Mieheni ihmetteli viime talvena, miksi vaivauduin talvehdittamaan tuikitavalliset tarjouspelargonimme. Uusiahan saa keväällä parilla eurolla.
Riittäisikö yksi kuva perusteluksi? Talvetettuina nämä kukkivat enemmän ja isommin kukin kuin uusina taimina viime kesänä. Talvettamisen vaiva on pieni, kunhan käytössä on sopiva tila. Nämä peruspelargonit talvehtivat maalla olohuoneen ikkunalla eivätkä ottaneet edes nokkiinsa lämpötilan vaihtelua ylläpito- ja viileän huoneenlämmön välillä.
Olen aiemmin kirjoittanut takapihan uudesta keltaisesta istutusryhmästä ja siihen siirretyistä keltaisista maksaruohoista. Ällistykseni oli totaalinen, kun nämä maksaruohot aloittivat kukintansa tällä viikolla: ne ovat vaaleanpunaisia! Olin täysin siinä muistikuvassa, että isossa istutusryhmässä kasvoi keltaista kamtsatkanmaksaruohoa (Sedum kamtschaticum). Jos nämä sivut olisi luotu jo viime kesänä, olisin voinut kätevästi tarkistaa värin. Nyt joudun miettimään, palaavatko vaaleanpunaiset isoon ryhmään vai jäävätkö ne antamaan kontrastia keltaiseen ryhmään.
Keltainen ryhmä on kotipuutarhan eniten kesän sateista kärsinyt osa. Tarha-alpit ovat laonneet kokonaan. Kallionauhuksen taimet eivät puolestaan näytä viihtyvän köyhähkössä maassa, mitä jo keväällä ounastelin. Niitä odottaa todennäköisesti siirto syksyllä. Maalle olen toiveikkaana istuttanut purppuratulikukan siemeniä. Jos ne taimettuvat, ne ovat tyrkyllä antamaan kontrastia keltaiseen ryhmään. Siinä tapauksessa vaaleanpunaiset maksaruohot saavat ainakin palata isoon ryhmään. Varavaihtoehtona olen miettinyt kaunopunahattu (Echinacea purpurea) ’Magnusta’, jonka pitäisi viihtyä kuivassa ja lämpimässä kasvupaikassa.
Meillä on epätavanomainen mansikkamaa: siellä kasvatetaan valkoisia kuukausimansikoita. Olin alun perin tarkoittanut taimet kukkapenkin reunuskasveiksi. Taimet olivat vielä surkeita rääpäleitä, kun kukkapenkkiä uusittiin viime keväänä. Taimiparat joutuivat odottamaan juhannuksen yli pienissä poteissaan sijoituspaikkaa. Niille tehtiin lopulta oma pieni mansikkamaa omenapuun ja marjapensaiden viereen. Idea onnistui hyvin: korvasimme nurmikkoa kasvilla, joka kukkii sievästi, tekee miedon makuisia mansikoita ja vielä helppohoitoinen. Mansikkamaan yhdessä kulmassa on muutama taimi oikeaa mansikkaa. Ne vain tahtovat mennä parempiin suihin, ennen kuin ehdimme niitä keräämään.
Toffeenvärinen daalia on aloittanut kukintansa ensimmäisenä daalioistamme. Viime kesänä en esikasvattanut sitä ja se kukki viimeisenä daalioistamme. Nyt se kasvaa puutarhan ehkä lämpimimmässä kohdassa tiiliseinän lähellä, mistä daalia todella hyötyy kylmänä ja sateisena kesänä daalia. Olen yrittänyt jäljittää tämän lajikenimeä. Se on ostettu kevätmessuilta 2014 ja on Baltuksen mukuloita. Tämän vuoden luettelossa sitä ei kuitenkaan enää ole.
Keväällä esittelin uudistettuja viljelylaatikoitamme. Uudistukset onnistuivat ainakin osittain: salaattia meillä on yllin kyllin. Huvittavinta on, että kylvimme Hyötykasviyhdistyksen ’Baby Leaf’ -sekoitusta. Salaatit juroivat ensin pitkään, ja nyt ne ovat räjähtäneet valtaviksi. Ei ihan onnistunut tuo pieninä nauttiminen. Taaempana laatikossa on porkkanaa. Oikealla näkyy hieman toinen uusista lavakauluksista ja siinä kasvavat herneemme.
Heti ensimmäisenä kesänä maan muokkauksen myötä puutarhaan maalla alkoi nousta sormustinkukkien lehtiruusukkeita. Joka vuosi niitä nousee jonnekin. Katajaryhmän luona on ollut paras paikka. Näiden kahden varret eivät ole tämän kesän sateista piitanneet vaan kohottautuvat ylväästi kohti taivaita.
Kylmänä ja sateisena kesänä kasvit ovat myöhäisemmässä kuin aiempina kesinä. Krassit isossa padassa ovat aloittaneet kukinnan. Lajike on ’Jewel Cherry Rose’. Ja kukkia on tässä vaiheessa tasan tuo yksi 😉 Onneksi puutarhassa riittää päivänkakkaroita tuomaan kesäistä tunnelmaa. Tätä vaatimatonta kaunotarta ei kerta kaikkiaan voi vastustaa. Myös pitkään kukkiva, ja mielestäni kovin aliarvostettu neilikkaruusu aloittelee kukintaa. Jos kasvi kukkii ylettömän runsaasti kolmosvyöhykkeellä heinäkuun alusta pitkälle syyskuulle, se todella ansaitsee paikkansa puutarhassa!
Sade, sitä on täällä tänä kesänä riittänyt. Tämän päivän ukkoset kiersivät puutarhamme, mutta kuurot kastelivat kuitenkin. Pisarat kuunlehtien lehdillä jaksavat ihastuttaa, vaikka toki kovasti kaipaisimme jo kesän lämpöä.
Kaksi puutarhaamme ovat perin erilaisia eikä ole kovin monta kasvia, jotka todella viihtyisivät molemmissa. Juhannusruusu meillä on molemmissa. Se viihtyy kuitenkin paremmin maalla kuin kotona. Kylmän alkukesän takia paras kukinta on vasta heinäkuun alussa. Juhannusruusu kukkii hellepäivänä punamulta-aitan edessä, suomalainen kesäidylli parhaimmillaan.
Maalla oli paljon ihania perinneperennoja. Kuitenkin suomentatar (Aconogonon x fennicum) puuttui. Etsin sitä turhaan puutarhamyymälöistä. Mieheni siskon pihalla sitä oli ollut iso puska, mutta talo oli myyty. Savossa sukuloidessamme ihmettelimme, mistä suomentatarta saisi. Mieheni veli lupasi, että voimme hakea häneltä. Hän oli saanut alun siskoltaan. Loppusyksystä istutimme juurakonpalat ja toivoimme niiden talvehtivan. Nyt kolmantena kesänä tatar näyttää siltä kuin pitää: rehevältä kasvustolta, josta sirot valkoiset kukinnot nousevat. Se on kuin se olisi aina kasvanut aitan punamultaista seinää vasten.
Kaksi puutarhaa 