Digikasvio metsä
Ketohanhikki
Ketohanhikki on hyönteispölytteinen rönsyilevä kasvi. Se kestää tallaamista ja kukkii kesä-elokuussa. Alun perin ketohanhikki on merenrantojen kasvi, mutta suurin osa suomalaisesta kannasta kasvaa ihmisen luomilla kasvupaikoilla tienvarsilla, pihatantereilla, puistonurmikoilla ja metsissä. Etelä-Suomen maanteiden varsilla näkee aika yleisesti kymmenien, jopa satojen metrien mittaisia ketohanhikkivöitä valtateiden asfaltin reunaa myötäilemässä.
Kukka: Keltainen, 2–3 cm leveä; terälehtiä viisi ja 8–12 mm pitkiä.
Varsi: Varsi rento.
Lehdet: Vilehdet ruusukkeina, rönsyvarsien lehdet vuorottain tai vastakkain, ruodillisia, korvakkeellisia.
Pituus: Ketohanhikki on 50–80 cm pitkä.
Lähteet: Luontoportti ja wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: Keltainen, 2–3 cm leveä; terälehtiä viisi ja 8–12 mm pitkiä.
Varsi: Varsi rento.
Lehdet: Vilehdet ruusukkeina, rönsyvarsien lehdet vuorottain tai vastakkain, ruodillisia, korvakkeellisia.
Pituus: Ketohanhikki on 50–80 cm pitkä.
Lähteet: Luontoportti ja wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Nimikyltti.
0 kommenttia
Mänty
Mänty on ikivihreä puu ja se kasvaa 15–30 metriä korkeaksi, harvoin 40-metriseksi. Suomen tiettävästi vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta. Mänty on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen. Männyn kukinta-aika sijoittuu kesäkuun alkupuolelle ja sen siitepöly on keltaista ja värjää paikoin vesiä. Männyllä on voimakkaat juuret, jotka pureutuvat syvälle maahan. Isolla männyllä on paksu, suoraan alaspäin työntyvä pääjuuri.
Neulaset: neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta syksyllä. Neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa.
Kävyt: Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi kesää.
Runko: Ruskehtiva ja paksuttava.
Pituus: Mänty kasvaa 15–30 metriä korkeaksi,[3] harvoin 40-metriseksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Maikkalan metsästä.
Tunniste: Huono laatu ja kuva.
Neulaset: neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta syksyllä. Neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa.
Kävyt: Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi kesää.
Runko: Ruskehtiva ja paksuttava.
Pituus: Mänty kasvaa 15–30 metriä korkeaksi,[3] harvoin 40-metriseksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Maikkalan metsästä.
Tunniste: Huono laatu ja kuva.
Kuusi
Metsissä on todella paljon kuuseja, varsinkin suomessa. Kuusi aloittaa kukinnan vasta noin 40-vuotiaana ja se on tuulipölytteinen. Kuusi kukkii ennen mäntyä. Se tuottaa runsaasti siitepölyä, joka saattaa kasaantua paksuiksi, keltaisiksi lautoiksi järvien rannoille. Kuusi tulee toimeen varsin erilaisilla kasvupaikoilla, ei kuitenkaan kuivimmilla ja laihimmilla metsämailla. Varjoa sietävänä puuna se on hyvä kilpailija, koska se pystyy sinnittelemään alikasvoksena muiden metsäpuiden alla. Kuusen juurista suurin osa on lähellä maan pintaa, mistä johtuen kovissa myrskyissä kuuset kaatuvat mäntyjä herkemmin. Myöskin kuivuutta kuusi sietää mäntyä huonommin. Kuusi kukkii touku-kesäkuussa.
Neulaset: Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm. "Lehdet" ovat neulasmaisia. Ne sijaitsevat kierteisesti, ja yleensä siirottavat rangasta säteittäisesti kaikkiin suuntiin. Neulasen poikkileikkaus on usein neliömäisen nelisärmäinen, mutta neulanen voi olla myös lähes litteä.
Kävyt: Käpyjen pituus on 10–15 cm.
Runko: Ruskeinen ja paksuinen.
Pituus: Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Maikkalan metsässä.
Tunniste: Mun käsi.
