Ukonkello, Campanula latifolia, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 60-120 cm korkea ruoho. Juurakko on yleensä lyhyehkö ja vankka. Kasvustot ovat usein monivartisia. Varsi on haaraton, tylppäsärmäinen tai lähes liereä ja vaihtelevasti pehmeäkarvainen tai melkein kalju. Se on vihreä, vaaleanvihreä tai joskus ainakin osittain hieman punertava.
Kukkivissa yksilöissä kaikki lehdet ovat yleensä varsilehtiä, jotka ovat kierteisesti. Alimpien lehtien ruoti on esim. noin 8 cm ja se lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Ruoti on useimmiten leveästi siipipalteinen. Alimpien lehtien lapa on herttamainen tai puikea ja ylempien puikea tai puikean suikea. Kärki on suipon terävä tai pitkäsuippuisen terävä. Tyvi on alimpia, herttamaisia lehtiä lukuun ottamatta pyöreähkö tai ylempänä kiilamainen. Lehtilaita on lähes kertaalleen tai matalasti toistamiseen hampainen. Hammastus on epätasainen ja sen muoto vaihtelee terävästä tylpän pyöreähköön. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 5-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm. Lehdet ovat yleensä vaaleanvihreät ja molemmin puolin lyhyt- ja pehmeäkarvaiset.
Kukinto on lehtihangoissa olevien, yleensä yksittäisten kukkien muodostama latvaterttu, jonka kukat ovat pystyjä tai siirottavia ja lopulta hieman nuokkuvia. Alemmissa hangoissa voi olla myös 2-3 kukan pitkäperäisiä viuhkoja. Alemmat hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja ylimmät ovat kapeanpuikeat tai puikean suikeat ja useimmiten noin 5-40 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1,5-7 mm leveät. Kukkaperä on yleensä noin 10-30 mm pitkä, mutta voi toisinaan olla alimmissa, yksittäisissä kukissa jopa 90 mm. Perä on useimmiten lyhytkarvainen ja siinä on toisinaan 1-2 esilehteä, jotka ovat suikean puikeat ja noin 1-7 mm pitkät ja noin 0,5-2 mm leveät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on pyöristyneen kartiomainen, suonikas ja kalju. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja koverat sekä laidoiltaan hieman sisäänkiertyneet ja usein siirottavat. Ne ovat vihreät tai osittain punaruskeat ja kaljuhkot tai lyhyesti vähäkarvaiset sekä tavallisesti noin 10-17 mm pitkät ja tyveltään noin 2,5-4 mm leveät.
Teriö on sinipunainen ja harvemmin valkoinen, ’Alba’. Se on pituuteensa nähden kapeahko mutta kärjestään avoimen kellomainen, yhdislehtinen ja säteittäisesti 5-liuskainen. Sisäpinta on vaihtelevasti pitkä- ja valkokarvainen. Pituutta teriöllä on liuskat suorana tavallisesti noin 40-70 mm ja leveyttä kärjestään noin 30-55 mm. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset ja suippopäiset sekä suorana yleensä noin 15-30 mm pitkät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat tai hieman taakäänteiset. Heteitä on 5. Ne ovat lähes rihmamaiset ja useimmiten noin 15-20 mm pitkät. Tiheäkarvaisen palhon osuus pituudesta on vain noin 4-5 mm. Pitkä ponsi on keltainen tai kellanruskea. Emi on valkoinen tai kellertävä, 1-vartaloinen ja lähes aina 3-luottinen. Vartalo on tanakka ja tiheästi nystykarvainen. Luotit ovat alaspäin kaartuvat. Vartalo luotteineen on noin 25-40 mm pitkä ja teriötä lyhyempi. Kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva, kolmilokeroinen, lähinnä pyöreähkö ja vahvasuoninen sekä kalju. Se on tavallisesti noin 10-12 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kota aukeaa reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta tyviosastaan. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Siemenet ovat soikeat, litteähköt, kellanruskeat ja siipipalteiset sekä noin 2 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta elokuun alkupäiviin.
Ukonkello on Suomessa harvinaisehko koristekasvikarkulainen ja uustulokas, joka kykenee hyvin leviämään myös luonnossa. Sen pohjoisimmat karkulaishavainnot ovat Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä asutuksen lähialueet, kuten pihapiirit, pientareet, joutomaat, niityt, metsänlaiteet ja lehdot. Muissa Pohjoismaissa ukonkello kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Ukonkello on luonnonvarainen alkuperäislaji Skandinavian eteläosissa. Aikaisemmin sen kasvualueen pohjoisrajan uskottiin ulottuvan Ahvenanmaalle, Lemlandin Nåtön saarelle (kuvasarja). Tällä perusteella laji oli rauhoitettu Ahvenanmaalla. Sittemmin Nåtönkin kasvualueet on tulkittu ihmistoiminnan myötä syntyneiksi ja rauhoitus on purettu. Koristekasvikäytön lisäksi ukonkelloa on viljelty myös ravintokasvina. Keväisin nuoria lehtiä on käytetty vihanneksina ja juurakkoa parsan tavoin.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Niistä vain varsankello, C. trachelium, on ukonkelloa muistuttava. Varsankellon varsi on kuitenkin teräväsärmäinen ja karheakarvainen. Lehti on karheakarvainen ja sen laita on epäsäännöllisesti toistamiseen sahalaitainen. Hampaat ovat kookkaat ja lavan tyviosassa usein lähes liuskamaiset. Lisäksi verhiönliuskat ja sikiäin ovat karheakarvaiset.
