FuksiWilli 3/2023

WIIPURILAINEN OSAKUNTA SOMESSA

NETTISIVUT wiipurilainenosakunta.fi

FACEBOOK Wiipurilainen Osakunta

INSTAGRAM wiipurilainenosakunta

TIKTOK wiipurilainenosakunta

Etukannen kuvat: WiO:n kuvagalleria

Sisäkannen kuva: Enni Saukkonen

WILLI 3/2023 | Päätoimittajat Enni Saukkonen ja Tuulia Kettunen | Kirjoittajat | Oona Laine, Heta Korhonen, Alina Kilpeläinen, Milla Muttonen, Vilja Antikainen, Ulriikka Kaskinen, Sara Vänttilä, Tanja Tiainen, Seppo Kivimäki, Ella Miikki, Ansa Kilpeläinen | Ulkoasu ja taitto Enni Saukkonen ja Tuulia Kettunen | Painos 120 kpl | Painopaikka Picaset Oy, Helsinki

Willi on Wiipurilaisen Osakunnan täysin sitoutumaton julkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joiden lisäksi ilmestyy yksi erikoisnumero eli FuksiWilli.

Willi toimitetaan kaikille halukkaille osakunnan jäsenille kotiin. Mikäli osoitteesi muuttuu, ota yhteyttä päätoimittajiin: willintoimitus@gmail.com. Tämä lehti on saanut HYYn järjestölehtitukea.

Päätoimittajilta

sakunta tarjoaa opiskelun ohelle konkreettista tekemistä. Se antaa vastapainoa iänikuiselle teorialle ja tehtävien tekemiselle. Välillä se tuntuu opettavan enemmän kuin itse yliopisto.

Osakunnan toimintaan ja etenkin virkailijatoimintaan on helppo uppoutua pitkäksi aikaa ja toisinaan unohtaa kaikki muu. Se voi välillä olla raskasta ja stressaavaa (ainakin jos on vähän hölmö ja ottaa itselleen esim. kolme virkaa päällekkäin). Enemmän ja useimmin osakuntajuttujen tekeminen on kuitenkin hauskaa, vapauttavaa ja opettavaista. Siinä tuntee tekevänsä tärkeää työtä muiden ilon eteen ja saavansa samalla mitalla takaisin. Se tuntuu merkityksellisemmältä kuin kirjoittaa Kaisa-talon kellarissa kurssipäiväkirjaa suomen sanaston etymologisista kerrostumista (toki ihan mielenkiintoista sekin). Se tuntuu niin riemukkaalta ja huolettomalta, että opintoja voi ihan vahingossa venyttää vuodella tai parilla.

Tämänkin FuksiWillin parissa vietimme päätoimittaja-kollegani kanssa tuntikausia, miettien erikseen jokaisen viivan paikan ja jokaisen värin sävyn - ehkä turhankin tarkkaan. Osakunnan virkailijana pääsee siis todellakin toteuttamaan itseään juuri niin kuin haluaa. Me haluamme selvästi menettää järkemme viilaamalla jokaisen pilkun paikalleen. Toisaalta ilman tätä toimittajan virkaa olisin ehkä viettänyt lehden taittamiseen kuluneen vapaapäiväni sohvalla röhnöttäen, mitään uutta oppimatta.

Kuten tulet tämän lehden sivuilta huomaamaan, osakunta on kuin oma pieni maailmansa, jonka sisälle mahtuu valtavasti asioita.

On suuria ja pieniä juhlia, kerhoja ja retkiä, kokouksia ja asuntoja, yhteisosakuntalaisuutta ja monenmoisia tapahtumia – tärkeimpänä tietysti kaikki me osakuntalaiset, joiden innostus ja rakkaus tätä yhteistä maailmaamme kohtaan mahdollistavat sen olemassaolon. Osakunta elää ja kukoistaa tietysti myös erilaisten virkojen avulla, joista yksi myös tämä päätoimittajuus on. Ja vaikka se pientä vaivannäköä ja ajoittaista epätoivoa vaatiikin, on osakuntavirkojen hoitaminen lopulta osa hauskanpitoa – ehkä jopa sen syvin ydin.

Itse en fuksivuoteni alussa osannut kuvitella, että ottaisin jonkin viran hoidettavakseni. Ajatus siitä, että minä vailla minkäänlaista pätevyyttä olisin vastuussa esimerkiksi niin merkittävästä asiasta kuin osakuntalaisten asunnoista, tuntui pelottavalta. Lopulta päädyin kuitenkin ottamaan asuntolasihteerin viran ja huomaamaan, että pystyin siihen sittenkin. Vaikka usein ajauduin epävarmuuden nakertamaksi, antoi virka minulle takaisin sitäkin enemmän varmuutta omiin kykyihini. Eikä osakunnalla virkaa hoitaessakaan tarvitse koskaan jäädä yksin. Parhaimmillaan virka sitoo osaksi yhteisöä ja antaa mahdollisuuden päästä vaikuttamaan itselle merkityksellisiin asioihin.

Tee työtä ja rakasta niin kuin erään Tove Janssonin elämän tärkeysjärjestys kuulemma meni. Osakunnalle voit tietysti tulla ihan vain rakastamaankin, tai aluksi vaikka kurkkaamaan hiukan ovenraosta.

Kunhan tulet ja katsot mihin se johtaa, itsellesi luontevimmalla tavalla, jos ihan vähänkin tuntuu siltä!

Kuraattorilta

Haudi, sie tuleva wiipurilainen!

Pitelet käsissäsi Wiipurilaisen Osakunnan fuksinumeroa, mikä on jo itessään hieno homma. Oot siis ainakin orastavan kiinnostunut 370-vuotisesta järjestöstä, joka yhistää Etelä-Karjalassa kasvaneet, sinne henkisesti kuuluvat, evakkojen lapsenlapset – ylipäätään ihmiset, jotka kokevat kaipuuta poikkitieteelliseen pööpöilyyn, aitoon meininkiin ja yhteisöön, jossa saa olla mimmonen on. Joka on samaan aikaan mahis kasvaa ihmisenä, oppii kullanarvosia elämäntaitoja ja kuitenkii saapua turvapaikkaan, jossa kuuluu tuttua kaakkoismurretta, juhlitaa ja lauletaa nii et keuhkoissa saakka kivistää.

Mie liityin osakuntaan joskus kauan aikaa sitten (lue: syksyllä 2015, juku kun en meinaa ees enää muistaa sinne saakka).

Olin kuullu pikkuruista villiä huhua siitä, et osakunnalla sais ainakii ilmasta ruokaa ja siellä saattais kans olla ihan kivoja ihmisiä. Kauheesti jännitti, et mitä tuleman pitäisi, mut turhaahan se kuumottelu oli. Ei siellä ketään vanhoja tuttuja kauheesti ollut, mut tunsin heti tulleeni, ällökliseistä tai ei, kotiin. Kun Helsinki alko ahistaa, opiskelut takkuili tai oli ikävä vanhempien hoteisiin Lappeenrantaan, resepti oli aina sama: suuntasin osakunnalle. Hyppelin portaat alas kellariin, jossa ei tarvinnut esittää yhtään fiksumpaa tai aikuisempaa, vaan sai olla kujalla, paniikissa ja alvariinsa kyselemässä, et mikä homman nimi oikein on.

Eikä siinä vielä mitään. Sen lisäksi, että sain osakunnasta tukea, aloin pikkuhiljaa nähdä siinä jotain paljon isompaa. Että täällä saisi ideoida itse bileitä ja laittaa ne

toteutumaan. Että täällä oppisi työelämä taitoja, joista ei luennoilla voinut haaveil lakaan. Että löytäisin uusia ystäviä, ihas tuisin, saisin siinä sivussa asunnon, rahaa ja kaikkea muutakin. Osakunta luikerteli arkeeni niin, ettei se ole vieläkään siitä mihinkään kaikonnut. En oikeastaan usko, että se on koskaan kaikkoamassakaan.

Kerran, kun osakunnalle tulee, ei sieltä vaan lähe ihan samana tyyppinä takaisin. Varaudu siihen. Varaudu siihenkin, et eessä on siun elämän ikimuistosimmat ja ehkä tärkeimmätkin vuodet. Ota niistä ilo irti, ja anna osakunnan olla osa tota kuviota. Osakunta on siun mukana iloissa ja suruissa ja ihan kaikessa, jos sie vaan annat sille luvan.

