Ruskolilja Rusopäivänlilja Ruusumalva Rönsyleimu

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry. Röyhytatar Saksankirveli Saksankurjenmiekka Sammalleimu Sarjatähdikki Siankärsämö Sinileimu Sinitähtihyasintti Sinivuokko Siperiankurjenmiekka Siperianmaksaruoho Siperianunikko Soikkovuorenkilpi Suikeroalpi Sulkaneilikka Suomentatar Suviruusu Syysasteri Syyshohdekukka Syysleimu Särkynytsydän Talventähti Talvisaippo Tarha-alpi Tarhaillakko Tarhakalliokielo Tarhakurjenpolvi Tarhakylmänkukka Tarhalevisia

Tarhaomenapuu Tarhapioni Tarharaparperi Tarharaunioyrtti Tarhasalkoruusu Tarhatulppaani Tarhatyräkki Tiikerinlilja Tulikellukka Tummahelmililja Tähtijasmike Tähtilaukka Tähtilumikello Törmäkatkero Töyhtöangervo Ukkolaukka Ukonkello Valamonruusu Valkonarsissi Valkotäplaimakka Valkovuokko Vanamo Varjolilja Varsankello Verikurjenpolvi Viiruhelpi Vuohenkello Vuorikaunokki Väinönputki

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Ahomansikka, smultron – Fragaria vesca Ruusukasvit – Rosaceae Monivuotinen, pitkä- ja hentorönsyinen ruoho; varren ja lehtiruotien karvat yläviistoja – siirottava; lehdet 3-sormisia, lehdykät 12-4 cm, soikeita; kukat 10-12 mm leveitä, valkoisia; hedelmä helposti irtoava marja. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen Euroopassa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa, muualla lauhkeassa ja viileässä vyöhykkeessä monin paikoin kotiutunut tulokas; ahoilla, pientareilla, metsänreunoissa ja harjumetsissä koko Suomessa paitsi Utsjoella ja Enontekiöllä. Marjakasvi, josta Lönnrot (1860) kirjoittaa: ”Marjat vilavoittavat, sammuttavat janon, ulostavat helposti ja luullaan estävän luuvaloa. Keuhko- ja kivi-tautiset ovat myös havainneet hyvää niiden syömisestä. Ovat maukkaimpia marjalajeja; jotkut eriluontoiset niitä kuitenkaan eivät taida nauttia”. Samannäköinen kasvi: ukkomansikka (Fragaria moschata), jonka on kaksikotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), niukkarönsyinen ja jonka varren ja lehtiruotien karvat ovat sivulle tai alaviistoon siirottavia.Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore – kuivahko, keskiravinteinen. Aho-orvokki x metsäorvokki – Viola canina x riviniana Orvokkikasvit – Violaceae Monivuotinen, tiheä ruoho; 10-50 cm; lehdet leveähkön herttamaisia, korvakkeet sekä hampaisia (ahoorvokki) että ripsisiä (metsäorvokki); kukat, joita runsaasti, sinisiä; hedelmiä ja siemeniä ei tav. Muodostu. Kukinta V-VII. Tämä risteymä on yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; runsaskukkaisena myös hyvä puutarhakasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore – kuivahko, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Aitoukonhattu, stormhatt – Aconitum napellus ssp. lusitanicum Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 80-150 cm; varsi yläosasta karvainen, lehdekäs; lehdet kolmisormisia, lehdykät syvään liuskaisia; kukinto haaraton tai tyviosasta haarova, ranka karvainen, kukat 3-4 cm, violetinsinisiä, vastakohtaisia, ylin kukkalehti kypärämäinen, alle 2 kertaa leveytensä korkuinen. Kukinta VI-IX. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen rehevillä vuoristoniityillä, rantojen tervalepikoissa ja pajukoissa Keski-Euroopassa ja Ibarian niemimaan sisäosassa; koristekasvi, joka Suomessa joskus myös karkulaisena tienvarsilla, kaatopaikoilla ja asumusten lähimetsiköissä. Samannäköisiä kasveja: tarhaukonhattu (Aconitum x stoerkianum) ja kirjoukonhattu (A. x stoerkianum ’Bicolor’), joiden kukinto haarova ja kukinto ranka kalju, sekä lehtoukonhattu (A. lycoctonum ssp. septetrionale), jonka varsi on tahmeakarvainen ja kypärämäinen kukkalehti 3 kertaa leveytensä korkuinen. Arovuokko, tovsippa, vildanemon Anemone sylvestris Leinikkikasvit - Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 15-50 cm; lehdet ruusukkeena, 3-liuskaisia; liuskaisia varsilehtiä 3; kukka tav. yksittäinen, 3-7 cm leveä, valkoinen. Kukinta V-VI. MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Keski- ja ItäEuroopassa Etelä-Ruotsista ja Koillis-Ranskasta Kaukasukselle harvapuustoisissa lehtimetsissä ja -pensaikoissa sekä kallioilla. Vanha koristekasvi, joka joskus Suomessakin viljelykarkulaisena asumusten läheisyydessä. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore - kostea, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Ruusu, ros ’Duchesse de Montebello’ Ruusukasvit – Rosaceae Kaarevahaarainen; 1-1.5 m; lehdet vaaleanvihreitä; kukat kerrannaisia, vaaleankorallinpunaisia. Lafay, France 1824-25. Gallicaryhmä. Balkaninvuokko, balkansippa – Anemone blanda Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen kevätruoho, 10-15 cm; juurakko mukulamainen; lehdet 3-osaisia, liuskaisia; kukat 2-4 cm leveitä, sinisiä – punaisia – valkoisia; kehälehtiä 9-15. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Kaakkois-Euroopassa, Kyproksella, Länsi-Turkissa ja Pohjois-Kaukasuksella kallioraoissa, usein pensaitten alla. Suosittu puutarhakasvi, useita lajikkeita, jotka poikkeavat toisistaan kukkien koon ja värin puolesta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojainen, hyvin läpäisevä, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Daalia, dahlia – Dahlia x hortensis Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, juurimukulallinen ruoho; 40-150cm; lehdet parilehdykkäisiä; mykeröt 5-30 cm leveitä, punaisia – keltaisia. Kukinta VII-IX. Ensimmäiset daaliat Meksikosta Eurooppaan 1789; suku nimettiin Turun Akatemian kasvitieteen assistentti Anders Dahlin mukaan. Nykyiset kahden meksikolaisen, avoimissa, tuoreissa, rehevissä metsissä kasvavan lajin (Dahlia coccinea ja D. pinnata) risteymiä. Lajikkeita yli 20 000, ryhmitellään kaupallisia tarkoituksia varten mykerön rakenteen mukaan 8-10 ryhmään, joiden rajat eivät aina selviä. • yksikertaiset daaliat: mykerössä yksi kielimäisten laitakukkien kiehkura, kehräkukat torvimaisia • anemonedaaliat: mykerössä yksi kielimäisten laitakukkien kiehkura, kehräkukat putkimaisia, usein väritykseltään laitakukista poikkeavia • kaulusdaaliat: mykerössä kielimäisen laitakukkakiehkuran lisäksi sisempi, lyhyempien kielimäisten kukkien muodostama kiehkura, kehräkukat torvimaisia • pionidaaliat: kielimäisiä laitakukkia useita kiehkuroita, kehräkukat torvimaisia • koristedaaliat: mykerön kaikki kukat kielimäisiä • pallodaaliat: mykerö melkein pallomainen, yli 10 cm leveä, kaikki kukat suppilomaisia • pompondaaliat: kuten pallodaaliat mutta mykerö alle 10 cm leveä • kaktusdaaliat: mykerön kaikki kukat kielimäisiä, reunoiltaan taakäänteisiä Alkuperäalueellaan sekä koriste- että ravintokasvi (juurimukulat syötäviä). Suomessa koristekasviksi 1800-luvulla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojainen, pysyvästi tuore, hyvin runsasravinteinen; pakkasten tultua juurimukulat laatikoihin multineen, mullan kuivuttua se ravistetaan pois ja mukulat peitetään turpeeseen; varastolämpötila 5-10°C; toukokuussa ruukkuihin kasvamaan, ulos vasta yöhallojen mentyä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Espanjansinililja, spansk klockhyacint – Hyacinthoides hispanica Hyansinttikasvit - Hyacinhtaceae Monivuotinen sipulikasvi; 20-40 cm; lehdet tasasoukkia, 20-40 cm; kukinto terttu; kukat nuokkuvia, kellomaisia, sinisiä – valkoisia, liuskojen kärjet suoria. Kukinta VI. Alkuperäinen Espanjassa, Portugalissa ja Marokossa; useimmat tällä nimellä myytävät ovat espanjansinililjan ja englanninsinililjan (H. non-scripta) välisiä risteymiä, joilla kukkaliuskojen kärjet ovat taakäänteisiä. Kasvatuspaikka: varjoinen, ravinteikas, tuore, läpäisevä. Etelänkevätesikko, lundviva - Primula elatior Esikkokasvit – Primulaceae Monivuotinen ruoho; 10-30 cm; lehdet tyviruusukkeena, soikeita, tav. pyöreähkötyvisiä, kurttupintaisia; varsi lehdetön vana; kukinto sarja; kukat 15-25 mm leveitä, vaaleankeltaisia. Kukinta VVI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäisenä länsi- ja KeskiEuroopassa lehtimetsissä ja pensaikoissa sekä niityillä; Suomessa koristekasvikarkulaisena tai satunnaistulokkaana monin paikoin pihoilla ja puistoissa Samannäköisiä kasveja: kevätesikko, jolla lehtilapa tav. puikea ja verhiö yksivärinen, etelänkevätesikon lehtilapa tav. soikea ja verhiö kellertävä, vihreäsärmäinen. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, kostea mutta läpäisevä, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Hansaruusu, hansaros – Rosa ’Hansa’ Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesoja muodostava; 1.5-2 m; pysty-, koheneva- ja tanakkahaarainen; nuori haararanka ja piikit karvaisia; piikit erikokoisia, suoria; lehdet 5-, 7- tai 9lehdykkäisiä, lehdykät 2-5 cm, soikeita – pitkänpyöreitä, päältä kurttuisia, kiiltäviä, tummanvihreitä; kukat yksittäin – kolmittain, 7-11 cm leveitä, kerrannaisia, violetinpunaisia, voimakastuoksuisia; kiulukat 2-2.5 cm, naurismaisia, punaisia. Hollantilainen Rugosa-ryhmän lajike vuodelta 1905, vanhempia ei tunneta. Usein myynnissä vierasjuurisena. Hapankirsikka, surkörsbär – Prunus cerassus Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesallinen, oraton puu; 5-6 m; haarat siirottavia – riippuvia; lehtiruoti kärkiosasta tav. nystytön; lehti 5-8 cm, vastapuikea – puikea, nyhälaitainen, päältä kiiltävä; kukat 20-25 mm leveitä, valkoisia; hedelmä 10-12 mm, kirkkaanpunainen, hapan, syötävä. Kukinta V. Ei tunneta luonnonvaraisena, pitkään viljelty, Suomesta vanhimmat tiedot 1400-luvun lopulta, jolloin Kuusiston piispanlinnassa mainitaan olleen kirsikkatarha. Samannäköinen kasvi: imeläkirsikka (Prunus avium), jonka lehtiruodin kärki 2-nystyinen ja lehti päältä himmeä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojaisa, runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Harjaneilikka, borstnejlika – Dianthus barbatus Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Kaksi- tai monivuotinen ruoho; 2050 cm; lehdet vastakkain, kapeita; kukinto tiheä, huiskilomainen; kukat 2 cm, tummanpunaisia, punaisia, vaaleanpunaisia, valkoisia tai valkoisen- ja punaisenkirjavia. Kukinta VI-VIII. Alkuperäinen Etelä-Euroopassa, ikivanha koristekasvi, kotiutunut laajalti Eurooppaan, PohjoisAmerikkaan ja Itä-Aasiaan. Suomessa jo 1700-luvulla, nykyään monin paikoin viljelyjäänne asumusten liepeillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, hyvin läpäisevä; monet viljelykannat kaksivuotisia, säilyy ja lisääntyy, jos siementen annetaan kypsyä ja varista. Harmaakäenkukka, purpurklätt - Lychnis coronaria Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Monivuotinen mutta lyhytikäinen, runsashaarainen, harmaakarvainen ruoho; 50-70 cm; lehdet vastakkain, suikeita. Kukinto laaja, harsu; kukka 2 cm leveä, purppuranpunainen. Kukinta VI-VIII. Alkuperäisenä kuivilla rinteillä Kaakkois-Euroopassa, LounaisAasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Euroopassa laajalti viljelty koristekasvina ja monin paikoin kotiutunut. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, kuiva, niukkaravinteinen, ei seisovaa vettä eikä pelkkää savea. Koska meillä lyhytikäinen, on hyvä antaa siementää joka kesä, jotta säilyisi.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Harmaamalvikki, gråmalva – Lavatera thuringiaca Malvakasvi – Malvaceae Monivuotinen pysty, harmaa- ja tähtikarvainen ruoho; 100-150 cm; lehti munuaismainen, 35-halkoinen; kukat yksittäin lehtihangoissa; kukka 5 cm leveä, tav. vaaleanpunainen. Kukinta VII-IX. Alkuperäisenä jokivarsipensaikoissa Pohjois-Italiasta ja Saksasta Koillis-Kiinaan ja Iraniin. Lienee alkujaan melko harvinainen, mutta yleistynyt vuosisatoja jatkuneen koristekasviviljelyn myötä. Suomessa vanha koristekasvi, ajoittain hyljeksitty mutta taas suosituksi tullut. Samannäköisiä kasveja: ruusumalva (Malva alcea), jolla verhiön alapuolella 3 tyvestään melkein erillistä, kapeaa liuskaa (= lisäverhiö) , harmaamalvikin lisäverhiössä kolme tyvestään pitkälti yhdislehtistä leveää liuskaa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, tuore, ravinteikas, jolloin kukinta runsas ja pitkä sekä kasvintuhoojat pysyvät loitolla. Lisääntyy siemenistä, säilyy pitkään viljelyjäänteenä hylätyillä pihoilla, joskus villiintyykin. (Sorea)hiirenporras, majbräken – Athyrium filix-femina Kiviyrttikasvit – Woodsiaceae Monivuotinen, ruoho; maavarsi lyhyt, lehdet 30100 cm, kimppuina; ruoti 1/8 – ¼ lavan pituudesta, suomuinen; lapa kapeanpuikea, 2 kertaa parilehdykkäinen, pikkulehdykät kapeanpuikeita, sahalaitaisia – pariliuskaisia; itiöpesäkkeet lehden alapinnalla Alkuperäinen kosteissa, runsasravinteisissa metsissä ja pensaikoissa purojen ja jokien varsilla Euraasian ja Pohjois-Amerikan lauhkeissa ja viileissä osissa sekä Pohjois-Afrikan vuoristoissa; Suomessa koko maassa, mutta pohjoisosissa niukempi. Ulkomailla suositaan koristekasveina poikkeavan lehtimuodon omaavia kantoja. Kasvatuspaikka: varjoinen – puolivarjoinen, ravinteikas, pysyvästi tuore – kostea.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Helminukkajäkkärä, pärleternell – Anaphalis margaritacea Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, pysty, haaraton ruoho; 40-70cm; varsi vaaleanharmaanukkainen; lehdet tiheässä, 612 cm, kapeita, aluksi molemmin puolin harmaanukkaisia, vanhemmiten päältä kaljuuntuvia; mykeröstö tiheä latvahuiskilo, mykeröperät tiheänukkaisia; mykeröt 1 cm leveitä, valkonukkaisia, teriö kellertävä, torvimainen, emikukissa rihmamainen kapea, hedekukissa leveä. Kukinta VII-X. Alkuperäinen hiekkadyyneillä, kuivilla kivisillä järvenrannoilla ja kuivilla niityillä PohjoisAmerikassa Newfoundlandista Alaskaan, KoillisAasiassa ja Himalajalla; monimuotoinen; usein koristekasvi ja monin paikoin Euroopassa kotiutunut, Suomessa joskus viljelyjäänne.

Kasvupaikka: aurinkoinen, hyvin läpäisevä mutta ei liian kuiva, keskiravinteinen. Hopeatäpläpeippi, rosenplister – Lamium maculatum Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, harva- tai tiheäkarvainen ruoho; 15-30 cm; varsi 4-särmäinen; lehdet vastakkain, puikeita, useita kukkien väriltä ja lehtien laikkuisuudelta toisistaan poikkeavia lajikkeita. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore – kostea mutta läpäisevä, runsasravinteinen. hammaslaitaisia, usein hopea- tai valkolaikkuisia; kukinto lehdekäs, tähkämäinen; kukat 20-30 mm, punaisia, harvoin valkoisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen rannoilla, metsänreunoilla ja vuoristoniityillä Keski- ja Etelä-Euroopasta Pohjois-Afrikkaan ja Länsi-Aasiaan; koristekasvina Euroopassa melko yleinen mutta Suomessa harvinainen; monimuotoinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Herttavuorenkilpi, hjärtbergenia - Bergenia cordifolia Rikkokasvit - Saxifragaceae Monivuotinen, paksuja vaakajuurakkoinen ruoho; 20-40 cm; lehdet tyviruusukkeena, 15-20 cm, nahkeita, ylitalven vihreinä säilyviä, pyöreähköjä, hertta- tai tylppätyvisiä; kukinto pitkäperäinen kerrannaisterttu; kukat 10-20 mm, sinipunaisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Sisä-Aasian vuoristojen kivikkoisilla rinteillä. Suosittu koristekasvi, joka helposti risteytyy muiden vuorenkilpilajien kanssa, ja risteymät ovat yleisiä. Samannäköisiä kasveja: soikkovuorenkilpi (Bergenia crassifolia), jonka lehdet puikeita, suippo- tai pyöreähkötyvisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - varjoinen, hyvin läpäisevä, tuore tai kuivahko, kalkittu. Hopeahärkki, silverarv – Cerastium tomentosum Valkohärkki, silverarv – Cerastium Tomentosum-ryhmä Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Monivuotinen, mattomainen, hopeanharmaa- (hopeahärkki) tai melkein valkokarvainen (valkohärkki) ruoho; 3-15 cm; lehdet kierteisesti, hieman möyheitä, pitkulaisia, 1-3 cm; kukat 10 mm, valkoisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa; vanha koristekasvi. Samannäköisiä kasveja: nukkahärkki (Cerastium bibersteinii), jonka lehdet suurempia, 2-5 cm, kotoisin Krimiltä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Huopakaunokki, strävklint – Centaurea dealbata Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, pysty ruoho; 40-50 cm; lehdet parijakoisia – ehyitä, päältä harvakarvaisia, vihreitä, alta tiheäkarvaisia, harmaita; mykeröt 34 cm, kukat torvimaisia, vaaleanpunaisia tai (’Steenbergii’) punaisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen vuoristojen metsänrajaniityillä Kaukasuksella ja Pohjois-Turkissa.

Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore mutta hyvin läpäisevä, runsasravinteinen. Hovijasmike, kungsschersmin – Philadelphus pubescens Hortensiakasvit – Hydrangeaceae Pysty pensas; 3-4.5 m; edellisen kesän kasvaimen kuori vaaleanharmaa, ei irtoava; lehdet 512 cm, soikeita – leveänpuikeita; kukinto 5-9-kukkainen; kukat heikosti tuoksuvia; verhiö vihreä, karvainen. Kukinta VI. Alkuperäinen KaakkoisYhdysvaltojen sisäosissa (Tennessee, Alabama, Missisippi, Arkansas), hiekka- ja kalkkikivikallioilla ja jokien rantatörmissä. Samannäköisiä kasveja: puistojasmike (Philadelphus lewisii var. gordonianus), jonka verhiö kalju, vihreä, ja pihajasmike (Philadelphus coronarius), jonka edellisen vuoden kasvaimen kuori ruskea, levyinä irtoava, verhiö kalpeanvihreä – melkein valkoinen, kalju. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Idänkurjenpolvi, praktnäva – Geranium himalayense Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae Monivuotinen, pitkäjuurakkoinen, mattomaisia kasvustoja muodostava ruoho; 25-35 cm; lehdet jopa 15 cm leveitä, 5-7-jakoisia, liuskat kolmiomaisia, isoja tylppähampaisia; kukat 30-60 mm leveitä (kurjenpolvisuvun suurimpia), syvänsinisiä. Kukinta VII. Alkuperäinen Pamirilla ja Himalajalla Koillis-Afganistanista Keski-Nepaliin harvapuustoisissa vuoristometsissä, pensaikoissa sekä -niityillä. Tuotu Eurooppaan v. 1928; Suomeen vasta viime vuosisadan lopulla. Useita lajikkeita. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, ravinteikas. Idänsinililja, rysk blåstjärna – Scilla siberica Hyasinttikasvit – Hyacinthaceae Monivuotinen kevätruoho; 15-25 cm; sipuli tummansinipunainen; lehdet tyviruusukkeena, pitkiä, 1015 mm leveitä; kukinto 2-5kukkainen terttu; kukat nuokkuvia, 2-3 cm leveitä, sinisiä, joskus valkoisia; hedelmä pallomainen kota. Kukinta IV-V. Harvojen metsien ja pensaikkojen sekä louhikoiden kasvi, joka alkuperäisenä kasvaa Etelä-Venäjältä Kaukasian ja Turkin kautta Syyriaan ulottuvalla alueella. Viljelty 1600-luvulta lähtien koristekasvina koko Keski- ja Länsi-Euroopassa, jonne monin paikoin kotiutunut; Suomessa kasvatettu jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, meilläkin usein puutarhakarkulainen. Idänsinililja menestyy puiden ja pensaiden latvusten alla, perennaistutuksissa sekä sellaisilla nurmikoilla, jotka leikataan vasta idänsinililjan lehtien kuihduttua; lisääntyy sekä siemenistä että sivusipuleista. Sinililjan suvusta on viljelyssä useita muita lajeja, jotka eivät kuulune suomalaisiin perinnekasveihin.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Idänunikko, orientvallmo – Papaver orientale Unikkokasvit – Papaveraceae Kukinnan jälkeen lakastuva, monivuotinen, karheakarvainen ruoho; 60 cm; maarönsyt pitkiä; lehdet pariliuskaisia; kukka nuppuna nuokkuva, yksittäin, oranssinpunainen, tav. puolikerrannainen (= lajike ’Olympia’), 8-10 cm leveä. Kukinta VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäisenä kivisillä rinteillä ja kuivilla niityillä Kaukasuksella, Pohjois-Iranissa ja KoillisTurkissa. Eurooppaan koristekasviksi 1700-luvun alussa, Suomeen 1800-luvulla, oli heti hyvin suosittu, mutta nykyään harvinainen, koska sen ovat syrjäyttäneet muut, myöhemmin löydetyt isokukkaiset unikot (mm. Papaver pseudo-orientale). Samannäköisiä kasveja: kaukasianunikko (Papaver bracteatum), jolla pysty nuppu ja terälehden tyvessä tumma, leveyttään pitempi laikku, ja isoidänunikko (Papaver pseudoorientale), jolla pysty nuppu ja terälehden tumma laikku pituuttaan leveämpi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, läpäisevä, runsasravinteinen, kalkittu. Idänruusujuuri, smalbladig rosenrot – Rhodiola kirilowii Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen, pysty, kalju, vihreä, mehilehtinen ruoho; 15-40 cm; lehdet kierteisesti, ruodittomia, kapeita, tasasoukkia, ehyt- tai hammaslaitaisia; kukinto puolipallomainen, kukat ruskeanpunaisia tai kellanvihreitä. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Keski-Aasian ja Pohjois-Kiinan vuoristoissa. Samannäköinen kasvi: pohjanruusujuuri (Rhodiola rosea), joka on siniharmaa ja leveälehtinen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore mutta läpäisevä, ravinteikas.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Iisoppi, isop – Hyssopus officinalis Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, tyvestä puutunut, voimakastuoksuinen ruoho; 25-40 cm; lehdet ruodittomia, 2-4 cm, tasasoukkia; kukinto tähkämäinen, toispuolinen; kukat 7-12 mm, tummansinisiä, harvoin vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukinta VIII-IX. Alkuperäinen Etelä-Euroopassa ja Lähi-Idässä kuivilla rinteillä ja kallionraoissa. Raamatussa mm. Johanneksen evankeliumissa mainitaan, että Jeesukselle hänen ristillä ollessaan tarjottiin hapanviiniä sienessä, joka oli iisoppikorren päässä. Kyseessä ei ollut tämä iisoppi vaan joku muu kasvi, sillä tätä ei kasva Palestiinassa. Iisoppi on hyvin vanha rohdoskasvi, joka tuli Pohjoismaihin tuli luostarilaitoksen myötä. Kukissa on vahva tuoksu ja niitä laitettiin ennen vanhaan virsikirjan väliin kirkkoon mentäessä. Sanotaan, että se piti hereillä pitkän saarnan aikana mutta kirkko oli kyllä melko haiseva paikka, sillä 1700-luvun alkupuolella vielä ruumiita haudattiin kirkon lattian alle. Keski-Euroopassa iisopin kukkivia oksia (herba hyssopi) on käytetty kansanlääkinnässä keuhkoputkentulehdukseen sekä ihosairauksien ja haavojen hoitoon. Lisää ruokahalua ja hikoilua, laukaisee kouristuksia ja lisää vähän virtsan eritystä. Nykyohjeet: ruokahalun parantamiseen, keuhkoputken tulehdukseen ja ilmavaivoihin sekä kurlausvedeksi. Mausteena mm. kylmiin juomiin (jäätee) ja likööreihin (lienee mukana monissa reseptiltään ”salaisissa” yrttilikööreissä) sekä hajusteena kölninvedessä ja itämaistyyppisissä hajuvesissä.. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, hyvin läpäisevä, keskiravinteinen. Ojakurjenpolvi, kärrnäva – Geranium palustre Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae Monivuotinen, lyhytjuurakkoinen ruoho; 30-50 cm; varsi ja lehtiruodit hapsikarvaisia, karvat pitkiä, alaspäisiä; lehdet 5-kulmaisia, sormijakoisia, leveäliuskaisia, tylppähampaisia. Kukat pareittain, 25-30 mm leveitä, punertavan sinipunaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Euroopan keski- ja itäosissa, Pohjois-Turkissa ja Kaukasuksella rehevillä rantaniityillä, ojissa ja rantapensaikoissa; Suomessa etelä- ja kaakkoisosassa maata harvinaisehko, joskus myös tulokas satamissa, koristekasvi ja viljelykarkulainen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, ravinteikas, pysyvästi tuore – kostea mutta läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Ikikuuruoho, (vild) månviol – Lunaria rediviva Ristikukkaiskasvit - Brassicaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 40-80 cm; lehdet herttamaisia, hammaslaitaisia; kukinto terttu; kukat 1-2 cm leveitä, vaalean sinipunaisia; hedelmä 3-4 cm pitkä, 1-2 cm leveä litteä litu, jonka vaalea läpikuultava väliseinä säilyy pitkään. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen Euroopan keski- ja eteläosien vuoristometsissä ja pensaikoissa sekä Siperian länsiosissa; Keski- ja Länsi-Euroopassa hyvin suosittu koristekasvi, Suomessa harvinainen, ehkä heikosti talvehtiva. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, ravinteikas, tuore mutta läpäisevä. Illakko, aftonviol, hesperis – Hesperis matronalis Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Kaksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen, karheakarvainen ruoho; 40-80 cm; lehdet puikeita – suikeita, suippoja, harvahampaisia; kukinto terttu; kukat 30-40 mm leveitä, tuoksuvia, sinipunaisia – valkoisia. Kukinta VI-VIII. Lienee alkuperäinen vain EteläRanskan ja Pohjois-Italian vuoristojokien ja -purojen varsilla sekä -niityillä, mutta kotiutuneena viljelykarkulaisena lähes koko Euroopassa sekä Siperiassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Viljelty tuoksukasvina Keski-Euroopassa 1600-luvulta lähtien, Suomeenkin tuotiin jo varhain, sillä Tillandz mainitsee sen luettelossaan Turun seudun kasveista v. 1683. Nykyään Etelä-Suomessa monin paikoin kotiutuneena pihoilla ja puutarhoissa sekä niitten liepeillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore - kuivahko, runsasravinteinen. Jos kukinnot leikataan ennen litujen valmistumista, kukinta voi toistua syksyllä. Koska lyhytikäinen, ainakin muutamien varsien olisi annettava kypsyttää siemenensä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Iltahelokki, nattljus – Oenothera biennis Horsmakasvit – Onagraceae Kaksivuotinen ruoho; 40-60 cm; varsilehdet kierteisesti, puikeita – suikeita, laita harvaan pienihampainen; kukinto pitkä, tiheä terttu, kukat keltaisia, 1-2 cm leveitä, avautuvat illalla. Kukinta VIIIX. Euroopassa syntynyt PohjoisAmerikasta tänne tuoduista helokeista, laajalti kotiutunut, Suomessa satunnaisena puutarhoissa ja niiden liepeillä, tienvarsilla, kaatopaikoilla ja pihoilla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, ravinteikas. Imeläkirsikka, sötkörsbär, fågelbär – Prunus avium Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesaton, oraton puu; 5-8 m; haarat yläviistoja – siirottavia; lehtiruoti kärkiosasta 2nystyinen; lehti 8-15 cm, vastapuikean pitkulainen, nyhälaitainen, päältä himmeä; kukinto 26-kukkainen; kukat 2-3 cm leveitä, valkoisia; hedelmä n. 1 cm, tummanpunainen, makea tai hapan, syötävä. Kukinta V. Alkuperäinen tuoreissa, runsasravinteisissa lehti- ja sekametsissä Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Kaukasiassa; hyvin pitkään viljelty ja monin paikoin kotiutunut, Suomessa harvoin viljelykarkulainen. Samannäköinen kasvi: hapankirsikka (Prunus cerassus), jonka oksat ovat siirottavia – riippuvia, lehtiruodin kärki usein nystytön, lehti päältä kiiltävä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojainen, runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Isohelmililja, bredbladig pärlhyacint – Muscari latifolium Hyasinttikasvit - Hyacinthaceae Monivuotinen kevätruoho; 20-30 cm; lehtiä tav. 1, joka 5-20 cm pitkä,1-3 cm leveä; kukinto 5-6 cm pitkä, tiheä terttu; kukat nuokkuvia, pallomaisia, tumman violetinsinisiä – melkein mustia. Kukinta V-VI.. - MYRKYLLINEN Alkuperäinen Luoteis-Turkissa harvapuustoisissa mäntymetsissä vuoristojen keskirinteillä. Kasvatuspaikka aurinkoinen, ravinteikas, keväällä tuore, kestää kesällä kuivuutta mutta ei vaadi sitä.

