Viherrevonhäntä – Amaranthus retroflexus

Viherrevonhäntä saattaa aika helakan vihreillä, leveillä, upposuonisuuttaan ryppyisillä lehdillään herättää jo ennen kukintojensa ilmaantumista kysymyksen: mikähän eksoottinen kasvi tuo on? Muukalaisuuden tunnun kruunaavat sitten loppukesällä tai syksyllä kasvin latvapuolelta esiin työntyvät tukevan töpöhäntämäiset tähkäkukinnot, joista ylimmät muodostavat tiheän kartiomaisen kertotähkän. Kukintojen pörröinen olemus johtuu lukemattomista jäykän pisteliäistä odista, joista ulommat ovat pikkuruisten kukkien ns. esilehtiä, sisemmät taas kukkien kehälehtien kärkipiikkejä. Kukat ovat yksineuvoisia. Hedekukat sijaitsevat kukintojen tyviosassa ja aukeavat ennen kärjempänä sijaitsevia emikukkia. Jos kukinta on alkanut sydänkesällä tai syksy säilyy pitkään lämpimänä, voi emikukista ehtiä kehittyä lähes pallomaisia kotahedelmiä. Niissä kussakin on vain yksi kiekkomainen, kiiltävänmusta siemen, joka vapautuu siten, että kodan paperimaisen seinän kärkiosa irtoaa kuin minipipo (tällaista kotaa sanotaan kansiluomaiseksi).

Yksivuotisena kasvina viherrevonhäntä heijastelee ulkonäössään herkästi kasvuolojaan eli elää kulloinkin saatavilla olevien eväiden mukaan. Kurjilla paikoilla versot voivat jäädä vain kymmensenttisiksi ja kehittää vähän kukintoja, kun taas oikein muhevalla paikalla vankka varsi nostaa lukuisia kukintoja jopa toista metriä korkealle.