Tervetuloa meille!

Oona Laine

osakunnan kuraattori

Fuksineuvoksilta

Heipparallaa, hurjasti onnea opiskelupaikasta! Olemme tämän vuoden fuksineuvokset Heta ja Alina. Aloitimme molemmat opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 2022. Tutustuimme samana syksynä osakunnalla ja päätimme lähteä yhdessä hakemaan fuksineuvosten virkaa. Nyt meidän tehtävänämme on tutustuttaa teidät, uudet fuksit, osakuntaelämään. Tänä syksynä luvassa on rentoja illanistujaisia, osakunnan sitsejä ja kokouksia sekä paljon muuta.

Uuteen kaupunkiin muuttaminen ja uudessa opiskelupaikassa aloittaminen on aina jännittävää. Wiipurilaisessa Osakunnassa pääsee tutustumaan mahtaviin ihmisiin eri taustoista ja opiskelualoilta.

Osakunnan ansiosta me olemme päässeet tutustumaan myös Etelä-Karjalaan aivan uudella tavalla, nauttimaan loistavista tarjoiluista niin kokouksissa kuin pöytäjuhlissa ja juhlimaan sekä iltapuvuissa että kaniksi pukeutuneena. Lisäksi olemme päässeet osaksi järjestöä, joka toivotti meidät avosylin vastaan. Odotamme innolla, että pääsemme tutustumaan teihin ja te pääsette tutustumaan osakuntaan.

Jotta osakuntaan liittyminen olisi fukseille entistä helpompaa, osakunta on aloittanut kummitoiminnan. Osakuntakummit ovat kokeneempia osakuntalaisia, joihin fuksi voi halutessaan ottaa yhteyttä. Jos osakunnalle tuleminen jännittää tai haluaa muuten vain tutustua vanhempiin osakuntalaisiin, kannattaa hakea itselleen omaa osakuntakummia! Lisätietoa kummitoiminnasta löytyy osakunnan nettisivuilta sekä Instagramista. (ja tästä lehdestä?)

Jotta et missaa tietoa tärkeistä tapahtu-

mista ja menoista, muistathan ottaa seurantaan Wiipurilaisen osakunnan Instagram-tilin @wiipurilainenosakunta sekä fukseille suunnatun tilin @wiipurinfuksit. Lisäksi suosittelemme liittymään osakunnan viralliseen tiedotuskanavaan Telegramissa (ohessa QR-koodi).

Onnea

Osakuntakummit ovat täällä

– nappaa omasi jo ennen lukukauden alkua!

Teksti: Oona Laine

Kuva: WiO:n galleria

Tänä vuonna Wiipurilaisella Osakunnalla on kymmenkunta kummia, jotka auttavat uusia jäseniä ja jo osakuntaan kuuluvia mutta meininkiin vielä pääsemättömiä. Osakuntakummi on kuin vanha kunnon koulukummi: tukena ja apuna, kun sitä kaipaat. Kummi lähtee kanssasi yhtä matkaa osakuntatapahtumiin, mutta yhtä lailla kummi voi neuvoa siuta Helsingin metrovuorojen, yliopiston metkujen tai minkä tahansa murheiden tai haasteitten kanssa.

Mikä parasta, voit hakea kummia jo hyvissä ajoin ennen lukukauden starttaamista. Näin ollen saat osakuntamentorointia halutessasi vaikka kesäkuumalla. Voit hakea kummia, vaikka kaikki vaikuttaisikin selvältä. Meijän toivomuksena on, et kaikki uuet fuksit sais oman kummin - sekä ne, jotka on jo osakuntaan aiem-

min liittyneet mut ei oo vielä paikkaansa löytäneet! Oikeestaan myö jopa toivotaan, että kaikki uudet jäsenet kummiutuvat. Sen lisäksi, että se auttaa teitä itteänne, se on helppo tapa saaha uuet ja vanhat jäsenet tutustumaan toisiinsa. <3

On hyvä myös muistaa, että osakuntaan voivat liittyä kaikki pääkaupunkiseudun opiskelijat (Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Taideyliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu ja ammattikorkeakoulut). Monella jäsenellä on eteläkarjalaista tai siirtokarjalaista taustaa, mutta se ei ole millään lailla pakollista. Voit liittyä vain siksikin, että meillä vaikuttaa olevan hyvä meininki!

Lisätietoa, kummiesittelyt ja linkin kummin hakemiseen löydät osakunnan Instagram-kanavilta @wiipurilainenosakunta sekä @wiipurinfuksit.

Wiipurilaisia fuksimuistoja

Syksy lähestyy ja pian osakunta täyttyy uusista fukseista, joten on hyvä hetki muistella hieman menneitä. Sinä vuonna, kun mie aloitin osakunnalla, en kauheasti uskaltautunut mukaan tapahtumiin lukuun ottamatta kokouksia sekä kaikkein suurimpia juhlia. Fuksisitseille olin sentään ilmoittautunut, mutta kyseinen ilta menikin lopulta kotona mononukleoosin kourissa aivan järkyttävässä kuumeessa. Vaikka osakuntarakkaustarinani alku oli varsinainen slow burn, olen myöhempinä vuosina ollut mukana osakuntameiningeissä senkin edestä. (Tämä vinkkinä kaikille niille, jotka pohtivat, voiko osakuntapiireihin päästä mukaan, vaikkei olisi heti opintojensa alussa aktivoitunut osakunnalla. Kyllä voi!) Koska miulla ei ole kuitenkaan tarjottavana mitään mehukkaita muistoja omasta fuksiudestani, tukeuduin tätä juttua varten joukkoon eri aikoina osakuntaan liittyneitä mainioita wiipurilaisia. Suurkiitokset kaikille muistojaan jakaneille; miusta ainakin oli ihanaa lukea näitä ja nähdä, mitä kaikkea wiipurilainen fuksius voi pitää sisällään hassuista kommelluksista huimiin bileisiin ja yhteisistä matkoista uusiin ystävyyksiin. Seuraavaksi siis luvassa monenlaisia fuksimuistoja monilta eri vuosilta. Toivottavasti nämä inspiroivat ja innostavat tuoreita osakuntalaisia luomaan runsaasti omia rakkaita fuksimuistoja tulevana vuonna! (fuksi 2016)

Tulin DGO:lle alun perin tarkoituksenani tutustua Karjalaiseen Osakuntaan. Törmäsin kuitenkin ensin wiipurilaisiin fuksisihteereihin ja se oli sitten menoa. (fuksi 2015)

Olin ensimmäistä kertaa daamareilla, enkä tiennyt etkoilusta ja tahallaan myöhästymisestä. Olin siis paikalla ennen muita ja kyhjötin yksin osakunnalla odottaen, että sitsit alkaa. (fuksi 2017)

Erityisesti omasta koronan varjostamasta fuksivuodesta mieleeni on jäänyt osakuntaurani ensimmäinen tapahtuma, grilli-ilta. Osakunnan toiminnasta en tiennyt silloin vielä mitään, mutta suuntasin grilli-iltaan innostuneella ja odottavaisella fiiliksellä tuttu ystävä turvana. Yllätyin kun näin mäkiksen kerhohuoneella tuntemattomien kasvojen seassa myös paljon tuttuja kasvoja kotiseudulta. Ilokseni olen päässyt osakunnalla ystävystymään paremmin näiden ”vain kasvoiltaan tuttujen” tyyppien kanssa ja saanut tutustua myös entuudestaan täysin tuntemattomiin ihaniin tyyppeihin <3 (fuksi 2020)

Yksi ensimmäisiä osakuntatapahtumiani oli ratikka-ajelu, jolla katsastettiin eräitä Helsingin keskeisiä kohteita ja lopulta päädyttiin Mäkelänrinteeseen istuskelemaan ja juttelemaan mukavia. Paljasjalkaiselle heseläiselle itse ajelu ei paljonkaan uutta nähtävää tarjonnut, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen oli toki mukavaa. Tämä nimenomainen ajelu on jäänyt muistiini erityisesti siksi, että tuolloin nuorena ja kokemattomana fuksina ennakko-oletukseni oli, että jotakuinkin kaikissa opiskelijatapahtumissa juodaan lähtökohtaisesti runsaasti viinaa, ja niinpä olin pakannut salkkuuni pullollisen virolaista pirtua, jota sitten kanniskelin ympäri kaupunkia. Tämä kyseinen tilaisuus oli kuitenkin vähemmän kosteasta päästä, joten pullo jäi korkkaamattomana odottamaan otollisempia kinkereitä. (fuksi 2011)

