Aconitum xstoerkianum – tarhaukonhattu | Pohjolan kasvien pauloissa

Aconitum xstoerkianum Rchb. – tarhaukonhattu
risteymän kantalajit Aconitum napellus L. – huppu-ukonhattu ja A. variegatum L. – ”kirjoukonhattu”
Aconitum L. – ukonhatut
Ranunculaceae – leinikkikasvit

Tarhaukonhattu, Aconitum xstoerkianum, on vanha koristekasvi, joka on aikanaan luotu ilmeisesti risteyttämällä huppu-ukonhattu, A. napellus ja laji A. variegatum, jolle sopisi suomalaiseksi nimeksi kirjoukonhattu. Nimeä A. variegatum on aikaisemmin virheellisesti käytetty myös tarhaukonhatusta.

Tarhaukonhattu on monivuotinen, tavallisesti noin 80-150 cm korkea, pysty ja hyvin myrkyllinen ruoho, joka muodostaa yleensä monivartisia ja tiheitäkin kasvustoja. Juurakko on lyhyehkö, mukulamainen ja monijuurinen. Varsi on tanakka, ontto, tavallisesti kukintoon saakka haaraton ja lehdekäs sekä yleensä vihreä. Se on kalju tai varren alaosassa on harvakseen lyhyehköjä kaarikarvoja. Erilliset tyvilehdet puuttuvat. Varsilehdet ovat kierteisesti. Kukinnon alapuolisten lehtien ruoti on enimmillään noin 10 cm. Lapa on päältä vihreä tai tummanvihreä ja kiiltävä sekä alta vaaleampi, kourasuoninen ja molemmin puolin kalju tai hyvin harvakarvainen. Se on ulkokehältään pyöreähkö ja 5-osainen eli halkoisuus yltää lavan tyvelle asti. Päälehdykät ovat syvästi kapealiuskaisia ja isohampaisia. Lavan läpimitta on yleensä noin 5-15 cm. Kukintoalueen alaosassa olevat varsilehdet ovat alempia lehtiä pienemmät ja vähäliuskaisemmat. Niiden ruoti on vähimmillään noin 2-5 mm.

Kukinto on varsipäätteinen, yleensä alaosastaan haarova, harsuhko ja tähkämäinen terttu, jonka ranka ja sivuhaarat ovat kaljut. Pääterttu on tavallisesti noin 20-60 cm pitkä ja noin 7-12 cm leveä. Kukinnon sivuhaaroja on enimmillään kymmenkunta ja ne ovat noin 10-20 cm pitkiä sijaiten ylimpien varsilehtien hangoissa. Myös päätertussa voi toisinaan olla haaraisuutta. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä sekä sijaitsevat tertussa kierteisesti. Päätertun alimpien kukkien tukilehdet ovat ylimpiä varsilehtiä pienempiä ja harvaliuskaisia. Ylempien, kukintavaiheessa olevien kukkien tukilehdet ovat suikeat, lähes tasasoukat tai rihmamaiset ja noin 2-10 mm pitkät. Kukkaperä on kaareva tai yläviisto ja kalju tai kukan alapuolelta vähän matkaa lyhytkarvainen sekä avoimissa kukissa terttua ylöspäin lyheten tavallisesti noin 10-50 mm pitkä. Siinä on usein myös tukilehden kaltaisia, pieniä lehtiä. Kukinnon ja sen haaran kärkiosaa lukuun ottamatta perä on kukan korkeutta pitempi.

Kukka on vastakohtainen ja tavallisesti noin 30-40 mm korkea sekä nielun kohdalta noin 15-20 mm leveä. Terälehtimäisiä verholehtiä on 5. Ylimmäinen verholehti on kypärä- tai huppumainen, yleensä noin 15-22 mm pitkä ja noin 15-20 mm leveä. Pituutta on siis noin leveyden verran tai hieman enemmän. Suku on saanut suomalaisen nimensä tästä erikoisesta verholehdestä. Muut neljä verholehteä ovat hetiön ja emiön ympärillä. Kaksi ylempää ovat pyöreähköt, leveän vastapuikeat, kuperat ja ulospäin suuntautuneet sekä noin 13-17 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin pituutensa levyiset. Alemmat kaksi verholehteä ovat soikeat tai vastapuikeat ja alaspäin suuntautuneet sekä noin 12-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 6-9 mm leveät. Kaikki verholehdet ovat muuten kaljut mutta reunoiltaan karvaiset ja siniset, sinipunaiset tai sinisen ja valkoisen kirjavat.