Neulaset: Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm. "Lehdet" ovat neulasmaisia. Ne sijaitsevat kierteisesti, ja yleensä siirottavat rangasta säteittäisesti kaikkiin suuntiin. Neulasen poikkileikkaus on usein neliömäisen nelisärmäinen, mutta neulanen voi olla myös lähes litteä.
Kävyt: Käpyjen pituus on 10–15 cm.
Runko: Ruskeinen ja paksuinen.
Pituus: Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Maikkalan metsässä.
Tunniste: Mun käsi.
Punakärpässieni
Kärpässieni on myrkyllinen. Punakärpässieni sisältää hermomyrkkyjä, joilla on muun muassa pahoinvointia aiheuttavia sekä huumaavia vaikutuksia, mutta niistä johtuvat kuolemantapaukset on todella harvinaisia. Nuori punakärpässieni on pieni, maamunan näköinen pallo, jonka päällä on valkoinen tai kellertävä suojus. Pinnan rikkomalla paljastuu kuitenkin punainen väri. Sienen kasvaessa suojus murtuu ja punainen lakki tulee esiin. Suojuksen jäänteet jäävät jalkaan kiinni. Kärpässienessä näkyy siksi jalassa rengasmainen, riippuva sukka.
Jalka: Kärpässienten jalassa on yleensä tuppi. Jalan tyvi paksuuntuu vuosien varrella ja voi olla pitkäkin.
Lakki: Punakärpässienen lakki on väriltään punainen ja siinä on valkoisia täpliä. Lakin väri voi vaihdella oranssin suuntaan. Täplät ovat jäänteitä suojuksesta, ja ne voivat irrota esimerkiksi sateen vaikutuksesta.
Heltta: Kärpässienessä on irtotyviset heltat.
Pituus: Punakärpässieni voi kasvaa jopa parinkymmenen sentin korkuiseksi.
Läheet: Wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Maikkalan metsässä.
Tunniste: Suunnistuskartta.
Jalka: Kärpässienten jalassa on yleensä tuppi. Jalan tyvi paksuuntuu vuosien varrella ja voi olla pitkäkin.
Lakki: Punakärpässienen lakki on väriltään punainen ja siinä on valkoisia täpliä. Lakin väri voi vaihdella oranssin suuntaan. Täplät ovat jäänteitä suojuksesta, ja ne voivat irrota esimerkiksi sateen vaikutuksesta.
Heltta: Kärpässienessä on irtotyviset heltat.
Pituus: Punakärpässieni voi kasvaa jopa parinkymmenen sentin korkuiseksi.
Läheet: Wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Maikkalan metsässä.
Tunniste: Suunnistuskartta.
Puna-apila
Puna-apila on punakukkainen ja hyvin yleinen apilalaji. Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa sekä Keski- ja Pohjois-Aasiassa nähdään alkperäistä puna-apilaa. Puna-apila kasvaa avoimilla paikoilla, kuten niityillä, tienvarsilla, joutomailla, kedoilla ja hakamailla. Kukinta on Kesä–elo(–syys)kuu. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävissä paloissa. Puna-apila on maailman tärkeimpiä rehukasveja. Se on monimuotoinen kasvi.
Kukka: Violetinpunainen, 2–18 mm pitkä, yhdislehtinen ja Avautumaton palko.
Varsi: Varsi koheneva–pysty, usein monivartinen, rönsytön.
Lehdet: Puna-apilan lehdykät ovat keskeltä valkolaikkuisia ja muodoltaan lyhyempiä ja leveämpiä.
Pituus: Se kasvaa 15–60 cm korkeaksi.
Lähteet: Luontoportti ja wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereinen metsä.
Tunniste: Nimimerkki.
Kukka: Violetinpunainen, 2–18 mm pitkä, yhdislehtinen ja Avautumaton palko.
Varsi: Varsi koheneva–pysty, usein monivartinen, rönsytön.
Lehdet: Puna-apilan lehdykät ovat keskeltä valkolaikkuisia ja muodoltaan lyhyempiä ja leveämpiä.
Pituus: Se kasvaa 15–60 cm korkeaksi.
Lähteet: Luontoportti ja wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereinen metsä.
Tunniste: Nimimerkki.
