Kuivuudesta kukkaloistoon

Neidonhovikaktus (Disocactus phyllanthoides) on kotoisin Väli-Amerikasta. Se kasvattaa haarautuneita ja puutuneita pitkiä varsia. Nuoret versot ovat lehtimäisiä. Lajikkeiden ja risteymien kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaiseen ja ruusunpunaiseen.

OUTI TYNYS // KUVAT RITVA TUOMI

Maapallon toiselta laidalta tulevat lehtikaktukset ovat helppohoitoisia, mutta niiden kukkiminen vaatii kyseisen lajin vuosirytmiin perehtymistä. Jos kasvi on huoneenlämmössä ympäri vuoden ja sitä kastellaan säännöllisesti, kukinta jää yleensä haaveeksi tai vaatimattomaksi. Kukinnan edellytyksenä onkin lepotila.

Kukintaan virittymistä edistävät lyhyt päivänpituus, viileys ja niukka kastelu. Talvisin ihanteellinen lämpötila on 10–15 astetta, jossa kasvi vaipuu lepotilaan. Jos viileää tilaa ei ole käytössä, kuivuuskin voi innostaa kasvin kukkaan.

Kevät ja kesä ovat lehtikaktuksten kasvuaikaa, jolloin niitä kastellaan ja lannoitetaan säännöllisesti. Syyskesällä lannoitus lopetetaan ja kastelua vähennetään. Syksyn viileys antaa kasveille kylmäkäsittelyn, mistä on etua kukinnalle. Hallan uhatessa kasvi nostetaan sisälle mieluiten viileään paikkaan. Nuppu- ja kukintavaiheessa kastelu saa olla säännöllistä.

Kukinta-aikaan lehtikaktusta kastellaan säännöllisesti.

• Jaa vanhojen lehtikaktusten pistokkaita sukulaisille ja tutuille. Samanlaisia kasveja ei enää välttämättä ole saatavissa. • Lehtikaktusten lisääminen onnistuu helposti pistokkaista. Juurruta varren kappaleita vesilasissa tai tökkää ne suoraan kaktusmultaan. Kevättalvi ja kesä ovat otollisinta juurtumisaikaa. • Leikkaa pistokas niin, että siihen jää mahdollisimman pieni ja sileä leikkuupinta. Jos pinta tuntuu kostealta, anna varren pätkän kuivahtaa yön yli ennen kuin laitat multaan. • Työnnä pistokas parin sentin syvyyteen kuohkeaan multaan, kuten esimerkiksi kaktusmultaan. • Pidä ruukku valoisassa ja lämpimässä paikassa, jossa pistokkaat juurtuvat muutamassa viikossa. Kostuta multaa aika ajoin, mutta varo liiallista märkyyttä. Jos pidit pistokasta aluksi vesilasissa, istuta se multaan, kun juuret ovat noin sentin mittaiset.

KATSO VIDEO lehtikaktuksen lisäämisestä: martat.fi/martatlehti

Pistokkaat kasvattavat juuria muutamassa viikossa. Lehtikaktukset voi siirtää ulos sään lämmettyä. Sisätiloihin ne otetaan vasta, kun halla uhkaa.

»Pääsiäis- ja helluntaikaktus kukkivat 1–2 kertaa vuodessa. »Kevätkaktus on kahden edellisen risteymä, josta on paljon värikkäitä lajikkeita. »Neidonhovikaktus kukkii yleensä keväällä tai juhannukseen mennessä.

»Marraskuunkaktus on pystykasvuisena ja pienikokoisena syrjäyttänyt joulukaktuksen. Kukkii usein toistamiseen keväällä. »Harrastajien kasvattama joulukaktus kukkii joulun tienoilla. Joulukaktusta ei ole enää kaupallisesti myynnissä.

