Vapaavahti Frivakt 1/2024

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

Toimituspäällikkö/Redaktionschef: Inka Kanerva, viestinta@mepa.fi

Translation

Taitto/Layout: Auli Syväoja

Översättningar till svenska: Mari Nyman språkkonsult Kirjapaino/Tryckeri:

Arvoisa lukija,

MEPA:n 50-vuotisjuhlavuoden tapahtumista sekä ISWANin seminaarin järjestelyistä toivuttuamme, odotamme suurella mielenkiinnolla, miten MEPA-lain uudistustyö etenee työ- ja elinkeinoministeriössä. Uudistuksen poliittinen lähtökohta oli poistaa valtion rahoitusosuus, mikä on merkittävä muutos. Lain valmistelun yhteydessä on perehdytty MEPAn rikkaaseen historiaan, kansainvälisiin sopimuksiin, nykytilanteeseen ja MEPA-kyselyiden palautteisiin sekä vertailtu, miten merimiespalvelut on järjestetty muissa Pohjoismaissa. Merenkulkijoiden ja varustamojen edustajat ovat saaneet antaa omat näkemyksensä.

MEPA-lakiluonnos on suunniteltu saattaa lausuntokierrokselle vielä tänä keväänä. Valmis hallituksen esitys menee syyskuussa eduskunnan käsittelyyn. Olemme innokkaasti odottamassa uuden lain voimaantuloa, joka tulee määrittelemään MEPAn suunnan seuraaviksi vuosikymmeniksi.

Toivotamme teille inspiroivaa kevättä – voikaa hyvin!

Bästa läsare,

Efter att ha återhämtat oss från SSB:s 50-årsjubileumsfiranden och arrangemangen kring ISWAN-seminariet ser vi med stor spänning fram emot hur reformarbetet för sjömansservicelag fortskrider inom arbets- och näringsministeriet. Projektets politiska utgångspunkt var att ta bort statens finansiering, vilket är en betydande förändring. Under beredningen av lagen har man fördjupat sig i SSB:s historia, internationella avtal, nuvarande situation och feedback från SSB-enkäter, samt jämfört hur sjömansservice är ordnad i andra Nordiska länder. Representanter för sjömän och rederier har haft möjlighet att lämna sina åsikter.

Lagförslaget är avsett att gå på remissbehandling i våren, och i september planeras det att regeringspropositioner går vidare till riksdagens behandling. Vi ser fram emot den nya lagens ikraftträdande, vilken kommer att definiera SSB:s riktning för de kommande årtiondena.

Vi önskar er en inspirerande vår – ha det så bra!

Dear reader,

Having recovered from the FSS’s 50th anniversary celebrations and the successful ISWAN’s Helsinki seminar, we eagerly anticipate how the reform project of the Seamen’s Service Act will progress within the Ministry of Economic Affairs and Employment. The political premise of the project was to remove the state’s funding, which is a significant change. In preparing the Act, there has been a deep dive into FSS’s history, international conventions, the current situation, and feedback from FSS surveys, as well as a comparison of how seafarer services are organised in the Nordic countries. Representatives of seafarers and shipping companies have had the opportunity to further present their views, and their contributions are important for the reform.

The draft Seamen’s Service Act is scheduled to go out for consultation this spring. In September, it is planned that the government proposal will proceed to Parliament’s consideration. We await with keen anticipation the enactment of the new law, which will define FSS’s direction for the coming decades.

We wish you an inspiring spring – take care!

MEPA palkitsee

vuosittain hyvinvointilaivan – vuoden 2023 palkinto IB Polarikselle

Vuoden hyvinvointilaiva -palkinto korvaa aiemmin jaetun vuoden urheilulaiva -palkinnon. Hyvinvointi on urheilua kokonaisvaltaisempi käsite ja sopii paremmin nykyaikaan. Onhaⁿ MEPAn päätehtäväkin huolehtia merenkulkijoiden hyvinvoinnista.

Vuoden hyvinvointilaivaksi haetaan laivaväen toimesta.

Vuonna 2023 saimme neljä hakemusta, jotka kaikki olivat hyviä ja perusteltuja. Mukana oli kaksi jäänmurtajaa, yksi matkustaja-alus ja Suomenlinnan huoltolautta. Kaikilla mukana olleilla laivoilla oli panostettu työntekijöiden hyvinvointiin. Kaikkia laivoja yhdisti erityisesti se, että työntekijät kannustivat toisiaan harrastuksiin ja yhdessä tekemiseen. Myös varustamot olivat tukeneet hyvinvointia hankkimalla kuntoilulaitteita, lisäämällä työntekijöitä, tarjoamalla virikeseteleitä ja kuuntelemalla työntekijöitä vuorotteluun liittyvissä asioissa.

Uusi haku aukeaa marraskuussa

Vuoden hyvinvointilaiva -palkintoa voi hakea mikä tahansa Suomen lipun alla seilaava MEPA-maksua maksava alus. Vuoden 2024 haku aukeaa marraskuun alussa. Tästä ilmoitellaan lisää Mepan kanavilla.

Neljästä hakijasta voittajaksi valikoitui IB Polaris.

Tämän Vapaavahdin pitkässä laivajutussa kerromme, miillaista Polariksella on työskennellä ja miksi väki viihtyy siellä. Kävimme selvittämässä, mistä työhyvinvointi koostuu ja miten se käy ilmi. Lue lisää seuraavilta sivuilta.

”Kun irrottaa laivan jäistä ja avustaa sen satamaan, tuntee todella tekevänsä merkityksellistä työtä", kertoo Pasi Järvelin.

Vuoden hyvinvointilaiva IB Polaris satamakäynnillä Oulussa

Harmaana Maaliskuun alun aikaisena sunnuntaiaamuna IB Polaris kiinnittyy Oulun Oritkarin satamaan. Kuten muutkin murtajat, IB Polaris on jäänmurrossa Selkä- ja Perämerellä koko talven. Talvi 2024 näyttäytyy poikkeuksellisen hankalana jäätalvena. Pitkään jatkuneet lounaistuulet ovat pakanneet jäätä metrien paksuisiksi ahtautuneiksi kerroksiksi ja tehokkaatkin alukset ovat jumissa tuon tuosta. Tiukka pohjoistuuli auttaisi asiaa puhaltamalla jäitä avomerelle päin ja avaisi railoja sinne tänne. Sellaisia ei ole näillä näkymin kuitenkaan luvassa.

Jäänmurtajien tehtävänä on mahdollistaa laivojen kulku turvallisesti satamiin ja avomerelle kaikissa jääolosuhteissa. Reittejä vedetään sitä kautta, mistä helpoiten päästään etenemään. Jää elää koko ajan, avattu railo umpeutuu lähes samantien.

Talven kahden ensimmäisen kuukauden aikana on keretty avustamaan 232 alusta ja hinaamaan 31 alusta. Joskus pienempi laiva otetaan hinaukseen ja isompi seuraa avautuvassa rännissä mahdollisimman lähellä. Pakkaantunut jää täyttää avatun rännin lähes samantien.

Teho riittää aina

Polaris ei jää käytännössä mihinkään kiinni. Sen koneista lähtee tehoa noin 22MW, josta 19MW siirtyy azipodeihin. Ahterissa on kaksi azipodia, keulassa yksi. Manöveeraus vaatii oman totuttelunsa, mutta kun tuntuma azipodeihin löytyy, laivan kanssa saa tehtyä lähes mitä haluaa. Koneet käyvät sekä LNG-kaasulla että dieselillä yhtä hyvin ja molemmilla saadaan irti täydet tehot. Ennen ajettiin kaasulla, mutta viimeiset pari vuotta, luultavasti maailmantilanteen ta-

kia, ollaan ajettu dieselillä. Kaikki jätevedet, myös harmaa vesi, kerätään tankkiin ja tyhjennetään maihin. Mereen ei päästetä mitään.

Talvella paiskitaan, kesällä lomaillaan

Millaista sitten on työskentely jäänmurtajalla? Polaris on paitsi Suomen uusin ja tehokkain murtaja, myös MEPAn palkitsema vuoden 2023 hyvinvointilaiva. Väki tuntuu viihtyvän Polariksella.

Jäänmurtajan vuorottelusysteemi poikkeaa tavallisesta 1:1-systeemistä aika paljon. Yksinkertaistettuna voi sanoa, että työt tehdään talvella, kesällä huilataan.

Polariksen murtokausi on tammikuun alusta toukokuun puoliväliin. Merellä ollaan käytännössä koko ajan. Kymmenen päivän välein käydään satamassa, otetaan bunkkeria, vaihdetaan osa miehistöstä, täydennetään provianttivarasto ja jätetään jätteet maihin. Vuorottelurytmi talvella on 21 päivää töitä, 9 vapaata. Laivalla työskennellään 12 tunnin vahdeissa. Vaihtomiehistöä ei ole. Yhdeksän päivän vapaat hoidetaan niin, että förstistä tulee kippari, yk-

kösperämiehestä försti, matruusista poosu ja niin edelleen. Melkein kaikki ovat vakituisella kontrahdilla, tosin perämiehiä työskentelee myös kausikohtaisella sopimuksella.

Murtokauden ulkopuolella on keväiset ja syksyiset huoltoviikot ja kesä ollaan lomalla. Työpäiviä tulee vuodessa 165, vastikkeita saman verran ja lomat siihen päälle.

Positiivinen suhtautuminen asioihin auttaa

Juuri kotiin lähtevä päällikkö Pasi Järvelin on työskennellyt murtajilla jo 38 vuotta, joista 20 vuotta monitoimimurtajilla, kesät offshoressa. Polariksella hän on ollut aluksen suunnittelu- ja rakennusvaiheesta asti. Järvelin kertoo, että suurin osa miehistöstä on Polariksella pitkään. Vain naapurimurtajalla aukeava korkeampi pesti saa ihmiset vaihtamaan laivaa. Järvelin painottaa positiivisen ja innostuneen suhtautumisen merkitystä työn sujumiseen ja työilmapiiriin. Myös työn ulkopuolisella yhdessä tekemisellä on suuri merkitys ilmapiiriin. Polariksen porukka on käynyt muun muassa pelaamassa lasersotaa, ajamassa kartingia

ja junaillut Ilves-HIFK-lätkämatsissa Nokia Areenalla. On myös keilattu, mökkeilty ja pelastauduttu pakohuoneesta. MEPAn futisturnaukseenkin Polariksen joukkue on osallistunut monena vuonna.

Järvelin kehuu perämiehiä ja koneosastoa, jotka kaikki hallitsevat hommansa ja osaavat toimia muuttuvissa tilanteissa.

”Miehistö on rautaa, aluksella aina siistiä ja talousosaston ruoka erittäin maukasta ja terveellistä”, Järvelin sanoo.

Asioihin puututtava heti

Järvelinin lähtiessä vastikevapaille päälliköksi siirtyy försti Sampo Tammiala. Tammiala kertoo rehdin ja arvostavan meiningin luovan hyvinvointia. Polariksella tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten uudet tulokkaat otetaan mukaan työhön. Tuore perämies laitetaan puikkoihin heti ensimmäisenä päivänä, aluksi tietenkin helpoille siirtymäosuuksille. Tuore tyyppi pääsee myös heti etsimään sopivia reittejä satelliittikuvan, tutkan ja etsintälampun avulla. Myös hinausvintturin operointi brygalta on otettava haltuun.

Perehdytys ja työhön opettaminen vaatii ajoperämieheltä vaivaa, mutta myös jakaa työtaakkaa ja ajaa uusia työntekijöitä sisään vaativimpiin hommiin.

”Ilmapiirin kannalta on tärkeää, että hiertäviin asioihin puututaan heti. Negatiivista puhetta laivalla ei kuulu. Hyvä niin, sillä sellainen myrkyttäisi ilmapiirin ja vaikuttaisi heti koko aluksen toimintaan”, Tammiala sanoo.

Ulkoilmaan tottunut Tammiala pitää kunnostaan huolta kävelemällä ennen vahtia tunnin laivan kantta ympäri. Yksi kierros on noin 250 metriä ja siinä on myös leidareita välissä. Vuorottelurytmi sopii Tammialalle, etenkin pitkät kesälomat, jolloin kerkeää mukavasti veneilemään.

Pitkiä uria jäänmurtajilla

Byssassa tapaan Polariksen kokkistujun, Jarmo Paavolan. Paavola on ollut myös pitkään, eli kolmekymmentä vuotta murtajilla. Seitsemäntoista vuotta vierähti off-

shore-puuhissa. Selkäongelmat saivat luonnossa viihtyvän Paavolan kouluttautumaan eräoppaaksi, mutta selkä saatiin lopulta kuntoon ja paluu murtajille kävi taas mahdolliseksi. Säännöllinen kävely pitää selän kunnossa. Jokavuotinen pitkä kalaretki Käsivarren erämaahan sekä useat lyhyemmät retket pitävät mielen virkeänä.

Konepäällikkö Marko Kaukanen on niinikään ollut pitkään murtajilla ja offshore-aluksilla. Himoliikkujana ja moninkertaisena Minuuttikisan voittajanakin tunnetun Kaukasen vapaa-aika laivalla menee kuntoillessa. Kaukanen on virittänyt kuntosalille kiipeilyotelaudan, jotta saa pidettyä yllä sormivoimiaan ja tekniikkaa. Vastikkeilla aika menee meloessa, kiipeillessa ja pyöräillessä. Kaukasen aloitteesta Polarikselle hommattiin myös hierova nojatuoli, jossa treenien jälkeen on mukava palautua.

Brygalla tapaan ensimmäisen ja toisen perämiehen, eli Miska Kiimamaan ja Jarno Nousiaisen

Molemmat ovat töissä vain murtokauden, muu aika menee vapaalla tai muissa hommissa. Brygalla on aina kaksi perämiestä samaan aikaan vahdissa. Toinen

ajaa, tarkkailee tutkaa ja laivan ahterikameraa. Toinen tutkii jääkarttoja, etsii rännejä ja railoja ja pitää yhteyttä muihin aluksiin.

Kiimamaalla on neljäs talvi menossa ja rutiinit ovat jo vahvat. Pientä kuumotusta tuo avustaminen sakeassa sumussa. Pää on pidettävä kylmänä, keskityttävä sadalla prosentilla ja muistettava, että mihinkään ei ole kiire. Tärkeintä on saada laivat ehjinä satamaan.

Ahterikannella poosuna ja yt-matruusina seilaava Henri Helminen nostaa kraanalla varaosalavaa kaijalta täkille. Sen jälkeen hän tarkastaa vakipoosun Jari Sillmanin kanssa ahterin naru- ja räjäytysmattojen kiinnityksiä, jotka ovat saaneet hinauspuuhissa vähän siipeensä.