Campanula latifolia – ukonkello on monivuotinen laji, joka hyvillä kasvupaikoilla voi omatoimisesti levitä laajoiksikin kasvustoiksi. A, Lemland, Nåtö, pähkinäpensainen lehtoniitty biologisen aseman kohdalla, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkello on Suomessa harvinaisehko koristekasvikarkulainen ja uustulokas. Se on alkuperäinen, luonnonvarainen laji eteläisessä Skandinaviassa. Aikaisemmin oletettiin, että myös Ahvenanmaan Lemlandissa, Nåtön saarella, ukonkello olisi alkuperäinen. Sittemmin on tulkittu, että myös saaren kasvustot ovat ihmistoiminnan myötä syntyneitä. Kukan teriö on yleensä sinipunainen. A, Lemland, Nåtö, pähkinäpensainen lehtoniitty biologisen aseman kohdalla, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkello on suosittu perenna myös valkokukkaisena (lajike ’Alba’, joten karkulaiskasvustoistakin osa on valkokukkaisia. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varsi maanläjitysalueen kohdalla, 4.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkello on pysty ja tavallisesti noin 60-120 cm korkea. Kukinto on lehtihangoissa olevien kukkien muodostama latvaterttu. ES, Lappeenranta, Joutseno, Korvenkylä, Hiekkapelto, Imatranväylän ja Asematien kulmauksen niittyalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon kukat ovat pystyjä tai siirottavia ja lopulta hieman nuokkuvia. ES, Lappeenranta, Joutseno, Korvenkylä, Hiekkapelto, Imatranväylän ja Asematien kulmauksen niittyalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon kukat ovat yleensä yksittäin, mutta alemmissa hangoissa voi olla myös kahden tai kolmen kukan pitkäperäisiä viuhkoja. Alemmat hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja ylimmät ovat kapeanpuikeat tai puikean suikeat. Kukkaperä on yleensä noin 10-30 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti viisiliuskainen (joskus liuskoja voi olla kuusikin, kuten kuvan ylimmässä kukassa). Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja koverat. Ne ovat tavallisesti noin 10-17 mm pitkät. Varsi on vaihtelevasti pehmeäkarvainen tai melkein kalju. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, Sikomäki, Voikkaantien varressa olevan kallioisen Lapinmäen laide, 6.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon teriö on pituuteensa nähden kapeahko mutta kärjestään avoimen kellomainen ja viisiliuskainen. Pituutta sillä on liuskat suorana tavallisesti noin 40-70 mm. ES, Lappeenranta, Joutseno, Korvenkylä, Hiekkapelto, Imatranväylän ja Asematien kulmauksen niittyalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon teriö on kärjestään noin 30-55 mm leveä. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset ja suippopäiset sekä suorana yleensä noin 15-30 mm pitkät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat tai hieman taakäänteiset. Teriön sisäpinta on vaihtelevasti pitkä- ja valkokarvainen. ES, Lappeenranta, Joutseno, Korvenkylä, Hiekkapelto, Imatranväylän ja Asematien kulmauksen niittyalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon kukat kiinnostavat monia hyönteisiä, kuten pistiäisiä ja kukkakärpäsiä. Kuvassa ahkeroinnin tuloksena ovat jalkataskut jo täyttyneet siitepölystä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, Sikomäki, Voikkaantien varressa olevan kallioisen Lapinmäen laide, 6.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon kukassa on viisi hedettä. Ne ovat lähes rihmamaiset ja useimmiten noin 15-20 mm pitkät. Tiheäkarvaisen palhon osuus pituudesta on vain noin 4-5 mm. Pitkä ponsi on keltainen tai kellanruskea. Emi on valkoinen tai kellertävä, yksivartaloinen ja lähes aina kolmiluottinen. Vartalo on tanakka ja tiheästi nystykarvainen. Luotit ovat alaspäin kaartuvat. Vartalo luotteineen on noin 25-40 mm pitkä ja teriötä lyhyempi. EH, Kouvola, Kuusankoski, Voikkaa, Sikomäki, Voikkaantien varressa olevan kallioisen Lapinmäen laide, 6.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon valkokukkaisella lajikkeella teriön lisäksi myös heteet ovat valkoiset. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varsi maanläjitysalueen kohdalla, 4.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva, kolmilokeroinen, lähinnä pyöreähkö ja vahvasuoninen sekä kalju. Se on tavallisesti noin 10-12 mm pitkä ja noin pituutensa levyinen. Kota aukeaa puhkeavien reikien kautta tyviosastaan. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. U, Helsinki, Laajasalo, Tahvonlahti-merenlahden rantametsä rantaa seurailevan ulkoiluväylän varressa, 25.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon lehdet ovat yleensä vaaleanvihreät ja varrella kierteisesti. Lehtilapa on herttamainen tai puikea ja latvapuolella myös puikean suikea. Kärki on suippo ja terävä. Tyvi on herttamainen, pyöreähkö tai ylempänä kiilamainen. Pituutta lavalla on tavallisesti noin 5-15 cm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm. A, Lemland, Nåtö, pähkinäpensainen lehtoniitty biologisen aseman kohdalla, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula latifolia – ukonkellon lehtilavan laita on lähes kertaalleen tai matalasti toistamiseen hampainen. Hammastus on epätasainen ja sen muoto vaihtelee terävästä tylpän pyöreähköön. Lehdet ovat molemmin puolin lyhyt- ja pehmeäkarvaiset. Ylemmissä lyhytruotisissa lehdissä lapa vaihtuu leveiksi ja tyveä kohti kapeneviksi ruodin siipipalteiksi. A, Lemland, Nåtö, pähkinäpensainen lehtoniitty biologisen aseman kohdalla, luonnonsuojelualue, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 