»Yönkuningatar kasvattaa köynneliäät pitkät varret, joissa on yleensä 7–8 särmää ja 0,5–1 sentin pituiset piikit. Tuoksuva kukka kestää vain yhden yön. »Yönprinsessa muistuttaa yönkuningatarta, mutta varsissa on 4–5 särmää. Piikit ovat parin millimetrin pituisia. »Tuoksulehtikaktus avaa tuoksuvat kukkansa edellisten tavoin, ja kasvi sekoitetaankin niihin helposti. Lajin tunnistaa lehtimäisistä versoista. Sitä kasvatettiin meillä huonekasvina jo 1800-luvulla.

Maiju ja Ritva Tuomi 1970-luvun alkupuolella, jolloin tuoksu-lehtikaktus kukki ensimmäisen kerran.

Neidonhovikaktuksen Ritva ripustaa kesäksi omenapuun oksaan.

Ritva Tuomi kertoo neidonhovikaktuksistaan: ”Vanhin ja isoin perheeni kolmesta neidonhovikaktuksesta on jo yli 20-vuotias. Olen hoitanut kasvia vuodesta 2015, jolloin äitini Maiju sairastui Alzheimerin tautiin.

Lehtikaktukset ovat helppoja hoidokkeja, joita ei kannata liikaa paapoa. Vien kaikki lehtikaktukset keväällä ulos säiden lämmettyä. Ne riippuvat amppeleissaan vaahteran ja omenapuun oksilla sekä varjoisalla avokuistilla. Lannoitan lehtikaktuksia muutamia kertoja kesässä kukkaravinteella ja kastelen, kun multa on kuivunut.

En yleensä vaihda lehtikaktuksille uusia multia, vaan laitan keväällä tuoretta kukkamultaa ruukun pinnalle. Varsinkin neidonhovikaktukset ovat niin muhkeita ja pitkäversoisia, että ruukunvaihto olisi ongelmallista. Kaktukset myös kukkivat parhaiten, kun ruukku on ihan täynnä juuria, joten kasveja ei kannata ainakaan jatkuvasti siirrellä entistä suurempiin ruukkuihin.

Syksyllä, mahdollisimman myöhään ennen hallaa, otan amppelit sisälle valoisalle ikkunalle, johon aurinko ei paahda. Huone on melko viileä ja multa saa päästä rutikuivaksi kastelujen välillä. Syksyn hämäryys, viileys ja kuiva kausi saa lehtikaktukset kukkimaan talvella todella runsaasti ja pitkään.

Lapsena vietimme aina perheen tai naapurien kesken pienet juhlat tuoksulehtikaktuksen kukinta-aikaan. Sain valvoa ja ihailla jättimäisten kukkien avautumista. Valkoisten kukkien tuoksu oli minusta ihmeellinen ja satumainen. Aamuisin taas ihmettelin lakastuneita kukkia.

Tuoksulehtikaktus oli ilonamme yli 40 vuotta, kunnes äitini unohti sen syksyllä ulos hallan purtavaksi. Onneksi äiti oli antanut ystävälleen pistokkaan, joten saimme kasvista uuden alun. Kannattaa siis jaella kasvien alkuja anteliaasti!

Äitini tapaan jaan itsekin pistokkaita ja taimia sukulaisille ja ystäville. Olen antanut anopilleni pistokkaan hovineidonkaktuksesta, ja kutsumme sitä äitini mukaan Maijuksi.

Myös oma kukkaikkuna täydentyy pistokkaiden myötä. Viimeisimmät tulokkaat ovat kalanruotokaktus ja tuttavalta saatu pojanhovikaktus, jonka leiskuvanpunaista kukintaa odotan malttamattomana. Ihana täydennys kokoelmaan on valkoinen kevätkaktus, joka kukkii runsaasti huhti-toukokuussa.

Oma lukunsa ovat äidiltä perityt kasvit, jotka ovat korvaamaton osa perheeni historiaa. Neidonhovikaktuksen kukinta vie minut muistoissa lapsuuteen, jolloin äitini hoivasi sisäkasvejaan innokkaasti. Kun hoidan kasveja, ajattelen äitiäni ja tunnen kiitollisuutta, että hän välitti minulle rakkauden kasveihin ja luontoon.” 