Isohirvenjuuri, ålandsrot – Inula helenium Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruho; 80-150 cm; lehdet isoja, herttamaisia – soikeita; kukinto huiskilomainen mykeröstö; mykeröt 6-8 cm levetä, keltaisia. Kukinta VIII-IX. Alkuperäinen ilmeisesti Kaakkois-Euroopasta Keski-Aasiaan. Ikivanha hyötykasvi, jota nykyään kotiutuneena lähes koko Euroopassa sekä monin paikoin Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Alun perin ilmeisesti rohdos, josta Lönnrot 1860 kirjoittaa: ”Juurta käytetään vatsan ja rinnan lääkkeeksi, erottaa lökää sulkutaudeissa ja korjaa vaimollisten puutetta. Siitä keitetyllä liemellä voidellaan lapsia ryydelmissä ja ihottumissa. Myös käärmeenpistoon kiitetään sitä hyväksi ihrassa keitettynä. Sääsket pakenevat sen savusta. Muutamat sekoittavat lehtejä tupakkaan ja sanovat terveelliseksi polttaa”. Nykyinen rohdoskäyttö: hengitystieinfektiot, yskä ja ruokahaluttomuus. Keittiökasvina on käytetty hirvenjuuren porkkanamaista juurakkoa, jossa on jopa 45 % painosta inuliini-nimistä sokeria (samaa kuin maaartisokassa). Alun perin viljely levisi luostarilaitoksen myötä, mutta Ruotsi-Suomessa viljelyä yritettiin myös edistää 1700-luvun hyödyn aikakaudella. Sitä on monin paikoin nimitetty Oolannin juureksi, mutta nimi ei tule Ahvenanmaasta vaan hirvenjuuren vanhasta nimestä alant, joka ruotsin kielessä on vääntynyt muotoon ålandsrot. Ei sovi ravinnoksi, koska juuren sisältämä antibioottisesti vaikuttava alantolatoni aiheuttaa suurina annoksina myrkytyksen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore, syvämultainen; tulee esiin keväällä hyvin myöhään.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Isokevättähti, stor vårstjärna – Scilla luciliae Kirjokevättähti, vårstjärna – Scilla forbesii Sinikevättähti, liten vårstjärna – Scilla sardensis Hyasinttikasvit - Hyacinthaceae Monivuotisia kevätruohoja; 15-20 cm; sipuli pieni, ruskea; lehtiä tav. 2; kukinto 1-5-kukkainen; kukat sinisiä, kehälehdet tyvestään lyhyeksi torveksi yhtyneitä. Alkuperäisiä Turkissa kivisillä niityillä ja avoimissa kalliokoissa. Kukinta IV. Isokevättähti: kukinto 1-3-kukkainen; kukan keskusta laitaosia vaaleampi – melkein valkoinen. Monimuotoinen, harvoin täysin valkokukkainen. Suomessa pitkään viljelty ja moniin eteläisen Suomen puutahoihin kotiutunut viljelykarkulaisena. Kirjokevättähti: kukinto 4-12-kukkainen; kukan keskusta laitaosia vaaleampi – valkoinen Sinikevättähti: kukinto 4-12-kukkainen; kukan keskusta samanvärinen kuin laitaosat Samannäköinen kasvi: idänsinililja (Scilla siberica), jonka kukan kehälehdet ovat tyvestä täysin tai lähes erillään. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteikas, hyvin läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Isokonnantatar, stor ormrot – Bistorta officinalis Monivuotinen, pitkäjuurakkoinen, pysty ruoho; 20-80 cm; lehdet puikeita, 2-15 cm; kukinto paksu, vaaleanpunainen, tähkämäinen, 2-7 cm; kukat pieniä. Kukinta VI-VIII. Alkuperäinen vuoristoniityillä ja rannoilla Länsi-Euroopasta Japaniin: rohdoskasvi, konka juurakosta ripulilääkettä ja kurlausvettä ientulehdukseen yms.; vihanneskasvi, jonka lehdistä muhennosta; koristekasvi. Etelä- ja Keski-Suomessa muutamin paikoin kotiutunut tulokas ja viljelyjäänne. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kostea, ravinteikas. Isomaksaruoho, kärleksört, käringkål – Sedum telephium Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, mehilehtinen, ruoho; varsi haaraton, kalju; lehdet ruodittomia, leveän puikeita, 2-8 cm; kukinto runsaskukkainen, tiheä. Kukinta VII-IX. Alkuperäinen kallioilla yms. kuivilla paikoilla Euraasian lauhkeissa osissa; monimuotoinen, Suomessa kolme rotua (alalajia): lännenisomaksaruoho (ssp. maximum), jonka lehdet kierteisesti, tylppähampaisia, kukat vihertävän tai kellertävän valkoisia, harvoin punaisia, alkuperäinen Länsi-Suomessa vajaisomaksaruoho (ssp. ruprechtii), joka lehdet vastakkain, hammas- tai lähes ehytlaitaisia, kukat valkoisia tai kellertäviä, alkuperäinen Etelä- ja Kaakkois-Suomessa punaisomaksaruoho (ssp. telephium), jonka lehdet kierteisesti, säännöttömästi hammaslaitaisia, kukat tav. punaisia tai sinipunaisia, Suomessa paikoin kotiutunut tulokas. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Isorikko, pyramidbräcka – Saxifraga hostii Rikkokasvit – Saxifragaceae Monivuotinen ruoho; 25-30 cm; tyviruusukkeen lehdet 3-10 cm pitkiä, suikeita, laita valkohampainen; kukkavarren lehdet lyhyitä; kukinto kerrannaisterttu; kukat 1-2 cm, valkoisia, usein punapilkkuisia. VIVII. Alkuperäinen Alpeilla kuivahkoilla niityillä ja kallionkoloissa; suosittu koristekasvi, jota lienee Suomessakin kasvatettu jo paljon ennen II maailmansotaa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, läpäisevä. Isoritarinkannus, stor riddarsporre – Delphinium elatum Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 50-150 cm; lehdet isoja, herttatyvisiä, 3-5-jakoisia; kukinto terttumainen, haarova tai haaraton; kukat 1-3 cm leveitä, vastakohtaisia, sinisiä, kannuksellisia. Kukinta VII-VIII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäisenä rehevillä niittyillä ja avoimissa metsissä Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Siperiassa; ilmeisesti tullut viljelyyn Siperiasta Pietarin kautta 1600-luvulla. Suomessakin Tillandsin jo 1600-luvun lopulla, nykyään yleinen koristekasvi, jota myös viljelyjäänteenä tai – karkulaisena asumusten läheisyydessä lähes koko maassa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore – kostea.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Isotähtiputki, stjärnfloka – Astrantia major Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae Monivuotinen ruoho; 50-70 cm; aluslehdet 3-5-jakoisia, liuskat soikeita – vastapuikeita, liuska- tai hammaslaitaisia; kukinto isojen terälehtimäisten, punertavien – valkoisten suojuslehtien ympäröimä sarja. Kukinta VIII. Alkuperäinen rehevissä vuoristopensaikoissa ja -niityillä, ranta- ja rinnemetsissä Alpeilla, Pyreneillä ja Luoteis-Espanjassa; koristekasvina pitkään viljelty ja monin paikoin kotiutunut; Suomessa lienee vanha mutta melko vähän viljelty, Etelä-Suomessa paikoin viljelykarkulainen. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – aurinkoinen, runsasravinteinen, pysyvästi tuore; helposti siemenistä leviävää. Jaloakileija, pastellakleija – Aquilegia Cultorum-risteymä Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotisia ruohoja; 70-80 cm; lehdet toistamiseen kolmisormisia, lehdykät 3-5 cm, puikeita; kukat 5-7 cm leveitä, valkoisia, keltaisia, oransseja, punaisia, violetteja tai sinisiä, usein kaksivärisiä; terälehdet hyvin pitkäkannuksisia. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN. Jaloakileijat ovat tulosta pitkälti yli 100 vuotta sitten aloitetusta risteytysjalostuksesta, johon on käytetty lehtoakileijan ohella mm. pohjoisamerikkalaisia, keltakukkaista kulta-akileijaa (Aquilegia chrysantha) ja sini-, sinipuna- ja valkokukkaista Coloradon osavaltion kansalliskukkaa A. caeruleaa; mm. lapinakileja (Aquilegia ’Olympia’) on eräs näistä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore mutta läpäisevä, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Jaloangervo, astilbe – Astilbe Arendsii-risteymä Rikkokasvit – Saxifragaceae Monivuotinen ruoho; 40-80 (-100) cm; lehdet kerrannaisia, lehdykät hammaslaitaisia; kukinto tiheä, kartiomainen kerrannaisterttu; kukat pieniä, punaisia - vaaleanpunaisia – valkoisia. Kukinta VII-VIII. Jaloangervot ovat useitten itäaasialaisten lajien välisiä risteymiä, joita Euroopassa on tuotettu jo vuodesta 1909 lähtien. Lajikkeita on suomalaisissakin taimitarhoissa lisäyksessä kolmisenkymmentä. Samannäköisiä kasveja: töyhtöangervo (Aruncus dioicus), josta erona jaloangervon pienempi koko. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, kosteutta hyvin pidättävä, runsasravinteinen, hapahko, ei siedä kuivumista eikä kalkkia. Jalokallioinen, praktbinka – Erigeron speciosus Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, pysty, ruoho; 60-100 cm; varsi lehdekäs; lehdet 4-6 cm, soikeita, ehytlaitaisia; kukinto terttumainen mykeröstö; mykeröt 56 cm leveitä, laitakukat kielimäisiä, tav. violetinsinisiä, kehräkukat keltaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäisenä Kaskadien itäpuolella Brittiläisestä Kolumbiasta Oregoniin kallioisissa ja kivikkoisissa, harvapuustoisissa metsissä. Suosittu puutarhakasvi, valittu lukuisia väriltään erilaisia lajikkeita (sinipunaisia, vaaleanpunaisia, punaisia, valkoisia), joista osa on risteymiä parin läheisen lajin kanssa. Samannäköisiä kasveja: asterit, joista usein vaikea erottaa. Astereilla on kielimäisiä laitakukkia tav. vain yksi kiehkura, kallioisilla on monta kiehkuraa, astereitten laitakukat ovat tav. leveämpiä kuin kallioisten. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, ravinteinen, hiekkapitoinen, vettä hyvin läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Jalokiurunkannus, sibirisk nunneört – Corydalis nobilis Emäkkikasvit – Fumariaceae Monivuotinen, aikaisin kuihtuva, monivuotinen kevätruoho; 40-60 cm; lehdet sinivihreitä, toistamiseen parilehdykkäisiä; kukinto tiheä, runsaskukkainen terttu, kukat keltaisen ja valkoisen kirjavia. Kukinta V. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen puronvarsipensaikoissa KeskiAasiassa Altain ja Tarbagatain vuoristoissa; tuotu Ruotsiin Linnélle 1760-luvulla, oli meilläkin toissa vuosisadan herraskartanopuistojen koristekasvi, nykyään monin paikoin Etelä- ja Länsi-Suomessa puutarhakarkulainen pihoilla ja puistoissa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, tuore, ravinteikas. Jalopioni, kiinanpioni, luktpion – Paeonia lactiflora Jalopioni, ädelpion - Paeonia Lactiflora-risteymä Pionikasvit – Paeoniaceae Monivuotinen ruoho; 60-100 cm; lehdet monilehdykkäisiä, lehdykät karhealaitaisia. Kukat 10-20 cm leveitä, yksinkertaisia, puolikerrannaisia tai kerrannaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia tai punaisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäisenä aroilla ja metsäaroilla Venäjän Kaukoidässä, Sisä-Mongoliassa, Mantšuriassa ja Pohjois-Kiinassa. Viljelty Kiinassa noin 2500 vuotta sekä lääke- ja koristekasvina että rikkauden ja kunnian vertauskuvana. Eurooppaan 1784, tuli hyvin pian suosituksi. Runsaasti sekä uusia että vanhoja lajikkeita. Samannäköisiä kasveja: tarhapioni (Paeonia x festiva), joka kukkii aikaisemmin ja jolla lehdykän laita sileä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojainen, tuore, hiekkapitoinen, läpäisevä, runsasravinteinen. Syvään istutus haittaa kukintaa, kärkisilmun päälle enintään 1 cm multaa

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Jalopähkämö, praktbetonika - Stachys macrantha Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen ruoho; 20-40 cm; tyvilehdet 3-12 cm, soikeita, hammaslaitaisia; kukinto tähkämäinen, tiheä; kukat 30 mm, sinipunaisia, harvoin valkoisia, vaaleanpunaisia tai kirjavia. Kukinta VII. Alkuperäinen vuoristoniityillä ja pensaikoissa Koillis-Turkissa, Luoteis-Iranissa ja Kaukasuksella. Suosittu vanha koristekasvi, joka Suomessakin oli välillä "unohduksissa". Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen. Japanintatar, parkslide – Fallopia japonica (Polygonum cuspidatum) Tatarkasvit – Polygonaceae Monivuotinen, pysty, pitkäjuurakkoinen ruoho; 1-2 m; lehdet kierteisesti, leveänpuikeita, suippokärkisiä, pyöreähkö- tai Kuvassa todennäköisesti suomentatar. typäkkätyvisiä, 7-15 cm; kukinnot lehtihangoissa, haarovia, harsuja, kukat valkeita. Kukinta IX-X. Alkuperäinen vuoristoniityillä Japanissa, Koreassa, Taiwanilla ja Kiinassa; suosittu ja verraten vanha koristekasvi, Suomessa joskus viljelyjäänne. Samannäköisiä kasveja: neidontatar (Fallopia japonica var. compacta), joka on matalampi, 0.50.8 m, lehdet melkein pyöreitä, 4-7 cm, ja kukat punertavia sekä jättitatar (Fallopia sachalinensis), joka isompi, 2-3 m, lehdet 20-30(-40) cm, herttatyvisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore – kostea, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Juhannusruusu, midsommarros – Rosa pimpinellifolia L. ’Plena’ Runsaasti juurivesoja muodostava; 0.4-1.8 m; pysty- ja siirottavahaarainen; piikit tiheässä, erikokoisia, suoria – hieman käyriä; lehdet 7-, 9- tai 11-lehdykkäisiä, lehdykät 0.5-1.5 cm, pyöreähköjä – leveänsoikeita, sinertävänvihreitä, kaljua, tav. kertaalleen sahalaitaisia; kukat yksittäin, 5 cm leveitä, löyhästi kerrannaisia, valkoisia; kiulukat 1-1.5 cm, pallomaisia, mustia – ruskeanmustia, tav. kaljuja. Kukinta VI.

Ilmeisesti Venäjältä peräisin oleva vanha pimpinellaruusulajike, jota Suomessa viljelty jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Jouluruusut, julrosor – Helleborus Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotisia ruohoja; 25-60 cm; lehdet sormiosaisia, lehdykät usein liuskaisia ja hammaslaitaisia; kukat yksittäin tai muutaman kukan kukintona, isoja. Kukinta IV-V. – MYRKYLLISIÄ. Jouluruusuja on jo pitkään viljelty Suomessa, mutta niiden talvenkestävyys on heikko. Nykyisin kaupan olevista useimmat ovat risteytyksin jalostettuja lajikkeita. Kasvatuspaikka: varjoinen, ravinteinen, pysyvästi tuore mutta läpäisevä; lehti- tai havukate syksyllä suositeltava. Tarhajouluruusu, hybridjulros – Helleborus Orientalis-ryhmä (kuva oikealla) Tyvi lehdekäs; kukat nuokkuvia, litteähköjä – kuppimaisia, 5-7 cm leveitä, punaisia – valkoisia – kellertäviä – vihertäviä. Monimuotoinen ryhmä; Helleborus orientalis kotoisin Turkista.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

(Vuori)jumaltenkukka, tolvgudablomma – Dodecatheon meadia Esikkokasvit – Primulaceae Monivuotinen ruoho; 20-30 cm; lehdet tyviruusukkeena, 7-20 cm, soikeita, ehyt- tai heikosti hammaslaitaisia. Kukintoperä pitkä, lehdetön vana; kukat vaalean punaisia – purppuranpunaisia, kehälehdet taakäänteisiä. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen itäisessä Pohjois-Amerikassa (Pennsylvania – Manitoba – Texas – Georgia) preerialla ja kosteissa kalliopainanteissa; pitkään viljelty koristekasvi mutta Suomessa harvinainen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteikas, hyvin läpäisevä, keväällä kostea, kesällä kuiva. Jättitatar, jätteslide – Fallopia sachalinensis (Polygonum sachalinense) Tatarkasvit - Polygonaceae Monivuotinen, pysty, pitkäjuurakkoinen ruoho; 2-3 m; lehdet kierteisesti, pitkulaisen puikeita, herttatyvisiä, 20-30(-40) cm; kukinnot lehtihangoissa, haarovia, kukat vihertäviä. Kukinta:IX-X. Alkuperäinen varjoisissa jokivarsissa, rotkolaaksoissa ja kosteissa metsäaukoissa Sahalinilla, Hokkaidolla, Honshulla ja Etelä-Kurileilla; koristekasvi; Suomessa joskus myös viljelyjäänne ja –karkulainen. Samannäköien kasvi: japanintatar (Fallopia japonica), joka on pienempi, 1-2 m, lehdet 7-15 cm, typäkkätyvisiä. Kasvatuspaikka; puolivarjoinen – aurinkoinen, kostea – tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kalliokielo, gemtrans – Polygonum odoratum Kielokasvit – Covallariaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho; 20-40 cm; varsi särmikäs, uurteinen; lehdet varren kärkipuoliskossa, kierteisesti, soikeita, 3-12 cm; kukat yksittäin lehtihangoissa, harvoin pareittain, tuoksuvia, vihertävänvalkoisia 1225 mm; hedelmä kellanpunainen marja. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN – Rauhoitettu Oulun ja Lapin lääneissä. Alkuperäinen Euroopassa, Kaukasuksella, Pohjois-Iranissa, Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Japanissa; Suomessa pohjois- ja keskiosissa maata lehtokallioilla, kalliopengermillä, harjuilla, puronvarsilehdoissa ja lettokorvissa. Samannäköisiä kasveja: lehtokielo (Polygonatum multiflorum), jonka varsi liereä, uurteeton ja kukat 2-5 yhdessä, sekä tarhakalliokielo (P. x hybridum), joka on lehtokielon ja kalliokielon risteymä ja joka on niitä molempia kookkaampi ja jonka varren alaosa on liereä ja yläosa särmikäs.Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore, läpäisevä, runsasravinteinen. Kameliajasmike, kameliaschersmin – Philadelphus x virginalis Hortensiakasvit – Hydrangeaceae Pysty pensas; 2-3.5 m; edellisen kesän kasvaimen kuori ruskea, jonkin verran irtoava; lehdet 4-7 cm, puikeita; kukinto 3-7-kukkainen; kukat 3-5 cm leveitä, kerrannaisia, heikosti tuoksuvia; verhiö vihreä, karvainen. Kukinta VII. Viljelyssä 1909 syntynyt risteymä, jonka kantalajeista ei täyttä varmuutta. Samannäköisiä kasveja: kerrannaiskukkainen pihajasmikelajike, Philadelphus coronarius ’Primulaeflorus’, jonka verhiö kalpeanvihertävä –melkein valkoinen, kalju. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kanadanpiisku, kanadensiskt gullris – Solidago canadensis Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, juurakollinen, pysty ruoho; 30-150 cm; varsi tyveä lukuun ottamatta lyhyt- ja pehmeäkarvainen; lehdet tiheässä, 5 cm pitkiä, suikeita, harvaan sahalaitaisia – ehytlaitaisia, tuskin päältä karheita; kukinto kartiomainen, kaarevahaarainen; mykeröt lukuisia, pieniä, keltaisia. Kukinta VIII-X. Alkuperäinen Newfoundlandista Manitobaan, Länsi-Virginiaan ja Koloradoon ulottuvassa osassa Pohjois-Amerikkaa; kasvaa kosteissa – kuivahkoissa pensaikoissa, tienvarsilla, hakkuualueilla, joutomailla. Koristekasviksi Eurooppaan 1700-luvun alussa ja jo muutama vuosikymmen myöhemmin viljelykarkulainen. Suomesta mainitaan 1700-luvun puolivälissä, nykyään viljelyjäänne ja -karkulainen monin paikoin maan eteläosissa. Samannäköisiä kasveja: korkeapiisku (Solidago altissima), jonka varsi pitkäkarvainen, lehdet päältä selvästi karheita, ja isopiisku (Solidago gigantea ssp. serotina), jonka varsi kukintohaaroihin saakka kalju. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, kuiva – tuore, runsasravinteinen. Kanadanvuokko, ängsanemon – Anemonidium canadense Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen, pitkäjuurakkoinen ruoho; 30-70 cm; varren yläosa haarainen, aluslehtiä 2, niiden lapa munuaismainen, 3-5-jakoinen, liuskat halkoisia – hampaisia, varsilehdet ruodittomia; kukat yksittäin haarojen päässä, 2-3 cm leveitä, valkoisia. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen kosteissa pensaikoissa, niityillä ja soraisilla rannoilla Itä-Kanadassa ja KoillisYhdysvalloissa; koristekasvina Suomessa harvinainen, muutamia viljelyjäänne ja karkulaisesiintymiä. Samannäköisiä kasveja: valkovuokko (Anemone nemorosa) ja keltavuokko (A. ranunculoides), joiden varsi haaraton ja varsilehdet ruodillisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, ravinteikas.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Karhunlaukka, ramslök – Allium ursinum Laukkakasvit – Alliaceae Monivuotinen ruoho; 15-30 cm; tyvi 2- tai 3-lehtinen, lehdet suikeita, 1020cm; kukinto tiheä latvasarja, kukat valkoisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Länsi-, Keski- ja EteläEuroopan lehtometsissä, Suomessa vain Ahvenanmaalla muinaistulokkaana. Vanha hyötykasvi, jota ilmeisesti viljeltykin vihanneskasvina Keski- ja LänsiEuroopassa. Sen uskottiin torjuvan myyriä ja pitävän humalistoon istutettuna rikkakasvit sieltä loitolla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, tuore, runsasravinteinen. Karjalanruusu, finnros – Rosa acicularis Ruusukasvit – Rosaceae Runsaasti juurivesoja muodostava; 0.5-1.5 m; piikit tiheässä, suoria, neulamaisia; kukkiva haara joskus harvapiikkinen; lehdykät 1.5-5 cm, leveänsoikeita – pitkulaisia, sahalaitaisia, päältä vaaleanvihreitä, alta harmahtavanvihreitä; kukkaperä nystykarvainen; kukat yksittäin, 4-5 cm leveitä, ruusunpunaisia; kiulukat pitkänomaisia, kaljuja. Kukinta VI. Suomessa itäinen, kalkinsuosija (ei -vaatija) pensas, jonka alue ulottuu Ruotsin Skellefteåsta yli koko Pohjois-Euraasian Pohjois-Amerikan itäosiin. Kanadassa Albertan provinssin kansalliskukka. Puutarhakasvina vaatimaton, kuivillakin paikoilla auringossa tai puolivarjossa menestyvä, kukkii ruusuista ensimmäisenä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Karpaattienkello, karpaterklocka – Campanula carpatica Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen ruoho; 15-25 cm; tyvilehdet leveänpuikeita, herttatyvisiä, hammaslaitaisia; kukat yksittäin, pystyjä, 2-3 cm leveitä, sinisiä tai valkoisia. Kukinta VII-IX. Alkuperäinen kallioitten raoissa ja kivikoissa Karpaateilla; suosittu koristekasvi, jota Suomessakin on kasvatettu ainakin 100 vuotta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, runsasravinteinen, läpäisevä, kalkittu; kuihtuneitten kukkien poisto edistää kukinnan jatkumista; leviää verraten helposti siemenistä. Kartioakankaali, blåsuga – Ajuga pyramidalis Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen tanakkavartinen, ruusuketyvinen, karvainen ruoho; 10-25 cm; lehdet vastapuikeita – soikeita; kukinto tiheä, kukkien tukilehdet kukkia pitempiä, ylimmät sinipunaisia, kukat 10-20 mm, vastakohtaisia, vaaleansinisiä. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Länsi-, Keski- ja EteläEuroopassa kuivahkoissa – tuoreissa metsänreunoissa, nummimaisilla niityillä; Suomessa muinaistulokas metsäaukoissa ja polunvarsissa, kallioniityillä ja ahoilla maan