Terälehdet ovat muuttuneet mesilehdiksi. Niistä kaksi on täysin kehittynyttä ja sijaitsevat ylimmän verholehden sisällä. Niissä on ohut, kaareva ja lähes verholehden mittainen perä, jonka kärjessä on puolipyöreä mesikannus. Muut mesilehdet ovat pienempiä tai ne puuttuvat. Heteitä on paljon ja ne ovat noin 5 mm pitkät. Palhot ovat vaaleat tai sinertävät ja ponnet aluksi tummat. Emilehtiä on tavallisesti 3. Ne ovat erilliset, vihreät ja täysin kehittyneinä noin 4-5 mm pitkät. Usein ne jäävät kuitenkin pieniksi ja heteiden keskeltä tuskin erottuviksi. Hedelmät ovat siemenettömiä, pystyjä ja palkomaisia sekä kaljuja ja otapäisiä tuppiloita, jotka ovat heikosti kehittyneitä tai puuttuvat kokonaan. Pituutta niille kertyy yleensä noin 5-15 mm. Kukinta-aika on heinä-syyskuu.

Tarhaukonhattu on Suomessa vanha koristekasvi, jolla on viljelyjäänne- ja villiytymäesiintymiä etelästä päin kaikissa eliömaakunnissa Perä-Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat asutuksen lähialueilla mm. laitametsät, metsänreunat, niityt, pientareet, maanläjitysalueet ja entiset asuinpaikat, joilla se voi kasvaa vuosikymmeniä. Muissa Pohjoismaissa tarhaukonhatun villiytymiä on Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Tarhaukonhattua pölyttävät kimalaiset, mutta risteymätaustan vuoksi siemeniä ei kehity. Ainoana levittäytymistapana on kasvullinen mukulajuurten hidas laajentuminen. Lisäksi erilaiset maansiirtotyöt voivat viedä kasvin kokonaan uuteen paikkaan. Tarhaukonhattu, koristekasvikäytöstä huolimatta, lukeutuu muiden ukonhattujen kanssa Suomen kasvilajiston myrkyllisimpään ryhmään. Pienetkin määrät sisäisesti nautittuina voivat aiheuttaa hengenvaaran, joskin katkera maku jo sinällään torjuu yrityksiä ravintokäyttöön. Herkkäihoinen tarhuri voi saada myrkytysoireita myös kasvin pitkäaikaisesta käsittelystä ilman suojakäsineitä.

Suomessa on koristekasvikäytössä myös tarhaukonhatun toisen kantalajin alalaji, huppu-ukonhattu subsp. aitoukonhattu, A. napellus subsp. lusitanicum. Se on yleisilmeeltään hyvin samannäköinen, mutta helposti havaittavia erojakin löytyy. Aitoukonhatun kukintoterttu on tiiviimpi ja vähähaaraisempi. Varren yläosa ja kukinto ovat tiheään lyhytkarvaiset. Lisäksi kukkaperä on tavallisesti kukkaa lyhyempi ja verholehdet ovat kauttaaltaan karvaiset. Suomessa kasvaa harvinaisena luonnonkasvina ja myös puutarhakasvina sekä viljelykarkulaisena lehtoukonhattu, A. lycoctonum subsp. septentrionale. Se on kauttaaltaan karvainen ja yläosastaan tahmeakarvainen. Lisäksi kukan ylin verholehti on yli kolme kertaa leveyttään pitempi. Ukonhattujen kanssa tiettyä samankaltaisuutta on isoritarinkannuksella, Delphinium elatum. Sen kukka on kuitenkin jopa 35 mm leveä ja ylin verholehti ei ole kypärä- tai huppumainen, vaan muiden verholehtien kaltainen mutta kannuksellinen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tarhaukonhatun esiintymiskartalle Suomessa.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto