super-simple parsley and lemon pasta

Posted on August 19, 2013 by noraelli

Sometimes a girl just wants to eat something simple and fast. Less can be more, and this simple pasta with a couple ingredients is super fast and super delicious!

Since the recipe is in Finnish, I’ll translate it here. Serves 2. 🙂

150 g linguine or spaghetti

1 pot of parsley (or about 2 fistfuls or parsley)

2 cloves garlic

2-3 tbs butter

1/2 ts grated lemon zest

handful of freshly grated parmesan

1/2 lemon’s juice

Cook the pasta and prepare sauce while it boils. Mince the parsley and slice the garlic cloves. Heat butter on a pan and sauté parsley and garlic on it for a minute or so. Add lemon zest and sauté for half a minute more. Remove from heat.

Add the cooked, hot pasta (minus the cooking water, d’oh) to the butter-parsley mix on the pan, add parmesan and mix. Add the lemon juice, mix, serve and enjoy! 🙂

Joskus sitä tahtoo syödä vaan jotain yksinkertaista ja nopeaa. Tykkään tästä simppelistä persilja-sitruunapastasta, valmistuu yhdessä hujauksessa ja maistuu tosi hyvältä! Resepti löytyy täältä, en nyt kirjoita sitä suomenkielisille uudestaan. Kauhaa ja rakkautta -blogissa on muuten paljon muitakin hyviä reseptejä! 🙂

sunshine in the rain

Posted on August 13, 2013 by noraelli

So I was working at home and having late breakfast, feeling kinda down ‘coz it was raining and cold and grey and I like grey but not as a weather and it’s gonna be fall and the summer is over and blah blah blah… and suddenly the sun came out! What a difference!! It’s still raining, but I have much more energy now!

Istuskelin kotona työskentelemässä ja söin myöhäistä aamupalaa sekä murehdin kuinka sateista ja kylmää ja harmaata ulkona on, ja mähän tykkään harmaasta mutta en säänä, ja se on syksy ny ja kesä on ohi ja bla bla bla… ja sitten aurinko pilkahti esiin! Mikä ero fiiliksissä, sataa edelleen mutta nyt on sikapaljon energisempää!

Also, isn’t the candlestick holder just gorgeous? The porcelain is made by Arabia, and the motif hand-painted by Marja -69. I wonder what she was like? She clearly liked graphic shapes, but also a bit of a surprise. The star in the middle has 7 points, and I like it more than the more formal, symmetrical 6 or 8… I like to think she was (or maybe still is?) a bit artsy and hippy chick with flowers in her hair and a love of candles! 🙂

Ja eikö muuten oo hieno kynttilänjalka? Jalka itsessään on Arabian, mutta sen on käsin maalannut Marja -69. Jäin miettimään, millanen Marja oli. Tykkäsi selkeästi graafisista muodoista, mutta myös pienestä yllätyksellisyydestä. Tähtikuviossa on 7 sakaraa, ja tykkään siitä enemmän kuin muodollisemmasta ja symmetrisestä kuudesta tai kahdeksasta. Tykkään funtsia, että Marja oli (tai on) vähän hipahtava ja taiteellinen flikka kukkia hiuksissaan 🙂

laatuaikaa aamulla

Posted on August 12, 2013 by noraelli

I have to be honest here: I rarely manage to eat breakfast. Busy, busy, late, late, what on earth am I gonna wear – breakfast feels less important than whatever it is I’m supposedly busy with. So when I actually do manage to prepare a breakfast AND enjoy it without haste, it feels super luxurious!

Ollaanpas rehellisiä: yleensä en ehdi syödä aamupalaa. On kiire, kiire, oon jo myöhässä, mitä ihmettä pistän päälleni – eihän siinä hötäkässä jaksa miettiä aamupalaa. Joten silloin kun saan aikaiseksi sekä valmistaa ETTÄ nauttia kiireettömän aamupalan, se tuntuu tosi ylelliseltä!