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Karhunjuuri (karhunkumina), björnrot – Meum athamanticum Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae Monivuotinen, voimakkaasti anikselta tuoksuva ruoho; 30-50 cm; varsi tav. lehdetön, tyvilehdet pehmeitä, 2-3 kertaa parilehdykkäisiä, lehdykät hyvin kapea liuskaisia; kukinto kerrannaissarja, kukat valkoisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Länsi- ja KeskiEuroopan vuoristoniityillä; käytetään vihanneksena ja mausteena keitoissa ja muhennoksissa sekä sian- ja lampaanlihan mausteena (hierotaan tuoreena lihan pintaan ennen kypsennystä); homeopatiassa lääkekasvi. Kasvatuspaikka aurinkoinen, ravinteikas, tuore. Kaukasianmaksaruoho, kaukasiskt fetblad - Sedum spurium Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, mehilehtinen ruoho; 7-15 cm; lehdet vinoneliömäisiä – leveän soikeita, ripsilaitaisia, tylppähampaisia; kukinto harsu, sarjamainen; kukat punaisia, harvoin valkoisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen kallioitten ja sorakenttien kasvi Kaukasiassa, viljelty pitkään koristekasvina Euroopassa, jonne hyvin laajalti kotiutunut; myös eteläisimmässä Suomessa monin paikoin asumusten liepeillä viljelyjäänne ja -karkulainen. Useita kukan- tai lehtienväriltä poikkeavia lajikkeita. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kattomehitähti, taklök – Sempervivum tectorum Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, mehilehtinen ruoho; 20-30 cm; tyvilehtiruusuke puolipallomainen, 2-6 cm paksu; terälehdet siirottavia, ehytlaitaisia, punertavia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen kalliokasvi Länsi-, Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa; istutettiin EteläEuroopassa katoille suojaamaan rajuilmoilta ja salamoilta, Pohjoismaihin tapa levisi keskiajalla; myös rohdos hammassärkyyn, mehiläisen pistoihin ja palovammoihin; Suomessa vanha koristekasvi. Samannäköisiä kasveja: seittimehitähti (Sempervivum aracnoideum), jonka lehdet valkokarvaisia ja mehiparta (Jovibarba globifera), jonka ruusukelehdet ovat nystykarvaisia ja terälehdet pystyjä, ripsilaitaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, läpäisevä, niukka- tai keskiravinteinen. Kaunokainen, bellis, tusensköna – Bellis perennis Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruoho; lehdet maanmyötäisenä ruusukkeena, vastapuikeita; kukinto tav. yksittäinen, 10-20 cm pitkän vanan latvassa oleva 2-3 cm leveä mykerö, laitakukat kielimäisiä, valkoisia – vaaleanpunaisia – punaisia. Alkuperäinen niityillä Länsi- ja Keski-Euroopassa; vanha lääkekasvi, lehtiä on käytetty haavoihin, lehti- ja kukkauutetta yskään ja tulehduksiin; pitkään viljelty koristekasvi, joka kotiutunut laajalti alkuperäalueensa ulkopuolelle, myös paikoin Suomen eteläosiin nurmikoille, tienvarsiin yms. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore mutta läpäisevä, keskiravinteinen; lyhytikäinen mutta uudistuu siemenistä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kaukasianpitkäpalko, fagertrav – Arabis caucasica Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Monivuotinen, karheakarvainen, harmaa ruoho; varsi 10-30 cm; tyviruusukelehdet ruodillisia, hammaslaitaisia, varsilehdet ruodittomia; kukinto lyhyt terttu; kukat 20 mm leveitä, kerrannaisia. Kukinta VI. Etelä-Euroopasta Iraniin ulottuvalla alkuperäalueellaan kaukasianpitkäpalko kasvaa kallioilla ja kuivilla, niukkakasvisilla niityillä. Se on ollut jo pitkään suosittu kivikkokasvina, ja nykyään sitä on viljelystä karanneena ja täysin kotiutuneena monin paikoin Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Kuvassa on suosittu kerrannaiskukkainen lajike ’Plena’, tarhapitkäpalko. Kaukasiantädyke, murveronika – Veronica filiformis Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae Monivuotinen, rento, nivelistään juurtuva ruoho; lehdet pieniä, munuaismaisia, sahalaitaisia; kukkaperät 3-4 cm; kukat 10-15 mm leveitä, sinisiä; tav. marto. Kukinta VI-VIII. Alkuperäinen Turkin ja Kaukasuksen vuoristorinteillä; tuotu Eurooppaan 1800-luvun lopulla koristekasviksi, nykyään monin paikoin rikkakasvina puutarha- ja puistonurmikoissa; Suomessa 1950-luvulta lähtien taimistoissa, puutarhoissa ja nurmikoilla rikkakasvina, harvoin koristekasvina. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, keskiravinteinen, tuore; maanpeitekasvi, mutta ei estä rikkakasvien kasvua.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keisarinpikarililja, kejsarkrona – Fritillaria imperialis Liljakasvit - Liliaceae Monivuotinen ruoho; sipuli keltainen, pahanhajuinen; 50-100 cm; varsi lehdekäs; kukinto 8-20-kukkainen sarja, jonka yläpuolella lehtikiehkura; kukat 3-5 cm, nuokkuvia, kellomaisia, punaisia, punakeltaisia tai keltaisia. Kukinta V. Keisarinpikarililja, jota usein nimitetään keisarinkruunuksi, on kotoisin Turkista Kashmiriin ulottuvalta alueelta ja kasvaa siellä kivikkoisilla rinteillä, pensaikoissa ja pellonpientareilla. Se tuotiin jo 1500-luvulla Konstantinopolista Wieniin ja sieltä levitettiin Hollantiin ja Englantiin. Suomessakin viljelty hyvin pitkään. Keisarinpikarililja vaatii lämpimän, hyvin ravinteisen ja kalkitunkasvualustan. Sen nuput ovat hallanarkoja ja saattavat paleltua jo ennen maan pinnalle tuloa. Lisääntyy sivusipuleista. Pahanhajuisen sipulin sanotaan torjuvan myyriä, mutta tästä ei ole mitään todistettua tietoa. Liljakukot syövät lehtiin reikiä jo varhain keväällä, ja ne pitäisi poimia pois päivittäin. Kellopeippi, drakmynta – Physostegia virginiana Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 40-90 cm; maarönsyt pitkiä; lehdet vastakkain, 4-10 cm, suikeita, sahalaitaisia; kukinto haarainen tai haaraton latvatähkä; kukat 2-3 cm, punaisia tai valkoisia. Kukinta VIII-IX. Alkuperäinen itäisessä Pohjois-Amerikassa Quebecistä ja Minnesotasta Pohjois-Carolinaan jokivarsilla ja kosteissa pensaikoissa, usein myös joutomailla. Monimuotoinen. Kasvupaikka: aurinkoinen, tuore tai kostea, ravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keltakurjenmiekka, svärdslilja - Iris pseudacorus Kurjenmiekkakasvit - Iridaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho; 60-120 cm; lehdet 50-90 cm, 2-4 cm leveitä; kukat yksittäin - kolmittain, 7-10 cm leveitä, keltaisia. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN; tuore kasvi voi ärsyttää ihoa ja limakalvoja sekä aiheuttaa syötynä pahoinvointia, jopa sydämen rytmihäiriöitä.. Alkuperäinen koko Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta sekä Kaukasiassa, EtuAasiassa ja Pohjois-Afrikassa; Suomessa yleinen maan eteläpuoliskossa, keskiosissa vähäisempi ja puuttuu Lapista. Kasvaa järvien lieju- ja mutaliejurannoilla sekä vetisissä ja märissä tervaleppäkorvissa. Suosittu koristekasvi, usein siirretty luonnosta pihapiiriin. Vanha rohdoskasvi, josta Lönnrot (1860) kirjoittaa: ”Juuri tuoreena karvas, tympeä ja ulostava vähemminki nautittuna …. Kuivana kadottaa enimmän voimansa, ja muuttuu hajahtavaksi. Hyödyttävä vilustus-yskässä, vesitaudisssa. - Juuresta keittämällä vihtrillin seassa saadaan kirjoitusmustetta, kukista viin-etikan kanssa keltaväriä, joka kumilla sekoitettuna kelpaa riittaustöihin.” Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, märkä - tuore, runsasravinteinen. Keltamaksaruoho, gul fetknopp – Sedum acre Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, löyhästi mätästävä ruoho; 5-15 cm; lehdet pieniä, liereitä, kellanvihreitä tai punertavia; kukinto 3-6-kukkainen viuhko; kukat 6-8 mm, kirkkaankeltaisia. Kukinta VI-VII. MYRKYLLINEN. Alkuperäinen kuivilla, ohutmultaisilla kallioilla, hietikoilla, soraisilla merenrannoilla, vanhoilla kiviaidoilla Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikassa ja Länsi-Aasiassa; Suomessa alkuperäinen etelä- ja keskiosissa, myös koristekasvi ja viljelyjäänne ja –karkulainen; Lönnrot (1860) kertoo käytöstä:” kasvi (tuoreena) ulostuttaa, oksetuttaa, vesityttää, avullinen keripukissa ja us. vilutaudissa, kun joko kasvista puserrettua mehua t. keitettä nautitaan. Lehdet murskattuina ja mätähaavoille pantuina puhdistavat ne ja edistyttävät parannusta. Myös virmataudissa on kasvi avullinen ollut.” Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keltasauramo, färgkulla - Anthemis tinctoria Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, lyhytikäinen, pysty ruoho; 20-50 cm; lehdet 2 kertaa pariliuskaisia; mykeröt 2-4 cm leveitä, keltaisia. Kukinta VI-IX. Eurooppalais-länsiaasialainen kasvi, joka Suomessa tulokas. Yleistyi heinänviljelyn myötä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, mutta harvinaistui toisen maailmansodan jälkeen. Värikasvi, josta Lönnrot 1860 sanoo: ”Antaa alunaveteen kastetulle villaiselle kauniin keltaisen karvan. Siperiassa otetaan sahvianin keltaamiseksi leiviskä keltasauramon kukkia ja 3 naulaa alunaa 50:lle nahkalle.” (Sahviaani vuohennahasta valmistettu sumakilla parkittu kallis korunahka, jonka jäljitelmiä tehtiin lampaanvuodasta; Lönnrotin aikana leiviskä = 8,5 kiloa). Siemenistä saatavaa öljyä käytetty Keski-Euroopassa korvasärkyyn. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, keskiravinteinen, tuore mutta läpäisevä; koska lyhytikäinen, on hyvä muutamien mykeröiden antaa siementää, jotta säilyisi. Keltanarsissi, påsklilja - Narcissus pseudonarcissus Valkonarsissi, pingstlilja, narciss - Narcissus poëticus Amarylliskasvit - Amaryllidaceae Monivuotisia kevätruohoja; sipuli vaaleanruskea, lehdet tyviruusukkeena, pitkiä, 2-3 cm leveitä; kukat yksittäin 30-50 cm pitkän vanan kärjessä, 4-6 cm leveitä; hedelmä kota. Kukinta V-VI. Valkonarsissin kukassa on 6 puhtaanvalkoista kehälehtiliuskaa ja niiden keskellä lyhyt keltainen, punareunainen torvimainen lisäkehä, keltanarsissin kukassa on 6 keltaista kehälehtiliuskaa ja niiden keskellä pitkä, keltainen torvimainen lisäkehä. – MYRKYLLISIÄ. Valkonarsissi Keski-Euroopan eteläosien ja Välimeren maitten pohjoisosien vuoristoniittyjen kasvi, keltanarsissi Länsi-Euroopan lehtometsien laji. Narsissit ovat pitkään olleet suosittuja koristekasveja, keltanarsissi myös rohdoskasvi, jota yhä käytetään homeopaattisena valmisteena. Suvussa lienee n. 60 lajia, joista sekä risteytysten että valinnan kautta kehitetty kymmenittäin lajikkeita. Suomessa valko- ja keltanarsisseja viljelty jo 1600-luvulla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen; kuivina keväinä kasteltava; kuihtuneet kukat hedelmän alkuineen poistetaan, lehtien annetaan lakastua; lisääntyvät sivusipuleista ja tiheät kasvustot on hyvä jakaa muutaman vuoden välein.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keltapeippi, gulplister – Lamium galeobdolon Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, pintarönsyllinen ruoho; 20-40 cm; varsi 4-särmäinen; lehdet vastakkain, leveänpuikeita, hammaslaitaisia, ainakin rönsyissä vaalealaikkuisia; kukinto lehdekäs, tähkämäinen, kukat keltaisia15-25 mm. Kukinta V-VI. Alkuperäinen varjoisissa lehtometsissä ja -korvissa Länsi- ja Keski-Euroopasta, Venäjälle, Espanjaan, Pohjois-Turkkiin ja Kaukasiaan; Suomessa vanha puutarhakasvi, jonka lähimmät luontaiset esiintymät Virossa ja Karjalan Kannaksella. Kasvatuspaikka: varjoinen – puolivarjoinen, pysyvästi tuore, runsasravinteinen. Keltapäivänlilja, gul daglilja - Hemerocallis lilio-asphodelus Päivänliljakasvit - Hemerocallidaceae Monivuotinen ruoho; juuren kärjet usein paksuntuneita juurimukuloita; 70-100 cm; lehdet 50-70 cm, 1-1.4 cm leveitä; kukinto 8-12-kukkainen terttu; kukat 7-8 cm leveitä, keltaisia, tuoksuvia, torvi noin neljännes kukan pituudesta, liuskat leveitä. Kukinta VI. Alkuperäinen tuoreilla niityillä Venäjän Kaukoidässä sekä Koillis-Kiinassa. Tuotu Eurooppaan 1700-luvulla, Suomeen 1700-luvun lopulla. Kiinassa ruokana keitettyjä kukkia ja lehtiä. Samannäköisiä kasveja: syyspäivänlilja (Hemerocallis citrina), joka kukkii heinä-elokuussa ja jonka kukan torvi on n. kolmannes kukan pituudesta ja liuskat kapeita. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, pysyvästi tuore, runsasravinteinen, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keltareunapikarililja, gulkantad klocklilja – Fritillaria michailovskyi Liljakasvit – Liliaceae Monivuotinen sipulikasvi; 10-20 cm; lehdet 5-6 cm, suikeita; kukat yksittäin – nelittäin, leveän kellomaisia, 20 mm pitkiä, päältä punaruskehtavia, reuna leveälti kirkkaan keltainen. Kukinta VII. Alkuperäinen Luoteis-Turkissa. Keltavuokko, gulsippa – Anemone ranunculoides Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen kevätruoho, 10-30 cm; juurakko pitkä, vaakasuora; aluslehtiä 1, pitkäruotinen, 2-5sorminen; kukallisella varrella 3 lyhytruotista, liuskaista lehteä; kukkia 1 tai 2, keltaisia, 15-30 mm leveitä. Muurahaiset levittävät siemeniä. Kukinta IV-VI. – MYRKYLLINEN. Savipohjaisten, rehevien lehtojen, lehtoniittyjen, puron- ja ojanvarsien kevätkasvi Pohjois-Euroopan eteläosista ja KeskiEuroopasta Vähään Aasiaan ja Kaukasiaan ulottuvalla alueella; Suomessa vain eteläosassa maata. Myös koristekasvi, mainitaan Turun seudulta puutarhakasvina 1780-luvulla. Käytetty kansanlääkinnässä ulkoisesti kääreenä reumaan ja nivelsärkyyn vaikka voi aiheuttaa ihovaurioita. Samannäköisiä kasveja: valkovuokko (Anemone nemorosa), jonka varsilehdet 3-osaisia ja lyhytruotisia (10-20 mm). Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen; ei siedä harausta eikä muokkausta, leviää myös juurakostaan.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kesäkullero, kinesisk smörboll – Trollius chinensis Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 50-60 cm; lehdet 5-osaisia, lehdykät isohampaisia; kukka jopa 5 cm leveä, keltainen, uloimmat kukkalehdet leveitä, sivulle siirottavia, sisemmät niitä kapeampia, alle1.5 cm pitkiä. Kukinta VI-VII. MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Pohjois-Kiinassa märillä niityillä ja jokivarsilla; suosittu koristekasvi, jota myös käytetty tarhakulleroiden jalostuksessa. Samannäköisiä kasveja: aasiankullero (Trollius asiaticus), jonka sisemmät kukkalehdet ovat 2.5 cm pitkiä, ja tarhakullerot, joiden kukat ovat palleromaisia ja jotka ovat niittykulleron (T. europaeus), kesäkulleron ja aasiankulleron välisiä risteymiä. Kesälumipisara, sommarsnöklocka – Leucojum aestivum Narsissikasvit – Amaryllidaceae Monivuotinen sipulikasvi; 25-35 cm; lehdet 25-35 x 1.5 cm; kukinto 3-5kukkainen; kukat nuokkuvia, valkoisia, liuskat vihreäkärkisiä. Kukinta VII. Alkuperäinen Länsi-, Keski- ja EteläEuroopassa sekä Lounais-Aasiassa märillä rehevillä niityillä ja rehevissä tulvametsissä; myös

koristekasvi. Samannäköisiä kasveja: Lumikellot (Galanthus) ja kevätlumipisara (L. vernum), joilla kukat pareittain tai yksittäin. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteikas, pysyvästi tuore – kostea.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kesäpikkusydän, fänrikshjärta – Dicentra formosa Emäkkikasvit – Fumariaceae Monivuotinen, kalju ruoho; 30-40 cm; lehdet tyviruusukkeena, kerrannaisia, usein ainakin alta sinertäviä; kukinto pitkäperäinen, 515-kukkainen terttu; kukat 1-2 cm, litteitä, sydämenmuotoisia, punaisia, harvoin valkoisia. Kukinta VI-IX. Alkuperäisenä varjoisissa punapuu-, mammuttipetäjä- ja muissa havupuumetsissä läntisessä Pohjois-Amerikassa Brittiläisestä Kolumbiasta Kaliforniaan. Samannäköisiä kasveja: kevätpikkusydän (Dicentra eximia), joka kaikin puolin suurempi ja jolla ulompien kukkalehtien ylöspäin taipunut kärki yli 5 mm pitkä, kesäpikkusydämellä se on alle 5 mm. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, pysyvästi tuore mutta läpäisevä, runsasravinteinen. Ketoneilikka, ängsnejlika, backnejlika – Dianthus deltoides Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Monivuotinen, löyhästi mätästävä, tav. sinivihreä ruoho; 10-30 cm; lehdet kapean suikeita, 1-2 cm; kukat yksittäin tai vähäkukkaisina viuhkoina, 10-12 mm leveitä, purppuranpunaisia, harvoin vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Euroopassa lukuun ottamatta eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia sekä Siperian ja Venäjän Kaukoidän eteläosissa kedoilla, kuivilla niityillä ja aroilla. Etelä- ja Keski-Suomessa kedoilla, kivisillä mäenrinteillä, kuivilla rinneniityillä, pientareilla ja tienvarsilla kasvava muinaistulokas, joka harvinaistunut laiduntamisen siirryttyä kylvönurmille; myös koristekasvi, joka leviää hyvin helposti siemenistä. Kasvupaikka: aurinkoinen, kuiva – tuore, hyvin läpäisevä, runsasravinteinen, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keto-orvokki, styvmorsviol – Viola tricolor Orvokkikasvit – Violaceae Yksi- tai kaksivuotinen, pysty tai koheneva ruoho; 8-20 cm; varsi tav. haarova; lehdet suikeita, korvakkeet isoja, epämukaisesti pariliuskaisia; kukat tav. monivärisiä – sinipunaisia – keltaisia, 1-2.5 cm. Kukinta V-IX. Alkuperäinen lähes koko Euroopassa kallioilla ja kalliokedoilla, kuivilla rinneniityillä, pientareilla ja pelloilla; EteläSuomessa alkuperäinen, Keski- ja Pohjois-Suomessa tulokas. Samannäköinen kasvi: pelto-orvokki (Viola arvensis), joka yksivuotinen, kukka 1-1.5 cm, tav. Valkoinen Ketunleipä, käenkaali, harsyra – Oxalis acetosella Käenkaalikasvit – Oxalidaceae Monivuotinen ruoho; 5-10 cm; Lehdet ruusukkeena, talvehtivia, 3sormisia, ohuita, lehdykät 1-2 cm. Kukat yksittäin, 20-25 mm leveitä, valkoisia, sinipunasuonisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Euroopan ja PohjoisAmerikan itäpuoliskon lauhkeitten ja viileitten osien rehevissä metsissä; Suomessa yleinen varjoisissa, tuoreissa kuusikoissa, lehtomaisissa metsissä ja lehdoissa Lappi lukuun ottamatta; joskus myös koristekasvi. Kasvatuspaikka: varjoisa, ravinteikas, tuore.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kevätesikko, gullviva – Primula veris Esikkokasvit – Primulaceae Monivuotinen ruoho; 10-40 cm; lehdet tyviruusukkeena, puikeita, tav. tylppä- tai herttatyvisiä, kurttupintaisia; varsi lehdetön vana; kukinto sarja; kukat 8-15(-25) mm leveitä, tav. kirkkaankeltaisia. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN. Eurooppalais-länsiaasialainen kasvi, jonka alue ulottuu eteläisimpään Suomeen. Meillä alkuperäisenä lehtoniityillä ja lehdoissa; myös vanhastaan suosittu koristekasvi ja viljelykarkulainen asumusten liepeillä. Käytetty yskässä limaa irrottavana ja hien ja virtsan eritystä lisäävänä rohdoksena. Lönnrot (1860): ”Kukat viinaan rohdoksi hyviä. Myös kiitetään niistä sokurin ja sitruunan kanssa vedessä käyttämällä viiniä saatavan, juuri parantaa juomisen maulleen, lehdet kelpaavat keväällä salaatiksi”. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore - kostea, runsasravinteinen, kalkittu. Kevätkello, snöklocka, klosterlilja – Leucojum vernum Amarylliskasvit – Amaryllidaceae Monivuotinen ruoho; 15-20 cm; sipuli 2,5 cm, vaaleakuorinen; lehdet tasasoukkia, 2 cm leveitä; kukat yksittäin tai pareittain, kellomaisia, valkoisia, kaikki liuskat vihreäkärkisiä. Kukinta V. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen varjoisissa, runsasravinteisissa, kosteahkoissa rinne- ja rantametsissä ja pensaikoissa eteläisessä KeskiEuroopassa Belgiasta ja Pyreneiltä Puolaan ja Länsi-Balkanille. Viljelty pitkään koristekasvina ja Euroopassa laajalti viljelyjäänteenä ja kotiutuneena; Suomessa ainakin 1700-luvulla. Samannäköinen kasvi: lumikello (Galanthus nivalis), jolla vain sisemmät kukan liuskat vihreäkärkisiä. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kevätvuohenjuuri, gemsrot – Doronicum orientale Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruoho; 30-50 cm; tyvilehdet soikeita – puikeita, ruodillisia, melkein tai aivan ehytlaitaisia; ruodittomia varsilehtiä 1 tai 2; mykerö yksittäinen, 2.5-5 cm leveä, keltainen. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN. Kotoisin Kaakkois-Euroopan ja lounaisimman Aasian vuoristoalueitten kesäkuivista metsistä ja pensaikoista. Suomessa 1800-luvun lopulta saakka suosittu koristekasvi, jonka ovat taimimyymälöissä syrjäyttäneet muut runsaampi- ja suurempimykeröiset vuohenjuurilajit ja -lajikkeet. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, läpäisevä, keskiravinteinen, kalkittu. Kevätkaihonkukka, ormöga – Omphalodes verna Lemmikkikasvit – Boraginaceae Monivuotinen, pintarönsyllinen ruoho; 10-20 cm; lehdet kierteisesti, puikeita, suippokärkisiä; kukat 8-10 mm, ratasmaisia, sinisiä, harvoin (’Alba’) valkoisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Etelä-Alppien, Pohjois-Apenniinien ja Romanian keskiosien tuoreissa – kosteissa lehtipuuvaltaisissa metsissä; pitkään viljelty koristekasvi ja kotiutunut monin osiin Keski- ja Länsi-Eurooppaa. myös Suomessa vanha koristekasvi ja joskus puutarhakarkulainen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kevätkurjenmiekka, våriris – Iris reticulata Kurjenmiekkakasvit – Iridaceae Monivuotinen ruoho; 10-15 cm; sipuli 2-3 cm, kellertäväkuorinen; lehdet kukinta-aikana tuskin kukkia ylemmäksi ulottuvia; kukat yksittäin, sinisiä – tummansinisiä - keltaisia. Kukinta V. Alkuperäinen kivikoissa ja kuivissa pensaikoissa Turkissa, Iranissa, Transkaukasuksella ja Irakissa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, hyvin läpäisevä, keskiravinteinen. Kielo, konvalje, liljekonval – Convallaria majalis Kielokasvit – Convallariaceae Monivuotinen, vaakajuurakkoinen, 2-lehtinen ruoho; 15-25 cm; lehdet soikeita – suikeita, 10-20 cm; kukinto toispuoleinen terttu, kukat tuoksuvia, nuokkuvia, pullean kellomaisia, valkoisia; hedelmä kellanpunainen marja. Kukinta V-VI. – HYVIN MYRKYLLINEN – SUOMEN KANSALLISKUKKA. Alkuperäinen Euraasian ja Pohjois-Amerikan lauhkeissa osissa; Suomessa koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta lehdoissa, lehtoniityillä, lettokorvissa, tuoreissa kangasmetsissä ja pientareilla, myös yleinen koristekasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, tuore – kostea, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kirjopikarililja, kungsängslilja – Fritillaria meleagris Liljakasvit – Liliacea Kirjopikarililja, kungsängslilja – Fritillaria meleagris Liljakasvit – Liliaceae Monivuotinen kevätruoho; sipuli vaalea; 15-30 cm; varsi 4- tai 5lehtinen; lehdet tasasoukkia, 6 mm leveitä; kukka 4-5 cm pitkä, yksittäinen, nuokkuva, vaaleanruskean ja punaruskean kirja, harvoin valkoinen. Kukinta VVI. – MYRKYLLINEN.