Helminen on myös pitkän linjan murtajamies. Hän on ollut pitkään monitoimimurtaja Fennican kanssa ulkomaankeikoilla ja saanut siitä vähän vaihtelua jäänmurtoon. Ulkomaankeikat kiinnostaisivat vieläkin, jos sellaisia tulisi eteen. Helminen

kehuu Polarista työpaikkana, mutta toivoisi vähän lisää tiloja kansimiehille. Paja tuppaa välillä käymään ahtaaksi, mutta hyvin senkin kanssa tulee toimeen.

Varustamo panostaa

Varustamo Arctiaa kiitellään useampaan otteeseen. Miehistö kokee, että varustamossa nähdään hyvinvoinnin arvo ja ollaan valmiita myös panostamaan asiaan. Kuntosalit ovat hyvin varusteltuja, työvarusteet huippuluokkaa, jokaisella on hytissään satelliitti-tv ja yhteydenpito maihin onnistuu niin ikään satelliittiyhteyden kautta. Fyysistä työtä tekeville hommattiin henkilökohtaiset, korvan muodon mukaan valetut kuulosuojaimet.

Smartum-seteleitäkin on tarjolla. Lokakuussa julkaistaan koko tulevan murtokauden vuorolistat, jotta jokainen voi suunnitella ajankäyttönsä hyvissä ajoin. Tämän on huomattu vähentävän työntekijöiden

stressiä ja helpottavan etenkin perheellisten elämää.

Polariksesta jää vahvasti fiilis, että vuoden 2023 hyvinvointipalkinto meni oikeaan osoitteeseen. MEPAn myöntämän tuhannen euron palkintosumman käyttökohteesta äänestettiin. Ehdotuksia oli kuusi, joista loppuäänestykseen päätyi kolme: jäätelökone messiin, SpåraKOFF-raitiovaunuristeily sekä voittaja, miehistön hengennostatusreissu Tallinnaan VIP-luokassa.

Takaisin merelle

Kello käy puolta neljää iltapäivällä. Viimeiset kotiinlähtijät odottelevat päivähuoneessa ja kongilla tilataksia matkalaukkuineen. Taksi tulee, matkalaiset nousevat sen kyytiin. IB Polaris irroittautuu pian laiturista. Avustettavia laivoja ja ahtojäätä riittää, Perämeren kevääseen on vielä pitkä aika.

MERENKULUN KANSAINVÄLINEN SÄÄNTELY OSA III

Ratifiointi

TEKSTI Jaakko Hernesniemi KUVAT Sampsa Sihvola

Neliosaisen sarjan kolmannessa osassa haastatellaan liikenneja viestintäministeriön neuvottelevaa virkamiestä, juristi Laura Sarlinia. Haastattelussa Sarlin avaa miten kansainvälinen säädös ratifioidaan eli tuodaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Vastaat merenkulun ympäristösääntelystä, kertoisitko siitä.

– Meillä liikenne- ja viestintäministeriössä sillä tarkoitetaan ennen kaikkea kansallista merenkulun ympäristönsuojelulakia. Lain takana on koko kansainvälinen IMO sääntelykokonaisuus. Se on Suomessa hyväksytty, päätetty ja saatettu voimaan merenkulun ympäristönsuojelulailla ja siihen liittyvillä säädöksillä. Lain lisänä on merenkulun ympäristöasioihin liittyvä EU lainsäädäntö.

Työskenteletkö ministeriössä myös muiden liikennealojen parissa?

– Olen keskittynyt merenkulkuun koska merenkulussa on sen kansainvälisestä luonteesta johtuen hyvin paljon asioita käynnissä koko ajan. Näin osaaminen keskittyy oikeisiin asioihin ministeriön sisällä.

Mihin päätöksenteon vaiheisiin itse osallistut?

– Juuri äsken päivitettiin merenkulun kansainvälistä alusjäterikosdirektiiviä. Olin vastuuvirkamies niiden neuvottelujen osalta. Direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot toimeenpanevat tarvittavat päästökiellot ja säätävät niistä tehokkaat seuraamukset.

Tässä tapauksessa direktiivi täytyy siis tuoda Suomen lainsäädäntöön?

– Kyllä, juuri niin. Kysymys EU:sta ja IMO:sta, joiden täytäntöönpanomenettelyt haluan pitää aika lailla erillään, koska prosessit ovat lainsäädännön näkökulmasta hyvin erilaisia: IMO sopimukset ovat valtiosopimuksia ja niitä käsitellään Ulkoministeriön julkaiseman valtiosopimusoppaan mukaisesti.Valtiosopimusopas on tarkoitettu kaikille, jotka tarvitsevat valtiosopimuksiin liittyvää tietoa. Suomen perustuslain näkökulmasta

OSA I: Havainnosta toimeen

• Liikenne- ja viestintäministeriö

• Sidosryhmäverkosto

• Suomen kanta

• Haastattelu: Kansliapäällikkö

Minna Kivimäki, LVM

OSA II: Vaikuttaminen maailmalla

• Kansainvälinen merenkulkujärjestö, IMO

• Suomen delegaatio

• Verkostot

• Kansainvälinen sopimus

• Haastattelu: johtava asiantuntija

Reetta Timonen

on kysymys aivan eri asiasta, jos saatetaan voimaan kansainvälisiä velvoitteita tai EU-velvoitteita. Kansainväliset velvoitteet ovat kaikkien maitten harkittavissa sopeudutaanko niihin vai ei käyttäen opting-out mahdollisuutta.

– Merenkulun kansallisessa lainsäädännössä vallitsevan perinteen mukaan meidän on tarkkaan harkittava sitä, että miksi meillä on oltava jokin asia toisin kuin

muualla tai se menee IMO:n päätöksiä pidemmälle. ”No special fee” on hyvä esimerkki tällaisesta. Eli siis se, että satamat eivät saa periä eri jätelajien osalta aluksilta erillistä maksua, vaan myös kaikki erillisjätemaksut menevät normaalin jätevastaanottomaksun piiriin. Tämä on asia, joka perustuu Helcomin (Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio) suositukseen. Suomi on halunnut säätää sen.

OSA III: Ratifiointi

• Liikenne- ja viestintäministeriö

• Eduskunta

• Sidosryhmät

• Valmis säädös: laki, asetus tai määräys

• Haastettelu: neuvotteleva virkamies Laura Sarlin, LVM

OSA IV: Toimeenpano ja valvonta

• Liikenne- ja viestintävirasto Traficom

• Tiedottaminen

• Valvonta

Valtiosopimusasiat merenkulun erityispiirteenä.

Miten valtiosopimus liittyy Suomen lainsäädäntöön?

– Kansainväliseen sääntelyyn liittyy oleellisena osana käsite valtiosopimus. Valtiosopimuksia tehdään eräissä kansainvälisissä järjestöissä ja jossain kansainvälisissä konferensseissa.

IMO:ssa vakiintuneita yleissopimuksia ovat mm. Colreg, Solas, Marpol ja STCW. Uusia sopimuksia tulee tarpeen mukaan, uusimpia ovat Honkongin yleissopimus ja painolastivesi, eli Ballasti-yleissopimus. Yhteistä näille sopimuksille on Laura Sarlinin mukaan se, että niihin pitää Suomen erikseen sitoutua. Suomen perustuslaista johtuu, että sopimukset eivät ole sellaisenaan Suomessa voimassa vaan meidän pitää sekä hyväksyä sopimus että voimaan saattaa se. Tässä kohden olemme lainsäädäntömme ytimessä.

–

Suomessa on lainsäädännössä käytössä niin sanottu dualistinen järjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että vasta yksi askel on sopimukseen sitoutuminen. Suomessa sen edellytyksenä, että sopimuksesta tulee osa oikeusjärjestelmää, vaaditaan vielä nimenomaisia voimaansaattamistoimia, kertoo Sarlin.

Käsitelläänkö kaikki valtiosopimustasoiset asiat Eduskunnassa?

– Kun lainsäädäntöä laaditaan, olennaisia ovat kaksi asiaa. Ensinnäkin, kuuluuko säännös tai määräys, jota kyseisessä kansainvälisessä sopimuksessa käsitellään lainsäädännön piiriin vai ei. Tämä tarkoittaa sitä, että onko siinä jotain olennaista ihmisten oikeuksien tai velvollisuuksien kannalta tai olemmeko jo aikaisemmin kansallisesti säätäneet jotain tästä asiasta.

– Toisena mahdollisuutena on se, että asia tyypiltään teknisluonteinen. Näistä seikoista riippuu se, että pitääkö esitetty valtiosopimus tai valtiosopimuksen muutos viedä eduskunnalle osana hallituksen esitystä. Vai riittääkö, se että tasavallan presidentti hyväksyy esityksen suoraan valtioneuvoston esittelystä ilman eduskuntaa.

Lainsäädännön piiriin kuuluvista asioista siis tarvitaan eduskunnalta erikseen hyväksyntä, joka valmistuttuaan hyväksytään lopullisesti presidentin esittelyssä. Hallituksen esitys eduskunnalle on huomattavasti työläämpi prosessi ja vaatii aikaa vähintään yhdeksän kuukautta. Tästä syystä hallituksen esityksiä tehdään merenkulun toimialalla ainoastaan muutaman vuoden välein.

Teknisluontoiset asiat ovat helppoja viedä eteenpäin ja niitä saatetaan tehdä monia vuodessa.

– Esityksestä tehdään ensin tiivis muistio. Esimerkkinä hiljattain oli asia aiheesta painolastivesiyleissopimuksen muutos, jolla annettiin uusi ”Painolastivesipäiväkirjan malli”. Päiväkirjamalli on aika tekninen, sillä ei ole suomen lain kanssa tekemistä, se voidaan siis ratkaista viemättä asiaa eduskunnalle. Sitoututuminen menee sitten pelkästään tasavallan presidentin hyväksynnällä. Valtioneuvosto eli me ministeriössä valmistelemme päätöksen tasavallan presidentille. Esityksen liitteenä on muistio, jossa lyhyesti muutamalla sivulla yleensä kuvataan itse asia. Ensin se viedään valtioneuvoston yleisesittelyyn, esityksenä on että valtioneuvosto esittäisi tasavallan presidentille tämän muutoksen hyväksymistä. Seuraavana päivänä tasavallan presidentin esittelyssä asia käsitellään.

Mitenkä voimaansaattaminen toteutetaan?

Laura Sarlin kertoo, että hyväksymisestä käytetään eri yhteyksissä montaa eri nimeä, sitoutuminen, hyväksyminen, ratifiointi. Tämä toimitus tapahtuu eduskunnassa ponnella “LVM esittää, että eduskunta hyväksyisi tämän esityksen”. Lisäksi meillä on toinen askel, eli voimaansaattaminen, jolla päätös saatetaan osaksi suomen oikeusjärjestelmää. Sitä varten pitää ensiksi antaa ns. Blankettilaki. Blankettilain voimaansaattamisesta tässä nähdään simerkkinä Honkongin yleissopimukseen liittyvä blankettilakiluonnos. Lain ensimmäinen pykälä kuuluu: ”Tämä laki on sellaisena voimassa kuin suomen valtio on niihin Honkongin yleissopimuksessa sitoutunut.”

Jotta meidän substanssilainsäädäntömme olisi linjassa tämän uuden yleissopimuksen ja siitä säädettävän lain kanssa on useimmiten tehtävä muutoksia esimerkiksi merenkulun ympäristönsuojelulakiin, meriturvallisuuslakiin, jätelakiin jotta kaikki asiaan liittyvä lainsäädäntö on linjassa keskenään. Tässä nimenomaisessa hallituksen esityksessä on muutoksia, jotka vaikuttavat kymmeneen lakiin.

EU­lainsäädäntö, osa meidän omaa oikeusjärjestelmäämme – EU asetukset ovat suoraan Suomessa sovellettavaa sääntelyä. Ne ovat sellaisenaan sovellettavissa ja julkaistu osana EU:n päätöksentekoa. Me korkeintaan täydennämme asetusta siltä osin, kuin on aivan välttämätöntä kuten toimivaltaisista viranomaisista ja seuraamuksista. Varustamoita koskevat EU-asetukset ovat nouda-

tettavia sellaisenaan riippumatta siitä mitä Suomi tekee. EU Direktiiveissä on yleensä jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimille annettu aikataulu, samoin myös asetuksille.

Onko jokin säädös tällä hetkellä erityisen nopean muutoksen kohteena?

– Juuri viime aikoina useassa ilmastoasiassa EU on halunnut toimia nopeammin kuin IMO, koska on katsottu, että ei haluta jäädä odottelemaan globaalia säätelyä ja sen valmistumista, jonka neuvotteleminen ja voimaan saattamien kestää usein vuosia.

– Silti voi joskus olla taas toisinpäinkin. EU saattaa joskus tulla jälkijunassa tai EU:n toiminta on kansainvälisen oikeuden noudattamisen varmistelemista. Juuri tämä aikaisemmin mainitsemani alusjäterikosdirektiivi tai satamavaltio- eli Port State Control (PSC) -direktiivi ovat hyviä esimerkkejä siitä. Eli EU:ssa pyritään varmistamaan, että kaikki EU-valtiot noudattavat tiettyä kansainvälistä direktiiviä samalla tavalla niin, että EU:n alueella ei olisi eroja. Koska Port State Control, eli PSC-esiintyy kansainvälisissä sopimuksissa kovin monessa paikassa, niin erityisesti tässä tapauksessa EU on ha-

lunnut yhdistää ne omassa sääntelyssään yhteen paikkaan.

– Suomi osallistuu osana neuvostoa EU:n säädösneuvotteluihin mutta neuvostohan on vain yksi lainsäädäntöelimistä. Kun tämä osio on saatu valmiiksi, siitä neuvottelevat edelleen Parlamentti-komissio- ja neuvosto yhdessä. Ja suomi ei ole siellä osallisena. Aikaa kuluu, alusjätedirektiivin valmistelussa saatiin neuvoston kanta Laura Sarlinin mukaan 4 vuodessa, täytäntöönpanon aikatoivomukset eri maissa vaihtelivat 2–5 vuoteen. Komissio oli ehdottanut yhtä vuotta.

Hallinnolliset seuraamukset käyttöön myös merenkulkualalle – Kun aloitin työn Marpol rikosdirektiivin suunnittelusta huomasin suurimpien muutosten jäsenvaltioille tulevan siitä, että jäsenvaltioille tulee säädettäväksi Marpol päästösääntöjen rikkomisesta aiheutuvista hallinnollisista seuraamuksista.

– Eli kun joku päästää öljyjä tai kiinteää jätettä veteen ja jää siitä kiinni, edellyttää Unioni tulevaisuudessa, että Suomessa on olemassa direktiiviä rikkoneelle hallinnollisia seuraamuksia. Aivan kuin esimerkik-

si tieliikenteessä meillä on olemassa hallinnollisia seuraamuksia, vaikkapa pysäköintivirhemaksu. Samoin täällä merenkulun puolella tulee olla käytettävissä sanktio, joka ei ole rikosoikeudellinen vaan hallinnollinen seuraamus. Se voisi olla vaikkapa nimeltään ”öljynpäästömaksu” jonka viranomainen voi suoraan määrätä ilman tuomioistuimen päätöstä.