Ojakärsämö
Ojakärsämö on voimakastuoksuinen ja valkokukkainen. Kukinta on heinä-syyskuussa. Ojakärsämöitä tavataan lähes koko Euroopassa Pyreneiltä itään aivan eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta. Suomessa ojakärsämö yleistyi vasta 1900-luvun alkupuolella heinänviljelyn mukana. Ojakärsämö kasvaa aurinkoisissa paikoissa melko ravinteikkaassa maassa. Tyypillisiä kasvupaikkoja ovat niityt, pientareet, pellot, rannat ja joutomaat.
Kukka: Valkokukkainen ja Kukat on 8–16 mm leveitä.
Varsi: Varsi on usein jo alaosastaan haarova ja karvainen–kalju.
Lehdet: Joskus lehdet on molemmin puolin kalju, ne on laidasta vaihtelevasti kahteen kertaan sahalaitainen ja lehdet ovat 3–8 cm pitkiä.
Pituus: Se kasvaa 30–60 cm Pituiseksi.
Lähteet: Luontoportti ja wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereinen metsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: Valkokukkainen ja Kukat on 8–16 mm leveitä.
Varsi: Varsi on usein jo alaosastaan haarova ja karvainen–kalju.
Lehdet: Joskus lehdet on molemmin puolin kalju, ne on laidasta vaihtelevasti kahteen kertaan sahalaitainen ja lehdet ovat 3–8 cm pitkiä.
Pituus: Se kasvaa 30–60 cm Pituiseksi.
Lähteet: Luontoportti ja wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereinen metsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Hiirevirna
Hiirenvirna on violettikukkainen ja vähän myrkyllinen kasvi. Se on Euroopassa ja Aasiassa yleinen monivuotinen kasvi. Hiirenvirna viihtyy monilla kasvupaikoilla, kuten kesannoilla, viljapelloilla, niityillä ja kaikenlaisissa metsissä. Hiirenvirna kukkii kesä-elokuussa. hiirenvirran lähellä maanpintaa kasvavien rönsyjen versojuuret voivat ulottua jopa 30 sentin syvyyteen.
Kukka: Kukan teriö on viisilehtinen ja väriltään sininen tai vaaleanpunertava.
Sen lähellä maanpintaa kasvavien rönsyjen versojuuret voivat ulottua jopa 30 sentin syvyyteen.
Varsi: Varsi rento, kiipeilevä, haarova, särmikäs, kalju–lyhytkarvainen.
Lehdet: Kierteisiä, lapa parilehdykkäinen, 6–12-parinen ja kärhellinen.
Pituus: Hiirenvirna voi kasvaa jopa 20-100cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereinen metsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: Kukan teriö on viisilehtinen ja väriltään sininen tai vaaleanpunertava.
Sen lähellä maanpintaa kasvavien rönsyjen versojuuret voivat ulottua jopa 30 sentin syvyyteen.
Varsi: Varsi rento, kiipeilevä, haarova, särmikäs, kalju–lyhytkarvainen.
Lehdet: Kierteisiä, lapa parilehdykkäinen, 6–12-parinen ja kärhellinen.
Pituus: Hiirenvirna voi kasvaa jopa 20-100cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereinen metsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Koiranputki
Koiranputki on monivuotinen, hyönteispölytteinen, sarjakukkaiskasvi. Se kukkii juhannukselta elokuuhun valkoisin kukin. Koiranputki on syötävää, mutta sen makua pidetään hieman epämiellyttävänä. Koiranputki elää suunnilleen 3-4 vuotta. Koiranputken yksittäinen kukka on aika vaatimaton, mutta niitä on keskikokoisessa kasvissa jopa 5000. Koiranputki säilyy usein kuihtuneena pystyssä pitkään, talvella. Koiranputken kasvumuoto on vähän Juurakko pysty, paksu.
Kukka: Valkoinen, n. 3–7 mm leveä.
Varsi: Varsi yläosasta haarova, särmikäs, uurteinen, alaosasta tav. lyhytkarvainen, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
Lehdet: Lehdet on heleänvihreitä ja isohampaisia.
Pituus: Koiranputki kasvaa 50–150 cm pitkäksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon pikkumetsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: Valkoinen, n. 3–7 mm leveä.
Varsi: Varsi yläosasta haarova, särmikäs, uurteinen, alaosasta tav. lyhytkarvainen, ontto, nivelkohdissa väliseinät.