Mun fuksimuisto ei oo niinkään yksittäinen tapahtuma, vaan monta juttua joita yhdistää yksi ihminen. Kun liityin osakuntaan, mua ujostutti ihan kamalasti lähteä tapahtumiin yksin. Muistin kuitenkin, että yks mun opiskelututtu (ja naapuri) on WiO:n jäsen, joten tukeuduin häneen tosi paljon tapahtumiin lähtemisessä. Nopeesti siitä tuli jo tapa, että mentiin kaikkiin tapahtumiin yhtä matkaa ja myös lähdettiin niistä usein yhdessä. Syksyn ja talven kuluessa meistä tuli tosi hyviä ystäviä ja ollaan riehuttu tapahtumassa jos toisessakin yhdessä. Vaikka enää en ujostele tapahtumiin menemistä, niin tää tyyppi on edelleen mulle supertärkeä ja hoidetaanhan me tällä hetkellä virkaakin yhdessä. En olis uskonu että löydän osakunnan kautta tällasen ystävän mutta oon tosi iloinen että niin kävi <3 (fuksi 2022)

WiO ja ÖFN järjestivät matkan Viipuriin elokuussa 2016. Reissu oli monella tavalla elämyksellinen, ja muistoja kertyi paljon niin nähtävyyksistä, ravintoloista ja baareista kuin yleisestä härväilystäkin. Ehkä kaikkein mieleenpainuvinta oli se, kun katsoimme koko wiipurilaispoppoon kesken b-festmäisesti hotellihuoneessa venäläistä historiaelokuvaa, joka herätti lähinnä myötähäpeää ja hilpeyttä. Kaikkiaan se oli matka sielunmaisemaan ja tähän ihanaan yhteisöön. (fuksi 2015)

Miun lempimuisto fuksivuodelt on varmaa wiipuripäivät jotka sillo järjestettii Lappeenrannan teekkareitte kans. Eli mentii sinne Skinnarilaa, oltii siel perjantaist sunnuntaihi niie vieraana yötä jossai väistötilas ja siel oli kaikkee ohjelmaa sitseist Lappeenrannan kaupungil käymisee ja sit yleisee hengailuu niis teekkareitte tilois siel pitki viikonloppuu. Se oli jotekii hauskaa sillo fuksin tajuta et osakunnan kans pääsee kans tollasille vähä pidemmille reissuille ja oliha se jotekii hauskaa olla omas kotikaupungis vähä niiku turistina käymässä. (fuksi 2017)

Fuksivuoteen liittyy läjäpäin ihania muistoja, mutta päällimmäisenä mun mieleen nousee itsenäisyyspäivä. Soihtukulkueen jälkeen haahuiltiin kolmen muun osakuntalaisen kanssa käsistä kiinni pitäen yhtenäisenä letkana Helsingin halki. Ei edes hankalissa tilanteissa irrotettu käsiämme toisistamme <3 Tän jälkeen ollaan lähennytty aivan ihanaksi porukaksi, jossa musta tuntuu että saan olla sata prosenttisen oma itseni. Terveiset vaan sinne!

Samaisen yön jatkot olivat myös mieleenpainuvat. Seuraavana aamuna oli tentti, mutten tietenkään malttanut lähteä kotiin ajoissa. Levotonta unta kertyi alle tunti, ja muistan kuinka juoksin tenttisaliin viimeisenä. Edes kaksi kuppia mustaa kahvia ei ollut herättänyt mua kuolleista. Olin aivan pihalla kaikesta. Ihan kuin olisin muistanut opiskelijanumeroani tai sitä, että olisin tarvinnut lyijykynää paperitenttiä varten. Oloni tuntui siltä, kuin kehoni viimeisimmätkin elintoiminnot lakkaisivat hetkenä minä hyvänsä. Lienee sanomattakin selvää, että se tentti ei mennyt läpi. Pisteet taisivat peräti jäädä nollille. :D Kaikki oli kuitenkin sen arvoista.

Myös mun ekasta pamauksesta jäi tosi hyvät muistot. Oli kiva sonnustautua ekaa kertaa iltapukuun yliopistolla, saada nauha ja elää muutenkin osakuntaa ihan täysillä. Jatkot olivat kuitenkin ne hauskimmat. Valvottiin aamuun asti, porukkaa lakos maahan (ihan siis vaan nukkumaan) yks kerrallaan ja lopulta me viimeiset pystyssä olijat mentiin Kappeliin nauttimaan aamukahveja. (fuksi 2022)

Aloitin opinnot valtsikassa heti lukiosta valmistuttuani, ja ensimmäisen vuoden haahuilin vähän eksyneenä yliopistolla ja mietin, että Helsinki voisi olla ihan kiva kaupunki, jos täällä olisi karjalaisia. Tokan vuoden syksynä reipastuin ja kampesin Leppäsuon portaat alas kellariin, eikä paluuta enää ollut. Yhtäkkiä kaupungissa ei enää muita ollutkaan kuin iloisia, pulisevia, äänekkäitä ja vilkkaita karjalaisia, ja joka viikonloppu ja useampi arkipäiväkin täyttyi tonttuilusta ja juhlimisen alkeiden opettelusta yliopiston vanhimmassa, kauneimmassa ja humuisimmassa järjestössä. Uuteen rautjärveläiseen tulokkaaseen suhtauduttiin alusta lähtien aidolla lämmöllä, ja sain pikakurssit sitsaamiseen, laulamiseen, ja latinanpuhumiseen.

Ensimmäinen osakuntatapahtumani oli Punkkua ja patonkia -ilta erään osakuntalaisen kotona stipendisäätiön omistamassa kämpässä. Muistan illan elävästi, jännityksen mahanpohjassa kun jäin ratikassa, ihmiset, jotka ottivat vastaan ja alkoivat iloisesti kyselemään ja turisemaan kanssani kuin olisin ollut pari vuotta kateissa ollut maalaisserkku, hieman palaneet popparit jotka kypsensin mikrossa, ja ensimmäiset pitkät keskusteluni nykyisten lähimpien ystävieni kanssa jostain absoluuttisen jonninjoutavasta. Poistuin tapahtumasta hieman päissäni ja ihanan kevyellä mielellä – tuntui, että oma paikka oli todella löytynyt.

Fukseille pidettiin lettukestit DGO:lla. Ilta keskeytyi, kun innokas letunpaistamisemme käynnisti palohälytyksen koko talossa. Hytisimme hetken pihalla ja jatkoimme iltaa pohjalaisten osakuntien

talolle Bottalle, jossa Wiipurilaisen Osakunnan Rokkiorkesteri WORO piti ensiesiintymisensä. Muistan joranneeni jalkani tuusaksi. Rusketusraidat on edelleen isoin banger.

Ensimmäinen Wiipurin Pamaus jäi toki parhaiten mieleen. Olin solahtanut syyskuun alussa osakuntaan tiiviisti mukaan, ja kuullut siitä lähtien vanhempien osakuntalaisten värisevällä äänellä kerrottuja tarinoita koko yliopiston parhaasta juhlasta. Siellä fuksit saisivat nauhansa ja ylenisivät civiksiksi, siellä olisi salattua ohjelmaa, rinkeliä, ja riehakkaat jatkot. En halua spoilata tätä lukeville fukseille Pamauksen kaikkia saloja, joten totean vain tämän: koko hienon ja kummallisen pöytäjuhlan ajan ajattelin, että en tajua mitään mistään mitä ympärilläni tapahtuu, mutta kaikki on mahtavaa. Kömpiessäni kotiin aamun ensimmäisellä junalla iltapuku päälläni, uusi nauha rinnassa, ja valtava hymy kasvoillani, muistan tunteneeni oloni kovin onnekkaaksi. Ei jokainen junantuoma löydä tietään tällaisiin juhliin.

