Olemme ostaneet talon, joka on aurinkoisella noin 1000 neliön tontilla. Tontti avautuu etelään ja länteen, joten etupihalla on valoa koko päivän iltaan asti. Pohjoisen suunnassa on mäki ja korkeita puita suojaamassa tuulelta, ja myös itä- ja eteläpuolella on rinnettä. Matalan syys- ja kevätauringon edessä on vain yksi puu, mutta jo nyt huhtikuussa se tuskin haittaa. Toisin sanoen tontti on sellainen, jossa voisi pystyä kasvattamaan jotain syötävää.

Viime viikonloppuna kong.Darius oli Kombin järjestämällä kurssilla oppimassa luonnonmukaisesta kotipuutarhasta. Ruotsinkielisellä kurssilla kerrottiin maanparannuksesta,  kompostoinnissa, rikkaruohon ja tuholaisten torjunnasta, siemenistä, kylvämisestä, koulimisesta, kastelusta ja hoidosta, kaikki vanhaan kunnon tyyliin ja biodynaamisilla metodeilla  höystettynä. 

Ensimmäisenä käsiteltiin maanparannusta ja kompostointia. Suuri osa tontista on savimaata ja ruohikkoa, joten maanparannus on tarpeen. Kong.Darius oppi, että  maa pitää kääntää. Kasvualusta pitää jakaa neljään viiteen osaan, joissa kiertoviljellään erilaisia kasveja. Tänä vuonna kong.Darius aikoo tehdä kaksi palstaa ja täyttää ne orgaanisella, nopeasti hajoavalla materiaalilla, jonka päälle tulee kalkkia, vettä ja kerros taimimultaa. Näin maasta tulee ensi vuonna kylvövalmis.

Orgaanisella materiaalilla kong.Darius tarkoittaa pahvikerrosta ja lehtiä noin 15 sentin paksuudelta. Tämän päälle levitetään tuhkaa, ja koko komeus kastellaan hyvin, ennen kuin päälle tulee yhtä paksulti taimimultaa. (Sahanpurua ei kannata käyttää, sillä puutavaran hajoaminen kestää ainakin kolme vuotta.) Seuraavana vuonna tämä on ravinteikas palsta, joka sopii vaativille kasveille. Tällaisia ovat valkosipuli, purjo, tomaatti, kaali, varsi- ja juuriselleri, kurpitsa ja kesäkurpitsa, palsternakka, jopa lanttu ja kurkku.

Meillä on tarpeeksi orgaanista materiaalia kahteen 10-12 neliön palstaan. Kolmea lisäpalstaa varten tarvitaan lisää kompostoitavaa materiaalia. Ehkä jossain lähellä on talli, josta kong.Darius voi noutaa hevosenlantaa. Suunnitelmissa on antaa lannan kompostoitua noin puoli vuotta, lokakuusta huhtikuuhun, niin että komposti on valmis ensi kasvukautta varten.

Emme vielä tiedä, mitä kasveja tontilla on. Koristekasveja ei voi syödä, mutta ehkä jotkut pensaista ovat marjapensaita. Kong.Darius tuumaa, että lisää tietoa tarvitaan, ja meidän täytyy myös vain odottaa kärsivällisesti ja katsoa, mitä kesän aikana kasvaa. Tontilla on viisi vanhaa omenapuuta, ja kong.Darius oppi kurssilla, että niitä ei tarvitse lannoittaa kovin paljoa. Puiden ympärille kannattaa kuitenkin sirotella tuhkaa suunnilleen yhtä kauas kuin oksat ulottuvat. Kurssilla opittiin myös, milloin ja kuinka omenapuita pitää leikata.

Leikkaamiselle ei ole mitään vakioajankohtaa. Omenankasvattajat leikkaavat puunsa tammi-helmikuussa, mutta ajankohdalle ei ole tieteellistä näyttöä, vaan syynä on se, että tällöin leikkaukselle on aikaa. Pääsääntönä on, että suoraan ylös, kohti puunrunkoa tai toisiaan vasten kasvavat oksat leikataan pois. Vanhoista puista kannattaa lisäksi harjata pois sammalta niin, että puun runko näkyy. Nuoria, vasta istutettuja omenapuita lannoitetaan kompostilla joka toinen vuosi.

Ensimmäisen kurssipäivän toinen suuri aihe oli kompostointi. Kuvassa näkyvä lehtikomposti ei ole kovin hyvin onnistunut, kompostiin pääsee liikaa ilmaa. Kong.Darius aikoo käyttää tätä maanparannukseen. Jos tarkoituksena on kompostoida ruohoa, lehtiä ja sen semmoista – ei siis puuta ja oksia – kompostin tulee olla ainakin metrin levyinen. Pohjalle tulee ensin kerros ruohoa, sitten kerros kalkkia tai tuhkaa ja sitten kastellaan hyvin. Kerrokset toistetaan: ruohoa, tuhkaa, vettä. Tällainen materiaali kompostoituu vuodessa. Tämän jälkeen kompostin ravinteikkuus laskee ja siitä tulee lopuksi tavallista hyvää kasvumultaa (humusta).

