4

Sukellus Sealifeen



Vierailin sunnuntaina 1,5-vuotiaan kanssa Sealifessa, joka on siis Linnanmäen yhteydessä. Linnanmäelläkin piipahdimme, mutta 1,5-vuotias ei oikein innostunut ideastani huristella Kot Kot-junalla etsimässä kadonneita kananpoikia. Itku tuli jo jonossa, joten me jätimme ajelun väliin; huvipuistossa on tarkoitus olla kivaa!

Muistelen, että vanhin poika oli suunnilleen samanikäisenä aivan ihastunut Sealifeen; hän käveli siellä haltioituneen näköisenä ja yritti kosketella kaloja. Siksipä ajattelin, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua paikkaan pikkuveljen kanssa. Myös hän tuntui pitävän Sealifesta, vaikkakaan ei ehkä ihan niin paljon kuin muistelen isoveljen pitäneen.

Osuimme paikalle kalojen ruokinta-aikaan, mikä oli mielenkiintoista. Sealifen opas piti samalla esittelyn. Kuulimme muun muassa, että ison hain nimi on Mussukka. Mielestäni hain nimeksi olisi sopinut myös Ahmatti – niin innoissaan se oli ruokinnasta. Suuri syy siihen, että haita voi pitää samassa altaassa pienempien kalojen kanssa on kuulemma säännöllinen ruokinta, mikä on tehnyt haista laiskoja saalistajia. Tunnelimainen allas, jossa hait uiskentelevat jopa pään yläpuolella, on mielestäni Sealifen upein allas. Tosin joitakin lapsia se saattaa pelottaa; olen kerran ollut Sealifessa lapsiryhmän kanssa ja osa lapsista pelkäsi haita.

Kun näin tämän jättiläisguramin altaassaan, kiinnitin heti huomiota siihen, että kalassa on jotakin samaa kuin meille kotiakvaariosta tutussa hunajarihmakalassa, huolimatta siitä, että nämä kalat ovat aivan erinäköisiä: voisi melkein sanoa, että kalat ovat kuin kaunotar ja hirviö. Kuitenkin jättiläisguramin rihmat ja käyttäytyminen toivat mieleeni lempparini hunajarihmakalan. Enkä ollut väärässä: opaskyltin mukaan jättiläisguramilla on hunajarihmakalan tapaan labyrinttielin, jonka avulla se pystyy ottamaan happea myös ilmasta. (Hunajarihmakalasta löydät lisätietoa täältä:

http://lastensilmin.com/2013/01/13/hunajarihmakalan-kokokeltainen-muunnos-keltainen-kaunotar/)

 

 

 

 

Sealifesta löytyi toinen toistaan kauniimpia altaita!

Tämä pallomainen kolmiulotteisen vaikutelman antava allas punasävyisine kaloineen oli mielestäni erityisen hieno!

 

 

Merihevoset ovat erityisen herkkiä ja tarvitsevat juuri oikeanlaiset olosuhteet. Kotiakvaariossa ne jäävät usein valitettavan lyhytikäisiksi.

 

Näitä meduusoja katsellessa mietin, voiko tällaisiakin todella olla olemassa. Maailmassa on todellakin monta ihmeellistä, asiaa, jotka kummastuttavat pientä kulkijaa!

 

Lisätietoa Sealifesta löytyy täältä:

http://www.visitsealife.com/helsinki/.

 

On Sunday I visited Sealife with my youngest 1,5 year old son. It was so lovely; we saw lots of colorful fish, sharks etc. It’s nice place to visit also with small children! More information about Sealife in English can found from here:

http://www.visitsealife.com/helsinki/en/.

