• Leucanthemum vulgare Lam. – ahopäivänkakkara
• Leucanthemum Mill. – päivänkakkarat
• Asteraceae – asterikasvit

Ahopäivänkakkara, Leucanthemum vulgare, on monivuotinen tai harvoin kaksivuotinen, pysty, tanakka ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-70 cm korkea. Juurakko on levittäytyvä, lyhytrönsyinen ja kasvustoja muodostava. Varsi on haaraton tai yläosastaan niukkahaarainen, karvainen tai kalju ja matalasärmäinen sekä vihreä tai ainakin osittain punaruskea.

Varsilehdet ovat kierteisesti. Aluslehdet ja alimmat varsilehdet ovat pitkäruotiset. Ruoti on yleensä noin 2-6 cm pitkä. Lehtilapa on vastapuikea, pyöreäpäinen, kiilatyvinen ja hammaslaitainen sekä tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Varsilehtien ruoti lyhenee vartta ylöspäin, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Ylempien lehtien lapa on lähinnä suikea, kapeanpuikea tai kapean vastapuikea ja hammaslaitainen. Hampaitten koko ja muoto vaihtelevat ja ne ovat erityisesti ruodittoman lavan tyviosassa usein liuskamaiset. Lapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 2-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveä. Lehdet ovat molemmin puolin vihreät ja kaljut tai toisinaan vaihtelevasti karvaiset.

Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren tai sen haarojen kärjessä yksittäin. Kukintomykeröitä on vartta kohti yhdestä yleensä enintään kuuteen. Ne ovat monimykeröisissä varsissa harvana, huiskilomaisena ryhmänä. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat kolmena tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat lähinnä kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, vihreät, kaljut ja ruskeareunaiset. Kahden sisemmän rivin suomut ovat pyöreäpäiset ja leveästi kalvoreunaiset. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 5-8 mm pitkät ja tyven leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm leveät. Lyhimmät suomut ovat uloimpana ja pisimmät sisimpänä kukintoa vasten.

Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 30-60 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on tavallisesti noin 20-35 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 2 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on valkoinen, tasasoukan suikea ja yleensä noin 12-20 mm pitkä sekä noin 2,5-5 mm leveä ja kärjestään pienihampainen. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on satoja. Niiden tyviosa on 1-1,5 mm pitkä ja kärkiosa 1,5-2,5 mm pitkä sekä päästään 5-liuskainen. Ilman laitakukkien valkoista kärkiosaa kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 15-20 mm leveä. Mykeröpohjus on kupera. Kukkien tyvellä ei ole tukisuomua. Verhiö puuttuu tai se on hyvin pieni, vain alle 0,5 mm pitkä.

Heteitä on 5. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalon tyvellä on mesiäinen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Hedelmä on liereä, 10-harjuinen ja muuten vaalea mutta harjujen välistä ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 1-1,3 mm leveä. Laitakukkien pähkylöiden kärjessä on toisinaan hyvin pieni, verhiöstä kehittynyt, kruunumainen pappus. Kehräkukkien pähkylöistä se puuttuu. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.

Ahopäivänkakkara on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Sen esiintymisalue etelästä päin yltää Kainuun, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Se on yleinen lähes kaikkialla esiintymisalueellaan. Lisäksi lajista on useita vakiintuneita uustulokashavaintoja kaikista muistakin pohjoisista eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä niityt, kedot, ahot, pellot, nurmet, pientareet, tienvarret, joutomaat ja metsänreunat. Lajia on käytetty myös koristekasvina. Se on Keski-Suomen maakuntakukka. Muissa Pohjoismaissa ahopäivänkakkara kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Ahopäivänkakkaran mykerö mielletään muiden asterikasvien tavoin yleensä kukaksi. Vaikutelmaa korostavat vielä laitojen valkoiset, terälehtimäiset kielikukat. Todellisuudessa kyseessä on satojen kukkien muodostama tiivis kukintokokonaisuus, jossa laitakukkien valkoisten kärkiosien tehtävänä on kiinnittää lentävien hyönteisten huomiota ja houkutella niitä keskustan hyvin pienten kehräkukkien luokse. Kukat tarjoavat imukärsällisille hyönteisille pölytyspalkaksi mettä ja muille siitepölyä. Pölytystulos on yleensä hyvä ja pähkylöitä kehittyy runsaasti. Tätä edesauttaa myös pitkä kukinta-aika. Kukinta etenee vyöhykkeittäin mykerön laidoilta kuperaksi pullistuvaa keskustaa kohti. Suomalaisessa kansanperinteessä ahopäivänkakkara on rakkauskukka, jonka ”terälehtiä” yksitellen pois nyppimällä on haluttu leikillään tai ehkä vakavamminkin selvittää, rakastaako mielessä oleva henkilö nyppijää. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne., kunnes viimeiseksi käteen jäävä valkoinen lehti kertoo ”totuuden”.

Ahopäivänkakkara on sukunsa ainoa luonnonvarainen laji Pohjoismaissa eikä sitä kovin helposti sotke muihin lajeihin. Vastaavat isohkot, valkolaitaiset mykeröt ovat myös hyvin yleisellä peltosauniolla, Tripleurospermum inodorum ja merenrantojen merisauniolla, T. maritimum. Niiden lehdet ovat kuitenkin kapealiuskaiset. Koristekasvina käytetään ahopäivänkakkaraa hyvin läheisesti muistuttavaa isopäivänkakkaraa, L. xsuperbum, joka on risteymäperäinen. Se on jopa 120 cm korkea ja mykeröt ovat laitakukkineen noin 6-10 cm leveitä. Siltä puuttuvat ruodilliset alus- ja varsilehdet. Alimmat lehdet ovat kapean vastapuikeat tai soikeahkot ja kapean kiilatyviset. Isopäivänkakkara voi harvoin villiytyä asutuksen lähialueille, joutomaille ja maankäsittelyalueille.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle ahopäivänkakkaran esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase). Kartta on virheellinen, koska siitä puuttuvat Islantia lukuun ottamatta muut Pohjoismaat!