Alkuperäinen runsasravinteisilla, kausikosteilla niityillä tulvan tai korkean pohjaveden vaikutuspiirissä Etelä-Englannista ja Keski-Ranskasta Pohjois-Jugoslaviaan, Etelä-Venäjälle ja Puolaan. Pitkään suosittu koristekasvi, esim. Tanskassa kartanopuistoissa jo 1600-luvulla; kotiutuneena Skandinavian eteläosissa ja Suomessakin Ahvenanmaalla, jossa rauhoitettu. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, pysyvästi tuore, runsasravinteinen, savinen; lisääntyy helposti siemenistä.e Monivuotinen kevätruoho; sipuli vaalea; 15-30 cm; varsi 4- tai 5-lehtinen; lehdet tasasoukkia, 6 mm leveitä; kukka 4-5 cm pitkä, yksittäinen, nuokkuva, vaaleanruskean ja punaruskean kirja, harvoin valkoinen. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen runsasravinteisilla, kausikosteilla niityillä tulvan tai korkean pohjaveden vaikutuspiirissä Etelä-Englannista ja Keski-Ranskasta Pohjois-Jugoslaviaan, Etelä-Venäjälle ja Puolaan. Pitkään suosittu koristekasvi, esim. Tanskassa kartanopuistoissa jo 1600-luvulla; kotiutuneena Skandinavian eteläosissa ja Suomessakin Ahvenanmaalla, jossa rauhoitettu. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, pysyvästi tuore, runsasravinteinen, savinen; lisääntyy helposti siemenistä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kissankello, liten blåklocka – Campanula rotundifolia Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen, pysty tai koheneva ruoho; 20-40 cm; lehdet munuaismaisia – herttamaisen puikeita, hammaslaitaisia; kukinto 3-15-kukkainen; kukat kellomaisia, tav. nuokkuvia, sinisiä. Kukinta VIVIII. Alkuperäinen kallioilla, kuivilla niityillä ja tunturikankailla lauhkeissa, viileissä ja paikoin jopa kylmissä osissa Euraasiaan ja Pohjois-Amerikkaa; koko Suomessa yleinen kuivilla niityillä, pientareilla, kallioilla, harjuilla ja tienvarsilla sekä tuntureilla myös puronvarsilla ja tunturikankailla. Monimuotoinen; Suomessakin ainakin 5 rotua. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, keskiravinteinen, kuivahko – tuore. Kirjoapteekkarinruusu, polkagrisros – Rosa ’Rosa Mundi’ Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesoja muodostava, pysty; 0.50.8 m; lehdet 3-7-lehdykkäisiä, lehdykät leveänsoikeita, tummanvihreitä, laita toissahainen; kukkaperät nystykarvaisia; kukat 68 cm leveitä, punaisen ja valkoisenkirjavia. Hyvin vanha Gallica-ryhmän lajike, mainittu kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1583.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kevätsahrami, vårkrokus – Crocus vernus Kurjenmiekkakasvit - Iridaceae Monivuotinen kevätruoho; 10-15 cm; mukula vaaleanruskea; lehtiä 24, tyviruusukkeena, kapeita; kukkia 1 tai 2, jotka sinivioletteja – valkoisia. Kukinta IV-V. Alkuperäinen Keski- ja EteläEuroopan vuoristoissa niityillä, pensaikossa ja valoisissa metsissä; pitkään viljelty koristekasvina, Suomessa ainakin 1800-luvulla;

useita lajikkeita. Keltakukkaisia sahrameja ovat mm. rikkisahrami (Crocus angustifolius x flavus = C. x stellaris), tarhasahrami (C. biflorus x chrysanthus = C. x hybridus) ja kultasahrami (C. chrysanthus). Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, läpäisevä, ravinteikas. Kirjonivelvirna, rosenkronill – Coronilla varia Hernekasvit – Fabaceae Monivuotinen, rentovartinen, kalju ruoho; 40-100cm; haarat pystyjä; lehdet 5-10-parisia, lehdykät 10-20 mm, soikeita; kukinto 5-20kukkainen, pallomainen sarja; kukat 10-15 mm, sinisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen kirjavia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen kuivilla, aukkoisilla niityillä Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Itä-Euroopan eteläosissa. Suomessa sekä koristekasvi että satunnainen kaatopaikoilla ja myllypihoilla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarhaukonhattu, trädgårdsstormhatt – Aconitum x stoerkianum (A. x ”bicolor”) Kirjoukonhattu, brokig stormhatt – Aconitum x stoerkianum ’Bicolor’ Leinikkikasvit - Ranunculaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 80-150 cm; varsi lehdekäs; lehdet kolmisormisia, lehdykät kapeahkoja, 2- tai 3-jakoisia, hammaslaitaisia; kukinto haarova terttu, ranka kalju; kukat 4-5 cm, sinisiä (tarhaukonhattu) tai sinisen ja valkoisen kirjavia (kirjoukonhattu), vastakohtaisia, ylin kukkalehti kypärämäinen, leveyttään alle 2 kertaa korkeampi. Kukinta VIIIX. - MYRKYLLINEN. Vanha koristekasvi, joka on mahdollisesti kahden Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoissa kasvavan ukonhattulajin (Aconitum napellus ja A. variegatum) risteymä. Suomessa kasvatettu jo 1800-luvulla.Samannäköisiä kasveja: aitoukonhattu (Aconitum napellus ssp. lusitanicum), jonka kukinto haaraton tai alaosasta haarova ja kukintoranka karvainen, ja lehtoukonhattu (A. lycoctonum ssp. septentrionale), jonka kypärämäinen ylin kukkalehti on 3 kertaa leveyttään korkeampi. Kasvupaikka: puolivarjoinen, tuore, ravinteikas Kirjolupiini, regnbågslupin – Lupinus x regalis Komealupiini, blomsterlupin – Lupinus polyphyllus Hernekasvit – Fabaceae Monivuotinen ruoho; 60-100 cm; lehdet sormilehdykkäisiä, lehdykät kapeita, päältä kaljuja; kukinto pitkä, terttumainen, kukat punaisia, sinisiä, valkoisia, kirjavia. VI-VIII. – MYRKYLLINEN. Komealupiini alkuperäinen märillä ja kosteilla niityillä Kalifornian, Oregonin, Washingtonin ja Brittiläisen Kolumbian länsiosissa, koristekasviksi Eurooppaan v. 1826, Suomessa viljelty yli sata vuotta ja nykyään monin paikoin Etelä- ja Keski-Suomessa viljelykarkulaisena kotiutunut. Kirjolupiini on komeanlupiinin ja kalifornialaisen pensaslupiinin (L. arboreus) välinen risteymä. Sekä komealupiinista että varsinkin kirjolupiinista on runsaasti kukiltaan eri värisiä lajikkeita.Samannäköinen kasvi: alaskanlupiini (Lupinus nootkatensis), jonka lehdykät ovat päältä karvaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, hyvin läpäisevä, niukka- tai keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Komeaonnenpensas, hybridforsythia - Forsythia x intermedia Öljypuukasvit - Oleaceae Pystyhkö pensas, 1-2.5 m; haaran nivelien ydin täyteinen, nivelvälien ydin onteloinen. Lehdet vastakkain, lapa ehyt, soikea, ehyt- tai hammaslaitainen; kukinta lehtien puhjetessa; teriö 2(-4) cm, keltainen, 4-liuskainen. Kahden kiinalaisen lajin (Forsythia suspensa ja F. viridissima) Euroopassa 1800-luvulla syntynyt risteymä, josta on viljelyssä useita sekä ulkomuodoltaan että kukkien kooltaan ja värisävyltään erottuvia lajikkeita. Kuvassa oleva lienee 'Densiflora'-lajiketta. - Onnenpensaiden jalostuksessa on käytetty myös syysmyrkkyliljan (Colchicum autumnale) siemenistä saatavaa kolkisiini-nimistä hyvin myrkyllistä ainetta, jolla voidaan moninkertaistaa kromosomistoa. Näin saatuja lajikkeita ei liene Suomessa viljelyssä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, kohtuullisen tuore, runsasravinteinen; voi paleltua kovina pakkastalvina. Ei vaadi leikkausta, mutta vanhimpia oksia voi poistaa maaliskuussa ja laittaa maljakkoon, jolloin ne huoneenlämmössä puhkeavat nopeasti kukkaan. Koristeraparperi, flikrabarber – Rheum palmatum Tatarkasvit – Polygonaceae Monivuotinen, vankkajuurakkoinen ruoho; 200250 cm; tyvilehdet 30-70 cm leveitä, leveän herttamaisia, liuska- ja hammaslaitaisia; kukinto pitkä, pystyhaarainen kerrannaisterttu; kukat pieniä, valkoisia (nimirotu var. palmatum) tai punaisia (punakoristeraparperi, var. tanguticum). Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen pensaikoissa, kivikoissa ja jokivarsilla Kiinassa; koristeraparperi Yunnanin, Länsi-Sechuanin, Itä-Xizangin ja Gansun maakunnissa, punakoristeraparperi Gansun ja Pohjois-Xizangin maakunnissa. Eräs kaikkein käytetyimmistä kiinalaisen lääketieteen rohdoskasveista (mm.ulostuslääke); koristekasvina Suomessakin pitkään viljelty mutta ei kovin yleinen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore; lehdet säilyvät lakastumatta syksyyn, jos kukintovarsi katkaistaan ennen siementen kypsymistä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kotkansiipi, strutbräken – Matteuccia struthiopteris Kiviyrttikasvit – Woodsiaceae Monivuotinen saniainen; maavarsi lyhyt, pysty; itiöpesäkkeettömät lehdet 30-120 cm, pystyjä, vihreitä, kertaalleen parilehdykkäisiä; itiölehdet VII-VIII, kovia, paksuja, tummanruskeita. Alkuperäinen saniaislehtojen, puronvarsien ja lehtokorpien kasvi Euroopassa, Länsi-Aasiassa, Kiinassa, Japanissa ja PohjoisAmerikan itäosissa; koristekasvi. Kasvatuspaikka: varjoinen, tuore, keski- tai runsasravinteinen. Kriikunapuu, krikon – Prunus domestica ssp. insititia Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesallinen, orainen puu tai pensas; 2-4 m; lehdet 4-8 cm, soikeita, hammaslaitaisia; kukinta lehtien puhjetessa; kukat valkoisia, 2 cm leveitä; hedelmä 2 cm, tav. tummansininen,hapan luumarja, luu (=siemen) pyöreähkö, tylppäsärmäinen,ei irtoa helposti hedelmämallosta. Kukinta V. Vanha risteymäsyntyinen viljelykasvi, jota Suomessakin on kasvatettu vuosisatoja. Samannäköisiä kasveja: luumupuu (Prunus domestica ssp.domestica), josta erona oraisuus ja hedelmä, jonka luu ei irtoa helposti hedelmämallosta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, lämmin, lämmin, tuore, hyvin runsasravinteinen, kalkittu (pH 6.5); leviää helposti juurivesoista,säilyy hylätyillä asuinsijoilla pitkään viljelyjäänteenä