Lehdet: Lehdet on heleänvihreitä ja isohampaisia.
Pituus: Koiranputki kasvaa 50–150 cm pitkäksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon pikkumetsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Alsikeapila
Alsikeapila on Euroopasta lähtöisin oleva apilalaji. Se on monivuotinen. Kukan väri vaihtelee valkoisesta punertavaan, ja on lopulta ruskea. Alsikeapila kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävässä palossa. Ne ovat itämiskykyisiä heti kypsyttyään, mutta apiloille tyypilliseen tapaan hyvin kovakuorisina itävät yleensä vasta seuraavana keväänä. Alsikeapilan pölytysbiologiaa ja siementuotantoa tutkitaan erityisellä mielenkiinnolla, sillä se on arvokas rehukasvi.
Kukka: se on pallomainen ja valko-pinkki ja sijaitsee tavallisesti varren kärjessä.
Varsi: Varret on kohenevia tai no pystyjä.
Lehdet: Lehdet ovat kolmisormisia ja niiden korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia.
Pituus: Alsikeapila kasvaa 20–50 cm korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: se on pallomainen ja valko-pinkki ja sijaitsee tavallisesti varren kärjessä.
Varsi: Varret on kohenevia tai no pystyjä.
Lehdet: Lehdet ovat kolmisormisia ja niiden korvakkeet ovat pitkälti ruodin kanssa yhdiskasvuisia.
Pituus: Alsikeapila kasvaa 20–50 cm korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.
Tunniste: Nimikyltti.
Syysmaitiainen
Syysmaitiainen kukkii loppukesällä. lllan viilentyessä mykeröt sulkeutuvat. Ne pysyvät kiinni myös pilvisinä päivinä. Syysmaitiainen kasvaa kuivilla paikoilla, tienvarsilla ja ruohikoissa. Se viihtyy hyvin myös pihassa ja nurmikoilla. Siemenet lentävät voimakkaiden syystuulien mukaan ja leviävät tehokkaasti. Syysmaitiaista tavataan luonnonvaraisena Pohjois-Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Se on levinnyt myös luultavasti Pohjois-Amerikkaan. Syysmaitiaisen vanhempi tieteellinen sukunimi Leontodon tarkoittaa sananmukaisesti leijonan hammasta.
Kukka: Kukat on 2,5-3cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat ovat keltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Kukka myös muistuttaa vähän voikukkkaa.
Varsi: Varsi on ohut, sitkeä ja haarainen.
Lehdet: Lehden Lapa on suikea, kalju, pariliuskainen (harvoin isohampainen), liuskat pitkiä, kapeita ja ne nojaavat maata vasten.
Pituus: Kasvavat 10–40 cm pituisiksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.
Tunniste: Mun nimi paperissa.
Kukka: Kukat on 2,5-3cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat ovat keltaisia, kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Kukka myös muistuttaa vähän voikukkkaa.
Varsi: Varsi on ohut, sitkeä ja haarainen.
Lehdet: Lehden Lapa on suikea, kalju, pariliuskainen (harvoin isohampainen), liuskat pitkiä, kapeita ja ne nojaavat maata vasten.
Pituus: Kasvavat 10–40 cm pituisiksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.
Tunniste: Mun nimi paperissa.
Päivänkakkara
Päivänkakkara kasvaa kuivilla ja valoisilla paikoilla (niityillä, kallioilla ja kivikoissa). Sitä nähdään yleensä koko Euroopassa sekä Siperian ja Pohjois-Amerikan keskiosissa. Elää noin 2 vuotta. Päivänkakkarassa on paljon siitepölyä ja kauas näkyvät laitakukat mainostavat mykeröä ohilentäville pölyttäjähyönteisille. Yhden mykerön kukinta kestää lähes kuukauden ja tiheinä ryhminä kasvaessaan päivänkakkara koristaa niittyä hyvin pitkään.
Kukka: Laitakukat ovat valkoisia, kielimäisiä ja kehräkukat ovat keltaisia, torvimaisia, pieniä.
Varsi: Varsi haaraton–niukkahaarainen, karvainen–kalju.
Lehdet: Lehdet alkaa kasvaa varren alussa (melkeimpä juurissa) ja on pitkäruotisia liuskahampaisia lehtiä, varsilehdet ovat pienempiä eikä niillä ole ruotia.