There’s ready-made lemon curd, which is very good, and self-made orange marmalade, which, although it didn’t end up like traditional marmalade, is pretty good! There’s a nice caramelly taste to it… but next time, I think I’ll try to boil the mixture a bit less, since I think the caramel flavor comes from burnt sugar! 🙂

Levitteenä oli valmista sitruunatahnaa, joka on eri namia, ja omatekoista appelsiinimarmeladia, joka on ehkä aika hyvää, vaikkei oikeastaan maistukaan tyypilliseltä appelsiinimarmeladilta. Siihen tuli kiva karamellinen sivumaku. Ensi kerralla pitää yrittää keittää seosta vähän vähemmän. Luultavasti maku johtuu palaneesta sokerista! 🙂

Also, I would love to have a juicer! Mmm, all the lovely fresh juices I could drink… not just fruits either, veggie juices are awesome too! But where would I put it in my small space, and would I even use it that often…

Olispas muuten kiva hommata mehukone! Semmonen puristin tai linko, mikä tekee tuoremehua hetelmistä ja kasviksista… Oi, mitä ihania mehuja voisinkaan juoda! Mutta minnekäs sen täällä pienessä keittiössä sitten pistäisi, ja tulisko sitä sitten kuitenkaan käytettyäkään…

Afternoon tea

Posted on August 2, 2013 by noraelli

Oiva teapot by Marimekko, my new favorite! Mmm, I love to sit by the window with a good cup of tea and see the world go by! Small moments of happiness… 🙂

Oiva -teepannu Marimekolta, ihan lemppari! Tykkään istua ikkunalla teekupin kanssa ja katsella maailman menoa. Pieniä onnen hetkiä… 🙂

TV dinner

Posted on July 27, 2013 by noraelli

There was talk of a spaghetti with meatballs and marinara sauce, but after making the meatballs and chopping the vegetables we just felt like snacking. So the dinner became feta-meatballs, tortilla chips, pico de gallo and sour cream. Yummy! 🙂

I used this recipe for the pico de gallo:

4 tomatoes

2 shallots (or 1 onion)

1 big handful of cilantro

1 red chili

0,5-1 lime’s juice

black pepper, salt

Cut tomatoes in half and remove seeds with a spoon (they can be spared to be used in a sauce later or go to trash). Then cut the tomatoes into thin strips and those into squares. Chop onions and chili into small pieces. The cilantro can be left more coarse. Mix all the vegetables, add lime juice and black pepper to taste. Let the mix sit in the fridge for a while. Add a pinch of salt and mix just before serving.

This makes a nice base for a guacamole too, I just halve the amounts and mix in a few mashed avokados (about 3 avokados to 2 tomatoes or so), adding lime juice if needed!

Oli puhetta spagetista lihapullilla ja marinarakastikkeella, mutta lihapullien teon ja kasvisten leikkuun jälkeen olikin enempi napostelufiilis. Siispä illan ateriaksi muodostui fetalihapullat, tortillasipsit, pico de gallo ja ranskankerma. Namia oli! 🙂

Käytin pico de gallolle tätä reseptiä:

4 tomaattia

2 salottisipulia (tai 1 sipuli)

1 iso kourallinen korianteria

1 punainen chili

0,5-1 limen mehua

mustapippuria, suolaa

Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista siemenet lusikalla (ne voi säästää vaikka kastikkeeseen tai sitten heittää pois). Leikkaa sitten puolikkaat ohuiksi viipaleiksi ja ne kuutioiksi. Silppua sipulit ja chili pieniksi. Korianterin voi jättää karkeammaksi. Sekoita kasvikset ja lisää limen mehua ja mustapippuria maun mukaan. Anna vetäytyä jääkaapissa hetki ja lisää ripaus suolaa ennen tarjoilua.

Tästä tulee kiva pohja guacamolellekin, puolitan vain määrät ja lisään muutaman muusatun avokadon (3 avokadoa 2 tomaatille) ja sopivasti limen mehua!

