- Isatis tinctoria L. – värimorsinko
- Isatis L. – morsingot
- Brassicaceae – ristikukkaiskasvit
Värimorsinko, Isatis tinctoria, on kaksivuotinen, pysty ja kalju sekä tavallisesti noin 40-100 cm korkea ruoho. Juuristo on suikertava ja pitkiäkin sivuhaaroja kasvattava. Ensimmäisenä vuotena versoo lehtiruusuke. Toisena vuotena kasvaa tanakka varsi, joka on liereä, yleensä kellanvihreä ja latvaosastaan runsaasti yläviistoon haarova.
Ruusukelehdet ja varren alimmat lehdet ovat suikeat tai leveänsuikeat ja ruodilliset. Ruoti on kapeammin tai leveämmin palteinen ja yleensä noin 1-5 cm pitkä. Se muuttuu liukuvasti, ilman selvää rajaa, lehtilavaksi. Kukintavaiheessa tyvilehdet alkavat jo lakastua. Varsilehdet ovat kierteisesti. Varren tyviosaa lukuun ottamatta ne ovat ruodittomat, sepivät ja nuolityviset. Lapa on alempana pitkulainen tai kapean vastapuikea ja ylempänä suikeahko vaikkakin leveätyvinen. Alempien lehtien kärki on tylppä tai pyöreä ja laita matalahampainen, nirhainen tai ehyt. Ylemmät lehdet ovat suippokärkiset ja ehytlaitaiset. Kaikki lehdet ovat sinivihreät sekä vahapintaiset, ja niiden lapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 3-13 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 0,7-4 cm leveä.
Pitkä- ja monihaarainen kukinto on varren latvassa. Haarat ovat lehtihankaiset. Kukat ovat terttumaisesti haarojen kärkiosassa, ja terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 15-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. Kukat ovat tukilehdettömät. Kukkaperä on ohut ja yleensä noin 4-7 mm pitkä. Verholehtiä on 4. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppäpäiset ja keltaiset sekä useimmiten noin 2-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Teriö on keltainen ja tavallisesti noin 5 mm leveä. Terälehtiä on ristikkäisesti 4. Niiden kärkiosa on soikea tai kapean vastapuikea ja tyviosa kapeaksi suippeneva. Mitoiltaan ne ovat yleensä noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät.
Heteitä on 6, joista 4 on pitempää ja 2 lyhyempää. Palhot ovat alaspäin levenevät. Ponnet ovat keltaiset, ja ponnenpuoliskot ovat pystyt ja tiiviisti yhdessä. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-lokeroinen ja lähes tasapaksun pitkulainen. Sen kärjen jatkeena oleva vartalo on lyhyt eikä kukintavaiheessa juurikaan erotu sikiäimestä. Luotti on pyöreä, litteä ja keltainen. Heteiden ja sikiäimen tyvellä on mesiäisiä. Hedelmäperä on riippuva, ohut ja yleensä noin 7-12 mm pitkä. Hedelmä on soikea, kellanvihreä ja kypsänä tummanruskea sekä kiiltävä litu, joka on tavallisesti noin 12-18 mm pitkä ja noin 6-7 mm leveä. Litu on litteä, yksisiemeninen, siipipalteinen ja avautumaton sekä lähes tai aivan kärkiodaton. Siemen on suikeahko, ruskea ja karvainen sekä noin 4-6 mm pitkä ja noin 2 mm leveä. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Värimorsinko on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on kuitenkin levittäytynyt aivan alkuperäisen luonnonkasvin tavoin saaristoon ja koko Suomenlahden rannikkoalueelle sekä Pohjanlahden rannikolle Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan saakka. Laji on runsaimmillaan Ahvenanmaalla, Lounais-Suomen saaristossa ja Suomenlahden rannikolla. Se harvinaistuu nopeasti Pohjanlahden rannikkoa pohjoiseen päin mentäessä, ja Keski-Pohjanmaan eliömaakunnassa laji on jo hyvin harvinainen. Lisäksi sisämaassa, Etelä-Hämeen eliömaakunnassa, Tampereella, oli vakiintunut uustulokasesiintymä tienvarressa ainakin 1980-1994 (Lutukka 10. 