Ezop (hepreaa) : “pyhä yrtti” tai “hyväntuoksuinen yrtti”
Antiikin maailmassa iisoppi oli pyhä kasvi, jota käytettiin rituaalipaikkojen kuten temppelien puhdistamiseen ja osana uhrimenoja. Iisoppi tunnettiin Jupiterin kasvina sekä pyhyyden, puhtauden ja kauneuden symbolina. Raamatussakin iisoppi mainittiin :
“Vihmo minut puhtaaksi iisopilla ja pese minut lunta valkeammaksi”.
Tämä kuvastaa vahvaa käsitystä iisopin ominaisuuksista, vaikka myöhemmin onkin huomattu, että kyseessä oli käännösvirhe.
Rohdoksena iisoppi yleistyi 1500-luvulla, jolloin siitä tuli yleinen kasvi luostarien yrttitarhoissa. “Herba hyssopia”, iisopin kukkivia latvoja käytettiin astmaa ja keuhkoputkentulehdusta vastaan. Raikkaantuoksuista iisoppia käytettiin poistamaan pahoja hajuja sisätiloissa, mutta myös suojelemaan niiden asukkaita noituudelta, loitsuilta ja pahoilta hengiltä.
Suomessa iisoppia on viljelty 1600-luvulta lähtien ja se tunnettiin kansanlääkinnässä.
“Laitetaan teeksi yskässä ja muista rintavaivoissa, kuin myös korlausvedeksi kurkkuwioissa.”
Elias Lönnrot
Iisoppi sisältääkin limanirroittamista edistäviä ainesosia.
Nykyään iisoppi taitaa olla yleisin koristekasvina ja mausteena. Siinä on voimakas ja raikas, yrttinen tuoksu, ja pieni määrä kasvia riittää maustamaan ruoan. Iisoppi sopii moniin ruokiin, kuten liharuokiin (etenkin riistasta ja lampaanlihasta) ja perunaruokiin. Sen maku sopii hyvin metsäsienten seuraksi.
Iisopin puhdistavia ja raikastavia ominaisuuksia voi kokeilla yrttikylvyssä, joka puhdistaa niin fyysisesti, henkisesti kuin emotionaalisestikin (toimii myös virkistävänä jalkakylpynä). Hauduta teesuodatinpussissa tai siivilöi yrttisilppu pois vedestä.
Kokeile myös ikivanhaa käyttötarkoitusta, eli huonetilojen puhdistamista iisopilla. Talvella tämä onnistuu hauduttamalla kuivattua iisoppia pesuveteen, tai polttamalla sitä suitsukkeena. Iisopin savun sanotaan poistavan negatiivisuutta, puhdistavan auraa ja nostavan värähtelytasoa. Iisoppi sopii hyvin myös tuoksupussukoiden täytteeksi.
Lähteet:
Sinikka Piippo: Kasvien maaginen maailma. Tammi, 2019.
EDIT: Julkaistu ensimmäisen kerran 21.1.2021
