Perennat kukkivat ja kuihtuvat sellaista vauhtia, että ei kännykän kanssa perässä pysy. Tuntuu, että kesä hupenee sitä vauhtia kun kukinnat  kuihtuvat. Jotkut kasvit ehtivät kukkia ennenkuin ehdin edes ottaa kuvan mm. sammalleimu ja verikurjenpolvi.

 

Jotkut pitävät Alaskankleitonia melkeinpä rikkaruohona ja toiset arvostavat sitä suuresti maanpeittokasvina.  Muurahaiset kuljettavat kleitonin siemeniä, siksi sitä kasvaa mitä ihmeellisimmissä paikoissa mm.laatan rakosissa. Jos ne lisääntyvät liikaa, niin ne on helppo nyppäistä pois.  Jos puutarha on oikein muhevamultainen ja kostea, kannattaa harkita istuttamista. Lehtometsään karatessaan saattaa olla uhka luonnonvaraisille kasveille. Alaskankleitonia kukkii koko kesän harvakseltaan. Yleensä kitken kukkineet ja siementäneet yksilöt pois. Aina niitä kuitenkin seuraavana keväänä ja jopa samana syksynä ilmestyy lisää.

 

Tulikellukka saattaa kukkia uuudelleen, jos sen kukkavarret katkaistaan heti kukinnan jälkeen mahdollisimman läheltä maanpintaa. Kasvattaa isoja lehtimättäitä . Tulikellukka on näyttävän näköinen kukkiessaan kirkkain oranssein kukin. Kukkii pitkään, jos kukinnan aikana muistaa kastella.

Unelmatädyke viihtyy kuivassakin paikassa, mutta kukinta on nopeaa. Väreinä valkoinen ja hento vaaleansininen.

 

Ketoneilikat kasvaa luonnonvaraisena kuivilla kedoilla. Puutarhaan ne sopivat kivikkokasveiksi.

 

 

Posliinirikot sekä kirjava- että vihreälehtinen,  on vaikeitten paikkojen maanpeitekasveja. Ne menestyvät melkeinpä missä vaan. Multavassa maassa lehtiruusukkeista  tulee tietysti isompia. Posliinirikko kasvattaa hennot vaaleanpunaiset kukkavanat ruusukkeiden keskelle ja kukkii pitkään. Ainavihannat lehdet. Suosittelen kukkapenkkien reunuksiin tai muuten tyhjiin paikkoihin. Helppo jakaa, sillä ruusukkeet irtoavat helposti toisistaan.

Siperiankurjenmiekka on luottokasvi, joka kukkii joka vuosi uskollisesti. Se kasvattaa ison heinätuppaan, joka ei aina ole kovin kaunis, mutta kukkii sitä komeammin mitä isompi tupas on. Heinätupasta ei saisi siirrettäessä istuttaa kovin syvälle. Tein sen virheen ja kukinta oli tänä vuonna aika vähäinen. Toivon, että Siperiankurjenmiekkani  nousee itsestään korkeammalle kasvaessaan.

 

 

 

Tuoksukurjenpolvi, maanpeittokasvi, joka peittää vähän liikaakin. Reheväkasvuinen ison juurakon kasvattava perenna. Nuoret lehdet vihreitä heti lumien sulettua. Viihtyy sekä kuivassa, että kosteassa maassa. Jokapaikan maanpeittokasvi. Kasvaa aika korkeaksi, joten muita matalampia kasveja ei sitten vierelle mahdukkaan. Jyrää kaikki pienemmät alleen kasvaessaan.

 

 

Peittokurjenpolvi, hillitympi leviämään, matalakasvuisempi ja sirompi  kuin tuoksukurjenpolvi.

 

 

Isorikko on erikoinen kivikkokasvi, joka kukkii kesäkuusta elokuun alkuun. Matala ruusuke maassa, mutta pitkä komea kukkavana.Leviää hillitysti. Minun puolestani voisi levitä vähän vauhdikkaammin, koska on niin mielenkiintoisen näköinen kukkiessaan. Kasvattaa ilmeisesti ensin ruusukettaan ja kukkii vasta vanhempana. Muistini mukaan kukittuaan ruusuke muuttuu aika huonon näköiseksi. Ilmeisesti kaikki voima menee kukintaan.

Niin kaunis väripilkku tämä harmaa Käenkukka, mutta mahdoton siementämään. Jos ei halua Käenkukkapeltoa niin kukkavarret pitää muistaa katkaista kukinnan jälkeen.

 

 

Nurmikohokki on luonnonvarainen niitty- ja piennarkasvi. Pulleasti  se näyttää istutettuna viihtyvän maakellarin katolla.

 

Sulkakellukka on harvinainen  kellukkalaji. Kukat ovat nuokkuvia, päältä vaalenpunaisia ja sisältä valkoisia. Kellukka kukkii pitkään ja loppukesästä muodostuu karvaiset siemenkodat.