Pituus: Se voi kasvaa 20-60cm korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartatanon pikkumetsä.
Tunniste: Mun nimi paperissa.
Kukka: Laitakukat ovat valkoisia, kielimäisiä ja kehräkukat ovat keltaisia, torvimaisia, pieniä.
Varsi: Varsi haaraton–niukkahaarainen, karvainen–kalju.
Lehdet: Lehdet alkaa kasvaa varren alussa (melkeimpä juurissa) ja on pitkäruotisia liuskahampaisia lehtiä, varsilehdet ovat pienempiä eikä niillä ole ruotia.
Pituus: Se voi kasvaa 20-60cm korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartatanon pikkumetsä.
Tunniste: Mun nimi paperissa.
Mustikka
Mustikka tuottaa syötäviä marjoja. Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun, ja marjat kypsyvät heinäkuusta alkaen. Mustikka kasvaa tuoreissa kangasmetsissä ja muissa kosteissa metsissä Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Mustikka on yleisimpiä metsäkasveja lukeutuu havumetsiemme valtavarpuihin. Kasvi varistaa lehtensä syksyllä, mutta koristaa sitä ennen maisemaa kauniin punakeltaisella syysvärityksellään. Talveksi mustikanvarvut tarvitsevat suojakseen riittävän lumipeitteen, muutoin ilmaverso paleltuu kuoliaaksi.
Marjat: Marja on tummansininen, 4–6 mm pitkä/leveä.
Varsi: Varsi pystysuorainen, runsashaarainen, puutunut, vanhat varret liereitä, ruskeita, nuoret särmikkäitä, vihreitä, kaljuja.
Lehdet: Mustikka pudottaa soikeat, hienosahaiset lehtensä talveksi ja lehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen kelloksi.
Pituus: Mustikka on normaalisti 10–50 cm korkea.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Maikkalan metsässä.
Tunniste: Mun käsi.
Marjat: Marja on tummansininen, 4–6 mm pitkä/leveä.
Varsi: Varsi pystysuorainen, runsashaarainen, puutunut, vanhat varret liereitä, ruskeita, nuoret särmikkäitä, vihreitä, kaljuja.
Lehdet: Mustikka pudottaa soikeat, hienosahaiset lehtensä talveksi ja lehdet ovat kasvaneet melkein kärkeen asti yhteen kelloksi.
Pituus: Mustikka on normaalisti 10–50 cm korkea.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Maikkalan metsässä.
Tunniste: Mun käsi.
Puolukka
Puolukka kukkii touko-kesäkuussa ja punainen itse syötävä marja on kypsä syyskuussa. Puolukan lehtien elinikä on noin 2–4 vuotta. Ilmaversot ja lehdet elävät puolestaan maximissaan 4 vuotta, mutta itse puolukkakasvi voi olla yli 100 vuoden ikäinen, sillä se uusiutuu jatkuvasti. Puolukka kasvattaa vain noin kymmenen uutta lehteä joka kevät. Puolukoita poimitaan vuosittain noin 100 miljoonaa kilogrammaa, mutta kaupalliseen käyttöön vain noin 5–10 miljoonaa kilogrammaa.
Marjat: Marja on pallomainen, punainen, läpimitaltaan noin 5–8 millimetriä oleva happamahko marja.
Varsi: Pystysuora tai koheneva ja sekä hieman karvaisia.
Lehdet: Puolukalla on vihreät, suipot, karvaiset, pitkänomaiset lehtdet, jotka ovat 10–25 millimetriä pitkät ja niiden alapinnalla on tummia pisteitä.
Pituus: Kasvaa 5-30cm korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Maikkalan mesässä.
Tunniste: Maikkalan suunnistus kartta.
Marjat: Marja on pallomainen, punainen, läpimitaltaan noin 5–8 millimetriä oleva happamahko marja.
Varsi: Pystysuora tai koheneva ja sekä hieman karvaisia.
Lehdet: Puolukalla on vihreät, suipot, karvaiset, pitkänomaiset lehtdet, jotka ovat 10–25 millimetriä pitkät ja niiden alapinnalla on tummia pisteitä.
Pituus: Kasvaa 5-30cm korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Maikkalan mesässä.
Tunniste: Maikkalan suunnistus kartta.