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kesäkullero, kinesisk smörboll – Trollius chinensis Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 50-60 cm; lehdet 5-osaisia, lehdykät isohampaisia; kukka jopa 5 cm leveä, keltainen, uloimmat kukkalehdet leveitä, sivulle siirottavia, sisemmät niitä kapeampia, alle1.5 cm pitkiä. Kukinta VI-VII. MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Pohjois-Kiinassa märillä niityillä ja jokivarsilla; suosittu koristekasvi, jota myös käytetty tarhakulleroiden jalostuksessa. Samannäköisiä kasveja: aasiankullero (Trollius asiaticus), jonka sisemmät kukkalehdet ovat 2.5 cm pitkiä, ja tarhakullerot, joiden kukat ovat palleromaisia ja jotka ovat niittykulleron (T. europaeus), kesäkulleron ja aasiankulleron välisiä risteymiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kostea, runsasravinteinen. (Niitty)kullero, bullerblomster, smörboll – Trollius europaeus Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 30-60 cm; lehdet 5-jakoisia tai –osaisia, liuskat 3-6-halkoisia - hampaisia; kukat 1-3 yhdessä, litteähkön palleromaisia, 2-5 cm leveitä, keltaisia, uloimmat kukkalehdet leveitä, kuperia, sisemmät kapeita; kukinta V-VI. Alkuperäinen lehtojen, lehtokorpien, rantapensaikkojen ja niittyjen kasvi Euroopan pohjois-, länsi ja keskiosissa sekä Alpeilla, Pyreneillä, Apenniineilla, Karpaateilla ja Pohjois-Balkanin vuoristoissa; Suomessa pohjoisessa yleisempi ja runsaampi kuin etelässä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen; Etelä-Suomessa usein viljelyssä lyhytikäinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kultahelokki, gullnattljus – Oenothera fruticosa ssp. glauca Horsmakasvi – Onagraceae Monivuotinen, koheneva tai pysty, monivartinen ruoho; 10-30 cm; lehdet soikeita - suikeita, ehyt- tai hammaslaitaisia; kukat 3-5 cm leveitä, keltaisia, sulkeutuvat illalla. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Yhdysvaltojen itäosissa (New York – Missouri – Florida) niityillä, metsänreunoissa, marskimailla sekä hylätyillä pelloilla. Lähilajien siemenistä saadaan helokkiöljyä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen, hiekkapitoinen. Kultapallo, gullboll – Rudbeckia laciniata 'Goldball' Asterikasvit - Asteraceae Monivuotinen, pysty ruoho; 100-200 cm; varsi haarova, lehdekäs; lehdet liuskaisia; kukinto pitkäperäinen 4-6 cm leveä mykerö; sekä laita- että kehräkukat kielimäisiä, keltaisia. Kukinta VII-IX. Kantalaji, jolla mykerön laitakukat kielimäisiä, keltaisia ja kehräkukat torvimaisia, ruskeita kosteilla ja tuoreilla jokivarsi- ja laaksonpohjaniityillä PohjoisAmerikassa Quebecistä Montanaan, Arizonaan, Texasiin ja Floridaan. Suomessa koristekasvina 1800luvun loppupuolelta lähtien; muutamin paikoin viljelykarkulaisena pihojen liepeillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojainen, tuore, kosteutta hyvin pidättävä, runsasravinteinen; vaatii tukemisen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kultatyräkki, gulltörel – Euphorbia polychroma Tyräkkikasvit – Euphorbiaceae Monivuotinen, karvainen ruoho; 3040 cm; lehdet 4-5 cm pitkiä, sinivihreitä (syksyllä usein punaisia), suikeita: kukinto useiden kukkamaisten osakukintojen muodostama kerrannaissarja, kukinnon tukilehdet varsilehtien kokoisia, keltaisia; kukat pieniä. Kukinta V. Alkuperäisenä kalkkikallioilla, pensaikoissa ja harvoissa metsissä Etelä-Saksasta Ukrainaan, Bulgariaan ja Kreikkaan. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, läpäisevä, runsasravinteinen, kalkki- ja hiekkapitoinen Kuolanpioni, sibirisk pion – Paeonia anomala Pionikasvit – Paeoniaceae Monivuotinen ruoho; 50-100 cm; lehdet pitkäruotisia, toistamiseen 3-sormisia – 3-osaisia; kukat 8-12 cm leveitä, ruusunpunaisia, verhiön liuskat suippokärkisiä. Kukinta VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen kivikkoisissa rinnepensaikoissa, harvapuustoisissa kuivissa metsissä ja aroilla Kuolan niemimaalta Siperiaan ja Turkestaniin. Venäjällä käytetään juurta yleisesti kansanlääkinnässä ripulin, verenvuodon, heinänuhan, yskän, reumatismin, kihdin, verenpaineen, unettomuuden, epilepsian, ihotuberkuloosin, märkäisen korvasäryn, sierettymien ja kohtusyövän hoitoon. Itä- ja Pohjois-Suomessa verraten yleinen vanha koristekasvi – ilmeisesti tuotu Venäjältä. Samannäköisiä kasveja: kartanopioni (Paeonia x hybrida), jonka verhiön liuskat pyöreäkärkisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore mutta läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kurjenkello, stor blåklocka – Campanula persicifolia Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen ruoho; 40-100 cm; lehdet kapean vastapuikeita – tasasoukkia; kukinto 2-10kukkainen terttu; kukat leveän kellomaisia, 30-50 mm pitkiä. Kukinta VII. Alkuperäinen Belgiasta ja Hollannista Pohjoismaitten eteläosiin, Keski-Venäjälle ja Luoteis-Turkkiin; Suomessa maan eteläpuoliskossa tuoreissa, lehtomaisissa metsissä, kuivissa lehdoissa, metsän reunoissa ja rehevillä niityillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, läpäisevä, runsasravinteinen. Kurtturuusu, vresros – Rosa rugosa Ruusukasvit – Rosaceae Runsaasti juurivesoja muodostava pensas; 0.5-1 m; lehdykät 2-5 cm, tummanvihreitä, kiiltäviä, kurttuisia, sahalaitaisia; kukat yksittäin – kolmittain, 8-10 cm leveitä, punaisia tai valkoisia; kiulukka 2-3 cm, naurismainen, punainen. Kukinta VIIX. Alkuperäisenä merenrantaniityillä Venäjän Kaukoidässä, Koreassa, Japanissa ja Kamtshatkan niemimaalla. Viljelty Itä-Aasiassa jo yli 1000 vuotta, Eurooppaan tuotu jo 1700-luvulla, mutta yleistyi vasta 1800-luvulla; nykyään Suomessakin monin paikoin kotiutunut soraisille ja hiekkaisille merenrannoille. Paljon lajikkeita, joista monet risteymiä kuten kerrannaiskukkainen hansaruusu (Rosa ’Hansa’), joka yleistyi Suomessa vasta 1960luvulla. Kiulukat ruusunmarjakeittoon yms. Kasvatuspaikan runsas typpi altistaa härmäsienelle.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kyläkurjenpolvi, ängsnäva – Geranium pratense Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae Monivuotinen, tiheäkarvainen ruoho; 30-70 cm; varsi tylppäsärmäinen; lehdet syväliuskaisia, sormiosaisia; kukat tav. pareittain, lähekkäin, 30-40 mm leveitä, violetinsinisiä- valkoisia. Kukinta VII. Alkuperäinen runsasravinteisilla jokivarsiniityillä Länsi- ja Keski-Euroopasta yli Baltian ja Venäjän Itä-Siperiaan, Altaille ja Himalajalle. Vanha koristekasvi, joka Suomen etelä- ja keskiosissa viljelykarkulaisena ja jopa tulokkaana puistoissa, pihoilla, tienvarsilla yms. Samannäköisiä kasveja: metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), jonka varsi on liereä, lehdet matalampiliuskaisia, sormijakoisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen, kalkittu. Kääpiösorvarinpensas, dvärgbenved – Euonymus nanus var. turkestanicus Kelaskasvit – Celastraceae Monivuotinen, osin ainavihanta, rennohko pensas, tuettuna köynnös; lehdet tasasoukkia, 4-7 cm pitkiä, 510 mm leveitä, ehyt- tai hammaslaitaisia; kukat tav. yksittäin, 4 mm leveitä, punertavan ruskeita; hedelmä vaaleanpunainen, siemenet oranssinpunaisen vaipan peittämiä. Kukinta VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Länsi-Kiinassa jokilaaksojen kivisillä, puuttomilla rinteillä ja rotkolaaksojen kallioseinämillä; koristekasvina Suomessa harvinaisehko. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, keskiravinteinen, kuiva – tuore.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Kääpiökurjenmiekka, dvärgiris – Iris pumila Pikkukurjenmiekka, småiris – Iris Pumila-ryhmä Kurjenmiekkakasvit – Iridaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho; 10-30 cm; lehdet 10-15 x 11.5 cm; kukat yksittäin (kääpiökurjenmiekka) tai useita yhdessä (pikkukurjenmiekka), 5-6 cm, keltaisia, sinisiä, sinipunaisia tai kirjavia. Kukinta V-VI. Kääpiökurjenmiekka alkuperäinen Kaakkois-Euroopassa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen. Laukkaneilikka, trift – Armeria maritima Lyijykukkakasvit – Plumbaginaceae Monivuotinen, mätästävä ruoho; 15-30 cm; lehdet tiheänä tyviruusukkeena, kapeita; kukinto mykerömäinen, lehdettömän vanan latvassa; kukat vaaleanpunainen, harvoin valkoinen. Kukinta VI-VIII. Alkuperäisenä merenrannoilla, ja paikoin myös sisämaassa kallioilla ja sorakentillä Euroopassa, Pohjois-Aasiassa ja Pohjois- ja Etelä-Amerikassa; hyvin monimuotoinen; Suomessa alkuperäiset ja vakinaiset laukkaneilikat ovat rauhoitettuja; koristekasvina Suomessa jo viime vuosisadan alusta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteinen, tuore, läpäisevä; kuihtuneiden kukintojen poisto jatkaa kukinta-aikaa.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Lehtoakileija, akleja – Aquilegia vulgaris Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 30-80 cm; lehdet toistamiseen kolmisormisia, lehdykät 3-5 cm, puikeita; kukat 3-5 cm leveitä, tav. sinisiä, joskus valkoisia, vaaleanpunaisia tai tummansinisiä, terälehdet pitkäkannuksisia. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen lehtometsissä ja niityillä lähes koko Euroopassa; Suomessa vain viljelykarkulaisena tai viljelyjäänteenä pihoilla, puistoissa, puutarhoissa ja asutuksen liepeillä lehtometsissä. Hyvin pitkään viljelty koriste- ja aikaisemmin myös rohdoskasvi, jota käytettiin rokkotauteihin – siitä vanha nimi rupuliruoho. Katolisena aikana sitä pidettiin Pyhän Hengen symbolina. Se mainitaan Tillandzin vuonna 1683 julkaisemassa Turun seudun kasvien luettelossa; ilmeisesti luostarilaitoksen Suomeen tuoma. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen; ravinteinen, tuore, läpäisevä. (Lehto)imikkä, lungört – Pulmonaria obscura Lemmikkikasvit – Boraginaceae Monivuotinen, karvainen ruoho; 15-30 cm; lehdet kierteisesti, puikeita – soikeita; kukinto kiemura, kukat 15 20 mm, suppilomaisia, aluksi punaisia, myöhemmin sinisiä. Kukinta V. Alkuperäinen rehevissä lehdoissa Krimiltä, Bulgariasta, KaakkoisRanskasta ja Belgiasta EteläRuotsiin ja Etelä-Suomeen sekä Pohjois-Venäjälle ulottuvalla alueella. Suomessa kerääminen kaupan pitämistä varten sekä kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty (ei Ahvenanmaalla). Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore tai kostea, runsasravinteinen. Samannäköinen kasvi: rohtoimikkä (Pulmonaria officinalis), jonka lehdet valkolaikkuisia ja jota on käytetty keskiajalla keuhkotautiin, myöhemmin myös yskään, vatsa- ja suolistovaivoihin.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Lehtorikko, prickbräcka – Saxifraga rotundifolia Rikkokasvit – Saxifragaceae Monivuotinen, ohutjuurakkoinen ruoho; 20-30 cm; lehdet pyöreähköjä, lovityvisiä, hammaslaitaisia; kukinto terttu; kukat 1.5-2 cm leveitä, valkoisia. Kukinta VII. Alkuperäinen rehevissä vuoristometsissä ja -purojen varsilla Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Lounais-Aasiassa; koristekasvina Suomessa harvinainen. Kasvatuspaikka: varjoinen, ravinteikas, tuore mutta läpäisevä. Lehtosinilatva, blågull – Polemonium caeruleum Sinilatvakasvit – Polemoniaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 25-60 cm; lehdet parilehdykkäisiä; kukinto huiskilomainen, monikukkainen; kukat 12-15 mm leveitä, sinisiä, joskus valkoisia. Kukinta VII-VIII. Lienee alkuperäinen Pohjois- ja Keski-Euroopasta Siperian itäosiin ja Himalajalle. Suomessa alkuperäinen vain Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa lehdoissa ja rehevillä niityillä, viljelykarkulaisena pihojen ja puistojen liepeillä Etelä-Suomessa yleinen, KeskiSuomessa ja Pohjois-Suomen eteläosissa harvinaisehko. Kansanlääkinnässä käytetty mm. unettomuuteen, säikähdykseen ja epilepsiaan. Suomessa koristekasvina ainakin 1700-luvun puolivälistä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore – kostea, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Lehtotaponlehti, hasselört – Asarum europaeum Piippuruohokasvit – Aristolochiaceae Monivuotinen, tärpätinhajuinen ruoho; 10 cm; lehdet talvehtivia, vastakkain, munuaismaisia, 5-10 cm leveitä; kukat punaruskeita, ruukkumaisia, 2 cm. Kukinta V. - MYRKYLLINEN. Alkuperäinen ruohorikkaissa, tuoreissa, kosteissa, jopa tulvaisissa lehtipuu- ja lehti-havupuumetsissä koko Euroopassa lukuun ottamatta pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia; Suomessa vanha koristekasvi, myös puutarhakarkulainen, yksi esiintymä (Iitti) tulkittu alkuperäiseksi. Kasvatuspaikka: varjoinen, tuore – kostea, ravinteinen; kalkin- ja savensuosija, muurahaiset levittävät. Lehtoukonhattu, nordisk stormhat – Aconitum lycoctonum ssp. septentrionale Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 100-200 cm; varsi tahmeakarvainen; lehdet liuskaisia; kukinto tiheä haarova tai haaraton terttu; kukat 3-4 cm, vastakohtaisia, sinisiä, ylin kukkalehti kypärämäinen, 3 kertaa leveytensä korkuinen. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN. Rauhoitettu. Alkuperäinen rehevissä tuoreissa – kosteissa lehdoissa Norjasta Keski-Aasiaan, Suomessa vain Kiteellä ja Tohmajärvellä ukonhattulehdoissa; joskus myös koristekasvi ja paikoin viljelyjäänne. Samannäköisiä kasveja: aitoukonhattu (Aconitum napellus ssp. lusitanicum), tarhaukonhattu (A. x stoerkianum) ja kirjoukonhattu (A. x stoerkianum ’Bicolor’), joiden kypärämäinen ylin kukkalehti on alle 2 kertaa leveyttään korkeampi. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, pysyvästi tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Lehtoängelmä, aklejruta - Thalictrum aquilegiifolium Leinikkikasvit - Ranunculaceae Monivuotinen ruoho; 70-150 cm; lehdet leveytensä pituisia, 15-25 cm, 2-3 kertaa parilehdykkäisiä, lehdykät korvakkeellisia; kukinto tiheä kerrannaishuiskilo; kukat pieniä, sinipunertavia tai vihertäviä; heteet runsaslukuisia, 5-8 mm, vaalean sinipunaisia tai valkoisia. Kukinta VII. MYRKYLLINEN. - Rauhoitettu. Alkuperäisenä kosteissa lehdoissa, lehtokorvissa ja lehtoniityillä Keski- ja Itä-Euroopassa sekä Koillis-Aasiassa, Suomessa vain Pohjois-Karjalassa. Vanha, suosittu koristekasvi, joka viljelykarkulaisena kotiutunut paikoin Etelä- ja Keski-Suomeen. Samannäköisiä kasveja: pikkuängelmä (Thalictrum minus), jonka heteet ovat keltaisia, lehdykät korvakkeettomia, ja keltaängelmä (T. flavum), jonka heteet ovat vaaleankeltaisia, lehdykät korvakkeettomia ja lehdet leveyttään pitempiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, tuore, kosteutta pidättävä, runsasravinteinen, hapahko. Leskenlehti, hästhov – Tussilago farfara Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, pitkä- ja haarovajuurakkoinen, ennen lehtien kehittymistä kukkiva ruoho; 1020 cm; lehdet 10-10 cm leveitä, leveän herttamaisia – munuaismaisia, laita matalaan halkoinen – hampainen; kukinto yksimykeröinen, keltainen. Kukinta IV-V. Alkuperäinen Euroopassa ja Aasian länsi- ja pohjoisosissa, tulokkaana Pohjois-Amerikassa; lienee alkujaan lehto- ja lähteikkökasvi, joka on levittäytynyt ihmisasumusten läheisyyteen pelloille, tien- ja ratavarsille, puutarhoihin ja joutomaille; Suomessa yleinen maan eteläpuoliskossa, jossa lienee muinaistulokas, harvinaisempi keski- ja pohjoisosissa, jossa lienee osin alkuperäinen; rohdos yskään, palohaavoihin ja ihotauteihin.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Liperi, lipstikka, libbsticka – Levisticum officinale Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae Monivuotinen ruho; 70-150 cm; hierottaessa voimakastuoksuinen; lehdet kapean kolmiomaisia, 1 tai 2 kertaa parilehdykkäisiä; kukinto keltainen. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Kaakkois-Iranin ja Afganistanin vuoristoissa 2500-3400 m korkeudella jokirannoilla ja muilla kosteilla paikoilla. Etelä- ja Keski-Suomessa viljelyjäänteenä asumusten liepeillä. Tunnettiin Euroopassa lääkekasvina jo antiikin aikana. Myöhemmin sitä levitti luostarilaitos, ja sen kerrotaan kasvaneen 800luvulla Sankt Gallenin luostaripuutarhassa ja Kaarle Suuren puutarhassa. Suomesta se mainitaan jo vuonna 1673 Tillandzin Turun kasvien luettelossa Kaikki keskiaikaiset yrttikirjat tuntevat sen ja suosittelevat sitä mm. ”kylmään vatsaan”, kihtiin, kurkku- ja lonkkakipuihin, masennukseen ja käärmeenpuremiin. Käytettiin myös vatsaa vahvistavana ja rauhoittavana rohtona. Homeopatiassa sen juuri on nykyisin vatsakipu-, ruokahaluttomuus- ja ilmavaivalääke. Lääketieteellisestikin sen katsotaan vaikuttavan virtsaneritystä ja ruokahalua lisäävästi, yskänärsytystä estävästi ja ilmavaivoja torjuvasti. Mausteena etenkin liharuokiin, korostaa lihan omaa makua; myös yrttilikööreissä. Liperin pitäisi torjua käärmeet pihalta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, ravinteinen; jos kukinnot poistetaan jo varhaisessa vaiheessa, tuottaa nuoria lehtiä koko kesän.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Loistoesikko, trädgårdsviva – Primula Polyantha-ryhmä Esikkokasvit - Primulaceae Monivuotinen ruoho; 10-30 cm; lehdet tyviruusukkeena, kurttupintaisia; varsi lehdetön vana; kukinto sarja; kukat 20-30 mm leveitä, punaisia, keltaisia, valkoisia, sinisiä tai ruskeita. Kukinta V-VI. Loistoesikot ovat isoja runsaskukkaisia risteymiä, joissa on mm. kevätesikkoa ja Keski-ja LänsiEuroopassa sekä Pohjois-Afrikassa ja Lounais-Aasiassa alkuperäisenä kasvavaa kääpiöesikkoa. Lajikkeita on hyvin paljon. Kasvupaikka puolivarjoinen, kasvualusta ravinteinen, tuore, kosteutta pidättävä. Samannäköisiä kasveja: kevätesikko ja etelänkevätesikko, joista erona kukkien koko, runsaus ja väri. Loistotädyke, praktveronika – Veronica austriaca ssp. teucrium Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae Monivuotinen ruoho; 20-40 cm; lehdet vastakkain, ruodittomia, puikeita, laita isohampainen; kukinto pitkä, tiheä terttu; kukat sinisiä; verhiö 5-liuskainen. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen valoisissa, kuivanpuoleisissa mutta runsasravinteisissa tammi- ja mäntymetsissä, metsänreunoissa ja pensaikoissa Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä LounaisAasiassa. Suosittu koristekasvi, josta paljon nimettyjä kooltaan ja kukkien väriltään erilaisia lajikkeita. Samannäköinen kasvi: nurmitädyke (Veronica chamaedrys), jonka alimmat lehdet ovat ruodillisia ja verhiö 4-liuskainen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Puistolumikello, snödroppe – Galanthus nivalis Amarylliskasvit – Amaryllidaceae Monivuotinen ruoho; 10-15 cm; sipuli 1.5-2.5 cm, vaaleakuorinen; lehdet kapeita, sinivihreitä; kukat yksittäin, kellomaisia, valkoisia, sisäliuskat ulkoliuskoja lyhyempiä, vihreäkärkisiä. Kukinta IV-V. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen runsasravinteisissa rantametsissä sekä tuoreissa ja kosteissa sekametsissä koko Euroopassa länsi- ja pohjoisosia lukuun ottamatta. Vanha, suosittu koristekasvi, joka viljelyn myötä kotiutunut läntiseen Eurooppaan. Suomessa ainakin jo 1600-luvulla. Samannäköinen kasvi: kevätlumipisara (Leucojum vernum), jonka kukan kaikki liuskat ovat vihreäkärkisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, kevätkostea, läpäisevä, keskiravinteinen. Lumipalloheisi, snöbollsbuske – Viburnum opulus ’Roseum’ Tesmayrttikasvit – Adoxacaceae Siirottavahaarainen pensas; 2-4 m; lehdet vastakkain, 3- tai 5-halkoisia, liuskat isohampaisia, 3-7 cm leveitä; kukinto pallonpyöreä, 6-8 cm leveä, kukat valkoisia, 10-20 mm leveitä. Kukinta VI. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore – kostea, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Luumupuu, plommon – Prunus domestica subsp. domestica Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesallinen, oraton tai niukkaorainen puu; 2-6 m; lehdet 48 cm, soikeita, hammaslaitaisia; kukinta lehtien puhjetessa; kukat pareittain tai kolmittain, valkoisia, 2 cm leveitä; hedelmä 4-6 cm, sinipunainen, punainen tai keltainen luumarja, luu (siemen) helposti irtoava, tav. litteä, teräväsärmäinen. Kukinta V. Vanha risteymäsyntyinen viljelykasvi, jota Suomessakin on kasvatettu vuosisatoja. Paljon lajikkeita, jotka eroavat toisistaan hedelmän koon, muodon ja värin sekä maun puolesta. Osa tarvitsee toisen lajikkeen siitepölyn tuottaakseen hedelmiä. Samannäköisiä kasveja: kriikuna (Prunus domestica ssp. insititia), josta erona orattomuus tai niukkaoraisuus ja hedelmä, jonka luu irtoaa helposti hedelmämallosta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, lämmin, tuore, runsasravinteinen, hyvin kalkittu (pH n. 6.5); leviää helposti juurivesoista ja säilyy pitkään viljelyjäänteenä hylätyillä asuinsijoilla.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Lyhtykoiso, japans lykta, judekörs – Physalis alkekengi var. franchetii Koisokasvit – Lyhtykoiso Monivuotinen ruoho; 30-60 sm; pysty, harvaan hapsikarvainen; lehdet isoja, harvaan isohampaisia; kukat yksittäin lehtihangoissa, riippuvia; verhiö hedelmävaiheessa pullea, paperimainen, kellanpunainen. Kukinta VII-VIII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Aasiassa Kaukasukselta Japaniin; pitkään viljelty lääkekasvina, jonka hedelmää käytettiin virtsanerityksen lisäämiseen, munuais- ja sappikivien sekä kihdin hoitoon, Suomesta Tillandz mainitsee jo 1673. Nykyään KeskiEuroopassa laajalti viljelystä kotiutuneena ja usein rikkakasvina viiniviljelmillä; hedelmä syötävä mutta sitä ympäröivä kellanpunainen, pullistunut verhiö on myrkyllinen. Ruotsin- ja saksankieliset nimet judekörs ja Judenkirsch, juutalaiskirsikka, se sai 1600-luvulla juutalaisnaisten päähinettä muistuttavasta pullistuneesta verhiöstäään. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore mutta läpäisevä, kalkittu; leviää helposti maarönsyistä. Maahumala, jordreva – Glechoma hederacea Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, lyhytkarvainen, maanmyötäinen, pitkärönsyinen ruoho; 5-25 cm; lehdet vastakkain, munuaismaisia, laita tylppähampainen; kukat pareittain tai kolmittain lehtihangoissa, vastakohtaisia, 10-20 mm, sinisiä. Kukinta V-VI. Alkuperäinen lähes koko Euroopassa tuoreilla niityillä, metsänreunamissa, pensaikoissa, rantaniityillä; Suomessa koko maassa, lounaisessa muinaistulokas, muualla uustulokas asumusten lähellä lehtomaisissa metsissä, kosteissa pensaikoissa, puistoissa ja pihoilla. Koristekasvi ja paljon käytetty rohdoskasvi, jonka 1500luvulla uskottiin parantavan ”alennustiloissa” ja josta Lönnrot (1860) kirjoittaa: ”Lääkevoima ulostava, vesityttävä, ja ulkovoiteena haavan parantava. Hyvä rintateeksi. Englannissa pannaan juomisen sekaan käydessä, jonka siitä luullaan terveelliseksi tulevan, varsinki kivitautia vastaan.”Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – varjoinen, tuore, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Metsäkurjenpolvi , skogsnäva, midsommarblomster – Geranium sylvaticum Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae Monivuotinen, pysty, lyhytkarvainen ruoho; varsi liereä; lehdet sormijakoisia, liuskat isohampaisia; kukkaperät pystyjä, kukat pareittain, 15-35 mm leveitä, punertavansinisiä, harvoin valkoisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen Euroopan ja LänsiAasian viileissä ja lauhkeissa osissa; yleinen lehdoissa, lehtomaisissa kangasmetsissä, rantapensaikoissa ja pientareilla koko Suomessa. Samannäköinen kasvi: kyläkurjenpolvi (Geranium pratense), jonka varsi tylppäsärmäinen, lehdet sormiosaisia. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen. Metsätähti, skogsstjärna – Trientalis europaea Myrsinekasvit – Myrsinaceae Monivuotinen, maarönsyllinen, pysty, haaraton, kalju ruoho; 5-20 cm; useimmat lehdet kieuhkurana varren latvassa, soikeita, lähes ruodittomia; 1- tai 2-kukkainen, kukat yksittäin, pitkäperäisiä, valkoisia, 6-10 mm leveitä, valkoisia, harvoin vaaleanpunainen. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Euraasian viileitten ja lauhkeitten osien kuivissa – lehtomaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, korvissa, tunturiniityillä ja pientareilla, yleinen koko Suomessa. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – aurinkoinen, tuore, ravinteikas.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Mirrinminttu, kantnepeta – Nepeta x faassenii Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, haarova, lyhytkarvainen, harmahtava ruoho; 20-30 cm; lehdet vastakkain, 1-2 cm, soikeita, hammaslaitaisia; kukinto pitkähkö, terttumainen, kukat huulimaisia, sinisiä. Kukinta VII-VIII. Kaukasiasta ja Pohjois-Iranista kotoisin olevan katinmintun (Nepeta racemosa) ja eteläeurooppalais-pohjoisafrikkalaisen Nepeta nepetellan välinen risteymä. Koristekasvina Suomessa verraten uusi. Samannäköisiä kasveja: aitokissanminttu (Nepeta cataria), joka on kookkaampi, lehdet alta karvaisia, kukat valkoisia tai kalpean sinipunaisia, alahuuli punapisteinen, ja kollinminttu (N. grandiflora), joka on kookkaampi, lehdet täysin tai lähes kaljuja, kukka sinipunainen. Aitokissanminttu on alkuperäinen Etelä- ja Kaakkois-Euroopasta Keski-Aasiaan, mutta rohdoksena (ilma-, vatsa- ja kuukautisvaivoihin) aikaisemmin yleisesti käytetty ja Suomessakin muutamin paikoin tulokkaana mutta harvinaistunut. Kollinminttu on alkuperäinen niittykasvi Kaukasiassa; vanha käytöstä pois jäänyt koristekasvi.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Mooseksenpalavapensas, diptam, Moses brinnande buske – Dictamnus albus Pomeranssikasvit – Rutaceae Monivuotinen ruoho; 50-80 cm; lehdet 5-7 cm, päätöparisia, alta nystypilkkuisia; kukinto terttu; kukat 2-2.5 cm leveitä, valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukinta VI-VII. - MYRKYLLINEN; kosketus etenkin aurinkoisella säällä voi aiheuttaa ihottumaa. Alkuperäisenä kuivahkoissa, avoimissa metsissä ja louhikoissa, metsäaroilla ja aroilla Etelä-Euroopasta ja Keski-Euroopan eteläosista Venäjän Kaukoitään ja Kiinaan. Kasvista erittyvän haihtuvan öljyn voi kuumana, tyynenä päivänä auringon paahteessa sytyttää palamaan. – Raamatussa mainittu Mooseksen näkemä palava pensas (2 Moos. 3:1-6) on joku muu kasvi, sillä mooseksenpalavapensas ei kasva Siinailla, jossa Mooses näkynsä koki. - Käytetty kansanlääkinnässä sekä taika- että rohdoskasvina naisten vaivoihin, vatsan vahvistukseen ja matolääkkeenä; nykyään vain homeopaattisissa valmisteissa. Siperiassa kukista hajuvettä ja nuorista lehdistä teetä. Suomessa viljelty ilmeisesti jo keskiajalla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, tuore, läpäisevä, keskiravinteinen, hiekkapitoinen, kalkittu. Morsionruusu – Rosa ’Juhannusmorsian’ Ruusukasvit – Rosaceae Runsaasti juurivesoja muodostava; 1.5-2 m; pysty- ja tukevahaarainen; runsas- ja tiheäpiikkinen; lehdet 7-, 9- tai 11-lehdykkäisiä, lehdykät 0.51.3 cm, pyöreähköjä – leveänsuikeita, kertaalleen sahalaitaisia; kukat yksittäin, 5-6.5 cm leveitä, kerrannaisia, aluksi vaaleanpunaisia mutta pian lähes valkoiseksi haalistuvia; kiulukat pallomaisia, ruskeanpunaisia. Kukinta VI-VII. Elimäeltä löytynyt, alkuperältään tuntematon Pimpinellifolia-ryhmänruusu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Mukulaleinikki, svalört - Ranunculus ficaria Leinikkikasvit - Ranunculaceae Monivuotinen kevätruoho; osa juurista turvonneita mukuloita; 1025 cm; lehdet leveänpuikeita, lehtihangoissa itusilmuja; kukat 2-3 cm leveitä, keltaisia; kukinta V. – MYRKYLLINEN. Alkuperäisenä lähes koko Euroopassa Etelä-Suomi mukaan lukien savisilla rannoilla, rantalehdoissa ja -pensaikoissa sekä tulvaniityillä; usein siirretty koristekasviksi ja sitä kautta myös viljelykarkulainen puisto- ja pihanurmikoilla. Vanhastaan tunnettu rohdoskasvi, jota Lönnrot nimitti maapähkinäksi ja kirjoitti 1860: "Tuoreena muserrettu ja ihran kanssa seotettu hyvä voide peräpukamiin ja kaulakupuihin, kun ynnä sen mehua maidonherassa nautitaan, joka myös hyvää kerpukkiin. juuret ennen kukkimista tuikeita, jotta jos muserrettuina iholle pannaan, vetävät kuin sinappi t. rakkolaastari." Kasvatuspaikka: puolivarjoinen - varjoinen, tuore, runsasravinteinen, savinen; ei juuri tee itävää siementä vaan lisääntyy kasvullisesti juurimukuloista ja lehtihankojen itusilmuista. Mustialanruusu, mustialaros, nordisk ros – Rosa 'Minette' Ruusukasvit – Rosaceae Juurivesoja muodostava pensas; 1-1.5 m; lehdykät 4-6 cm, vaaleanvihreitä; kukat pareittain - viisittäin, 6-8 cm leveitä, kerrannaisia, vaaleanpunertavia, sateisina kesinä eivät avaudu; kiulukat eivät kypsy. Kukinta VII. Ranskalainen lajike vuodelta 1819, jonka kantavanhempia ei tunneta. Suomalaisen nimensä saanut Forssassa sijaitsevasta Mustialan maatalousoppilaitoksesta, jonka taimitarhasta sitä myytiin paljon 1900-luvun alkupuolella. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Myskimalva, myskmalva – Malva moschata Malvakasvit – Malvaceae Monivuotinen ruoho; 50-100cm; alemmat lehdet sormihalkoisia tai jakoisia, ylemmät sormiosaisia, liuskat hammaslaitaisia; kukkaperät hapsikarvaisia; kukat lehtihangoissa, 3-5 cm leveitä, ruusunpunaisia, joskus valkoisia. Kukinta VII-IX. Alkuperäinen tuoreilla, runsasravinteisilla niityillä Keski- ja Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja Turkissa, lienee ollut alun perin harvinainen, mutta pitkän koristekasviviljelyn seurauksena yleistynyt ja runsastunut, Suomessakin melko usein asumusten liepeillä viljelykarkulaisena ja-jäänteenä. Samannäköinen kasvi: ruusumalva (Malva alcea), jonka kukkaperät ovat tähtikarvaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Mäkimeirami, oregano, kungsmynta, vild mejram - Origanum vulgare Huulikukkaiskasvit - Lamiaceae Monivuotinen, tyvestä puutunut ruoho; 20-30 cm; voimakastuoksuinen; lehdet 2-3 cm, puikeita – suikeita; kukinto tähkämäinen; kukat vaalean karmiininpunaisia. Kukinta VII-VIII. Mäkimeirami on alkuperäinen kuivilla kivikkoisilla rinteillä ja harvapuustoisissa metsissä Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Länsi- ja Keski-Aasiassa; Suomessa vain lounaisimmassa osassa, jossa se on ollut Lounaissaariston kalastajaväestön käyttämä silakkasäilykkeiden ja kalakeiton mauste. Pizzojen ja monien muiden Välimeren alueen ruokien mausteena käytetty oregano on pääosin erästä mäkimeiramilajiketta (’Prismaticum’). Kreikanmeirami on mäkimeiramin Välimeren alueen itäosissa kasvava rotu, O. vulgare ssp. hirtum, jota myös käytetään mausteena. Suomessa perinteisesti kaalikeitossa, veriohukaisissa yms. ruoissa käytetty meirami on maustemeiramia, joka saadaan Etelä-Euroopassa kasvavasta maustemeiramista eli Origanum majoranasta, joka ei talvehdi meillä. Mäkimeirami on myös rohdos, jota käytettiin jo Naantalin luostarissa. Se on antiseptinen, laukaisee kouristuksia, irrottaa limaa ja hillitsee yskää. Keskiajalla sen uskottiin suojelevan pahoilta hengiltä ja noidilta. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, läpäisevä, ravinteinen, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Mätäsrikko, tuvbräcka – Saxifraga cespitosa Rikkokasvit – Saxifragaceae Monivuotinen, mätästävä ruoho; 515 cm; ruusukelehdet vastapuikeita, 3-5-liuskaisia – isohampaisia; kukinto 1-3-kukkainen, kukat pystyjä, valkoisia 6-10 mm leveitä. Kukinta VII. Alkuperäinen Euraasian ja PohjoisAmerikan kylmissä osissa sekä vuoristoissa; Suomessa harvinaisena Lapissa, Kuusamossa, PohjoisKarjalassa ja Uudellamaalla kallionhyllyillä ja -raoissa, suosii kalkkia. Rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore mutta läpäisevä, ravinteikas. Niittymesiangervo, alggräs, älgört – Filipendula ulmaria Ruusukasvit – Rosaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 50-120 cm; lehdet 10-25 cm, parilehtisiä, lehdykät toistamiseen sahalaitaisia; kukinto tiheä kerrannaishuiskilo, 10-25 cm, kukat pieniä, tuoksuvia, valkoisia. Kukinta VI-VIII. Alkuperäinen Euroopassa, Siperiassa ja Pohjois-Kiinassa, kotiutunut tulokas itäisessä PohjoisAmerikassa; yleinen koko Suomessa kosteilla niityillä, rantapensaikoissa, ojissa, lehtokorvissa ja lähteiköissä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, kostea – tuore, ravinteikas.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Niittysuolaheinä, ängssyra – Rumex acetosa Tatarkasvit – Polygonaceae Monivuotinen, kaksikotinen, monivartinen ruoho; 30-80 cm; lehdet 5-15 cm, puikeita, nuolityvisiä; kukinto harva- ja pystyhaarainen kerrannaisterttu; kukat pieniä. V-VII. Alkuperäinen Euraasian pohjois- ja keskiosissa lehdoissa, lähteiköissä, niityillä, pientareilla ja teitten varsilla; Suomessa yleinen koko maassa; Pohjois-Amerikassa laajalti kotiutunut tulokas; monimuotoinen. Rohdos- ja ravintokasvi, jonka käyttöä Lönnrot neuvoo: ”Juuri ja tuore kasvi hyödyttävät keripukissa. Viinillä sekoitettua mehua käyt. hammasten pesuksi, kun keripukista syöpyvät. Siemeniä käytetään punataudissa. Sanotaan lisäävän talia elikoissa, ja vastustavan leiniruohoin kirpeyttä. Juurilla Lappalaiset ja Norjalaiset painavat keltaista. Lehtiä haudutetaan ja käyt. liemiin ja salatiksi ja koko kasvia jauhoilla sekoitettuna varaleiväksi kovina aikoina. Lehdillä Lappalaiset valmistavat happamen maitonsa.” - Tarhasuolaheinää, R. rugosus, joka on niittysuolaheinän kaltainen mutta kookkaampi, isompilehtinen ja kukinto haaraisepi, viljellään salaatti- ja vihanneskasvina. Neidonruusu, jungfruros – Rosa Alba-ryhmä Ruusukasvit - Rosaceae Niukasti juurivesoja muodostava pensas; 0.8-2 m; lehdykät 2-6 cm, harmaanvihreitä, sahalaitaisia; kukinto 2-4-kukkainen tai kukat yksittäin, kukkaperä nystykarvainen; kukka tuoksuva, kerrannainen, valkoinen tai vaaleanpunainen, 6-10 cm leveä; kiulukat pitkänomaisia, nystysukaisia, punaisia. Kukinta VII. Vanha, alkuperään tuntematon, ilmeisesti risteymäsyntyinen ruusuryhmä, johon kuuluvia lajikkeita on Suomessa viljelty jo ainakin 1700-luvulla. 'Maiden's Blush' - kukat kerrannaisia, hennon vaaleanpunaisia. 'Semiplena' - kukat puolikerrannaisia, valkoisia 'Maxima' - kukat kerrannaisia, valkoisia, nuput heikosti punertavia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Neilikkaruusu (punainen), nejlikros – Rosa ’F.J.Grootendorst’ Ruusukasvit - Rosaceae Pystyhaarainen; 0.5-1.5 m; kukinto monikukkainen huiskilomainen terttu; kukat n. 4 cm, punaisia, kerrannaisia, terälehdet ripsilaitaisia. Kukinta VII-IX. – Kurtturuusuristeymä; risteytetty Hollannissa 1918. – Tav. myydään koiranruusuun tms. vartettuna. Nukkapähkämö, lammöron – Stachys byzantina Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, tiheäkarvainen, vaaleanharmaa ruoho; 30-50 cm; varsi koheneva, lehdekäs; lehdet vastakkain, suikeita; kukinto tähkämäinen, lehdekäs; kukat pieniä, aniliininpunaisia. Kukinta VII. Alkuperäisenä katajapensaikoissa, kallioisilla rinteillä ja joutomailla Pohjois-Turkissa, EteläKaukasiassa ja Pohjois-Iranissa. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, jopa paahteinen, kuiva, niukkaravinteinen; ei siedä seisovaa vettä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Nuokkutähdikki, aftonsjärna – Ornithogalum nutans Hyasinttikasvit - Hyacinthaceae Monivuotinen ruoho; 20-40 cm; sipuli vaalea; lehdet tasasoukkia, 10-15 mm leveitä; kukinto 212-kukkainen huiskilo; kukat nuokkuvia, 3-4 cm leveitä, läpikuultavan valkoisia, päältä vihertäviä. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäisenä Balkanin niemimaan kaakkoisosassa ja Turkissa kivikkoisilla rinteillä, oliivilehdoissa, viinitarhoissa ja pelloilla, pitkään viljelty koristekasvi ja kotiutunut Euroopan keski- ja eteläosiin, Koillis-Yhdysvaltoihin ja KaakkoisKanadaan. Mainitaan Suomessa koristekasvina 1700-luvulla, mutta liian arka ja siksi meillä harvinainen. Samannäköisiä kasveja: sarjatähdikki (O.

umbellatum), jonka kukat pystyjä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteinen, tuore mutta läpäisevä. Nurmitädyke, teveronika – Veronica chamaedrys Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae Monivuotinen ruoho; 20-30 cm; lehdet vastakkain, alimmat ruodillisia, puikeita, laita isohampainen; kukinto harsu terttu; kukat sinisiä, verhiö 4-liuskainen. Kukinta V-VIII. Alkuperäinen koko Euraasiassa lukuun ottamatta pohjoisimpia ja eteläisempiä osia tuoreissa lehtomaisissa metsissä, mutta suuresti hyötynyt ihmisen toiminnasta ja on runsas myös erilaisilla niityillä, pientareilla, kylvönurmissa; Etelä-Suomessa alkuperäinen, Keski- ja Pohjois-Suomessa kotiutunut tulokas. Rohdoskasvi: lehdistä tehtyä teetä käytetty yskään, myös taikakasvina noitien häätämiseen. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Näsiä, tibast – Daphne mezereum Näsiäkasvit – Thymelaeaceae Pystyhaarainen pensas, 0.5-1 m. Lehtilapa 5-7 cm pitkä, kapean vastapuikea, suipohko; kukinta ennen lehtien puhkeamista, kukat 24 kukan ryhminä, perättömiä, sinipunaisia, hyväntuoksuisia, 8-10 mm pitkiä; hedelmä 1 cm pitkä, punainen luumarja. Kukinta IV-V. – HYVIN MYRKYLLINEN. Lehtojen ja lehto- sekä lettokorpien kasvi, jonka luontainen alue käsittää koko Euroopan sekä lisäksi Aasian länsiosat Altai-vuoristoon saakka; Suomessa koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Näsiän kerääminen luonnosta kaupan pitämistä varten sekä kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on kielletty. Koristekasvina näsiää viljellään usein. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen; marjat on syytä poistaa ennen niiden kypsymistä lasten ulottuvilta. Nyppykurjenpolvi, nätnäva – Geranium renardii Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae Monivuotinen, pintajuurakkoinen ruoho; 20 cm; lehdet 5-7 cm leveitä, kurttupintaisia, 5-7-halkoisia, liuskat leveitä, tylppiä, matalaan tylppähampaisia; kukat 30 mm leveitä, valkoisia – vaaleansinipunaisia, sinisuonisia. Kukinta VII. Alkuperäinen Kaukasuksella kallionkoloissa ja kivikkoisilla niityillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, keskiravinteinen, hyvin läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Pajuasteri, videaster – Aster x salignus Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruoho; 60-130 cm; lehdet 5-6 cm, ruodittomia, soikeita, tyvestä heikosti sepiviä; mykeröt lukuisia, 2-3 cm, laitakukat lukuisia, kapeita, vaaleahkon sinipunaisia. Kukinta VII-IX. Kahden pohjoisamerikkalaisen lajin (Aster lanceolatus x A. novi-belgii) välinen risteymä, vanha koristekasvi, jota on viljelyjäänteenä ja –karkulaisena erityisesti Pohjois- ja KeskiEuroopassa. Suomessa koristekasvi, jota on viljelyjäänteenä ja -karkulaisena monin paikoin maan etelä- ja keskiosissa tienpientareilla, puutarhoissa, puistoissa, rannoilla ja ojanvarsilla. Samannäköinen kasvi: syysasteri (Aster novi-belgii), jolla lehden tyvi selvästi sepivä ja mykerön laitakukat sinipunaisia, sinisiä, punaisia tai valkoisia. Palavarakkaus, brinnande kärlek, studentnejlika – Lychnis chalcedonica Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Monivuotinen pysty, tiheäkarvainen ruoho; 30-80 cm; lehti puikea, herttatyvinen; kukat tiheänä mykerömäisenä kukintona varren latvassa; kukka 1-2 cm leveä, helakanpunainen. Kukinta VI-VIII. Alkuperäisenä valoisissa, aukkoisissa pensaikoissa ja metsiköissä Keski- ja Etelä-Venäjältä Mongoliaan. Hyvin vanha koristekasvi, viljelty Keski-Euroopassa jo ennen vuotta 1593, Suomesta mainitaan jo Tillandzin vuonna 1683 julkaisemassa Turun seudun kasvien luettelossa. Kaupan useita lajikkeita, jotka eivät ole Suomessa yhtä talvenkestäviä kuin perinteisesti meillä kasvatetut vanhat, vaatimattomat kannat. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, mutta vettä läpäisevä, melko ravinteinen, hiekkapitoinen; lisääntyy helposti siemenestä, säilyy pitkään viljelyjäänteenä hoitamatta jätetyissä puutarhoissa ja autioituneitten talojen pihoissa.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Palloesikko, bollviva – Primula denticulata Primulakasvit – Primulaceae Monivuotinen ruoho; 15-30 cm; lehdet tyviruusukkeena, soikeita, 6-20cm; lähes perättömät kukat tiheänä, pallomaisena, tiheänä kukintona, punaisia – sinipunaisia – valkoisia, 1-2 cm leveitä. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen pensaikoissa ja niityillä vuoristojen keskirinteillä Afganistanista Bhutaniin ja Kiinaan; vanhako koristekasvi, Suomessa 1900-luvun alusta. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore, läpäisevä, keskiravinteinen. Parsa, sparris, asparagus – Asparagus officinalis Parsakasvit – Asparagaceae Monivuotinen ruoho; 60-150 cm; lehdet pieniä kalvomaisia, niiden hangassa 2-6 neulasmaista, lehdennäköistä haaraa; kukat pitkin vartta yksittäin tai muutaman kukan ryhminä lehtihangoissa, pieniä, vihertäviä; hedelmä kellanpunainen marja. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen luultavasti Kaakkois-Euroopassa, mutta viljelty ravintokasvina jo ennen ajanlaskun alkua, nykyään kotiutunut tulokas Euroopassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta, PohjoisAfrikassa, Kaakkois-Aasiassa, Japanissa ja PohjoisAmerikan itäosissa, myös lounais-Suomessa. Versot herkullinen ja suosittu keittovihannes, mutta marjat myrkyllisiä: Suomessa tiedetään kirjallisten lähteiden mukaan parsaa viljellyn 1600-luvulta lähtien, mutta aivan ilmeisesti jo aikaisemmin. Joskus koristekasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, syvämultainen, runsasravinteinen, tuore.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Peurankello, toppklocka – Campanula glomerata Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen, pehmeäkarvainen tai kalju ruoho; 20-80 cm; alimmat lehdet puikeita; kukinnot tiheinä ryhminä lehtihangoissa ja latvassa; kukat kellomaisia, sinipunaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen kuivahkoilla niityillä ja metsänreunoilla Euroopassa ja läntisimmässä Aasiassa lukuun ottamatta niiden pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia; Etelä- ja Keski-Suomessa tienvarsilla, pihakedoilla, ahoilla, erilaisilla niityillä ja tuoreissa metsissä muinaistulokas, pohjoisempana uustulokas tai satunnainen. Samannäköinen kasvi: hirvenkello (Campanula cervicaria), joka on jäykkäkarvainen ja jonka alimmat lehdet ovat suikeita ja kukat tav. vaaleansinisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, keskiravinteinen, tuore, läpäisevä. Pihaesikko, trädgårdsaurikel – Primula x pubescens Esikkokasvit – Primulaceae Monivuotinen ruoho; 10-20 cm; lehdet tyviruusukkeena, pyöreähköjä - soikeita, sileäpintaisia, nahkeita; varsi lehdetön vana; kukinto sarja; kukat 15-25 mm leveitä, keltaisia, punaisia, valkoisia tai sinisiä. Kukinta V-VI. Vanha koristekasvi, joka on Keski-Euroopan vuoristoissa kasvavan kultaesikon, Primula auriculan ja länsieurooppalaisen P. hirsutan välinen risteymä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, keskiravinteinen, hiekansekainen; usein reunuskasvina; nopeakasvuinen, ruusukkeita voi jakaa muutaman vuoden välein

