- Corydalis nobilis (L.) Pers. – jalokiurunkannus
- Corydalis DC. – kiurunkannukset
- Papaveraceae – unikkokasvit (aikaisemmin Fumariaceae – emäkkikasvit)
Jalokiurunkannus, Corydalis nobilis, on monivuotinen, 30-50 cm korkea, usein monivartinen ruoho, jonka juurakko on turpea ja epäsäännöllisesti liuskainen. Varsi on pysty, roteva, vihreä ja kalju. Suomumaiset alalehdet puuttuvat. Juurella on yksi tai useampi tyvilehti, joka on toistamiseen tai joskus kolmeen kertaan parilehdykkäinen, pitkäruotinen (10-20 cm) ja laajalapainen (10-20 cm pitkä ja 10-15 cm leveä). Lehdykät ovat siniviheitä, syvään halkoisia ja päästään tasaleveän tylppäliuskaisia. Enimmäkseen varren yläosaan sijoittuvia varsilehtiä on yleensä 3-5 ja ne ovat lyhytruotisia tai ruodittomia, 1-2 kertaa parilehdykkäisiä ja tyvilehtiä pienempiä. Pikkulehdykät ovat samankaltaisia kuin tyvilehdissä.
Kukinto on pysty, erittäin tiheä terttu, jossa on tavallisesti 20-35 kukkaa. Kukkaperät ovat noin 5-10 mm pitkiä. Kukat ovat tukilehdellisiä. Alemmat tukilehdet ovat varsilehtien lehdyköiden tyyppisiä ja kukkaperiä pitempiä. Ylemmät ovat leveän tasasoukkiaja ja ehytlaitaisia. Teriö on 18-22 mm pitkä ja kannuksellinen. Kannus on 6-8 mm pitkä, valkoisehko tai hyvin vaaleankeltainen ja kärjestään suora tai vähän alaspäin taipunut. Teriössä on neljä lehteä, joista ylempi ja alempi ovat kookkaita, huulimaisia ja keltaisia. Sisemmät lehdet ovat pienemmät, muuten keltaiset, mutta kärkiosastaan punaruskeat ja yhtyneet. Hedelmä on noin 15-20 mm pitkä, soikea, noin peränsä pituinen, litumainen, monisiemeninen kota, jonka kärkiota on yleensä suora. Siemenet ovat pyöreitä, kiiltävän mustia ja niissä on pehmeäsolukkoinen lisäke, elaiosomi, joka ilmeisesti käy muurahaisten ravinnoksi ja edesauttaa näin siementen leviämistä. Kasvin maanpäälliset osat lakastuvat nopeasti kukkimisen jälkeen. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu.
Jalokiurunkannus on Suomen luonnossa viljelykarkulainen, joka kasvaa ja leviää Lounais-Suomen lehdoissa ja asutuksen läheisyydessä jo luonnonkasvin tavoin. Muualla se on harvinaisempi karkulainen. Pääosa Kasviatlaksen havainnoista on Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnista. Lajia tavataan karkulaisena myös Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Jalokiurunkannus on luonnonvarainen ainakin Kiinassa, Länsi-Siperiassa ja Kazakstanissa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle jalokiurunkannuksen esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 