Kohdalleni fuksivuoteni lopulla sattuivat myös suursitsit Senaatintorilla, jonne kokoontui koko yliopistoyhteisö juhlistamaan kevättä ja sitsaamaan taivasalla. Puheen piti osakuntamme entinen inspehtori ja silloinen yliopiston rehtori Jukka Kola, joka lakki päässä ja kravatti vinossa totesi, että vanhana osakuntalaisena tietää, että kyllähän me nyt juhlia osaamme. Tarja Halonen osallistui kemmakoihin myös, ja muistan Pentti Arajärven pysähtyneen pöytämme eteen, kun lauloimme antaumuksella Karjalaisten laulua.

(fuksi 2014)

Civis maita kiertelee – ja fuksi myös!

Syksy tarkoittaa lähes poikkeuksetta erilaisten opiskelijatapahtumien jatkuvaa tulvaa, etenkin juuri opintonsa tai osakuntataipaleensa aloittaneelle. Vaikka alku voi tuntua hektiseltä kurssien, bileiden ja muiden menojen täyttäessä kalenterin, nopeasti uusi elämä vie mennessään, ja tekemistä alkaa kaivata lisää. Allekirjoittanutkin muistaa jo fuksisyksynä tuskailleensa, kun osakunnan kokouksia oli “vain” kahden viikon välein eikä sitsejäkään järjestetty aivan joka viikonloppu. Tapahtumien väliin jäävät, opiskelua lukuun ottamatta tyhjät päivät tuntuivat kestävän ikuisesti.

Ratkaisu ongelmaan löytyi onneksi hyvinkin läheltä – nimittäin yhteisosakuntalaisuudesta. Osakuntaan liittyminen on siitä kätevä juttu, että se avaa ovet yhden järjestön lisäksi myös viiteentoista muuhun. Toisten tapahtumissa vierailua kutsutaan edustamiseksi, ja monen mielestä se onkin koko osakuntaelämän suola. Ei kuitenkaan kannata hätäillä, vaikka aikaa tai energiaa ei heti riittäisi joka ikisiin kemuihin. Edustaminen on siitä hyvä harrastus, että sen voi aloittaa milloin vain ja mukaan pääsee hyvin nopeasti. Ensimmäisenä askeleena voi vaikkapa lukea vastaukset seuraaviin UKK-tyyppisiin kysymyksiin.

Edustamisen iloa niin uusille kuin vanhoillekin osakuntalaisille!

Teksti: Vilja Antikainen

Kuva: Iikka Terho. Wiipurilaisia edustamassa SatO:n vujuilla.

Mihin tapahtumiin voin mennä?

Lähtökohtaisesti melkein kaikkiin osakuntien tapahtumiin otetaan mielellään mukaan edustajia eli toisten osakuntien jäseniä. Tyypillisintä on käydä erilaisilla sitseillä tai suuremmissa pöytäjuhlissa, mutta myös matalamman kynnyksen illanvietot ovat mainioita vaihtoehtoja. Wiipurilaisille ensimmäisiä edustuskokemuksia ovat usein jommankumman kämppiksensä, Kymenlaakson Osakunnan tai Karjalaisen Osakunnan, pippalot. Samoissa tiloissa majailevien osakuntien jäseniin on muutenkin helppo tutustua yhteisissä tapahtumissa, joita on tasaiseen tahtiin vuoden mittaan. Muitakin yhteisosakuntalaisia tapahtumia järjestetään säännöllisesti.

Mistä löydän tietoa eri osakunnista ja niiden tapahtumista?

Kootusti tietoa saa esimerkiksi osoitteesta osakunta.fi. Osakuntien yhteisvaltuuskunnan ylläpitämällä sivustolla on esittelyt kaikista osakunnista ja tärkeimmistä juhlista. Kyseinen taho järjestää myös yhteisiä tapahtumia, joista löytyy infoa sivustolta. Tiettyjen osakuntien tapahtumia kannattaa bongailla joko niiden omilta nettisivuilta tai somesta. Monet luovat Facebookiin tapahtumasivuja ja tiedottavat Instagramissa tulevista meiningeistä. Osakuntien vuosijuhlista ja kakkosjuhlista tulee kutsuja sähköpostilistalle sekä kirjeitse. Kutsuista ilmoitetaan osakunnan kokouksissa.

Miten ilmoittaudun tapahtumiin?

Jos tapahtumaan on ilmoittautuminen, linkki siihen löytyy yleensä somessa julkaistun tapahtuman yhteydestä. Ihan kaikkialle ei ilmoittautumista välttämättä ole, mutta esimerkiksi sitseille usein on. Joskus tapahtumiin voi olla kiintiö järjestäjäosakunnan jäsenille, jolloin edustajailmoittautuminen aukeaa myöhemmin. Tästä yleensä kerrotaan erikseen.

Jos kyseessä ovat vuosijuhlat, ilmoittau-

tumisen jälkeen menostaan tulee ilmoittaa sihteerille ja taloudenhoitajalle. Tämä johtuu siitä, että muiden osakuntien vuosijuhlille subventoidaan eli korvataan illalliskorttikuluja. Subventioista ja menettelystä niiden suhteen tiedotetaan syksyn mittaan sekä kokouksissa että erilaisissa viestintäkanavissa.

Pitääkö edustamiseen valmistautua jotenkin?

Tämä riippuu pitkälti tapahtumasta. Yleensä riittää, että menee paikalle ja nauttii menosta. Jos pukukoodiin kuuluu osakuntanauha, voi sillä osoittaa edustavansa omaa osakuntaansa. Fukseille tästä tulee toki ajankohtaista vasta Wiipurin Pamauksen nauhanjaon jälkeen. Sitä ennen osakuntastatuksensa voi todistaa esimerkiksi osakuntatarralla, joita jaetaan jäsenmaksun maksaneille syksyn aikana.

Osakuntien kakkosjuhlissa sekä vuosijuhlissa on tapana antaa tervehdyksiä, joiden aikana kiitetään kutsusta ja annetaan järjestäjille jokin pieni muistaminen. Tervehdyksiin on varattu budjetti osakunnalta eli niistä ei tarvitse itse maksaa. Lahjoja pohditaan yleensä porukalla, jos juhliin lähtee usea edustaja.

Miten pääsen mukaan

yhteisosakuntalaiseen toimintaan? Mikäli juhlimisen lisäksi myös tapahtumien suunnittelu ja järkkäily kiinnostaa, pääsee siihen mukaan useampaakin kautta. Loppuvuodesta osakunnan virkailijahaussa voi hakea esimerkiksi ohjelmatoimikuntaan, isännistöön tai emännistöön, joissa kaikissa pääsee osallistumaan tapahtumien järjestämiseen myös yhteisosakuntalaisissa merkeissä. Lisäksi on olemassa osakuntien yhteisiä järjestöjä, kuten DGO:n huoneistotoimikunta, Itäsuomalainen valtuuskunta, Osakuntien yhteisvaltuuskunta sekä Osakuntalainen Unioni. Kaikkiin näistä otetaan mielellään mukaan uusia tekijöitä eli itselle sopivan vaihtoehdon löytää varmasti.

ei osakunnista

Kiertäessäni eri osakuntien juhlia, olen saanut huomata, että kanta-alueesta riippuen ihmisissä korostuvat tietyt luonteenpiirteet. Tehdäänpä pieni hyvänmielen kurkistus siihen, mitä eri osakunnilta voi odottaa löytävänsä.

Tämä hyvin tieteellinen teksti pohjautuu omiin fuksivuoden kokemuksiini ja Topeliuksen Maamme kirjassa (1876) ilmeneviin kuvauksiin suomalaisten luonteesta.

Edustamassa Eskon häissä, joihin perinteisesti pukeudutaan kansallispukuun.

Wiipurilainen Osakunta

Topeliuksen mukaan olemme avomielisiä, ystävällisiä, liikkuvia ja toimeliaita. Kuulostaapa hyvältä! Saatamme myös näyttäytyä varsin puheliaana joukkona, jossa silkka uteliaisuus ajaa ihmistä eteenpäin. Jaamme mielellämme omastamme myös muillekin, emmekä suinkaan malta olla pitkävihaisia. Toisaalta saatamme kerskua, olla kevytmielisiä ja helposti harhaanjohdettavia kaikessa sinisilmäisyydessämme.

