- Agrostemma githago L. – isoaurankukka
- Agrostemma L. – aurankukat
- Caryophyllaceae – kohokkikasvit
Isoaurankukka, Agrostemma githago, on yksivuotinen, usein ylitalvinen ja tavallisesti noin 20-60 cm korkea ruoho, joka on pysty ja haaraton tai yläosastaan haarova. Juuri on pysty ja hoikka paalujuuri. Varsi ja haarat ovat tiheästi pitkä- ja lähes tai aivan myötäkarvaiset. Karvat ovat suoria, harmahtavia ja yleensä noin 2-3 mm pitkiä hapsikarvoja. Tiheän karvoituksen vuoksi varret ja haarat ovat harmaanvihreät. Lehdet ovat varrella vastakkain. Ne ovat ruodittomat, tyvestään yhdiskasvuiset ja ehytlaitaiset. Malliltaan ne ovat tasasoukat tai kapean suikeahkot ja suippokärkiset. Molemmat puolet ovat varren tavoin myötäkarvaiset, minkä lisäksi laidoilla on harvakseen siirottavia ja noin 4-5 mm pitkiä hapsikarvoja. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 2-10 cm ja leveyttä vain noin 2-5 mm.
Kukat ovat yksittäin varren tai lehtihankaisten haarojen kärjessä. Varresta tai haarasta eroavaa kukkaperää ei ole. Verhiö on yhdislehtinen, kärjestään pitkästi 5-liuskainen ja varren tavoin karvainen sekä tavallisesti noin 20-50 mm pitkä. Yhdislehtinen torviosa on soikeahko tai pitkulainen ja 10-suoninen sekä useimmiten liuskoja lyhyempi. Se on yleensä noin 10-20 mm pitkä ja noin 4-8 mm leveä. Kärkiliuskat ovat tasasoukat tai kapean suikeahkot ja suippokärkiset sekä tavallisesti noin 10-35 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Ne ovat useimmiten kukan terälehtiä pitemmät.
Teriö on tavallisesti noin 20-35 mm leveä ja lisäteriötön. Terälehtiä on 5 ja ne ovat vastapuikeat, yleensä purppuranpunaiset tai sinipunaiseen vivahtavat ja hyvin harvoin kokonaan valkoiset. Niiden tyviosa on vaaleampi tai valkoinen. Terälehdissä on pitkittäisiä, kapeita ja tummia juovia. Verhiöntorvesta alkavien terälehtien kokonaispituus on yleensä noin 20-35 mm. Niiden sivulle taittuva kärkiosa on lanttopäinen ja tavallisesti noin 8-15 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveä. Heteitä on 10. Ne ovat valkoiset tai kellertävät ja yltävät noin 5-8 mm verhiöntorvea pitemmälle. Ponnet ovat noin 2 mm pitkät. Emi on 5-vartaloinen ja -luottinen sekä lopulta noin 8-10 mm pitkä. Vartalo on lähinnä punertava ja tiheästi valkokarvainen. Hedelmä on munamainen ja kypsänä kellanruskea kota, joka on hieman verhiöntorvea pitempi. Se on tavallisesti noin 15-25 mm pitkä ja noin 8-12 mm leveä. Kota avautuu kärjestään 5-liuskaisesti. Siemenet ovat lähinnä kartiomaisia, kypsinä ruskeita tai mustia ja tiheästi nystermäpintaisia sekä läpimitaltaan noin 3-3,5 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Isoaurankukka on hyvin vanha ja erityisesti ruispelloissa esiintynyt rikkakasvi Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Muualla Suomessa se on ollut lähinnä satunnaistulokas viljapelloilla. Lajin katsotaan rikkakasvina hävinneen kokonaan 1960-luvulla lähinnä siemenpuhtauden parannuttua. Myös vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa isoaurankukka on luokiteltu Suomesta hävinneeksi. Suomen putkilokasvien luettelossa. (LUOMUS, Helsinki 2019) se luokitellaan satunnaislajiksi, joka on lähinnä viljelykasvi, jota tavataan mm. puutarhajätekasoilta, jätemaa-alueilta ja vastaavilta paikoilta. Sen ei katsota enää olevan Suomeen aidosti kotiutunut. Kasviatlaksen kartalla lajista on muutamia tuoreempia satunnaistulokashavaintoja eteläisemmästä Suomesta. Muissa Pohjoismaissa isoaurankukasta on havaintoja viime vuosikymmeniltä Etelä-Ruotsista ja Tanskasta.
Isoaurankukka on myrkyllinen laji. Aikanaan, jolloin se oli viljapeltojen rikkakasvi, myrkylliset siemenet kulkeutuivat herkästi viljan sekaan. Ne pilasivat leivän ja muun ruoan maun sekä aiheuttivat myös pahoinvointia ja muitakin myrkytysoireita. On arvioitu, että jo muutaman siemenen nauttiminen voi aiheuttaa hengityselinten halvauksen ja sen myötä kuoleman.
Suomessa käytetään koristekasvina myös lähilajia, siroauringonkukkaa, A. brachylobum. Se on hyvin samankaltainen kuin isoauringonkukka, mutta sen verhiönliuskat ovat säännönmukaisesti ja selvästi teriötä lyhyemmät. Lisäksi verhiössä on lähes yksinomaan lyhyttä karvoitusta.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle niittykäenkukan esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 