Ruoantähteet kompostoituvat hitaammin kuin ruoho ja lehdet. Nyrkkisääntö on, että kolem vuotta on sopiva aika. Tätä tarkoitusta varten on hyvä olla laatikko. Kong.Darius haluaa rakentaa sellaisen itse. Sen pitää olla eristetty, jotta kompostointi onnistuu talvellakin, ja laatikossa pitää olla kolme osastoa, joista yksi on aina käytössä. Siellä voisi myös jälkikompostoida kellarin kuivavessan tuotoksia. Paperiakin voi kompostoida, joten kong.Darius suunnittelee aika suurta, ainakin 100 litran kompostilaatikkoa.

Laatikon pohjalla täytyy olla siivilä, jotta vesi pääsee poistumaan. Siivilän päälle tulee oksia tai muuta hitaasti kompostoituvaa materiaalia, joka päästää ilmaa kompostiin ja antaa veden valua pois. Seuraavaksi tulee kerros olkia, joiden päälle voi alkaa kerätä tähteitä. Täytyy huolehtia, ettei kompostiin heitetä sairaita kasveja ja muistaa, että siemenet voivat alkaa itää. Kurssilla ei annettu muita kieltoja tai mainittu ruokatavaroista, jotka eivät kompostiin sovi. Youtubesta löytyy paljon videoita ruoantähteiden kompostoinnista. Tämä on hyvä esimerkki.

Ruoantähteet ovat kosteita. Kuivatavaran yhteydessä pitää muistaa lisätä kosteutta, mutta kompostilaatikkoa käytettäessä se ei yleensä ole tarpeen. Päin vastoin kompostilaatikossa oleva tavara on niin märkää, että täytyy käyttää kuiviketta.Kong.Darius voi käyttää tähän sahanpurua, joka kompostoituu kolmessa vuodessa. Mitään kallista erikoistuotetta ei siis tarvita.

Meillä on kompostoiva kuivavessa, jonka tuotoksen määrästä emme vielä osaa sanoa mitään. Sen voi antaa jälkikompostoitua ruoantähteiden kanssa. Kurssilla varoitettiin, että lääkekuurilla olevien ihmisten jätteet voivat tuhota kompostin. Onneksi tämä ei koske meitä, voimme kompostoida jätteitämme huoletta.

Parhaan kompostin saa lehmänlannasta, mutta se on kuulemma haluttua tavaraa ja siksi vaikeaa saada. Sen sijaan hevosenlantaa on saatavilla, toivottavasti me saamme hankittua sitä. Kompostikeko, jossa on lantaa, hajoaa 3-6 kuukaudessa. Sellaisen kompostin tulee olla metrin korkuinen, metrin levyinen ja vähintään puolentoista metrin pituinen. Kompostikeon alla pituussuunnassa tarvitaan oja tai tunneli, joka kuljettaa ilmaa kompostiin. Sen voi kaivaa ja täyttää kukkuroilleen oksilla ja sitten lapioida lantaa päälle. Kompostia rakennetaan sivuilta, kerros kerrokselta metrin korkuiseksi. Lanta haisee, mutta komposti ei, joten valmis keko peitetään oljilla tai ruoholla kunnes se ei enää haise.

Laimennettua uriinia voi käyttää lannoitteena. Älä pissaa suoraan kasveille, vaan ämpäriin ja lisää sinne kymmenkertainen määrä vettä. Näin saat hyvää lannoitevettä. Voit myös kerätä nokkosia ämpäriin, peittää nokkoset vedellä ja antaa niiden muhia kymmenen päivää. Nokkosvettä laimennetaan suhteessa 1:10 ja käytetään lisäravinteena.

Jotkut kasvit sitovat maahan typpeä ja auttavat näin lannoittamaan. Tämä ominaisuus on pavuilla ja apiloilla. Siksi maapalstan kannattaa antaa levätä joka neljäs tai viides vuosi ja kylvää siihen apilaa. Kong.Darius aikoo laittaa viisi maapalstaa ja kylvää kolmantena vuonna papuja, neljäntenä perunoita ja viidentenä apilaa.

Yrttejä lukuunottamatta suurin osa hyötykasveista on yksivuotisia. Kaksivuotisia kasveja ovat esimerkiksi tilli ja vadelma, ja monivuotisiakin kasveja on. Kong.Darius haluaisi permakulttuuripalstan, joka olisi jaettu erilaisten monivuotisten kasvien kesken. Siitä olisi hyötyä, sillä eri kasvit kestävät rikkaruohoja ja tuholaisia eri tavoin ja vaativat maaperältä eri asioita.Toiset kasvit ovat korkeita, toiset matalia. Toisilla kasveilla on pitkät juuret, toisilla lyhyet. Toisilla on isot, toisilla pienet lehdet. Kannattaa selvittää etukäteen, mitkä kasvit viihtyvät yhdessä.