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Pihajasmike, doftschersmin – Philadelphus coronarius Hortensiakasvit - Hydrangeaceae Pysty pensas; 2-3 m; edellisen vuoden kasvaimen kuori ruskea, levyinä irtoava; lehdet 4-9 cm, puikeita – soikeita; kukinto 5-7kukkainen; kukat voimakkaasti tuoksuvia, valkoisia, yksinkertaisia (lajike ’Primulaeflorus’: kukat puolikerrannaisia); verhiö kalju, kalpeanvihertävä – melkein valkoinen. Kukinta VII. Lienee alkuperäinen Pohjois- ja Keski-Italiassa, Itävallassa ja Keski-Romaniassa kuivahkoissa, runsasravinteisissa rinnemetsissä ja pensaikoissa. Hyvin pitkään viljelty, Suomessakin jo 1700-luvulla, laajalti kotiutunut Euroopassa. Samannäköisiä kasveja: puistojasmike (P. lewisii var. gordonianus), jonka edellisen kesän kasvaimen kuori harmaa, ei irtoava ja verhiö kalju, vihreä, ja hovijasmike (P. pubescens), jonka edellisen vuoden kasvaimen kuori vaaleanharmaa, ei irtoava ja verhiö karvainen, vihreä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Pikkukäenrieska, dvärgvårlök – Gagea minima Liljakasvit - Liliaceae Monivuotinen kevätruoho; 8-15 cm; sipulit pareittain yhteisessä kuoressa; aluslehti tav. litteä, vaaleanvihreä; kukinto sarja, kukat keltaisia, kehälehdet suippokärkisiä. Kukinta IV-V. Alkuperäinen niityillä ja kosteissa metsissä Keski- ja Etelä-Euroopassa; Suomessa muinaistulokas maan eteläpuoliskossa, pohjoisempana uustulokas ja satunnainen ranta- ja puronvarsilehdoissa, puistoissa, puutarhoissa ja pihoilla, rikkakasvi kasvimailla ja perennaistutuksissa. Samannäköinen kasvi: isokäenrieska (Gagea lutea), jonka sipuli yksittäinen ja kehälehdet tylppäkärkisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, ravinteikas. Pikkutalvio, vintergröna, gravmyrten – Vinca minor Oleanterikasvit – Apocynaceae Monivuotinen, ainavihanta, rento varpu; 10-15 cm; lehdet vastakkain, soikeita; kukat yksittäin lehtihangoissa, 2.5-3 cm leveitä, sinisiä, tummanvioletteja tai valkoisia. Kukinta V-VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen rehevissä lehti- ja sekametsissä Keski- ja KaakkoisEuroopassa sekä Kaukasiassa; vanha rohdoskasvi, jota on käytetty verenpaineen, ruokahaluttomuuden ja ulkoisesti haavojen hoitoon, nykyään vain homeopatiassa; vanha koristekasvi, joka on laajalti alkuperäisen alueensa ulkopuolelle kotiutunut; Suomessa paikoin viljelyjäänne tai -karkulainen asumusten lähimetsissä. Kasvatuspaikka: varjoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Piparjuuri, pepparrot – Armoracia rusticana Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Monivuotinen, paksujuurinen, kalju ruoho; 50-150 cm; aluslehdet ruodillisia, isoja, puikeita, hammaslaitaisia, varsilehdet ruodittomia, pariliuskaisia – ehyitä; kukinto pitkä terttu; kukat valkoisia, tuoksuvia. Kukinta VI-VII. Kotoisin Lounais-Venäjän jokien tulvarannoilta, jossa sen juuripuristetta on ikimuistoisista ajoista käytetty rohdoksena. Lännempänä Euroopassa ryhdyttiin viljelemään 1100-luvulla rohdokseksi, Suomessa tunnettiin Turun seudulla jo keskiajalla. Lönnrot 1860: ”Juuri kaavittuna tuttu ruokaryyti tuoreen lihan ja kalan kanssa. Käytetään myös juomassa, viinissä tahi maidossa liotettuna lääkkeeksi jäsenkolotusta, ruusua, vesitautia, kerpukkia, rinnan-ahdistusta ja kivitautia vasten, joko yksinään taikka sekaisin katajamarja-siirapin tahi männynkerkkäkeitteen kanssa. Ulkonaisesti ienlihalla pidettynä lievittää se hammastautia. saattaa myös monessa muussaki sisänäisessä kivussa, vatsan väänteissä j.n.e. lievitystä, jos sitä iholle asetetaan.” Mausteeksi käytetään raastettua juurta, mutta myös nuoret lehdet sopivat siihen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen, syvämultainen, hieman hapan (ei kalkittu).

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

(Pohjan)rantakukka, fackelblomster – Lythrum salicaria Rantakukkakasvit – Lythraceae Monivuotinen, pysty ruoho; 40-100 cm; varsi 4-särmäinen, tav. karvainen; lehdet vastakkain, säteittäin tai kierteisesti, karvaisia, suikeita, pyöreä- tai tylppätyvisiä, 410 cm; kukinto pitkä, tiheä, kukat sinertävänpunaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa; Suomessa Lappia lukuun ottamatta rantakivikoissa ja -niityillä, ojissa, lammikoissa; vanha rohdoskasvi, jota Lönnroth (1860) suosittelee: ”Lehtikeite hyvä punatautiin, vatsatautiin, valkeaisen vuotoon, verisylkyyn”; myös koristekasvi, josta useita lajikkeita. (Pohjan)ruusujuuri, rosenrot – Rhodiola rosea Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen, pysty, kalju, siniharmaa, mehilehtinen ruoho; 10-35 cm; lehdet kierteisesti, ruodittomia, leveän puikeita – vastapuikeita, tylppähampaisia; kukinto puolipallomainen, kukat vihertävänkeltaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Euraasian ja PohjoisAmerikan arktisissa osissa ja vuoristoissa metsänrajan yläpuolella; Suomessa tunturialueella soraisilla puron rannoilla, lumenviipymäpaikoilla, pahtahyllyillä ja kallionraoissa; koristekasvi, rohdoskasvi (mm. päänsärkyyn) ja ravintokasvi (nuoret lehdet raakoina tai keitettyinä, juurakko keitettynä), Petsamossa, Inarissa ja Utsjoella aikaisemmin myös huonekasvi. Samannäköinen kasvi: idänruusujuuri (Rhodiola kirilowii), jonka kukat ruskeanpunaisia tai kellanvihreitä, lehdet vihreitä, kapeampia, tasasoukkia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tuore mutta läpäisevä, ravinteikas.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Poimulehdet, daggkåpa – Alchemilla Ruusukasvit – Rosaceae Monivuotisia ruohoja; maavarsi puutunut: 10-60 cm; lehdet kourasuonisia, pyöreähköjä, sormihalkoisia tai –jakoisia, hammaslaitaisia; kukinto laaja, viuhkomainen, kukat pieniä, keltaisia tai vihertäviä. Lisääntyvät ilman hedelmöitystä, josta seurauksena lukuisia, vain vähän toisistaan erottuvia ns. pikkulajeja, joita Suomessakin lähes 30. Alkuperäisinä Euroopassa, Afrikan itäpuoliskossa ja Aasian länsiosissa; Suomessa poimulehdet ovat niittyjen, pientareitten, puistojen ja pihojen kasveja, monet niistä ovat eri aikoina ihmisen mukana tänne kulkeutuneita. Taimikaupassa myynnissä usein keskieurooppalainen jättipoimulehti (Alchemilla mollis). Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, keskiravinteinen. Puistojasmike, gordonschersmin Philadelphus lewisii var. gordonianus Hortensiakasvit – Hydrangeaceae Pysty pensas; 2-5 m; edellisen kesän kasvaimen kuori harmaa, ei hilseilevä; lehdet 5-7 cm, puikeita, hammaslaitaisia; kukinto 7-9kukkainen; kukat heikosti tuoksuvia, 3-3.5 cm leveitä, valkoisia; verhiö vihreä, kalju. kukinta VII. Alkuperäisenä Washingtonin, Oregonin ja Pohjois-Kalifornian kuivissa, runsasravinteisissa keltamänty- ja douglaskuusi- sekä tuoreissa, keskiravinteisissa punapuumetsissä, myös rotkolaaksoissa vesiputousten äärellä ja maruna-aroilla. Samannäköisiä kasveja: pihajasmike (P. coronarius), jonka edellisen vuoden kasvaimen kuori levyinä irtoava, ruskea ja verhiö kalpeanvihertävä – melkein valkoinen, sekä hovijasmike (P. pubescens), jonka verhiö karvainen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, keskiravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Puistolemmikki, trädgårdsförgätmigej – Myosotis sylvatica Lemmikkikasvit - Boraginaceae Kaksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen, karvainen ruoho; 2030 cm; varsi lehdekäs, lehdet vastapuikeita; kukinto haarova kiemura, kukat 6-8 mm leveitä, sinisiä, joskus valkoisia tai vaaleanpunaisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen rehevissä pyökki- ja tammimetsissä koko Euroopassa pohjois- ja lounaisosia lukuun ottamatta; Suomessa vanha koristekasvi, joka maan etelä- ja keskiosissa monin paikoin karannut puutarhoista ja kotiutunut puistoihin, tienvarsiin, pihojen laitamille, jopa reheviin metsiinkin asutuksen liepeille. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, kosteutta pidättävä, keskiravinteinen; kuivilla paikoilla usein kukinnan jälkeen härmän vaivaama. Tavallisesti kaksivuotinen, annetaan kylväytyä ennen lakastuneitten kasvien poistoa. Punaluppio (rohtoluppio), blodtopp – Sanguisorba officinalis Ruusukasvit – Rosaceae Monivuotinen, pysty ruho; 40-80 cm; lehdet 3–6-parisia, lehdykät soikeita, herttatyvisiä, sahalaitaisia; kukinto1-3 cm, pitkänpyöreä, punaruskea, kukat pieniä. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen niityillä ja jokirannoilla Euraasian lauhkeissa osissa; Suomessa koristekasvi ja tulokas pellonpientareilla ja toisen maailmansodan aikaisilla varastoalueilla. Vanha rohdos-, josta Lönnrot (1846): ”Lehtiteetä käyt. punatautia ja muita sisällisiäverijuoksuja vasten”, ja salaattikasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Punatähkä, rosenstav – Liatris spicata Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruoho; 40-60 cm; tyvilehdet pitkiä, tasasoukkia, varsilehdet lyhyitä; kukinto pitkä tähkämäinen mykeröstö; kukat punaisia, harvoin valkoisia. Kukinta VII-IX. Alkuperäinen Yhdysvaltojen sisäosien preerialla; koristekasvina Suomessa yleistynyt vasta II maailmansodan jälkeen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore mutta läpäisevä, runsasravinteinen, kalkittu. Punaväriminttu, blodröd temynta – Monarda didyma Huulikukkaiskasvi – Lamiaceae Monivuotinen, aromaattisesti tuoksuva ruoho; 40-60 cm; lehdet puikeita, hammaslaitaisia; kukat tiiviinä mykerömäisenä latvaryhmänä, punaisia – sinipunaisia, lähes kaljuja. Kukinta VIII-IX. Alkuperäinen itäisessä PohjoisAmerikassa kosteissa rehevissä metsissä ja pensaikoissa. Jo intiaanien yleisesti käyttämä mauste- ja ravintokasvi; kuivatuista lehdistä haudutetaan ns. oswego-teetä, tuoreet lehdet salaattien mausteeksi. Samannäköinen kasvi: preeriaväriminttu (Monarda fistulosa), jonka kukat vaalean sinipunertavia tai vaaleanpunaisia, karvaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, pysyvästi tuore – kostea, runsasravinteinen; kuivalla paikalla lyhytikäinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Purppurapunalatva, rosenflockel – Eupatorium purpureum Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, pysty ruoho; 50-80 (-150) cm; lehdet vastakkain tai 3-5 lehden kiuhkuroina, soikeita – suikeita, sahalaitaisia; kukinto matalan kartiomainen mykeröstö; mykeröt vaaleanpunaisia – valkoisia. Kukinta VIII-IX. Alkuperäinen itäisessä Pohjois-Amerikassa New Hampshirestä ja Minnesotasta Floridaan runsasravinteisissa, kuivahkoissa tai tuoreissa lehdoissa. Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, tuore tai kuivahko, runsasravinteinen, kalkittu. Hyvä perhoskasvi. Samannäköisiä kasveja: eurooppalainen eteläisimmässä Suomessakin harvinaisena rantakasvina esiintyvä punalatva (Eupatorium cannabinum), jonka lehdet ovat liuskaisia, ja pohjoisamerikkalainen täpläpunalatva (Eupatorium maculatum), jonka mykeröstö on tasalatvainen. Posliinihyasintti, porslinshyacint – Puschkinia scilloides Hyasinttikasvit – Hyacinthaceae Monivuotinen kevätruoho; sipuli ruskea; 10-20 cm; lehtiä kaksi; kukinto 4-10-kukkainen terttu, kukat pystyjä, kalpean sinertäviä, siniviiruisia tai valkoisia, 7-10 mm. Kukinta IV-V. Alkuperäinen vuoristoniityillä Kaukasuksella, Etelä-Turkissa, Libanonissa, Iranissa ja PohjoisIrakissa; helposti leviävä koristekasvi, yleistynyt Suomessa II maailmansodan jälkeen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, tuore, runsasravinteinen..

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Pystykiurunkannus, stor nunneört Corydalis solida Unikkokasvit – Papaveraceae Monivuotinen, mukulallinen kevätruoho, 10-20 cm; lehdet kerrannaisia; kukinto 10-20kukkainen terttu; teriö 15-20 mm , sinipunainen. Kukinta IV-V. Myrkyllinen. Pystykiurunkannus on rehevien rantalehtojen, puronvarsien ja kallionjuuripensaikkojen kasvi, jonka luontaiseen alueeseen kuuluu Euroopan lisäksi Vähä Aasia ja Algeria; Suomessa sitä on vain maan eteläosassa. Koristekasvina kiurunkannusta on usein puistoissa ja pihoilla, joista se jopa villiytyy lähialueille. Se viihtyy hyvin ravinteikkaassa maassa sellaisilla paikoilla, joita ei harata eikä muokata. Päivänkakkara, prästkrage – Leucanthemum vulgare Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruho; 20-70 cm; lehdet isohampaisia; mykeröt 2.5-5 cm; laitakukat kielimäisiä, valkoisia, kehräkukat torvimaisia, keltaisia. Kukinta VI-IX. Alkuperäinen niittykasvi Euroopassa ja siitä itään Kiinassa saakka; Suomessa niityillä, kedoilla, nurmilla ja tienvarsilla kasvava muinaistulokas; rohdoskasvi, jota käytetty vatsakipuihin, ulostavana aineena ja rauhoittavana hermostohäiriöihin; myös suosittu koristekasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, ravinteikas, tuore, läpäisevä.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Rantatyräkki, kärrtörel – Euphorbia palustris Tyräkkikasvit – Euphorbiaceae Monivuotinen, pysty, maitiaisnesteinen ruoho; 60-170 cm; lehdet kierteisesti, soikeita, ehytlaitaisia; kukinto haarova, runsaskukkainen, keltainen, VI-VII. Alkuperäinen rantakasvi Euroopassa, Itä-Aasiassa, Kaukasuksella ja Turkissa; Suomessa vain eteläosassa merenrantakivikoissa ja -pensaikoissa. – MYRKYLLINEN – Rauhoitettu. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore – kostea, ravinteikas. Rentoakankaali (rönsyakankaali), revsuga – Ajuga reptans Huulikukkaiskasvit – Lamiaceae Monivuotinen, pitkärönsyinen ruoho; 10-25 cm; lehdet vastakkain, puikeita tai soikeita, laita isoja matalahampainen; kukinto tähkämäinen, harvahko; kukat 1517 mm, sinisiä. Kukinta V-VI. Alkuperäinen niityillä ja ruohoisissa metsissä Euroopassa pohjoisosia lukuun ottamatta, Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Kaukasiassa ja Iranissa; Suomessa viljelykarkulaisena ja -jäänteenä. Vanha rohdoskasvi, käytetty mm. sisäisesti ripulin hoitoon ja ulkonaisesti haavoihin; myös pitkään viljelty koristekasvi, josta useita lajikkeitakin kuten ’Atropurpurea’, jonka lehdet violetinruskeita. Kasvatuspaikka: varjoinen, tuore, kosteutta pidättävä, keski- tai runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Rentukka, kalvleka, kabbleka – Caltha palustris Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen kalju ruoho; 15-50 cm; lehdet pyöreähköjä, hammaslaitaisia; kukat 2-3 cm leveitä, tummankeltaisia. Kukinta VVI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan keski- ja pohjoisosissa rannoilla, puroissa, lähteiköissä, ojissa, märillä niityillä ja korvissa. Homeopaattinen rohdos rokahtumiin, kutiseviin ihottumiin, vyöruusuun, hinkuyskään ja kuukautishäiriöihin, kansanlääkinnässä keltatautiin. Nuoria lehtiä on suositeltu salaattiin ja nuppuja etikkaan kapriksen tavoin säilöttäviksi, myrkyllisyyden takia ei ole syytä käyttää ravintona eikä sisäisesti rohdoksena. Rentukasta on kerrannaiskukkainen puutarhalajike, pallorentukka (’Multiplex’). Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, ravinteikas, pysyvästi kostea tai hyvin kosteutta pidättävä. Ristikki, aubrietia – Aubrieta deltoidea Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Monivuotinen, mattomainen ruoho; 5-15 cm; lehdet harmaakarvaisia, kummassakin laidassa 1-3 hammasta; kukat 2-3 cm leveitä, ristimäisiä, sinipunaisia. Kukinta VVI. Alkuperäinen kallioilla ja kivikoissa Sisiliasta Lounais-Aasiaan; suosittu koristekasvi, jota on kotiutuneena laajalti Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Suomessa harvinaisena vanhoissa puutarhoissa, nykyisin myynnissä on enimmäkseen lähilajien kanssa risteytynyttä tarharistikkiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteikas, hyvin läpäisevä, kalkittu.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Rohtoraunioyrtti, vallört - Symphytum officinale Lemmikkikasvit – Boraginaceae Monivuotinen karhea ruoho; 30-120 cm; lehdet pitkälti leveäjohteisia, 1015 cm, suikeita – puikeita, kukinto toispuolinen kiemura; kukat 10 mm pitkiä, suppilomaisia, tummansinipunaisia, harvoin kellanvalkoisia, vaaleansinipunaisia, vaalean- tai tummanpunaisia, teriön liuskat taapäisiä, kärki kolmiomainen. Keskieurooppalais-länsiaasialainen laji, kasvaa tuoreilla ja märillä niityillä, rannoilla, tulvametsissä yms. Suomessa vanha rohdoskasvi, jo Tillandzin v. 1673 mainitsema, voi olla luostariperuakin. Sitä on väärin kutsuttu paikoin mustajuureksi juurensa värin vuoksi (mustajuuri on Scorzonera hispanica, herkullinen mutta harvinainen juures). Rohtoraunionyrtin juurella on lääkitty luunmurtumia ja haavoja, sitä on käytetty myös keuhkokatarriin, vatsahaavaan ja muihin vatsasairauksiin. Lönnrotin (1860) mukaan: ”Juuri erittäin näljäinen (= limainen). Kiitetään hyväksi vatsatautia, verisylkyä ja rakkovikoja parantamaan, sekä ihmisten että eläinten kohtauksissa. Voiteena nahkoille pitää ne kauvan pehmeänä. Apteiki-nimensä sillä on cosolida major.” Sopii käytettäväksi ulkonaisesti mutta ei sisäisesti, sillä kiihottaa solujen kasvua (syöpää!), alentaa verenpainetta pieninä annoksina mutta suurina kohottaa. Samannäköisiä kasveja: tarharaunioyrtti (Symphytum asperum), jonka lehdet ovat johteettomia tai aivan lyhytjohteisia, teriön liuskat pystyjä, pyöreäkärkisiä, ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x upplandicum), jonka lehdet lyhyt- ja kapeajohteisia, teriön liuskat pystyjä – heikosti taapäisiä, pyöreähkö tai kolmiomainen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore - märkä, ravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Rohtosormustinkukka, vanlig fingerborgsblomma – Digitalis purpurea Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae Kaksivuotinen, pysty, harmaakarvainen ruoho; 40100 cm; lehti 10-20 cm, soikea, nyhähampainen; kukinto toispuolinen tiheä latvaterttu; kukat 4050 mm, kellomaisia, punaisia tai valkoisia. Kukinta VII-VIII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen kuivissa, avoimissa metsissä ja pensaikoissa Länsi-Norjasta ja Britten saarilta Marokkoon, Sardiniaan ja Slovakiaan. Pitkään viljelty lääke- ja koristekasvina, nykyään kotiutuneena lähes koko Euroopassa sekä PohjoisAmerikassa. Käytettiin jo keskiajalla erilaisten turvotusten hoitoon. Sisältää digitaliglykosideja, joiden vaikutus sydänlihakseen selvisi 1700luvulla. Suomessa viljelyjäänteenä ja – karkulaisena vanhoissa puutarhoissa ja pihoissa: siemenet säilyvät maassa pitkään itämiskykyisinä. Samannäköisiä kasveja: keltasormustinkukka (Digitalis grandiflora), jolla lehti tav. päältä kalju, laita sahahampainen ja kukat keltaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen, hiekkainen; koska kaksivuotinen, siementen annetaan valmistua.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Rohtosuopayrtti, såpnejlika – Saponaria officinalis Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Monivuotinen, maarönsyllinen, pysty ruoho; 25-90 cm; lehdet vastakkain, soikeita, 3-5 cm; kukinto tiheä, kukat 2.5-3.5 cm, kerrannaisia, harvoin yksinkertaisia, vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukinta VII-VIII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen Keski- ja Etelä-Euroopassa ja ItäEuroopan keski- ja eteläosissa, hyvin pitkään viljelty ja laajalti kotiutunut sekä Eurooppaan että Pohjois-Amerikkaan; Suomesta mainitaan kasvatetun 1700-luvun loppupuoliskolla, nykyään kotiutuneena pihojen liepeillä monin paikoin maan etelä- ja keskiosissa. Sisältää runsaasti saponiiniglykosideja, käytetty pesuaineena sekä rohdoksena yskään yms. ja ulkonaisesti paiseiden ja ihottumien hoitoon. Erityisesti kerrannaiskukkaiset lajikkeet, vaaleanpunakukkainen ’Rosea Plena’, punakukkainen ’Rubra Plena’ ja valkokukkainen ’Alba Plena’ ovat suosittuja koristekasveja. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, tuore, keskiravinteinen. Ruoholaukka, ruohosipuli, gräslök – Allium schoenoprasum Laukkakasvit - Alliaceae Monivuotinen ruoho; 10-25 cm; lehdet pitkiä, liereitä, ohuita; kukinto tiheä latvasarja; kukat vaalean sinipunaisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen läpi Euraasian ja Pohjois-Amerikan kallion halkeamissa, kivisillä niityillä, rinneniityillä, hiekkadyyneillä; Suomessa alkuperäinen eteläisimmässä ja lounaisimmassa osassa sekä Utsjoella, muualla viljelyjäänne ja -karkulainen; ikivanha rohdos- ja maustekasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore mutta läpäisevä, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Ruskolilja, brandlilja – Lilium bulbiferum ssp. bulbiferum Sahramililja, saffranslilja – Lilium bulbiferum ssp. croceum Liljakasvit – Liliaceae Monivuotinen ruoho; 40-60 cm; varsi tav. vihreä; lehtihangat itusilmuisia (ruskolilja) tai itusilmuttomia (sahramililja); lehdet tasasoukkia; kukinto 1-5-kukkainen sarja; kukat 5-6 cm, pystyjä, kellanruskeita – kellanpunaisia, mustatäpläisiä. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen pensaikoissa, kivikkoisilla rinteillä ja sananjalkakasvustoissa Keski-Euroopan eteläosissa, Pohjois-Espanjassa, Pohjois-Italiassa sekä Pohjois-Balkanilla. Vanha koristekasvi, joka koko Euroopassa ja myös monin paikoin Euroopan ulkopuolella on usein viljelyjäänne tai –karkulainen, jopa kotiutunut. Suomessa viljelty jo 1600-luvulla, koska Tillandz mainitsee sen Turusta vuonna 1673. Samannäköinen kasvi: tiikerinlilja (Lilium lancifolium), jonka kukat nuokkuvia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, ravinteikas, läpäisevä; helppo lisätä itusilmuista Rusopäivänlilja, brunröd daglilja – Hemerocallis fulva Liljakasvit - Liliaceae Monivuotinen ruoho; juuren kärjet usein paksuntuneita juurimukuloita; 80-100 cm; lehdet 50-90 cm, 1-2.5 cm leveitä; kukinto 10-20-kukkainen terttu; kukat 7-10 cm leveitä, kuparinpunaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperä tuntematon, ehkä Kiina, jossa viljelty pitkään ravintokasvina (nuput joko kuivattuina tai tuoreina, myös juurimukula ja nuoret lehdet ovat syötäviä). Tuotu koristekasviksi Eurooppaan 1700-luvulla ja Suomeenkin lähes 200 vuotta sitten. Kasvupaikka: puolivarjoinen, pysyvästi tuore tai jopa kostea, runsasravinteinen.