– Nyt uudessa lainsäädännössä on esimerkiksi luotsauslakiin tullut hallinnollisia seuraamuksia. Meidän on siis jatkossa voitava säätää hallinnollisia seuraamuksista, jotka saattavat koskea muitakin asioita, kuin pelkästään öljypäästöjä. Tästä seuraa, että meidän täytyy kirjoittaa merenkulun seuraamussääntely kokonaan uusiksi. Tässä mennään asioiden ytimeen ja perustuslainkin kannalta on tärkeää, että valmistelu tehdään aivan eri tarkkuudella, kuin jonkin yksittäisen asian suhteen on aikaisemmin tehty.

EU­Direktiivi säädösinstrumenttina

– Direktiivit ovat kokonaisuuksina mutkikkaita. Direktiivien ajatus on sen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä Siksi direktiivi säädösinstrumenttina on sellainen, että se antaa jäsenvaltiolle harkintaa sen suhteen, millaisia käytännön ratkaisuja asian sääntelyssä otetaan käyttöön, jotta se istuu kansalliseen oikeuskäytäntöön. EU-oikeudella on aina etusija kansalliseen oikeuteen verrattuna, joten ristiriitatapauksessa kansallinen lainsäädäntö joustaa.

Laura Sarlin huomauttaa, että kun Euroopan Unioni antaa lainsäädäntöä jostain asiasta, asia siirtyy automaattisesti Unionin yksinomaiseen toimivaltaan ja kansallisesti me emme saa sen jälkeen antaa asiasta enää lainsäädäntöä. Esimerkkinä vaikkapa rikkidirektiivi. Suomi ei saa toimia yksin missään alusten rikkipäästöjä koskevissa asioissa, koska EU on antanut lainsäädäntöä asiassa.

Mitä Ministeriössä ajatellaan tiedottamisesta?

– LVM julkaisee tiedotteita ja Liikenne- ja Viestintävirasto (Traficom) julkistaa tiedotteita asioistaan. Jos kysymyksessä on kovin monimutkainen asia, niin tiedottaminen on laajempaa. Esimerkkinä uusi luotsauslaki.

– IMO neuvotteluihin liittyen on meillä merenkulun sidosryhmäneuvosto, Traficomin meriympäristöneuvosto ja muut vastaavat ryhmät, joissa käydään asioita läpi. EU-lainsäädäntöasioihin me yleensä perustamme erityisiä valmisteluryhmiä. Varsinkin, kun puhutaan IMO-säännöistä, joissa ei ole liikkumavaraa, niistä tiedotetaan etukäteen säädösprosessien kautta lähtökohtaisesti jo kun IMO sopimuksiin sitoudutaan.

– Myöskin tämän tyyppisten haastattelujen antaminen on osa tiedottamista. Alusjätesääntely koskee piensatamia, joita valvovia ELY keskuksia olen kouluttanut.

Laura Sarlinin mielestä lain pykälät ovat hänelle itselleenkin usein monimutkaisia, eikä sisältö aina aukea helposti. Silloin vuorovaikutteinen yhteydenpito ja asioista tiedottaminen on tärkeää. ”Kyllä ne ovat ministeriön tiedotteet, joista itse asia parhaiten käy ilmi” toteaa Sarlin lopuksi. ò

LAILLA säädetään yleisistä oikeusperiaatteista ja säännöksistä, jotka koskevat kansalaisia ja yhteiskuntaa. Lait hyväksytään eduskunnassa ja ne ovat korkein oikeus lähde.

ASETUKSELLA täsmennetään tai annetaan tarkempia määräyksiä lain sisältämistä yleisistä periaatteista. Asetukset annetaan ministeriön toimesta.

MÄÄRÄYKSET ovat hallinnollisia päätöksiä, jotka annetaan lain tai asetuksen perusteella. Ne voivat tulla laissa tai asetuksessa määrätyiltä viranomaisilta ja niiden tavoitteena on ohjata jotain tiettyä toimintaa.

EUROOPAN UNIONIN ASETUS on suoraan sovellettava oikeusakti, joka sitoo kaikkia EU-maita. Se on laajuudeltaan kattavampi kuin kansalliset asetukset ja tulee voimaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

EU-DIREKTIIVI on oikeusakti, joka asettaa yhteisiä tavoitteita jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot velvoitetaan saattamaan direktiivi kansalliseen lainsäädäntöön, mutta niillä on vapaus valita, miten tämä toteutetaan.

VALTIOSOPIMUS on kahden tai useamman valtion välinen sopimus, joka määrittelee niiden väliset suhteita ja velvoitteita. Suomen valtiosopimusjärjestelmä perustuu perustuslakiin.

BLANKETTILAKI on laki, jossa esimerkiksi valtiosopimuksen käsittelyn perusteella esitetään, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen tai hyväksyisi sopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan. Tämän hallituksen esityksen liitteenä ovat myös itse lakiehdotukset.

OPTING OUT tarkoittaa monenvälisen sopimuksen muutoksen tulemista sopimuspuolta sitovaksi, jos se ei vastusta muutosta määräajassa.

Laivoille viedään kirjoja, joita merenkulkijat toivovat

Suomalaisia merenkulkijoita palveleva kirjasto on oikeastaan ollut olemassa jo 1800-luvun loppupuolelta asti, jolloin Merimieslähetysseura perusti laivakirjaston. Sittemmin kirjastotoiminta siirtyi monien välivaiheiden kautta vuonna 1973 perustetun MEPAn toiminnaksi. Merenkulkijoita palvelevana erikoiskirjastona MEPAn kirjasto kuuluu nykyään valtakunnalliseen EriK-verkostoon.

TEKSTI Inka Kanerva KUVAT Maisa Kuikka-Ucar

Kirjaston erikoisuus on meriaiheinen kokoelma, joka on karttunut lahjoituksina, mutta muuten valikoima sisältää teoksia laidasta laitaan. Viime vuosien aikana kirjastonhoitaja Ella Mustamon tavoitteena on ollut viedä toimintaa perinteisestä kokoelmatyöstä entistä asiakaslähtöisempään suuntaan.

– Kaikki paukut pistetään siihen, että ihmiset lukevat, sanoo Ella – me jopa ostetaan enenevästi pokkareita jotka vapautetaan laivoille emmekä kerää niitä takaisin. Tämä on radikaali muutos perinteiseen kirjastoajatteluun, kuvaa Ella kirjastotiimin rohkeaa uudistumista.

Laivoille viedään kirjoja, joita merenkulkijat toivovat. Entistä harvempi käy MEPAn toimistolla kirjalaina-asioissa. Pääsääntöisesti lukijat tilaavat kirjoja MEPAn verkkokirjastosta tai joskus pyytävät hankkimaan jonkin tietyn kirjan kirjakaupasta. Laivapalvelukoordinaattorit vievät kirjat laivoille osana asiointimatkojaan. Toivomukset kirjojen suhteen ovat erittäin tervetulleita, muistuttaa Ella.

– Emme enää hanki kirjoja siltä varalta, että joku sattuu niitä kysymään, vaan enemmänkin siitä syystä, että joku kysyy juuri niitä, kuvaa Ella toimintatavan muutosta, jonka koko MEPAn kirjastotiimi on saanut aikaan viime vuosien aikana.

Kirjastotoiminta on MEPAn lakisääteistä toimintaa, sillä merenkulkijoiden törnit eivät aina mahdollista tavallisten, kunnallisten kirjastojen käyttöä. Pitkältä törniltä kertyisi mojovat sakkomaksut, eikä toivekirjoja pääse hakemaan kunnankirjastosta silloin, kun tilaus sattuu sinne muutamaksi päiväksi tulemaan.

MEPAn kirjastopalveluita käyttää tällä hetkellä yhteensä noin sata laivaa. Pienimmissä, yleensä rahtilaivojen kirjastoissa on parikymmentä nidettä, mutta isoimpien laivojen MEPA-kirjastoissa voi olla jopa yli kolmesataa kirjaa. Laivoille viedään kirjoja, kirjahylly siivotaan ja osa kirjoista tuodaan pois. MEPAlla on tavallaan kolme kirjastoa: yksi Helsingissä, yksi Turussa ja lisäksi ”kelluva kirjasto”, joka seilaa maailman

meriä. Poistokirjojakin tulee kuutisen sataa kappaletta vuodessa. MEPA tekee yhteistyötä vankien vanhempien yhdistyksen kanssa ja poistokirjat toimitetaan vankiloihin kautta maan.

Uutuutena uutuuskirjapaketti

Viime vuonna kehitetty uutuuskirjapaketti on saavuttanut suuren suosion. Laivoille viedään neljä kertaa vuodessa kauden uutuuskirjapaketti samaan aikaan tuoreen Vapaavahti-lehden kanssa. Paketissa on vakiona neljä kirjaa ja neljä genreä: yksi dekkari, yksi romaani, yksi chicklit-kirja ja yksi tietokirja tai elämäkerta. Kauden kirjat on esitelty Vapaavahdissa ja MEPAn lukupiireissä jutellaan uutuuskirjapakettien kirjoista, yhdestä kerrallaan.

– Pyrimme siihen, että paketteja saisi mahdollisimman moni laiva. Välillä paketissa on myös joku selkokielinen kirja. Olisi hauskaa, jos kieltämme vasta opettelevat merenkulkijat tulisivat hekin tarttuneeksi kirjaan, toivoo Ella.

Ella iloitsee ajatuksesta, että kirjat tarjoavat merenkulkijoille paitsi tietoa, myös rentoutumista ja pääsyn hetkeksi toiseen maailmaan ja toisten ihmisten ajatusten sisään. Myös reaalimaailmassa voi solmia kontakteja keskustelemalla kirjoista ja vaikkapa osallistumalla MEPAn lukupiireihin.

– On aina ihanaa, kun joltain laivalta pyydetään, että tuokaa klassikoita. Lukemisessahan on viihtymisen lisäksi perinteinen oppimisen ja sivistyksen näkökulma, iloitsee Ella.

– Meiltä on esimerkiksi pyydetty kvanttifysiikkaa käsittelevää kirjallisuutta, Hararin Sapiens -kirjaa ja usein myös Tammen keltaisen kirjaston klassikoita.

MEPAlla on myös digikirjahylly, joka sisältää ääni- ja e-kirjoja. Kirjastosta voi pyytää

käyttäjätunnuksen, jolla voi sitten omatoimisesti lainata. Vielä isommat äänikirjakokoelmat on valtakunnallisessa CELIAerityispalvelussa. Siihen voivat MEPAn kautta hakea käyttöoikeutta merenkulkijat, joilla on vaikeuksia lukemisessa.

Lukupiirejä, pelejä, leffoja, yhdessäoloa

Lukupiirit eivät ole ollenkaan akateemista pönötystä, vaan kivaa merenkulkijoiden yhdessäoloa yhteisen aiheen tiimoilta, mainostaa Ella ja houkuttelee kaikkia vähänkin lukemisesta innostuneita kokeilemaan ja käymään lukupiirissä vaikkapa vain kerran. Käsiteltävän kirjankaan ei ole pakko olla luettu, ainakaan kokonaan, hän lupaa.

Laivoille viedään kirjojen ja lehtien lisäksi perinteiseen tapaan elokuvia sekä DVD- että BlueRay -formaatissa. Viime vuonna palvelupalettiin otettiin mukaan lauta- ja palapelit. Ne ovat joillain laivoilla osoittautuneet varsinaiseksi megahitiksi.

Ella rakastaa työtään. Hänen mielestään on ihanaa keskustella lukupiireissä kirjojen merkityksistä yhdessä merenkulkijoiden kanssa. Myös ihan kirjojen mekaaninen pakkaaminen on mukavaa.

– Mietin usein kirjan saajaa ja on kuin pakkaisin joululahjoja, hymyilee Ella. Ajattelen, miten kivalta merenkulkijasta tuntuu, kun hänellä on hyvä ja toivottu kirja odottamassa työvuoron päätteeksi.

Koko MEPAn kirjavalintatiimi – Ella, Paula, Jaska ja Maisa sekä koko laivapalvelun väki saavat paljon kiitoksia asiakkailta. Kirjat, lehdet, leffat ja pelit tuovat iloa ja yhteisyyttä laivatyön erityislaatuiseen, eristyneeseen ympäristöön.

Ellan oma ikisuosikki on Leo Tolstoin Anna Karenina – tarina, joka kestää aikaa ja josta Ella on eri ikäkausina löytänyt aina uuden näkökulman ja sanoman. Ella toivoo, että jokainen merenkulkija saa mahdollisuuden löytää oman ikisuosikkinsa MEPAn kirjaston tarjoamista maailmoista.

The FSS takes books on board that seafarers want

A library serving Finnish seafarers has existed since the late 19th century, when the Seamen’s Missionary Society established the first ship library. After various intermediate stages, the library service was transferred to the FSS (Finnish Seamen’s Service), founded in 1973. As a specialised library for seafarers, the FSS library is now part of the national EriK-network.

The library’s specialty is its maritime collection, which has been accumulated through donations, but the collection is extensive in many genres. Over the past few years, librarian Ella Mustamo has aimed to move away from traditional collection work towards a more customer oriented approach.

– We put our effort into getting people to read, says Ella– we are even buying more and more paperbacks that are delivered to ships and we are not collecting them back. This is a radical change from traditional library thinking, says Ella, describing the library team’s bold renewal.

Books that seafarers want are taken on board. Fewer people visit the FSS office for book loans. Generally, readers order books from the FSS online library, or sometimes if a book is not in the collection, ask for one to be purchased. Books are taken to the ships by the ship service coordinators as part of their errands. “All requests for books are very welcome,” reminds Ella.

– We no longer buy books just in case someone asks for them, but more because someone asks for them, says Ella, describing the change in approach that the entire FSS library team has made over the past few years.

Library service is a statutory activity for the

FSS, as seafarers’ work does not always allow access to ordinary, municipal libraries. Long journeys would incur hefty fines, and there is no access to the municipal library to pick up the books they have requested when the order happens to come in for a few days.

The FSS library services are currently used by around a hundred ships in total. The smallest ship libraries, usually on cargo ships, have a few dozen volumes, but the FSS libraries of the larger ships can have over 300 books. Books are taken on board, the shelves are cleaned and some books are removed. FSS has three libraries: one in Helsinki, one in Turku, and a “floating library” that sails the seas of the world. Annually there are also about six hundred

copies of books that need to be withdrawn. FSS cooperates with the Prisoners’ Parents’ Association and the withdrawn books are delivered to prisons all over the country.

The new seasonal novelty book package

The novelty book package was introduced last year and has proved very popular. Four times a year, the season’s book package is delivered to the ships at the same time as the latest issue of Vapaavahti magazine. The package contains four books in different genres as standard: one detective story, one novel, one romance novel, and one non-fiction or biography. The books of the season have been presented in Vapaavahti and the FSS book clubs will cover the books in each package, one by one.