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Leucanthemum vulgare – päivänkakkara on monivuotinen tai harvoin kaksivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-70 cm korkea. Varsi on haaraton tai yläosastaan niukkahaarainen. Kukintomykeröitä on vartta kohti yhdestä yleensä enintään kuuteen. Ne muodostavat monimykeröisissä varsissa harvan, huiskilomaisen ryhmän. ES, Kouvola, Kurvi, Kuusaanlammen eteläpään kaakkoispuolinen laajahko varastokenttäalue Savonsuontien päässä, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – päivänkakkaran mykerö on kukkamainen, mutta todellisuudessa se on tiheä kukinto, jossa on kahdenlaisia kukkia. Laitakukissa on kielimäinen, valkoinen kärkiosa. Keltainen keskusta koostuu torvimaisista kehräkukista. Kukinnan edetessä laidoilta keskustaa kohti se paisuu kuperaksi. ES, Kouvola, Kurvi, Kuusaanlammen eteläpään kaakkoispuolinen laajahko varastokenttäalue Savonsuontien päässä, 28.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 30-60 mm leveä. Laidan kielikukkia on yleensä noin 20-35. Joskus joukossa on myös mykeröitä, jotka ovat ”jääneet kielikukkien jaossa vain muutamalla lehdellä soittelemaan”. EH, Hämeenlinna, Kantola, tapahtumapuiston laitakukkulan alarinne lähellä venesatamaa, 15.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran laitakukkien kielimäinen kärkiosa on tasasoukan suikea ja yleensä noin 12-20 mm pitkä sekä noin 2,5-5 mm leveä ja kärjestään pienihampainen. Kuvan mykerössä laitakukkia on 25. Ilman laitakukkien valkoista kärkiosaa kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 15-20 mm leveä. A, Finström, Bastö, Ekudden, niemen ruohikkoalue lomamökkien ympäristössä, 17.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran laitakukat ovat yksineuvoisia emikukkia. Keskustan keltaiset kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia ja niitä on satoja. Niiden kärkiosa on 1,5-2,5 mm pitkä sekä päästään viisiliuskainen. Heteitä on viisi. Niiden keltaiset ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emin vartalon kärjessä on kaksiliuskainen luotti. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Kuvassa näkyy muutama hedevaiheessa oleva kukka keskustan nuppualueen reunalla. Niiden ulkopuolella näkyy emivaiheisia kukkia, joissa keltaiset luotinliuskat ovat levällään. A, Finström, Bastö, Ekudden, niemen ruohikkoalue lomamökkien ympäristössä, 17.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – päivänkakkaran mykerön alimman tai uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka nuppuvaiheessa ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Sisemmät suomut ovat päästään leveästi kalvoreunaiset. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Tiiriö, Pitkätanhuankadun laitaojan piennar, 16.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran kehtosuomut ovat kolmena rivinä tiiviisti toisiaan vasten painautuneina ja lomittuneina. Ne ovat lähinnä kapean kolmiomaiset tai kapeanpuikeat, vihreät ja ruskeareunaiset. Pituutta suomuilla on tavallisesti noin 5-8 mm ja leveyttä tyven leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. A, Finström, Bastö, Ekudden, niemen ruohikkoalue lomamökkien ympäristössä, 17.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran hedelmä on liereä, kymmenharjuinen ja muuten vaalea mutta harjujen välistä ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 2,5-3 mm pitkä ja noin 1-1,3 mm leveä. Laitakukkien pähkylöiden kärjessä on toisinaan hyvin pieni, verhiöstä kehittynyt, kruunumainen pappus. Kuvassa laitakukkien pähkylöissä on vielä kiinni kuihtunut teriö kielimäisine kärkiosineen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue, Näsiäntien varren pihamaa, entinen nurmikkoalue, 14.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran varsilehdet ovat kierteisesti. Ylemmät lehdet ovat ruodittomat ja niiden lapa on lähinnä suikea, kapeanpuikea tai kapean vastapuikea ja hammaslaitainen. Hampaitten koko ja muoto vaihtelevat ja ne ovat erityisesti ruodittoman lavan tyviosassa usein liuskamaiset. Lapa on ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta yleensä noin 2-9 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen itäpuoli, Tiiriönmäki, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran aluslehtien ja alimpien varsilehtien lapa on vastapuikea, pyöreäpäinen, kiilatyvinen ja hammaslaitainen sekä tavallisesti noin 1,5-4 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 cm leveä. Kaikki lehdet ovat molemmin puolin kaljut tai toisinaan vaihtelevasti karvaiset. EH, Hämeenlinna, Kantola, tapahtumapuiston laitakukkulan alarinne lähellä venesatamaa, 15.6.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkaran juurakko on levittäytyvä ja lyhytrönsyinen. Hyville kasvupaikoille voi aikaa myöten kehittyä laajoja ja tiheitä kasvustoja. EH, Pälkäne, Arajärvi, Arajärventien laitarinne Rekolantien risteyksen eteläpuolella, 1.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Leucanthemum vulgare – ahopäivänkakkara on Suomessa muinaistulokas, jonka kasvupaikkoina ovat mm. niityt, kedot, ahot, pellot, nurmet, pientareet, tienvarret, joutomaat ja metsänreunat. EH, Pälkäne, Arajärvi, Arajärventien laitarinne Rekolantien risteyksen eteläpuolella, 1.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto