En liene ainoa, jonka ajatukset alkavat kääntyä kesään. Mitähän sitä tänä vuonna esikasvattaisi? Tai kääntyisikö sittenkin valmiiden taimien puoleen? Molempi parempi, kumpiakin tarvitaan.
Yksi viimeaikaisista ihastuksistani on mustasilmäsusanna. Muistan sen isoäitini kotoa, minusta susannan mustat silmät tuijottivat herkeämättä juuri minua. Vähän pelottava siis. Vaiko vain lumoava? Näinkö se muistuttaa olemassaolostaan vuosien jälkeen ja vinkkaa tummaa silmäänsä: Miten ois?
Jos mustasilmäsusannan haluaa kasvattaa siemenistä asti, alkaa kylvöaika olla kohdalla. Jos empii, voi ottaa uudestaan myöhemmin ja käydä taimistolla.
Tämänkeväinen puunkukinta-aika on ainakin etelärannikolla ollut varsinaista kukkapuujuhlaa! Lämpö on lomittanut puu-ja pensaslajien kukinnan yltäkylläiseksi visuaaliseksi iloksi ja tuoksupilviksi. Oheinen kuvakavalkadi palauttaa mieleen tuomen kevätvaiheet. Tuomi on yksi kest
Våren och försommaren är full av dofter och växtkraft. Passa på att ta vara på de goda aromerna och växternas helande verkan genom att samla och torka skott och blad […]
Maa-artisokan mukulat ovat odottaneet jo aika pitkän tovin päästäkseen multaan. Sinne sitten humpsahtavat ja jään odottamaan mitä niistä tulee. Syksyllä toivottavasti päästään ihailemaan kaunista keltaista kukintaa, ja kun se on […]
När våren äntligen kommer är växtkraften enorm. Det blir lite grönare varje dag och man kan nästan se hur det växer. Kirskål som är ett av de värsta ogräsen om […]
Kansalliskasvien nimeäminen on yksi mielenkiintoinen merkki meidän ihmisten kiintymyksestä asuin- ja viljelysseutujemme kasvilajistoon. Tuoksuva kielo äänestettiin kansalliskukaksemme vuonna 1967. Hienostuneesti hajustetun kielomaton kohtaaminen kuuluukin kevään odotettuihin, u