– We aim to ensure that as many ships as possible receive the packages. Sometimes there is also a book in plain language in the package. It would be fun if seafarers who are just learning our language could also pick up a book, hopes Ella.

Ella welcomes the idea that books offer seafarers not only information but also relaxation and a moment to enter another world and other people’s minds. In the real world,

too, you can make new friends by discussing books, for example by participating in the FSS book clubs.

– It’s always wonderful when a ship asks you to bring the classics. Besides entertainment, reading is a great way to learn. For example, we’ve been asked for books on quantum physics, Harari’s Sapiens book, and often the classics from Tammi Publisher’s Yellow Library.

The FSS also has a digital bookshelf with audio and e-books. You can request a user ID and make use of the digital bookshelf on your own. Even larger collection of audiobooks is available on the nationwide CELIA special service. Seafarers with reading difficulties can apply for access through the FSS.

Book clubs, games, films, socialising

“Book clubs are not an academic exercise, but a fun way for seafarers to get together around a common theme, “ Ella says, and encourages anyone who is even slightly interested in reading to try it out and join the book club, even just once. “You don’t have to have read the book, at least not all of it,” she promises.

In addition to books and magazines, the traditional DVD and BlueRay films are also taken on board. Last year, board games and puzzles were added to the range of services. These have proved to be a real mega-hit on some ships.

Ella loves her job. She enjoys discussing the meaning of books with seafarers in book clubs. It’s also fun to just mechanically pack books.

– I often think about the recipient of a book and it’s like wrapping Christmas presents, smiles Ella. I think how nice it is for a seafarer to have a good and much-wanted book waiting for them at the end of their shift.

The whole FSS book selection team – Ella, Paula, Jaska, and Maisa and the entire ship service team receive many thanks from customers. Books, magazines, movies, and games bring joy and community to the special, isolated environment of working at sea.

Ella’s personal favourite is Leo Tolstoy’s Anna Karenina – a story that stands the test of time and in which she has always found a new perspective and message at a different age. Ella hopes that every seafarer will have the opportunity to find a favourite among the worlds offered by the FSS library. ò

Seilorin elämää

Matruusi Kari ”Karza” Airola istahtaa tuotetankkeri Saanan päivähuoneen sohvalle. Kahdeksan tunnin vapaavahti on juuri alkanut. Saana on muutama tun-

ti sitten kiinnittynyt Turun korjaustelakan laituriin pieniä huoltotoimenpiteitä varten. Saana aloitti liikennöinnin Suomen lipun alla 2023 vuoden lopulla ja korvasi öljy/kemikaalitankkeri Suulan. Karzakin siirtyi Suulasta muun miehistön mukana Saa-

naan. Suomen polttoainehuoltoa turvaavaa kalustoa uusitaan ja pian Saanan jälkeen huoltovarmuuslaivastoon liittyi tuotetankkeri Halti, joka puolestaan korvasi Kiislan. Uudet alukset ovat vähäpäästöisempiä ja niitä voidaan ajaa myös LNG:llä.

Saanan ja Haltin varustamona toimii OSM Maritime Finland. Se perustettiin vuonna 2014, kun Neste Oil Oyj ulkoisti hoitovarustamotoimintansa.

Karza on tyytyväinen hänelle uuteen alukseen, jota suomalainen miehistö ottaa pikkuhiljaa omakseen. Vaatii työtä ja aikaa, että laivasta saadaan oman näköinen. Se täytyy myös saattaa omistajan ja rahtaajan vaatimalle käyttöasteelle Suomen haastavaan talvimerenkulkuun.

Jokainen törni on seikkailu

Karzan merimiesura alkoi Kotkan merimiesammattikoulusta vuonna 1992–1994. Hän kertoo tuhlanneensa ensin yhden vuoden lukiossa kunnes oivalsi, ettei se ollutkaan hänen polkunsa työelämään: ”Kaverini Mika ja Mikko olivat lähteneet merikouluun ja Kallen kanssa menimme perässä. Kaikki me olemme seilanneet jo kohta 30 vuotta”, Karza kertoo. Kotkan merikoulusta Karza sai matruusin ja kotimaanliikenteen laivurin/koneenhoitajan koulutuksen ja Rauman merikoulusta pursimiehen koulutuksen vuonna 2007. Merivoimien jälkeen vuonna 1995 hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Degership Oy:n kuivarahtialus Helen. Sittemmin työsuhteita on ollut useita ja erityyppisillä aluksilla. Karzan merimiesrekisteriotteesta löytyy myös GTS Finnjet, jossa hän ehti työskennellä täkkärinä.

Kesäkuussa 1999 Karza aloitti työskentelyn silloisella Merenkulkuhallituksella. Kesät hän oli mukana merenmittauksessa sekä väylänhoidossa ja talvet jäänmurros-

sa. Offshore-hommissakin vierähti vuosia ja niiden aikana tuli Karza seilasi Koillisja Luoteisväylät, Raumalta Japaniin Hokkaidon saaren Hakodateen. Vuonna 2011 Karzan työ vei hänet maailman ympäri Kirkenesistä Kirkenesiin. Reitti kulki Panaman kanavan ja Koillisväylän kautta länttä kohti. ”Minulla ja kolmella seilauskaverillani oli hyvä tuuri, kun satuimme palaamaan aina lomilta samaan satamaan, josta olimme lähteneetkin lomille. Kiersimme siis boltsin ympäri seilaten”, Karza kertoo. Kesällä 2019 Karza ajoi vesibussia Helsingin edustalla, mutta työtarjous kuivarahtialukseen Pohjois-Afrikan liikenteeseen vei voiton ja vesibussilla ajelut jäivät. Nyt Karza on ollut OSM:n tankkereilla YT-matruusina melkein kolme vuotta.

Eri alustyypit ja niiden työt ovat Karzalle tuttuja. Missä laivassa hän sitten viihtyy parhaiten? ”Ei minulla ole mitään yhtä oikeaa. Jokaisessa laivassa on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Työtä tämä vain on, mutta seilaaminen maistuu vielä ja jokainen törni on seikkailu.”

Pinnan alle

Karzan vapaa-ajan viettoon ei työ sentään kulkeudu. Pääharrastuksena hänellä on tekniikkasukellus. Suomen vesillä Karza harrastaa hylky- ja kaivossukellusta, ulkomailla luolasukellusta. Vaikka työasiat eivät vapaa-ajalle seuraakaan niin suomalaisen merenkulun historia kulkee mukana hylkyjen myötä. Yksi esimerkki on Maarianhaminan edustalta. Merenpohjassa makaa 71 met-

rinen rautarunkoinen suomalainen kauppalaiva, kolmimastoinen parkki Plus, joka upposi vuonna 1933 vieden mennessään 12 merimiehen hengen. Alus oli palaamassa tyhjänä Intian valtamereltä Lontoon kautta Maarianhaminaan, kunnes kaatui myrskyssä ja jäi makaamaan 17–36 metrin syvyyteen Korsön loiston edustalle. Suomen aluevesillä on noin 2000 hylkyä tai hylyn jäännettä, joista noin puolet on yli 100 vuotiaita ja kuuluu muinaismuistolain piiriin. Useita hylkyjä on vielä löytämättä. Syynä tähän on matala ja vaikeakulkuinen Suomen rannikko, jollaista ei muualla maailmassa ole. Karza ei viihdy harrastuksineen pelkästään vesillä vaan kiitää myös maanteillä. Touring moottoripyöräilyä hänellä on takanaan jo kuusi vuotta. Pitkät ja säännölliset vapaat mahdollistavat pidemmät reissut, jotka voi suunnitella etukäteen. Pienen etsikkovaiheen jälkeen Karzan moottoripyörämerkiksi valikoitui Harley-Davidson. Viime vuoden toukokuussa Karzalla ja matkustaja-Helillä kului kuukausi pyörän päällä leirivarusteiden kera. Reitti kulki Travemündesta Kreikkaan ja takaisin ja kilometrejä kertyi noin 5800. Matkan jälkeen molemmilta irtosi vielä hymy kotisatamassa: reissu oli onnistunut.

Puntteja ja painoja ForMaren ansiosta

Nyt Karza on toista vuotta mukana ForMare-ohjelmassa, joka on merenkulkijoille suunnattu hyvinvointiohjelma. ”Aluksi luulin, että se on joku pappojen juttu, mutta

kaikkea muuta”, sanoo Karza ja on kiitollinen, että pääsi mukaan ohjelmaan. ForMaren myötä arkeen on tullut uusi harrastus: voimanosto. ForMaren personal trainer ja voimanoston valmentaja Ida Hyytiäinen on saanut Karzankin innostettua lajiin. Punttien ja painojen nosto onnistuu kolme kertaa viikossa myös työjakson aikana, koska Saanan miehistöllä on käytössään oma iso ja viihtyisä kuntosali. ”Harmi, että ForMare lopetetaan. Nyt kysellään paljon MEPA:n suuntaan, että miten saataisiin jatkossakin kaikki halukkaat merenkulkijat liikkumaan ja sitoutumaan kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutokseen”, Karza toteaa.

Hyvinvointia työelämässä

Karzan 30-vuotisen merimiesuran aikana alalla on tapahtunut muutoksia. Usein muistellaan vanhoja hyviä aikoja, mutta hän näkee vuosien saatossa myös parannuksia. Yksi niistä on työterveyshuolto ja työturvallisuus. Näiden myötä myös työssä on mahdollista voida paremmin kuin aiemmin. OSM:n tankkereilla pidetään työaikaseurantaa, jonka myötä lepoajoista pide-

tään tarkasti kiinni. Karzan mielestä varustamo pitää työhyvinvointia kiitettävästi esillä mm. kouluttamalla miehistöä. Hän itsekin kertoo juuri käyneensä Työelämän taidot- nettikurssin. ”Meillä on toimintaohjeet epäasiallisen käytöksen suhteen. Sen myötä itsekin seuraa omaa ja muiden käytöstä eri tavalla”, hän kertoo.

Yhteydenpito maihin onnistuu nykyään paremmin. Jopa niin hyvin, että välillä Karzakin haluaisi olla tavoittamattomissa, ilman kännykkää. Laivoilla miehistön lukumäärä on vähentynyt, mutta työn määrä lisääntynyt. Nuoremmille tulokkaille Karza antaa kiitosta: ”Ne on nykyään hyvin koulutettua, motivoitunutta ja osaavaa porukkaa”. Naisiakin hakeutuu alalle entistä enemmän ja Karza sanoo, että heihin suhtaudutaan nykyään paremmin kuin ennen.

Merimiehen työn ehdottomana plussana Karza pitää pitkiä vapaita. Nytkin Saanassa tehdään töitä viisi ja puoli viikkoa ja ollaan vastaavasti sama määrä vapaalla. ”Silti täytyy aina muistaa, että merenkulkija viettää vuoden aikana enemmän aikaa työpaikalla kuin maissa työskentelevä henkilö”, Karza painottaa.

Saanan 17-henkinen miehistö viettää laivalla ollessaan vapaa-aikaa korttia pelaillen, kuntosalilla treenaten tai elokuvia katsellen. Myös keskinäinen kisailu ja kannustus urheiluun on lisääntynyt laivalla. Siihen on osittain vaikuttanut MEPAn MareSport-portaalin käyttö.

Lipun värillä on väliä

Lähes 30 vuotta merillä työskennellyttä Karzaa kiinnostaisi vielä hankkia lisäpätevyyksiä. ”Konepuoli kiinnostaa ja kurssimuotoinen opiskelu työn ohessa voisi olla hyvä juttu”, hän miettii.

Yksi Karzan puheessa usein toistuva asia on Suomen lippu ja sen alla työskenteleminen, joka ei tänä päivänä ole itsestäänselvyys. ”Olen miettinyt, että onko kaikki myynnissä, ihmiset ja liput”, hän sanoo.

Lopuksi Karza muistuttaa, että tankkereilta kannattaa kysellä jobeja jos mielenkiintoinen ja haastava työ merellä kiinnostaa. ”Sitä ennen olisi hyvä olla suoritettuna Basic Training For Oil Tankers-turvallisuuskurssi”, hän vinkkaa. ò

Upeita kuvia merenkulkijoiden pohjoismaisessa valokuvakilpailussa

Vuosittain järjestettävän merenkulkijoiden valokuvakilpailun palkinnot jaettiin 2.2.2024 Tukholmassa höyrykäyttöisellä museojäänmurtajalla Sankt Erikillä. Kilpailuun osallistui jokaisesta pohjoismaasta 15 parasta kuvaa. Yhteensä kuvia oli siis 75, kaikki paperille vedostettuina. Juryssa oli kaksi henkilöä, Anneli Karlsson, valokuvaaja Merihistoriallisesta museosta sekä Mikael Dunker, joka työskentelee Vrak-museon tiedottajana.

Hyviä kuvia oli paljon, kuten aina. Mukana oli kiitettävän paljon mustavalkoisia kuvia, mutta suurin osa oli kuitenkin värivedoksia.

Mukana oli ainakin yksi kinofilmille otettu kuva, suomalaisen Sauli Kantosen “Under The Mountain”..

PM-kilpailussa palkittiin viisi parasta. Ruotsalainen tankkerikokki Jörgen Språng hallitsi suvereenisti viemällä kolmoisvoiton. Sijat 4 ja 5 menivät Norjaan. Kunniamainintoja jaettiin niin ikään viisi.

Kuvat tietoineen ja sijoituksineen sekä juryn perusteet:

1. ”100% humidity” – Jörgen Språng, kokki, Bitflower, Ruotsi

Klassisk svartvit bild. Stillsam i stunden. Fantastisk komposition som inte lämnar någonting åt slumpen!

Klassinen mustavalkokuva. Hetkeen pysähtynyt. Fantastinen sommittelu, joka ei jätä mitään sattuman varaan!

2. ”Standby” – Jörgen Språng, kokki, Bitflower, Ruotsi

För känslan och närvaron som bilden förmedlar. Skärpan ligger rätt och som betraktare bjuds vi med i stunden.

Välittää tunteen ja läsnäolon. Tarkka juuri oikeasta kohdasta. Kutsuu katsojan mukaan hetkeen.

3. ”Frame bearings” – Jörgen Språng, kokki, Bitflower, Ruotsi

Mannens fokus i den ruffa, tuffa miljön drar blicken till sig. Kompositionen skärpan och kontrasten är perfekt!

Miehen keskittyminen rankassa ja kovassa miljöössä vangitsee katseen. Sommittelu, terävyys ja kontrasti ovat täydellisiä!