Kuvat © Eeva Saarnilahti

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Ruusumalva, rosenmalva – Malva alcea Malvakasvit - Malvaceae Monivuotinen pysty, yläosasta karvainen ruoho; 50-100 cm; alempien lehtien lapa sormihalkoinen tai –jakoinen, ylempien 3-5-osainen; kukat yksittäin lehtihangoissa; kukka 3-5 cm leveä, ruusunpunainen. Kukinta VII-IX. Ruusumalva on kuivien, aurinkoisten niittyjen kasvi, jota tavataan alkuperäisenä Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopassapa, Pohjois-Venäjältä se puuttuu ja Pohjoismaissa sitä on vain Etelä-Ruotsissa. Ruusumalva on muitten malvojen tapaan lääkekasvi, jonka lehdistä on tehty kurkkukipuun ja hengitystietulehduksiin käytettyä rohdosta (Folium Malvae). Se on myös vanha koristekasvi, ja suurin osa sen nykyesiintymistä koko Euroopassa seurausta viljelystä. Suomessa sitä lienee viljelty melko pitkään mutta yleinen se ei liene täällä ollut koskaan. Parhaiten ruusumalva viihtyy aurinkoisilla, lämpimillä ja kuivahkoilla paikoilla, se ei siedä seisovaa vettä eikä hapanta kasvualustaa. Voi lisääntyä siemenistä, joskus viljelykarkulainen. Samannäköisiä kasveja: harmaamalvikki, jolla verhiön alapuolella kolme tyvestään pitkälti yhdislehtistä leveää liuskaa (= lisäverhiö), ruusumalvalla liuskat tyvestään (melkein) erillisiä, kapeita. Rönsyleimu, krypflox – Phlox stolonifera Sinilatvakasvit – Polemoniaceae Monivuotinen, rentovartinen ruoho; 20-25 cm; lehdet vastakkain, vastapuikeita – puikeita, 2.5-4.5 cm, karvaisia; kukinto terttumainen, kukat punavioletteja – violetteja, joskus valkoisia, 3 cm leveitä. Kukinta VI. Alkuperäinen kosteissa metsissä Yhdysvaltojen itäosissa; koristekasvi, jota Suomessa ainakin jo 1900-luvun alussa. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, pysyvästi tuore, keskiravinteinen.

100

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Röyhytatar, vippslide – Aconogonon divaricatum Tatarkasvit – Polygonaceae Monivuotinen ruoho; 60-120 cm; lehdet 6-10 cm, kaljuja, suikeita – kapeansoikeita, suippotyvisiä; kukinto harva kerrannaisterttu; kukat kellertäviä. Kukinta VI-VIII. Alkuperäinen kivisillä ja soraisilla rinteillä Siperiassa; pitkään Suomessa kasvatettu koristekasvi. Samannäköinen kasvi: alppitatar (Aconogonon alpinum), jonka lehdet karvaisia, leveänpuikeita. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, runsasravinteinen, tuore. Saksankirveli, spansk körvel – Myrrhis odorata Sarjakukkaiskasvit - Apiaceae Monivuotinen ruoho; 1.5-2 m; pehmeäkarvainen; lehdet isoja, kolmiomaisia, 2 tai 3 kertaa parilehdykkäisiä; kukinto kerrannaissarja; kukat valkoisia. Kukinta VII. Alkuperäinen vuoristojen metsäaukkojen pensaikoissa Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla ja Luoteis-Balkanilla. Pitkään viljelty maustekasvi, joka on viljelyn jäljiltä kotiutuneena asumusten liepeillä suurimmassa osassa Eurooppaa, jopa eteläisimmässä Suomessakin. Tuotu meille 1700-luvulla. Lönnrot opettaa 1860: ”Juurella ja ruoholla maustetaan ruokia. Myös ne ovat lievittäviä, rintataudeissa ja tupakan seassa ahdashenkisille hyödyllisiä. Lehmille lisää tämä ruoho maitoa. Paikoin sitä käytetään keltapaineeksi.” Lehtiä voi käyttää keittojen, munakkaiden, juomien ja väkijuomien mausteeksi. Ennen kypsymistä kerätyt ja kuivatut hedelmät sopivat lihan mausteeksi. juuria voi käyttää vihanneksena. Lehdillä ja erityisesti hedelmillä sanotaan olevan piristävä, ilmavaivoja helpottava ja ruokahalua herättävä vaikutus. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen ja tuore; lisääntyy helposti siemenistä.

101

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Saksankurjenmiekka, trädgårdsiris – Iris germanica tai Iris Germanica-risteymä Kurjenmiekkakasvit - Iridaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho; 40-100 cm; lehdet 30-70 cm, 2-4 cm leveitä; kukat tav. nelittäin, 815 cm leveitä, tumman sinipunaisia - sinisiä - ruskeanoransseja - keltaisia jne. Kukinta VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperältään tuntematon, ehkä Välimeren alueen itäosissa syntynyt risteymä. Vanha ja yhä hyvin suosittu koristekasvi, Suomessakin ainakin 1600luvun lopulla; nykyään satoja väriltään ja kukkien kooltaan erilaisia lajikkeita, joista useimmat risteymiä. Kansanlääkinnässä juurakko virtsaneritystä lisäävä ja ulostuttava rohdos; juurakosta valmistettua hajustetta käytetty puutereissa, talkissa, kölninvesissä ja hammastahnoissa, paahdettuja siemeniä kahvinkorvikkeena.

Samannäköisiä kasveja: siperiankurjenmiekka, jonka juurakko ohuehko, varsi ontto ja lehdet kapeampia (0.5-1 cm). Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen, hietainen, kalkittu. Sammaleimu, mossflox – Phlox subulata Sinilatvakasvit – Polemoniaceae Monivuotinen, rentovartinen ruoho; 10-15 cm; lehdet vastakkain, neulasmaisia, 1-2 cm; kukinto terttumainen, kukat sinipunaisia, punaisia tai valkoisia, 1.5-2 cm leveitä. Kukinta V-VI. Alkuperäinen valoisissa, kuivissa, hiekkaisissa ja soraisissa mänty- ja tammimetsissä sekä kallioilla Koillis-Yhdysvalloissa; ilmeisesti jo 1800-luvun puolella Suomessakin koristekasvina. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, hyvin läpäisevä, keskiravinteinen.

102

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Sarjatähdikki, morgonstjärna – Ornithogalum umbellatum Hyasinttikasvit – Hyacinthaceae Monivuotinen ruoho; 15-30 cm; sipuli vaalea; lehdet tasasoukkia, 3-5 mm leveitä, sileitä tai kouruisia; kukinto 6-10-kukkainen huiskilo; kukat pystyjä, 1.5-2 cm leveitä, valkoisia, päältä vihertäviä. Kukinta VI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäisenä koko Euroopassa lukuun ottamatta pohjoisosia, Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Syyriassa, Libanonissa ja Israelissa tuoreissa, ravinteikkaissa pensaikoissa sekä erilaisilla viljelymailla kuten viinitarhoissa, oliivi- ja hedelmälehdoissa, puutarhoissa, niityillä yms. rikkakasvina. Vanha koristekasvi, laajalti kotiutunut Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Suomessa kasvatettu jo 1700-luvulla, Etelä-Suomessa muutamin paikoin viljelyjäänteenä. Samannäköisiä kasveja. nuokkutähdikki, jolla kukat nuokkuvia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteinen, tuore mutta läpäisevä; ei ehkä pidä runsaasta kalkituksesta.

103

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Siankärsämö, röllika, rölleka – Achillea millefolium Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, maarönsyllinen, pysty, karvainen ruoho; 20-70 cm; lehdet 2 tai 3 kertaa pariliuskaisia, liuskat kapeita; kukinto huiskilomainen, tiheä mykeröstö, mykeröt 0.5-15 mm leveitä, laitakukat kielimäisiä, valkoisia, joskus vaaleanpunaisia tai punaisia, kehräkukat torvimaisia, valkoisia. Kukinta VII-IX. Alkuperäaalue: Eurooppa ja Länsi-Aasia, kotiutuneena Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa; Suomessa kotiutunut muinaistulokas koko maassa pihoilla, tienvarsilla, metsänreunoissa, joutomailla; vanha rohdos, josta Lönnrot (1860) kertoo: ”Haju ryydinsekainen väkevä, maku karvas, kutistava. Oluehen käydessä pantuna lisää se voimaa. Lääkkeeksi käytetään kukkia joko teenä, keitesakona tahi kukkaviinana asettamaan veren ja muita juoksuja, väänteitä ja puhkuja, ähkyjä, reväisimiä, synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita. Lehdet tuoreeltaan muserrettuna ovat hyviä haavoja parantamaan. Kukkaviinasta kehnovatsaisuus ja punatautikin usein on parantunut. Pesovedessä ja hauteinakin ovat kukat hyvin vaikuttavaisia. Rupisia eläimiä pestään tämän kasvin väkevällä keiteliemellä.” Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva, keskiravinteinen. Sinileimu, blåflox – Phlox divaricata Sinilatvakasvit – Polemoniaceae Monivuotinen, koheneva, alimmista nivelistä juurtuva ruoho; 25-35 cm; lehdet 2.5-5 cm, vastakkain, leveänsoikeita - puikeita – tasasoukkia; kukinto 10-20kukkainen kerrannaisterttu; kukat 2-3 cm leveitä vaaleansinisiä – melkein valkoisia. Kukinta VI. Alkuperäinen kosteissa, metsäisissä jokilaaksoissa, Pohjois-Amerikan sisäosissa Etelä-Quebecistä ja EteläOntariosta Louisianaan; Suomessa koristekasvina harvinainen. Kasvatuspaikka: varjoinen, keskiravinteinen, pysyvästi kostea, ei kalkittu; vaatinee paksun lumipeitteen.

104

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Sinitähtihyasintti, ätlig stjärnhyacint – Camassia quamash Hyasinttikasvit – Hyacinthaceae Monivuotinen sipulikasvi; 30-50 cm; lehdet 20-30 cm pitkiä, 5-20 mm leveitä; kukinto terttu, 5-15 cm; kukat 1-3 cm, sinisiä – valkoisia. Kukinta VIVII. Alkuperäinen märillä niityillä USA:n länsiosien havumetsäisillä vuorten rinteillä; Suomessa harvinaisehko puutarhakasvina. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteikas, kostea. Sinivuokko, blåsippa – Hepatica nobilis Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen ruoho, 10-15 cm; juurakko pysty; lehdet talvehtivia, 3 liuskaisia; kukka 15-30 mm leveä, sininen, joskus punainen, harvoin valkoinen. Kukinta (III-)IV-V. – MYRKYLLINEN. Tuoreitten ja kuivahkojen lehtometsien savea välttävä eurooppalainen kasvi; Suomessa alkuperäisenä vain maan eteläosassa; ei saa kerätä luonnosta kauppaa ja myyntiä varten; usein koristekasvina. Vanha rohdos, joka supistaa limakalvoja, lisää virtsaneritystä ja edistää haavojen paranemista, käytetään vielä homeopatiassa; liian myrkyllinen sisäisesti käytettäväksi. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore – kuivahko, runsasravinteinen, kalkittu; lisääntyy siemenistä, joita muurahaiset levittävät, villiintyy helposti.

105

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Siperiankurjenmiekka, strandiris – Iris sibirica tai Iris Sibirica-risteymä Kurjenmiekkakasvit - Iridaceae Monivuotinen, ohuehkojuurakkoinen ruoho; 50-100 cm; varsi ontto; lehdet 40-70 cm, 0.5-1 cm leveitä; kukat yksittäin - kolmittain, 5-8 cm leveitä, tav. punertavansinisiä, harvoin valkoisia. Kukinta VI. - MYRKYLLINEN Alkuperäisenä märillä niityillä ja tulvarannoilla LänsiRanskasta ja Sveitsistä Pohjois-Turkkiin, Kaukasukselle ja Baikal-järvelle. Suomessa koristekasvina 1800-luvun lopulta, muutamin paikoin tavattu viljelyjäänteenä ja karkulaisenakin. Nykyään useita lajikkeita, joista osa lienee risteymiä. Samannäköisiä kasveja: saksankurjenmiekka (Iris germanica), jonka juurakko paksu, varsi täyteinen ja lehdet leveämpiä (2-4 cm). Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, kostea - tuore, ravinteinen, ei kalkittu. Siperianmaksaruoho, gyllenfetblad – Sedum aizoon Maksaruohokasvit – Crassulaceae Monivuotinen, mehilehtinen, pysty ruoho; 20-40 cm; lehdet kierteisesti, pitkulaisia – suikeita, 5-8 cm, laidoilta terävähampaisia melkein tyveen saakka; kukinto tiheä, kukat tummankeltaisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen kuivilla, ruohikkoisilla rinteillä, pensaikoissa ja jokivarsikallioilla Jenisei-joelta Mongoliaan, Pohjois-Kiinaan ja Japaniin; Suomessa vanha koristekasvi, muutamin paikoin viljelyjäänne ja -karkulainen. Samannäköisiä kasveja: mongolianmaksaruoho (Sedum hybridum), jonka lehdet ovat talvehtivia, 2-3 cm pitkiä, 1.2 cm leveitä, tylppähampaisia, ja kamtšatkanmaksaruoho (S. kamtschaticum), jonka lehdet ovat 3-5 cm pitkiä, 1.2 cm leveitä, tylppähampaisia, eivät talvehdi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, läpäisevä, kuivahko, keskiravinteinen.

106

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Siperianunikko – Papaver croceum Unikkokasvit – Papaveraceae Lyhytikäinen, monivuotinen, kalju – karvainen ruoho; 30 cm; lehdet tyviruusukkeena, parijakoisia, sinivihreitä; kukat keltaisia, joskus valkoisia tai punaisia, 5-6 cm leveitä. Kukinta V-VIII. Alkuperäisenä Itä-Siperiassa ja Venäjän Kaukoidässä kuivahkoilla, aromaisilla rinteillä ja jokivarsilla. Tuotiin Eurooppaan koristekasviksi 1730-luvulla ja Suomessa viljelty jo 1800-luvuin alkupuolelta lähtien. Kasvupaikka kuiva, aurinkoinen tai puolivarjoinen, mielellään hiekkapitoinen. Vaikka lyhytikäinen (2-4 v) uusiutuu ja leviääkin helposti siemenistä. Soikkovuorenkilpi, bergenia, vinterblad – Bergenia crassifolia Rikkokasvit – Saxifragaceae Monivuotinen, paksuja vaakajuurakkoinen ruoho; 20-30 cm; lehdet tyviruusukkeena, 12-18 cm, nahkeita, ylitalven vihreinä säilyviä, puikeita, suippo- tai pyöreähkötyvisiä; kukinto pitkäperäinen kerrannaisterttu; kukat 8-16 mm, sinipunaisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen Itä-Siperiassa ja Venäjän Kaukoidässä kivikkoisilla rinteillä, puronvarsilla ja niityillä. Suosittu koristekasvi, risteytyy muiden vuorenkilpilajien kanssa, risteymät yleisiä. Lehdet rohdoksena punatautiin ja horkkaan, juuriuute nahan parkintaan. Samannäköisiä kasveja: herttavuorenkilpi (B. cordifolia), jonka lehdet ovat pyöreähköjä, hertta- tai tylppätyvisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, hyvin läpäisevä, tuore tai kuivahko, kalkittu.

107

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Sulkaneilikka, fjädernejlika – Dianthus plumarius Tarhasulkaneilikka, fjädernejlika – Dianthus Plumarius-ryhmä Kohokkikasvit – Caryophyllaceae Monivuotinen, löyhästi mätästävä, sinivihreä ruoho; 20-40 cm; lehdet vastakkain, kapeita; terälehdet 1-2 cm, kärjestä puoliväliin saakka kapealiuskaisia, punaisia – valkoisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen itäisen KeskiEuroopan vuoristojen kalkkikallioilla. Tuskin lienee koskaan viljelty koristekasvina vaan tällä nimellä kutsutut ovat tarhasulkaneilikkaa, jota on viljelty koristekasvina 1600-luvulta lähtien, Suomessakin ainakin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Monimuotoiset, usein kerrannaiskukkaiset tarhasulkaneilikat ovat sulkaneilikan ja tarhaneilikan (Dianthus caryophyllus) risteymiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, keskiravinteinen, kalkittu. Suomentatar, finnslide – Aconogonon x fennicum Tatarkasvit – Polygonaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 100-170 cm; lehdet 10-20 cm, puikeita – kapeanpuikeita, alta harvakarvaisia;kukinto kartiomainen, tiheähkö; kukat 2-4 mm, valkoisia, Kukinta VI-VIII. Syntypaikaltaan tuntematon risteymä, jonka vanhemmat ovat alppitatar (Aconogonon alpinum) ja laavatatar (A. weyrichii). Kasvupaikka: aurinkoinen – varjoinen, kuivahko – tuore, keskiravinteinen.

108

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Suikeroalpi, penningblad – Lysimachia nummularia Myrsinekasvit - Myrsinaceae Monivuotinen, rento, juurehtiva ruoho; 30-100 cm; lehdet 10-15 mm, leveänsoikeita – melkein pyöreitä; kukat yksittäin lehtihangoissa, 20-30 mm, keltaisia. Kukinta VII-IX. Alkuperäinen Etelä-Ruotsista ja Norjasta Espanjaan, Turkkiin ja Kaukasukselle märissä metsissä, lettomaisilla soilla, jokien ja järvien rantakosteikoissa. Sekä koriste- että lääkekasvi, käytetty mm. haavojen hoitoon, kihtiin ja reumaattisiin vaivoihin. Suomessa viljelykarkulainen ja kotiutunut muutamin paikoin rannoille, nurmikoille ja joskus lehtomaisiin metsiinkin asumusten liepeillä. Kasvatuspaikka: varjoinen, kostea tai tuore, keskiravinteinen. Suviruusu, poppiusros - Rosa 'Poppius' Ruusukasvit - Rosaceae Juurivesoja muodostava pensas; 1-2.2 m; lehdykät 1.3-3.5 cm, vihreitä, tav. tummalaikkuisia, kukat yksittäin, 4-5 cm leveitä, kerrannaisia, haalistuneen karmiininpunaisia; kiulukat pitkulaisia - pallomaisia, punaruskeita. Kukinta VI-VII. Alkuperältään tuntematon ilmeisesti vuoriruusun (Rosa pendulina) ja jonkun pimpinellaruusun (R. pimpinellifolia) risteymä, joka Ruotsissa nimettiin 1800-luvun puolivälissä suomalaisen Gabriel Poppiuksen mukaan. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuiva - tuore, runsasravinteinen.

109

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Syysasteri, höstaster – Aster novi-belgii Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruoho; 70-120 cm; lehdet 5-10 cm, suikeita, tyvi selvästi sepivä; mykeröt lukuisia, 2-3 cm leveitä, kielimäiset laitakukat lukuisia, kapeita, sinivioletteja, sinisiä, punaisia tai valkoisia. Kukinta VII-X. Alkuperäinen kosteissa pensaikoissa, niityillä ja rannoilla itäisessä Pohjois-Amerikassa; viljelyssä lukuisia vanhoja (ns. maatiaisastereita) ja uusia lajikkeita, joista uudet eivät ehdi kunnolla kukkia Suomessa ennen talven tuloa. Samannäköinen kasvi: pajuasteri (Aster x salignus), jonka lehden tyvi on heikosti sepivä ja laitakukat vaaleahkon sinipunaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, keskiravinteinen, tuore. Syyshohdekukka, trädgårdssolbrud – Helenium Autumnale-ryhmä Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen, tav. karvainen ruoho; 20-100 cm; lehdet johteisia, suippoja – soikeita, 3-12 cm, hammaslaitaisia; mykeröt 3-5 cm leveitä, laitakukat kirkkaankeltaisia – ruskeanpunaisia, kehräkukat kupumaisesti koholla, ruskeita. Kukinta VII-IX. Pohjois-Amerikassa alkuperäisinä kasvavien hohdekukkien risteymiä, useita lajikkeita, Suomessa viljelty verraten pitkään. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

110

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Syysleimu, höstflox – Phlox Paniculata-risteymä Sinilatvakasvit - Polemoniaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 60-150 cm; varsi lehdekäs; lehdet 5-9 cm, suikeita; kukinto iso kerrannaisterttu; kukat 1-2 cm leveitä, tummanpunaisia, punaisia, vaaleanpunaisia, lohenpunaisia, violetinpunaisia, violetteja tai valkoisia. Kukinta VII-IX. Alkuperäinen rehevissä, aukkoisissa metsissä ja pensaikoissa Yhdysvaltojen itäosissa New Yorkin valtiosta Georgiaan. Eurooppaan 1730, ja koko 1800luvun jatkui eriväristen ja eriaikaan kukkivien lajikkeiden jalostus sekä valinnan että ilmeisesti myös risteytymisen avulla. Uusi jalostusvaihe alkoi 1950-luvulla, jolloin pyrittiin saamaan isokukkaisia ja lyhyehkövartisia syysleimuja. Monia, etenkin uusia lajikkeita vaivaavat laikkutauti ja härmäsieni. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ilmava, tuore, kosteutta pidättävä, runsasravinteinen; kuivuus ja ahtaus sekä liian typpirikas lannoitus altistavat härmäsienelle. Särkynytsydän, brustna hjärtan, löjtnantshjärtan – Dicentra spectabilis Emäkkikasvit – Fumariaceae Monivuotinen ruoho; 50-70 cm; lehdet kerrannaisia; kukinto pitkä, kaareva, monikukkainen terttu; kukat 2-3 cm pitkiä, punaisia, harvoin valkoisia, litteitä, sydämenmuotoisia. Kukinta (V-)VI. Alkuperäisenä Pohjois-Korean ja Koillis-Kiinan varjoisissa, rehevissä laaksometsissä, Suomessa suosittu koristekasvi 1800luvun puolivälistä lähtien. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen; mitä vanhempi yksilö sitä enemmän kukkavarsia.

111

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Talvisaippo, vinteriberis – Iberis sempervirens Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Ainavihanta, mattomainen varpu; 10-15 cm; lehdet kapean suikeita – vastapuikeita , 2-5 mm leveitä; kukinto lyhyt, tiheä, sarjamainen, hedelmävaiheessa terttumainen, kukat tav. valkoisia. Kukinta V-VI. Alkuperäinen kallion raoissa Välimeren alueen vuoristojen yläosissa. Yleisesti viljelty koristekasvi, monin paikoin Keski- ja

Länsi-Euroopassa kotiutunut. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, kuivahko, läpäisevä, niukka- tai keskiravinteinen, kalkittu. Samannäköisiä kasveja: katkerasaippo (Iberis amara) ja sarjasaippo (I. umbellata), jotka ovat yksivuotisia ruohoja, mutta siemenistä lisääntyvinä voivat säilyä paikallaan pitkään; katkerasaipon kukat valkoisia, kukinto hedelmävaiheessa pitkä, terttumainen, sarjasaipon kukat punertavia, kukinto hedelmävaiheessa lyhyt, sarjamainen. Talventähti, vintergäck – Eranthis hyemalis Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen, varhain lakastuva mukulallinen ruoho; 5-12 cm; tyvilehdet pitkäruotisia, sormiliuskaisia; kukat 4-5 cm leveitä, keltaisia, alla kolme liuskaista suojuslehteä. Kukinta IV-V. Alkuperäinen Kaakkois-Ranskasta Afganistaniin erilaisissa metsissä ja kivikoissa, kukinta alkaa jo tammikuussa; Keski- ja Länsi-Euroopan puutarhoissa koristekasvina jo 1600-luvulla. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen - varjoinen, tuore, kosteutta pidättävä, runsasravinteinen; ei siedä harausta eikä maan perusteellista kuivumista.

112

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarha-alpi, praktlysing - Lysimachia punctata Myrsinekasvit - Myrsinaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 30-100 cm; varsi lehdekäs; lehdet 3-4 cm, suikeita; kukat yksittäin - muutama yhdessä, 12-20 mm leveitä, keltaisia. Kukinta VI-IX. Alkuperäinen Kaakkois-Euroopassa ojien ja jokien varsilla sekä rannoilla että matalassa vedessä. Viljelty pitkään koristekasvina ja lähes koko Euroopassa; Etelä-Suomessa muutamin paikoin kosteikoissa viljelykarkulaisena. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, kosteahko, runsasravinteinen, savipitoinen. Tarhaillakko, trädgårdsnattviol, aftonviol – Hesperis matronalis Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae Kaksivuotinen tai lyhytikäinen monivuotinen, karheakarvainen ruoho; 40-80 cm; lehdet puikeita – suikeita, suippoja, harvahampaisia; kukinto terttu; kukat 30-40 mm leveitä, tuoksuvia, sinipunaisia – valkoisia. Kukinta VI-VIII. Lienee alkuperäinen vain EteläRanskan ja Pohjois-Italian vuoristojokien ja -purojen varsilla sekä -niityillä, mutta kotiutuneena viljelykarkulaisena lähes koko Euroopassa sekä Siperiassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Viljelty tuoksukasvina Keski-Euroopassa 1600-luvulta lähtien, Suomeenkin tuotiin jo varhain, sillä Tillandz mainitsee sen luettelossaan Turun seudun kasveista v. 1683. Nykyään Etelä-Suomessa monin paikoin kotiutuneena pihoilla ja puutarhoissa sekä niitten liepeillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore - kuivahko, runsasravinteinen. Jos kukinnot leikataan ennen litujen valmistumista, kukinta voi toistua syksyllä. Koska lyhytikäinen, ainakin muutamien varsien olisi annettava kypsyttää siemenensä.

113

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarhakalliokielo, jätterams – Polygonatum x hybridum Kielokasvit – Covallariaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho; 40-80 cm; varren alaosa liereä, yläosa särmikäs; lehdet varren kärkipuoliskossa, kierteisesti, soikeita 5-15 cm; kukat 1-5 kukan ryhminä, vihertävänvalkoisia; tav. marto. Kukinta V-VI. - MYRKYLLINEN. Kallio- ja lehtokielon välinen risteymä, jota usein kantalajien

seurassa, myös koristekasvi. Samannäköisiä kasveja: lehtokielo (Polygonatum multiflorum), jonka varsi kokonaan liereä ja hedelmä sinimusta marja, ja kalliokielo (P. odoratum), jonka varsi särmikäs, uurteinen, kukat tav. yksittäin ja hedelmä musta marja. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, runsasravinteinen, tuore, läpäisevä. Tarhakurjenpolvi, kungsnäva – Geranium x magnificum Kurjenpolvikasvi - Geraniaceae Monivuotinen, pystyjuurakkoinen ruoho; 50-70 cm; lehdet 7-12 cm leveitä, 5-7-9-halkoisia tai -jakoisia, liuskat syvähampaisia - liuskaisia. Kukat 4-5 cm leveitä, sinipunaisia. Kukinta VII. Viljelyssä syntynyt turkinkurjenpolven (G. ibericum) ja kaukasiankurjenpolven (G. platypetalum) välinen marto risteymä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteinen, hyvin läpäisevä.

114

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarhakylmänkukka, backsippa – Pulsatilla vulgaris Leinikkikasvit – Ranunculaceae monivuotinen, mätästävä ruoho; 20-30 cm; aluslehdet 2-4 kertaa parilehdykkäisiä, lehdykät kapealiuskaisia; kukat pystyjä - nuokkuvia, sinipunaisia, harvoin valkoisia, 4-6 cm leveitä. Kukinta VI-VII. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen hiekkaisilla nummilla, harjunrinteillä ja avoimissa mäntymetsissä Euroopan länsiosissa Etelä-Ruotsista, Englannista ja Ranskasta Puolaan ja Itävaltaan; suosittu puutarhakasvi. Tarhalevisia, trädgårdslewisia – Lewisia Cotyledon-ryhmä Portulakkakasvit - Portulacaceae Monivuotinen ruoho; 10-20 cm; lehdet tyviruusukkeena, talvehtivia, paksuja, pitkulaisenvastapuikeita, 612 cm; kukinto lyhyt, terttumainen; kukat vaaleanpunaisia. Kukinta VIIVIII. Alkuperäinen kallioilla ja louhikoissa Kalifornian, Oregonin ja eteläisen Brittiläisen Kolumbia vuoristoissa; suosittu kivikkokasvi, joka Suomessa yleistynyt II maailmansodan jälkeen. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore mutta hyvin läpäisevä, runsasravinteinen, ei kalkittu.

