Elokuun ensimmäinen viikko vuonna 2007 ja elämäni ensimmäinen oikea vaellukseni. Lainarinkka on Haltin 75 l Green ja kun teen ekstraa urheilukaupan myyjänä, niin vetimet on toki vähintään riittävän priimaa.

Mukana 7 rohkeaa ja iloista Citysiskoa -aiemman nimemme ”Ehtoopuolen ruusun” vei Suonenjokelainen rouva Ruktajärvellä ja rouvan mies nimesi ryhmämme uudelleen. Rinkkamme painot oli 14-19kg eli ruokaa ym tavaraa oli riittämiin, kun joukossa oli meitä ensikertalaisia:)

Lento Ivaloon, Askon taksilla Kaamasen tietä pitkin Junnua laulaen Sulaojalle ja sieltä jalkaisin sitten reilut 60 kilsaa Kenesjärvelle. Perillä asfalttitien varrella taksi nouti meidät Utsjoelle vuokramökkiimme, kevyt baari-ilta Utsjoella saunan jälkeen ja aamulla klo 8.00 Ossi Guttormin taksi-bussilla Ivaloon. Lento Hesaan ja bussilla kotiin Kotkaan ja klo 18.00 perillä. Monta päivää kävellään ja silti Suomen poikki ehditään kulkea vajaassa päivässä!

Matkalla: hurja yöllinen myrsky, hyvin vaihteleva koskematon luonto, ylös alas menoa, aurinkoa, tuulta, tunturia, sadetta, ”villihamstereita” eli sopuleita, jokunen poro, ihania jokien ylityksiä, Fiellun upea putous, mulahduksia, 60-luvulla tunturimittarien syömät koivutasangot, hyttysiä ,lintukirpun puremia, mikroilmasto-metsä, farkku-Markkuja, vilkkusilmiä, kortinpeluuta ja hyviä nauruja.

Ihmisiä ei näkynyt päivällä, mutta etapeilla kyllä eli sitten kun yöpymään ruvettiin. Me olimme yleensä alkuillan ekat saapujat ja aamun vikat lähtijät. Täällä on oltava omat teltat mukana kun sisämajoitusta ei vaan ole tarjolla. Juomakelpoista vettä riittää juotavaksi ja taukopaikat on siistit.

Kevo on mulle kaikista upein kotimainen vaellusreitti!  Eipä ole sen voittanutta. Vielä.