Tämä kansa on kasvanut yhteen, niinkuin monta puuta tekevät suuren metsän. Petäjät, kuuset ja koivut ovat erilaisia puunlajeja, mutta yhdessä ovat he metsä. Kansa toisessa maakunnassa erkanee kansasta toisessa maakunnassa ulkonäön, vaatteenparren, luonnon, tapain ja elämänlaadun suhteen. (Maamme kirja)

Karjalainen Osakunta

Karjalaisten sielunmaisema on hyvin lähellä omaa, wiipurilaista sydäntämme. Oma edustusdebyyttini tapahtui juuri Karjalaisen Osakunnan praasniekoilla, josta mieleeni on jäänyt erityisen hyvä ruoka. Sain myös oppia, että osakunnat edustuslahjoineen lienevät maamme merkittävin metsän- ja norppiensuojelun rahakukkaro (ja minä kun luulin lahjamme olevan erityisen oivaltava :D).

Kymenlaakson Osakunta

Harvalukuisuudestaan huolimatta kymäläiset onnistuvat valaisemaan juhlat kuin juhlat vastustamattomalla luonteellaan. Kumma kyllä, he eivät jää hölöttävien wiipurilaisten ja karjalaisten jalkoihin, vaan sopivat DGO-joukkoon kuin rinkeli wiipurilaisen suuhun.

Keskisuomalainen Osakunta

Oma kokemukseni keskisuomalaisista on varsin vieraanvarainen. He antoivat meidän wiipurilaisten laskea kumiveneellään portaita ja sallivat veneen varastamisen tuosta vain (rikos on hyvitetty). Jostain syystä Casa johtaa aina kohdallani jonkinlaiseen täydelliseen vapautuneisuuteen ja estottomuuteen *pysähtyy huolestuneena muistelemaan*.

Etelä-Pohjalainen Osakunta

Pohjois-Pohjalainen Osakunta

Topeliuksen mukaan pohjalaiset ovat taitavia työmiehiä, mutta myös sangen sotaisia: “Ei missään osassa maatamme vuoda niin paljo verta, kuin heidän ja heidän suomalaisten naapuriensa pidoissa.” Tätä ei kannata säikähtää. Pohjalaiset ovat oikein mukavia, vaikka erityisesti EPO:lla on havaittavissa tämä pohojalainen mielenmaisema. Olen törmännyt videomateriaaleihin pohjalaisten riehakkaista juhlista, joissa keskinäinen nujakointi on yhtä huomattavaa kuin DGO:n wc-pönttöjen tukkeutuminen viime keväänä.

Hämäläis-Osakunta

Topelius luonnehtii hämäläisiä juroiksi ja jäykiksi, mutta myös uskollisiksi, auttavaisiksi ja kärsivällisiksi. He ovat ilmeisen kaukana wiipurilaisesta ja karjalaisesta luonteenlaadusta, mutta uskon tässä tapauksessa vastakohtien täydentävän toisiaan.

Satakuntalainen Osakunta

Ah. Rakas SatO. Joskus mietin, mitä ihmettä heidän päässään liikkuu (vai liikkuuko mitään), mutta ovathan he ihania. Kukapa ei haluaisi ajella metrolla aamuvarhain toiselle puolelle Helsinkiä yhtä jäätelötötteröä hakemaan <3 tai kukapa ei rakastaisi WiO:n vuosijuhlaviikolle liittyvää SatOlaista, joka ottaa tehtäväkseen suorittaa ilmeisen aromikkaan ”suuren Flamingo Span allasvesien makuarvostelun”.

Eteläsuomalainen Osakunta

Eteläsuomalaisesta osakunnasta mieleeni on pinttynyt pysyvästi tapaus nimeltä ”wiipurilaisten naisten viehkeä joukko edustamassa Eskon häissä”. Jos kansallispuvun ulkoilutus ja iloinen hyppely musiikin tahtiin kiinnostavat (siinä muuten tulee hiki), on Eskon häät ehdottomasti kokemisen arvoinen tilaisuus. Paikanpäällä voi myös kehuskella omia voimiaan kartunvedon merkeissä (älkää muuten kertoko kenellekään, että huijasin, kun voitin veljeni tässä).

Kuten puuttuvien osakuntien määrästä havaita saattaa, edustusten määrää on lisättävä ja empiiristä tutkimusta laajennettava. Syksyllä siis nähdään!

Teksti: Ulriikka Kaskinen

TERVEISET ISÄNNILTÄ

Moikka! Myö Wiipurilaisen Osakunnan isännät, Sara ja Tanja, otetaan lämpimästi vastaan uudet osakuntalaiset! Isännistö on hyvinkin näkyvä osa osakunnan tapahtumia ja jo fuksivuoden alussa me isännät pidämme huolta sekä fuksien että aikansa jo juhlineiden civisten viihtyvyydestä. Tapahtumiin voi tulla rohkeasti yksin tai yhdessä, holillisena tai holittomana, mutta toivottavasti aina ilomielin ja avoinna uusille kokemuksille.

Isännistössä on meidän lisäksi auttamassa useampi apuisäntä, joka on myös hyvin

fuksiystävällinen virka. Liity isännistöön! Voisimme kuvailla osakuntien menoa ja meininkiä teemaan sopivasti Sellanen ol Viipuri -sitsilaulun sanoin:

Tanssia sai siellä aina

Arkena ja sunnuntaina

Kieli vieras taikka tuttu

Laulu oli helppo juttu

Jos vain joku kielsi ’ei ei ei’

Toinen sanoi heti ’hem till mej’

Sellanen ol’ Viipuri

Sellanen ol’ Viipuri

Karjalaisten kaupunki

WiOL

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat eli WiOL tarjoaa oivallisen mahdollisuuden tutustua mahtaviin tyyppeihin, nauttia yhteisen tekemisen ilosta ja kehittyä laulajana. WiOL on vuonna 1930 perustettu opiskelijasekakuoro, jonka tarkoituksena on tarjota opiskelijoille mielenkiintoinen ja antoisa musiikkiharrastus vastapainoksi akateemiselle puurtamiselle.

Kuoro ja siitä muodostetut pienyhtyeet esiintyvät Suomessa keskimäärin parikymmentä kertaa vuodessa, ja toisinaan tehdään myös ulkomaanreissuja. Kesäisin tarjolla on mahdollisuus osallistua erityiselle Wene-WiOL-retkelle, jossa yhdistyvät ainutlaatuinen yhteisöllisyys, kirkkovenesoutu ja kuorolaulu. WiOLin taustavoimina toimivat Helsingin yliopiston itäsuomalaiset osakunnat: Wiipurilainen, Karjalainen ja Kymenlaakson Osakunta. Kuoroa johtaa musiikin maisteri Riku Laurikka.

Kuoro treenaa Domus Gaudiumilla torstai-iltaisin. Koelauluja järjestetään heti alkusyksystä – tervetuloa mukaan!

Kyykkä on vanha karjalainen urheilulaji, jossa kyykkämailaa eli karttua heittämällä pyritään poistamaan pelineliöstä puisia palikoita eli kyykkiä. Pelitekniikaltaan kyykkä muistuttaa mölkkyä, jota voisikin luonnehtia kyykkäpelin pikkusisarukseksi. Heitettävän kartun koon ja erityisesti jälkipelien takia kyykkä vaatii kuitenkin kentältä ja pelaajiltaan paljon tavallisia pihapelejä enemmän. Myös pelin aikana esiintyvät, odottamattomat hauet sekä kuokkavieraat saattavat yllättää varomattoman pelaajan.

Peli on suomessa tunnettu etenkin opiskelijoiden keskuudessa, ja nk. akateeminen kyykkä on vakiinnuttanut asemansa opiskelijatapahtumissa etenkin Akateemisen kyykän MM-kilpailujen kautta, jotka järjestetään vuosittain Tampereella. WiO ei ole tästä poikkeus, osakunnalla kyykkää pelataan opiskelusesonkina säännöllisesti vaihtuvin kokoonpanoin ja aloittelijaystävällisesti, aina kaikki pelaajat mukaan ottaen - myös MM-kisoihin on lähdetty perinteisesti monen joukkueen voimin. Pelejä ja oheistapahtumia järjestää osakunnan kyykkäkerho.

Teksti: Ella Miikki / Kuva: WiO:n galleria

Haastattelun toteuttanut: Ansa Kilpeläinen

ja kivaa kämppää, osakunnal on siul sellane

Wiipurilaisella Osakunnalla on jäsenilleen häkellyttävän paljon tarjottavaa.