Taking delicious food photos is challenging! I obviously need to practice more… 🙂

Herkullisen näköisten ruokakuvien otto on hankalaa! Meiksi tarvii selkeästi enemmän harjoitusta… 🙂

Mushroom + pine nut risotto

Posted on July 25, 2013 by noraelli

Mmmm, I love a good risotto! But they’re really, really hard to present in any appetizing way (meaning I couldn’t find one fast, being hungry and all that), so here’s a shot of the table setting instead! 🙂

Mmmm, kuinka tykkäänkään risotosta! Mutta koska niitä on tosi, tosi hankala kuvata mitenkään ruokahalua herättävästi (eli siis en keksinyt nopeasti miten asetella se lautaselle nätisti, kun oltiin nälkäisiä), joten tässä kuva pöydästä sen sijaan! 🙂

I use almost invariably Jamie Oliver’s Basic Risotto recipe, because that’s just tried and true by now. 🙂 It has celery, which tastes way different when cooked than fresh. I like fresh celery (Bloody Mary, anyone?), but I know some people really don’t. Even those people have been known to like this risotto, though!

Last night I used too much celery, because I didn’t find an onion and figured I’d just ad celery instead. Yes, we had shallot’s, and no, I didn’t see them, maybe they were too close or something. 🙂 Oh well. Lesson learned: don’t increase the amount of celery in the recipe if you’re gonna use something mild flavored like mushrooms in the risotto. The result will still taste good, but the acidity in the celery totally overpowers the mushrooms.

The basic recipe tells you to stir the rice, “massaging” the stock in. You need to keep stirring a lot, because that’s what the “massaging the rice” means. If you disregard stirring, you’ll save your arm muscles but end up with cooked rice and vegetables instead of a creamy, lovely risotto. 🙂 Once the rice is just about cooked, you take it off the heat, add parmigiano and butter and whatever you decided to have in the risotto (mushrooms and pine nuts, in my instance) and let it sit for 5 or so. Om nom nom!

Jamie Oliverin Basic Risotto -resepti on parhautta. Siinä on varsiselleriä, joka maistuu kypsennettynä ihan erilaiselta kuin raakana. Tykkään raa’asta selleristä (Bloody Mary, anyone?), mutta tiedän että monet ihmiset ei. Tosin osa heistäkin, joille raaka selleri on kauhistus, on tykänneet tästä risotosta!

Eilen laitoin liikaa selleriä, koska en löytänyt sipulia ja aattelin että sen voi korvata reilulla annoksella selleriä. No ei voi, jos haluaa käyttää risotossa jotain pehmeän makuista kuten sieniä. Sellerin hapokkuus peittää sienten maun aika totaalisesti. Ei siitä risotosta silti pahaa tule, mutta sienten maku häviää.

Perusresepti kehottaa sekoittamaan riisiä, “hieroen” liemi riisiin. Sekoita, sekoita, sitä se tarkoittaa. Jos et sekoita, käsilihakset kiittää, mutta sitten tuloksena on keitettyä riisiä ja kasviksia kermaisen risotto-ihanuuden sijaan. Kun riisi on ihan melkein valmista, ota lämpö pois ja lisää parmesaani ja voi, sekä valitsemasi lisukkeet (tässä tapauksessa sienet ja pinjansiemenet). Anna levätä kannen alla viitisen minuuttia. Om-nom-nom!

Slice fresh mushrooms and heat up a pan with butter (plus bacon fat, as it happened). Once the pan is hot, fry mushrooms on both sides. The result is best if you only have one layer of shrooms on the pan at a time. 🙂 Add salt and pepper and let them wait for the risotto. These work nicely in a salad or soup or something as well!

Pine nuts are roasted on a dry pan, and are done when they’re just about golden or light brown, otherwise they burn and taste bad. They’re really, really hot just off the pan, by the way. Just sayin’. 🙂

Viipaloi sienet ja lämmitä paistinpannu kuumaksi. Käytä voita tai, kuten tässä tapauksessa, pekoninrasvaa. Kun pannu on kuuma, lisää sienet ja paista molemmat puolet. Kerros sieniä kerrallaan, muuten niistä tulee pehmeitä paistetun sijaan. Lisää suolaa ja pippuria ja anna sienten odottaa kunnes risotto on valmista. Nämä käy ihanasti lisukkeeksi myös salaateissa tai keitoissa tms!

Pinjansiemenet paahdetaan kuivalla pannulla. Paahda vaan siihen asti että siemenet alkaa olla kultaisia tai kevyen ruskeita, ettei ne pala ja ala maistua pahalta. Ja ne on sitten tosi kuumia pannulta tullessaan, ihan vaan tiedoksi. 🙂

The recipe calls for 400 gr of arborio rice. That’s just about 4,5 dl of rice. I checked.

