Karhunlaukka on sesongissa keväällä, mutta tiedätkö mitkä osat siitä voi syödä? Saat täältä ohjeet sipulikasvin hyödyntämiseen ja herkullisen karhunlaukkapeston reseptin.
KARHUNLAUKKA - kasvaa Suomessakin puutarhaoloissa.
Karhunlaukkaa kutsutaan myös villivalkosipuliksi tai Pohjolan valkosipuliksi, koska sen haju ja maku muistuttavat valkosipulia. Suomessa karhunlaukkaa kasvaa luonnonvaraisena vain maan lounaisosissa ja Ahvenanmaalla, ja luonnossa se on rauhoitettu. Sitä voi kuitenkin kasvattaa kotipuutarhassa, ja sen avulla ruokaan saakin mukavasti lempeää valkosipulin aromia ja pirteän vihreää väriä.
Karhunlaukka kasvattaa isot vihreät soikeat lehdet ja kukkii alkukesästä valkoisin tähtimäisin kukin. Se muistuttaa etäisesti kieloa, jota on toki myrkyllisyytensä vuoksi syytä varoa – mutta puutarhassa karhunlaukan vahva valkosipulinen tuoksu auttaa kyllä löytämään oikean kasvin, vaikka ei olisi kukinta-aika.
Kaikkia kasvin osia voi periaatteessa syödä, mutta koska sen siementen kemiallista koostumusta ei vielä ole tutkittu kovin tarkasti, kannattaa käyttää ensisijaisesti lehtiä. Jos lehtiä käyttää kypsentämättöminä, ruokaan saa vahvan valkosipulisen maun, mutta kypsennettynä maku on miedompi ja makeampi ja muistuttaa hieman hernettä. Karhunlaukasta saa esimerkiksi erinomaista pestoa, johon löytyy resepti alta.
Karhunlaukka kannattaa syödä tuoreena tai pakastettuna myös siksi, että kuivaaminen ja kypsentäminen hajottavat sen sisältämää C-vitamiinia. Terveydellisiltä ominaisuuksiltaan se on verrattavissa valkosipuliin.
KIELO JA KARHUNLAUKKA Sekä karhunlaukka että kielo leviävät nopeasti vihreinä mattoina keväisin. Luonnonvarainen karhunlaukka on Suomessa harvinainen, mutta Ahvenanmaalla karhunlaukka ja kielo voivat kasvaa samassa metsässä. Kuvassa näkyy etualalla kielon kellomaisia kukkia ja taka-alalla karhunlaukan tähtimäisiä kukintoja.
Kasvin levinneisyys vihjaa sen alkuperästä: karhunlaukkaa arvellaan muinaistulokkaaksi, joka on saapunut Suomeen merenkulkijoiden mukana. Entisaikain merimiehet nimittäin käyttivät tätä vihannesta torjumaan keripukkia, vaarallista C-vitamiinin puutoksesta johtuvaa tautia, joka hoitamattomana johti kuolemaan.
Näin karhunlaukka ja muita laukkakasveja kulkeutui merenkävijöiden mukana uusille rannoille, missä niitä istutettiin satamiin ja merkkitulipaikoille. C-vitamiinipitoinen karhunlaukka oli merimiesten suosiossa epäilemättä paitsi terveysvaikutustensa myös erinomaisen makunsa vuoksi.
Jos karhunlaukkaa haluaa kasvattaa itse, se kannattaa istuttaa varjoisaan tai puolivarjoisaan paikkaan, esimerkiksi talon seinustalle tai pensaikon juureen. Parhaan kasvualustan karhunlaukka saa kosteahkosta ja kalkkipitoisesta maasta, mutta koska Suomessa maaperä on usein hapanta, voi laukkapalsta tarvita kalkitsemista. Viihtyessään hyvin karhunlaukka leviää nopeasti ja mattomaisesti.
Karhunlaukkaa voi kasvattaa niin siemenestä, sipulista kuin taimestakin, mutta sipulista tai taimesta kasvattaminen on helpompaa kuin siemenestä. Jos tahtoo kasvattaa karhunlaukan itse siemenestä asti, tulee siemenet kylvää jo varhaiskeväällä harvakseltaan kosteaan kylvömultaan. Kylvöstä pidetään ensin kosteana ja huoneenlämmössä pari viikkoa ja siirretään sitten jääkaappiin noin kuukaudeksi. Tämän jälkeen taimia kasvatetaan valoisassa ja viileässä paikassa ennen puutarhaan istuttamista. Mikäli esikasvatus tuntuu liian vaivalloiselta, myös suorakylvö onnistuu joko syksyllä tai varhain keväällä.
Lähteet: Luontoportti, Plantagen
Artikkeli on ilmestynyt KUNTO PLUS -lehden numerossa 5/2022.