Juhlien, kavereiden, unohtumattomien elämysten ynnä muun humuilun lisäksi tarjolla on esimerkiksi asuntoja, jotta porukalla olisi katto päänsä päällä myös muulloin kuin DGO:n kellarissa osakuntatiloissa vieraillessaan. Uutena jäsenenä et välttämättä vielä ole edes kuullut tästä mahdollisuudesta, ellet ole hakenut fuksiasuntoa, joten tässä artikkelissa saat tietää, millaisia asuntoja meiltä löytyy ja miten niitä voi hakea.

Fuksiasunnot

Ehkä siekin tuoreena fuksina asustelet ensimmäisen opiskeluvuotesi osakunnan fuksiasunnossa? Näistä kämpistä on moni ponnistanut mittavalle ja antoisalle osakuntauralle. Fuksiasuntoja on viisi ja ne sijaitsevat Kampissa kätevästi aivan osakuntatilojemme vieressä. Keskeistä sijaintia ei kannata säikähtää, sillä asunnot ovat onneksi vuokratasoltaan alueen muita asuntoja edullisempia. Aikoinaan meijän fuksikämpät olivat kahden hengen kimppakämppiä, mutta nykyisin ne kaikki ovat yksiöitä. Kokoa asunnoilla on noin 20 m2.

Mäkelänrinne 5

Mäkelänrinne 5:ssä eli Mäkiksessä, tuossa Vallilan sydämessä, joka siullekin tulee pian tutuksi erilaisten tapahtumien johdosta, sijaitsee lukuisia wiipurilaisten asumuksia. Kyseisessä kerrostalokompleksissa asuu useammankin eri osakunnan jäseniä sulassa sovussa keskenään, joten käytävillä voit törmätä vaikkapa karjalaisiin tai pohjalaisiin kamuihin. Asuntoja on kolmea eri kokoa: 18 m2 yksiö, 28 m2 yksiö/ kaksio (on hieman makuasia, ovatko nämä yksiöitä vai kaksioita) sekä 47 m2 kaksio. Hintataso on erittäin kohtuullinen.

Stipendisäätiön asunnot

Osakuntamme ikioma stipendisäätiö omistaa neljä näppärää yksiötä Aleksis Kiven kadulla, Helsinginkujalla ja Sturenkadulla. Nämä stipparikämpät ovat edullisia ja sijaitsevat melko keskeisillä paikoilla. Kooltaan ne ovat 25 m2 – 29 m2.

Asuntohaut

Asumisaika

Niin stipparikämppiin kuin Mäkiksenkin kämppiin tehdään yleensä kahden vuoden vuokrasopimus, joten niistä ei tarvitse heti muuttaa pois, vaan voit kaikessa rauhassa asettua uuteen kotiisi. Asukas voi kuitenkin halutessaan irtisanoa sopimuksen normaalilla 1kk varoitusajalla, joten elämäntilanteen muuttuessa joustoa löytyy. Jos taas asunto on käynyt parin vuoden aikana hyvin rakkaaksi, voi samaa asuntoa useimmiten hakea uudestaankin, jolloin samassa asunnossa voi mahdollisesti viettää lähes koko opiskeluaikansa.

• Asuntohauista ilmoitetaan osakunnan nettisivuilla ja sosiaalisessa mediassa, kun ne ovat ajankohtaisia. Muista hakea asuntoa hakuajan puitteissa.

• Fuksiasuntohaku järjestetään kesäisin uusille opiskelijoille ja arpaonni ratkaisee asunnon saajat.

• Mäkelänrinteeseen sekä stipendisäätiön asuntoihin järjestetään kevättalvella varsinainen asuntohaku. Asuntohaussa on yleensä kerralla mukana noin puolet osakunnan asunnoista.

• Asuntolatoimikunta pisteyttää hakijat osakunta-aktiivisuuden ja opintojen edistymisen perusteella pitkässä ja pizzaa sisältävässä asuntojenjakokokouksessa maalis-huhtikuussa. Vuokrasopimukset alkavat 1.9.

• Vaikka asuntohaussa ei tärppäisi, pääsee jonosijalle. Kun asuntoja vapautuu kesken vuokrakauden, niitä tarjotaan ensimmäisenä osakunnan asuntojonossa oleville.

• Jos kukaan jonossa oleva ei ota vapautuvaa asuntoa vastaan, voivat muutkin osakuntalaiset hakea sitä.

• Vuosittain vaihtuvalta asuntolasihteeriltä saa lisätietoja asuntoihin ja niiden hakemiseen liittyen. Kuvia asunnoista löytyy osakunnan nettisivuilta.

Fu k s i a akkoset

ABI-INFOKIERTUE – Vuosittain elokuussa järjestettävä kiertue Etelä-Karjalan lukioihin. Tarkoituksena houkutella abeja osakuntaan ja Helsinkiin opiskelemaan.

AINEJÄRJESTÖ – Oman alasi yhteisö, johon tutustut orientaatioviikolla, mutta joka jää osakunnalle ikuiseksi kakkoseksi.

AIRUT – ´´Pönötysavustaja.´´ Airut edustaa omaa järjestöään erinäisissä tilaisuuksissa kantamalla leveää nauhaa. Airuita tarvitaan kunniatehtäviin esimerkiksi osakunnan vujuilla, itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa ja tiedekuntien promootioissa.

AKVAARIOTENTTI – Examinarium-järjestelmässä suoritettava tentti, jossa voit tenttiä haluamanasi ajankohtana tiettyjä tenttejä. Tenttiminen tapahtuu erillisissä tenttitiloissa, joissa on tietokone ja tallentava valvonta.

APPRO – Baarikierros, joka vie sekä rahat että terveyden. Darran lisäksi käteen jää kuitenkin yleensä myös hieno haalarimerkki, joten osallistuminen kannattaa ehdottomasti. Stadin isoimmat approt ovat syksyisin Limeksen appro ja keväisin Hesarin appro.

AYY – Aalto-yliopiston ylioppilaskunta.

A B

BOTTA – Pohjalaisten osakuntien eli Etelä-Pohjalaisen ja Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan sekä Vasa Nationin oma talo eduskuntatalon takana. Oikealta nimeltään Ostrobotnia.

C

CASA ACADEMICA – Tunnetummin pelkkä Casa. Keskisuomalaisen Osakunnan tukikohta aivan nurkan takana Domus Gaudiumilta. Tulet silti vierailemaan täällä vähemmän kuin voisi kuvitella.

CIVIS – Arvonimi, joka myönnetään fukseille samaan aikaan osakuntanauhan kanssa Wiipurin Pamauksessa.

DDGO – Domus Gaudiumin Osakunnat eli wiipurilaiset, kymäläiset ja karjalaiset.

DOMUS ACADEMICA – Tuttavallisemmin Domma. Paikka, josta muutama onnekas fuksi saa ensimmäiseksi vuodeksi asunnon suoraan osakuntatilojen naapurista Kampin ja Etu-Töölön välimaastosta.

DOMUS GAUDIUM – Lyhennettynä DG ja suomennettuna Ilo(n)talo. Kolmas ylioppilastalo, jossa muutamat järjestöt asustelevat, niistä tietysti tärkeimpänä me eli Wiipurilainen Osakunta.

EEMÄNNISTÖ – Joukko ahkeria ja sankarimaisia osakuntalaisia, jotka uhraavat iltojaan, aamujaan ja välillä öitään osislaisten vatsojen täyttämisek-

si. Huhujen mukaan keittiössä on myös parhaat bileet.

EPO – Etelä-Pohjalainen Osakunta, joka asustelee Bottalla.

ESO – Etelä-Suomalainen Osakunta, päämaja sijaitsee Uudella ylioppilastalolla.

EXCURSIO – Ei mikään loitsu Harry Potterista, vaikka siltä kuulostaakin. Kutsutaan myös excuksi. Osakunnan yhteinen tutustumiskäynti johonkin kulttuuri- tai liikuntapainotteiseen paikkaan.

HTK – Huoneistotoimikunta, DGO:n yhteinen toimikunta, joka hoitaa yhteisiä tilojamme.