Sitten kasvukaudesta. Monet kasvit kannattaa kylvää sisätiloissa ja totuttaa ulkoilmaan ennen kuin ne istutetaan ulos. Pitkän kasvukauden kasveja ovat lehti- ja juuriselleri, purjo, chili, paprika, tomaatti, pinaatti, basilika, monet mausteyrtit ja kaali. Nämä tulisi istuttaa helmi-maaliskuussa. Tarkista biodynaamisen yhdistyksen kalenterista. Yhdistyksen ja vanhan perinteisen maanviljelysneuvon mukaan kasvit tulisi istuttaa kuun kasvaessa.

Toisilla kasveilla taas on puolipitkä tai lyhyt kasvukausi. Sellaisia ovat kesäkurpitsa, kurpitsa, fenkoli ja kurkut. Viimeksimainitut eivät pidä siitä, että niitä siirretään, joten ne tulisi kylvää ulos tai niitä pitäisi kasvattaa kasvihuoneessa. Lyhyen kasvukauden kasvit ovat ennen kaikkea sellaisia, jotka eivät oikeastaan menesty pohjoisessa, sillä ne eivät kestä kylmää. Niitä ei pidä kylvää ennen kuin hallaöiden vaara on ohi, näillä seuduilla siis toukokuussa. Tällaisia kasveja ovat palsternakka, pavut, härkäpavut, herneet, avomaankurkut ja persianapila.

Joitakin kasveja, esimerkiksi valkosipulia, tilliä, porkkanaa, köynnöspinaattia ja persiljaa, voi kylvää syksyllä. Tämän enempää kong.Darius ei niistä vielä tiedä.

Kylvöön ja istutukseen kuuluu kitkemistä, uudelleenistutusta, rikkaruohojen torjuntaa, lannoitusta, muuta hoitoa ja viimein sadonkorjuu. Kurssilla käsiteltiin osia näistä. Rikkaruohojen kerrottiin yleisesti ottaen olevan pienempi ongelma luonnonmukaisessa maataloudessa kuin tavallisessa monokulttuurissa. Usein riittää, että maan peittää. Aikaisessa vaiheessa rikkaruohon voi leikata pitkävartisella veitsellä, tai myöhemmin repiä sen juurineen soveltuvalla työkalulla. On tärkeää muistaa, että myös ne kasvit, joita ei luokitella hyötykasveiksi, ovat osa ekosysteemiä ja että ne voivat olla tärkeitä sairauksien torjumisessa, maanparannuksessa tai houkuttelemaan hyödyllisiä hyönteisiä paikalle.

Eräs tärkeä aihe oli kiertoviljely. Ajatuksena on, että ravinteikkainta maata tarvitsevat kasvit istutetaan vastalannoitetulle maalle. Seuraavana vuonna samalle maalle istutetaan kasveja, jotka vaativat vähemmän. Kong.Darius suunnittelee kasvattavansa kolmantena vuonna papuja, sillä ne sitovat maahan typpeä samaan aikaan kun ne tuottavat satoa. Neljäntenä vuonna istutetaan perunoita ja viidentenä vuonna apilaa, jota ei korjata vaan joka maatuu ja peitetään kompostilla ja taimimullalla.

Kuvassa on neljän vuoden kierto, joka ei juurikaan eroa kong.Dariuksen viiden vuoden suunnitelmasta. Ne perustuvat molemmat samaan kiertoajatukseen.

Tässä lopuksi taulukko kasveista ja siitä, kuinka hyvin tai huonosti ne kasvavat yhdessä. Eri kasvien kasvattaminen yhtä aikaa auttaa pitämään tuholaisia, rikkaruohoja ja kasvitauteja loitolla, ja se voi myös parantaa maan laatua, joten kyseessä ei ole mikään turha asia. Tehomaanviljelijä, joka laskeskelee kannattavuusmarginaaleja, tuskin voi tehdä näin, mutta monokulttuuri ei ole luonnollista eikä se sovi harrastajaviljelyyn. Antaa luonnon olla luontoa.

Kasvien yhteensopivuutta voi miettiä itsekin: Ehkä korkeat ja matalat kasvit (vaikka tomaatti ja basilika) voivat olla lähekkäin? Miten on lehtien ja niiden koon laita? Voivatko matalat suurilehtiset kasvit kasvaa korkeampien kasvien kanssa ja suojata niitä rikkaruohoilta peittämällä maata? Ahvenanmaalaisen maanviljelijän sanoin: Experimentera själv, kokeile itse.

Kurssilla ei juuri puhuttu kasvihuoneesta, jonka kong.Darius haluaa kasvattaakseet tomaatteja, basilikaa, chiliä ja kurkkua, ehkä myös paprikaa. Hän aikoo opiskella lisää aiheesta, ja puutarhaan tullee vuoden sisällä kotitekoinen kasvihuone. Tänä kesänä kong.Darius suunnittelee istuttavansa joitakin monivuotisia kasveja. Toivottavasti niistä on myöhemmin lisää kirjoitettavaa. Jos omenasadosta tulee hyvä, kokeilemme tehdä itse siideriä.