1994, s. 29). Laji löytyi Tampereelta myös 2001. Luontaisina kasvupaikkoina ovat hiekkaiset, soraiset ja kivikkoiset merenrannat sekä rakkohauruvallit. Muissa Pohjoismaissa värimorsinko kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Värimorsinko on sukunsa ainoa edustaja Pohjoismaissa eikä sitä ainakaan hedelmöivänä helposti sekoita muihin lajeihin. Suomalainen nimi, morsinko, on lyhenne vanhasta suomalaisesta nimestä, morsiamen kruunu, joka kuvastaa lajin kukinnon ylöspäin nousevien haarojen kruunumaisuutta. Tieteellinen lajinimi ja nykyinen suomalainen nimi korostavat värimorsingon pitkää historiaa värjäykseen käytettävänä hyötykasvina. Laji on kotoisin Kaukasukselta ja laajoilta alueilta Aasiasta, mutta on jo hyvin varhain tuotu Eurooppaan värikasviksi. Suomessakin sen käytön historia yltää kirjallisten lähteiden (Elias Til-Landz 1673) mukaan 1600-luvulle. Morsingon lehdistä saadaan kasvikunnassa harvinaista sinistä väriainetta uuttamalla. Aine on lehdissä värittömän indikaanin muodossa, mikä on indigoväriaineen esiastetta. Hapettuessaan esiaste muuttuu siniseksi ja työstövaiheiden jälkeen kasvivärjäykseen soveltuvaksi. Kansainvälisen kaupan lisääntyessä hernekasvi, väri-indigo, Indigofera tinctoria, syrjäytti lähes kokonaan morsingon viljelyn ja hyötykäytön. Kuitenkin ainakin Englannissa, Ranskassa ja Italiassa lajia nykyisinkin viljellään värin tuottamiseksi. Suomessakin sen viljely ja värjäyskäyttö on taas ainakin pienimuotoisesti elpymässä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle värimorsingon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Isatis tinctoria – värimorsingon suomalainen nimi, morsinko, on lyhenne vanhasta suomalaisesta nimestä, morsiamen kruunu, joka kuvastaa lajin kukinnon ylöspäin nousevien haarojen kruunumaisuutta. Laji on todellinen silmänilo ohikulkijalle tai paikalle pitempäänkin pysähtyvälle. A, Lemland, Järsöntien pengertieosuus Styrsöfjärdenin yli Granholmin saarelle, penkereen rantakivikko, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Isatis tinctoria – värimorsingon kukintohaarat ovat lehtihankaiset. Kukat ovat terttumaisesti haarojen kärkiosassa, ja terttu pitenee kukinnan edetessä jopa 15-20 cm pitkäksi. Samaan aikaan, kun tertun kärkiosa kukkii, tyviosa on jo hedelmävaiheessa. U, Hanko, niemen eteläpuolen merenranta, Kolavikenin itälaidassa olevan Stora Tallholmenin niemen hiekkakannaksen länsiranta, 11.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Isatis tinctoria – värimorsingon kukassa on neljä verholehteä. Ne ovat lähinnä kapeanpuikeat, kuperat, tylppäpäiset ja keltaiset sekä useimmiten noin 2-3 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,5 mm leveät. Myös terälehtiä on ristikkäisesti neljä. Niiden kärkiosa on soikea tai kapean vastapuikea ja tyviosa kapeaksi suippeneva. Ne ovat yleensä noin 3-4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-1,2 mm leveät. Heteitä on kuusi. Sikiäin on kehänpäällinen ja pitkulainen. Sen kärjessä oleva luotti on pyöreä ja litteä. U, Hanko, Täktom, Långören, niemeen johtava kapea hiekkakannas, Anklarensbukten-merenlahden ranta, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Isatis tinctoria – värimorsingon varsi ja lehdet, kuten koko muu kasvikin, ovat kaljut. Lehdet ovat vahapintaiset. Kuvan lehden alapinnalla näkyy vahaan painunut sormenjälki. Lehdistä saadaan uuttamalla ja jatkotyöstämällä sinistä väriainetta kasvivärjäykseen. A, Lemland, Järsöntien pengertieosuus Styrsöfjärdenin yli Granholmin saarelle, penkereen rantakivikko, 9.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 