HUMU – Tällä nimellä kutsutaan hämäävästi myös HYYn tapahtumavaliokuntaa, mutta alunperin se merkitsee wiipurilaista sielunmaisemaa.

HYY – Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta, jonka alaisuuteen WiO kuuluu.

HÄMIS – Hämäläis-Osakunta, majailee Tavastian naapurissa Kampissa. Palkinnon arvoinen suoritus, jos löydät omin avuin perille. Hämiksen osakuntatiloissa toimii myös Osakuntabaari, josta saa opiskelijahintaista lounasta!

FFUKSI – Sie! Eli ensimmäisen vuoden opiskelija ja/tai osakuntalainen.

FUKSIAISET – Wiipurilaiset fuksit pääsevät yhdessä muiden DGO:laisten fuksien kanssa (rasti) radalle kokeilemaan kaikkea uutta ja hauskaa sekä testaamaan, kuka kestää osakuntaelämää parhaiten.

FUKSINEUVOS – Vastaa fuksiasioista yhdessä koulutustoimikunnan kanssa.

IINSPEHTORI – Tutummin inspi. Yliopiston professori, joka valvoo osakuntaa. WiOn tämän hetkinen inspehtori on professori Jussi Pakkasvirta, joka usein tykkää kutsua osakuntalaisia kotiinsa tai bändinsä keikalle.

ISÄNNISTÖ – Isännät ja näiden apurit, joiden tehtävänä on juottaa osakuntalaiset pöydän alle ja siivota heidät sieltä sitten aamulla.

GITÄSUOMALAISET KESÄJUHLAT eli ISK – Viiden itäisen osakunnan – Wiipurilaisten, Karjalaisten, Kymäläisten, Savolaisten ja Östra Finlands Nationin yhdessä järjestämät kesäiset pöytäjuhlat elokuun lopussa.

GRADU – Maisterivaiheen pakollinen paha, jonka tekoon osakunta myöntää taloudellista tukea.

GT-KANNU – Giniä ja Tonicia oksettavissa määrin. Jos joku tällaisen tarjoaa, älä erehdy juomaan sitä pelkästään yksin.

ITSENÄISYYSPÄIVÄ – Itsenäisyyspäivänä osakuntalaiset voivat ottaa osaa Ylioppilaiden soihtukulkueeseen Hietaniemen hautausmaalta Senaatintorille. Tämän jälkeen yleensä jatkoillaan yhteisosakuntalaisessa seurassa missä milloinkin.

HAALARIT – Opiskelijoiden rakas asu, jota pääsee käyttämään ainakin approilla ja vappuna. Toimii haalarimerkkien taustakankaana.

JHJÄSENMAKSU – 12 eurolla iloa ja hubaa koko vuodeksi. Helpointa hoitaa Sisussa läsnäolevaksi ilmoittautumisen yhteydessä (joka vuosi).

KAISA – Helsingin yliopiston keskustakampuksen ihana pääkirjasto Kaisa-talossa. Kannattaa varautua siihen, että keskipäivällä opiskelutilaa löytää korkeintaan kellarikerroksista, jos sieltäkään.

KESKIVIIKKOKAHVIT – Jokaviikkoinen

DGO:n tapahtuma, joka pitää sisällään nimensä mukaisesti kahvittelua, mutta myös rentoa oleskelua muuten vaan sekä joskus myös suunniteltua ohjelmaa.

KESKUSTAKAMPUS – Humanististien, käyttäytymistieteilijöiden, teologien ja valtiotieteilijöiden kampus Helsingin keskustassa, yliopiston vanhimmissa ja perinteisimmissä tiloissa.

KESÄRETKI – Tapahtumantäyteinen vierailu, joka suuntautuu johonkin kanta-alueemme Etelä-Karjalan kunnista aina kesän loppupuolella. Lakki ja nauha ovat suositellut asusteet mukaan reissuun.

KO – Karjalainen osakunta, toinen kämppiksistämme DGO:lla. Aiemmin osa Wiipurilaista Osakuntaa, kanta-alueena Pohjois-Karjala. Jos et saa karjalaisuudesta tarpeeksesi, tutustu ihmeessä!

KOKOUS – Joka toinen tiistai-ilta lähes koko lukuvuoden ajan wiipurilaiset kokoontuvat DGO:lle emännistön loihtiman hyvän ruuan ääreen kuuntelemaan ja keskustelemaan ajankohtaisista osakuntaa koskevista asioista. Ei tarvitse tietää mistään mitään osallistuakseen.

KUMPULA – Matlulaisten eli matemaattis-luonnontieteellisten tieteiden kampus.

KURAATTORINVAIHTOKARONKKA – Joka toinen vuosi järjestettävät juhlavat sitsit vaihtuvan ja uuden kuraattorin kunniaksi.

KYO – Kymenlaakson Osakunta, joka erosi

WiO:sta 1930-luvulla. Nykyään ystävyysosakuntamme sekä kämppiksemme DGO:lla. Lähes jokaisesta WiOn tapahtumasta löytyy yksi tai useampi kiintiökymäläinen. Vastaavasti KyOn tapahtumiin saa ja pitää mennä kuokkimaan.

KYYKKÄ – Näyttää mölkyltä, mutta on jotain paljon pahempaa. Kokeile ja (v)ihastu! Saatat vielä päätyä mukaan kyykän MM-kisoihin talviselle Tampereelle.

LLASKIAINEN – Suuri opiskelijatapahtuma, joka aloittaa kevään alamäen kohti vappua. Kaivopuistossa järkätään kaikille opiskelijoille avoin laskiaisrieha.

LAULUKIRJA – Tiivis nidos täynnä kauniita ja vähän vähemmän kauniita veisuja, joiden sanat tulevat ajan mittaan peittymään muiden osakuntalaisten töherrysten alle. Muiden kirjoituksia on hauskaa lukea bileiden jälkeen, joten älä unohda tätä kirjaa kotiin!

LEHTIHUONE – Yksi osakuntahuoneiston osa. Soveltuu hengailuun ja työskentelyyn. Jos mikään muu DG:n tila ei ole vapaana, tänne saa aina mennä!

LIISANKATU – “Silloin kun oltiin vielä Liisankadulla…” on lausahdus, jonka voi kuulla nykyään lähinnä sennujen suusta. Liisankatu on osakunnan entinen koti, josta muutosta on kulunut jo niin kauan, että nykyaktiivit eivät tiedä siitä mitään.

MMATRIKKELI – Hieno, vanha kirja, johon jokainen osakuntalainen kirjoittaa nimensä lisäksi muutaman muun tiedon ja liittyy samalla virallisesti Wiipurilaiseen Osakuntaan.

MEILAHTI – Lääkisläisten kotikampus Töölön pohjoispuolella. Tunnetaan myös nimellä Meikku.

MÄKIS – Lyhenne Vallilassa sijaitsevasta Mäkelänrinteestä, jossa osakunta omistaa monia asuntoja. Olemalla aktiivinen osakuntalainen voit itsekin saada asunnon Mäkiksen osakuntakommuunista!

OSAKUNTA-APPRO – Ensimmäiset osakunta-approt järjestettiin vuonna 2019. Approilla kierretään eri osakuntien tiloja ja haetaan leimoja.

P

PAMAUS – Osakuntamme nimellisesti kakkosjuhla mutta periaatteessa ykkösjuhla, jota juhlitaan Pyhän Andreaan päivänä 30.11. Hieno ja rakastettu tilaisuus, joka täytyy itse kokea.

NPPO – Pohjois-Pohjalainen Osakunta, yksi kolmesta Bottan osakunnasta.

NAUHA – Osakuntalaisen tunnusmerkki, jonka saadessaan fuksista tulee civis. WiOn nauha on puna-kelta-sininen, joista sininen raita on alimmaisena. Voit ansaita myös muiden osakuntien nauhoja osallistumalla aktiivisesti niiden toimintaan.

NOPPA – Tuttavallisempi nimitys opintopisteelle, joita on opintojen aikana tarkoitus kerätä. Tavoitemäärä on 300, jolla pääsee maisteriksi.

NYLLE – Nylands Nation, ruotsinkielisistä osakunnista suurin, jonka huoneisto “Natsa” sijaitsee Esplanadin lähistöllä.