Reseptin 400 grammaa riisiä on 4,5 desiä. Tarkistin.

Did I mention it was really, really difficult to get a decent shot of the meal? It was. We were hungry! Also, risotto looks kinda slimy on the plate. Do a google pic search if you don’t believe me. I think the best photos are those where it’s in a cute bowl, distracting the eye from the sliminess… But as it happened, my hungry boyfriend was giving long eyes to the risotto and… yeah, no more photos! 🙂

Taisin mainita että risoton kuvaaminen oli tosi, tosi vaikeaa? No, se oli. Oltiin nälkäisiä! Ja risotto tuppaa näyttämään vähän limaiselta lautasella, tsekkaa googlen kuvahausta jos et usko. Parhaissa kuvissa risotto näyttää olevan söpössä kulhossa, ettei silmä kiinnity limaan… mutta koska nälkäinen poikaystävä tuijotti risottoa haikeasti, päätin että kuvaaminen sai tällä kertaa jäädä! 🙂

To Tårn Bryggeri

Posted on July 24, 2013 by noraelli

Some of my friends have really gotten into home-brewing here in Trondheim, and lately I’ve had the pleasure to taste some of their creations. Some have been good, some so-and-so, but there’s a learning curve to anything… 🙂

Anyway, they took me to a tasting night at a new local microbrewery, the To Tårn (Two Towers), which is named after the brewery building. It’s literally right off the train tracks in Marienborg, Trondheim, and as you can see, it was packed by the time we got there! 🙂 They have a cosy bar in the brewery and throw tasting nights announced at their Facebook page, when they have brewed enough to sell.

Kaverit Trondheimissa on innostuneet oluen panemisesta kotona, ja viime aikoina oon saanut maistella yhtä jos toistakin erää. Jotkut on olleet hyviä, jotkut niin ja näin, mutta ainahan uuden oppiminen vie aikansa… 🙂

Joka tapauksessa mentiin heidän kanssaan paikallisen mikropanimon maistelu-iltaan. Panimo on rakennuksensa mukaan nimetty kahdeksi torniksi, To Tårn. Rakennus on ihan Marienborgin junavarikon vieressä – ja kuten kuvasta näkyy, mahduimme tuskin sisään kun ehdimme paikalle! 🙂 Panimolla on viihtyisä baari ja he järjestävät maistelu-iltoja, kun olutta on tarpeeksi myytäväksi. Tapahtumista ilmoitetaan Facebookissa.

First of all, I loved the feel of the space and the branding! 🙂 The building is awesome. One of the towers used to have a water tank for the steam locomotives, and the other a sand storage, for when the tracks are slick with ice. The guys at the brewery renovated it over the past year or so and came up with a place that’s light and airy and yet retains the industrial feel of the building. Nicely done! Of course, I wasn’t prepared to shoot interiors, lacking a wide angle and a tripod… You’ll just have to go take a look for yourself or take my word for it!

The logo is graphic and clean, and although I’m not the biggest fan of some of the colors of the labels, they’re coherent together and descriptive of the beer inside, and I really like the idea! They’ve also etched it on the beer glasses and some glass doors… Yes, look at the little metal band around the foot of the glass! That and the etching bring a nice touch of industrial luxe to the otherwise ordinary glasses!

Ensiksi ihastuin tilan tuntuun ja brändäykseen! 🙂 Rakennus on tosi hieno. Yhdessä torneista oli aikanaan vesitankki höyryvetureille ja toisessa hiekkavarasto. Hiekkaa laitettiin raiteille jääkeleillä, jotta veturit saatiin liikkeelle. Tyypit remontoivat rakennuksen viime vuoden aikana, ja siitä tulikin fiini! Valoisa ja ilmava, mutta kuitenkin paikan menneisyys näkyy yksityiskohdissa ja fiiliksessä. Tietystikään en ottanut kolmijalkaa tai laajakulmalinssiä mukaan, joten sisätilojen laajempi kuvaaminen jäi… Käykää katsomassa paikan päällä, jos ette vakuuttuneet! 🙂

Panimon logo on graafinen ja selkeä, ja vaikka en tykkää kaikista etikettien väreistä, ne sopivat yhteen ja kuvaavat sisältöä. Tykkään ideasta tosi paljon! Logo on myös etsattu olutlaseihin sekä joihinkin lasioviin… Niin, olutlasit! Tykkään hurjasti tosta pienestä metallilirpakkeesta lasien jaloissa, se ja etsaus tuovat kivasti “industrial luxe” fiilistä tavislaseihin!