1

Hunajarihmakalan kokokeltainen muunnos – keltainen kaunotar

Hunajarihmakala (kokokeltainen) kotialtaassamme

Meillä on ollut hunajarihmakaloja nyt muutamia viikkoja ja ne ovat lumonneet niin lapset kuin minutkin! Kalat tulevat ihmettelemään meitä lasin takaa, kun kävelemme akvaarion ohi ja ovat aina innokkaina ruokinta-aikaan pyydystämässä ruokaa. Kalat ovat upean värisiä, mikä tietysti auttaa lisäämään lasten kiinnostusta lemmikkejään kohtaan!

Näillä kaloilla on kokoonsa nähden melko pieni suu, joten pääruokana annamme heille New Lifen Spectrum Thera small Fish -ruokaa. Kalat nappaavat ahneina usein myös kääpiötöyhtökirjoahvenille antamaamme isompikokoista New Lifen Spectrum Thera regular formulaa ja sitten sylkevät näitä liian isoja paloja suustaan – mikä on aika huvittavan näköistä. Ovatpa ne tainneet kokeilla pohjakalojenkin ruokaa…

Suodattimen siirsin lähemmäs pohjaa, kun rihmakalat tulivat altaaseen. Hunajarihmakalat ovat nimittäin kotoisin Pohjois-Intiasta ja Bangladeshista, missä ne elävät ojissa, lammikoissa ja järvissä, joissa on kasvillisuutta. Tämän vuoksi kala ei kestä kovaa virtausta.

Kotona hieman epäilin Faunattaren myyjän asiantuntemusta, kun hunajarihmakalamme eivät näyttäneet ollenkaan kuvissa näkemiltäni hunajarihmakaloilta, vaan keltarihmakaloilta. Oikein pelästyin, kun luin, kuinka suuren akvaarion keltarihmakalat vaativat – ja minä kun olen yrittänyt järjestää kaloillemme niin väljät oltavat. Mutta asiaa tutkittuani, kyllä nämä ovat hunajarihmakaloja – ne ovat vain kokokeltaista muunnosta 🙂 – huh!

Tässä hieman perustietoja kalasta (lähde Faunatar.fi & wikipedia.org)

Englanniksi hunajarihmakalaa kutsutaan Honey Gouramiksi ja sen tieteellinen nimi on Trichogaster chuna. Kala on kooltaan n.5cm, koiras on hieman isompi kuin naaras.

Vaatimukset:
PH 6-7,5
Lämpötila 25-28 celsiusta
Pehmeä vesi
Akvaarion minimikoko: yhdelle 40l, useammalle 60l
Kalaa voi pitää yksin, pareittain tai pienessä ryhmässä – aikuiset koiraat saattavat kuitenkin tapella keskenään.
Viihtyy parhaiten lähes seisovavetisessä altaassa eikä kestä virtausta.
Rihmakalat ottavat happea veden pinnalta, minkä vuoksi veden ja ilman välillä ei saa olla kovin suurta lämpötilaeroa.

Ruoka:
Hiutaleet
Pienet pelletit
Pienet elävät tai pakastetut eläimet

Soveltuvuus ja luonne:
Reviirikala
Sopii seura-akvaarioon ainoastaan, jos altaan muut kalat ovat rauhallisia lämpimän veden lajeja.
Rihmakalaksi rauhallinen

Erikoista lisääntymisessä:
Kutemaan valmis koiras rakentaa veden pinnalle vaahtopesän, jota se vahtii erittäin aggressiivisesti.

Hunajarihmakala kuuluu labyrinttikaloihin. Labyrinttikalojen nimi tulee labyrinttielimestä, joka on ylimääräinen hengityselin. Tämän elimen avulla aikuiset labyrinttikalat ottavat happea myös ilmasta. Myös esimerkiksi taistelukala ja pusukala ovat labyrinttikaloja.

Latasin Youtubeen pienen videon meidän kalojen kisailusta ja tuosta hapen haukkaamisesta veden pinnalta:

Mielestäni tämä kala on kuin köyhän miehen kultakala; upean värinen, mutta toisin kuin kultakala, mahtuu pienehköönkin akvaarioon!