Puutarha

Mitä tekemistä tuoksuherneillä on prinsessa Dianan ja 1600-luvulla eläneen sisilialaisen munkin kanssa? Tuoksuherneen historia on kiinnostavaakin kiinnostavampi

Suloiset, historiaa huokuvat ja hurmaavasti tuoksuvat tuoksuherneet ovat romantikon valinta. Tiesitkö nämä asiat kasvin historiasta?

Ensimmäisenä kasvista huomaa tuoksun. Lämpimänä kesäpäivänä parfyymipilvi leijailee nenään hyvän matkaa ennen kuin puutarhassa kulkija huomaa kukkivat tuoksuherneet.

Alun perin kasvit päätyivät puutarhaan juuri tuoksun vuoksi. Tiettävästi ensimmäisenä sulotuoksuihin kiinnitti huomionsa 1600-luvun lopulla Sisiliassa elänyt munkki Francisco Cupani, jonka kotiseudulla tuoksuherneet kasvavat luonnonvaraisina.

Villit tuoksuherneet ovat ulkoasultaan vaatimattomampia kuin nykyiset sukulaisensa. Niiden kukkavanassa on vain muutama sini-violetti pieni mutta vahvasti tuoksuva kukka.

Cupani keräsi kasvin siemeniä ja lähetti niitä eurooppalaisille kasviharrastajatuttavilleen vuonna 1699. Uskomatonta kyllä näitä ensimmäisiä tuoksuherneitä on yhä saatavana.

Taivaallisesti tuoksuva muinaislajike kantaa löytäjänsä mukaan nimeä ’Cupani’.

Lue myös: Tuoksuherneen kasvatus on mainettaan helpompaa – etenkin näillä ohjeilla

Lue myös: Tunnistatko leikkokukat? Vain todellinen floristimestari saa yli 9 oikein tästä visasta

Tuoksuherneen historia: Läpimurto tapahtui 1800-luvulla

Todellinen läpimurto tapahtui vasta viktoriaanisen ajan Isossa-Britanniassa 1800-luvulla, ja romanttisesti tuoksuvista kukista jalostettiin toinen toistaan hienompia lajikkeita.

Puutarhuri Henry Eckford onnistui ensimmäisenä kehittämään tuoksuherneitä, joiden kukat olivat entistä uhkeammat. Niitä nimitetään Grandiflora-ryhmäksi eli isokukkaisiksi.

Nimitys on pitänyt pintansa, vaikka se ole enää aikoihin ollut totuudenmukainen: myöhemmät kasvijalostajat ovat saaneet aikaan vielä muhkeakukkaisempia lajikkeita.

Suosituimmat kantavat nimeä Spencer-ryhmä. Ne ovat peräisin Spencerin aatelissuvun omistamasta Althorpin kartanosta, joka tuli myöhemmin tunnetuksi prinsessa Dianan lapsuudenkotina ja hautapaikkana.

Komeakukkaiset Spencer-ryhmän lajikkeet saivat alkunsa kartanossa kasvatetun Grandiflora-ryhmään kuuluvan ’Prima Donna’ -lajikkeen muunnoksesta, jolla oli röyhelöreunaiset terälehdet. Näyttävän ulkomuodon hintana oli intensiivisen tuoksun hiipuminen.

Joidenkin Spencer-ryhmän lajikkeiden tuoksusta on jäljellä vain aavistus. Pitkien kukkavarsien vuoksi ne soveltuvat leikkokukiksi.

Uusia lajikkeita jalostetaan yhä. Monissa niissä on tallella tuoksuherneiden lumoava tuoksu.

Lue myös Anna.fi:stä: Näin syntyy upeita kukkakimppuja kotiin – kukkia rakastavat naiset näyttävät, miten materiaalia löytyy luonnosta myöhään syksylläkin

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 8/2023.