KUNNIAMAININNAT:

”Kom her” – Hlynur Ársælsson, matruusi, Þórunn Sveinsdóttir VE, Islanti

“En grå morgen”, Ole Jørgen Nygård Pedersen, yliperämies, Frida Knutsen, Norja

”Björn” – Rasmus Kristenson, messikalle, MS Origo, Ruotsi

“Skipet” – Davíð Már Sigurðsson, matruusi, Drangey SK, Islanti

”The Waiting Game” – Jmaurr Go, sähkömies, Torm Singapore, Tanska

”Björn” – Rasmus Kristenson, messikalle, MS Origo, Ruotsi

2. ”Standby” – Jörgen Språng, kokki, Bitflower, Ruotsi

3. ”Frame bearings” – Jörgen Språng, kokki, Bitflower, Ruotsi

4. “No title”, Håkon Sunde, Normand Frontier, 1.perämies, Norja

4. “No title”, Håkon Sunde , Normand Frontier, 1.perämies, Norja

En bild som låter sig undersökas länge. Arbetarna utstrålar ett lugn men för betraktaren ser miljön farlig och dramatisk ut. Trots ett ”stökigt” motiv så sitter tekniken.

Kuva, joka antaa tutkia itseään pitkään. Työntekijät säteilevät rauhallisuutta, mutta katsojalle ympäristö näyttäytyy vaarallisen ja dramaattisena. ”Sotkuisesta” kohteestaan huolimatta tekniikka

4. “No title”, Håkon Sunde, Normand Frontier, 1.perämies, Norja

5. “Tanker Marie S passing the beautiful Torungen lighthouse outbound from Arendal”, Rune Larsen, luotsi, Norja

Två bilder förenas i en självklar komposition, där struktur och natur möts i harmoni. Fin färgton!

Kaksi kuvaa yhdistyy itsestäänselvässä sommittelusta, jossa rakennettu miljöö ja luonto kohtaavat täydessä harmoniassa. Hieno värimaailma.

Suomi, Tanska ja Islanti jäivät ilman palkintoja. Suomesta mukana olleet kuvat olivat kaikki hyviä, mutta eivät tällä kertaa pärjänneet. Palkittujen joukossa oli sekä järjestelmäkameralla, pokkarilla että kännykällä otettuja kuvia. Toistuvista teemoista voisi mainita talvisen meren, jäävuoret, auringonlaskut, laivan keulat, telakkakuvat, troolin vetämisen, hekoharjoitukset ja merimiehet työssään. Tänä vuonna oli myös jääkarhuja.

5. “Tanker Marie S passing the beautiful Torungen lighthouse outbound from Arendal”, Rune Larsen, luotsi, Norja

Seuraava PM-valokuvakilpailu pidetään talvella 2025.

Kuvat arvioidaan anonyymisti, kilpailu järjestetään kiertävällä vuorolla, joka vuosi eri pohjoismaassa ja tuomarit vaihtuvat, joten kilpailu on oikeudenmukainen. Usein kuvaajat, jotka kuvaavat läheltä ja ovat tuttuja kuvattavien kanssa pärjäävät. Maisemakuvat, niin kauniita kuin ovatkin, eivät yleensä pärjää. Työkuvia arvostetaan. Hyvin sommitellut kuvat erottuvat edukseen. Taiteelliset näkemykset, yllättävät havainnot ja korostetut kontrastit vangitsevat katseen ja kutittavat mukavasti juryn mieliä, jos hyvin käy.

Mepan kannalta Pohjoismaisessa Valokuvakilpailussa parasta on saada mahdollisimman monilta merenkulkijoilta kuvia heidän arjestaan laivalla – työstä ja vapaa-ajasta, siitä, mitä näkyy ulkona tai sisällä ja mitä mielessä liikkuu. Merenkulku on erikoispuuhaa ja sitä kannattaa tallentaa myös valokuvin.

Tänä vuonna voittajan ylivoimaisuus aktivoi suunnitelmat kilpailun uudistamisesta niin, ettei yksi ja sama osallistuja yltäisi voittoon vuosi toisensa perään. Sääntöjen uudistamisesta on ehdotuksia, mutta mitään ei ole vielä päätetty.

Seuraava PM-valokuvakilpailu pidetään talvella 2025. Kuvia kannattaa ottaa, arkistoida ja loppuvuodesta taas lähettää parhaat MEPAan.

Suomen sarjan palkitut saivat kukin lahjakortin Akateemiseen Kirjakauppaan.

Kiitos kaikille kuviaan lähettäneille ja onnittelut Suomen sarjassa pärjänneille!

KUNNIAMAININTA:

“My son is waiting for me to come home”, Mark Alvin Lozano, 2nd Off, MS Rautaruukki

Kuva kertoo hienosti merimiehen koti-ikävästä kaukana omasta lapsesta, lapsen arjesta ja lapsen tuoksusta. Se muistuttaa siitä, miksi työtä tehdään ja mikä ammatista tekee erikoisen. Se valottaa Suomen lipun alla seilaavien filippiiniläismerimiesten todellisuutta: törnit ovat pitkiä ja koti kaukana.”

1. “Very heavy lift”, Dmytro Halkin, 2nd Off., MS Aura

2. “Bowglow”, Laura Pyytövaara, Cook, MT Lunni

Suomen karsintakilpailun loppukarsinta oli tiukka. Suomen TOP 3 muodostui seuraavasti:

1. “Very heavy lift”, Dmytro Halkin, 2nd Off., MS Aura

Kuvassa on hieno tunnelma, paljon toimintaa ja öisen sataman omaperäinen valo. Lohko, jota nostetaan laivaan tai laivasta, näyttää todellakin very heavylta. Kuva kertoo hienosti projektilastialuksen arjesta ja siellä tehtävästä työstä. Hieno väripisteiden sommittelu

2. “Bowglow”, Laura Pyytövaara, Cook, MT Lunni

Neitseellisen puhdas juuri maalattu tankkerin keula näyttää sen hienon muotoilun, jota valaistus vielä korostaa. Kuvassa voi nähdä myös ihmismäiset kasvot, joka tekee valtavasta tankkerista suuren, elävän olennon kaltaisen.

3. “Golden Hour”, Topias Lehtonen, Electrician, IB Otso

Tyypiilisistä auringonnousu- ja laskukuvista poiketen kuva kertoo myös työntekijästä, kylmyydestä, kenties väsymyksestä, toivosta tai kaipuusta. Merenkulkijan kommandopipon uumenista erottuva katse on universaali ja samaistuttava.

3. “Golden Hour”, Topias Lehtonen, Electrician, IB Otso

Tommie Kristensson om att vara volontär som sjöbefäl; ”Har funnit ny livsglädje.”

Tommie Kristensson är däcksbefäl på världens största civila sjukhusfartyg.

Under sin tid som volontär har han avancerat från tredje till andre styrman och säkerhetsansvarig. Att ett obetalt volontärjobb skulle vara både mer utvecklande och meningsfullt än andra jobb blev lite av en överraskning för Tommie.

– Under alla år till sjöss har jag aldrig hittat något jag brinner för så mycket som jobbet på Mercy Ships. Nu har jag mycket mer livsglädje, berättar Tommie

Han växte upp i en liten fiskeby på norra västkusten i Sverige och har jobbat på sjön sedan 17-års åldern. Hans far var fiskare och sjöman och Tommie som tyckte pappas jobb var spännande valde samma yrkesbana. Efter sjöbefälsexamen 2018 jobbade han på olika rederier men började efter några år tappa motivationen.

– Många med mig känner att ett-ett systemet är sjömannens förbannelse. Man är borta länge och när man är ledig sitter man hemma och gör ingenting när andra jobbar. Det blir ett passivt liv. Jag var fast i ett ekorrhjul och att månaderna bara försvann.

Att testa vara volontär skulle ge lite omväxling tänkte Tommie, men redan två veckor efter att han mönstrat på Africa Mercy 2021 frågade han HR om det gick att förlänga tiden ombord. Nu har han varit ute i drygt två år som volontär.

– Ibland känns det som vilket annat däcksjobb som helst men så ser man alla patienter på kajen som väntar på sin livsförvandlande operation, då påminns man att jobbet gör skillnad på ett större plan.

Mindre navigering – mer av annat

Sjukhusfartygen ligger i hamn för hjälpinsats under ca 10 månader. Sedan seglar hon till Teneriffa för underhåll i ett par månader och sedan vidare till nästa fältinsats.

Det innebär att som styrman navigerar man inte så mycket. Men Tommie säger att han lär sig så mycket annat

Navigeringen är en liten del av allt man behöver kunna som befäl på fartyg. Den tekniska aspekten, utrustning, underhåll och framför allt ledarskap. Saker som säkerhet, lagar och regler, måste vi sköta annorlunda eftersom det är så stor omsättning på folk och alltid i drift. Så man lär sig väldigt mycket på kort tid här.

Volontärjobb med Mercy Ships är enligt Tommie en helt unik marin upplevelse. En stor skillnad är den enorma ruljangsen på besättningen. Volontärer stannar månader eller några veckor, ny personal går ombord dagligen. Dessutom måste hela sjukhuset fungera. Det finns också skola med barn ombord vilket inte finns på vanliga fartyg.

– Det är ett komplext system att lära sig. Styrmän som kommer ombord blir ofta lite chockade, men det är också spännande att se hur allt funkar.

Tommie känner att åren som volontär berikat både honom och hans CV och säger att det han främst har med sig in i framtida jobb är hur man är en bra ledare.

– Jag har haft bra mentorer och lärt mig mycket om tålamod och att vara accepterande. Hur man samarbetar med människor från olika kulturer.

Tommie säger att när han väl mönstrar av efter flera år som volontär kommer han inte vara rik, även om han fått visst ekonomiskt stöd under sin tid som volontär.

Förlorad inkomst under en period är visserligen en uppoffring men det finns någonting som betyder mycket mer än pengar, säger Tommie och ler stort – Livsglädje!

Tommie

about

having a career as a volunteer deck officer;

“It gives meaning and joy”.

Tommie Kristensson, a deck officer on the largest civilian hospital ship in the world, has found true fulfillment and purpose in his role as a volunteer. Progressing from third to second officer and safety officer, Tommie was surprised to discover that an unpaid position could be more rewarding than his previous jobs.

“With all my years at sea, nothing has ignited my passion like working on Mercy Ships. I have found so much more joy in life,” says Tommie.

Originally from a small fishing village on the northern west coast of Sweden, Tommie has been working at sea since the age of 17, following in his father’s footsteps. However, after qualifying as a master mariner in 2018, he began to lose motivation while working for various shipping companies.

“Many sailors experience the curse of the

one-to-one system. You spend long periods away from home and when you’re off duty, you’re left idle while others work. It becomes a passive existence. I felt trapped in a never-ending cycle, and the months just slipped away.”

Less navigation – more of everything else

During field operations, the hospital ships are typically stationed in port for approx-

imately 10 months. Following this period, they sail to Tenerife for maintenance for a few months before moving on to the next field operation. As a helmsman, this means that navigation is not a significant part of the job. However, Tommie emphasizes that he still gains valuable knowledge and experience.

“Navigation is just a small aspect of being an officer on a ship, there is so much more to learn. The technical aspects, equipment, maintenance, and most importantly, leadership. We have to handle safety, laws, and regulations differently because of the constant turnover of people and the ongoing operations. You learn a great deal in a short amount of time here,” explains Tommie.

Tommie highlights that volunteering with Mercy Ships provides a unique marine experience. One major difference is the constant turnover of crew members. Volunteers may stay for months or just a few weeks, while new staff members come aboard daily. Additionally, the ship operates as an entire functioning hospital, and there is even a school on board for children, which is not typically seen on regular ships.

“It’s a complex system to learn. Officers who come on board are often chocked, but it’s also exhilarating to witness how everything operates,” explains Tommie.

Tommie believes that his years as a volunteer have greatly enriched him personally and professionally. He emphasizes that the

most valuable lesson he has learned is how to be an effective leader.

“I’ve had incredible mentors who taught me about patience and acceptance, as well as how to collaborate with individuals from diverse cultures,” says Tommie.

When the time comes for Tommie to conclude his volunteer service after several years, he acknowledges that he won’t be financially wealthy, despite receiving some financial support during his time as a volunteer.

“The loss of income for a period of time is certainly a sacrifice, but there is something that means much more than money,” says Tommie with a big smile – Joy of life!” ò

Eckerö Linella

merenkulkijoiden hyvinvointi on sydämen

asia

Eckerö Linella on noin 550 työntekijää, joista jokainen on tärkeä. Korona-ajan mittavien lomautusten jälkeen lähes kaikki palasivat yhtiön palvelukseen heti, kun se oli mahdollista, mistä henkilöstöpääoman ja työkulttuurin johtaja Minna Johansson ymmärsi, että työntekijöiden hyvinvoinnin eteen tehty työ on alkanut kantaa kallisarvoista hedelmää.

Teksti Inka Kanerva

Yhtiö on saavuttanut Great Place to Work -sertifikaatin edellyttämän tason jo vuodesta 2018 lähtien. Myös Oikotien Vastuullinen työpaikka 2023 -tutkimuksen tulokset ja toinen sija suurten organisaatioiden kategoriassa puhuu samaa kieltä: Eckerö Line on haluttu ja pidetty työpaikka.

Eckerö Linen vuonna 2016 käynnistynyt hyvinvointihanke kattaa sekä meri- että maahenkilöstön. Yrityskulttuurissa on parannettu johtamista ja terveysjohtamista, kehitetty esihenkilötyötä ja keskitytty henkilöstön terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen. Varhainen välittäminen sisältää paitsi tukea fyysisten ongelmien ennaltaehkäisyyn, myös kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin edistämiseen.

Mielen hyvinvointia matalalla kynnyksellä

Auntie-konsepti on ollut Eckerö Linen työntekijöille tarjolla jo pitkään ja nyt uutuutena on tarjolla Happi Health -palvelu. Auntie tarjoaa ennaltaehkäiseviä mielen

hyvinvointiin liittyviä palveluja, jotka auttavat työntekijöitä selviytymään stressiin ja motivaatioon liittyvistä haasteista ennen kuin niistä tulee ylivoimaisia.

Työntekijät saavat käyttöönsä laajan valikoiman verkossa tarjottavia mielen hyvinvointia parantavia harjoituksia ja aiheeseen liittyvää materiaalia, sekä mahdollisuuden varata luottamuksellisia kahdenkeskisiä tapaamisia asiantuntijan kanssa.

Happi Health on Eckerö Linella uusi konsepti. Palvelu toimii ajasta ja paikasta riippumattomasti Happi-sovelluksen välityksellä. Työntekijä lataa sovelluksen, valitsee haluamansa Helpin, häntä avustetaan sopivan terapeutin valinnassa ja käyttö voi alkaa välittömästi. Eri elämäntilanteisiin on valittavissa apua yhdeksästä erilaisesta helpistä, joiden mukana tulee henkilökohtaisia videotapaamisia terapeutin kanssa, harjoituksia ja materiaaleja.