Vadelma
Vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja vähän samanlaisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa olemista, jote pysyää puista kaukana. Vadelma on yleinen koko Suomessa, mutta hiukan harvinaisempi pohjois Lapissa. Vadelmissa on paljon sokeria, varsinkin kesällä.
Marjat: Itse marja vadelma on tummanpunainen kypsänä, mutta muuten on normaalisti vihertävänvalkoinen ja se kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi.
Varsi: Varsi on yleensä aika piikikäs.
Lehdet: Ne ovat vihreät ja ne on myös sahalaitaisia.
Pituus: Vadelmapensas voi kasvaa noin 2 metriä korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Maikkalan metsä.
Tunniste: Mun käsi.
Marjat: Itse marja vadelma on tummanpunainen kypsänä, mutta muuten on normaalisti vihertävänvalkoinen ja se kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi.
Varsi: Varsi on yleensä aika piikikäs.
Lehdet: Ne ovat vihreät ja ne on myös sahalaitaisia.
Pituus: Vadelmapensas voi kasvaa noin 2 metriä korkeaksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Maikkalan metsä.
Tunniste: Mun käsi.
Sammal
Sammalet kasvavat yleensä tieheästi yhdessä ja pehmeästi maassa, puunrungolla, kivellä tai kannolla. Ne kasvaa vähän kaikkialla metsässä. Sammalilla ei ole juuria, mutta monilla on haaroittivia juurtumahapsia, jotka sitovat sammalyksiköt alustaansa ja toisiinsa. Sammalet on yleensä väriltään vihreä myös talvella, mutta talvella lumi vain peittee sammaleet.
Varsi: Se on vihreä, ja semmoinen vähän niin kuin karvainen ja taittuva.
Pituus: Ne voi kasvaa 1-5 cm pituisiksi, eli yleensä aika lyhyeksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Huono laatu ja salmalla otettu.
Varsi: Se on vihreä, ja semmoinen vähän niin kuin karvainen ja taittuva.
Pituus: Ne voi kasvaa 1-5 cm pituisiksi, eli yleensä aika lyhyeksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Huono laatu ja salmalla otettu.
Metsämansikka
Metsämansikka kasvaa nimensä mukaan metsissä ja joskus myös vaikka oman kodin pihassa, mutta se ei kasva tiheässä eikä korkeassa ruohossa. Luonnonlaidunten vähentyessä Metsämansikkakin on vähentynyt, mutta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja tienpientareilta. Se aloittaa kukintansa joskus jopa toukokuussa mutta kukkii pääasiassa kesä-heinäkuussa. Ennen punaisia marjoja, siinä kasvaa valkoisia kukkia, noin 12–18 mm leveä, terälehtiä 5 ja terälehdet on melkein pyöreitä.
Marjat: Marjat pieniä ja punaisia.
Varsi: Varsi on vihreä ja karvat yläviistoja–siirottavia.
Terälehdet: Terälehdet ovat valkoiset.
Lehdet: Lehdet ovat mansikalle tunnusomaiset, vaikkakin kohtalaisen pienet. Metsämansikalla voi olla jopa kahden metrin pituisia rönsyjä.
Pituus: Se voi kasvaa 5-20cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Vanhassa kodissa.
Tunniste: Elvis.
Marjat: Marjat pieniä ja punaisia.
Varsi: Varsi on vihreä ja karvat yläviistoja–siirottavia.
Terälehdet: Terälehdet ovat valkoiset.
Lehdet: Lehdet ovat mansikalle tunnusomaiset, vaikkakin kohtalaisen pienet. Metsämansikalla voi olla jopa kahden metrin pituisia rönsyjä.
Pituus: Se voi kasvaa 5-20cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Vanhassa kodissa.
Tunniste: Elvis.
Koivu
Koivut on Suomen yleimpisiä lehtipuita. Koivuja kasvaa havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa ja niitä esintyy joka puolella suomea. Myös koivuja tavataan lähes koko Euroopassa Välimeren seutuja ja idän aroa lukuun ottamatta. Koivut ovat Suomen lehtipuista yleisimpiä puita. Koivujen runkoa ja oksia verhoaa helposti kuoriutuva tai hilseilevä, usein valkoinen ja mustaviiruinen kuori eli tuohi. Koivujen lehteentulo ja samanaikaisesti tapahtuva kukinta ovat merkittävät tapahtumat Suomen luonnossa keväällä.