The guys behind the brewery, John and Christopher (and the head brewer, Borge, who wasn’t there this time), are super nice. They even threw a tour for us! I know it looks like nothing on the pics, but the brewery in the other tower is Tall. It’s built over 3 floors, 2 of which are these steel grids, and I, well, I’m not really comfortable around high places. Standing at the top level was kinda scary, but that had nothing on climbing down… Of course, they had taken a lot of safety precautions like hatches you close after you’ve climbed up, so it’s totally safe to work up there. Still, I’m glad I don’t have to!

Even with the height factored in, it was great to get to see the production side! The guys were especially enthusiastic to see the fancy, new brewing equipment, and I liked the shiny surfaces too… Apparently, it’s “pretty much just like theirs, only bigger”! Oh my, I can see this translating to a bigger home production at their place soon… 🙂

Panimon tyypit, John ja Christopher (sekä pääoluenpanija Borge, joka ei ollut paikalla) on tosi mukavia. Pääsimme yllätyskierrokselle panimotiloihin! Eihän se ny miltään kuvissa näytä, mutta tuo toiseen torniin sijoitettu panimo oli Korkea. Se oli rakennettu kolmeen kerrokseen, ja kaks ylintä lattiaa muodostui teräsristikoista. Mä en oikein tykkää korkeista paikoista. Siis, ollenkaan. Ylimmässä kerroksessa seisoskelukin oli vähän pelottavaa, mutta ei kuitenkaan mitään verrattuna alas kiipeämiseen… Huh! Toki pojat on tehneet paljon turvallisuuden eteen ja mm. tikaskuilun aukot suljetaan luukuilla työskentelyn ajaksi, joten kerroksissa työskentely on ihan turvallista… mutta oon silti hyvin onnellinen, ettei mun tarvitse!

Korkeusfaktori mukaan lukienkin tykkäsin nähdä tuotantopuolen! Kaverini olivat erityisen innokkaita näkemään uudenkarheat oluenpanolaitteet, ja kiiltävät, hienot pinnat vetos muhunkin. Kuulemma vehkeet on “ihan melkein kuin meillä, paitsi isommat”! Voi sentään, näen jo sieluni silmin miten tää visiitti nostaa lähiaikojen tuotantomääriä kotonakin… 🙂

And check out these fixtures! The white, textured wall, copper and steel pipes and the black tube lights… Nice! 🙂

Mulle parasta viihdettä oli kuitenkin seinät ja lisukkeet! Valkoinen, karhea rappaus, kupari- ja teräsputket, mustat tuubivalaisimet… Toimii! 🙂

On to the tasting! We got different sorts to start with, and I started with the lightest one they offer. Although I like a beer now and then, I’m not really a big fan of the bitter taste in stuff like India Pale Ales, so I figured the Cream Ale might be up my alley. It was good, but my favorite ended up being the Milk Stout. A bit wintery for a summer drink for me, but in the evening glow with the setting sun it fit right in! I hope the guys come up with a wheat beer, since a nice weisse is my usual go-to summer beer!

My companions liked the Belgisk, the Smoke Porter and the Milk Stout the best. I thought the IPA had the best smell, a very floral, nice bouquet… but it was a bit too bitter for my taste. The shot glasses were a nice quirk – you got the yeast from the bottom of the bottle to accompany the beer, so you could taste that as well. Apparently, that has a special taste, that can add character to the beer. Some seemed to like it! For me, I think it would be a learned taste, and I didn’t really appreciate it very much… 🙂

No päästiinhän sitä maistelemaankin! Otimme eri laatuja alkuun, minä otin miedointa mitä löytyi. Vaikka tykkäänkin oluesta silloin tällöin, en ihan ole päässyt sinuiksi kitkerien oluiden kuten India Pale Alejen kanssa, joten valkkasin Cream Alen. Tykkäsinkin siitä, mutta suosikikseni nousi kuitenkin Milk Stout. Se oli mun makuun hieman talvinen kuumaksi kesäpäiväksi, mutta illan hämärtyessä auringon laskettua se sopi kesäjuomaksikin oikein hyvin! Toivon kuitenkin, että To Tårn kehittää pian vehnäoluen, sillä joku kiva weisse on yleensä kesäsuosikkini!