Päihteisiin liittyvien kysymysten osalta Mehiläisen työterveyshuoltopalvelut auttavat muun muassa tarjoamalla perinteisen tuen lisäksi digivalmennusta.

Terve mieli terveessä kehossa

Eckerö Line on ollut myös MEPAn kumppani ForMaressa aivan alusta asti ja kannustanut merenkulkijoitaan osallistumaan ForMaren kaksivuotiseen ohjelmaan, sillä terveellisten elämäntapojen ja liikunnan opettelu turvaa työhyvinvoinnin lisäksi myös työkykyä. Eckerö Line onkin täysillä mukana myös MEPAn tulevan hyvinvointikonseptin, ”ForMare kakkosen” suunnittelussa ja hankkeen projektipäällikkö Krista Lankilan tukena.

Johansson kertoo varustamon pitävän tärkeänä sitä, että työkykyä pidetään yllä ja panostetaan ennaltaehkäisyyn, eikä vain

hoideta sairauksia. Mielen ja kehon symbioosi on hyvinvoinnin kulmakivi, ja sekä Auntien, että Happi Healthin anonyymi käyttäjäpalaute on ollut palkitsevaa luettavaa, kertoo Johansson. Palvelujen käyttäjien stressitasot ovat laskeneet huomattavasti, ja käyttäjäpalaute on kaiken kaikkiaan ollut positiivista. Palvelua voi käyttää ilman, että siitä tulee merkintää KANTA-järjestelmään, mikä monien mielestä madaltaa kynnystä hakea asiantuntijatukea inhimillisiin heikkouksiin, hankaluuksiin ja elämän kolhuihin.

Huolta aiheuttaa silti kasvava määrä merenkulkijoita, joiden merityöluvan lääkäri uusii vain lyhyeksi ajaksi. Diabetes, ylipaino, korkea verenpaine ja tuki- ja liikuntaelinongelmat eivät poistu keskusteluilla, vaan vaativat konkreettista työtä: kyykkyjä, punnerruksia, kävelyä, uintia, juureksia, papuja, raasteita– ja erityisesti hyvää porukkaa, neuvoja, vinkkejä ja kannustusta. Näiden osalta Johansson toivoo jatkossakin merenkulkijoille tsemppiä MEPAsta. ò

Jaakko Helanto on vuoden

merimiesurheilija 2023

Merimiespalvelutoimiston perinteinen vuoden merimiesurheilija -palkinto myönnettiin Jaakko Helannolle. Kapteenina Kallio-laivalla työskentelevä Helanto on aktiivinen urheilija, joka kannustaa kollegoitakin liikunnan pariin.

Terveiset merenkulkijoille –kaikki liike on kotiinpäin!

Urheilu, hyvinvointi ja palautuminen

ESL:llä nyt viidettä vuotta kapteenina työskentelevän Helannon intohimo on juoksu, joka on seurannut rakkaana lajina läpi vuosikymmenten. Jo 90-luvulla Helanto kilpaili yleisessä sarjassa 400 m, 800 m sekä 1500 m matkoilla, mikä loi vahvan pohjan tulevaisuuden juoksuharjoittelulle. Nykyään Helanto kilpaileekin aikuisurheilijana Turkulaisessa VS Masters -seurassa. “400 metriä on tällä hetkellä päälajini. Se antaa mukavimman vasteen ja saa keuhkot huutamaan”, Helanto kertoo. Juoksun lisäksi muutkin kestävyyslajit, kuten hiihto, uinti ja pyöräily maistuvat, mutta toimivat ensisijaisesti kuitenkin palauttavina harjoituksina.

Palautumisen tärkeyttä Helanto painottaakin erityisesti. ”Uni on paras palautumisen muoto ja sitä pitää yrittää saada mah-

dollisimman paljon”, Helanto toteaa. Unen ja kevyttehoisen kestävyysliikunnan lisäksi myös lempiohjelmat, lukeminen, luonnossa liikkuminen sekä lastenlasten kanssa touhuaminen luovat vastapainoa työ- ja urheiluarkeen.

Liikkuminen laivalla

ESL:n aluksilla on Helannon näkemyksen mukaan hyvät puitteet liikkumiseen – jokaiselta laivalta löytyy kuntosali ja laitteisiin panostetaan. Helanto on itsekin saanut olla vaikuttamassa laadukkaiden juoksumattojen hankintaan eri aluksille. Liikkua voi toki muuallakin kuin kuntosalilla, painottaa Helanto ja jatkaa ”Kuljen välillä portaat parikymmentä kertaa alhaalta ylös. Siinä saa hyvää voimaa jalkoihin, mikä kasvattaa myös juoksuvoimaa.”

Laivaympäristö asettaa omat haasteensa liikkumiselle, mutta mielikuvituksen avulla

voi löytää hyviäkin tapoja liikkua merillä. ”Voi tuntua typerältä juosta edestakaisin kannella, mutta se on asennoitumiskysymys. Pitää ajatella, mitä liike tekee omalle keholle, eikä sitä onko tämä tylsää vai ei”, Helanto toteaa ja kertoo kuinka Välimeren liikenteessä sai delfiinejä seurakseen juoksulenkille.

Työkavereiden kannustaminen

MEPA myöntää Vuoden merimiesurheilija -palkinnon aktiiviselle merenkulkijalle, joka kannustaa myös muita liikunnan pariin. Helanto kertookin, että on tehnyt kollegoille mm. juoksu- ja kuntoiluohjelmia sekä kannustaa niin liikkumaan, kuin asettamaan itselle sopivan tavoitteenkin.

”Yksi hyvä juttu, joka riittää aika pitkälle on oma esimerkki ja kannustaminen”, Helanto painottaa. ò

Temmy, Esa ja Michaela valmiina rinteeseen.

Merenkulkijat Messilässä

Mahtava merenkulkijoiden talvipäivä Messilässä alkoi sämpyläaamiaisella kello kymmenen kieppeillä. Saikkosen Teemu ja minä toivotimme tulijat tervetulleiksi ja Teemu keräsi osallistujilta nimet papereihin ja pienen omavastuu-

kolehdin. Nimiä tulikin melkein kaksikymmentä – niin monta reippailijaa oli lähtenyt mukaan keväisille hangille.

Hiihdonopettaja Maiju otti hoteisiinsa laskettelun saloihin perehtyjät ja toinen ryhmä lähti harjoittelemaan pertsaa ja luisteluhiihtoa. Yöpakkanen oli hellinyt pinnat

kuntoon ja rinnekatti oli rouhinut skimban alle hyvät pidot. Ladut olivat priimakunnossa ja luisto kohdallaan.

Osallistujista lähes kaikki olivat aktiivimerenkulkijoita, mutta mukana oli myös muutama seniori näyttämässä sivakoinnin mallia. Useimmat osallistujat olivat ensim-

mäistä kertaa mukana talvipäivässä, mikä ilahdutti minua ja Teemua kovasti– on aina hienoa, kun uudet tyypit löytävät MEPAn palvelut ja tapahtumat ja saavat potkua liikuntaan ja reippailuun.

Yhden kieppeillä saimme Bistron puolelta apetta – kaalilaatikon kylkeen kumottiin puolukkasurvosta ja raastepöytä pursusi tuoreutta ja terveyttä. Kun kahvitkin oli hörpätty ja vanhojen ja uusien tuttujen kanssa turistu kyllin, siirryttiin takaisin ulos iltapäiväauringon säteiden hellittäväksi.

Ratalaskukisa oli tiukka, mutta mitalit menivät oikeille tahoille. Itse luovuin yrittämästä, sillä vaikka aamupäivän rinneopetus oli kertakaikkisen kattavaa ja pätevää, arvostan henkikultaani ja jäsenteni eheyttä kovin korkealle, enkä aloittelijana halunnut niitä riskeerata.

Neljän kieppeillä keräännyimme vielä porukkaan ennen kotiinlähtöä. Kaisa paisteli meille maukkaat makkarat ja saimme myös kivat savuaromit toppavaatteisiin kotiinvietäväksi. Päivä oli niin täynnä iloa ja uuden oppimisen riemua, ja palaute niin ylitsepursuavan tyytyväistä, että päätimme Teemun kanssa, että MEPA järjestää talvipäivän ensikin vuonna. ò

Teksti: Inka Kanerva

Silja Serenade puolusti salibandymestaruuttaan

Nordic Open salibandy-turnaus palasi helmikuisena lauantaina 3.2.2024 Maarianhaminaan ja tämän vuoden jännitysnäytelmässä kohtasi kahdeksan joukkuetta. Baltichallenilla oli hyvä meininki alusta lähtien, pelaajat kannustivat toisiaan ja päivä oli merimiesurheilua parhaimmillaan.

Vuoden 2024 salibandyturnaukseen osallistuivat Finnlines, Viking Glory, Högskolan på Åland (HÖPÅ), Vaparit, merivoimien Team KK, Silja Serenade, Elevföreningen vid Navigationsinstitutet i Åbo (ENÅ) ja Meriaura.

Pelit etenivät rivakasti 15 minuutin erissä kahdella kentällä. Lohkovoittajiksi selviytyivät ENÅ ja Silja Serenade. Puolivälierissä kaikilla joukkueilla oli vielä mahdollisuus selvittää tiensä semifinaaliin. Jännittävistä pudotuspeleistä semifinaaliin lopulta selvisivät Silja Serenade, Vaparit, Team KK ja ENÅ.

Silja Serenade luovi tiensä Vapareita vastaan finaaliin 9–4 ja sai vastaansa Team

KK:n, joka voitti puolestaan ENÅn 5–0. Pronssipelissä toisistansa mittaa ottivat siis Vaparit ja ENÅ. Peli oli tiukka ja maaleja nähtiin molemmissa päädyissä. Voiton ja pronssin vei lopulta Vaparit 5–3.

Päivä huipentui tiukkaan finaaliin Silja Serenaden ja Team KKn välillä. Molempien joukkueiden taso oli kova ja joukkueiden maalivahdit venyivät mielettömiin torjuntoihin. Loppuvihellyksen jälkeen tilanne oli Silja Serenaden hyväksi 3–1. Serenade vei tuttuun tapaan turnauksen mestaruuden, mutta Team KKssa oli mestaruuttaan puolustavalle Silja Serenadelle tiukka vastus.

Pelien jälkeen ilta jatkui palkintojenjaolla ja pizzalla sporttibaari Adlonissa. Iltatilaisuudessa palkittiin parhaana pe-

laajana Team KKn maalivahti Alex Lindholm, parhaana maalivahtina Silja Serenaden Sami Lindholm, parhaana naispelaajana Högskolan på Ålandin Ronja Rinne ja turnauksen playmakerinä Vilar Hanso Silja Serenadelta.

MEPA kiittää kaikkia osallistuneita pelaajia ja onnittelee Silja Serenadea turnauksen voitosta. Onnittelut myös muille turnauksessa sijoittuneille ja palkinnon saaneille. Erityiskiitos ME-groupille hyvistä tarjoiluista, joilla jaksettiin iltaan asti.

Tervetuloa ensi vuoden turnaukseen! Jos haluat lähteä mukaan, niin ota yhteyttä laivasi joukkueenjohtajaan tai ota yhteyttä MEPAan.

Fler bilder från turneringen finns på mepafoto.kuvat.fi

Silja Serenade försvarade mästartiteln i innebandy

Innebandyturneringen Nordic Open återvände till Mariehamn lördagen den 3 februari 2024 och i årets rysare möttes åtta lag. Stämningen i Baltichallen var på topp redan från början, spelarna hejade på varandra och sjömansidrotten visade sig från sin bästa sida.

TEXT: Laura Kylliäinen

FOTO: Laura Kylliäinen och Teemu Saikkonen

I2024 års innebandyturnering deltog Finnlines, Viking Glory, Högskolan på Åland (HÖPÅ), Vaparit, marinens Team KK, Silja Serenade, Elevföreningen vid Navigationsinstitutet i Åbo (ENÅ) och Meriaura.

Matcherna spelades i snabbt tempo i 15 minuters perioder på två planer. ENÅ och Silja Serenade tog sig vinnande ur gruppspelen. I kvartsfinalerna hade alla lag fortfarande möjlighet att ta sig till semifi-

nal. Lagen som till sist tog sig vidare från de spännande slutspelen var Silja Serenade, Vaparit, Team KK och ENÅ.

Silja Serenade kryssade sig fram till finalen genom att besegra Vaparit med 9–4 och finalmotståndare blev Team KK, som lyckades vinna över ENÅ med 5–0. I bronsmatchen mätte alltså Vaparit och ENÅ sina krafter. Matchen var jämn och det blev mål på båda planhalvorna. Till slut var det dock Vaparit som tog hem vinsten och bronset med 5–3.

Dagen kulminerade i den jämna finalen mellan Silja Serenade och Team KK. Båda lagen höll en hög nivå och målvakterna gjorde otroliga räddningar. När slutsignalen ljöd var ställningen 3–1 till Silja Serenades fördel. Silja Serenade lyckades försvara sin mästartitel än en gång, men Team KK bjöd på ett hårt motstånd.

Efter turneringen fortsatte kvällen med prisutdelning och pizza på sportbaren

Adlon. Under kvällstillställningen utsågs Team KK:s målvakt Alex Lindholm till bästa spelare, Silja Serenades Sami Lindholm till bästa målvakt, Högskolan på Ålands Ronja Rinne till bästa damspelare och Silja Serenades Vilar Hanso till turneringens playmaker.

SSB tackar alla spelare och gratulerar Silja Serenade till vinsten och även alla andra pristagare och lag som placerade sig på pallen. Ett särskilt tack till ME-group för den utmärkta serveringen som fick energin att räcka ända fram till kvällen.

Välkommen till nästa års turnering! Vill du vara med? Kontakta lagledaren för ditt fartyg eller SSB. ò

Tommyn meriterveiset

– sähköistä liikkumista

”Tunnen hankaussähköä, kipinöitä munissa” lauloi Gösta Sundqvist-vainaa aikoinaan. Hankaussähkön tunsi myös antiikin aikana elänyt filosofi ja matemaatikko Thales. Thaleksella, hänen aikalaisillaan, eikä ylipäätään kenelläkään pitkään aikaan ollut ko. ilmiöstä juuri muuta ymmärrystä kuin että jokin jossain joskus kipinöi ja leimahteli. Mitä se oli ja voitiinko sitä hyödyntää, ei avautunut ihmiskunnalle vielä pitkään aikaan. Thaleksen ajoista meni vielä yli 2000 vuotta, ennen kuin sähköä alettiin varsinaisesti hyödyntämään. Italialainen fyysikko Alessandro Volta kehitti v. 1775 teorian staattista sähkö varaavasta laitteesta, joka realisoitui ensimmäiseksi toimivaksi sinkki- ja kuparilevystä tehdyksi paristoksi v. 1799.