Runko: Musta-valkoinen.
Lehdet: Lehdet ovat oksilla kierteisesti ja ne ovat yleensä ehutreunaisia, mutta joskus liuskaisia.
Pituus: Se kasvaa noin 1 metrin vuodessa, mutta yleensä koivu kasvaa maximissaan 10-12 metriseksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Huono laatu ja salama.
Runko: Musta-valkoinen.
Lehdet: Lehdet ovat oksilla kierteisesti ja ne ovat yleensä ehutreunaisia, mutta joskus liuskaisia.
Pituus: Se kasvaa noin 1 metrin vuodessa, mutta yleensä koivu kasvaa maximissaan 10-12 metriseksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka mistä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Huono laatu ja salama.
Pulkkosieni
Pulkkosieni on kellertävänruskea, vähän myrkyllinen (Ei kuulu syödä) ja se on eritttäinen yleinen suomessa. Niitä löytyy yleensä Havu- ja lehtimetsät, puistot, pihat, teiden varret, joutomaat, ihmisen vaikuttamilla alueilla, lahokannoilla, muurahaispesissä. Erityisesti se viihtyy ihmistoiminnan vaikutuspiirissä, sillä lannoitus ja maan rikkoutuminen saa pulkkosienen itiöemien tuoton kiihtymään. Satoaika on heinä-lokakuu.
Jalka: Jalka on kellanruskea, tyveen päin suippeneva ja lyhyt.
Lakki: Pulkkosienen ruskeansävyinen lakki on 5–15 senttimetriä leveä. Nuorilla yksilöillä lakin reunat ovat kiertyneet alas.
Heltta: Sienen heltat ovat tiheät, johteiset ja väriltään kellertävät. Ne lähtevät irti samaan tapaan kuin samaan lahkoon kuuluvilta tateilta. Helttojen väri tummenee nopeasti koskettaessa.
Pituus: Se kasvaa 3-6cm piuiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Jalka: Jalka on kellanruskea, tyveen päin suippeneva ja lyhyt.
Lakki: Pulkkosienen ruskeansävyinen lakki on 5–15 senttimetriä leveä. Nuorilla yksilöillä lakin reunat ovat kiertyneet alas.
Heltta: Sienen heltat ovat tiheät, johteiset ja väriltään kellertävät. Ne lähtevät irti samaan tapaan kuin samaan lahkoon kuuluvilta tateilta. Helttojen väri tummenee nopeasti koskettaessa.
Pituus: Se kasvaa 3-6cm piuiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Pietaryrtti
Pietaryrtti on keltakukkainen ja monivuotinen ruoho. Se kasvaa alkuperäisenä Euroopassa ja Aasiassa. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa Oulun korkeudelle saakka. Pietaryrtin mykerökukinto muistuttaa päivänkakkaran kukinnon keskiosaa. Pietaryrtin haju on voimakas ja vastenmielinen, mikä selittää kasvin käyttöä keskiajalla rohtona ja karkotteena. Pietaryrtti on nyttemmin todettu myrkylliseksi, joten sen rohtokäyttö on kielletty monissa maissa. Kasvi sisältää muun muassa tujonia.
kukat: keltaisia ja ne kasvavat suorina hiuskikona, jotka jää kasvin kuohduttua törröttämään pystyyn.
Varsi: Tosi jäykkä, vihreä ja pitkä
Pituus: 20-120cm
lähteet: wikipedia
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon pikkumetsä.
Tunniste: Huono laatu ja salama.
kukat: keltaisia ja ne kasvavat suorina hiuskikona, jotka jää kasvin kuohduttua törröttämään pystyyn.
Varsi: Tosi jäykkä, vihreä ja pitkä
Pituus: 20-120cm
lähteet: wikipedia
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon pikkumetsä.
Tunniste: Huono laatu ja salama.
Kissankello
Kissankello on lilakukkainen ja se on monivuotinen. Kissankello kasvattaa ensimmäisenä vuonna pääjuuren ja matalan lehtiruusukkeen. Kissankello kukkii kesä-syys aikoihin ja kasvaa yleensä kuivissa ja aurinkoisissa paikoissa kuten, niittyissä, ketoissa, mäenrinneissä, kallioissa ja pientareidessa. Kissankello esiintyy yleisenä koko Suomessa, myös pohjoisen Lapin tuntureilla metsänrajaakin korkeammalla. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.