OSAKUNTATARRA – Tarra, joka kertoo mihin osakuntaan kuulut. Kannattaa pitää mukana, sillä tarraa vilauttamalla pääsee sisään muidenkin osakuntien tapahtumiin, kuten vaikka Hämiksen jatkoille. Uuden osakuntatarran saa aina syksyn alussa, kun on todistanut maksaneensa jäsenmaksun.

OYV – Osakuntien yhteisvaltuuskunta eli niiden yhteistyöelin. Hoitaa yhteisiä asioita ja järjestää tapahtumia, joissa eri osakuntien jäsenet voivat tehdä tuttavuutta. Ei pidä sekoittaa Osakuntalaiseen Unioniin.

Q R

Q – Kutsumanimi osakunnan kuraattorille, jonka tehtävänä on johtaa osakuntaa ja edustaa sitä monissa tilaisuuksissa sekä tehdä yhteistyötä muiden tahojen kanssa.

RINKELI – Wiipurilainen perinneherkku.

OREVYY – Yksi Pamauksen kohokohdista. Pääset halutessasi itsekin työstämään tätä.

RUDI – Lehtihuoneen lukuisista pehmoleluista se, joka muistuttaa eniten nallea.

SSATO – Satakuntalainen Osakunta, jonka koti sijaitsee Lapinrinteessä Baanan toisella puolella. Surullisenkuuluisa jatkopaikka, josta ihmisillä on eriäviä mielipiteitä. Vieraile itse ja muodosta omasi!

SAVO – Savolainen Osakunta. Asustaa Uuden ylioppilastalon Vinnillä yhdessä Varsinaissuomalaisen Osakunnan kanssa.

SENNUT – Eli seniorit, WiOn seniorijärjestö entisille osakuntalaisille. Kokoaa joukkoonsa monenikäisiä ex-wiipurilaisia.

SILLIS – Eheyttävä brunssi, joka nautitaan vuosijuhlien ja kakkosjuhlien jälkeisenä päivänä.

SISU – Mainetta niittänyt opintotietojärjestelmä, jonka tulet tuntemaan.

SITSIT – Tavanomaisempi nimitys akateemisille pöytäjuhlille, joissa nautitaan kolmen ruokalajin ja sitäkin useamman juomalajin illallinen. Samaan aikaan tietenkin lauletaan rakkaita sitsilauluja.

SODEXO – Opiskelijaravintola päärakennuksella.

STIPPARI – Wiipurilaisen Osakunnan stipendisäätiö, joka jakaa stipendejä aktiivisille osakuntalaisille.

UNIONI – HYYn Osakuntalainen Unioni. Suomenkielisten osakuntien yhteenliittymä, joka toimii linkkinä ylioppilaskuntaan. Tekee myös yhteistyötä Osakuntien edustajistoryhmän kanssa. Ei pidä sekoittaa Osakuntien yhteisvaltuuskuntaan (OYV) .

UUSI – Uusi ylioppilastalo Mannerheimintiellä. Pitää sisällään useita opiskelijajärjestöjä ja HYYn keskustoimiston.

TTEINILAULU – Osakuntamme rakas pöytäjuhlien päätöslaulu, joka lauletaan seisaaltaan ja erittäin suurella tunteella.

VVANHA – Vanha ylioppilastalo Mannerheimintiellä. Toimi muinoin opiskelijoiden tukikohtana, kun Uutta ylioppilastaloa ei vielä ollut. Nykyään käytössä tapahtuma- ja juhlapaikkana.

VIIKKI – Bio- ja ympäristötieteilijöiden, eläinlääkisläisten, farmaseuttien sekä maa- ja metsätaloustieteilijöiden luonnonläheinen kampus.

VIRKAILIJA – Osakuntalainen, joka on ottanut jonkun tietyn tehtävän kontolleen koko vuodeksi. Listan kaikista viroista ja tämän hetkisistä virkailijoista löytää WiO:n nettisivuilta.

VIRKAILIJANVAIHTOKARONKKA – Lyhyemmin VVK. Alkuvuodesta järjestettävät sitsit, joissa virat vaihtuvat edellisen vuoden virkailijoilta uusille.

VSO – Varsinaissuomalainen Osakunta, Savolaisten kämppis Uudella.

UULKOJÄSEN – Muualla kuin Helsingin yliopistossa opiskeleva osakuntalainen (mutta täysin samanarvoinen).

ULLIS – Ullanlinnanmäki, viehättävä mäennyppylä Kaivopuistossa, jonne ylioppilaat ryömivät vappuaamuna.

UNICAFE – Helsingin kampusten opiskelijaruokalaketju. Ainoa iltaan asti auki oleva unari löytyy Kaivopihalta.

VUJUT – Eli vuosijuhlat. Hieno iltapukujuhla, joka sattuu monella osakunnalla olemaan kevään puolella, WiO (4.3.) mukaan lukien.

VUOROTTELUJUHLA – Syksyllä ja keväällä järjestettävä juhla, jossa tietty osa osakuntalaisista järkkää sitsit toiselle osalle. Teema on osallistujille aina yllätys ja järkkääjät keksivät juhlijoille kaikkea teemaan liitännäistä tekemistä. Näillä bileillä on tapana eskaloitua, oli sitten järkkääjä tai sitsaaja.

WAPPU – Ylioppilaiden huikea juhla, joka ei tunnetusti lopu. Ansaittu kevennys rankan lukuvuoden päätteeksi. WiO:n vappuun kuuluu yleensä yhteiset jättisitsit Casalla. Moni lähtee myös vapuksi seikkaleimaan Viron Tarttoon (ystävyys)korporaatioiden luokse.

WILLI – Osakunnan jäsenlehti, jonka sisältö vaihtelee hyvästä erittäin hyvään. Ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

WIOL – Nimestään huolimatta Wiipurilaisen

Osakunnan Laulajat on WiOn, KyOn ja KO:n yhteinen kuoro. Porukan laulutaitoa pääsee ihastelemaan ja arvioimaan kuoron konserteissa useamman kerran vuodessa. WIOL esiintyy usein myös vujuilla ja Pamauksessa.

WÅN – Åbo Nation – Ruotsinkielinen osakunta varsinaissuomalaisille. Asuu Uudella samoissa tiloissa Östra Finlands Nationin kanssa.

ÄNNÄNNEN VUODEN OPISKELIJA – Dinosaurus, fossiili, yksinkertaisesti vanha. Opiskeluvuosia on takana niin paljon, että on seonnut itsekin laskuissa. Toive valmistumisesta silti elää vahvana mielessä.

ÖYÖFN – Östra Finlands Nation, WiO:sta 1920-luvulla eronnut ruotsinkielinen itäsuomalaisten osakunta, jonka tilat sijaitsevat Åbo Nationin kanssa Uudella.

YLIOPPILASLEHTI – Helsingin yliopiston opiskelijalehti.

YLVA – Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama konserni, jonka liiketoiminta keskittyy kiinteistö- ja finanssisijoituksiin sekä ravintola-alaan.

Tervetuloa akateemiseenmaailmaan!

Kuvat: Enni Saukkonen

Elokuu

Pe 25.8. Itäsuomalainen kesäjuhla

Tapahtumakalenteri

Su 27.8. Fuksipiknik

Syyskuu

La 2.9. Fuksipuisto

Ti 12.9. Kokous

To 14.9. (DGO:n yhteinen) Grilli-ilta

Ti 19.9. Norsupallo

Pe 22.9. DGO:n fuksiaiset

Ti 26.9. Kokous

Lokakuu

Pe 6.10. Fuksisitsit

Ti 10.10. Kokous

Pe 13.10. Vuorottelujuhla

Ke 18.10 Kummitapahtuma

La 21.10. WiO:n & KyO:n

ystävyyden juhlintaa

Ti 24.10. Kokous

Ke 25.10. DGO:n debatti

Marraskuu

Pe 3.11. Osakunta-approt

Ti 7.11. Punkkua ja patonkia

Pe 10.11. Syyssitsit

Ti 14.11. Kokous

Pe 17.11. DGO fuksibileet

Ti 28.11. Kokous

To 30.11. Wiipurin Pamaus Joulukuu

Pe 1.12. Pamaussillis

Ke 6.12. Itsenäisyyspäivän menoja

La 9.12. DGO pikkujoulut

Ti 12.12. Kokous

Ti 26.12. Tapsantanssit

Lappeenrannassa