Suunnilleen samaan aikaan pariston kanssa valmistettiin ensimmäiset autot. Autoja ne eivät olleet siinä mielessä mitä me autoksi tänään käsitämme, ja käyttövoimanakin näillä oli autoilun maailmasta nopeasti poistunut höyry. Höyryauton käytettävyyttä ei varsinaisesti lisännyt se, että auton ”moottori” eli painekattila oli kokoluokaltaan helposti yli puolet auton koosta. Tämä lisäsi tietenkin myös painoa ja sitä kautta polttoaineen kulutusta. Eipä ollut höyrystä auton voimanlähteeksi, mutta auto itsessään tajuttiin käteväksi laitteeksi. Auto konseptina oli siis lupaava, piti vaan saada se liikkumaan taloudellisemmin ja ilman hiili-, tai puukuorman mukana raahaamista. No, Voltahan oli keksinyt patterin, joten ei kun se autoon ja menoksi. Ensimmäinen sähköauto näki päivänvalon 1837.

Sähköautoja oli siis valmistettu jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Ensimmäiset sähköautot eivät olleet erityisen käyttökelpoisia, mm. ensimmäisten autojen ”akkua” ei voinut ladata. Niiden ensimmäinen kukoistuskausi koittikin vasta 1900-luvun alussa, jatkuen sen kaksi ensimmäistä vuosikymmentä. Autojen käyttövoimana kulki tuona aikana rinnakkain sähkö ja bensiini,

tomoottorin voittokulkua. Ironisesti ehkä viimeinen naula sähköauton arkun kanteen oli sähkömoottori. Kun Charles Ketteringin kehittämä sähköllä toimiva starttimoottori teki inhotusta kammella käynnistämisestä historiaa, alkoi polttomoottori vallata tosissaan alaa ja sähköautot hävisivät pikkuhiljaa liikenteestä. 1920-luvun loppuun mennessä sähköautojen valmistus oli käytännössä loppunut kaikkialta.

dieselmoottorit tulivat henkilöautoihin laajemmin 1930-luvulla. Tiet paranivat ja autolla ajetut matkat pitenivät, mikä aiheutti ongelmia raskasta akkua mukanaan raahaville, ja lyhyehkön toimintamatkan omaaville sähköautoille. Myös siirtyminen sähköverkossa tasavirrasta vaihtovirtaan nosti latauksen kustannuksia huomattavasti, koska ladatakseen autonsa kuskin piti kytkeä vaihtovirtamoottori pyörittämään tasavirtageneraattoria joka sitten vasta latasi akkua. Tämä merkittävä kustannuksen nousu oli luonnollisesti myrkkyä sähköautoilulle. Lisäksi Kaliforniassa porattiin paljon öljyä ja bensiini oli halpaa, mikä joudutti polt-

Historiallisesti polttomoottoriauton merkitys yhteiskunnille ja yksilöille on ollut kiistatta valtava. Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen on helpottunut, mikä on vaikuttanut kaupunkien kasvuun, ja näin ollen suuren ihmismäärän keskittymiseen pienehkölle alueelle. Tämä taas on lisännyt taloudellista toimeliaisuutta, mikä on nostanut valtavasti ihmisten elintasoa. Nykyaikainen yhteiskunta ei toimisi ilman autoja, jotka tuovat tavarat kauppoihin ja vievät ihmiset työpaikoilleen. Naapuri maakunnassa sijaitsevan mummolan ja mökin saavutettavuus olisi jotain aivan toista hevospelillä kuin autolla.

Edellisessä kappaleessa mainitsin ”polttomoottoriauton historiallisen merkityksen”, mistä ei juuri erimielisyyksiä ole. Ympyrä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa sulkeutua, ja kehitys kääntyä päinvastaiseksi kuin sata vuotta sitten. Polttomoottoriautoilla on ollut suuri merkitys, eikä niistä päästä kokonaan eroon vielä pitkään aikaan. Sähkö kuitenkin valtaa kovaa vauhtia alaa autonvalmistajien keskuudessa. Syitä tähän on monia, joista tärkein on tietysti päästöjen vähentäminen. Öljyäkään ei riitä loputto-

Ostin 2018 sähköavusteisen fillarin ja ihastuin heti. Itselläänhän se ei mihinkään liiku, mutta ylämäet, lumisohjo ja vastatuuli, joita kaikkia pyöräilyssä inhoan, ”poistuivat” kertaheitolla.

miin. Konkreettisimmin ihmisiin vaikuttaa lähipäästöt, eli ne pienhiukkaset jotka pääsevät ilmaan lähialueella. Siis mitä useampi ajaa esim. kaupungissa päästöttömällä sähköautolla, sitä puhtaampaa ilmaa kyseisen kaupungin väki hengittää. Isommassa globaalissa kuvassa päästöt myös kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Sähköauto ei tietenkään ole päästötön, vaikka lähipäästöjä sillä ei olekaan. Valmistus saastuttaa, raaka-aineiden kuljetus saastuttaa ja varsinkin sillä, miten tuotettua sähköä pirssiinsä lataa, on suuri merkitys. Mutta lataa mitä lataa, niin elinkaaripäästöt ovat sähköautolla paljon polttomoottoriautoa pienemmät. ICCT (International council of clean transport) tutki sähköautojen elinkaaripäästöjä ja totesi, että esim. Euroopassa sähköautoilla ne ovat n. 69 % prosenttia polttomoottoriautoja pienemmät. Siis keskimäärin. Vielä pienempiin päästöihin päästäisiin lataamalla pelkästään vähäpäästöisesti, esim. tuulivoimalla tuotettua sähköä. Myös Volvo on vertaillut kahden valmistavansa auton elinkaaripäästöjä. Niitä verrattaessa kahden muuten identtisen C40 auton -toisen käyttövoima bensiini ja toisen sähkö- sähköversion päästöt olivat alle puolet bensaversion päästöistä.

Päästöjen vähentäminen on hieno, tärkeä ja kannatettava asia. Toinen mikä vähenee on polttoainekulut, varsinkin kotilatausmahdollisuuden omaavilla. Toki sähköautot ovat vielä sangen kalliita, joten jos vaihtaa vanhemman polttomoottoriauton uuteen sähköautoon, niin jonkin aikaa saa ajella ennen kuin polttoainekustannusten säästöillä kuolettaa autojen hinnan erotuksen. Vähän kalliimman polttomoottoriauton jos vaihtaa suunnilleen saman hintaiseen sähköautoon, niin säästö alkaa heti.

Monia arveluttaa myös toimintamatka. Jos ajelee 20 asteen pakkasella Lappiin moottorikelkkatrailerin kanssa, ja matkan pitää taittua yhden vartin kahvi- ja tank-

kaustauon taktiikalla, niin sähköauto ei ole varteenotettavin vaihtoehto. Kaupunki ja lähialueajossa varsinkin kotilataaja pärjää hyvin. Pääteiden varsilla on varsin hyvin suurteholatauspisteitä ja nykyautoon lataa puolen tunnin kahvitauolla helposti 200–300 km. lisää ajomatkaa.

Näin tankkerilla työskentelevänä tietysti kiinnostaa liikenteen sähköistymisen mukanaan tuoma polttonesteiden käytön väheneminen. Onko sillä vaikutusta raakaöljyn ja valmiiden liikennepolttoaineiden bensan ja dieselin merikuljetuksiin ja kuinka paljon. Minun ikäluokkani merenkulkijoille tuolla tuskin tulee olemaan mitään merkitystä, mutta nuoremmat varmasti muutoksen tulevat näkemään. Pelkkä sähköistyminen ei yksin vaikuta, vaan esim. Neste, jolle me pääasiassa kuskaamme raakaöljyä, ilmoitti viime vuoden lopulla strategiastaan siirtyä vähitellen uusiutuviin raaka-aineisiin. Tämä tarkoittaa luopumista fossiilisista polttoaineista, mikä yhdessä liikenteen sähköistymisen kanssa tulee vähentämään Suomeen kuljetettavan öljyn määrää. Korvautuuko tämä öljy sitten jollain uusiutuvalla raaka-aineella, mene ja tiedä.

Itse merenkulkukin todennäköisesti sähköistyy ajan myötä. Liikenteen sähköistymisen edelläkävijämaassa Norjassa on aloittanut jo maailman ensimmäinen täyssähköinen rahtilaiva. Siellä myös monet vuonojen yli kulkevat autolautat ovat hybridejä, jotka akkujen ja lataustekniikan kehityksen myötä lyhyemmillä reiteillä ajavatkin jo pelkällä sähköllä. Lentokoneitakin kehitetään sähköllä toimiviksi, mutta ihan vielä ei kannata odottaa pääsevänsä Thaimaaseen sen voimin.

Mikäs minut tällaista sitten saa kirjoittamaan? Puhtaampaa ilmaa on tietysti mukavampi hengittää, eivätkä skenaariot ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista ongelmista kuulosta mukavilta. Tärkeitä syitä, mutta ei näitä itsestäänselvyyksiä välttämättä korostaa tarvitse. Ostin 2018 sähköavusteisen fillarin ja ihastuin heti. Itselläänhän se ei mihinkään liiku, mutta ylä -

mäet, lumisohjo ja vastatuuli, joita kaikkia pyöräilyssä inhoan, ”poistuivat” kertaheitolla. Nykyään melkein säällä kuin säällä kolmenkympin lenkki on ainoastaan pukeutumiskysymys. Fillarilla hoituu suunnilleen kaikki alle 10 km. reissut, joissa ei tarvitse raahata jääkaappia suurempia esineitä mukanaan. Sähköavusteisuus on muuttanut fillaroinnin sen verran hauskaksi, että sillä tulee ajettua n. 5000 km. vuodessa. Ja vaikka sähkö avustaakin, niin läski palaa. Kolmenkympin lenkki fillarilla vastaa kalorinkulutukseltaan suunnillen kympin hyvävauhtista juoksulenkkiä. Ja hei, nykyään valistuneet työnantajat tarjoavat mahdollisuuden hankkia työsuhdefillarin.

Sähköllä ja sen avustuksella liikkuminen jakaa yllättävän paljon mielipiteitä, ottaen huomioon että sähkö on lähes jokaisella muullakin elämänalueella läsnä koko ajan. Eikä siinä mitään, ei sähkökulkuneuvoista pitää tarvitse. Ei kuitenkaan tarvitse olla Nostradamus kyetäkseen ennustamaan, että olemme toisen suuren sähköistymisaallon äärellä. Ensimmäisessä aallossa sähköistyi teollisuus ja kotitaloudet, toisessa sähköistyy liikenne. Aikaa, rahaa ja paljon innovaatioita sekä oivalluksia se vaatii, mutta uskallan väittää että kehitys on vääjäämätön. Onhan muutos myös mielenkiintoista ja jopa hauskaa. Sähköauton ajaminen on positiivisella tavalla hämmentävä kokemus, jossa samalla kirkastuu se, että tässä on autoilun tulevaisuus. Sähköauton ajaminen verrattuna polttomoottoriautoon on vähän, kuin siirtyisi Brion puujunasta Märklinin sähköjuniin. Voisi kuvitella, että suunnilleen samalta tuntui myös Neil Armstrongista hänen siirtyessään Grumman Panther-hävittäjästä Apollo 11 kantorakettiin, tai Karl Benzistä siirtyessään hevosvaunuista autoon. Maailma muuttuu sähköauto kerrallaan. ò

Boren liikuntaminuutit tuovat

hyvinvointia myös Itämerelle

Bore aktivoi porukkaansa terveellisten elintapojen äärelle Bore Fit -haasteella. Jokainen liikuntaminuutti on merkityksellinen ja kohottaa kuntoa.

Viime vuonna haasteeseen tuli uusi näkökulma, kun työntekijöitä kannustettiin oman terveyden ohella tervehdyttämään myös Itämerta.

Bore Wind on yksi uusimmista BoreFit-tiimeistä, joka on osallistunut kilpailuun innostuneesti. MV Bore Wind -aluksen miehistö kokee BoreFitin motivoivaksi ja arvostaa varustamon panostusta heidän hyvinvointiinsa.

BoreFitin viisivuotisjuhlan kunniaksi Bore lupasi lahjoittaa yhden sentin Baltic Sea Action Groupille jokaista työntekijöiden suorittamaa liikunta minuuttia kohti. Tällä korostetaan henkilökohtaisen hyvinvoinnin ja ympäristön hyvinvoinnin välistä

yhteyttä. Vuoden 2023 tavoitteena oli miljoona liikuntaminuuttia.

”Ylitimme tavoitteemme keräämällä 1 007 966 minuuttia”, kertoo Sonja Koivisto, BoreFitin henkilöstöjohtaja innostuneesti.

Tavoitteen saavuttamisen juhlaa vietettiin 16. helmikuuta MV Bore Wind -aluksella Raumalla. Lahjoitus BSAG:lle osoittaa osaltaan, miten tärkeänä Borella pidetään yritysvastuuta ja ympäristönsuojelua. Vuotuisen BoreFit-haasteen kautta Bore pyrkii paitsi edistämään hyvinvointia ja tiimihen-

keä, myös lisäämään ympäristötietoisuutta työntekijöidensä keskuudessa.

Bore-alukset – Bore Way, Bore Wave ja Bore Wind – toteuttavat ympäristöystävällisiä käytäntöjä kuten jäteveden purkamisen satamissa. Jätevesi uudelleenkäytetään kaukolämmitykseen Raumalla ja biokaasun tuotantoon Kotkassa. Bore pyrkii minimoimaan vaikutuksensa Itämereen ja innostamaan muitakin liittymään liikkeeseen kohti vihreämpää tulevaisuutta. ò

Blu­ray tulee, oletko valmis?

Elokuva on jo vuosikymmeniä ollut osana MEPAn tarjontaa, monessakin muodossa. VHS-videonauhojen kausi alkoi 1990-luvun alussa. Nykyisellään DVD on valtaformaatti, mutta horisontissa näkyy muutoksia, joihin voi varautua laivan vapaa-ajan toimintojen suunnittelussa.

Teksti ja KUVA : Ella Mustamo

– Ennen laivaan toimitettavia VHS-videoitakin oli 1980-luvulla Beta-nauhat ja niiden katselulaitteet, MEPAn Paula Suhonen muistelee. Nykyisen netin aikakaudella taas Netflixeistä ja muita suoratoistopalveluista voi jo maissa ladata katsottavaksi elokuvia ja pitkiä sarjoja. Nettitarjonta onkin hieman vähentänyt DVD-elokuvien katsomista ja jokunen laiva on jo luopunut MEPA-leffoista.

Kuitenkin monessa laivassa laivapalvelukoordinaattorin tuoma DVD-paketti on odotettu tuliainen. Elokuvien vaihtoa myös aktiivisesti pyydetään MEPAn kirjastosta ja joillakin laivoilla leffoja katsotaan edelleen messissä ja porukalla, mikä tietenkin edistää yhteisöllisyyttä.

