Viime vuosikymmeninä härkäpapua on viljelty lähinnä viherlannoituskasvustona ja rehuksi märehtijöille. Vanhempia lajikkeita on voitu käyttää sioilla pienissä määrin ruokinnassa, mutta uusi visiini-konvisiinipitoisuudeltaan alhainen Vire-lajike tulee luultavasti lisäämään härkäpavun käyttöä siipikarjan ruokinnassa. Härkäpapua käytetään vähitellen lisääntyvästi myös ihmisravintona.

Härkäpapu sisältää noin 30 % proteiinia ja noin 50 % tärkkelystä. Muiden palkokasvien tapaan härkäpapu sisältää runsaasti lysiiniä, mutta niukemmin rikkipitoisia aminohappoja (metioniinia ja kysteiiniä). Koska viljoissa puolestaan on niukasti lysiiniä mutta runsaammin rikkipitoisia aminohappoja, palkokasvit ja viljat muodostavat yhdessä ihmiselle ja yksimahaisille kotieläimille sopivan aminohappokoostumuksen. Härkäpavun sisältämistä haitta-aineista tanniinit heikentävät ravinnon sulavuutta ihmisillä, sioilla ja siipikarjalla. Siipikarjalle härkäpavun visiini ja konvisiini ovat ruokinnallisesti rajoittavia tekijöitä. Ne aiheuttavat myös anemiaa siihen perinnöllisesti alttiille ihmisille - tämä tosin on äärimmäisen harvinaista.

Virnat (terttuvirnat) – Vicia