Viime kesänä kokeilin sormustinkukista innostuneena kahta kaksivuotista kasvia, harjaneilikkaa ja maariankelloa. Harjaneilikka on tuttu kasvi lapsuuden kesiltä. Maariankelloa en muista edes nähneeni aiemmin. Sitä kuitenkin kehutaan näyttäväksi perinnekasviksi, joten päätin kokeilla.

Täydessä kukassa kasvi on lähes epätodellinen, ei tällainen kasvi voi Suomessa pärjätä! Kukista tulee mieleen englantilaisten satukirjojen puutarhat ja niiden rehevyys. Tein aloittelijana sen virheen, että laitoin kelloja liian monta yhteen. Vaikutelma on jopa liian ylenpalttinen.  Jos saan jatkossakin siemenet itämään ja lehtiruusukkeet talvehtimaan, laitan kelloja kolmen ryhmiksi useampaan kohtaan istutusaluetta.