DVD-sarjojen kysyntä on vähentynyt ja ne ovat kalliita sekä hankalammin kirjastossa hallinnoitavia, joten niitä ei enää aktiivisesti hankita. Toisaalta kirjasto fokusoi suosittuihin elokuviin ja niiden rotaatio ostolistoille on nopeutunut, joten Barbiet ja Indiana Jonesit päätyvät kirjastoon ja laivoille peräti muutaman kuukauden kuluessa.

MEPAn kirjasto hankkii lainaleffat Suomen Elokuvakirjastosta

Elokuvakirjaston yhteyshenkilö Tuomas Linnavalli kertaa alan kehitystä: – Nykyinen DVD-formaatti tuli markkinoille 1996 ja Blu-ray-tuotanto alkoi 2006. MItään varmaa ei tulevaisuudesta voi sanoa, mutta tosiasia on, että DVD-volyymi menee alaspäin ja isot yhtiöt panostavat enemmän Blu-ray-tuotantoon, kertoo Tuomas.

Uutuusleffoja.

Elokuvien tuottaminen on musiikkiin verrattuna niin kallista, että panostuksia mietitään tarkkaan. DVD-elokuvan kaistaan ei mahdu kieliä määräänsä enempää ja koska markkinoilla oma logiikkansa, tuotannoissa on tehtävä valintoja. Varsinkin pienillä kielialueilla tekstitettyjen DVD-elokuvien saatavuus siis heikkenee.

Mikään nopea rysähdys ei ole tulossa, mutta laivojen kannattaa suunnitella Blu-ray-laitteen hankkimista.

– Hyvää on se, että samalla laitteella voi katsoa myös DVD-elokuvia, Tuomas muistuttaa ja jatkaa:

– Blu-ray on kestävämpi tuote kuin DVD, käytännössä aivan ikuinen.

MEPAn kirjasto on varmuuden vuoksi kartuttanut Blu-ray-kokoelmaa jo pidempään ja hankkii molempia formaatteja nyt rinnakkain, joten valikoimaa riittää.

Tämän vuoden hyvä uutinen DVD-rintamalta on se, että Myrskyluodon Maija tulee ostoslistalle pian. Netflixin alkuvuoden kärkinimi Kiiruna / Kuilu / Avgrunden / on jo laivoilla kierroksessa.

Vapaavahdissa 4/2023 on luettavissa jutun ensimmäinen osa.

Kohtalona Ruotsinsalmi

osa 2

Ruotsinsalmen meritaistelun jälkeen Kotkaan rakennettiin iso linnoitus, joka on kadonnut historian hämärään. Se oli aikansa suurkaupunki, jossa puhuttiin ranskaa ja saksaa, musisoitiin ja syötiin eksoottisia herkkuja. Kaupunki oli myös monikulttuurinen, siellä asui paitsi luterilaisia ja ortodokseja, myös katolisia ja tataareja.

Kun sodan pöly oli laskeutunut, Venäjä rakennutti Kotkaan kaksoislinnoituksen, joista toinen osa oli nimeltään Ruotsinsalmi, toinen Kyminlinna, joka edelleen näkyy Kotkan moottoritien varressa. Kumpikin rakennelma oli osa ns. Suvorovin puolustusketjua. Mutta Kyminlinnan rooli jäi passiiviseksi, kun taas Ruotsinsalmi kukoisti parikymmentä vuotta ajalla 1790–1808. Ruotsinsalmen linnoituksen edustalle rakennettiin myös pieni pyöreä saari Fort Slava, Kunnian linnake, sekä Fort Elisabeth.

Näin isojen rakennushankkeiden toteuttaminen vaati valtavasti rakennusmateriaalia ja työvoimaa. Niinpä nykyisen Kotkan satamalueen tienoilla, Mussalon saarella, aloitettiin miilunpoltto, jonka avulla saatiin käyttöön puuhiiltä tiilen lisäksi. Työvoimana oli paljolti venäläisiä rangaistusvankeja sekä suomalaisia työmiehiä, joita pestattiin mukaan hyvällä palkalla.

Päälinnoitukseen suunniteltiin moderni ruutukaava ja sinne muutti noin kymmenentuhatta ihmistä, myös naisia ja lapsia. Kaupungissa toimi monia ammattikuntia, joista ensimmäinen lienee sotakaupustelijoiden eli marketenttien joukko. Kauppiailla on mahdollisuus tehdä isoja voittoja, koska sotilaiden palkka maksettiin rahana ja jokainen hankki itsenäisesti kaupustelijoilta tarvitsemansa elintarvikkeet ja hyödykkeet. Linnoituksessa toimi myös sen ajan mittapuulla moderni merisairaala, lääkäreitä ja kirurgeja sekä opettajia ja pappeja, partureita ja lyhdynsytyttäjiä.

Tähän liittyy myös Koffin yrityshistoria: vuonna 1800 Sinebrychoffit tulivat Moskovan seudulta Ruotsinsalmeen ja alkoivat valmistaa olutta. Vasta 16-vuotias Nikolai Sinebrychoff jatkoi isänsä liiketoimintaa, panimoa, sahatavaraliikettä ja rakennusurakointia. Myöhemmin perhe siirtyi Suomenlinnaan ja sitä kautta Helsinkiin. Myös sittemmin Helsingissä tunnettu Kiseleffin suku aloitti Ruotsisalmessa pitämällä kauppapuotia ja kapakkaa sekä myöntämällä lainoja venäläisille upseereille.

Venäjän keisarinna Katariina II määräsi Ruotsinsalmen linnoituksen komendantiksi Traversayn markiisin, Jean Babtiste Pre-

Kohtalona Ruotsinsalmi -näyttely on nähtävissä Merikeskus Vellamossa vuoteen 2027 asti.

Fregatti St. Nikolai (Stilisoitu kuva Savua aalloilla -virtuaalielämyksestä. Kuva: Zoan Oy 2020)

vost de Sansacin. Sansac oli paennut itään Ranskan vallankumousta ja lähtenyt ammattisotilaaksi Venäjälle. Ruotsinsalmesta hän löysi vaimon, nuoren ja koulutetun haminalaisen kauppiaantytär Ulrika Bruunin, joka jakoi miehensä kiinnostuksen mereen ja tutkimusmatkailuun. Kertoman mukaan avioliitto oli onnellinen, ja yhdessä he järjestivät Ruotsinsalmessa vilkasta seuraelämää, pelejä ja huviretkiä. Sansac myös määräsi paikan pyhän Nikolaoksen kirkolle, joka onkin linnoituskaupungin ainoa jäljelle jäänyt rakennus nykyisessä Kotkassa.

Ruotsinsalmen merkitys hiipui 1809 Suomen sodan jälkeen, kun Venäjän länsiraja siirtyi Kymijoesta Tornionjokeen. Vuonna 1826 Nikolai I antoi linnoituksen lakkautuskäskyn. Vielä sen jälkeen nähtiin dramaattinen episodi Krimin sodan eli Oolannin sodan aikana 1855, jolloin Britannian merivoimat polttivat paikan maan tasalle. Jäljelle jäi siis vain nykyinen Pyhän Nikolaoksen kirkko, jonka legendan mukaan pyysi säästämään leskieverstinna Maria Purpur. Marian patsas on edelleenkin kirkkopuistossa.

Ella Mustamo MEPAn kirjastonhoitaja

Kirjoitus perustuu teokseen

Kohtalona Ruotsinsalmi. Tutkimuksia pintaa syvemmältä. Toim. Vilma Lempiäinen, Johanna, Aartomaa, Maarit Laitala & Erik Tirkkonen. Kymenlaakson museo ja Suomen kansallismuseo, Kotka 2023.

Osan 1 tietovisan vastaukset:

Shebekki: suuri, purjein varustettu ja raskaasti aseistettu soutualus, joka muistuttaa hieman ruotsalaisia Turunmaa ja Hämeenmaa-luokkien aluksia.

Galjotta: laatikkomaisen leveä, tasapohjainen, matalakölinen ja kaksimastoinen purjelaiva, jota pidettiin varsin kömpelönä.

MEPAn uutuuskirjapaketit putoilevat messiin tänäkin vuonna

MEPAlta lähtee laivoille tänäkin vuonna neljä pientä kirjapakettia: keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella. Jokaisessa setissä on neljä kirjaa: yksi dekkari, yksi romaani, yksi romanttinen kirja ja yksi tietokirja.

Lähde mukaan keskustelemaan kirjoista rennossa hengessä muiden merenkulkijoiden kanssa

MEPAn dekkaripiiriin ja kirjakerhoon. Aikataulut näet toimintakalenterista. Ja tässä tulee esittely kevään uutuuskirjapaketista:

Markku Ropponen:

Kuhala ja hornankattila

Armeijan huippusalainen kehitelmä kähvelletään. Naurussa on taas pitelemistä, kun yksityisetsivä Otto Kuhala ja Hippu-koira saavat vainut muonitustykistä. Sydän oireilee muutenkin kuin ihanan Päivin vuoksi, ja eläköityminen houkuttelee. Heikkona hetkenään hän suostuu yövartijaksi tehdashalliin, jossa viimeistellään kansia huippusalaiseen kenttäkeittiöön. Armeija marssii vatsallaan ja Yrjö Ykkösen lisäosat ovat sen mukaiset, aina ulosvedettävästä maustehyllystä Nato-yhteensopivaan konekivääriin. Kun keksinnön prototyyppi varastetaan, Kuhala saa toimeksiannon puolustusvoimilta. Hippu-koiran ei auta kuin huokaista, taas sitä mennään

Marko Hautala:

Pimeän arkkitehti (selkokirja) Joni muuttaa Vaasaan opiskelemaan. Hän asuu ensimmäistä kertaa elämässään kerrostalossa. Kerrostalossa on tapahtunut kauheita asioita. Öisin Joni kuule outoja ääniä pimeästä rappukäytävästä.

Päivisin hän tutustuu naapureihinsa, kuten entiseen sotilaaseen ja masentuneeseen nuoreen naiseen, jonka Youtube-videoita kukaan ei katso. Lopulta Joni ymmärtää, että hän ei voi muuttaa talosta pois, vaikka haluaisi.

Marko Hautalan kauhuromaani Pimeän arkkitehti on nyt mahdollista lukea myös selkokielellä. Kirjan on selkokielelle mukauttanut Sanna-Leena Knuuttila.

Fiona Valpy:

Mehiläishoitajan salaisuus

Menestyskirjailijan koskettava romaani sodasta, rakkaudesta ja rohkeudesta tehdä vaikeita valintoja.

Sydämensä särkenyt Abi Howes etsii uutta alkua. Hän aloittaa kesätyön Ranskan maaseudulla Château Bellevuessa. Vanhassa linnassa kaikuu ääniä menneestä, ja poikkeuksellisen naisen tarina kietoo Abin pauloihinsa.

Vuonna 1938 Eliane Martin hoitaa Château Bellevuen puutarhan mehiläispesiä – ja rakastuu ensimmäistä kertaa. Eliane haaveilee tulevaisuudesta Mathieunsa kanssa, mutta Ranskan itärajalle nousevat sodan synkät pilvet. Saksan miehitysvallan sekasorto ajaa Elianen erilleen rakkaastaan. Hän tekee vaarallisen päätöksen liittyä Ranskan vastarintaliikkeeseen ja taistella vapauden puolesta.

Marjo Rantanen:

Ansaitset parempaa

Hyödynnä vahvuutesi paremmin ja selätä turha stressi. Oletko uupumassa jatkuvasti kasvavan työtaakan alle, jämähtämässä urallesi tai vaarassa sopeutua liian kuormittavaan ihmissuhteeseen? Huomaatko usein pohtivasi omaa arvoasi, jaksamistasi ja mitä tulevaisuudessa ehkä haluaisit?

Tunnelmamuotoilun kehittäjänä tunnetun Marjo Rantasen uutuusteos Ansaitset parempaa on kirja erilaisista voimavaroista ja taipumuksista, jotka löytyvät matkatessasi maailman kiinnostavimpaan kohteeseen: omaan minään.

Kuvia kursseilta

Tulevat kurssit ja tapahtumat löydät täältä

HENRY NIELSEN NOSTALGIA RISTEILY XII

Myös vanhat merenkulkijat muistakin varustamoista Syvien ja suolaisten vesien skönöjen risteily

Viking Line m.s.Gabriella 24.9–26.9.2024

Lähtöselvitys,

alkaen 24.9. klo 15:30 Matkapoikien toimipiste terminaalissa

Varaukset 1.5.–22.8.2024, jolloin annetaan Vikingille

vahvistus Matkapojilta

Matkapojat Oy, Sari Huuskonen puh: 010 2323 424 sari.huuskonen@matkapojat.fi

LYX seaside-hytti (max. kahdelle hengelle, sis. erikoisaamiaisen meno ja paluu)

Kaikkiin Matkapojilta ostettuihin paikkoihin kuuluu buffet illallinen 24.9. (ensimmäinen kattaus) Muut ruokailut voi ostaa paikkaa varatessa.

Tällä matkalla noudatetaan yleisiä matkapakettiehtoja sekä Matkapojat Oy:n lisä- ja eritysehtoja. Lisätietoja matkaa varatessanne Matkapojat Oy:ltä. Matkavakuutusta suositellaan.

Kutsumme nyt kaikki n. 1950–1990 luvuilla seilanneet merenkulkijat mukaan AVEC, vaikka ette sattuneetkaan seilaamaan Henry Nielsen varustamossa. Tällaisesta merimiestapaamisesta olen kuullut oltavan kiinnostuneita. Olemmehan kaikki samaa porukkaa, vanhoja merimiehiä.

Myös kaikki yhteistyökumppanit: Merimieskirkko, varustamoiden henkilökunta, MEPA ja muut.

Kaikki, jotka eivät ole saaneet e-mailia minulta viimeaikoina, lähettäkää osoitteenne minulle.

Yritän värkätä INFO lappuja sekä osallistujalistan ja toimittaa listan juuri ennen lähtöämme reissuun. On mukava tietää mukana olevia ja/tai etsiä heitä jutusteluun. Myöskin henkkarit mukaan.

Pistäkää nyt puskaradio toimimaan ja rollaattorit huoltoon.

Matkalla aivan jokaisella tulisi olla nimilappu rinnassa yli 10mm korkuisin kirjaimin !!!

Lisätietoja ja terveisin: Convoker Wintiö | E-mail: wintio1949@gmail.com | Tel: 040-5932 105

p.s. On perinne heittää kukkia Kustaanmiekassa / Harmajalla joukostamme poistuneiden muistoksi.

SKANNAA KOODI JA KERRO MEILLE MIKÄ OLI

TÄMÄN LEHDEN MIELENKIINTOISIN ARTIKKELI.

KAIKKIEN YHTEYSTIETONSA 15.5.2024

MENNESSÄ JÄTTÄNEIDEN KESKEN ARVOTAAN

PALKINTO. VOITTAJALLE ILMOITETAAN VOITOSTA

HENKILÖKOHTAISESTI.