Huomasin neljä nuppua kärsimyskukassa jokin aika sitten. Vähitellen ne ovat paisuneet, ja olen odottanut niiden puhkeavan kukkaan. Viikko sitten odotus palkittiin: Pyhän-hiihtoreissun jälkeen ensimmäinen kukka toivotti tervetulleeksi.

Kärsimyskukka pääsi sisälle viileään eteiseen yhdessä pelakuiden kanssa syyskuussa. Kesän se vietti ensimmäistä kertaa kesäkeittiön ikkunalaudalla suojaisessa paikassa. Vettä sille joutui antamaan harva se päivä. Valoa se sai runsaasti, mutta ei kukkinut. Paikka taisi olla liiankin suojainen.

Jo kukan nimi viittaa Raamattuun, Kristuksen kärsimykseen. Niin tai näin – näen kukassa sekä puhtauden että piinan. Kodin kukat ja viherkasvit -kirja  kertoo kärsimyskukan olevan peräisin Etelä-Amerikasta. Kirjan mukaan kukasta voi nähdä Kristukseen isketyt naulat, vasarat, orjantappurakruunun ja ruoskat. (1989: 254–255.) Jos pihlaja on pyhä puu, kärsimyskukasta pyhyyden näkee selvästi.

Kärsimyskukkani on muutaman vuoden ikäinen. Kaikista huonoiten se on selvinnyt talvesta huoneenlämmössä, jolloin siinä on talven jälkeen ollut vain vähän eloa. Kukkaa en ole koskaan leikannut, mutta luulenpa, että se on viimeisillä voimillaan aloittanut kasvun lähes tyhjästä ja kiertynyt puutuneiden oksien ympärille. Viherpeukaloiden sivut lupaavat leikkaamisen takaavan kukkimisen. Kokeilen ensi keväänä.

Kuva ei valehtele: kärsimyskukkani on hieman kallellaan. Se kukkii vuoden pimeimpänä aikana.  Kukka kestää hetken, mutta kaunis se on.

Kolmannen kukan pääsin kuvaamaan päiväsaikaan ja kas – ei lähimainkaan niin violettivivahteinen.