Kaverini tykkäsivät eniten Belgisk-, Smoke Porter- ja Milk Stout -oluista. Mun mielestä IPAlla oli paras tuoksu, ihanan kukkea ja kesäinen, mutta maku oli liian kitkerä mulle. Shottilasit oli hauska lisä – saat pullon pohjahiivat oluen kumppaniksi, jotta voit maistaa kumpaakin. Ilmeisesti hiivaisella loppuruikauksella on oma rikas makunsa, joka lisää luonnetta olueen. Jotkut näyttivät tykkäävän siitä kovasti! Oma mielipiteeni on, että maku taitaa olla niitä jotka opitaan ajan kanssa, sillä itselleni se ei kyllä oikein kolahtanut. 🙂

As said, my clear favorite was the Milk Stout. It has a round taste with notes of chocolate and liquorize and just a hint of the sourness of milk (it has milk sugar or lactose in it). It was offered to the King of Norway when he came to visit Trondheim! The label with the fish and a King (of Norway, or maybe Neptune?) celebrates that occasion, and these bottles are from the same batch that the King enjoyed!

Kuten sanoin, tykkäsin selkeästi eniten Milk Stoutista. Sillä on pyöreän pehmeä maku josta voi maistaa suklaata ja lakritsaa, ja aivan pikkuisen maitomaista hapokkuutta (oluessa on maitosokeria eli laktoosia). Milk Stoutia tarjottiin myös Norjan Kuninkaalle, kun hän vieraili Trondheimissa! Etiketissä onkin lohien ja kuninkaan (Norjan vai meren, mene tiedä) kuvat, ja tämä kyseinen erä erikoisetiketillä on samaa, jota kuningas nautti vierailullaan! 🙂

As the night went on, out came the specialties! The Rug-IPA is IPA made with rye in the malt. That ended up being the guys’ favorite of the night. The smell was awesome, so floral and fresh, but my taste buds again disagreed slightly with the bitterness. Such a shame, that this was the last bottle of the batch they had – the rest is sold to Munkholmen Café. Hurry, if you want to taste it! 🙂

Illan edetessä saatiin maistaa erikoisuuksiakin! Rug-IPAssa on maltaana käytetty osin rukiita, ja se päätyi kaverieni suosikiksi. Itsekin tykkäsin tuoksusta hurjasti, ihanan kesäinen, kukkainen ja raikas, mutta makunystyräni olivat taas vähän eri mieltä kitkeryyden takia. Voi mikä harmi, että tämä oli viimeinen pullo rukiista erää – loput on myyty Munkholmenin kahvilaravintolalle. Käy ihmeessä maistamassa, jos satut liikkumaan Trondheimissa! 🙂

It’s really nice to see such a well-implemented microbrewery. Definitely worth a visit or two! I didn’t know the guys before the tasting, and I wasn’t offered any financial compensation for this review… although in the spirit of a full disclosure, we did get a free tour and a taster of the Rug-IPA. 🙂

Tosi kiva löytää näin hyvin toteutettu mikropanimo. Selkeästi visiitin tai parin arvoinen paikka! En tuntenut panimon kundeja ennen maistelu-iltaa, enkä saa rahallista korvausta tästä arviosta… mutta täydellisen selkeyden nimissä, meille tarjottiin panimokierros ja Rug-IPA-maistiaiset ilman eri korvausta. 🙂

deadliest catch

Posted on July 19, 2013 by noraelli

While visiting friends at Kirkenes in Norway we went for a walk along the harbor. Phew, there’s a lot of crab traps! Feeling a bit like we’re walking in the Deadliest Catch… 🙂

Vieraillessamme kavereiden luona Kirkkoniemellä käytiin kävelyllä satamassa. Huhheijaa noita rapumertoja oli paljon! Kevyt “Deadliest Catch” -fiilis niitä tsiigatessa… 🙂

See how big the crates are for realsies?! Dang! Having seen those, I was expecting the king crabs to be HUGE!