 

Siperianmaksaruoho on pystykasvuinen jäykkä ja tiheäkukkainen kuivanpaikan maksaruoho.

 

 

Hopeahärkki viihtyy ja kasvaa kuivissa ja karuissa olosuhteissa. Sen versot talvehtii ja se aloittaa kukintansa valkoisin kukin jo kesäkuun alussa. Kukinta on pitkä ja kukkia on paljon. Se kasvattaa pitkiä versoja, jotka roikkuvat alas vaikkapa muurin päältä tai sitä voi käyttää maanpeitekasvina kuivissa paikoissa. Kukinnan jälkeen kasvia voi siistiä leikkaamalla kukkavanat ja epäsiistit rönsyt pois. Joskus märän talven jälkeen hopeahärkki näyttää huonolta. Silloin leikkaan reippaasti kaikki versot maatamyöten pois. Kukinta hieman myöhästyy, mutta kasvi uudistuu ja kasvaa nopeasti takaisin entisiin mittoihin.

 

 

Ukkomansikkaa kasvatettiin 1800-luvulla puutarhoissa, sieltä se on levinnyt teiden pientareille jopa metsiin. Tekee harvoin marjoja. Istutin maanpeitekasviksi omenapuun alle. Omenapuun alla on myös oikeita mansikantaimia, joten muutama marjakin voi pöheiköstä tulla linnuille syötäväksi. Ukkomansikka tekee vähän rönsyjä.

 

 

Laukat on kivoja väriläiskiä puiden juurella.

Sulkaneilikka on runsaasti kukkiva reunuskasvi, joka tekee suuria irrallisia määttäitä. Pitää jakaa muutaman vuoden välein runsaan  kukinnan säilyttämiseksi.

 

 

Maatamyöten suikertavassa talviossakaan ei ole enää kuin muutama kukka jäljellä. Värejä pitäisi löytyä minullakin vaaleansinisenä ja valkoisena, mutta tänävuonna taisi kukinta lipsahtaa ohi. Talvio on oikea kasvi oikeassa paikassa, mutta aika kiusallinen poisrevittävä, jos sattuu istuttamaan paikkaan missä sen pitäisi kasvaa hillitysti. Pienikin pala kasvia leviää voimakkaasti muodostaen mattomaisen kasvuston.

 

 

Lehtoängelmät kasvavat luonnonvaraisena. Puutarhassa näyttävä kasvi korkealle kasvavan kukkapilven ansiosta. Viihtyy parhaiten puolivarjossa.

 

 

Mäkitervakko kasvaa yleisenä Etelä-Suomen kallioilla. Puutarhassa mäkitervakosta tulee tuuheampi ja monivartisempi kuin luonnossa. Mäkitervakko on kaunis luonnossa sekä perennapenkeistä.

 

Jalopähkämö viihtyy melkeinpä missä vaan ja leviää nopeasti näyttäväksi kukkamatoksi. Kukinta kestää puolivarjossa pitkään.

 

Jättipoimulehti on helppo ja pitkäikäinen perenna. Poimulehden poimuihin tiivistyy vesipisarat kauniiksi helmiksi. Kukkavanat kannattaa leikata pois siementämisen ehkäisemiseksi .

 

 

Remontin tiimellyksessä kasvit vähän sekaantuivat ja epäilempä, että tähän istutusryhmään on sekaantunut kahta eri angervoa. Sormivaleangervo ja Liuskavaleangervo, sulassa sovussa kumminkin. Sormivaleangervolla lehdet ovat seitsemänosaiset ja  ne muistuttavat hevoskastanjan lehtiä. Liuskavaleangervolla on viisiosaiset lehdykät ja ne on kärkiosasta pitkä- ja isohampaiset.

Punapäivänkakkara on kasvuolosuhteiltaan hieman vaativa. Se menestyy vain runsasravinteisessa hiekkamaassa. Minä olen pitänyt tavallisessa perennapenkissä punapäivänkakkaraani hengissä kymmeniä vuosia. Se ei leviä mutta ei kuolekaan ja tekee muutaman kauniin kukan joka vuosi.

 

 

Akilejat lisääntyvät siemenestä ja niitä on mitä erikoisempia värimuunnoksia. Akileijat kasvavat parhaiten siellä minne ovat itse siemenestä levinneet.

 

Päivänkakkara on vaatimaton, talvenkestävä, siemenestä leviävä ja varmasti kaikille tuttu luonnonkasvi. Jos  kukkavarret leikkaa kukinnan jälkeen päivänkakkaran saattaa kukkia syksyllä uudelleen.

 

 

Tarhapäivännouto, Helianthemun

 

Himalajan Jalkalehti on saanut niin suurta kiinnostusta osakseen, että laitoinpa tässä välikuvan siitä miten hedelmät alkavat pikkuhiljaa  lehtien suojassa kasvaa. Kasvissa oli kolme kukkaa ja kaikista näyttäisi hedelmä kehittyvän.