’Heinäkuu alkaa ja olisi ollut varmaan paikallaan esitellä jokin heinäkasvi, mutta en löytänyt sopivaa kuvaa. Heinät on vaikeita kuvattavia. Usein kuvasta ei saa mitään selvää tai sitten tuntomerkit ovat niin vähäisiä, ettei kuva edes pysty niitä kertomaan. Niinpä heinäkuun ensimmäiselle viikolle valikoitui perin tuttu kasvi – vai onko se sittenkään tuttu? Katsotaanpa.’
Ainoastaan metsäapila (Trifolium medium) on maassamme alkuperäinen apila, muut ovat tuontitavaraa. Ne ovat saapuneet meille yleensä ihmisten mukana tai viljojen rikkakasveina ja kotiutuneet sitten maisemaa koristamaan. Edelleenkin monia apiloita viljellaan tuorerehun ainesosiksi tai kylvetään nurmikkokasveiksi kuten valkoapila (T. repens). Puna-apila (T. pratense) ja alsikeapila (T. hybridum) ovat kehittäneet erilaiset muodotkin rehukasville ja luonnonkasville. Rehumuodot ovat rehevämpiä ja suurempia kuin luontoon jo karanneet.
Metsäapila kasvaa nimensä mukaan metsissä ja metsänlaidoilla, mutta myös pientareilla ja niityillä yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Harvinaisena sitä voi tavata aina Napapiirille saakka, mutta siellä se lienee sotatulokas ja hyvin harvinainen. Kukan punainen väri erottaa sen kaikista muista apiloista paitsi puna-apilasta. Näiden kahden ero näkyy parhaiten lehdissä. Puna-apilan lehdessä on kiilamainen vaalea laikku, kuten allaolevista kuvista näkyy.
Apiloita on pidetty hyvinä mesikasveina ja niinpä mehiläishoitajat mielellään kiikuttavat pesän apilapellon laitaan. Hyöty on molemminpuolinen. Apila on myös maaperää ravitseva kasvi ja siksi maanviljelijä suosii sitä nurmissa ja jopa peltoa kesannoidessa. Hernekasvin juurinystyrät tuottavat maahan typpeä muidenkin kasvien hyödyksi. Lisäksi apila on karjataluden suosikkikasvi, koska siitä on helppo tehdä tuorerehua ja karja sitä mielellään syö. Kaikin puolin hyödyllinen kasvi.
Tällä viikolla kannattaa tutustua erilaisiin apiloihin. Ne kukkivat paraikaa hienosti. Harvinaisemmat kelta-apila (T. aureum), jänönapila (T. arvense) ja musta-apila (T. spadiceum) ovatkin sitten täällä Hämeen sydämessä jo sieltä hienommasta päästä havaintoja, joiden löytymisestä kannattaa erityisesti riemuita. Minun oma suosikkini apiloiden joukossa on kuitenkin meidän oma metsäapilamme. Se on siisti ja ryhdikäs kasvi niin pientareen koristuksena kuin kukkamaljakossakin.