We had the opportunity to do a scuba dive at Kirkenes, where there’s lots of King crabs in the water. I was pretty antsy before the dive!! But no worries, the ones we found where big, but not huge. Maybe 1 m from the tips of the legs across… totally catchable! And so, so delicious 😉 If you get a chance to catch or eat the king crabs, I seriously recommend you do. It was awesome! 🙂

There was also some weird action happening underwater. Flounders are usually pretty timid fish, especially the small ones, but here they were following us around. Yeah. Flounders, following divers. Whoah! I didn’t believe my eyes at first, but when we caught the first king crab their behavior became clear: they were waiting to be served a meal!

You kill a king crab by putting a knife through the back plate and then take the legs, leaving the body behind. The flounders were fighting to get to eat the carcasses! 🙂 It was so weird, at the most there were 5 handsized flounders just trailing behind us… Fish can be pretty smart, way smarter than they tend to get credit for! 🙂

Merrat on aiva tajuttoman kokoisia! Kääk! Noi nähtyäni odotin kuningasrapujen olevan aivan JÄRKYTTÄVÄN isoja!

Pääsimme sukeltamaan Kirkkoniemellä paikassa, jossa on paljon kuningasrapuja. Jännäsin aika lailla!! Mutta ei hätää, sillä vaikka ravut oli isoja, ne ei olleen mitenkään järkyttävän kokoisia. Ne oli ehkä metrin mittaisia varpaasta toiseen… Ihan metsästettäviä! Ja mmm, miten hyviä! 😉 Jos vaan saat mahiksen sukeltaa rapuja tai maistaa niitä, suosittelen ehdottomasti!

Meidän sukelluskohteessa on metsästetty kuningasrapuja jo vuosia, ja sen huomasi. Yleensä pienet kampelat on hyvin arkoja ja lähtevät liukkaasti pakoon sukeltajaa, mutta tuolla ne seurasi meitä. Siis joo. Kampelat, seurasi sukeltajia. Hupsis! En tahtonu uskoa silmiäni aluksi, mutta kun nappasimme ekan kuningasravun, tajusin mistä oli kyse: ne odotti safkaa!

Kuningasrapuja metsästetään sukeltaessa puukolla. Puukko pistetään kuoresta läpi jotta rapu kuolee, ja sitten sen jalat otetaan mukaan. Keskiosassa ei ole juurikaan syötävää ihmisille, ja se jätetään mereen. Kampelat odotti kunnes keskiosa putosi pohjalle ja alkoivat tapella herkkuateriasta! Käsittämätöntä, mutta meillä oli parhaimmillaan viis kädenkokoista kampelaa perässä… Kalat voi olla aika fiksuja, paljon fiksumpia kuin yleensä uskotaan! 🙂

airport shopping / lentokenttäshoppailua

Posted on June 30, 2013 by noraelli

Copenhagen airport shops broke my resolve to only window shop. Oh Illums Bolighus, why doth thee tempt me so? The shops are fantastically styled and sell the fanciest stuff, and I came very close to buying me some Muuto items! Good thing I managed to limit the damage to some tea lights and green tea for now. 🙂

Köpiksen kentän kaupat puolsi mun pään, ja ikkunashoppailu muuttui kassien kantamiseksi. Illumsissa erityisesti on vaarallista käydä, kaupat on kivasti stailatut ja myyvät toisiaan ihanampia juttuja! Melkein ostin uusia juttuja Muutolta, mutta päädyin kuitenkin vielä harkitsemaan. Kassiin pakattiin lopulta teetä ja pieniä kynttilälyhtysiä.

I’m bad at wearing perfumes, I’ll admit. I get stuck on a favorite and wear it forever. Maybe it’s because I struggle to find a scent that would work for me… I hate the granny soap smell most fragrances turn to after a while on my skin! I have no idea why, but has to have something to do with my skin chemistry. Oh well… I’ve resolved to wear fragrances on my clothing, then, if they’re a material that can handle that (aka don’t put perfume on your silks!).