Kukat: 4–20 mm pitkä ja sininen, vaaleansininen tai harvoin valkoinen.
Varsi: Varsi hento, usein tyvestä koheneva, liereä, tyvipuolelta lyhytkarvainen ja monesti punertava.
Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia ja kukinta-aikaan tavallisesti kuihtuneita.
Pituus: Ne kasvaa suunnilleen 10-60cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Otin kasvin kartanon pikkumetsätä, mutta otin kuvan autotallista.
Tunniste: Vanhan kodin autotallin seinä.
Kukat: 4–20 mm pitkä ja sininen, vaaleansininen tai harvoin valkoinen.
Varsi: Varsi hento, usein tyvestä koheneva, liereä, tyvipuolelta lyhytkarvainen ja monesti punertava.
Lehdet: Tyvilehdet pitkäruotisia ja kukinta-aikaan tavallisesti kuihtuneita.
Pituus: Ne kasvaa suunnilleen 10-60cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Otin kasvin kartanon pikkumetsätä, mutta otin kuvan autotallista.
Tunniste: Vanhan kodin autotallin seinä.
Siankärsämö
Siankärsämö on levinnyt erittäin laajalle alueelle pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa siankärsämöä kasvaa koko maassa, ja se on aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta hyvin yleinen kasvi. Siankärsämö kestää hyvin kuivuutta ja viihtyy ihmisen muokkaamassa ympäristössä. Kasvi tekee maalle maarönsyjä. Siankärsämö kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Siankärsämöä käytetään jalostettuna myös puutarhakasvina.
Kukka: Kukka on väriltään yleensä valkoinen, toisinaan myös vaalean- tai purppuranpunainen.
Varsi: Sen varsi on vankka, pysty ja vaihtelevan pehmeänkarvainen.
Lehdet: Lehdet ovat 5–20 cm pitkiä ja järjestyneet kierteisesti varren ympärille.
Pituus: Se voi kasvaa 20-70cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: Kukka on väriltään yleensä valkoinen, toisinaan myös vaalean- tai purppuranpunainen.
Varsi: Sen varsi on vankka, pysty ja vaihtelevan pehmeänkarvainen.
Lehdet: Lehdet ovat 5–20 cm pitkiä ja järjestyneet kierteisesti varren ympärille.
Pituus: Se voi kasvaa 20-70cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kirvatsin viereisessä metsässä.
Tunniste: Nimikyltti.
Nokkonen
Nokkonen voi polttaa kun siihen koskee eli sitä voi kutsua polttavalehtiseksi. Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa, ja sisältä ryöpsähtää polttavaa muurahaishapon kaltaista nestettä. Herkille ihoalueille osuessaan neste voi olla kivuliasta. Nuoret nokkoset polttavat vain vähän, ja hansikkaiden kanssa poimittaessa kädet eivät vioitu. Polttavuus katoaa kuumennettaessa ja kuivattaessa. Nokkosia yleensä kasvaa alkukesästä eniten metsiin ja periaatteessa niitä voi kasvaa joka puolelle kasvillisiin paikkoihin ja se on toso yleinen suomessa. Nokkonen on monivuotinen. se kukkii heinä-syyskuussa. Poltinkarvoiltaan nokkonen pyrkii suojautumaan kasvinsyöjiltä ja suuret laiduntajat jättävätkin sen rauhaan.
Kukka: 4-8cm pitkiä (tosi pieniä siis).
Varsi: Polttavakarvainen ja luonnonvihreä.
Lehdet: Polttavakarvaisia ja vastakkain ruodillisia.
Pituus: Nokkonen voi kasvaa 30-150cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Nimikyltti.
Kukka: 4-8cm pitkiä (tosi pieniä siis).
Varsi: Polttavakarvainen ja luonnonvihreä.
Lehdet: Polttavakarvaisia ja vastakkain ruodillisia.
Pituus: Nokkonen voi kasvaa 30-150cm pituiseksi.
Lähteet: Wikipedia ja luontoportti.
Paikka missä kuvasin kasvin: Kartanon isometsä.
Tunniste: Nimikyltti.