Ei hassumpi päivä tänään. Se näet sujahti aniksentuoksuisessa työharjoittelussa. Tänään sadonkorjuuvuorossa oli salaattifenkoli, Foeniculum vulgare. Se on suosikkiraaka-aineitani keittiössä juuri hurmaavan aniksen makunsa vuoksi. Pulleat lehtikannat maistuvat minusta erityisen hyvin kalan kanssa. Myös fenkolinsiemeniä olen käyttänyt ruoanlaitossa; niissäkin anis maistuu mukavasti.

Meneillään on viimeinen työharjoittelujaksoni puutarhakoulussa. Viisi viikkoa kuluu sadonkorjuussa helsinkiläisen Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla – joka itse asiassa sijaitsee Vantaalla.

Tähän mennessä olen nostanut jo perunaa, porkkanaa, punajuurta ja punasipulia. Myös salaatinkeriä ja härkäpapuja on tullut kerättyä. Pellolta juurekset ja vihannekset toimitetaan ruokaosuuskunnan jäsenille ja ja muutamaan ravintolaan.

Sen lisäksi, että olen konkreettisesti nähnyt, mistä se kaupunkilaisten ruoka tulee, olen nauttinut siitä, kuinka kauniilta puhdas ja terveellinen ruoka voi näyttää. Todellista väriterapiaa, vai mitä sanotte?

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolta tulevat herkut ovat luomua, sillä kyseessä on biodynaamisesti viljelty ruoka. Viljelyssä käytetään luonnonmukaisia menetelmiä, kuten vuoroviljelyä eli viljelykasvien vuorottelua. Kemiallisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden sijaan käytetään kompostoitua lantaa ja niin sanottuja biodynaamisia preparaatteja.

Eilen maistelin porkkanaa, ja täytyy sanoa, että siinä oli makua paljon enemmän kuin kaupan tavisporkkanassa. Itsekin olen ajatellut omalle pihalle hyötynurkan laittaa, mutta tähän saakka on tullut mietittyä lähinnä hedelmäpuita ja marjapensaita. Pellolta on saanut uutta inspiraatiota – jo nyt on tullut haaveiltua lavassa kasvatetusta fenkolista. Se kuulemma viihtyy oikein hyvin lavakauluksessa, alaa myös opiskeleva, pellolla harjoitteleva tuleva puutarhurikollega tiesi kertoa.

Olen kuvitellut, että fenkoli olisi Suomen oloissa kimurantti viljeltävä, mutta nyt kun olen tutustunut tähän viljelykasviini (meillä pitää olla oma viljeltävä opinnoissa) paremmin, minulle on selvinnyt, ettei se välttämättä olekaan niin mutkikas kasvatettava. Tarkkana täytyy olla Suomen kesän pitkän päivän kanssa – mutta siitä lisää jossakin tulevassa postauksessa.