Anyway, in my sleep depraved mania I ended up buying not one but two new fragrances for the summer! The Escada Cherry in the Air is the girliest scent ever, and I’m sure it’ll be great for casual summer days. And the Clean Rain is so neutral that I can wear it to work without bothering anyone who has a tender nose… Fantastic! 🙂

Mä en oikein osaa käyttää tuoksuja, jumitan aina yhteen ja samaan jota käytän ajasta ikuisuuteen. Ehkä tuoksuvajakkiuteni johtuu siitä, että useimmat tuoksut jotka tuoksuu kivalta kokeilulapulla muuttuu pahaksi mun iholla, semmoseks mummun saippuahajuksi… Sen täytyy johtua mun ihokemiasta jotenkin. No, olen sitten tyytynyt käyttämään hajuvesiä vaatteissani, jos ne on semmosta matskua joka kestää niitä (lue: älä tuoksauta hajuvettä silkille!).

No jokatapauksessa, univajeisessa ylikierrostilassa menin ostamaan en vain yhtä, vaan kaksi uutta tuoksua! Escadan kirsikkainen on tyttömäisin tuoksu ikinä, ja sopii mainiosti rentoihin kesäpäiviin. Cleanin sade on tarpeeksi neutraali, että voin käyttää sitä töissä, eikä herkkänenäisille pitäisi tulla ongelmia. Parhautta! 🙂

In the Marimekko bag is a treasure I’ve been coveting for a while. Let’s call it a gift to myself… I’ve been good and thrifty for so long. 🙂 That mystery package will stay good and packed until I get home, lest I break it on the way back!

Marimekon pussissa on aarre jota olen ihastellut jo pidempään. Kutsutaan sitä nyt vaikka lahjaksi itselleni… olen pitänyt kukkaronnyörit tiukalla tähän asti. 🙂 Yllärilahja pysyy kuitenkin vielä tiukasti paketissaan kunnes pääsen kotiin, etten riko sitä kotimatkalla!

how to feel like a blogger / kuinka tuntea itsensä bloggaajaksi

Posted on June 24, 2013 by noraelli

Gather breakfast supplies and make a display. Discover your yoghurt has gone over the best before date. But it’s already sour so it doesn’t really spoil, right? Also, the nuts look awful in the plastic bags. Hmmh.

Kerää aamupalakamat esille. Huomaa että jogurtista on mennyt päiväys vanhaksi. Mutta sehän on jo hapanta, ei kai se hetkessä pilaannu? Ja pähkinät näyttää tyhmiltä muovipusseissaan. Hmmh. Lisäksi tajuat ostavasi aika paljon Pirkkaa, haittaaksse?

Play with your food, trying to make it look nice for the blog. Wonder if you should mention the mortar and pestle are from Ikea.

Leiki ruualla, funtsi miten se näyttäs kivalta blogissa. Mieti pitäskö mainita että mortteli on Ikeasta.

Remember the shakers you found a while ago. A-ha! Put the nuts in them. They look totes cool on the counter! Who cares you can’t actually shake the nuts out…

Muista joku aika sitten dyykkaamasi sirottimet. Hiphei! Pähkinät ei ihan mahdu, mutta pistä niin paljon kuin menee. Ne näyttää hyvältä työtasolla! Mitä välii ettei pähkinät mahdu sirottimen rei’istä oikeasti…

Play more with the food, trying to make it look nice for the blog. Start to feel slightly selfconscious that you’ve just spent 10 minutes taking photos of your breakfast… 🙂

Leiki ruualla lisää, funtsi miten se näyttäs kivalta blogissa. Tajuu yhtäkkiä että oot kuvannu aamupalaas viimeset kymmenen minuuttia ja nolostu kevyesti… 🙂

Take a few more photos of the finished bowl and eat, feeling like a blogger! 🙂

Edit: Realise you loved every minute, regardless how hipstery it seemed… feel good about your breakfast, blogging and the wonderful, slow morning! 😀

Ota kuitenkin vielä pari kuvaa valmiista annoksesta ja syö. Nyt tuntuu bloggaajalta! 🙂

Edit: Tajua että huolimatta kevyen hipsterisestä fiiliksestäsi, kuvien otto on tosi kivaa ja bloggaaminen kanssa… nauti aamupalasta, bloggaamisesta ja ihanasta, rauhallisesta aamusta! 😀