115

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarhaomenapuu, äppelträd – Malus domestica Ruusukasvit – Rosaceae Puu; 3-8 m; lehdet 5-8 cm, soikeita, karvaisia; kukinto 2-6-kukkainen sarja; kukat 4-6 cm leveitä, valkoisia; hedelmä 30-100 mm, kypsänä tav. makea. Kukinta V-VI. Vanha euraasialainen viljelykasvi, jonka alkuperäaluetta ei tunneta; Suomessa kasvatettu ainakin 1500luvulta lähtien, monin paikoin myös viljelyjäänne ja –karkulainen puutarhoissa, teitten varsilla ja metsänreunoissa. Lajikkeita hyvin paljon. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen, kalkittu. Tarhapioni (pihapioni, talonpoikaispioni), bondpion – Paeonia x festiva (P. ” officinalis”) Pionikasvit – Paeoniaceae Monivuotinen ruoho; 40 cm; lehdet monilehdykkäisiä, lehdykät sileälaitaisia. Kukat 10-13 cm leveitä, tav. kerrannaisia, tav. tummanpunaisia, harvoin vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukinta VI. Alkuperäinen harvoissa metsissä ja pensaikoissa kalkkipitoisilla kivisillä rinteillä Etelä-Ranskasta Unkariin ja Albaniaan kasvavan vuoripionin (Paeonia officinalis) ja Italiassa, Balkanilla ja PohjoisTurkissa kasvavan turkinpionin (P. peregrina) välinen risteymä, jota Euroopassa on viljelty 1500-luvulta lähtien. Suomessa tunnettiin 1600-luvulla nimellä ”Caatuvaisen Taudin Juuri”, oli ehkä lääkekasvi, koristekasvina yleistyi meillä 1800-luvulla. Yleisin lajike on tummanpunainen, kerrannaiskukkainen ’Rubra Plena’. Samannäköisiä kasveja: kiinanpioni (Paeonia lactiflora) ja jalopioni (P. Lactiflora-risteymä), joista tarhapionin erottaa aikaisempi kukinta ja sileä lehtilaita. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, läpäisevä, syvämultainen, runsasravinteinen. Syvään istutus haittaa kukintaa: juurakon kärkisilmun päälle enintään 1 cm multaa.

116

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

(Tarha)raparperi, (mat)rabarber – Rheum rhabarbarum (R. x cultorum) Tatarkasvit – Polygonaceae Monivuotinen, paksujuurakkoinen ruoho: 50-170 cm; tyvilehdet 20-40 cm leveitä, herttamaisia, poimuisia, matalaan liuskalaitaisia; kukinto pysty kerrannaisterttu; kukat pieniä, vihertävänvalkoisia. Kukinta VI-VII. Ei tunneta alkuperäisenä luonnossa; viljelty pari vuosisataa lehtiruotien takia, joita käytetään jälkiruokiin ja leivonnaisiin; myös koristekasvi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore. Tarharaunioyrtti, fodervallört – Symphytum asperum Lemmikkikasvit –Boraginaceae Monivuotinen, karheakarvainen ruoho; 60-100cm; lehdet johteettomia tai aivan lyhytjohteisia, soikeita, pyöreä- tai herttatyvisiä; kukinto kiemura; kukka 4-5 mm leveä, nuppuna punainen, auenneena taivaansininen. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen: Kaukasuksella ja Iranissa, tuotu Keski-Eurooppaan 1800-luvun alussa rehukasviksi sioille, kaniineille ja vuohille; Suomessa vain koristekasvina, ei tiettävästi rehuna, nykyään monin paikoin viljelykarkulaisena asumusten ympäristössä. Muita samannäköisiä kasveja: rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale), jonka lehdet ovat pitkälti ja leveälti johteisia, suippotyvisiä ja ruotsinraunioyrtti (Symphytum x uplandicum), jonka lehdet ovat lyhyt- ja kapeajohteisia, suippo-, pyöreä- ja etenkin alimmat herttatyvisiä, kukka joskus melkein valkoinen. Rohtoraunioyrtti on vanha koriste- ja rohdoskasvi, josta Suomesta on tietoja jo 1600-luvulta ja jota käytetään mm. haavoissa estämään tulehdusta ja stimuloimaan solujen kasvua. Kasvatuspaikka: Aurinkoinen - varjoinen, tuore, runsasravinteinen.

117

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarhasalkoruusu, stockros – Alcea rosea Malvakasvit – Malvaceae Kaksivuotinen, joskus lyhytikäinen monivuotinen, iso, pysty, yläosasta huopakarvainen ruoho; 1.5-2.5 m; lehdet kierteisesti, 3-7-liuskaisia; kukinto pitkä, kukat 8-10 cm leveitä, punaisia, valkoisia, sinipunaisia, melkein mustia; Kukinta VIII. Alkuperältään tuntematon vanha koristekasvi; Tillandz mainitsee v. 1683 Turusta.

Kasvatuspaikka: aurinkoinen, suojainen, tuore, runsasravinteinen. Tarhatulppaani, tulpan – Tulipa gesneriana Liljakasvit - Liliaceae Monivuotinen ruoho; sipuli vaaleanruskea; lehdet tyviruusukkeena, pitkiä, 3-4 cm leveitä; kukat yksittäin 40-60 cm pitkän vanan kärjessä, 4-8 cm; tav. punaisia; hedelmä kota. Kukinta VVI. – MYRKYLLINEN Eurooppaan 1600-luvulla LänsiAasiasta, jossa jo silloin viljelty niin pitkään, että alkuperäistä kotiseutua ei ole saatu selville. Suomessa kasvatettu yli 200 vuotta; nykyiset tarhatulppaanit pitkäaikaisen jalostuksen seurauksena syntyneitä lajikkeita, joita satoja. Lisäksi viljelyssä useita muita tulppaanisuvun noin100 lajista. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, läpäisevä,. runsasravinteinen. Koska kaikki tulppaanit ovat lähtöisin kesäkuivilta alueilta, ne menestyvät parhaiten sellaisilla paikoilla, jotka ovat keväällä kosteita, mutta saavat kesällä niukasti sadetta. Kuihtuneet kukat hedelmän alkuineen poistetaan, mutta lehtien annetaan lakastua.

118

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tarhatyräkki, vårtörel – Euphorbia cyparissias Tyräkkikasvit – Euphorbiaceae Monivuotinen, maarönsyllinen ruoho; 15-30 cm; lehdet ruodittomia, kapeita; kukinto sarjamainen, keltainen. Kukinta VI-VII.- MYRKYLLINEN. Alkuperäinen kuivilla, kivikkoisilla ja hiekkaisilla niityillä Euroopassa lukuun ottamatta pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia; vanha koristekasvi, jota Suomessakin viljelyjäänteenä ja -karkulaisena maan eteläpuoliskossa puistoissa, puutarhoissa, pihoilla ja kuivilla tien varsilla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, keskiravinteinen, hyvin läpäisevä. Tiikerinlilja, tigerlilja – Lilium lancifolium Liljakasvit - Liliaceae Monivuotinen ruoho; 40-90 cm; varsi tumma; lehtihangat itusilmuisia; lehdet tasasoukkia; kukinto 5-10-kukkainen; kukat nuokkuvia, kellanpunaisia, tummatäpläisiä, kehälehdet kärjestä taakääntyneitä. Kukinta VII-VIII. Ilmeisesti alkuperäinen Kiinassa, Koreassa ja Japanissa, joissa vanhastaan yleisesti viljelty puutarhakasvi; etenkin Japanissa sipulia syödään keitettynä. Samannäköisiä kasveja: ruskolilja (Lilium bulbiferum var. bulbiferum) ja sahramililja (Lilum bulbiferum var. croceum), joiden kukat ovat pystyjä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, tuore mutta läpäisevä.

119

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tulikellukka, rödnejlikrot – Geum coccineum Ruusukasvit – Rosaceae Monivuotinen, pysty ruoho; 10-40 cm; ruusukelehdet parilehdykkäisiä, päätölehdykkä muita paljon isompi, liuskainen, varsilehdet pieniä, liuskaisia; kukinto 1-3-kukkainen; kukat n. 2-2.5 cm leveitä, kellanpunaisia. Kukinta V-VII. Alkuperäinen Balkanin niemimaalla ja Pohjois-Turkissa märillä niityillä sekä kosteissa puro- ja jokivarsimetsissä. Kasvupaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, tuore mutta läpäisevä, ravinteikas; lakastuneitten kukkien poisto pidentää kukinta-aikaa. Tummahelmililja, armenisk pärlhyacint – Muscari armeniacum Hyasinttikasvit – Hyacinthaceae Monivuotinen kevätruoho; sipuli tummanruskea; lehdet, joita tav. 3-5, tyviruusukkeena, pitkiä, kapeita; kukinto 2-5 cm pitkä, tiheä terttu; kukat nuokkuvia, tynnyrimäisiä, sinisiä, joskus valkoisia. Kukinta VVI. – MYRKYLLINEN. Alkuperäinen erilaisilla niityillä Kaakkois-Euroopassa, Turkissa ja Kaukasiassa; myynnissä usein hentohelmililjan nimellä. Samannäköinen kasvi: hentohelmililja (Muscari botryoides), jonka kukat pallomaisia. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, keskiravinteinen, tuore tai kevätkostea.

120

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tähtijasmike, norrlandsschersmin – Philadelphus lewisii var. lewisii Hortensiakasvit – Hydrangeaceae Tiheä pensas; 2-4 m; haarat yläviistoja; edellisen kesän kasvaimen kuori kastanjanruskea, levyinä irtoava; lehdet 5-6 cm, leveän puikeita, ehyt- tai harvaan hammaslaitaisia; kukinto 3-7kukkainen; kukat heikosti tuoksuvia, 3.5-4 cm leveitä, valkoisia; verhiö vihreä, kalju; heteitä n. 32. Kukinta VII. Alkuperäinen Washingtonin, Oregonin ja Pohjois-Kalifornian kuivissa, runsasravinteisissa keltamänty- ja douglaskuusi- sekä tuoreissa, keskiravinteisissa punapuumetsissä, myös rotkolaaksoissa vesiputousten äärellä ja maruna-aroilla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, keskiravinteinen, tuore. Tähtilaukka, stäpplök – Allium christophii Laukkakasvit – Alliaceae Monivuotinen ruoho; 20-40 cm; lehdet 15-30 cm, 1-3 cm leveitä; kukinto 10-15 cm, puolipallomainen; kukat 1-2 cm, tähtimäisiä, sinipunaisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäisenä Keski-Aasiassa kivikkoisilla vuoristorinteillä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, ravinteikas, läpäisevä.

121

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Tähtilumikello, turkisk snödroppe – Galanthus elwesii Amarylliskasvit – Amaryllidaceae Monivuotinen ruoho; 8-12 cm; sipuli 2-3 cm, vaaleakuorinen; lehdet kapeahkoja, sinivihreitä; kukat yksittäin, leveän kellomaisia, valkoisia, sisäliuskat ulkoliuskoja lyhyempiä, vihreätyvisiä ja -kärkisiä, joskus lähes kokonaan vihreitä. Kukinta IV-V. Alkuperäinen metsäkasvi Balkanilla ja Turkissa; Suomessa harvinainen

koristekasvi. Samannäköisiä kasveja: puistolumikello (Galanthus nivalis), jonka kukan sisälehdet vihreäkärkisiä, ja kevätlumipisara (Leucojum vernum), jonka kukan kaikki lehdet vihreäkärkisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, hyvin läpäisevä, keskiravinteinen. Törmäkatkero, fransgentiana – Gentiana septemfida Katkerokasvit – Gentianaceae Monivuotinen, koheneva – rennohko ruoho; 15-30 cm; lehdet vastakkain, kolmisuonisia, puikeita – soikeita, 23 cm; kukat yksittäin – viisittäin ylimmissä lehtihangoissa, sinivioletteja, 4-5 cm. Kukinta VIIIIX. Alkuperäinen vuoristoniityillä Krimillä, Kaukasuksella, PohjoisTurkissa ja Pohjois-Iranissa; monimuotoinen, Suomessa verraten pitkään koristekasvina. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, pysyvästi tuore, keskiravinteinen.

122

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Töyhtöangervo, plymspirea – Aruncus dioicus Ruusukasvit – Rosaceae Monivuotinen, kaksikotinen ruoho; 100-180 cm; lehdet kerrannaisia, lehdykät puikeita, toistamiseen sahalaitaisia; kukinto jopa 30 cm, kartiomainen kerrannaisterttu; kukat pieniä, valkoisia – vihertäviä. Kukinta VII. Alkuperäinen Belgiasta ja Pyreneiltä Kiinaan ja Japaniin sekä PohjoisAmerikassa Pennsylvaniasta Iowaan, Georgiaan ja Missouriin tuoreissa ja kosteissa rinnemetsissä ja niiden puronvarsissa. Suomessa paikoin viljelykarkulainen ja -jäänne. Samannäköisiä kasveja: valkokukkaiset jaloangervot, joista erona kaikin puolin suurempi koko. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen - varjoinen, tuore, runsasravinteinen. Ukkolaukka, kirgislök – Allium hollandicum (A. ”aflatunense”) Laukkakasvit – Alliaceae Monivuotinen ruoho; 60-100 cm; lehdet tyviruusukkeena, 2-8 cm leveitä; kukinto pallomainen, harsu, 8-10 cm, punavioletti. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen Keski-Aasian aroilla. Samannäköisiä kasveja: Jättilaukka (Allium giganteum), joka kukinto on melko tiheä, ja partalaukka (A. rosenbechianum), jonka kukinto on myös tiheä ja tav. tummanvioletti.

123

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Ukonkello, hässleklocka– Campanula latifolia Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen ruoho; 60-120 cm; varsi lähes liereä; alimmat lehdet pitkäruotisia, herttamaisia – puikeita, ylemmät lähes ruodittomia , puikeita – suikeita; kukinto pitkä terttu; kukat lopulta nuokkuvia, kellomaisia, 35-60 mm pitkiä, sinisiä tai joskus valkoisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen rehevissä metsissä, pensaikoissa ja niityillä Länsi-Euroopasta Kaukasukselle, PohjoisIraniin ja Länsi-Siperiaan. Suosittu koristekasvi; Suomessakin viljelty pitkään ja monin paikoin asumusten liepeillä viljelykarkulaisena sekä jopa siirtynyt pysyväiseksi lehtoihin ja lehtoniityille. Samannäköisiä kasveja: vuohenkello (Campanula rapunculoides), jonka verhiön liuskat ovat taakäänteisiä.

Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, tuore, hyvin runsasravinteinen, hiekkapitoinen. Valamonruusu, valamoros - Rosa 'Splendens' Ruusukasvit - Rosaceae Juurivesoja muodostava pensas; 1.52 m; lehdykät 3.5-7 cm, tummanvihreitä, laita tav. toissahainen, nystyhampainen; kukat yksittäin tai kukinto 2-5-kukkainen; kukkaperä nystykarvainen; kukka 67 cm leveä, tav. puolikerrannainen, loistavan tummanpunainen; kiulukat päärynänmuotoisia, punaisia. Kukinta VI-VII. Vanha, alkuperältään tuntematon ruusulajike, jota Suomessa viljelty jo 1700-luvulla. Tällä nimellä on myynnissä sekä omajuurisia, kotimaassa lisättyjä että vierasjuurisia, ulkomailta tuotuja pensaita. Jälkimmäisiä ei suositella. Kukan terälehdet salaattiin ja sokeroituna makeisiksi. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, tuore, runsasravinteinen.

124

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Keltanarsissi, påsklilja - Narcissus pseudonarcissus Valkonarsissi, pingstlilja, narciss - Narcissus poëticus Amarylliskasvit - Amaryllidaceae Monivuotisia kevätruohoja; sipuli vaaleanruskea, lehdet tyviruusukkeena, pitkiä, 2-3 cm leveitä; kukat yksittäin 30-50 cm pitkän vanan kärjessä, 4-6 cm leveitä; hedelmä kota. Kukinta V-VI. Valkonarsissin kukassa on 6 puhtaanvalkoista kehälehtiliuskaa ja niiden keskellä lyhyt keltainen, punareunainen torvimainen lisäkehä, keltanarsissin kukassa on 6 keltaista kehälehtiliuskaa ja niiden keskellä pitkä, keltainen torvimainen lisäkehä. – MYRKYLLISIÄ. Valkonarsissi Keski-Euroopan eteläosien ja Välimeren maitten pohjoisosien vuoristoniittyjen kasvi, keltanarsissi Länsi-Euroopan lehtometsien laji. Narsissit ovat pitkään olleet suosittuja koristekasveja, keltanarsissi myös rohdoskasvi, jota yhä käytetään homeopaattisena valmisteena. Suvussa lienee n. 60 lajia, joista sekä risteytysten että valinnan kautta kehitetty kymmenittäin lajikkeita. Suomessa valko- ja keltanarsisseja viljelty jo 1600-luvulla. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen; kuivina keväinä kasteltava; kuihtuneet kukat hedelmän alkuineen poistetaan, lehtien annetaan lakastua; lisääntyvät sivusipuleista ja tiheät kasvustot on hyvä jakaa muutaman vuoden välein.

125

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Valkotäpläimikkä, broklungört (brokbladig lungört) – Pulmonaria saccharata Lemmikkikasvit – Boraginaceae Monivuotinen, pysty, karvainen ruoho; 15-30 cm; lehdet soikeita, 1020 cm, suippotyvisiä, päältä tiheään hopea-valkolaikkuisia; kukinto tiheähkö; kukat 10 mm, suppilomaisia, puna- tai siniviolettejä. Kukinta V-VI. Alkuperäinen tuoreissa ja kosteissa, rehevissä metsissä KaakkoisRanskassa ja Pohjois- sekä Keski-Apenniineilla; monimuotoinen ja Euroopassa pitkään viljelty koristekasvi, Suomessa harvinaisehkona. Samannäköisiä kasveja: (lehto)imikkä (P. obscura), jonka lehdet tylppä- tai herttatyvisiä, laikuttomia tai vaaleanvihreälaikkuisia sekä rohtoimikkä (P. officinalis), jonka lehdet tylppä- tai herttatyvisiä, valkolaikkuisia. Kasvatuspaikka: varjoinen, runsasravinteinen, kosteahko – tuore. Valkovuokko, vitsippa – Anemone nemorosa Leinikkikasvit – Ranunculaceae Monivuotinen kevätruoho, 10-30 cm; juurakko pitkä, vaakasuora; aluslehtiä 1 tai 2, pitkäruotisia, 3osaisia; kukallisella varrella 3 pitkäruotista, 3-osaista lehteä; kukka tav. yksittäinen, valkoinen, harvoin punertava, 25-35 mmm leveä. Muurahaiset levittävät siemeniä. Kukinta IV-VI. – MYRKYLLINEN. Valoisissa, lehtomaisissa, tuoreissa metsissä, lehdoissa, pientareilla ja puistossa lähes koko Euroopassa; Suomessa maan etelä- ja keskiosassa. Myös koristekasvi. Samannäköisiä kasveja: keltavuokko (Anemone ranunculoides), josta erona 3-osaiset varsilehdet ja niiden pitkä (10-20 mm) ruoti (keltavuokon varsilehdet 3-sormiset, ruoti 5-7 mm). Kasvatuspaikka: puolivarjoinen – varjoinen, tuore, runsasravinteinen; ei kestä muokkausta eikä harausta; leviää myös juurakostaan.

126

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Vanamo, linnea – Linnaea borealis Kuusamakasvit – Caprifoliaceae Monivuotinen, ainavihanta, rento varpu; ohutvartinen, 0.5-1 m pitkä; lehdet vastakkain, 5-15 mm, leveänpyöreitä; kukat pareittain, 810 mm, nuokkuvia, vaaleanpunaisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen Euraasian ja PohjoisAmerikan havumetsävyöhykkeen kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä; koko Suomessa yleinen. Vanha rohdos, josta Lönnrot (1860) kirjoittaa: ”Kiitetään hyväksi luiden kolotustaudeissa, jäsentaudeissa, juoksiaisessa teevetenä nautittuna taikka ulkopuolisesti hauteina maidon kanssa yhteen survottuna. Myös pöhötyksissä samoin käytettynä." Varjolilja, krollilja - Lilium martagon Liljakasvit - Liliaceae Monivuotinen, pysty ruoho; sipuli keltainen; 70150 cm; varsi lehdekäs; lehdet soikeita, 5-8 cm; kukinto terttu, kukat nuokkuvia, 5-8 cm, vaalean sinipunaisia tai tummanpunaisia, sinipuna- tai ruskeatäpläisiä, joskus valkoisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäisenä vuoristoniityillä, pensaikoissa ja harvoissa lehtimetsissä Ranskasta ja Portugalista Turkkiin, Kaukasukselle ja EteläSiperiaan ulottuvalla alueella. Vanha, mahdollisesti jo keskiaikana luostarilaitoksen mukana Suomeen tullut lääkekasvi, jota on myös pitkään kasvatettu koristekasvina, RuotsiSuomessakin ainakin 1700-luvulla. Se lisääntyy sekä sipuleista että siemenistä ja on monin paikoin Etelä-Suomessa kotiutunut puutarhojen ja pihojen laitamille. Kasvatuspaikka: aurinkoinen - puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen, kalkittu.

127

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Varsankello, nässelklocka – Campanula trachelium Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen, pysty, ruoho; 30-100 cm; varsi jäykkäkarvainen ja teräväsärmäinen; lehdet 2-8 cm, puikeita, laita toistamiseen terävähampainen; kukinto katkonainen latvaterttu, kukat aluksi pystyjä, myöhemmin vähän nuokkuvia, kellomaisia, 25-45 mm, sinipunaisia. Kukinta VIIVIII. Alkuperäinen rehevissä tammi- ja pyökkimetsissä sekä oratuomipensaikoissa Euroopassa ja LänsiAasiassa pohjoisimpia osia lukuun ottamatta; Suomessa vain lounaisimmassa osassa lehdoissa ja lehtopensaikoissa; myös koristekasvi ja joskus viljelykarkulainen; lehtiä voi käyttää salaattina ja vihanneksena. Samannäköinen kasvi: ukonkello (Campanula latifolia), jonka varsi on lähes liereä ja lähes kalju, sekä vuohenkello (C. rapunculoides), jonka varsi jokseenkin liereä ja kukat ovat selvästi nuokkuvia. Kasvatuspaikka: puolivarjoinen, tuore, runsasravinteinen. Verikurjenpolvi, blodnäva – Geranium sanguineum Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae Monivuotinen ruoho; 30-50 cm; lehdet pyöreitä, kiiltäviä, paksuja, syvään sormijakoisia; kukat tav. yksittäin, 3-4 cm leveitä, tummanpunaisia. Kukinta VI-VII. Alkuperäinen kivisillä rinteillä, paahteisten kallioitten raoissa, kuivissa valoisissa metsissä ja merenrantadyyneillä Länsi- ja KeskiEuroopassa, eteläisessä ja keskisessä Itä-Euroopassa sekä Kaukasuksella ja Turkissa, Suomessa lounaisimmassa osassa. Kansanlääkinnässä verenvuotojen ja haavojen hoitoon. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, kuivahko – tuore, läpäisevä, kalkittu.

128

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Viiruhelpi, randgräs – Phalaris arundinacea ’Picta’ Heinäkasvit – Poaceae Monivuotinen löyhästi mätästävä ruoho; 80-150 cm; lehdet 15-20 cm pitkiä, 1-2 cm leveitä, pitkittäin valkoviiruisia; kukinto 8-15 cm. Kukinta VII-VIII. Viiruhelpi on ruokohelven kirjavalehtinen muoto, joka muutaman kerran on löydetty alkuperäisenä Suomestakin ja joka koristekasvina on meillä vanha. Ruokohelpi on alkuperäinen erilaisilla rannoilla ja korvissa Euroopan, Aasian ja PohjoisAmerikan keski- ja pohjoisosissa; sen viljelyä tutkitaan selluloosateollisuutta varten. Kasvatuspaikka: aurinkoinen, runsasravinteinen, kuiva – tuore, jopa matala vesi. Vuohenkello, knölklocka – Campanula rapunculoides Kellokasvit – Campanulaceae Monivuotinen ruoho; 30-90 cm; juurakko suikertava, haarova, mukulallinen; varsi liereä; lehdet kapeanherttamaisia – puikeita; kukinto toispuolinen terttu; kukat nuokkuvia, kellomaisia, 20-30 mm pitkiä, sinisiä. Kukinta VII-VIII. Lienee alkuperäinen kivikkoisissa metsänreunoissa Kaakkois-Euroopassa ja Vähä-Aasiassa. Viljelty Euroopassa koriste- ja ravintokasvina, josta käytettiin lehtiä ja etenkin juurimukuloita. Ruotsi-Suomeen se tuotiin 1700-luvulla juuri ravintokasviksi. Samannäköisiä kasveja: ukonkello (Campanula latifolia), jonka verhiön liuskat ovat siirottavia, eivät taakäänteisiä. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – varjoinen, kuivahko – tuore, keskiravinteinen - runsasravinteinen; usein hankalasti torjuttava rikkakasvi, joka leviää sekä juurakosta että siemenistä.

129

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

Vuorikaunokki, bergklint – Centaurea montana Asterikasvit – Asteraceae Monivuotinen ruoho; 30-70 cm; juurakko suikertava; lehdet ruodittomia, suikeita, ehytlaitaisia, harmahtavanvihreitä,; mykeröitä 13, kukat torvimaisia; laitakukat isoja, tummansinisiä, kehäkukat tumman sinipunaisia. Kukinta VI-VII (-IX). Alkuperäisenä tuoreilla vuoristoniityillä ja valoisissa vuoristometsissä Ardenneiltä ja Pyrenneiltä Karpaateille ja Jugoslaviaan. Vanha, helposti sekä siemenistä että juurakosta leviävä koristekasvi, josta on muutamia kukkaväriltään erilaisia lajikkeita (’Alba’: kukat valkoisia; ’Carnea’: kukat vaaleanpunaisia; ’Violetta’: kukat vaalean sinipunaisia). EteläSuomessa muutamin paikoin viljelyjäänteenä ja -karkulaisena asumusten liepeillä ja niiden rehevissä lähimetsissäkin. Kasvatuspaikka: aurinkoinen tai puolivarjoinen, ravinteinen, tuore mutta läpäisevä. Väinönputki, kvanne, angelika – Angelica archangelica Sarjakukkaiskasvit – Apiaceae Monivuotinen, usein lyhytikäinen, pysty ruoho; 150-200 cm; lehdet kierteisesti, isoja, kolmiomaisia, 2-3 kertaa parilehdykkäisiä, lehdykät 3-5 cm; kukinto iso kerrannaissarja, kukat valkoisia. Kukinta VII-VIII. Alkuperäinen Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa purovarsilla, jokierannoilla ja lähteiköissä, Suomessa Oulun ja lapinläänissä sekä harvinaisena Etelä-Hämeessä. Rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Ikivanha rohdos- ja maustekasvi, jota viljellään yleisesti KeskiEuroopassa. Lönnrot (1860) neuvoo: ”Siemenet ja juuri vieläki tehoisampia kuin karhunputken vatsanhuonoudessa, ähky-, emä-, kolotus-, yskä- ja kuumetaudeissa. Kuorituita varsia syövät Lappalaiset haluisesti.” Käytetään munkkiliköörien mausteena, lehdet ruoteineen keittoihin. Kasvatuspaikka: aurinkoinen – puolivarjoinen, tuore – kostea mutta läpäisevä, runsasravinteinen.

130

Herttoniemen Siirtolapuutarha ry.

131

Kuvat ÂŠ Eeva Saarnilahti